Koirat.com

Rez kirjoitti:

Nonniin, nyt rupes tää meidän murheenkryyni eli liian tiivis (tai sanoisinko pamahtava) luoksetulo ketuttaa siinä määrin, ett jotain tarttis tehdä. Mulle ehdotettiin sitä, että kun koira on melkein kohdalla, niin mä käännyn jompaan kumpaan suuntaan. Näin koiran pitäis siis olla aina tarkkana, että tulee oikeaan asentoon. Mutta hidastaako tää muka koiran liikettä? Lähdöstä on leivottu räjähtävä, mutta ongelmana on, että se räjähtävä lähtö päättyy aika karmeaan yhteentörmäykseen. Koira ei siis jarruta juuri yhtään. On koitettu lankunpätkät meidän välissä, mutta toi taitaa olla liian fiksu moiseen peliin. Sitten oon ollut sen verran kyykyssä, että polvet kolhaisee koiran rintaa - ei vaikutusta siinä mielentilassa. Aargh. Uusia niksejä?

Mulla myös vanhempi koira tuli ennen pidemmältä matkalta ihan täysiä ja jarruttaa itsensä vasta mun polviin. Ison koiran kanssa melko epämukavaa. Lyhyeltä matkalta toimi ok. Sen kanssa käytettävien koulutusmetodien tulee olla hyvin pehmeitä, eikä kestä kovaa palautetta. Me kokeiltiin ensin sitä, että hetken ennen törmäystä kumarrun eteenpäin, jotta koira pysähtyisi jo ennen polvia. Ei tehonnut millään tavalla. Tämän jälkeen treenattiin aina seinää vasten. Eli seisoin itse joko A-este tai joku seinä heti selän takana, jolloin koira automaattisesti jarrutti jo ennen minua. Pikkuhiljaa siirryttiin aina hieman kauemmas seinästä ja lopulta se on oppinut jarruttamaan huomattavasti paremmin. Melko pitkään tuota sai kyllä jankata ja palata taaksepäinkin muutaman kerran, mutta nykyisin toimii jo ihan hyvin, eikä törmäile.

Tilasi juuri palveluskoiraliiton lehden

Hei! Olen hankkimassa toista koiraa ja toiveenani olisi saada pk-lajeihin soveltuva rotu, mutta olen vähän hukassa asian kanssa, kun perhepiiristä ei löydy kyseisiä lajeja harrastavia. Tein rotukyselyt-foorumiin kyselyn ja toivoisin, että te asiasta tietävät jakaisitte tietonne kanssani ja suosittelisitte juuri minulle sopivaa rotua. Kysely. Kiitos!

T. Noora

Meidän toisetkin tokoreenit meni tavallaan vähän penkin alle, nakki ei taaskaa kiinnostanut tuota tipan vertaa ja keskittyminenkin oli aivan täysin hukasssa. Kotiläksyksi tuli perusasennon ja seuraamisen harjoittelua mallilla askel-palkka, koska A alkaa auraamaan heti ensimmäisen askeleen jälkeen. Pitäisi vaan aina hajoitella peilin kanssa, koska enhän minä voi jatkuvasti sivulle tillittää liikkuessa. Onneksi keksin, että meidän viereisen ostarin kaikki ikkunat ulottuu maahan asti, ja ne ovat käytännössä katsoen peilejä! Eli jos kuulette huhuja hullusta Vantaalaisesta akasta, joka hihkuu suursnautserilleen kaikuvalla ulkoilmaostarilla, niin se oon minä vaan..

Mielenkiintoisin kotiläksy oli kumminkin leikkiminen, säännöllisesti monta kertaa päivässä. Ja tuon elukan moottori löytyi. Kun rätin kaivaa esiin, niin silmien taakse syttyy valo ja into piukeena ollaan tekemässä ihan mitä vaan keksiikin pyytää!

Mulla on aivan käsittämättömän helpottunut olo, kun alkoi välillä tuntua siltä täpäkän harrastuskoiran sijaan käsissä on täysi sohvaperuna. Nyt taas ymmärtää, että kyllä koira on täpäkkä, mutta omistaja ei ole (taaskaan) osannut motivoida oikein..

Osaisikohan joku pk-ihminen neuvoa yhdessä asiassa, elikkä haun rullan tuonnissa. Pitääkö koiran luovuttaa kokeissa rulla käteen asti, vai sanotaanko sille irti ennenkuin rulla on kädessä? Jotenkin olis selkeämpää että se tulisi käteen, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä että kaulasta roikkuva rulla pitäisi antaa käteen asti. Kiitos jo etukäteen jos joku tietää vastauksen!

Tonteria, meillä myös se todellinen vire löytyy vasta leikkimällä :) Kyseessä on pohjattoman ahne elukka, mutta ruuan kanssa treenaaminen menee vain sähläämiseksi. Lelulla motivoidessa koira seuraakin minua eikä vain sitä ruokaa, jee! Leikki on varmaan paras vinkki ikinä, mikä ollaan saatu.

Meillä olisi kokeita varten ketjukaulaimen osto ajankohtainen, mutta olen ymmälläni millainen ketjukaulaimen pitäisi olla. Olisiko esimerkiksi tällainen oikeanlainen? Vai pitäisikö sen olla muunlainen? Ja kiinnitysko tapahtuu niin että hihnan lukko laitetaan molemmista renkaista, jotta panta ei ole kuristavalla? Ja silloin tuo pannan pituus pitäisi varmaankin katsoa aika tarkasti? Eli pitääkö olla kireä vai saako panta olla vähän löysä?

Inna kirjoitti:

Osaisikohan joku pk-ihminen neuvoa yhdessä asiassa, elikkä haun rullan tuonnissa. Pitääkö koiran luovuttaa kokeissa rulla käteen asti, vai sanotaanko sille irti ennenkuin rulla on kädessä? Jotenkin olis selkeämpää että se tulisi käteen, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä että kaulasta roikkuva rulla pitäisi antaa käteen asti. Kiitos jo etukäteen jos joku tietää vastauksen!

Junnu luovuttaa nyt irtorullia treenatessa käteen ja istuu edessä normaalissa luovutuksessa. Tahdon, että tuo varmasti käteen asti ja istuu ja rauhoittuu, ettei mene vilkkaalla koiralla sähläämiseksi.. Vanhempi oli myös irtorullien kanssa yhtä tiukalla kurilla, mutta sitten norskin kanssa olen antanut tulla suoraan sivulle ja irrottaa rullan siinä. Eikä ole ollut ongelmaa, että tiputtelisi liian aikaisin. Kiintorulla ei tipu niin helposti "vahingossa" suusta, vaikka koira mälväisikin.. Varsinkin jos se on mahd. tiukalla.

Kokeissa ei tarvi luovuttaa käteen asti, eikä taida olla sanottu mitään "välimatkaa", kunhan selkeästi tuo sen ohjaajalle ja ohjaaja hyväksyy ilmaisun kytkemällä liinan. Ei tarvi siis sanoa mitään, ei irti, eikä sanallisesti hyväksyä ilmaisua, liinan kiinnittäminen on hyväksyntä. Tähän asti kehuttu vain, kun koira tuo rullan tullen suoraan sivulle seisomaan ja irrottaa siinä. Samalla koira on myös heti valmiina näytölle lähetysasennossa ja paikassa ja saan nopeasti kytkettyä koiran.

tanija kirjoitti:

Meillä olisi kokeita varten ketjukaulaimen osto ajankohtainen, mutta olen ymmälläni millainen ketjukaulaimen pitäisi olla. Olisiko esimerkiksi tällainen oikeanlainen? Vai pitäisikö sen olla muunlainen? Ja kiinnitysko tapahtuu niin että hihnan lukko laitetaan molemmista renkaista, jotta panta ei ole kuristavalla? Ja silloin tuo pannan pituus pitäisi varmaankin katsoa aika tarkasti? Eli pitääkö olla kireä vai saako panta olla vähän löysä?

Tuo linkissä oleva on oikeanlainen kokeisiin. Käy kaikki tuommoiset "normaalit" ketjut (joissa siis pelkkää kettinkiä ja lenkit kummassakin päässä), lukollista ketjupantaa ei saa käyttää.

Pitkäkarvaiselle koiralle kannattaa pitää tuommoista suurilenkkistä ketjua, ei kuulemma syö turkkia kuten normaali "kettinki". Mulla on kyllä dobbereillakin käytössä semmoiset. BH-kokeessa hihnan pitää olla niin, ettei panta kurista. Itse pidän hihnaa vain siinä "taaemmassa" lenkissä, ei siis siinä päässä, joka tulee lenkin läpi. Sitten oikeissa kokeissa koirahan on vapaana koko ajan, ilmoittautumisesta lähtien.

Pannan pituudella ei taida olla väliä vielä BH:ssa, kunhan se nyt kaulassa pysyy. Sitten pk-kokeissa, kun pitää kurottaa ottamaan kapulaa maasta ja kiivetä esteitä, liian pitkä ketju tippuu helposti kaulasta. Mulla on dobberinartuilla koko 50cm, kaverin beussinartulla koko 55cm. Pantahan ei voi hirveän kireä olla kaulassa, kun se pujotetaan pään läpi. :D Sopiva on semmoinen minusta, joka vähän ottaa korviin kiinni pois ottaessa, mutta silti lähtee suht helpolla omistajan ottamana pois. Ei ole sen kokoiset ainakaan minun sileäkarvaisilta tippuneet esteillä tai noutaessa.

Yritin oikein etsiä kuvaa, muttei meinaa löytyä. Tuosta käännöskuvasta ehkä saa selvää, miten pidän liinaa kiinni. BH:ssahan sitten hihnan pitäisi olla koiranpuolen kädessä sen ekan seuraamispätkän. :) Hirvestä ei tule ketjupantoja käytettyä, treenatessakaan. Ja vielä vähemmän mitään hihnoja. :)

Minkä ikäisen (aikuisen) koiran kanssa voi vielä alkaa harrastaa -esim. nyt näitä pk-lajeja? Tiedän, että haluan jossain vaiheessa aloittaa jonkin koiraharrastuksen -aloittaisin vaikka heti, jos vaan olis auto, mutta en usko, että sellasta tuleekaan ennen opiskelujen päättymistä parin-kolmen vuoden päästä. Mä en vaan usko, että jaksan odottaa toisen koiran ottamista siihen asti Onko parivuotiaan koiran kanssa turha/tosi vaikee alkaa harrastamaan?

Varmaan riippuu aika paljon siitä, kuinka hyvin on pohjat tehny. Jos koira on ylipäätään oppinut tekemään omistajan kanssa, omistajan ja koiran suhde on hyvä ja koira on peruskoulutettu kunnolla niin eiköhän vanhemmallakin koiralla onnistu ihan hyvin. Mutta tietysti jos koira on sinne 2-3 vuotiaaks eläny pellossa eikä sen kanssa ole tehty oikein muuta kuin ihan perusjuttuja niin sitten voi olla vaikeempaa. Ja voihan sitä tehdä paljonkin sellasta touhua, mikä tukee sitten tulevaisuudessa harrastamista. Esimerkiksi jos koiran kanssa on tehty erilaisia piiloleikkejä (ihminen menee piiloon) niin varmasti se auttaa hakutreeneissäkin, erilaiset nenänkäyttöleikit yms. Ainakin haussa on toisaalta etunakin vähän vanhempi ikä, kun koiralla on jo rohkeutta ja ehkä enemmän malttia ja järkeäkin. Meillä tuli just syksyllä treeneihin 3-vuotias koira, jonka kanssa ei oikeestaan ollu tehty mitään erityistä, mutta koira tajus homman nimen samantien ja 2-3 treenin jälkeen teki jo ihan kunnollista rataa. Tosin tähän vaikutti toki sekin, että kyseisen koiran kanssa ei tehdä ihan niiin pikkutarkkaa treeniä kun on paperiton eikä siis voi kisata.

^ Ok, toi rohkas jo aika paljon. Tarkotus olis kuitenki panostaa heti alusta alkaen hyvään peruskoulutukseen ja siihen, että mun kanssa tekeminen on superkivaa! (Jälkimmäinen ei oo nykyisen kanssa aivan onnistunu ja ulkona se onki tosi huonosti motivoitavissa.) Varmasti opetellaan esim. tokon alkeita ja kattellaan, miten pitkälle pääsee vaan kirjatiedon perusteella (ja ilman säännöllisiä treenikavereita eli häiriötä). Tottakai nykyinenki on jo vähä ollu koekaniinina perusasennon ja muiden harjottelussa.

Seki olis sit jo aika paljon, jos aikanaan pääsis sen koiran kanssa tutustumaan eri lajeihin. Vaikkei sen kanssa sit kovin pitkälle pääsiskään, niin tietäis vähä, millasta touhua se on ja mikä laji itteä kiinnostaa eniten. Sen perusteella voi sit lähteä miettimään ehkä paremmin, millasia ominaisuuksia myöhemmin toivoo koiralta, jonka kanssa haluais pennusta asti aloittaa suht tavoitteellisen tekemisen..

Kiva jos musta oli hyötyä :) Mä oon itsekin ihan vasta-alkaja enkä voi siis puhua hirveästi osaamisesta omasta puolestani, mutta tän vuoden mitä oon nyt touhussa ollut mukana niin ihan hirveen määrä tietoa tullut lisää...tosin tieto lisää tuskaa tässäkin ja tuntuu että oon aina vaan enemmän pihalla.

Sen sanon, että ei kannata ihan hirveesti yrittää yksinään treenata lajeja niinkuin niitä sitten "oikeasti tehdään" ellei ole aivan varma, että osaa tehdä oikein. Itse oon saanut sen oppia nyt oikeen kantapään kautta. Oon kokoajan käynny tekee tässä vuodenajan maastotreeniä, mutta jotenkin en oo saanu aikaseks lähteä rotuyhdistyksen tottistreeneihin (mun kannalta järkevin paikka tehdä ohjattua pk-tottistreeniä) ja se on kostautunu nyt urakalla. Oon vuoden verran tehny tottiksenkin eteen suht ahkeraan töitä, nyt puoltoista kuukautta sitten tajusin etten tuu ikinä pärjäämään pelkästään yksinäni ja aloin käydä treeneissä ja nyt sitten tehdäänkin pohjatöitä pitkästi uusiksi ja korjaillaan väärin opetettuja asioita. Korjaaminen on kuitenkin aina vaikeampaa kuin uuden opettaminen ja tässä nyt hakkailen päätä seinää kun koira osaa asiat "vähän sinnepäin"....

Oltiin eilen ekoissa tottis treeneissä ja oli tosi mukavaa Vähän jänskätti mennä uutena harrastajana muiden syötäväksi, mutta hyvinhän ne ottivat vastaan
Meidän treenin veti vielä melkoisen komea maalimies

^^ Joo, sen tiedän, että väärin opittujen liikkeiden korjaaminen jälkeenpäin on hankalaa Pitää siis vähä tasapainoilla sen kanssa, että mitä opettelee ja kokeilee tehdä itsekseen ja mitä jättää odottamaan mahdollista treeniaikaa. Nykyinen koira onki siks ollu hyvä koekaniini, että mitään koejuttuja en oo sen kanssa edes haaveillu aloittavani (noh, eihän tolla ole edes pk-oikeuksia). Sille on voinu opettaa huoletta asioita just niinku sanoit: "vähän sinnepäin" ja kuitenki oon päässy testailemaan lukemiani asioita. Luettu konkretisoituu vasta tekemällä ja varsinainen oppi tulee varmaan vasta vielä myöhemmin.. sit joskus, kun on kouluttanu ehkä useammankin koiran?

Huomenna ensimmäistä kertaa lähdetään kokeilemaan pentua hihaan.
Vähän jännittää, kun tuo on nynny - piloille koulutettu.

Muita jotka ovat käyttäneet koiraa hihalla tai oikeasti harrastavat suojelua?

^ Täällä :) yksi SchH1 tehty, koekäynti kakkosesta ja nyt kuukauden päästä uusi yritys..
Rapiat neljä vuotta harrastamista takana.Rotuna saksanpaimenkoira.

Vautsi! Itsellä on varsinainen harrastus vain haave, kun oma rotu on vähän mitä on - keskiaasianpaimenkoira. Kaukasialainen (ehkä vain osittain, mene ja tiedä) myös ollut ja nytkin kamala hinku olisi roudata virosta huippu kaukaasialaisen pentu ja venäjältä keskiaasialainen, mutta...
Jonkun verran tullut koiria käytettyä hihalla ja ihan ok toiminut. Harrastamisessa tulee vastaan jo ensinnäkin rotu ja vaikka rotua käytetäänkin suojelutoiminnassa muualla maailmassa, se ei ole kovin toivottu kentällä, kun puruvoimaa ja voimaa muutenkin löytyy vähän liiankin kanssa. Ja hallittavuus siinä tilanteessa on olematon.
Eli siis se on kaikkea muuta kuin sitä mitä suojelu on

Tuo hiha meni ihan päin peetä. Koira lähinnä möllötti, että mitä ihmettä tapahtuu ja urahti pari kertaa, että kestäpäs sen keppis kanssa vähän etempänä. Sen jälkeen se muina miehinä makoili, nuuski ja katseli ympärilleen. Lavastettiin tilannetta vähän toisenlaiseksi ja vähän reaktiota saatiin aikaiseksi, mutta sekin oli lähinnä varohyökkäys... Pitänee kokeilla vuoden-parin päästä uudestaan miltä tilanne näyttää.

Kävin polkee Lunalle tän kevään kolmannen jäljen. Eka jälki meni ihan perseelleen ku koiralla oli kahden päivän virrat kropassa hurraamassa ja mä tonttu vein sen suoraa autosta jäljelle ilman kunnon väsytystä. Pyörimiseksi meni koko homma.

Viime viikolla tein metsään ruudun jonka tuo häiriöstä huolimatta kävi tarkasti läpi.

Tänään kävin tosiaan kolmannen jäljen polkee tohon lähipellolle ja meni oikein loistavasti. Jana oli vastatuuleen kaartaen lopulta loivasti jäljelle, jonka polin myötätuuleen. Jäljelle jätin satunnaisesti ruokaa, et jos se innostais tuon jopa syömään ne. Janalta lähtien nenä tiukasti maassa, ruokaa ei syöny, mut ei minkäänlaista pyörimistä tai erehtymistä, vaan tasaisen innokkaasti, nokka tiukasti maassa meidän höppänä tuhisi menemään.

Vois vielä muutaman jäljen ite polkea ja testata sit mitä tuo sanoo toisen ihmisen polkemasta jäljestä. Mä nimittäin kovasti epäilen, et Lunan into jäljellä johtuu lähinnä siitä, et sen olen polkenut minä. Pitäähän se nyt tarkistaa missä akka on käynyt ilman koiraansa Jos se pian vaikka innostuis syömään ku sen on tallonu joku toinen.

Nyt olisi sellaista kysyttävää, missä googlekaan ei ole osannut kunnolla auttaa tyhmää. Olen vasta ihan alkutekijöissäni näissä asioissa, joten voisiko joku selventää,

mitä pk-lajit tarkoittaa ja pitää sisällään?
mikä on bh-koe ja mitä se sisältää?
miten lyhenteet toko ja tottis eroavat toisistaan?