Koirat.com

Mitäköhän mä noitten täyskäännösten kans teen? Luulen, ettei ongelma johdu koirasta, koska se kääntyy upeasti, vaan minusta. En saa luonnollista liikerataa täyskäännöksessä vasemmalle millään. Vinkkejä?

Josta tulikin mieleeni, kun eilen itseeni turhautuneena vapautin koiran, kun mun kääntyminen ei ottanu onnistuakseen, ja rupesin itseäni treenaamaan kävelemällä edestakaisin, tuo tuli seuruupaikalle ja teki mukana. En huomannut sitä ennenkö oli jo seurannut sen muutaman käännöksen ja alkoi jo vähän odottaa palkaa...

Meillä on nyt myös luoksetulossa ongelma. Tulee ja vauhtia on (jes!), mutta se loppuasento on vino. Ei muuta kuin toistoja, toistoja ja toistoja.

Teimme eilen myös paikkamakuun niin, että heiluin siinä sen ympärillä. Aluks katto et mitäh?, kun ei olla aiemmin tuollaista hirveästi tehty, ja meinas nousta ylös. Sit se muisti, et on paikallaolokäskyn alla, eikä saa nousta, ja tyyty kohtaloonsa.

Ja Fay, uskalla yrittää. Perustavan luokan virheitä on loppujenlopuksi vaikea tehdä, ja vain kokeilemalla oppii, mikä sopii itselle ja koiralle. Kuten vemskin jo mainitsi, sivulletulosta on helppo aloittaa, ja siinä on yleensä hyvin pieni perusteellisen virheen tekemismahdollisuus. Myös paikallaoloa kannattaa alusta asti tehdä paljon, että siitä tulee varma

^ Askelkuvio täyskäännöksiin. Kun käännyt vasempaan, aloita laittamalla vasen jalka oikean jatkoksi niin, että se ikäänkuin muodostaa Y-kirjaimen toisen sakaran. Tämän jälkeen siirrä oikea jalka niin, että sen varpaat koskettavat vasemman jalan sisäsyrjän keskelle ja näin muodostat jaloista ikäänkuin T-kirjaimen. Ja tämän jälkeen vasemman jalan kantapää kiinni oikean jalan sisäsyrjän keskikohtaan, ja taas sulla on T-kirjain jalkojen alla. Työläs opetella ja vaatii treeniä että tulee luonnostaan, mutta äärimmäisen tehokas ja hyvä tapa kääntyä, niin typerältä kuin se kuulostaakin.

Jep.. se pirun askelkuvio. Mä hinkkasin sitä kesällä viikkotolkulla ilman koiraa jotta sain sen selkärankaan (en tiedä muistaako Vuorisumu vielä miten hankalia noi askeleet oli mulle...). Samalla tyylillähän pitää kävellä myös käännökset vasempaan ja oikeaan, ne pitää olla tosiaan tiukat käännökset eikä mitään kaarroksia.

^ Joo eipä ollut kerta eikä kaksikaan kun allekirjoittanut tunsi itsensä täysin kädettömäksi (ja jalattomaksi) apinaksi yrittäessään tota epätoivoisesti erään rakkaan punatukkaisen toko-ohjaajan tiukan syynin alla

Joo, mä olen huomannut että itsellenikin yksi toko hankalimpia asioita on käveleminen.

Meillä alkaa ensiviikolla tokon alkeiskurssi, Vuosaaren Koirakerhon järjestämä.

Kuulostaa vaikealta askelkuviolta. Meidän lenkeistä taitaakin tulla askelharjoituksia...

Pakko kyllä myöntää, että koiran osa on äärettömän yksinkertainen ja helppo. Ohjaaja joutuu joka lajissa pohtimaan omia jalkojaan ja käsiään, koiralle riittää vain se, että hilluu mukana ja vähän kattoo, mitä se ohjaaja tällä kertaa kompuroi. Pitää vaan toivoa, ettei niissä mölleissä tule hirveän täyskäännöksistä seurauskaavioo...

Mullakin on ollut askelkuvioissa paljon oppimista, niin että tulisivat luonnostaan. Monet kerrat on tullut parkkipaikalla harjoiteltua kävelemällä ympäriinsä ilman koiraa. Nykyään ne alkavat sujua, mutta paljon siihen on itse vaatinut toistoja.

Keskustelua hetken aikaa seuranneena täytyy itsekin liittyä mukaan. Mennään tänään tokon alkeiskurssille ja kyllähän tuo vähän jänskättää. Pentukurssilla harjoiteltiin jo perusasentoa ja hieman seurauksen oikeaa paikkaa, mutta varsinkin tuo seuraamisen alkuaskeleet tuntuu tosi vaikeilta. Perusasentoa ollaan tosiaan jankattu aika ahkeraan ja nyt Mindi alkanut pikku hiljaa ymmärtämään oikean paikan, kuitenkin vielä käsiapu käytössä, joten kohta alkaakin sen pois häivyttäminen. Saas nähdä mitä tästä saadaan koulittua, luulen, että hankalampi homma itselle kuin Mindille :D

Mun mielestä 90 asteen käännös on melkein vielä vaikeampi. Kääntyvä jalka jää ainakin mulla aina liian pieneen kulmaan ja sitten heilahdan koko akka kerralla eri suuntaan. Pitäis, pitäis ja pitäis.

Mäki niin muistan yhen tokokurssin, jossa hinkattiin noita askelkuvioita. Mä yritin naama punasena hahmottaa niitä kurssin pitäjän seisoessa ja neuvoessa vieressä. Ne oli mulle tosi vaikeet oppii, nykyään ne jo sujuu. Mä harjottelin paljon niin, et piirsin hiekkaan suoran kulman ja kävelin sitä läpi kummastakin suunnasta. Täyskäännöksen kuvioista mulla ei oo kyl mitään hajua, pitäs sitäkin treenata enemmän.

Juuri kun täällä oli puhe käännöksistä niin meillä oli tänään ohjatuissa reeneissä ohjelmassa seuruu ja erityisesti käännökset Mä oon opettanut Eikarille, että kolme askelta ennen käännöstä ovat tempoltaan hieman hitaampia, jolloin se on oppinut että pian tapahtuu käännös johonkin suuntaan. Tuo tempon vaihto ei ole mitenkään huomattava eikä kovin päällepäin näkyvä, mutta tarpeeksi, jotta Eikar sen huomaa. Kokeiltiin niin, etten tee noita kolmea hitaampaa askelta ja ohjaaja sanoi että eron kyllä huomaa eli teki paremmin jos tehtiin kuten aina ennenkin tempon muutoksella. Lisäksi sain vinkin että voin muutaman sentin yläkropan kääntämisellä saada vielä lisää säpäkkyyttä käännöksiin, jotta koira tietää juuri ennen käännöstä että mikä suunta on tulossa.

Tänään luoksepäästävyys sujui paljon paremmin kuin viime kerralla! Eikar ei noussut ja oli kontaktissa koko ajan, mutta ohjaajan kättä oli silti pusuteltava ja häntä heilui kuin rasvattu Luoksepäästävyyden jälkeen tehtiin 2min paikkamakuu ja Eikar tarjosi pään pitämistä maassa liikkeen aikana. Kävin palkkailemassa siitä, jotta tulisi tavaksi.

Tänään meil oli vuorossa luoksetulo ja paikkamakuu. Se alkaa jo tajuamaan, että se voi istua suorassa. Tosin se juoksee aika usein mun jalkoja päin, mitä oon yrittäny namilla ohjaten saada pois. Tiedän kyllä tasan tarkaan, mistä tuo törmääminen tulee, eli siitä, kun syksyllä opetin sen tulemaan jalkojen väliin, kun jäi usein aika kauas pelätessään törmäystä. Nyt se tulee kivasti siihen eteen, ei liian kiinni, muttei liian irtikään. Olen myös tyytyväinen tuon vauhtiin, täyttä vauhtia niin kovaa kuin kintuistaan pääsee (pysäytyksistä muodostuu ongelma, kunhan ne pääsevät treeniohjelmaan mukaan), eikä vauhti hidastu missään vaiheessa, oli matka mikä tahansa. Tän eteen on tehty työtä ja paljon!

Aluks en aatellut edes ottaa paikkamakuuta tänään, mutta kun hinkkasin niitä askelkuvioita ja koira ei malttanut pysyä poissa mun tieltä, oli se pakko käskeä paikalleen. No, tulipahan sitten paikkamakuutakin treenattua. Tuloksena elämänsä eka ylösnousu. Tosin ihan mun syy, olisi pysynyt jos en olisi juossut kohti tyylillä, jolla haen sen leikkiin . Olin sitten ihan peukalot keskellä kämmentä, kun en tiennyt, mitä mun ois pitäny tehdä. Kävin sitten laittamassa sen uudelleen makuulle palkkaamatta välissä ja sitten se pysykin (en juossut äkkinäisiä spurtteja).

Ja askelkuvioista puheen ollen alan omaksumaan jo sen täyskäännöksen (keskitorjujan hommasta ja askelkuvioista on koiraharrastuksessa sittenkin hyötyä). Tosin se ei ehkä oo ihan tyylipuhtain, mutta eiks se oo pääasia, ettei se ole hirveä silmukka ja että koira pysyy mukana? Onks tuohon 90 askeleen käännökseen jotain ihmeellistä kuviota, vai astunko mä vain vasemmalle kääntyessä oikeella jalalla vasemman jalan yli ja jatkan siitä sitten matkaa ja päinvastoin?

Korkattiin tänään se hurjan pelottava sivulletulon opettelu ja selvittiin hengissä.

Tuota noutokapulaa ollaan aloiteltu muutamalla kokeilulla ja päästy siihen että Bella koskee kapulaa kuonolla. Mitäs nyt? Kun voisin tietty opettaa naksuttelemalla sen ottamaan kapulan suuhun ja pitämään sitä yms. mutta onko kukaan opettanut esim ota-käskyä ensin jollain muulla ja käyttänyt sitä noutokapulaan myöhemmin? Ehkä tässäkin yritän mennä siitä missä aita on matalin, koska voisin hyvinkin helposti opettaa tuon ota-käskyn lelulla ja siirtää sen noutokapulaan. Mutta onko siitä jotain haittaa? Tällä hetkellä koiralla ei ole minkäänlaista aikomusta ottaa kapulaa suuhun ja ajattelin että tuolla haetun asian saisi opetettua suoraan.

Voiko alkeis-tokoon mennä ihan pystymetsästä vai olisiko hyvä osata jotain perusasioita?

^ Mä olen opettanut ohjatun noudon kapulalla, koska se on pienempi ja kevyempi, ja kun käsky on ollut hanskassa siirtynyt sorvattuun kapulaan. Ei ongelmaa.

Fay, kyllä alkeistokoon voi mennä ihan osaamatta mitään toko asioita, perusasiat kuten istuminen ja maahan meno tietenkin voisi olla jo ihan hyvä osata, mutta sen kummempia vaatimuksia ei ainakaan meidän kursseilla ole ollut :)

Meillä tosiaan eilen eka toko tunti ja meni kyllä hurjan hyvin! Jankattiin aika paljon perusasentoa ja istu-maahan muutoksia ohjaajan edestä ja myös sivulta. Ensi kerralla olisi vuorossa seuraamisen oikea paikka, joten jos tässä viikon aikana vähän alkaisi itsekin sitä taas pohjustamaan, niin päästäisiin sitten hyvin eteenpäin ohjatusti. Mindin perusasento on jo nyt tosi suora ja melkein aina jääkin ihan prikulleen oikealle paikalle, mutta yleensä heti palkkauksen jälkeen siirtää itseään hieman kauemmas minusta. Ohjaaja neuvoi palkkaamaan hieman useammilla nameilla niin, että pentu odottaa niitä vieressä ja sitten vapauttamaan ihan kunnolla. Tämä toimi ainakin eilen aika hyvin ja Mindi kestikin sitten aika hyvin jalassa kiinni :)

muoks // virheet poikkeen

Fay Jos olet ekaa kertaa opettamassa noutoa, niin jopa suosittelisin, että harjoittelet liikkeen opettamista ensin jollain muulla esineellä kuin millään kapulalla. Noudon opettaminen kapulalla käy sitten nopeaan, eikä sun tarvitse kapulan kanssa korjailla omasta oppimisestasi aiheutuvia virheitä vaan voit suoraan opettaa "oikein".

Alkeistoko on varmasti alkeistoko, eikä siellä odoteta mitään pohjataitoja. Jos koirasi leikkii ja syö nameja vieraassa paikassa, niin siinä on jo hyvin pohjaa toko harjoittelulle!

Vuorisumu kirjoitti:

Fay Jos olet ekaa kertaa opettamassa noutoa, niin jopa suosittelisin, että harjoittelet liikkeen opettamista ensin jollain muulla esineellä kuin millään kapulalla. Noudon opettaminen kapulalla käy sitten nopeaan, eikä sun tarvitse kapulan kanssa korjailla omasta oppimisestasi aiheutuvia virheitä vaan voit suoraan opettaa "oikein".

Alkeistoko on varmasti alkeistoko, eikä siellä odoteta mitään pohjataitoja. Jos koirasi leikkii ja syö nameja vieraassa paikassa, niin siinä on jo hyvin pohjaa toko harjoittelulle!

Selitin viime viestissäni vähän huonosti mitä yritän tuolla koiralle opettaa. Noutamisen opetan erikseen mutta nyt treenataan sitä että koira ottaisi kapulan suuhun ja pitäisi sitä suussa. Nämä ja nouto erikseen, koska koira noutaa heitetyt lelut lähes 100 % varmuudella mutta ei tuo niitä suoraan minulle vaan jättää ne lattialle. Lelujen kanssa tehdään nyt niin että lelua ei heitetä eikä sillä leikitä jos sitä ei tuoda minulle käteen (tai joissain tapauksissa riittää käden viereen jos käteen tuominen on liian hankalaa). Se suussa pitäminen on suurempi harjoittelun aihe. Samaa tehdään siis myös lelujen kanssa, ei pelkän kapulan. Haluaisin sen verran saada nyt aikaiseksi että se kapula otetaan suuhun minun kädestäni siinä missä mikä tahansa keppi pihalla tai lelu sisällä. Olisiko oikea tapa kuvailla tuota että yritän kertoa koiralle että noutokapula kuuluu aina minun käteeni (tai koiran suuhun), ei koskaan lattialle.

Nyt alkoi meilläkin tulla vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun toinen treenikerta sivulletulon kanssa alkoi tuomaan jo aika mukavia tuloksia. Lähdettiin reippaasti pihalle vain treenaamaan ja paikka alkaa jo löytyä aika kivasti. Ollaan otettu myöskin pari askelta seuraamista sivulletulon yhteyteen ja Bella osaa nyt ilman käskyä istua viereen kun pysähdyn. Vielä on tietty hakemista oikean paikan kanssa ja seuraamisessa koira pomppii namikäteen, näitä korjaillaan ajan myötä. Eilen meinasi mennä sähläämiseksi kun koira vain hyppi namin perässä eikä keskittynyt itse suoritukseen, tänään sivulle mentiin jo nätisti kiepsahtamalla vaikka itse olin melkein pystyssä ja namikin siis korkealla. Meillä toimii paremmin se että nami on vasemmassa kädessä, oikeassa kädessä pitäminen saa koiran menemään samantien vinoon.

naukunen kirjoitti:

Mun mielestä 90 asteen käännös on melkein vielä vaikeampi. Kääntyvä jalka jää ainakin mulla aina liian pieneen kulmaan ja sitten heilahdan koko akka kerralla eri suuntaan. Pitäis, pitäis ja pitäis.

I agree. Mulla on vielä synnynnäinen lonkkavika (jalkaterät kääntyy sisäänpäin) ja lisäksi polvien rustot rikki molemmista jaloista, minkä takia kompuroin välillä ihan muutenkin, saati sitten noissa 90 asteen käännöksissä. Pitäisi mennä oikeasti johonkin koulutukseen tarkastelemaan tota meidän kääntymistä.

Täyskäännöksistä sen verran, että eikö saksalainen ole sallittu tokossa? Yksi kouluttaja suositteli sitä meille, kun koira toimii siinä huomattavasti paremmin.

En tiedä, että onko kevättä ilmassa, mutta mua puri tokokärpänen! Oon hinkannut seisomisia ja seuruuta ja kaikkea mahdollista ihan fiiliksissä.

kiivilintu kirjoitti:

Täyskäännöksistä sen verran, että eikö saksalainen ole sallittu tokossa?

On sallittu

Strikku Älä vaan tee 90 asteen käännöksissä niin että astut suoraan toisen jalan yli, muuten ootte törmäyskurssilla koiran kanssa ellei se ehdi ennakoimaan käännöstä mitenkään. Ite teen 90 asteen käännöksen kolmella hieman normaalia lyhyemmällä askeleella, mutta tempo pysyy kuitenkin samana kuin seuruussa suoralla.