Koirat.com

Jee, tehtiin tänään sisällä tokottamista, muutenkin oli taukoa niin tää oppi nyt pelkällä sanalla maahan ja istumaan vuoroperään. Ennen varsinkin makuuttamiseen tarvitsi aina myös käden mukaan, tosin nyt sanalla se vain lysähtää maahan, ennen "työnsi" tassuilla itsensä maahan. Mutta kelpaa toistaiseksi mulle koska en ole ton suhteen perfektionisti, ainakaan vielä. :D Muutenkin oli joku kolme viikkoa taukoa tokottamisesta, kyllä toi dude vaan muisti noi jutut. Perusasento on haasteellinen, se kyllä tuo pään siihen kohtaan mihin haluan mutta perse on sitten jossain ihan muualla, esim edessä. :D Kosketuskepillä ollaan reenattu, pitäis varmaan sit ruveta häivyttämään pois kun alkaa sujua homma.

Muutenki ollaan oltu tokokurssilta pois kun toi oli olevinaan karanteenissa pari viikkoa, niin tässä ollaan 2kk oltu ilman ohjausta mutta onneksi tokovideoitten katselu on auttanut meitä kotitreeneissä. :) Kokeillaan parin viikon päästä ton kanssa rally-tokoa, on varmaan kiva kokemus. Odotan kesää kun voi tokottaa myös ulkona ilman että kädet jäätyy palkkaamisesta.

Riisis, yllättävän monet (ainakin tuli mulle yllätyksenä) käy kokeessa testaamassa oman sen hetkisen tasonsa. Mä mietiskelin kanssa möllikokeeseen menoa spanielin kanssa ihan vaan siksi, että näkisin itse missä kunnossa se on koetta ajatellen. Tietenkin ehkä pääsisi helpommalla kun menisi vaan jollekin tokotunnille, mutta...

Tänään korkattiin ronin kanssa tokoura tuloksella 169,5pst ja ALO1 siitäkin huolimatta että nollattiin liikkeestä maahan meno. Vähän on hieno fiilis!

Onnea Remuxille tuloksesta! On ihailtavaa ja kadehdittavaa, että ihmisiltä löytyy malttia treenata koira kunnolla ja loppuun saakka ennen kuin lähtee yrittämään kokeeseen, ja tehdä sitten hieno tulos. Itse kun olen niin malttamaton, että koirani on jo ilmoitettu kokeeseen, kun ne tekevät jotain sinne päin...

Minullakin olisi viikon päästä tokokoe edessä ja olen laskeskellut, että teoriassa meillä olisi hyvät mahdollisuudet VOI1:eenkin. Taitaa toisin noutojen onnistuminen mennä enemmän onnen kuin osaamisen varaan. Onneksi ollaan sentään ensimmäisinä vuorossa. Taidan jatkossakin ilmottautua vain varasijoille kerta pääsen näin hyville paikoille.

Riisis kirjoitti:

Missä vaiheessa olette ilmoittaneet koiranne ensimmäiseen tokokokeeseen? Kuinka paljon kokeenomaista treeniä olette tehneet (palkattomuus, toimihenkilöitä kentällä, liikkurin käskytykset, häiriöt, jne.) ennen koeuran starttaamista?

Me ei tehdä hirveästi ennen koetta kokeenomaisia treenejä, mutta tässä kannattaa mennä ihan oman koiran mukaan ja arvoida kuinka paljon oma koira tarvitsee treeniä onnistuneen suorituksen saavuttamiseksi. Omani toimivat hyvin kokeissa; Hilla ei ole moksiskaan yhtikäs mistään ja toimii kisoissa juuri samalla tavalla kuin treeneissäkin. Tinja taas paineistuu vain minun jännittämisestä eikä mistään muusta.

Tärkeintä ennen kokeeseen ilmottautumista on, että koiralla on varma paikkamakuu. Itse en henkilökohtaisesti välitä, vaikka jonkun koira lähtisikin hipismään ohjaajansa perään. Mutta sellaista tilannetta ei saisi syntyä, että koira lähtee toisen koiran luokse, ei vaikka koiralla olisi ystävälliset aikeet. Tällä voi olla todella pitkät vaikutukset siihen viattomaan paikalla pysyneeseen koiraan.

Toinen tärkeä seikka on muistaa, että kokeessa toimitaan samalla tavalla kuin treeneissäkin (tai treeneissä toimitaan samalla tavalla kuin kokeessakin). Jos esimerkiksi treeneissä käyttää maahanmenoihin käsimerkkiä, sitä käytetään myös kokeessa. Kokeessa koiraa ei sotketa uusilla jutuilla ja sille ollaan reiluja vain pyytämällä koiralta sellaisia asioita jotka se osaa.

Ensimmäinen koe on se kaikkein tärkein koe koiran tulevaa koeuraa ajatellen, ja siksi omaan henkiseen valmistautumiseen kannattaa panostaa. Tärkeintä on, että sekä ohjaajalla että koiralla on hauskaa, ja tulokset tai tuomarin arvostelu kannattaa heti kättelyssä unohtaa. Mokaamista ei kannata pelätä eikä ensimmäisestä kokeesta kannata tehdä isoa mörköä.

Jos paikkamakuu on varma, niin siitä vain kokeeseen kokeilemaan. Ketään muuta ei haittaa vaikka kaikki yksilöliikkeet nollautuisivatkin, mutta voitte itse oppia siitä paljonkin. Jos joku liike tai useampikin sattuu menemään huonosti, niin sitten petraa vain seuraavaan kokeeseen. Helpointahan olisi tietysti aloittaa ihan möllikisoista, jos vielä ei ole sellaisissa käynyt.

Tuota paikkamakuun varmuutta minäkin pidän rajana. Jos paikkamakuu ei toimi, kokeeseen ei saa mennä kokeilemaan josko se pysyisi.

Mua oikeesti jopa hävettää kuinka vähällä treenillä kokeeseen menimme. Eikä koira ollut valmis kun ilmoittautumisen laitoin. Tiesin että parhaimmillaan pystytään vaikka mihin. Meillä siis ongelmana koiran paineistuminen mun jännityksestä. Mutta tänään koira teki niin hyvin kuin osasi, liikkeestä maahan menon nollaus oli minun käskytyksen syytä, huonolla käskytyksellä koira jäi seisomaan. Tietenkin olemme viime aikoina vahvistaneet seisomistakin reilusti enemmän. Palkattomuutta treenasimme pari viikkoa, eli ehkä 4-6 treenikertaa. Ketjuttelin korkeintaan 3 liikettä putkeen. Kokeenomaisia, liikkuroituja teimme muutaman kerran, palkaten välissä. Häiriöitä meillä tulee viikottain ryhmätreeneissä. Pennusta asti olemme opetelleet kotona liikkeet ja siirtäneet ne sitten häiriöön ryhmätreeneihin.

Kyseessähän oli myös minun ensimmäinen kokeeni. Mutta kokeesta jäi kyllä niin hyvä fiilis että samantien piti jo alkaa katselemaan lisää. Mieltä ylentävää oli myös tuomarin positiivinen palaute sekä liikkuri myöhemmin sanoi että meillä oli päivän hienoin seuraaminen. Tuossa vielä tarkempi pisteytys:

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 7,5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10
Kokonaispisteet 169,5pst ALO1 ja sijoitus 3.

Tuomarin kommentit menivät jotenkin näin: Juuri tältä seuraamisen tulee näyttää, käännökset hyviä ja ohjaaja on rauhallinen ja rytmittää hyvin. Koira on hyvin yhteistyöhaluinen ja pitää hyvin kontaktin. Sitten tuli jotain plaa plaa joka ei tarttunut päähän siinä tilanteesta kun olin repeämässä jo liitoksista.

^ Onnittelut hienosta tuloksesta!

Meillä pähkäillään VOI-luokan starttaamisen kanssa. Ehkäpä tässä jo kevään aikana,riippuu ihan siitä miten nuo möllitokot parin viikon kuluttua menee.

Meillehän on tullut tavaksi kisata n. vuoden välein,elikkä ALO korkattiin 14.5.-11 pisteillä 190 sij. 1. Seuraava kisa oli AVO-luokassa 14.6.-12 pisteillä 189. Jos saman kaavan mukaan mennään,niin VOI-luokkaan pitäis mennä touko-kesäkuussa.
Meillä tuo tokokokeessa käyminen ei oo kovin tiuhaa,nääs. Koulareita en oo viitsinyt noista alemmista hakea kun itseä puuduttaa nuo ALO ja AVO kun ne on vähän "tylsiä" luokkia.
Jospa sitten VOI-luokasta niitä yrittäisi jahka sinne ees päästään. Sieltä tuskin heti ekalla edes 1-tulosta tuleekaan.

Suurin kompastuskivi meillä tuntuu olevan nyt tunnari. Välillä se sen jo tekikin melko hyvin,mutta viimeaikoina se ei vaan tunnu sitä omaa osaavan erotella sieltä. Epäilin jo nenäpunkkiakin ja annoin kaikille koirilleni lääkityksen,mutta ei ollut siinä syy.
Sitten olen miettinyt,että onko meidän hallin kumirouhetekonurmi niin voimakkaasti haiseva,että sekoittaa. Vai onko mun tunnarikapulat hajustuneet vai mitä ihmettä....

^^Hienot on pisteet, onnea! Ei sattuisi olemaan videota siitä seuraamisesta, tai kokeesta ylipäänsä?

TinjaHilla kirjoitti:

Mokaamista ei kannata pelätä eikä ensimmäisestä kokeesta kannata tehdä isoa mörköä.

Noita ajatuksia olen yrittänyt viime aikoina työstää, paljon. Sen takia mulle on varmaankin tullut jo jonkin sortin pakkomielle ilmoittaa meidät kokeeseen niin pian kuin se on koiran osaamistason kannalta järkevää.

Paikkamakuu on meillä aika hyvällä mallilla (*kop kop*). Koira kyllä pysyy maassa, ellei kukaan toinen koira tule liian lähelle. Se tuskin itse lähtee, jos sitä ei provosoida. Ollaan treenattu häiriössä, tosin mä olen itse ollut usein siinä vieressä ja/tai koira on ollut kytkettynä.

Ei harmi kyllä ole videota, ajattelin ettei kannata videoida ensimmäistä pieleen menevää koetta

Me tehtiin paikkamakuuhäiriöinä esimerkiksi tämmöisiä: Normaalit pujottelut koirien ympärillä, joku koira kutsutaan rivistä luo 2min jälkeen muiden pysyessä paikoillaan jne. Meidän paikkamakuu on 99% ettei se mene toisten koirien luo ja 95% varma ettei nouse minun luo.

Paljon onnea Remux hienosti menneestä kokeesta! Tuosta on hyvä jatkaa eteenpäin!

Ite pidän kanssa paikkamakuun varmuutta todella tärkeänä kriteerinä ALO-luokan korkkaamiselle, sillä se olisi kaikkein kamalinta jos jonkun koira pilaa toisen suorituksen menemällä häiritsemään. Oon suunnitellut Eikarin kanssa hakevani yhden 1-tuloksen alokkaasta ja sitten siirtyä heti avoimeen, sillä sen verran villejä tarinoita oon kuullut alokkaan koirista, jotka ovat aivan aivan puolitiessä kisavalmiudessa ja töheltävät siinä paikkamakuussa sitten.

Eikarilla alkaa kyllä olemaan jo melkoisen varma ja rauhallinen paikkamakuu, oon kyllä tosi tyytyväinen. Perjantain reeneissä yksi meidän ryhmän koirista oli hieman kierroksilla ja oli Eikarin vieressä paikkamakuussa. Kun omistaja oli menossa hakemaan koiraansa etuajassa niin tuo sakemannimix hyppäsi hampaat irvessä äristen Eikkaa kohti, onneksi oli kuitenkin jo hihnassa ja jäi n. 1 metrin päähän Eikarin naamasta. Ite katoin kauhuissani siellä 15 metrin päässä tota sekunnissa ohi mennyttä tilannetta, mutta turhaan pelkäsin! Eikar katsahti vain koiran suuntaan ja jatkoi heti minun tapittamistani. Menin sitten äkkiä palkkaamaan tuon onnistumisen.

Mää olen kuullut että Avossa on jopa enemmän näitä tapauksia. Sinne jumittaa kaikki jotka ovat päässeet Alon läpi jonkun löyhäkätisen tuomarin pisteillä. Itse aion käydä kokemuksen vuoksi läpi kaikki luokat. Kunnian himoisena tavoitteena olisi saada se TK1 tokon joukkue SM-kisoista.

Kuulostipa pelottavalta tuo banaanin kuvaama tilanne, tuota kyllä juuri pelkään kokeisiin menossa että sieltä joku vajukki tulee koiran niskaan

Mulla on joku henkinen ongelma seuraamisen kanssa. Jotenkin en käsitä että onko sen opettaminen oikeasti ihan vain sitä, että nami kädessä imutetaan koiraa siinä jalan vieressä? Me seurataan nyt joku 5 askelta vasta, ja siinäkin koira jätättää ajoittain aika pahasti jos ei palkka ole ihan nenässä kiinni. Ja mulla on hirveitä vaikeuksia kävellä normivauhtia, tuntuu että kävelen liian nopea tahtia. Tuntuu ettei seuraaminen etene meillä mihinkään . Pitäisi varmaan lukaista Tie tottelevaisuusvalioksi kirjasta seuraamiskappale ja ehkä kuvata meidän "seuraamista" tänne, jos joku osaisi vähän sanoa miksi ei edetä mihinkään.

Jemima kirjoitti:

Mulla on joku henkinen ongelma seuraamisen kanssa. Jotenkin en käsitä että onko sen opettaminen oikeasti ihan vain sitä, että nami kädessä imutetaan koiraa siinä jalan vieressä? Me seurataan nyt joku 5 askelta vasta, ja siinäkin koira jätättää ajoittain aika pahasti jos ei palkka ole ihan nenässä kiinni. Ja mulla on hirveitä vaikeuksia kävellä normivauhtia, tuntuu että kävelen liian nopea tahtia. Tuntuu ettei seuraaminen etene meillä mihinkään . Pitäisi varmaan lukaista Tie tottelevaisuusvalioksi kirjasta seuraamiskappale ja ehkä kuvata meidän "seuraamista" tänne, jos joku osaisi vähän sanoa miksi ei edetä mihinkään.

Kuinka paljon olette vahvistaneet ihan sitä perusasentoa? Hyvän seuraamisen pohjalla on hyvä perusasento. Harjoitelkaa vaikka paikoillaan kääntymisiä ja sitten siitä pikkuhiljaa yksi, kaksi askelta.

^ Ollaan aika hyvin vahvistettu perusasentoa ja käännöksiä, mutta se "seuraa" käskyllä lähteminen on kyllä tainnut olla aina vähän tuosta erotettu liikaa. Missä vaiheessa seuraa-käsky kannattaa ottaa tuohon mukaan jos tekee ihan vain parin askeleen seuruita?

^me liitettiin seuruuseen käsky, kun "automaationa" tuli seuruuta 5-10 askelta. Ja silloinkin parin askeleen jälkeen, kun seuruu on parhaimmillaan, sanoin käskyn ja heti seuraavalla askeleella palkkasin. tämä siksi, että kun käsky liitetään ennen toiminnon osaamista, liittyy käskyyn yleensä ylimääräisiä toimintoja, kuten irtaantuminen tai jätättäminen.

Ja meillä perusasentoa on vahvistettu niin, että jos en anna koiralle muuta käskyä, se tulee aina itsestään perusasentoon. On tässä omat haittansakin, eli jos koira ei esim. keskity kunnolla tai käskytys on heikko, se lähtee mukaan, mutta pidän automaattisen perusasennon hyötyjä suurempina kuin haittoja.

Muoks. Ja päästiin yks päivä treenaileen koiraseurassa. Kaveri käveli koiransa kanssa Rollen lähellä, juoksi rennosti poispäin siitä ja leikitti & haukutti koiraansa. Tuo katteli aina, kun tuli lähelle, mutta vaikka hyvä leikkikaveri onkin, ei silti lähtenyt perään. Ja siinäkin vaiheessa olin ylpeä tuosta, kun sanoin "vapaa" ja päästin palkaksi leikkimään kaverin kanssa, se tuli heti ekalla käskyllä takasin ja keskittyi vaan siihen, mitä sen käskinkin tehdä. Ja luoksetulossa kaarto jopa hieman kaverista poispäin (luulin, että se juoksee suoraan kaverin luo, mutta kyllä se jakso yllättää). Ehkä me sittenkin vielä joskus päästään kisoihin asti.

banaani kirjoitti:

Ite pidän kanssa paikkamakuun varmuutta todella tärkeänä kriteerinä ALO-luokan korkkaamiselle, sillä se olisi kaikkein kamalinta jos jonkun koira pilaa toisen suorituksen menemällä häiritsemään.

Tää on nimenomaan se syy, miksi meillä on ollut koetaukoa nyt ikuisuus eikä tauolle loppua näy. Meillähän oli paikkamakuu varma ennen kokeisiin menemistä ollut jo pitkään, möllejäkin oli alla ja se meidän ekan kokeen paikkamakuu oli täysin ongelmaton. Sitten toisessa kokeessa tapahtui jotain ja koira otti viereisestä koirasta (jonka käytös oli täysin toivotunlaista) niin suuren häiriön että nousi ja koko loppukoe pilaantui sillä, että tuo jäi siihen toiseen koiraan niin kiinni etten sitä saanut tsempattua enää suorittamaan ja keskittymään.

Mulla on nyt vielä suurempi ahdistus kokeisiin menemisestä kuin ekalla kerralla juuri sen takia, että on tuo huono paikkamakuu alla ja kun se tuli ihan ennalta odottamatta.

Nyt tartteis jostain repiä sitä treeni-intoa tuohon paikkamakuuseen, niin kuin olen aiemminkin puhunut, mutta kun se on vaan niin supertylsääääääääääääää, plus että me tarvittaisiin nimenomaan paljon rutiinia vaihtelevilla koirilla/häiriöllä.

Meillä treenailu nyt mennyt hyvin, harmi vaan kun Mindillä tuntuu olevan alkamaisillaan ekat juoksut ja joudutaan seuraavat tunnit jättämään välistä. Tiputtelu ei ole vielä alkanut, mutta aika vahvoja merkkejä jo näkynyt, joten pidän parhaana ratkaisuna korvata tunnit myöhemmin, jotta kuitenkin muut treenaajat saavat varmasti kaiken irti kalliista kurssista :) Mutta nyt olisit kysymystä paikkamakuusta. Ollaan jo alettu sitä harjoitella, ja tehdäänkin tosi lyhyitä aikoja niin, että seison ihan vieressä kokoajan. Mindi on kestänyt ne vähät ajat hyvin ja kontakti on tosi hyvä. Kysyisinkin, että kannattaako ensin alkaa pidentämään aikaa, seisomalla itse ihan vaan vieressä vai pitäisikö jo heti alkaa opettelemaan niin, että lähden itse hieman kauemmas? Tästä on varmaan täällä ollut aiemmin puhetta, mutten näin äkkiseltään sitä tuolta mistään saanut kaivettua..

^ Onpas sillä aikaisin juoksut! Oma tolloni on kolme kuukautta vanhempi, eikä vielä kuulu...

Miten ootte opettaneet noudon koirillenne? Mä ostin noutokapulan pari viikkoa sitten, ja siitä asti on nyt koitettu treenata hyvää puruotetta, ja on kai tullut aikaa myöntää, ettei olla juuri edistytty.

Lähdin siis opettamaan Canis-lehdessä 1/2007 neuvotulla tyylillä niin, että aluksi liikutetaan kapulaa rauhallisesti poispäin koirasta, myös silloin kun se ottaa kapulasta kiinni. Naks, kun koira ottaa kiinni ja antaa vähän vastusta. Pidennetään pikku hiljaa aikaa jonka koira pitää kapulaa suussaan ja pysytään myös itse paikoillaan. Aluksi sujui ihan kivasti. Ote ei kuitenkaan vieläkään oo todellakaan tasainen. Koira hamuaa, hamuaa ja hamuaa, sitten ottaa hetkeksi kiinni ja siitä toki naksautan. Mutta tuota hamuamista tapahtuu lähes joka ikinen kerta. Myöskään en oo päässyt juuri pidentämään aikaa, sillä koiran kierrokset nousee salamana kattoon ja alkaa vinkuna, siis vaikka kapula suussa. Mikä neuvoksi?

Yritin joskus aiemmin eri esineellä opettaa esineen pitoa. Silloin lähdin liikkeelle ihan paikallaan olevasta esineestä aluksi vahvistaen ylipäänsä mielenkiintoa siihen, sitten kosketusta kuonolla ja lopulta suuhun ottamista. Se meni kuitenkin ihan uskomattomaksi sähläykseksi monista yrityksistä huolimatta, joten päätin laittaa asian syrjään vähäksi aikaa sillä ajatuksella, että ehkä vähän ajan päästä olisin vähän taitavampi naksuttaja. Mutta eh.

En ymmärrä, miten tän asian opettaminen on mulle näin vaikeaa... Olis tietysti mahtavaa, jos pääsis ihan oikeasti jonkun syyniin, mutta siihen ei ennen kesää ole erinäisistä syistä johtuen oikein mahdollisuutta.

// Muoks. Ja mitä kummaa? Kokeilin sitten vielä äsken asiaa pohdittuani tehdä muutaman toiston, ja eihän koira edes kummemmin pureskellut. Jee! Ehkä me sittenkin edistytään, jos olinkin vaan aiemmin itse jotenkin hätäisillä fiiliksillä liikenteessä.

Tässä on mun omia mietteitä ja hyväksi toteamiani tapoja opettaa, jollekin toiselle koiralle voi sopia jonkinlainen muu lähestymistapa.

Jemima kirjoitti:

Missä vaiheessa seuraa-käsky kannattaa ottaa tuohon mukaan jos tekee ihan vain parin askeleen seuruita?

Mä oon opettanut Eikarille, että aina kun lähden vasemmalla jalalla liikkeelle, sen kuuluu lähteä mukaan seuraamaan. Kun lähden oikealla niin vuorostaan pitää jäädä paikoilleen. Ite taisin liittää "seuraa"-käskyn mukaan siinä vaiheessa kun seuruuta pystyttiin tekemään noin viiden metrin pätkä. Siihen saakka olin vahvistanut perusasentoa todella vahvaksi ja tehnyt niitä parin askeleen seuruita ilman mitään käskysanoja. Vieläkään ei mun oikeestaan tartteis käyttää käskysanaa seuraamiseen ja paikalleen jäämiseen, mutta oon huomannut että korkea "seuraa" nostaa Eikarin virettä mukavasti ja seuruusta tulee täpäkkää.

tiiuska kirjoitti:

Kysyisinkin, että kannattaako ensin alkaa pidentämään aikaa, seisomalla itse ihan vaan vieressä vai pitäisikö jo heti alkaa opettelemaan niin, että lähden itse hieman kauemmas?

Ite oon harjoitellut ensin keston ja sitten vasta matkan. Maltillisesti kun etenee niin ei pitäisi tulla ongelmia. Pikkupentuna aloitettiin Eikarin kanssa harjoittelemaan ihan yhdestä sekunnista ja seisoin ihan kuonon edessä. Siitä joka viikko pidennettiin aikaa ja kestoa, nyt tuo pysyy 2min kun olen 15 metrin päässä.

Halla kirjoitti:

Miten ootte opettaneet noudon koirillenne?

Mä aloitin sillä, että otin Eikarille maailman parhainta namia esille (nakki tai lihapulla) ja kapula kuonon eteen lattialle. Naksuttimella poimin haluamani toiminnot esille. Aluksi Eikar koitti järsiä kapulaa, kierittää sitä, läpsiä tassulla ym. Kun kerran hipaisi kuonollaan keskiosaa niin heti naksautus ja palkka. Lopetin ensimmäisellä kerralla siihen yhteen onnistuneeseen toistoon, jotta koiralle jäisi halu ja into kapulaa kohtaan. Toisena päivänä samalla lailla kapula esille ja naksautus kun koskee oikeaan kohtaan. Muutamassa päivässä Eikar kokeili ottaa kapulaa suuhun ja tuosta edettiin sitten suussa pitämiseen. Kun koira pitää kapulaa rauhallisesti suussa mälväämättä sitä, rauhallinen kehuminen, jottei vire nouse liikaa. Tämän jälkeen oon harjoitellut kapula suussa sivulle tulemista (liikkuminen kapula suussa ja oikean luovutuspaikan oppiminen) ja oikeanlainen irroittaminen (eli koira pitää kapulaa suussa niin kauan kunnes sanon "kiitos" ja koira irroittaa itse otteensa). Tällä hetkellä ei olla vielä harjoiteltu käskysanan mukaan liittämistä eikä heiton lisäämistä koko palettiin.

Halla kirjoitti:

^ Onpas sillä aikaisin juoksut! Oma tolloni on kolme kuukautta vanhempi, eikä vielä kuulu...

Okei, no mäkin vähän epäilin /epäilen, mutta jotenkin niin varmat merkit, että luulen niiden tässä pikkuhiljaa alkavan. Päätin kuitenkin tän viikon tunneille ainakin vielä mennä, ettei jäätäisi jälkeen, kun eivät ne juoksut ainakaan vielä ole kerenneet alkaa. Voihan se olla, että hätäilen turhistakin :D

Tuo ajan pidentäminen on tosiaan varmasti paras ratkaisu, pienet hetket menee jo aikas hyvin ja koiralla on hyvä kontakti, joten voisi varmaan pikku hiljaa alkaa muutamalla sekunnilla lisäämään aikaa. :)

Paikkamakuussa ensin aika, sitten matka. Ihan siitäkin syystä, että koiran on osattava olla paikallaan, jotta pääset sinne matkan x päähän, ja koiraa on helpompi tulla palkkaamaan läheltä kuin kaukaa.

Mä olen opettanut noutoa siten, että kapula on lattialla ja naksutellut kaikesta kapulaan suhtautuvasta toiminnosta aluksi. Sitten vaatimustasoanostaen niin, että ensin karsittiin kauempana kapulasta tapahtuvat toiminnot (katseet ym), sitten tassuilla tapahtuvat toiminnot, sitten nenällä tapahtuvat toiminnot. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että koira ottaa kapulan, kunhan näkee sen (jos kapula koiran takana/sivulla niin koira tarjoaa aina makaamista). Rauhassa kun etenee, pääsee hyviin tuloksiin. Onneen ei ole oikotietä.

Mä en missään tapauksessa laittaisi kapulaa aluharjoittelussa liikkumaan, sillä lopullisessa kisaliikkeessä koira ottaa kapulan, kun kapula on paikallaan, eikä koira saa missään tapauksessa lähteä liikkuvan kapulan perään. Samasta syystä pidän kapulan lattialla enkä kädessäni, sillä tulevaisuudessa koira tulee aina ottamaan kapulan maasta eikä kädestäni.

Nyt selvis, että me ei tulla pääsemään Tampereelle mölleihin sillon 20.4, koska mulla lentopallosta SM-finaaliturnaus, joka ei varmaankaan tule enää toistumaan. Joten me ollaan nyt sitten jätetty kokonaisten liikkeiden treenaamiset vähemmälle ja keskitytty niihin pieniin pilkunviilausasioihin ja vaikeampiin juttuihin. Esimerkiksi paikkamakuuseen olen nyt opettanut pään maahan laittamista (koska tuo kattelee maailmanmenoa alati). Toisen treenikerran jälkeen meno näytti tältä. Olen tyytyväinen tuohon, että menee yhdellä käskyllä alas asti, eikä tarvitse käsimerkkiäkään. Yks huono puoli tuossakin on, nimittäin se, että nyt se tarjoaa tuota pään maahan laittamista koko ajan. On sen suosikkiasento, ja nyt kun siitä saa vielä palkkaakin niin ai että kun elämä on ihanaa.