Koirat.com

^Sorry, mä olin lukenut jotenkin huonosti ja ajattelin automaattisesti aluskerrastosta puhuttaessa ihmisten vaatetusta
Anyway, käsitin, että kyselet vinkkejä ja puhodit omia valmiuksiasi mahdollista retkeä varten, joten ihan ystävällismielisesti niitä yritin antaa. Jos ovat mielestäsi liian "vakavia", niin eipä niitä ole pakko huomioida

Itse en lähtisi yön yli retkelle ilman sellaista varustusta, ettenkö voisi selviytyä esim. tilanteessa jossa kastun täysin (esim. putoaminen järveen/jokeen/isoon ojaan).

Täällä olisi yksi kiinnostunut vaelluksesta, tosin olisi mukavampi lähtee muutaman osaavan ihmisen mukaan ettei ihan heti eksy ;) Tarkoitus olisi kesällä lähteä lappiin jos kaikki nyt järjestyy! :)

Pari lapinreissua on käyty koiran kanssa Tuntsan/Naruskan alueella. Ensimmäinen syyskuussa ja jälkimmäinen elokuun alussa, 5-6 päivän reissut. Tänä vuonna harkinnassa jos käsivarressa kävisi.

Mulla on labradori kyllä jaksanut hyvin mukana, ja tuntuu todella tykkäävän siitä matkanteosta. Kaverin amstaffi on ollut aika jäykkänä molempien reissujen jälkeen. Syynä on varmaan rakenteelliset erot, ja lisäksi se, että kyseisen koiran vapaanapidossa saa olla tarkempana villieläinten takia. Se on kuitenkin eri asia teputella hihnassa tai omistajan takana kuin vapaasti omia polkuja.

Itse myönnän kyllä pitäväni koiran vapaana myös poronhoitoalueella, joskaan tuo ei ole muutenkaan kovin kiinnostunut poroista. Rinkan kanssa vaeltaessa hihna olisi mun mielestä aika hankala, lisäksi tykkään, että koira saisi muutenkin aika raskaalla reissulla sovittaa itse askelluksensa omaan tahtiinsa. Vastaantulijoiden kohdalla toki otan kiinni, mutta näin on tähän asti tapahtunut siis kerran molemmat reissut mukaanlukien...

Mukaan tarvittava koiranruuan määrä on mun mielestä yllättävän iso vajaan viikonkin reissulle, ja kyllähän se sitten vie rinkastakin tilaa ja lisää painoa. Meillä on ollut kuivalihaa ja nappulaa, suhteutettu määrä noin tuplat normaaliin verraten. Mun koira ei normaalisti nappulaa saa allergioiden takia, mutta ei onneksi ole niin allerginen, että muutaman päivän pienehkö määrä oikeastaan näkyisi missään. Se saa suhteessa enempi kuivalihaa kuitenkin. Mä en ole keksinyt tähän ongelmaan oikein parempaakaan ratkaisua, kun pelkkä kuivaliha tuntuisi vähän köyhältä. Riisin tai muun keittely trangialla veisi hirveästi aikaa ja sinolia. Esikeitetty riisi taas vie hirveästi tilaa hyötyynsä nähden. Lisänä meillä on ollut mukana pieni pullo öljyä.

Koirat siis nukkuvat mukana teltassa, labbis yleensä jalkopäässä tai muualla teltan reunamilla, pohjavillaton ihmisten välissä tai makuupussissa jalkopäässä. Me tehtiin yhden yön päiväreissu Nuuksiossa ennen ensimmäiselle vaellukselle lähtöä, tarkoituksena totuttaa koirat telttaan, etteivät juoksentele narujen yli tai kynsi teltan seinää tms. Teltan ympärillä juoksenteluun sai alussa vähän puuttua. Se ei kuitenkaan ole kiva jos koira rikkoo teltan reissussa, saati että ne olisivat mitenkään halpoja kapistuksia. Tosiasiassa koirat ovat kyllä illalla sen verran väsyneitä, ettei ole ollut tässä suhteessa ongelmia.

Meillä ei ole ollut varsinaisesti erikseen mitään ensiaputarpeita koiralle mukana, perusjutut on tietty matkassa, sidetarpeet, särkylääkettä. Punkit saa tarpeen vaatiessa irti kynsilläkin, kyypakkaustakaan mulla ei ole ollut, käsittääkseni ne eivät muutenkaan ole tunturiseudulla mitenkään yleisiä... Koiran pyyheenä on toiminut tosi hyvin vanhat vaippaharsot. Kuivuvat tosi nopeasti, eivätkä paina käytännössä mitään.

Tässä yksi meidän vaelluskuva:

Löysinpä nyt mielenkiintoisen keskustelun täältä.;) Kiva lukia muitten kokemuksia ja vinkkejä.Mää lähden tänä syksynä kolmen kaverin kanssa Kilpisjärvelle ja tarkoitus ois käväistä Kalottireittiä pitkin Haltilla.Kokeneita vaeltajia ollaan jo.Mukaan lähtee myös mun koira tietenkin, joka tosin ei oo ollut mukana vielä vaeltamassa kertaakaan, kun on vasta kohta vuoden ikäinen penikka.Joka vaelluksella oon haaveillu, että voi kun ois se koira siinä vierellä.Ja nyt se toteutuu.:) Oon aatellu ostaa Jeri koiranrinkan. Onko kenelläkään kokemuksia?Ja onko kukaan käynyt koiran kanssa Kalottireittiä pitkin Haltilla?

Vuorisumu: Mistä tuo kuva on?:)

Onko teillä ajatuksia minkä ikäisellä koiralla voi alkaa käyttää reppua? Viime päivävaelluksella jos olisin saanut vesipullot ja osan eväistä Eikarin selkään niin olisi oma taakka keventynyt suuresti.

Meillä on nyt suunnitelmissa mennä kesällä yhden tai kahden yön vaellukselle ja odotan kyllä jo innolla! Kesällä kun Veetikin pärjää yön yli ulkosalla, Eikarista nyt ei ole huolta kun se pärjää vaikka talvellakin.

^^Termisjärveltä, eli sieltä Käsivarresta. Tuolla reissulla ei käyty Haltilla, vaan muuten vaan kierreltiin Käsivartta.

^sumu oli tuolla vaelluksella reilun vuoden vanha. Riippu varmaan vähän koiran koosta ja muusta rakenteesta ts. luuston pitäisi olla jo kehittynyt täyteen mittaansa.

^Kiitos vastauksesta. Täytyy katsoa jos tänä kesänä vain laittaisi repun vasta selkään ihan normilenkeilläkin, jotta ensin tottuu siihen. Jos syksyllä alkaisi laittamaan sinne painoakin, jotta on varmasti luusto kehittynyt.

Haltilla on tullut käytyä kerran, tosin ilman koiraa. Me mentiin menomatka Norjan puolelta tätä pitempää vaihtoehtoa ja takaisin Kilpisjärvelle kalottireittiä pitkin. Tuota Norjan puolen kautta kulkua en voi suositella ainakaan koiran kanssa kulkeville, koska siellä oli suuria rakka-alueita joissa oli todella hankala kulkea ja ainakin yksi isompi virtaavan veden ylitys.

Kalottireitti sen sijaan oli ainakin alkumatkaan verrattuna helppokulkuista. Reitti on merkattu ja polku hyvä kävellä. Muutama rakka paikka taisi olla siinäkin, mutta ei mitään verrattuna alkumatkan offroadiin. Itse Halti tunturi onkin sitten "iso kasa kiviä". Sinne kiipeäminen saattaa olla koiralle haasteellista. Tapasimme tällä reisulla Haltin juurella yhden äidin ja tyttären, joilla oli mukana kultainen noutaja. Koiran reppana näytti yhtä väsyneeltä kuin omistajansakin ja ilmeisesti jonkin sortin jalkavaivoja oli sekä ihmisillä että koiralla. He olivat varanneet varaustuvan Haltin juurelta ja aikomus oli, että jättävät koiran sinne odottamaan kun itse käyvät valloituksen tekemässä.

Sanoisin, että aloitelijan paikka Halti ei välttämättä ole. Jaksamisen ja sisun lisäksi olisi hyvä omata jonkin sortin taitoa ja tietoa. Sää saattaa muuttua todella nopeasti helteestä sankkaan sumuun/lumipyryyn ja siihen pitää olla varusteiden puolesta varautunut. Myös me koimme melko äärimmäisiä sää olosuhteita, mutta onneksi porukkamme oli kokenutta väkeä. Itse tosin olin ensimmäistä kertaa pitkällä vaelluksella Lapissa, mutta "selviytymistaitoja" oli ennen sitä harjoiteltu paljon toisaalla. Oma reissu oli kyllä mieleenpainuva kokemus ja todella iloinen olen, että sinne lähdin.

Mä olen käynyt Haltilla reilut kymmenen vuotta sitten, joten muistikuvat ovat hieman jo ehtineet hämärtyä, mutta me muistaakseni palattiin Norjan puolelle ja menomatka Kalottireittiä pitkin. Norjan puolella taisi tosiaan olla joku vähän isompi joenylitys, joka olisi tietysti voinut olla koiran kanssa haasteellinen, mutta tietysti koirasta riippuen. Tassut on tietysti kovilla rakassa liikkuessa ja Haltin rinne on muistaakseni pelkkää kivikkoa, mutta muuten tuo Haltin reissu ei muistaakseni ollut mitenkään hirmu paha, sillä Kalottireitillä on tupia ja nuotiopaikkoja, vaikka muutoin avotunturissa ollaankin. Tuona vuonna jollakin nuotiopaikalla oli myös paljon itikoita vaikka oltiin jo syyskuussa.

Vuorisumu: Ei ihme,että sitten näyttikin jotenkin tutulta maisemat. Oon nimittäin itsekin tuolla käynyt.:) Mekin tässä viimeksi kierreltiin käsivarressa. Ei menty silloin Haltille asti.

Vuorisumu kirjoitti:

^sumu oli tuolla vaelluksella reilun vuoden vanha.

Hetken ehdin miettiä, onkohan tää joku vaeltamiseen perehtymättömälle tuntematon ilmaisu

Komian näköistä maisemaa kuvassa.

Käsivarren alueella käyneet: onko siellä vaeltajaa ihan ruuhkaksi asti? Meillä on tänä vuonna vaellusaikatauluna elokuun loppu tai elo-syys kuunvaihde ...kuten varmasti aika monella muullakin. Tuonnepäin houkuttaisi suunnata, mutta minulle, kuten myös matkaseuralle, aika iso juttu luontovaelluksessa on myös, että siellä ei ihan hirveästi tulisi muita vastaan. Ylipäänsä tämänvuotinen reissukohde on vähän auki vielä, suosituksia otettaisiin vastaan.

Viimeksi oltiin Käsivarressa juuri elo-syyskuun vaihteessa ja ei ollut kyllä ihmisiä paljoakaan.:D Tuvissa oli kyllä seuraa aina,mutta hyvin mahduttiin 6 hengen poppoo sinne sekaan.Ja vastaan tuli aina silloin tällöin porukkaa,mentiin tosin omia reittejämme aina välillä,joten sekin vaikutti,ettei siellä törmännyt muihin niin paljon.:)

Aliiina: mä luulen että hyvin valmennettu koira jaksaa hyvin pari päivää myös talvella vaeltaa, vaan että on kuiva makuupaikka ja aluskarvattomalle kunnon lämpöhaalari ulkokäyttöön ja vaikka lämmittävä fleecehaalari nukkumiseen. Myös tossut voivat olla kova sana, varsinkin jos on hankikantoa. Myös tassurasva/ vaha on hyvä olla mukana ja rasvata koiran tassut aamuin ja illoin. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ruoan kulutus melkein tuplaantuu kylmällä säällä ja rankoissa olosuhteissa. Lumitilannettaa pitää seurata tarkasti, koska jo hieman paksumpi lumikerros on rankka vaellusalusta myös treenatulle koiralle. Mä olen tehnyt päivävaelluksia talvisin lumikengillä koirien kanssa, n. 8 tuntia taukoineen ja ovat aivan puhki noiden jälkeen, kun liikkuvat umpihangessa koko tuon ajan. Ja nuo siis kestävät normiolosuhteissa periaatteessa mitä vaan, eivätkä ole esim päivaelluksesta muuten moksiskaan. En laittaisi koiralle reppua selkään jos on tarkoitus lumihangessa mennä, ja tämä vaikeuttaa varmaan omaa liikkumista, kun joutuu kantamaan omat + koiran eväät.
Sanoisin, että käykää ensin päivävaelluksella lumikengillä ja katsokaa sitten miltä tuntuu.

^Umpihankeen mennessä on hyvä kyllä olla treeniä alla nimenomaan siellä umpihangessa kulkemisesta. Liikeradat ovat koirallakin kuitenkin aika eri sileällä kuin umpihangessa, jossa jalkoja joutuu nostelemaan huomattavasti korkeammalle. Meillä ainakin joskus veti bortsulta rintalihakset jumiin talven ensimmäisillä lumikenkäreissuilla.

visko kirjoitti:

Komian näköistä maisemaa kuvassa.

Käsivarren alueella käyneet: onko siellä vaeltajaa ihan ruuhkaksi asti? Meillä on tänä vuonna vaellusaikatauluna elokuun loppu tai elo-syys kuunvaihde ...kuten varmasti aika monella muullakin. Tuonnepäin houkuttaisi suunnata, mutta minulle, kuten myös matkaseuralle, aika iso juttu luontovaelluksessa on myös, että siellä ei ihan hirveästi tulisi muita vastaan. Ylipäänsä tämänvuotinen reissukohde on vähän auki vielä, suosituksia otettaisiin vastaan.

Riippuu paljon kulkeeko polkuja vai ei. Kalottireitti Haltille on varmasti ainakin ruska-aikaan varsin ruuhkainen, mutta merkattujen polkujen ulkopuolella liikkuessa ei kyllä muista kulkijoista ollut riesaa. Sen verran tuota lääniä tuolla riittää.

^ tuolla viestillä hain juuri sitä, että vaikka koira olisi muuten hyvässä fyysisessä kunnossa, saatta lopahtaa aika nopeastikin jos joutuu hankeen juoksemaan. Ei kannata heti mennä edes päivävaellukselle, vasn treenata ensin pätkissä tuota hangessa juoksua.

Minä olen käynyt nyt muutamalla päiväreissulla koiran kanssa. Viimeisin rinkan kanssa testimielessä Paljakassa.

Mentiin Ilveskierros, jonka pituus on 13 kilometriä. Siitä 4,5 km on keskivaikeaa ja loput 8,5 km helppoa reittiluokituksen mukaan.

Rinkan paino oli n. 15 kiloa ja kannoin nyt myös koiran kantamukset, kun ei ole vielä hankittu sille reppua.

Meillä meni kierrokseen taukoineen 5 tuntia ja siinä on myös noin tunnin tauko. Jaksoin kantamuksieni kanssa hyvin, vaikka luonto oli järjestänyt ylimääräistä kuntoilua polulle myrskykaatojen muodossa.

Koira jaksoi myös hyvin. Yleensä se spurttailee ja hölmyää päättömästi. Mutta ihan kuin olisi tajunnut heti, että mennään pitempi matka ja jolkotteli rauhallisesti polkua pitkin lähes koko ajan.

Jalat oli seuraavana päivänä vain pikkuisen kankeat aamusta, mutta pienellä verryttelyllä aukesivat.

Sain myös hyviä havaintoja retkivarustuksesta... Sadevarustusta pitää vielä kehittää. Vaikka minulla on vedenpitävät vaelluskengät, housujen puntit nosti veden sisäkautta sukanvarteen ja siitä kenkään. Pitää hankkia sellaiset lisäpuntit, jotka estää veden uittamisen varsien sisään.

Muuten varustus on hyvä. Vielä pitää tehdä yöpymiskerta, ja sitten varsinaiselle reissulle. Näin pääsen kokeilemaan yöpymistä laavussa sekä miten koira rauhoittuu nukkumaan sääskiverkon alle, jos autiotupaa ei juuri reitille satu. Pohjanmaalla saa koiran viedä tupaan, muiden vaeltajien suostumuksella luonnollisesti :) Ajatuksena olisi patikoida ainakin osa Oulujoen tervareitistä.

Kolmen viikon päästä lähden tuon tolleri neitini ja kolmen kaverini kanssa Käsivarteen. Tarkoituksena on käydä huiputtamassa Halti. :) Ei ole tosiaan meille eka reissu. Paitsi koiralleni. Ei siksi hankittu vielä rinkkaa. Sen kerkeää sitten seuraaville vaelluksille. Jos kiinnostaa niin voitte lueskella reissusta ja valmistautumisesta meidän blogista: http://novascotiannoutajahilla.blogspot.fi/2013/07/lapinhulluus.html

Tulipa taas mieleen tää keskustelu kun pohditaan loppukesän vaellusreissua ja aattelin tulla sanomaan, että kyllä me sitten mentiin sille talvireissulle. Kavuttiin suksilla aakenukselle ja matkattiin se päästä päähän. Yövyttiin tunturin alapuolella ja palattiin seuraavana päivänä takaisin. Mukana oli vain seropi kun saku oli tainnut ylirasittua Lapin reissun muista päiväretkistä eikä sitten viitsitty ottaa sitä mukaan.

Reissu meni kivasti eikä ongelmia ollut. Talvella erityisesti piti huomioida:

-päätettiin ennakkoon yöpyminen ja selvitettiin saako sinne viedä koiria ja onko siellä polttopuita. Valittiin myös reitti ja ajankohta niin, että muita ihmisiä oli mahdollisimman vähän.
-Tehtiin sen mittanen reissu, että tarvittaessa olisi mennyt yhtenä päivänä
-koiralla oli riittävästi vaatetta(koko lämpöpuku+toppatakki ja taisi sillä olla mukana vielä fleece)
-energiapitoista ruokaa
-kaikki vesi piti kantaa itse ja sitähän kului yllättävän paljon
-Koiran tassujen huolto-> tunturin yllä jää on karheaa ja saattaa kuluttaa tassujen pohjat

Toi erämaareitti Aakenuksen yli oli meille ajoittain vähän hankala. Ylösnouseminen oli helppoa, mutta alastulo yllättävän vaikeaa, johtuen siitä, että tunturi oli paikoitellen aivan jäässä eikä koko reitillä ollut latuja. Jos samalle reissulle vielä lähden niin otan lumikengätkin mukaan, sillä suksilla alastulo oli hankalaa ja niitä ei voinut ottaa poiskaan, koska lumi oli niin upottavaa.

Kaiken kaikkiaan superkivareissu ja suosittelen lämpimästi.