Koirat.com

Moi.
Oon tällä hetkellä 11-vuotias, menossa viidennelle. Oon koirakipeä mun 12-vuotiaan veljen kanssa joka menee yläkouluun.

Me toivotaan niiin paljon welsh corgia. Ette voi kuvitellakkaan.
Noh. Mun äidillä on allergia. Se sanoo että lähtee niin paljon karvoja, että hanki isona.
Onko teillä vinkkejä suostutteluun vai tyydynkö kauheaan kohtalooni?

/Otsíkko muokattu kuvaavammaksi. -Kadaver

Moi! Ja lämpimästi tervetuloa palstalle.

Jos äitisi todella on allerginen, sinun täytyy odottaa aikuisikääsi. Jos taas äitisi on "allerginen" ja suurin syy koiran ottamatta jättämiselle on työn määrän pelko, voit näyttää äidillesi, että pystyt huolehtimaan koirasta hankkimalla esimerkiksi hoitokoiran tai muita vastuullisia, pidempiaikaisia hommia. Loppupeleissä koiranottamispäätöksen täytyy olla koko perheen yhteinen ja koska koira olisi kuitenkin vanhempiesi vastuulla, äitisi mielipiteellä on suuri vaikutus. Määräänsä enempää et pysty äitisi mielipiteeseen vaikuttamaan, ja erityisen huonoksi keinoksi on havaittu ainainen ruikuttaminen - vaikka lopputulos olisikin koiran ottaminen, ei siitä nauti kukaan.

Ymmärrän äitiäsi hyvin. Koiran omistamiseen liittyy paljon vastuuta, esimerkiksi koulutus, ruokinta ja ulkoilutus. Vaikka lapset kuinka vannoisivat hoitavansa koiran, monesti huomataankin, että alkuinnostuksen jälkeen koira on aikuisen vastuulla, jolloin äitisi ehkä jo nyt vähäinen vapaa-aika supistuu vielä pienempään. Toki koirasta on paljon iloakin, mutta varsinkin pennun ja nuoren koiran vaatima aika ja vastuu usein pelottavat. Lapsiperheissä aika usein vielä korostuu, kun monissa lapsiperheissä on aika kortilla jo ilman koiraakin.

Toisaalta ymmärrän myös sinua, ja muistan, kun itse olin samassa tilanteessa. Siinä vaiheessa tuntuu, että maailma on niin paljon itseä vastaan, kun sitä koiraa ei saa vaikka kuinka haluaisi. Koirakirjojen selailu ja haaveilu vain pahentavat asiaa, mutta silti niitä on pakko saada tehdä. Kuten sanottu, sinulle annan neuvoksi olla kärsivällinen ja ottaa huomioon muidenkin mielipiteet. Kinuaminen, lupailu, kinastelu jne. eivät johda mihinkään. Sen sijaan kärsivällinen odottaminen voi johtaa, kuten omassa tapauksessani. En ollut pitkään aikaan ottanut koiraa varsinaisesti puheeksi, ja sitten vanhempani ottivatkin asian puheeksi ja siitä sitten alkoi järjetön pennunmetsästys.

Koottuna siis: malttia, kärsivällisyyttä ja rauhaa. Se koira on tullakseen, jos tulee, ja kuten varmasti olet moneen kertaan kuullut, jos koiraa ei lapsuuskotiisi tule, saat sen viimeistään sitten, kun olet iso ja asut omassa kodissa.

Strikku kirjoitti:

Moi! Ja lämpimästi tervetuloa palstalle.

Jos äitisi todella on allerginen, sinun täytyy odottaa aikuisikääsi. Jos taas äitisi on "allerginen" ja suurin syy koiran ottamatta jättämiselle on työn määrän pelko, voit näyttää äidillesi, että pystyt huolehtimaan koirasta hankkimalla esimerkiksi hoitokoiran tai muita vastuullisia, pidempiaikaisia hommia. Loppupeleissä koiranottamispäätöksen täytyy olla koko perheen yhteinen ja koska koira olisi kuitenkin vanhempiesi vastuulla, äitisi mielipiteellä on suuri vaikutus. Määräänsä enempää et pysty äitisi mielipiteeseen vaikuttamaan, ja erityisen huonoksi keinoksi on havaittu ainainen ruikuttaminen - vaikka lopputulos olisikin koiran ottaminen, ei siitä nauti kukaan.

Ymmärrän äitiäsi hyvin. Koiran omistamiseen liittyy paljon vastuuta, esimerkiksi koulutus, ruokinta ja ulkoilutus. Vaikka lapset kuinka vannoisivat hoitavansa koiran, monesti huomataankin, että alkuinnostuksen jälkeen koira on aikuisen vastuulla, jolloin äitisi ehkä jo nyt vähäinen vapaa-aika supistuu vielä pienempään. Toki koirasta on paljon iloakin, mutta varsinkin pennun ja nuoren koiran vaatima aika ja vastuu usein pelottavat. Lapsiperheissä aika usein vielä korostuu, kun monissa lapsiperheissä on aika kortilla jo ilman koiraakin.

Toisaalta ymmärrän myös sinua, ja muistan, kun itse olin samassa tilanteessa. Siinä vaiheessa tuntuu, että maailma on niin paljon itseä vastaan, kun sitä koiraa ei saa vaikka kuinka haluaisi. Koirakirjojen selailu ja haaveilu vain pahentavat asiaa, mutta silti niitä on pakko saada tehdä. Kuten sanottu, sinulle annan neuvoksi olla kärsivällinen ja ottaa huomioon muidenkin mielipiteet. Kinuaminen, lupailu, kinastelu jne. eivät johda mihinkään. Sen sijaan kärsivällinen odottaminen voi johtaa, kuten omassa tapauksessani. En ollut pitkään aikaan ottanut koiraa varsinaisesti puheeksi, ja sitten vanhempani ottivatkin asian puheeksi ja siitä sitten alkoi järjetön pennunmetsästys.

Koottuna siis: malttia, kärsivällisyyttä ja rauhaa. Se koira on tullakseen, jos tulee, ja kuten varmasti olet moneen kertaan kuullut, jos koiraa ei lapsuuskotiisi tule, saat sen viimeistään sitten, kun olet iso ja asut omassa kodissa.

Moi!

Kiitos mahtavista vinkeistäsi. Jos sitä koiraa ei nyt tahdo tulla, niin parilla kaverilla on koiria (oikeastaan luokkakaverilla joka asuu naapurissa ja ei niin naapurissa asuva 5-vuotias tyllerö)
Joita sitten voi käydä moikkaamassa.

^ Kiva kuulla :).

Ja kun odottelet vielä pari vuotta, voit vaikkapa hakea Dogsitteriksi. Tampereen 4H-yhdistyksen sivuilla on hyvä paketti tietoa ja lisää löydät googlaamalla "dogsitter".

Olen samoilla jäljillä Strikkun kanssa. Odottele rauhassa, varmasti saat koiran - viimeistään aikuisena. Mitäs jos tässä vaiheessa opiskelisitte tietoa koirista ja tekisitte Kennelliiton Koiranomistajan peruskurssin ja Rotutestin? Tuo peruskurssi vastaa juurikin sitä perustaa. Ja jos saa "erinomaisen pistemäärän" saa sellaisen diplomin, joka voisi auttaa äitiäsi ymmärtämään, että osaatte kyllä hoitaa koiraa? Kaikkien perheenjäsenten kannattaa tehdä Koiranomistajan peruskurssi, ja jos ei osaa, opetella lisää! Uskon, että tykkäisit siitä, ja opiskelisit ja oppisit samalla paljon uutta! :)
Rotutesti kannattaa tehdä koko perheen voimin, yhdessä mietitte huolellisesti kysymykset läpi, jonka jälkeen teille ehdotetaan teille parhaiten sopivia rotuja.
www.koiranomistajanperuskurssi.fi Eli tuolta löytyy peruskurssi, rotutesti, sekä paljon tärkeää tietoa koirista ja niiden omistamisesta.
Nyt innokkaasti opiskelemaan ja kyllä te sen koiran saatte! <3