Koirat.com

Taas on semmonen olo kun oisin muukalainen toiselta planeetalta. Ja kaikki vaan sen takia kun en juo -_-

^ tiedän tunteen.

nyt vaan kaikki kaatuu päälle taas...
Enite nyt noi numerot

Syrjintä. Ja haukunta. Ja se, että annetaan niitten nuorempien jäädä yksin. Ja välitetään vaan niistä, jolla on peruskoulun päättötodistus. Ja se, että vain niiden päättötodistuksellisten sanomiset on totta (vaikka itse olisi sanonut saman hetki sitten). Ja se, ettei saa olla oma ittensä. Ja yksinolo. Vähän kaikki, kuten aina. Ehkä kuitenkin eniten se, et mua haukuttiin päin naamaa.
Enkä halua mennä maanantaina kouluun. Mut on pakko. Ei koulu syvältä oo, mut ne melkein kaikki, jotka siellä opiskelee kanssani. Kun ei saa olla sitä mitä haluaa, kun ei saa tehdä mitä haluaa eikä sanoa mitä haluaa. Kaikkien pitäis olla niinkuin kopiokoneesta.

Mulla on suoraansanoen tällänen fiilis: *sensured*

^ Kuulostaa vähän mun yläasteelta.

Mua raivostuttaa tällä hetkellä ihan kaikki. Eniten varmaan se, ettei ihmiset voi mulle sanoa päin naamaa, jos eivät halua olla mun kanssa. Mieluummin jättävät esmes vastaamatta yhteydenottoihin ja näin poispäin, mikä on +20-vuotiailta todella lapsellista.

Raivostuttaa tuollanen lapsellisuus. Samaan aikaan tosin raivoakin enemmän tuntuu vaan surulliselta ja satutetulta, että ihmiset ei tosiaan arvosta mua tän enempää. Että nimenomaan mä oon se, joka voidaan dumpata porukasta ihan vaan just tuolla lapsellisella "ehheh en vastaa sun viesteihin" -taktiikalla. :(

Niin paljon kun rakastankin olla kotona porukoiden ja pikkusiskon kans, niin voi luojan kiitos kohta pääsen takas Jykylään. Siellä sentään (ainakin vielä) on ihmisiä, jotka oikeesti haluaa lähteä mun kanssa kahville ja kysyvät aidosti kiinnostuneina, mitä mulle kuuluu. Ei niin, että istun täällä viikon kotona ja odotan, että henkilö X soittaa ja sanoo, milloin voidaan nähdä. (Kun tosiaan mun yhteydenottoihin ei vastata, niin pakkohan tässä on odottaa sitten tumput suorina. Enkä kyllä enää halua koko ihmistä nähdä, ei sen puoleen...)

Tuntuu aika paskalta, että ihmiset, joita luulin ystäviksi, eivät sitten oikeasti jaksakaan välittää. Että jossain facebookissa kyllä viljellään sydämiä ja ihkutetaan, mutta sitten kun pitäisi joskus nähdä niin ei kiinnosta pätkääkään. Sanoisivat suoraan vaan, niin ei tarttis esittää mitään.

sulle kans, Kennedy.

Tällä hetkellä mua oikeesti ärsyttää noitten mun kavereitten välinpitämättömyys. Mua ei voida odotaa minuuttia, kun kaikkia muita voidaan odotella puolituntia. Ja sit se, kun pitää varoa kaikkea mitä sanoo. Koska mä en ole facebookissa, en voi jutella siitä. En voi jutella koirista, koska ne alkaa valittamaan. Enkä ole valmis panostamaan 24/7 lentopalloon. Ja kevään jälkeen ne lakkas puhumasta koulusta, kun sain 0,1 paremman kaikkien aineiden keskiarvon ja melkein täydellisen lukuainekeskiarvon (9,85), kuin se, jota on tähän asti pidetty parhaana. Pistää oikeesti vihaks, kun mua ei voida odottaa ja sit puhutaan asioista, jotka ei mua kiinnosta (facebook yms.) tai jotka kiinnostavat/ovat kivoja, mutta en ole valmis panostamaan niihin täysillä (lentopallo...)

Ja nämä eivät ymmärrä: Omistan koiran, joka on elävä eläin. Ja elävää eläintä ei voi laittaa kaappiin odottamaan niinkuin tietokonetta ja sisäpelikenkiä sitä hetkeä, jolloin on aikaa ja huvittaa chattailla netissä ja lähteä reeneihin. Joillakin on vaan erilaiset elämänarvot.

Mä oikeesti odotan sitä hetkeä, kun saan muuttaa pois kotoa ja tehdä mitä huvittaa koirien kanssa.

^Voi kauheeta, tekis mieli rutistaa sua! (ei, mieleni ei tee yleensä halailla tuntemattomia) Jospa minä tyydyn heittämään sulle vaan hymiön, heh.
Mutta tuo sun kirjotus pisti ihan vihaks. Ja mullakin on samanlainen fiilis, että haluaisin vaan muuttaa pois ja alottaa ihan puhtaalta pöydältä tuon karvakuonon ja kahden pitkäkorvan kanssa.
Hurjan paljon tsemppiä sinne!

Mua suututtaa tällä hetkellä se, etten saa alotettua mun näyttötyötä. Ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostaa. Koko koulun ajatteleminen masentaa. Onneks on työharjoittelua, saa tehdä jotain mikä kiinnostaa ihan oikeesti.

Se surettaa ku en tiiä millon nään ton seukki kerran, ja joka tapauksessa kestää ainakin kuukausi.. :<

Suututtaa,kun en vaan millään tule toimeen isäni kanssa:/ Pystymme olemaan korkeintaan päivän riitelemättä ja aina kuulemma on minun syy kaikki riidat...

lyhyet miehet

^lyhyet miehet voi olla iha kivoi!! no okok, kaikil oma maku :D tuli vaa mieleen ku huomasin yks päivä et A on mua vissii ehkä sentin lyhyempi.

mua ärsyttää tällähetkellä eniten olla töissä!!!!!! ikinä ollu näin vaikeeta töihin lähteminen. toinen mikä mua suututtaa on yks harjottelija töissä....... hetiku se tulee töihi nii se pitää kahvitauon ja muutenki se saattaa tulla toho aina vaa lööbailemaan ja lukemaan lehtiä. haloo, se on kummiski harjottelussa ja työpäivä vaan 6 tuntia!!!!! puolet päivästä menee taukoiluun... sitte se kysyy multa iha tyhmiä juttuja. ärsyttää ku tosta kahvipöydästä on suora näkymä tähä mun koneelle nii se aina tollottaa siinä sit.

^ se onkin se suurin ongelma kun kaikki kivat tuntuu aina olevan niitä lyhyitä :D

rahatilanne. kuinka pysyvää tää on? millon mä saan kunnon töitä ja voin elää suht. normaalia elämää ilman viikottaista itkuuu jostai rahasta

ei kaikki lyhyet miehet oo tyhmiä! esimerkiks mun paras kaveri on mua päätä pienempi ja on poika mutta mä pystyn oleen sen kanssa paljon vapaammin kuin yhdenkään muun pojan tai ylipäänsä kenenkään ihmisen jollei yhtä tyyppiä lasketa mukaan, se on suunnilleen samalla tasolla vaikka meillä onkin tosi erilaiset jutut.

Mua vituttaa suunnattomasti et tällasten kanssa pitää elää. siis mä jaan huoneen 2 pikkuveljen ja pikkusiskon kanssa. Jos mä haluun olla rauhassa niin mä painun ovesta pihalle ja portista ulos. yleensä äitin lähellä mä pelkään tekemästä mitään koska sit mulle huudetaan. ja kun mullon noiden kahden pikkuveljen lisäks kaks muuta pikkuveljee, 3 ja melkein 2 vuotta, ja mun pitää joka päivä käydä suihkussa niin en voi tehdä pitkiä iltalenkkejä koiran kanssa joska suihkussa pitää käydä ennen kuin pienet menee nukkumaan eli kahdeksalta. hemmetin ketuttavaa. Haluisim niiiin kovasti muuttaa pois mutta mäolen vasta 12. :(

Ja mulla on yks kaveri jonk kanssa en haluaisi olla mutta mun on pikku pakko. sen seura on musta jotenkin kiusallista ja en tosiaan tunne oloani rennoksi. ja koulussa se roikkuu kaikkialle mun perässä ja olen tyypin takia melkein menettänyt muutaman parhaan ysävän. huoh.

olikohan tossa tarpeeksi.

Nyt mua äärimmäisesti vituttaa se kun vanhemmat ei ollenkaan osaa päättää että mitä ne nyt tekee. erooksne vai eks ne eroo.

Tänään aamulla pikkuveljet herätti sanomalla että ne eroo. Ja about 10 min päästä pikkuveljet tuli sanomaan ettei ne eroakkaan. koettakaa jo helvetti päättää. Mua ahdistaa muutenkin äärettömästi tällasseet. Mulla on traumoja. ja onhan näitä ennenkin nähty: ne "eros" silleen ainakin kolmesti, että iskä lähtee mummolle ja tulee huomenna takas. tai on puhetta että äiti ja me lapset muutetaan johki kerrostaloon (siinä oliskin hommaa tunkee kerrostaloon aikuinen ja 7 lasta ) vittu.

Kaipaan riparia. Siellä oli ihan parasta! :)

Tää olo. Jos huimaus ei lopu kun koulut alkaa, on varmaan pakko mennä taas kaikenmaailman testeihin.
Muutenkin tuntuu taas ettei mikään onnistu. Ihmiset elää omaa onnelista elämäänsä ja mä vätystelen yksinäni kotona. Kaipaan kouluun, siellä on ihmisiä.

Ylppärit...

Agitem olikin jo kirjoittanut ajatukseni.

Ikä- ja mitä-teen-mun-elämällä-kriisit, ikävä kaikkia kaukana asuvia ihmisiä ja surettaa ku huomaan et moni entinen tosi hyvä ystävä vähitellen katoaa mun elämästä... Haluun takas parin vuoden taakse jollon kaikki oli hyvin eikä ollu isompia murheita.