Koirat.com

hehe tungin kaveritki tähän samaan toppaan! Eli siis voi kertoa millaisen perheen omaa, mitä tekee yhessä, sisaruksia, ongelmia ja muuta juttua. Niin ja kavereista kans !

jepajei, eli mun perheeeni:
isi on rajavartia, toiminu myös poliisina. omistaa oman pienen yrityksen. huumorintajunen, rauhallinen, suuttuu harvoin. hyvää seuraa, isin kanssa pystyy jutustaan melkeen kaikesta <: iskä on porukoista se rauhallisempi, ymmärtäväisempi mutta toisaalta jos hää asettaa jotkut rajat mulle niin niissä pysytään. oon sellanen isin tyttö.

äiti on kirurgi, uraihminen, kiireinen, hätäinen, kärsimätön mut silti niin rakas. ei olla mutsin kanssa niin väleissä kun isin, johtuen pitkistä työpäivistä, työkeskeisestä elämästä etc. äiti on aina ollu mun elämässä vähän taka-alalla, mut kyl mä tiedän että se välittää. ja mä välitän siitä. oon periny äipältä just sen että kiihdyn nollasta sataan ja takasin sekunnissa, oon kärsimätön. äitin kanssa shoppaillaan, käydään välillä (harvoin) leffassa ja saunotaan!

niko ('89) on mun isoin isoveli. hirmu rakas! viidyn nikon seurassa, voidaan puhua aivan kaikesta. niko asuu viel kotona, mutta syksymmällä muutto omaan kämppään. niko omaa kans rennon huumorintajun, se heittää melkeen aina läppää kun suunsa avaa. on se mulle joskus suuttunukki, mutta harvemmin enää. yhdessä käydään ajelemassa, vietetään joskus iltaa, katotaan leffoja, juhlitaan. niko on luonteeltaan sellanen naistenmies ja aika menevä persoona. niko sinkkuili melkeen kaks vuotta, mut nyt sit ilmeisesti seurustelee / kuitenki jotain vakavampaa meneillä yhden monnan kanssa (joka on myös kovin mukavainen!). niko ei opiskele vaan tekee töitä autokorinkorjaajana. tykkää autoista ja hommas itelleen just monen vuoden säästämisen jälkeen bemarin. luv ♥

teemu ('93) on mua puoltoistavuotta vanhempi isoveikka, kans tooodella rakas ja tärkee ! tempsulle voi kans jutella kaikesta ja välillä me vaan istutaan ja puhutaan ja kuunnellaan toisiamme. tehdään kans samoja juttuja ku nikon kanssa. teemu on luonteeltaan hirmu samallainen ku niko, mut ehkä vähän tarkempi kaikesta. niko on kauheen suurpiirteinen, teemu ei. omaa kans tosi hyvän huumorintajun ja melekonen naistenmies myös :'D teme on sinkkuna viihtyny kans jonkin aikaa. teemu joutu toukokuun alussa kevarin kanssa onnettomuuteen ja toipuu kotona selkämurtumasta.

ja mä oon tietääkseni aika samallainen ky em. veljet :D huumorintaju etc samallainen, mä vaan en oo naistenmies (enkä miestennainen) :d perhe on mulle hirrrmu tärkee ja kaikki kaikessa! ollaan koettu ala- ja ylämäkiä, enemmän ehkä sitä ylämäkeä, onneks! <:

kavereista viellääää

mulla on paljon kaveripoikia, tärkeimmät ehkä max ja joonatan. max on tullu monesti meille evakkoon kun niillä on kotona menny huonosti, puhutaan molempien poitsujen kanssa kaikesta ja kaikista, viihdyn heijän seurassa ja ne viihtyy meillä. molempien kanssa oon seurustellu joskus (maxin kanssa pitkäänkin) ja säätäny sitä sun tätä, mut kavereita ollaan, jo vuodesta '94 :')

tytöistä mulla on muutama hyvä kaveri, martina ja marie ehkä parhaimmat. luotto on sataprosenttinen, ollaan oltu kumpaisenkin kanssa monta vuotta kavereita ja toivottavasti vastedeskin ! (:

Mulla perheeseen kuuluu isä, äiti, kaks veljee (toinen kesällä 8v ja toinen elokuussa 16v) ja mie
(ikä on jotain noiden väliltä, eli säälikää, mulla on iso- sekä pikkuveli! Ja olen tietty tyttö, joka ei varmaan tullu yllätyksenä :)).

Kavereista sen verran, et ne on niiiiiin parhaita ku olla ja voi <3<3<3

Ool rait, eli meikäläisen perheeseen kuuluu äiti, isä, veli ja kaksi koiraa (kesällä kolmas tulossa).

Äiti on 44-vuotias yksityisyrittäjä, jolla on oma firma, joka järjestää vauvauintia (no siis kaikkienhan äidit täällä varmasti omistaa oman vauvauintiyrityksen, että miksi mä tästä edes mainitsen :--D). Hää ihan itse hoitaa koko hommaa (meitsin isä avittaa hieman kotisivujen päivityksessä ja raha-asioissa, tekee esim. laskut asiakkaille jne.), vastaa puhelimiin ja ottaa ilmottautumiset vastaan, suunnittelee ryhmät, myy vauvauikkareita ja vetää tietenkin itse uinnit (okei, on sillä kaksi apuohjaajaa mukana siellä muutamina päivinä viikossa vissiin, sillä arki-iltaisin ryhmiä on monia ja yksin hommaa olisi tuplasti). En vois ikinä kuvitella äidin työskentelevän minkään yrityksen alaisena - se ei vaan osaa ottaa käskyjä vastaan ja sen täytyy saada käyttää omaa mielikuvitustaan ja vaikutusvaltaansa juuri niin kuin se haluaa.
Äiti on varsinainen persoona. Se ei oikeasti osaa istua minuuttiakaan aloillaan! Aamuisin se hoitaa kämpän ja meidän koirat, käy salilla, pilateksessa yms. (tämä vaihtelee vähän päivän mukaan, kerran viikossa siellä, kerran täällä, kerran tuolla) ja hoitaa firmansa puhelinpäivystystä (siksi sillä on ainakin kymmenen eri kännykkää, kun ei se pysty kotona istumaan aloillaan ja odottamaan puhelinsoittoja). Iltapäivästä (ma - to) se sitten lähtee töihin ja palailee kotiin noin iltayhdeksän aikaan. Sunnuntaisin sillä on myös töitä aina aamuyhdeksästä noin viiteen iltapäivästä. Kun sillä on luppoaikaa/lomaa, se usein keksii erilaisia, mitä ihmeellisimpiä projekteja (aina puutarhanhoidosta meidän mökkien ulkohuussien maalaamiseen) ja usein aina käskee isänkin osallistumaan. Eli meillä ei usein sellaista päivää näe, että kaikki vaan istuisivat ja loikoilisivat aloillaan. :D Muutenkin äiti on aivan mahtava tapaus, se on tosi sosiaalinen ja iloinen, aina ystävällinen ja mukava ihmisille. Se pitää aina huolen meistä, mutta ei ole mitenkään ylisuojeleva, eikä se ole varmaan ikinä sanonut ei millekään mun tempauksille tai mitään. Se itse asiassa usein mua kannustaakin tekemään kaikkea jännää (kuten reissaamaan ympäri maailmaa yksinäni näinkin nuorena).

Isä on 44-vuotias tilintarkastaja ja työskentelee suurelle ja menestyksekkäälle firmalle PriceWaterhouseCoopers. Sillä on melko paljon töitä, sillä se on melko hyvässä asemassa työpaikallaan, mutta omaa myös vapaa-aikaa ja runsaat lomat siinä missä kuka tahansa muukin. Isä on aivan mahtava tapaus! Se ensinnäkin tosi fiksu ja on aina osannut auttaa mua ties missä ongelmissa! Aina matikantehtävistä skootterin korjaukseen saakka. On upeeta tietää, että vaikka mikä hätä tulis eteen, voin aina kysyä neuvoa isältä, eikä se tule ikinä pettämään mun luottamusta (esim. eksyin yksinäni Frankfurtin jättimäiselle lentokentälle, niin vaan kilautin Suomeen isälle ja tämä antoi mulle erinomaisia vinkkejä). Tän takia se onkin yksi mun suurimmista idoleista äidin tapaan. Isä on tosi vitsikäs ja sillä on aina ihan omat juttunsa mun kanssa. :D Oon aina ollut sen oma pieni prinsessa. Ja tuun aina varmasti olemaankin. Isä osaa pitää meistä erinomaista huolta siinä missä äitikin, eikä tästä maailmasta löydy varmasti semmosta juttua, missä en luottaisi isääni. Se ei ikinä esim. valehtelisi mulle, mistään hinnasta.
Isän harrastuksiin kuuluu mm. koripallo (pelaa siis itse pienelle tiimille ja seuraa NBAn matseja tarkasti telkkarista), meidän koirien kanssa lenkkeily, NASCAR-kisojen ja formuloiden seuraaminen, tietokoneet ja autot. Musta tuntuu että se vaihtaa autoa varmaan jokatoinen vuosi, mutta mikäs siinä jos on intoa ja rahaa. Isä on myös äidin lailla tosi ymmärtäväinen ja hyväksyväinen, eikä hänkään varmaan ole multa mitään ikinä kieltänyt.
Isä on myös mun virallinen rahoittaja asioissa ja usein se aina vitsillä päivittelee, kuinka hemmoteltu pieni prinssessa mä muka olen (tai lähinnä ehkä niin, että se aina laittaa mun luottokortille rahaa sen mukaan mitä mä sitä käytän, koska se kuulemma luottaa mun fiksuun rahankäyttöön). Mä oon aina ollut isän kanssa tosi hyvissä väleissä, enkä usko, että mikään tulee koskaan muuttamaankaan tätä.

Mun veli on kesällä 16-vuotta täyttävä tapaus. Eli siis vuoden ja muutaman kuukauden nuorempi kuin mä. Tuntuu ihan kuin me oltaisiin kaksosia, sillä ensinnäkään en muista aikaa ilman mun veljeä (olin hei pieni vauva) ja toisekseen me näytetään erehdyttävästi toisiltamme (mä aina sanon, että mun veli on poikaversio musta). Veli on mulle tosi rakas ja ollaan oltu pienestä asti hyviä kavereita keskenämme, enkä voisi ikinä kuvittellakaan olevani ainoa lapsi. Me ei hirveästi tapella (pienempinä enemmän, mutta se nyt oli aina lähinnä sellaista yleistä sisarusten välistä nahistelua) ja ollaan muutenkin ystävällisiä toisillemme.
Mun veli on melko samanlainen tapaus kuin mäkin. Yhtä uhkarohkea ja yllytyshullu niin kuin mäkin. Sillä on laaja kaveripiiri ja yksi sen suosikkijutuista just onkin kavereiden kanssa ajan viettäminen. Tällä hetkellä sillä ei ole ns. virallisia harrastuksia (vai miten sen paremmn sanoisi, tarkoittaen, että se ei tällä hetkellä esim. kuulu mihinkään urheilujoukkueeseen tms.), mutta kuten sanottu, se duunailee kaikenmoista kavereidensa kanssa, touhuilee hurttien parissa ja keksii aina uusia tempauksia. Se pärjää hyvin koulussa, vaikka ei juuri luekaan sen enempää kokeisiin kuin esim. mä (ja mä luin yläasteella aivan minimaalisesti) - esim. nytkin sillä on vissiin korkeampi keskiarvo kuin mulla oli ysillä! Ensi syksynä ollaan menossa kummatkin lukioon ykköselle (mähän olen nyt siis vaihtarina, eli skippasin tämän lukuvuoden Suomessa). :--)

Perheen eläinpuoli täyttyy tällä hetkellä kesällä kahdeksan vuotta täyttävästä westiestä, Nuffesta, ja kaksi vuotta täyttävästä kultaisestanoutajasta, Churrista. Juhannuksen paikkeilla meille olisi tarkoitus myös kotiutua toinen kultsutyttö. Koko perhe on eläinrakas, ja meillä on koirien lisäksi ollut mm. kani ja gerbiilejä. Myös omaan hevosharrastukseen vanhemmat suhtautuu myönteisesti, mutta isä on heinäallergikko, eli aina kun se tulee meikäläisen hoitokantturoita katsomaan, se saa kunnon allergiakohtauksen. Mutta senkin se tekee mun vuokseni, hommaa itselleen vuotavat silmät ja tukkoisen nenän vain sen takia, että voisi nähdä mut omassa elementissäni.

Kaverit on myös mulle todella rakkaita, enkä varmaan voisi ikinä elää ilman niitä! Oon saanut mm. kielimatkalta ja tältä vaihtarivuodelta älyttömästi ystäviä ympäri maailmaa (on varmaan helpompaa nimetä maa, josta mä en tiedä jonkun olevan kotoisin) ja tää on aina kiva juttu sen puolesta, että on aina joku, jonka luokse voi lentää, jos tulee äkillinen tarve matkustaa just johonkin tiettyyn maahan. Tai ainakin saa vähintään hyviä matkavinkkejä! :D Mun suomalaiset ystävät on mulle kuitenkin ne kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät ja me tehdään paljon juttuja yhdessä (päivittäin esim. talleillaan ja koiraillaan, usein viikonloppuisin ja lomaisin yökyläillään ja biletetään ja duunaillaan kaikkea aina maan ja taivaan välillä - yhden parhaan kaverin kanssa suunnitellaan tällä hetkellä matkaa Lontooseen, kunhan nyt täältä USAsta kesäkuussa kotiudun). Semmoista näin lyhyesti kaveripuolesta. :--)

Mun entinen perhe, jossa elelin, koostui vanhemmista ja isoveljestä. Nykyään lasken perheekseni ne, joiden kanssa asun eli avomiehen ja lemmikit. Kerronpa tässä kuitenkin myös lapsuudenperheestäni.

Äiti on 53-vuotias suurtalouskokki, joka harrastaa kuntosalilla käyntiä, välillä virkkausta yms. ja iskän kanssa karavaanailua. Luonteeltaan äiti on iloinen, ystävällinen, kaikkien kanssa toimeentuleva, kiltti, sosiaalinen ja hieman höperö. Harvoin se sanoo mistään tai kenestäkään pahaa sanaa tai suuttuu ja aina se pyrkii olemaan avuksi.

Iskä on 55-vuotias huoltomies, joka viettelee pian varmaankin eläkepäiviä, kun on sen verran sairas. Harrastaa kaikkea autoihin liittyvää rassaamista, karavaanailua omalla matkailuautollaan, Pasianssin pelaamista tietokoneella yms. Luonteeltaan on yleensä aika äreä ja hiljainen, suuttuu herkästi ja vetää palkokasvit nenäänsä liian usein. Yrittää välillä olla hauskakin ja positiivisella tuulella, mutta useimmiten sen tapaa vain murjottamasta jostain. Ei osaa hillitä itseään riitatilanteissa ja ei hallitse alkoholinkäyttöään. Kaikenlaisten riitojen vuoksi en tykkää iskästä yhtään.

Isoveli on 25-vuotias lähihoitaja ja asuu Jyväskylässä. Harrastelee bändijuttuja ainakin. Seurustelee jonkun naisen kanssa. En tiedä paljoakaan veljen elämästä nykyään, kun nähdään oikeastaan vain pari kertaa vuodessa ja se vähän harmittaa. Veli on huumorintajuinen ja puhelias, mutta iskän tavoin velikin suuttuu suht herkästi, eikä aina osaa ymmärtää mua ja mun päätöksiä ja tekoja. Väittelee asioista mielellään ja luulee olevansa aina oikeassa. Joskus veli on ollut hyvin suojelevainen mua kohtaan ja joskus myös ylisuojelevainen.

Nykyiseen perheeseeni kuuluukin sitten aviomies Vesku, 27-vuotias, tällä hetkellä työtön insinööri. Harrastaa kaikenlaista koneen parissa ja tykkää rassailla autoaan yms. Puuhastelee mielellään myös meidän otuksien kanssa ja on meillä se, joka valmistaa ruoan. Osallistuu muutenkin mielellään kotitöihin. Luonteeltaan Vesku on ystävällinen, huumorintajuinen, kiltti ja toiset huomioonottava. Vesku on aina valmis kuuntelemaan ja lohduttamaan ja ollaankin tosi avoimia toisillemme.

Lemmikkeinä meillä on 3-vuotias schapendoes Poju ja 1-vuotias bordercollie Nemi sekä 2-vuotias syyrialainen hamsteri Leo. Lemmikit ovat meille hyvin tärkeitä ja rakkaita perheenjäseniä ja kumpikin osallistuu niiden hoitoon päivittäin.


Kavereita mulla ei kauheasti ole ja yleensä vietän aikaani ihan vain Veskun ja koirien kanssa. Samassa kaupungissa ei asu paljoakaan kavereita ja toisiin kaupunkeihin on välillä hankala lähteä ihan vaan kavereita tapaamaan. Lisäksi mun kavereilla on niin paljon muutakin elämää ja tekemistä, että yhteisen ajan löytäminen on joskus hyvin hankalaa. Oon ollut koko ikäni hyvin eristäytynyt ja yksinäinen, joten en osaa itse ottaa yhteyttä aktiivisesti, koska en usko kenenkään kaipaavan seuraani. Jospa ajan kanssa tulisin sosiaalisemmaksi ja saisin kavereitakin enemmän.

Perheestä en nyt jaksa kertoa sen enempää, kuin että mulla on äiti, isäpuoli ja 2 veljeä. Toinen veli asuu jo omassa talossa, on molemmat siis täysikäsiä. Perheenjäseneksi luokitellaan tietysti koirammekin Didier (Didi), rotu on pomeranian ja ikää löytyy vähän yli vuoden.
Tässäpä hänestä vielä kuvaakin: Klik

Parhaat kaverit on vähän omalaatusia molemmat, toinen hieman 'poikamainen' ja toinen taas erittäin kova mangafani ja muutenkin tällanen japanin hehkuttaja :D Kummatkin ihan erilaisia sinänsä verrattuna muhun, mut silti ajatusmaailma tietyistä asioista osuu kuitenkin yhteen, joka on mulle aika tärkeää. Ei meillä kauheen usein koulussa oo hiljasta hetkeä, aina on hauskaa :)

(edelliseltä palstalta kopsasin)

Äiti on 52-vuotias maatalousneuvoja, joka on useimmiten työskennellyt konttoreissa mutta myös kaupoissa. Äiti on aina ollut mun tukena, ja tulee varmaan aina olemaan. Hän on todella mukava ihminen, jolla ei itselläkään ole aina ollut niin helppoa, joten hän ymmärtää hyvin muita ihmisiä. Muutenkin ihmiset usein avautuvat hänelle, tiedä sitten miksi.
Äiti on se joka uskaltaa käyttää rahoja vähän enemmänkin, kun taas isä on todella pihi. Ilman äitiä täällä olisikin varmaan aika tylsää.
Molemmat olemme itsepäisiä ihmisiä, emmekä luovuta helposti.

Isä on 59-vuotias entinen työteknikko. Hyvin matemaattinen, vanhanaikainen ja vakava mies. Mutta kyllä sitä huumoriakin löytyy, ja ihan kivaakin sellaista, joskin kuitenkin joskus vähän röyhkeätä sellaista vaikkei hän pahaakaan tarkoita. Isä on hyvin säästeliäs. Hän saattaa kävellä monta vuotta samoilla ja jopa rikkinäisillä kengillä ja vaatteilla, koska ei halua tuhlata rahansa.
Isä on myös ihan mukava, mutta kovin paljon tukea häneltä ei ole kyllä saanut. Toisin kuin äidillä, hänellä on vaikeampaa kohdata ongelmia, eikä hän halua puhua niistä ääneen.

Viisi vuotta vanhempi veljeni on 21, opiskelee Diplomi-insinööriksi Teknillisessä Korkeakoulussa Espoossa ja on siis jo muuttanut kotoa. Hän on myös todella lahjakas matematiikassa. Hän ei edes tarttenut tehdä pääsykoetta, koska hänellä oli niin hyvät arvosanat. Ennen olin hyvin kateellinen hänen lahjakkuudesta, mutta tajusin lopulta että kaikillahan on jokin lahjakkuus. Itse oon vähän niin ja näin matematiikassa, välillä mulla on yhdeksän arvosanana, kun taas välillä kuusi. Tuo vaihtelee vähän liiankin paljon.
Molemmat olemme temperamenttisiä, ja ärsyynnytään aika helposti. Sanotaan myös hyvin suorasti asiat.

Viides perheenjäsen on Suomenlapinkoiramme Pörri joka täyttää toukokuussa kaksi vuotta.

Kaikista ongelmista ja riitelyistä huolimatta en voisi kuvitellakaan asuvani toisessa perhessä. Veli on ollut se joka on ollut enemmän kaupungilla illoilla, kun taas minä olen pysynyt enemmän kotosalla. Muutenkin oon aika hyvissä väleissä kaikkien kanssa, isän ja mun välit ovat vähän mitä ovat, mutta kyllä me usein nauretaankin yhdessä.

Ystäviä mulla on vain yksi, ja sekin muuttaa kesällä ahvenanmaalle joka tarkoittaa siis sitä että olen tästä lähtien aika yksinäinen tapaus.

Meidän perheeseen kuuluu siis vanhemmat, iso sisko ja koira.

Iskä on tollanen super hauska, joka paikan höylä, puhelias ja sosiaalinen :-D Sen kans aina hupsutellaan. Se aina innostuu tekee kaikkea ei-niin-järkevää niinkuin mäki. Ihana. Joskus taas kun haluais olla vaan rauhassa ja kattoa vaikka salkkareita, niin tää tulee tökkimään ja kaikkea niin vähän ärsyttävää :-D Haha. Se on duunissa metrossa ja siis en edelleenkään tiiä sen öö virallist ammattinimeä, mutta se pitää siis metroliikennettä kasassa. Se harrastaa urheilu kalastusta sen kavereiden kanssa ja sen vapaa-aika menee aika paljon sen veneen huoltamiseen ja uistinten tuunaamiseen ja ennen se nosteli painoja ja urheili hirveesti. Mut iskä on ihana kun se jaksaa hakea mua öisin joka paikasta ja tulla mun kanssa shoppailemaan vaikka sitä ei kiinnosta mitkään shoppailut yhtään ja sen kans on aina ihanan turvallinen olo :-)
Äippä taas on se meiän perheen järkevä. Ja vähä rajottaa meiän touhuja mitä keksitään, oltais varmaan hukassa ilman sitä :-D No ei nyt ihan, kyl iskäkin osaa olla aikuinen! Äidin kans tulee riideltyä enemmän, mut on sekin silti ihan täydellinen mama. Se on nykyään töissä koulussa ja toimii kouluavustajana, mut tekee kans opettajan keikkaa ja kaikkia kiusaus juttuja pitää kasassa. Kesäsin se on yleensä duunissa autististen lasten parissa ja nyt se vielä opiskeleekin jotain ongelmalapsi juttuja tohon sen työhön liittyen, et sen aika menee näiden parissa aika pitkälti ainaki tällä hetkellä :-) Kaikki mun kaverit tulee ihan sairaan hyvin noiden kans toimeen ja tykkää noista ihan hirveesti :-) ja faija heittää mun kavereiden kans aina ihan hullua läppää.
Sisko on -89 ja paras sisko. Ennen ei tultu oikein toimeen ja riideltiin AIVAN joka asiasta, mutta nyt kun se on muuttanu pois kotoa ja niin edelleen niin tullaan tosi hyvin toimeen ja tehään kaikkea kivaa yhessä ja meistä on tullu ihan kavereita. Mikä on tosi kiva juttu :-)
Ja sitten on -02 syntynyt pikkuvelihauveli Chihuahua Hercules. Ärsyttävä ku mikä mut mitä tekisinkää ilman sitä :-)

Ja mun kaverit on tietysti maailman parhaimpia. Mulla on yks sellanen superhyperhyväparas ystävä minkä ohi ei voi kukaan muu tulla, oon niin ilonen että oon löytäny tollasen ihmisen :-) Sit mulla on tollanen, no, nimitetään sitä kymppiporukaks kun meitä on 10 tyttöä ja oon tuntenu parhaimmillaan siitä ihmisiä 10 vuotta, joitain vähempi ja yhen kans tutustuttiin 3-vuotiaina. Ja siitäkin erottuu vielä nelisen tyttöö silleen viel tosta paremmiks ystäviks. Mut tän kympin kans pidetään aina tyttöjen iltoja ja käydään porukalla syömässä ja pidetään hyvin yhteyttä. Ja sit aika paljon on kavereita joiden kans tulee nähtyä just biletyksen merkeissä tai silleen sillon tällön - lähinnä jätkiä :-) ja sit on tietty mun autopojat aws.

perheesee kuuluu siis äiti, isä, isosisko ja kaks isoveljee + koira ja jänis.
äiti töissä päiväkodis, yleensä tosi kiva mut riitelen äidin kans varmaa eniten. mut se on nii pirtee ja sellane.. paras.
iskä vakuutusyhtiös töis, seki tosi ihana mut vähä nolo joskus (...) ja on meilläki joskus jotai kinaa. vanhempien kans siis sukset välil ristis, yleensä kuitenki kaikki hyvi :D
isosisko, 27v, töis lastenkodis. PARAS ikinäikinäikinä, en pärjäis ilman sitä. oltii esim siskon kaa kahestaa turkis täs yks kesä :))
isoveli, 25v, just saa kevääl opinnot päätöksee (jotai sähköjuttui:D), aivan ihana persoona! nii huolehtivaine ja sellane... tosi mahtava!
isoveli, 23v, perheen musta lammas, aika hiljane, mut mulle tosi tärkee ja aika läheine. omistaa kaikki hienoimmat laitteet :p ei opiskele vielkää missää...

tykkään kaikista iha tositosi paljon, enkä ikinä haluis vaihtaa ketään pois. siis kyllä, vanhemmat on myös ihania vaikka joskus kyllästynki niihin. tiedän et ne haluu vaa parasta mulle ja siis oon niille oikeesti aika kiitolline kaikesta, vaik en sitä aina näyttäiskää. rakastan kaikkia tasasesti :)

kavereita mulla on aaaika paljo. yks kaveri on ihan ylitse muiden, ollaan tunnettu vauvasta asti. sit on 2 kans sellast tosi hyvää muuta. nää 3, minä ja sit viel 3 muuta muodostetaa sit sellanen porukka, joka pyöri aina yläasteel samois piireis. vieläki ollaa tosi hyvii ystävii ja ne kaikki on mulle tosi tärkeitä! nykyää ollaa kaikki eri kouluissa tosin :D koulussaki mulla on hmm joku viis-kuus tosi hyvää ystävää, muut sit kavereita enemmän. muitaki kavereita löytyy siis useita, niitä nään sit vähä vähemmän ja sillon tällön (aika paljon viikonloppusi, bileissä yms). parhaat kaverit on tyttöjä, mut sit oikeestaan KAIKKI muut poikia. :D

isoveli, 23v, perheen musta lammas, aika hiljane, mut mulle tosi tärkee ja aika läheine. omistaa kaikki hienoimmat laitteet :p ei opiskele vielkää missää...

Ihanaa, että jollain muullaki on 23v veli joka ei vieläKÄÄN opiskele :D

Meidän perheeseen kuuluu äiti, isä ja kaks isoveljeä + tietty koira. Meidän äiti on terveydenhoitaja ja ehkä maailman rauhallisin ja pitkäpinnaisin ihminen - jos se suuttuu, niin sillon muaki pelottaa... on niin harvinaista että se on vihanen :D Se ei suutu koskaan yhtään mistään eikä me sen kanssa koskaan edes riidellä. Ei me kyllä mitenkään erityisen läheisiäkään olla, johtuen siitä että mä oon vähän... tämmönen. En osaa olla mitenkaan superläheinen porukoiden kans.

Isä on automyyjä, ja meillä on vähän jänskä suhde. Ollaan ihan täsmälleen samanlaisia luonteeltamme, molemmat supertemperamenttisia ja tulisia ja siks otetaankin usein yhteen, koska molemmat hermostuu niin helposti. Välillä menee pitkän aikaa, että ollaan ihan sovussa koko ajan ja välillä taas otetaan koko ajan yhteen. Isä on kuitenki kiva, se on aina esim. auttanu mua kaikissa eläinjutuissa ja rakentanu meidän entisille pupuille miljoonia aitauksia sun muita, ja nyt koiralle tarhaan esim. NÄKÖTORNIN... :D

Isoveljet on 23v ja 28v, nuorempi on viettänyt lukion jälkeen semmoset neljä välivuotta... Se on varmaan minä joka meistä ensimmäisenä lähtee opiskelemaan, sillä on vielä vuosi aikaa skarpata. :D Meillä ei oo mitenkään erityisen läheiset välit, tosin nyt, kun mulla on ajokortti niin musta on tullut sen virallinen kuski. Oli se aikaki että veli huomaa, että sillä on siskokin!

Vanhempi veli, joka on diplomi-insinööri, taas on mulle kaikista läheisin. Varsinkin nyt kun mäkin oon vanhempi, niin veli kertoo mulle kaikkia juttujaan kunnolla ja puhutaan kaikesta mahdollisesta. :) Ihan samanlainen ku äiti, eli ihan mielettömän rauhallinen eikä suutu mistään. Me muut ollaan sitte vähä toista luokkaa...

Mun perheeseen täl hetkel tietty vanhemmat, kaksos sisko (Juu ei todellakaan ole niin hienoo omistaa semmosta kun luulette !!), ja kaks muuta pikku siskoa.. Tommonen nopee noista ja todellisii mielipiteitäni niistä tuskin kannattaa nyt kovin nopee julkasta.. Ja tietty kaks sekoa koiraa. <3 Nelisen vuotta jaloissa pyörineet

Hmm Kavereista ..
No mun besta asuu meiltä päin parin tunnin päässä. Ei kiva Eipä näyn kovin usein, vaik loppujen lopuks vähän päälle kahden tunnin matka ole maailman kartalla yhtään mitään mutta silti.. Sen kans ollaan niin erillaiset persoonat et ei mitään rajaa.

Tost koulust mis nyt oon, löytyy 1 yks best tyyppi =D Joskus ehkä, vitosella sen kans kaverustuttiin vaikka samassa koulussa aina oltu ^^ sen kans jotenkin aika samanlaisii ollaan. Sen kans voidaan tulla ihan karusti päin naamaa sanoo jos joku asia toises/misvaan häirtisee ja tällee. Ja sit on tost koulust viel toinen tyyppi minkä kans oikeestaan aika hyvii kavereita, vaikkakin tuntuu sillee nykyään et se on mun ja sen mun toisen kaverin kans vaan sillon kun yks kolmas hyyppä ei oo paikal..
Ja toi kolmas on semmonen ihm ääliö et se laittaa aina kaikkeen vastaan ja sen mielest mikään mun sanoma asia ei oo koskaan oikein ja nyt se on sit suuttunu mulle jost ihan mitättömäst asiasta. Siis ei siinä viel mitään mutku se -ttu on semmonen varsinki nyt et heti kun sanot vaik ruokalas jolleki ´mennää jo pihal ei tääl jaksa olla..´ niin sit se mulle tyyliin naama punasena huutaa niin et koko ruokalas kaikuu.. -.- Ja siin on viel se et se on piitkää vihanen tyylin oli sil mun toisiks parhaal kaverillekin yli puol vuotta silleen et yhtään mitään ei voinu sanoo ja päin ei voinu kattoo ilman huutoa --_--´ Ja nyt se luultavasti inhoaa viel seuraavat kaks vuotta siihen asti kunnes koulusta päästään pois. ja tietty sen jälkeenki, mut sillä nyt enää sen jälkeen mitään väliä.
Ja noiden kolmen tyypin lisäks on ihan muutamanien kans puhe väleis mut tyyliin kaikki koko paikka kunnalta inhoo mua.. Mukavaa on mut siihen tottuu

Ei vitsi.. Tulipas taas selitettyä jotain ihan turhuuksia -.-'

Mun vanhemmat on eros syksyllä 2005. Mä olin sillon 12v ja pikkusisko 9v.

Äiti on 42-vuotias lähihoitaja, mutta opiskelee parhaillaan sairaanhoitajaksi. Tosi kiva tyyppi ja tuun sen kans hyvin toimeen.

Iskä on 45-vuotias maatalouslomittaja-maanviljelijä-yhdistelmä. Se on kans tosi huippu tyyppi ja lähtee aina kattomaan mun kans ties mitä ralleja ja ratakisoja. Ja se valvoo mun kans öisin kattomassa formuloita/jääkiekkoa/moto gp:tä ja mitä millonki :D
Oon koko pienen elämäni kysyny aina iskältä neuvoa joka asiaan ja teen varmasti niin jatkossakin. :D

Mun pikkusisko ja samalla ainoa oikea sisko (olipas tylysti sanottu :D) täyttää loppuvuodesta 15v, eli se on mua kolme vuotta nuorempi. Tullaan nykyään jo aika hyvin juttuun, kun oon niin paljon pois kotoa. Mutta nykyäänki saan sen kans alotettua riidan kaikista mahdollisista ja mahdottomista aiheista. Vaikka joskus musta tuntuu että en kestä sitä enää minuuttiakaan, niin se on silti tärkein ihminen mulle maailmassa.

Ja äitin uus mies ja tän tyttö asuu äitin luona, mutta jotenki en vieläkään luettele niitä siihen listaan missä kerran perheenjäsenet. Vaiheessa tää totuttelu.

Kavereita mulla on aika paljon. Kämppikset, kotipaikkakunnan kaverit aka lapsuuden ystävät, opiskelukaverit, kaverit harrastuksista, sukulaiskaverit ja sydänystävät :--)

Itellä vanhemmat eronnut syksyllä 2001.

Asun pääsääntöisesti äiteni, isoveljeni ja kahden koiramme kanssa.

Äiten oikea nimi on Birgitta ja on piakkoin 47-vuotias, koulutukseltaan merkonomi. Hää työskentelee Tampere-talossa palkanlaskijana. Luonteeltaan hyvin vaihtelevainen. Hyvinä päivinä juttelee paljon, katsellaan yhdessä elokuvia, kyselee päivän kuulumisia, antaa huidella pitkin kyliä ja kustantaa bensat. Huonoina päivinä tulee helposti kinaa ihan pienistäkin asioista ja tuntuu, että äite on ihan p*rseestä. Mutta tullaan silti suhteellisen hyvin keskenämme toimeen, vaikkei aina mene hyvin ja on ollut pahojakin riitoja. En toisaalta ole kovin läheinen äiten kanssa, mutta tärkeä se on kuten perhe kaikille huonoinakin päivinä.

Isoveli, Henri (/Paavo tai Anri) on 18-vuotias. Opiskelee kangasalan ammattioppilaitoksessa leipuri-kondiittoriksi ja valmistuu vuoden päästä. Vapaa-ajat viettää suurimmaksi osaksi tietokoneella pelaten, joten yhdessä emme tee oikeastaan mitään. Jos ei löytyisi samaa ulkonäköä, meitä tuskin veikkaisi sisaruksiksi, ollaan vähän eri maailmoista. Mutta tietysti isoveli on tärkeä, vaikka emme toisillemme salaisuuksiamme paljastakaan. Luonteeltaan hyvin rento ja laiska tyyppi, toisaalta myös aika herkkä. Kuuntelee pääosilta heavy-metallia, mutta onneksi välillä viereisestä huoneesta kuuluu myös kevyempää musiikkia, vaikkei ihan iskelmään asti päästäkään.

Tampereen kodista (kohta kangasalan) löytyy iskäni nimeltään Antero. Täyttää syksyllä 58 ja työskentelee Noisetek oy:ssä tuotantopäällikkönä. Iskänkään kanssa ei kovin läheisiä välejä löydy, mutta aina olen silti se isin tyttö. Ulkonäöllisesti paljon samaa näköä itseni kanssa. Iskä on kiva kustantaja, ilkeää, ja on siinä puolensa. Bensaan tarvitsee aina rahaa ja tiukan paikan tullen on iskällä lompakossa hieman ylimääräistä. Tavataan vain muutaman kerran kuussa, jos sitäkään, mutta iskä on aina iskä.

Hyvinkäältä löytyy isosisko, Miia, 27 vuotta. Koskaan ei olla asuttu samassa osoitteessa, sillä Miialta löytyy eri äiti kuin itseltäni ja isovelejeltäni. Mutta ei se ole väleihin vaikuttanut, paras isosisko mitä kuvitella saattaa. Toki läheisempikin suhde olisi mahdollinen, mutta hyvissä väleissä silti isosiskon kanssa ollaan. Siskolta löytyy poika, Julius 2v. Naimisissa Juhan kanssa. Vaikkei kovin usein siskon kanssa nähdäkään, on hän silti hyvin tärkeä ja läheinen.

Tärkeimpinä tietysti koirat: saksanpaimenkoira Zola, joka on 10-vuotias (vaikkei sitä aina siitä hömelöstä uskoisikaan) sekä tanskandoggi Bessi, reilut 1,5 vuotta. (Henkinen ikä taitaakin olla tuolla puolen vuoden paikkeilla..)

Zola on perheemme ensimmäinen koira, joka tuli meille kolmen vanhana. Lumipalloja ja jaliksia se hömppä rakastaa yli kaiken ja iästä huolimatta aina pitäisi olla pelaamassa jalkapalloa! Valitettavasti nivelrikko rajoittaa tietyssä määrin liikuntaa, mutta onneksi se on lääkkeillä täysin hoidossa. Eikä noin vanhaa rouvaa muutenkaan pistetä koville. Zolalla on tehty yksi pentue vuonna 2002, josta tietääkseni ei ole yksikään pentu enää elossa. Lapsenlapsia ja siitä vielä nuorempaa sukupolvea onneks löytyy ja muutamien sukulaisten omistajien kanssa on onneksi pystytty pitämään yhteyttä.

Bessi tuli perheesemme tavallaan vahingossa. Pässin isä on tätini koira, ja tätini sitten soitti vapaana olevista pennuista. Äitini vitsillä heitti, että me voisimme ottaa yhden ja tämän seurauksena 23.12.2008 kotiimme saapui tämä pieni riiviö. Alkuun oli tietysti omat vaikeudet, koska pentua meillä ei ikinä aikasemmin ollut. Koulutus alkoi onneksi uppoamaan Pässinkin kovaan kalloon ja kyllä se on hieman järkeä päähän saanut. (Ei voi valittaa, kun itse koulutti.) Aina ei tosin siltä tunnu, olohuoneen kalustus uusittu kaksi kertaa, kun neiti päätti vähän kustomoida sohvia ja nojatuoleja. Kaikki muukin on hirmu hyvää ja aivan kaikkea on pakko saada maistaa! Isä on kymmenen maan muotovalio ja Bessille tulikin kovat odotukset näyttelyiden suhteen. Ensimmäisestä näyttelystä tulikin hienosti ERI, PN ja ROP. Vuonna 2009 vierailimme myös maailmanvoittajanäyttelyssä Bratislavassa.

Ja minä. Nimeltäni Heidi, usein myös Junnuksi kutsuttu, 15-vuotias, rämäpäinen, mopolla hurjasteleva, itsepäinen ja silloin tällöin myös omalla tavalla hullu tyttö. But we only have one life, so we have to live it! :-)

// aivan unohtu se toinen osio: KAVERIT!

Paras ystävä kolmannesta luokasta lähtien (vuoden välirikolla) on siskokultani ja kaksoseni Janna, alias Käpy. Olimme jo ensimmäisestä kouluvuodesta lähtien samalla luokalla, tosin emme tunteneet toisiamme ollenkaan. Onneksi Janna onnistui sitten kaatumaan pyörällä ja satuttamaan polvensa minun ollessani äitini ja Zolan kanssa lenkillä, ja monen mutkan kautta meistä tuli ylimmät ystävykset. Onni onnettomuudessa etten sanoisi! Yhteen aikaan varsinkin olimme hyvin saman näköiset, eikä edes välillä isoveljeni erottanut meitä toisistamme :-D Leikittiin heppaleikkejä monta vuotta ja ravattiin talleilla. Tärkeämpää ihmistä ei ole koskaan tullut vastaan, sillä Janna todellakin on minulle kuin oma sisko. Sille voi puhua ihan kaikesta taivaan ja maan välillä ja siitä vielä ylikin. Kuudennella luokalla otimme sitten "hieman" yhteen ja tuli välirikko ystävyyteemme. Seitsemännellä luokalla aloimme taas sentään puhua toisillemme ja nykyään meitä harvemmin näkee eri paikoissa :-)

minä siis asun 49v. äitini ja 22v. isoveljeni kanssa. äite on töissä apteekissa ja isoveikka on automaatioasentaja, tekee siis sähköhommia. äiten kans joko tullaan tai ei tulla toimeen. kun ollaan väleissä niin pystytään puhumaan ihan mistä tahansa ja välillä tuntuu siltä että äite on ystävä eikä äiti.. ja sitten kun tapellaan niin tosiaan tapellaan. isoveljen kans tuun ihan hyvin toimeen, paitsi se vahtii mua liikaa.
eri osoitteessa asuu sitten eläkkeellä oleva isä 60v. me ollaan isän kans ihan samanlaisia. pelataan aina korttia, käydään ampumassa ja mettällä ja meillä on yhtä kierot huumorintajut. nään isää ehkä kerran viikossa, joten me ei kauheesti tapella. paitsi kun on jostain sanomista niin me lähetellään sellasia näsäviisaita viestejä toisillemme. isällä on naisystävä, joka on aika useasti sitten siellä ja sen kanssa tullaan hyvin toimeen.

meidän 17v. lakelandinterrieri rasseli asuu välillä isällä ja välillä täällä kotona.