Koirat.com

Näille suloisille vaahterapepuille ei vielä ollutkaan ketjua.

Luonani siis asuu nyt 1v. 9kk appenzellineiti Alpenhirts Rosalie, tuttavallisemmin Sussu. Sussu muutti luokseni maaliskuun lopussa olosuhteiden pakosta ja yhteinen elomme lähti käyntiin alkuun hieman takkuilevasti. Sussulle kun oli suuri muutos muuttaa maalta kaupunkiin, kerrostaloyksiöön ja minulle oli suuri muutos, että minulla todellakin oli jokin hiiriä suurempi otus vastuullani. Yksin kun olin asustellut yli vuoden päivät. Alku oli yhtä taistelua, sillä maalla asuessa oli vähän tavat unohtuneet ja koska kaupunki oli täynnä uusia ja ihmeellisiä hajuja ja muiden koirien jälkiä, oli koira kuin muurahaiskarhu viilettäessään pitkin katuja. Eikä korvista ollut tietoakaan, nenä sen sijaan toimi paremmin kuin koskaan Eipä siinä auttanut sitten muu kuin koirakouluttajan ohjeistuksella pistettiin koira ruotuun ja johdonmukaisella koulutuksella, verellä, hiellä ja kyynelillä tuosta on koulittu upea, rauhallinen ja ihana koira. Toki vielä on tehtävää, mutta parempaan päin mennään kokoajan :)

Hihnan toisesta päästä löytyy siis 19-vuotias koiriin hurahtanut naisen alku. Pitkään oli varmaa, että bordercollie olisi Se rotu ja moinen tänne tulisi, mutta nyt kun on tämän jääräpään kanssa saanut elää ja touhuta ja tulokset ovat noin selvästi näkyvissä, niin vähän on alkanut tuntumaan, ettei vaihtamalla paranisikaan tällä kertaa. Perheessä kun on ollut kaksi appenzelliä minun ollessa lapsi ja nyt tämä kolmas, jonka kanssa on tullut tutustuttua rotuun ja sen luonteeseen oikein kunnolla. Tässä rodussa on kyllä se kaikki mitä koiralta voi vaatia ja minusta tuntuu, että kun on appenzellin saanut tottelevaiseksi ja on tähän koulutustapaan tottunut, niin on jokin mielyttämisenhaluisempi rotu vähän liiankin helppo, mikäli näin voi sanoa. En kuitenkaan pidä itseäni minään parhaana kouluttajana, mutta uskoisin pärjääväni ihan omankin appenzellin kanssa nuoresta iästäni huolimatta. Sen verta olen tuolta itsepäiseltä sveitsiläiseltä oppinut näiden parin kuukauden aikana. Ja varmasti opitaan vielä lisää ajan kuluessa :)

Terve vaan, tätäkin kautta. Meillä asuu Norma, kohta viisivuotias narttu, omistuksessa on myös Norman tytär, Nelli ( sijoituksessa) ja tulossa on tuontipenikka (sijoitukseen) heinäkuussa.

Aiemmin meillä ollut appe uros Timi ja miehen perheellä useita appeja, vuodesta -70. Anopilla kaksi appea tälläkin hetkellä:)

Joten appenisteja täälläkin ollaan:)

Noniin, kertokaas sitten kaikki.

Mulla on ollut jo pitkään hakusessa seuraavaksi koiraksi jotain tyyliin slpk mutta kovempi, terävämpi ja lyhytkarvaisempi. Oisko appenzelleristä siihen?

Ennestään on superpehmeä perhoskoirapoika, ja urosta olen ottamassa toiseksikin. Syökö se tollasen pienen pupukoiran aamupalaksi?

Kokemusta on koirista joo, ja kaikki on onnistettu kasvattamaan mallikelpoisiksi kansalaisiksi, mutta kaikki ovat myös olleet melko pehmeitä.
En ole koskaan ollut mikään himoharrastaja koiran kanssa, mutten kyllä näe mitään syytä siihen, etteikö musta vois sellainen tulla. Asutaan pienkerrostalossa maan tasalla melko landella, eikä olla näillä näkymin muuttamassa täältä pois ainakaan seuraavan parin, kolmen vuoden aikana. Silloin suuntana toivottavasti omakotitalo.
Pidän itseäni ihan järkevänä ihmisenä, enkä epäile ettenkö sais terävämpää koiraa opetettua tavoille, mutta toi aktivointi nyt vähän hämää - en halua koiraa, joka tarvitsee päivittäisiä tokotreenejä tmv pysyäkseen järkevänä. Pysyykö appenzellinpaimenkoira?

^ Huomasin viestisi vasta nyt, toivottavasti ei ole liian myöhäistä :)

Itselläni ei ole suomenlapinkoirista juuri mitään kokemusta, mutta uskoisin että appenzelli on niin kovempi ja terävämpi, kuin toki lyhytkarvaisempikin. Appenzellit tulevat hyvin toimeen toisten koirien kanssa ja monella rodun harrastajalla on useampikin uros samassa taloudessa. Jos siis appenzelli muuttaa talouteesi pentuna, en usko että tulee olemaan mitään ongelmaa pienemmän koiran kanssa. Kunhan vain tekee selväksi, ettei pientä koiraa saa niin läiskiä leikin tiimellyksessä mitä oman kokoista toveria. Appenzellillä kun sitä voimaa on jo pennusta asti.

Itselläni on 2v. appenzelli kerrostaloyksiössä kaupungissa. Virallisesti ei harrasteta mitään, mitä nyt kotitokoillaan lähimetikössä muutaman kerran viikossa. Muuten aktivoinnista käy lenkit (milloin pidemmät, milloin hitusen lyhyemmät), vapaana juoksentelu (ei tosin kaupungissa, vaan sen ulkopuolella!), turhien temppujen opettelu ja joskus ihan vain laiskana päivänä pistän lenkin jälkeen koiralle kongiin herkkua ja saa itse aktivoida itseään :) Eikä ole hyppinyt seinille edes niinä päivinä, kun olen ollut niin kipeä että lenkki on oikeasti ollut ihan hävyttömän minimaalinen. Noina päivinä tosin sitten on saanut enempi aktivointilelun kanssa touhuta sisällä.

Appenzelli on helppo kouluttaa, kunhan ensin näyttää kuka määrää. Tämä yksilö ainakin koittaa tasaisin väliajoin pyrkiä johtajan pallille ihan vain perseilemällä (ei siis aggressiivisesti), mutta palautuu kyllä nopeasti kun vain pidetään johdonmukainen linja ja koira tajuaa, että hitto vie. Tuo aikoo tosissaan olla pomo. Apen kanssa pitää siis läpi elämän olla tarkkana, mutta ajan myötä siitä tulee jo niin rutiinia ettei se ole yhtään niin rankkaa, miltä se saattaa tämän jutun perusteella kuulostaa. Jos minä sain tuosta kunnon koirakansalainen (ensimmäinen koira täysin minun vastuullani), niin varmasti saat sinäkin, kunhan olet vain tarkka ja - se avainsana appenzellien kanssa; johdonmukainen.

Kovaa ja terävää appenzellia et Suomesta kovin hevin löydä...Luonnetesti pisteet ovat tuota 100-150, tosin poikkeuksiakin löytyy. Kova ja terävä appenzelli on todella hankala normaalielämässä, täytyy olla rautainen kokemus, että sellaisen kanssa pärjää. Suomessa jalostuksella pyritään välttämään ym. kaltaisia koiria.

Lisätään vielä..appenzellit ovat usein ohjaajapehmeitä omistajaa kohtaan, siltikin ne kokeilevat rajoja. Urosapet ja osa nartuista myöskään eivät tule toimeen lauman ulkopuolisten koirien kanssa, siis ei koirapuistoainesta. Kokenut koiraihminen voi koiran kouluttaa kotonakin, itse suosittelen aina ohjattuja koulutuksia. Appenzellit täytyy aina sosialistaa kunnolla, suurin syy ongelmaappeihin on huono sosialistaminen sekä kouluttamattomuus. Appenzelli rupeaa herkästi vartioimaan omistajaansa, mikäli johtajuus ei ole kunnossa, tämä näkyy usein remmirähjäyksenä. Appenzelli on karjakoira, sen miellyttämishalu on siis aivan toista kuin sakemannin, ennen sitä kannattaa verrata rottwaileriin.

Jos olet kiinnostunut apeista, käy ihmeessä katsomassa koulutuskentillä millaisia pelejä ovat, ja kuinka toimivat. Samalla saat kuvaa koiran epäluuloisuudesta, tai siitä, kun koira on sosialistettu hyvin, sekä koulutuksen saloista:)

KriCa kirjoitti:

Urosapet ja osa nartuista myöskään eivät tule toimeen lauman ulkopuolisten koirien kanssa, siis ei koirapuistoainesta.

Tämä on hyvin paljon koirasta ja tottumisesta kiinni. Tiedän nimittäin useitakin uroksia, jotka tulevat toimeen lauman ulkopuolisten koirien kanssa ihan ilman mitään ongelmia.

Enkä sanonut appenzellin olevan terävä ja kova, vaan terävämpi ja kovempi kuin suomenlapinkoira ihan sen perusteella mitä itse tiedän. Ja sitähän tässä haettiin.

Mutta samaa mieltä sosiaalistamisesta. Se on hyvin tärkeää appejen kohdalla ja ihanteellista olisikin, jos heti kotiutumisen jälkeen alettaisiin jo tutustua kaikkeen mahdolliseen ja lähestulkoon mahdottomaankin. Pentu kun on tuolloin kaikkein vastaanottavaisin uusille tilanteille ja paikoille.

Mielenkiintoista, Itse en tunne aikuisia uroksia kuin muutaman, jotka tulevat toimeen lauman ulkopuolisten urosten kanssa. . En ole myöskään nähnyt appeuroksia, jotka eivät entuudestaan tunne, yhteenlaitettuina. Ja tunnen kumminkin aika monet täältä etelä-suomesta. Se on enemmänkin poikkeus ( harvinainen sellainen) kuin sääntö, että aikuista appe urosta voisi pitää koiratarhassa vieraiden urosten kanssa. Nartuillakin voi olla ongelmia aikuisena puistossa vieraiden narttujen kanssa. Joten en kyllä sanoisi koirapuistokoiraksi missään nimessä. Mutta kuten sanottu, poikkeuksiakin löytyy. Oman lauman hyväksyvät helposti, ja jos on koirakavereita, joiden kanssa on pennusta asti on pyöritty, menevät jos tarpeeksi usein tapaavat.

Mielestäni monikaan appenisti ei käy koirapuistoissa, jos siellä on muita koiria, juurikin tämän takia. Tämä kiinnostaa niin paljon minua, että taidankin laittaa kyselyn palstoille, moniko pitää urosappeaan vapaana ja käy puistoissa niiden kanssa.

Kiiitos! Eikä tullut lainkaan myöhässä, kun ajankohtakin on vasta reippaasti ens vuoden puolella - jos vielä silloinkaan.

En siis tosiaan etsi varta vasten kovaa/terävää koiraa, vaan nimenomaan kovempaa ja terävämpää kuin slpk (ja lyhytkarvaisempaa ).

Sosiaalisiksi taidoiksi koiralla riittää se, ettei valvovan silmän alla käy kiinni tuttuihin koiriin (omiin, sukulaisten & ystävien), eli koirapuistoilua ei ole aikomus harrastaa eikä muutenkaan päästää pelehtimään kaikkien vastaantulijoiden kanssa.

Vastaan vielä paremmalla ajalla koskien mm. tota luonnekysymystä, nyt täytyy pistää töppöstä toisen eteen että ehtii töihin.

Noniin...

Eli appenzellin toivoisin olevan muuten luonteeltaan kuin lappalaiset, mutta ei niin herkkä ja vikiseväinen, ja paremmalla myötäsyntyisellä itseluottamuksella varusteltu. Sellainen peruskallio-tyyppi, joka ei vähästä hetkahda, eikä tarvitse sitä ihmisen tukea 24/7. En kuitenkaan halua mitään yli-itsenäistä laumanvartija-tyyppistä koiraa, sillä toivoisin kuitenkin koiran pitävän minun mielipidettäni ihan hyvänä arviona tilanteesta. Kuulostaapa vaativalta - pitää olla itsenäinen muttei tehdä omia päätöksiä - ymmärrättekö mitä tarkoitan vai yritänkö selittää vielä uudestaan? Lisäksi suurempi koko ja lyhyempi karva ovat kaikki vain plussaa.

Toivoisin sen myös pystyvän rauhoittumaan sisätiloissa ilman, että olen ensin juoksuttanut sen fyysisesti puolikuoliaaksi ja väsyttänyt henkisesti kolmen tunnin aktivointisessiolla Eli toivoisin juurkin ns. kotitokoilun ja lenkkeilyn riittävän, ja tietysti jos tsemppaan itseni auton hankintaan, niin sitten on ovet avoinna muillekin harrastuksille. Lenkkeilyllä tarkoitan useamman kilometrin (~5km) päivittäisiä ulkoiluja höystettynä muutamilla lyhyemmillä pissapyrähdyksillä. Perhonenkin lenkkeilee näin, eli varmasti miniminsä yli, joten en usko appenzellilläkään sen jäävän siihen sen omaan minimiinsä.
Näyttelyissä tultaisiin käymään varmaan joka tapauksessa, samoin mökkeily, purjehdus ja yleinen kaverien tapaaminen (koirineen) on meidän normaaliarkea, tulevaisuudessa ehkä myös aktiivisempikin vaelluksilla käyminen.

En halua erityisen metsästysviettistä koiraa, mitä appenzellit ei käsittääkseni paimenkoirina olekaan, sillä haluan pystyä pitämään koirani tarvittaessa irti (ilman että se häviää hajun perässä naapuripitäjään). En halua myöskään varsinaista vahtikoiraa vaan koiran, joka on luontaisesti pidättyväinen vieraita kohtaan, eli ei mikään ns. kaikkien kaveri. Sellainen koira, mitä ei niin vaan tee mieli varastaa kaupan edestä, näin vähän kärjistettynä...

Ja miksikö sitten juuri appenzeller? No, totta puhuen, en mä edes kauaa sitten tiennyt, että tällainenkin rotu oli olemassa, oon varmaan vaan aikaisemmin todennut että ompas hankala nimi joten koirakin on varmasti iso, ruma ja harvinainen. Kävin tosiaan FCI:n listaa läpi rotu rodulta, ykkösryhmästä aloittaen aakkosjärjestyksessä, kun pohdin onko sellaista koiraa edes olemassa minkä haluaisin. Onneksi listaa ei tarvinnut käydä pitkälle, kun tähän törmäsin, ja sehän oli vähän kuin vastaus rukouksiin, jos nyt niin voi sanoa. Fiksun näkönen ja oloinen rotu, joka kaiken lisäksi tuntuu olevan suhteellisen tervekin (mikä osaltaan jo rajaa monta muuten hyvää rotua pois mun listoilta).

Mitä epäilen? Sitä mun oman energisyyden riittämistä ja koirankoulutustaitojani. Sitä, että sitten mulla onkin ongelmakoira ja joku päivä kun tuun töistä se on teurastanut puppe-perhoskoiran huvikseen. Yhtä appenzellin omistajaa jututin jo naamatustenkin, ja hänen asenteestaan kyllä haistoi sen, että "tiedä jos susta tällasen omistajaksi on, kun vaan perhoskoiran omistat nytkin". Kröhöm.

Täällä meidän nurkilla on kasvattajakin, johon ajattelin olla sähköpostitse yhteydessä ja kysyä mahdollisuutta päästä tapaamaan koiria ja juttelemaan rodusta enemmän. Samoin olis tarkoitus tuupata itseni johkin LSB:n tapahtumaan, jos vaan on sopivasti, kattelemaan jos sieltä löytyisi.

Sillä, minkalainen koira sulla on ollut aiemmin, sillä ei niinkään ole merkitystä, vaan sillä millainen ihminen olet, persoona. oletko järjestelmällinen ja mustavalkoinen?? oletko valmis ottamaan koiran, joka voi pahimmissa tapauksissa olla todellinen ongelma?? Oletko harkinnut rotwaileria. Appehan on loppujen lopuksi hyvin samantapainen kuin rotikka, joskin alkukantaisempi.

Appenzelli tekee todella helposti itsenäisiä päätöksiä. se on hyvin nokkela koira. Jos et ole selvä auktoriteetti, koira tekee sen itsenäisen päätöksen ja ottaa vallan. Dominanssia löytyy yleensä. Appenzelli on vartioiva karjakoira on (kuten rotikka)- Jos koira ei ole hanskassa, se oikeasti vartioi sinua lenkeillä (=usein rmmirähjä) ja muuallakin. Koira on myös helposti epäluuloinen vieraita kohtaan, eli sen sosialistaminen alkaa 7 viikkoisena ja jatkuu...pitkään. Toiset sosialistuu helpommin, toiset ei, auktoriteetillä, mustaalkoisuudella ja koulutuksella on suuri merkitys.

Tutustu rotuun huolella, käy koulutuskentillä katsomassa treenejä, käy tutustumassa eri koiriin, luonteissa on hurjasti eroja. Jos asut etelä suomessa, olet tervetullut katsomaan appea.

itse en esimerkiksi myy pentua aloittelijalle, ensimmäiseksi koiraksi ja mieluiten harrastavaan kotiin ( ei tarvitse olla tavoitteellisesti harrastavaa, mutta koulia täytyy) en halua olla vastuussa siitä, että otetaan koira, mutta ei ymmärretä, mikä se on alunalkuaan, geeneiltään jne.

Appe on suht terve koira. Ongelmat löytyvät lonkista, polvista jne. Tutustu appenzellien sairauksiin, niihin harvinaisempiinkin.

Olen erittäin järjestelmällinen, siihen oli helppo vastata
Omaan mielestäni tarpeen vaatiessa auktoriteettiäkin, jo edellisten harrastusten ja välillä työnkin luonteen takia. Mustavalkoisuudessa saattaa sen sijaan olla jonkun mielestä parantamisen varaa, vaikka ymmärränkin eron siinä, miksi 3,5-kiloiselle voi antaa jotain anteeksi söpöyden takia, mutta 35-kiloiselle (saatika 350-kiloiselle!) ei voi... Esim. hevosten kanssa olen hyvinkin tarkka siitä mikä on sallittua ja mikä ei, mutta perhoskoira on kyllä toistaiseksi saanut repiä lahkeita ja syödä sormia, sillä se ei haittaa TÄMÄN koiran kanssa. No, eipä sekään saa vetää remmissä tai isotella vastaantulijoille, ja luokse on tultava mielellään heti eikä sitten kun ehtii.

Rotikkaa itse asiassa pohdiskelinkin joskus, mutta luovuin haaveista rodun terveystilanteen takia. Itsellä on rotikoista pääasiassa vain hyviä kokemuksia, joten jos appenzellit todella ovat luonteeltaan samankaltaisia, uskon kyllä olevani pohtimassa ns. oikeaa rotua.

Mitä muuten tarkoitit sillä, että appenzellit ovat alkukantaisempia, meinaatko niinkon vietikkäämpiä..?

Terveys on mulla tosiaan melkein ensisijainen kriteeri rodulle, ja olenkin sitten mielummin ilman (tai otan toisen perhosen tai lappalaisen), jollei sopivaa rotua löydy. Lonkka- ja polvi- ja muihin terveysongelmiin olen alustavasti perehtynyt, mutta varsinkin lonkkia tässä rodussa vissiin katsotaan vähän "sormien läpi" jottei kanta kapene liiaksi? Ja mitä noihin harvinaisempiin sairauksiin tulee, se on sitten huono nakki eikä sille mitään voi, en siis kuvittele kuitenkaan saavani täysin terveysongelmatonta koiraa - kumpahan toivon vaan.

Noh, lähetin nyt tossa välissä säpoa eräälle kasvattajalle ja kirjauduin myös Sennenfoorumiin, ja kun en koiraa tältä istumalta kuitenkaan ole ottamassa, niin harkinta-aikaa löytyy kyllä... Ja mielelläni tutustun kyllä rotuun ihan livenäkin, Turun seudulla vaikutan.

Hyvä että tiedät omat vahvuudet ja heikkoudet:) Tampereella on kaksi kasvattajaa, ja mun kasvatti asuu myös siellä. Jos haluat tutustua, laita mailia. Jos haluat apua asioiden kanssa, ota yhteyttä. Heppaimmeiset on aina yleensä apeille sopivia, jostain kumman syystä..

alkukantaisempi on yleensä epäluuloisempi, minusta, mutta mielipiteitä on monia:)

Sori, lukihäiriö. Turun suunnalla asustaa paljon appeja, myös oma kasvattini. Ja muiden kenneleiden kasvatteja, Salossa, Turussa, poikossa, mynämäellä, Eurassa, jne:)

Hei
Olen hankkimassa koiraa olen aina halunnut rottweilerin, mutta en halua ottaa sitä "ekaksi" koiraksi. Meillä perheessä ollu koiria, mutta nyt olen hankkimassa ihan omaa koiraa, kun täytän 18v. Opiskelen eläintenhoitajaksi ja asun koulun asuntolassa, jonne saa ottaa eläimiä. Pennun saisi ainakin hyvin sosialistettua täällä, sen saa ottaa tunneille ja koulussa on kokeneempia koiranomistajia, joilta saisin apua pennun kanssa (jos tarve). Aijon alkaa harrastaa koirani kanssa luultavasti toko:a, jotta ei ihan sohvakoirana olisi.
Olen harkinnut bokseria, mutta appenzellinpaimenkoira kiinnostaisi myös. Kertokaa kokemuksia yms. apesta (ja vaikka bokseristakin) ja sanokaa mielipiteenne kumpi olisi ehkä parempi? Minulle on myös luonne tärkeämpi kuin sukupuoli, mutta voitte sanoa myös mielipiteenne nartuista ja uroksista. Niin ja rodun terveys on tärkeää, siksi tuo bokseri vähän mietityttää. (:

Osaisiko joku valaista minua näistä appelssiineista? Lueskellut eri keskusteluja ja rotuinfosivuja, ja nyt on hieman ristiriitainen käsitys tuosta appenzellista... yksi sanoo että helppo kouluttaa ja että koira osaa ottaa myös rennosti, ja toinen mainostaa koiran olevan adhd ja verrattavissa rotweileriin vaativuudessaan.

Suunnitteilla olisi hankkia oma koira seuraavan vuoden aikana ja rotuja selaillessa iskin silmäni kyseiseen mötikkään ja rakastuin otuksen kippurahäntään ja luonnekuvaukseen.

Opiskelen Viron päädyssä, joten koira joutuisi matkustelemaan laivassa ja bussissa tartto-helsinki väliä säännöllisesti. Kuinka sopeutuva appenzelli siis olisi tällaiseen reissaukseen ja maisemanvaihtoon?

sopiiko appenzellin koira perheelle ensimmäiseksi koiraksi? olen lukenut monesta eri koirarodusta, mutta tämä rotu kiinnostaisi. näyttää olevan ihmisillä monenlaisia mielipiteitä...

Vimppu17: En suosittelesi ensimmäiseksi koiraksi. Olen lukenut sinun keskustelusi tuolta rotukyselyn puolelta ja suosittelen teille mieluummin oikeasti jotain seurakoiraa. Appet tarvitsevat kunnon auktoriteetin ja harrastukset eivät ole pahitteeksi, ei siis ole mikään ns. seurakoira.

Katsku: Suosittelisin ottamaan yhteyttä kasvattajiin, he osaavat varmasti kertoa sinulle parhaiten tästä rodusta.

kiitos tiedosta! tuntuu vaan että jokaisesta rodusta sanotaan ettei sovi ensi koiraksi...mutta kun nuo seurakoirat vaan ei oikein nappaa... :-)

Vimppu: laitan sulle yv:tä :)