Koirat.com

jenniköpi kirjoitti:

No jopas on Loki kutistunut kun marraskuussa sanoit sen olevan 58 cm Tulikohan kirotusvirhe?

No siis marraskuussa on selvästi mitattu väärin, se kun taisi olla jokin hutera isän suorittama kotimittaus. Nyt ainakin oli ihan asiansa osaava kaveri mittaamassa ton 53cm, niin luottaisin siihen ehkä enemmän. En tosin tajua, miten on voinut heittää 5cm...

Ja täytyy joo ruveta lisäämään safkan määrää, mä vaan oletin, että kastroinnin jälkeen toi lihois, mutta toisin kävi.

pinn kirjoitti:

Ares on kyllä aivan ihana pieni karvapallero, niin kuin kyllä koko pentue. Siellä on nyt sitten pesueellinen Lokin puolisisaria...!

Hän on varsin ihana Vielä viikko pitää odottaa, miten mä jaksan!
Kasvattajan sanat "Sun poika on kyllä ihan paras harrastuskaveri, sillä on hyvin toimintakykyä" oli kyllä niin viimenen silaus siihen, että tuo poika on mulle juurikin oikea.
Tänhän tottakai vielä sinetöi se, että virallinen nimi on fullmetal jacket, joka on vanha sotaleffa ja nimesin jo ennen tuon tietoa koiran "Ares", joka onkin sit sodanjumala Match made in heaven!

Vitsi miten taivaallista, kun on toimiva koira! Ihan sama mitä haluaa tehdä, pikkuaussie on valmiina mukana. Viikonloppu meni jälkileirillä, enkä vaan käsitä miten tuon pieneen päähän on valmiiksi koodattuna niin moni asia Nyt se sitten jäljestää vieraan tekemää jälkeä, jossa jana, kulmat ja kepit...

^Mahtavalta kuulostaa, että on osunut oikea koira kohdalle! Itsellekin tullut lähiaikoina oivalluksia siitä, miten erityyppinen tuo aussie on oppimiseltaan, verrattuna sitten tuohon whippettiin. Opetettiin juuri Lilolle maahanmenoa (ai miten niin myöhässä...) ja se oli niiiiiiiin hidasta ja vaikeaa, ja vaikka Liloa kiinnostaa se namipalkka, niin ei sitä kiinnosta se oppiminen yhtään - jatkuvasti testaa, että eikö sitä palkkaa sais yhtään vähemmällä duunilla. Lokista taas selvästi näkee, että se just haluaa oppia ja tietää, mitä siltä vaaditaan. Siksi se osallistuu siihen opetukseen aktiivisesti ja tarjoaa erilaisia asioita itse, eikä palkka ole sille niin merkityksellistä kuin yhdessä tekeminen. Välillä tuntuukin, että se on oppinut monet asiat ihan itsekseen!



On se vaan ihana ja mulle just se oikea.

Tässä mun luo tänän kotiutunut pinn'in Lokin velipuoli Ares!



Melkonen terminaattori koko kaveri. Matka oli aika raskas, vähän teki huonoakin autossa. Pihaan kun päästiin niin se oli ilo irti. Atlas otti Areksen vastaan tosi hyvin, mitä nyt pari kertaa tässä illan aikana on vähän käämit palanu kun naskalihammas on niin lujaa hännässä kiinni!
Sohvan viltti, verhot, kissanraapimapuu ja Atlas saa kyytiä aikalailla. Kissakin sai jo osansa, mutta toi kissa kyllä opettaa nopeesti mitä ei kannata tehä..
Kaikenkaikkiaan tosi avoin, reipas ja rohkea tapaus! En jaksa odottaa, että hän kotiutuu kunnolla ja pääsee harrastamaan ja tekemään kaikkea.

Voi mahdoton, miten suloinen kaveri!! Nyt onkin sitten jännät ajat edessä... Loki oli ainakin pentuna jonkinmoinen riiviö, vaikkakin loppujen lopuksi tosi rauhallinenkin. Uskon kyllä, että temperamenttia varmasti löytyy, mutta hänestä tulee myös varmaan ihan huippu harrastuskaveri! Ja Atlaskin varmasti tykkää, kunhan pentu ensin oppii edes hiukan tavoille...

Mun ei-enää-ihan-niin-pentu :

^Atlas selvästi nauttii, vaikka välillä se on sillain "pliis, voitko jo antaa olla.." Tempperamenttia todellakin löytyy vaikka muille jakaa. Tän yhden vuorokauden perusteella just sellanen riiviökuva tosta on, mutta sit kun rauhottuu niin on kyl tosi rauhallinen.

Meillä tosiaan ihan kaikki tänaamusta ekaa pissaa lukuunottamatta on tullu ulos! Jotenkin ihan huippua. Yöllääkään ei mitään, aamusta vasta kerran. Muutenkin tuntuu, ettei tolla edes ole kiire pissalle kuten Atlaksella oli pienenä. Toisin se voi olla, että se tästä vielä muuttuu paljon kun kotiutuu kunnolla

^Loki oli pikkupentuna kyllä semmonen pissakakkamasiina, että kaikki tuli sisälle ja sai tosissaan olla kokoajan rätin kanssa kontallaan lattialla... mutta toisaalta se sitten loppui kuin seinään 12-viikkoisena ja sen jälkeen ei ole tullut koskaan mitään sisälle, edes vaikka olis ollut ripulilla. Lilo taas oli lähestulkoon sisäsiisti jo tullessaan, eikä varmaan ekaan kuukauteen tehnyt mitään sisälle. Mutta sillä taas saattaa käydä vahinkoja harvakseltaan edelleen, eli ei vielä 9kk ikäisenäkään ole 100% sisäsiisti... Että ovat sen suhteen tosi erilaiset.

Ja sitten varmaan ihanaa, kun pääsette rakentamaan suhdetta ja tekemään kaikenlaisia juttuja! Jännä huomata sitten, että millaiseksi työntekijäksi se kehittyy. Just vähän aikaa sitten katselin videota, jossa Loki 9vko teki temppuja... Kyllä oli hellyyttävä näky ja melkoinen pallero se oli, mutta siinä jo näki, että sitä kiinnosti tosi paljon kaikki yhdessä tekeminen. Liloa se on alkanut kiinnostaa vasta ihan viimeaikoina.

pinn kirjoitti:

Välillä tuntuukin, että se on oppinut monet asiat ihan itsekseen!

Tämäpä meilläkin! Nyt ymmärrän, miks ihmiset ottaa paimenia harrastuskoiriksi! Joskaan en tällä hetkellä ymmärrä, miksi kukaan haluaa harrastaa agilitya aussien kanssa, nimim. epätoivoinen

Saarameow, tsemppiä teidän alkupäiville ja jatkoon toki myös!
Kivaa, jos tää aussieketjukin vähän aktivoituisi taas

Moi!

Oli pakko rekata tänne kun huomasin, että meidän pennun veljen omistaja kirjoittelee täällä! Eli Saarameow moi vaan Areksen sisko (ja jos olen oikein ymmärtänyt Lokin siskopuoli?) täällä asustelee.

Eli meille on vajaa pari viikkoa sitten kotiutunut Elli-aussie :) On mennyt tosi hyvin, pissejä on tullut muutama sisään ja muuten ulos, ollaan aika ihmeissämme oltu kun on niin siisti. Tuntuu että pentu on kasvanut jo hirveästi. Mustissa ja mirrissäkin kun kävimme niin myyjä kehui koiran luustoa ja sanoi, ettei taida ihan pientä koiraa tulossa, että katsellaan ;)

Kasvattaja kutsui meidän pentua Riehuksi ja täytyy sanoa, että on kyllä nimensä ansainnut. Tosin vastapainoksi on sanottava, että nukkuu juurikin sellaista pentu-unta, paljon ja sikeästi.

Odotan mielenkiinnolla millaisia näistä kasvaa, ihana kun voi seurata toisenkin pennun kehitystä täällä ja Saarameow:n blogissa :)

^Voi että! Tervetuloa palstalle, onpas tosi kiva juttu Kyllä, Lokin emä on sama kun meidän pennuilla on joten sisaruspuolikkaita ollaan!

Elikkä tämä on joku sukuvika tämä sisäsiisteys! Ares kans suurimmanosan tekee ulos, oikeastaan vain öisin saattaa tulla sisälle jotain. Vilkas tapaus myös täällä ja puhdas rakenne, mutta jämäkkä. Tuskin näistä kukaan pieneksi jää.

Mä nakkaan sulle vielä yksityisviestiä vähä, rupes ihan kiinnostamaan

^^Voi miten ihanaa! Joo, Areksen ja Ellin emä on myös Lokin emä, ja toki kasvattaja on siis sama. Mun mielestä on hauska, kun kasvattaja antaa näille pennuille tuollaisia kuvaavia lempinimiä, Lokia kutsuttiin pikkuisena Illi Iloiseksi, koska se oli... noh, iloinen. Kirjoittele ihmeessä täällä lisää, mua kiinnostaa hirveästi, että miten Areksen ja Ellin kanssa yhteiselo lähtee kulkemaan!

^Meillähän poika on nenänsä takia Possu mut on se kyllä äärettömän ahne myös, helposti motivoitava. Mua kans kiinnostaa miten Ellin kanssa menee, joten toivon et jatkat välillä kirjoittelua!

Tässä muutama kuva Ellistä. Meidän pieni painaa jo 8 kiloa.

Ollaan tänään käyty ihmettelemässä mummoja ja ulkona oltu lasten rapsuteltavana. Pentu ottaa lapset ja vanhukset melkeinpä heti omakseen, mutta tavisaikuiset, etenkin miehet aiheuttavat välillä ihmettelyä ja epävarmuutta. Mummini henkilökohtainen avustaja oli suorastaan järkyttävän pelottava, mutta kun hän kävi vessassa ja tuli takaisin oli Elli ihmeellisesti unohtanut, että hänessä olisi mitään ihmeteltävää. Hassu pentu :) Elli tapasi myös mummini kissan ja eivät olleet moksiskaan toisistaan.



Varjossa on hyvä pötköttää



Kaivaminen on kivaa



Suuruudenhullu pentu ja sopivan kokoinen pallo

^Elli on ihanan näkönen! Huomaa kyllä tiettyjä samoja piirteiä kun Areksessa

//muok. Pystyinkin vielä muokkaamaan tätä. Meiltä 10vko pönötyskuva! Yksin aika hankala ottaa, tarkennus päin peetä ja takajalat hassusti ja hieman vinossa, muuten hyvä suoritus 10vko penneliltä!





Possunenäkin on jo hieman kasvanu umpeen

Tulee nyt tuplapostaus.

Nyt on kyl pakko kysyä, että onko matkapahoinvointi kovinkin yleistä ausseilla? Tuntuu, että lähes jokainen kenellä on aussie puhuu, että koirilla on vähintään nuorempana esiintyny matkapahoinvointia. Tiedän nyt ainakin 5 ihmistä joiden aussiet on voinu pahoin. Verraten, että tiedän vain 2 joiden sheltit on
Areskin tosiaan voi pahoin autossa - oli matka kuinka lyhyt tai pitkä vain. Kuolaa tulee ja puklaa kyllä jokainen kerta.

^Mä en oo koskaan huomannut moista ilmiötä, mutta onhan se ihan mahdollista. Loki ei ole kyllä koskaan elämässään voinut pahoin autossa tai missään muussakaan kulkuvälineessä. Ikinä ei oo oksentanut matkustamisen takia. Lilo sen sijaan voi pahoin aina, ja vähänkin pidemmän ajomatkan seurauksena on yleensä oksut autossa.

Kumpikaan mun koirista ei oo koskaan voinut pahoin autossa, vaikka ajetaan esim. Oulu-Helsinki väliä monta kertaa vuodessa. Eikä kyllä missään muussakaan kulkuvälineessä. (Veneessä, junassa..) Tunnen tasan yhden aussien jolla on matkapahoinvointia, ja sillä oli se jo pennusta asti tosi vahvana. En tiedä vaikuttiko siihen se, että se tuotiin Jenkeistä lentokoneella?
Muilla mun tuntemilla aussieilla, äkkiseltään laskettuna niitä on vajaa sata, ei kellään ole matkapahoinvointia.

Muok/ kirjoitusvirhe

Kepe on pennusta asti voinut pahoin autossa. Se on tosi kurjaa, koska mullakaan ei omaa autoa ole, joten ollaan vieraissa autoissa matkustettu ja koko ajan on saanut pelätä, että millon oksentaa. Viime kesän jälkeen ei enää ole oksennellut eikä edes kuolannut lyhyillä matkoilla, eikä pitkilläkään jos on saanut pahoinvointitabletin. Pitkiä matkoja ei olla vielä uskallettu yrittää ilman lääkettä, mutta kohta on vissiin pakko kun purkki alkaa uhkaavasti tyhjenemään.

Junassa ei ole ikinä ollut ongelmaa, mutta linja-autoihin ei vieläkään uskalleta ilman oksennuspussia.

En tiedä sitten olisiko ongelma helpottanut nopeammin jos mulla olisi ollut auto käytössä, että olisi voinut opetella autossa oloa, ja lopettaa aina autoilu ennen kun tulee huono olo. Tuo autoiluun totuttaminen on huomattavasti vaikeempaa autottomana.

Ja on porukoilla yksi autossa pahoinvoiva shelttikin. En ymmärrä miten se edelleen oksentelee, vaikka se edellisessä kodissa asuessaan kiersi aika innolla näyttelyitä, eli autossa on matkustellut pennusta lähtien. Sekin kestää lyhyet matkat, mutta pitkillä matkoilla tulee huono olo.

Okei elikkä mulle on sattunut vaan lähipiiriin ihmisiä joilla noita on paljon

Meillä alotetaan nyt toi autoon menon treenaaminen alusta, ihan nollasta. Tuo kuitenkin alkaa kuolaamaan jo kun edes lähestytään autoa.