Koirat.com

Hyväähän meille :) Pentu on ihana, emäntä vaan joutuu välillä tarkastelemaan kasvatusoppejaan :D
Perjantaina aloitetaan pentutoko ja ensi viikolla lähdetään varmaan jäljelle. 4 jälkeä mä olen tolle nyt tehnyt ja kerran otettu esineruutua. On kyllä ihan Baitsun lajeja, se kun viilettää aina nenä maassa ja nostaa kaikki roskat, mehupurkit yms.

Voishan tuota kehuskella vaikka loppupäivän jos kehtais ;D

Ja nostellaanpas taas

Elikkä täältä Oulusta löytyypi aussiepoika Duke, kotiutui viime viikonloppuna! :)
Kovasti ollaan elämään tutusteltu yhdessä ja tänään olikin ekat oikeat pentutreffit!! :)
Kauheen hyvin on ottanut tämän "kodin" omakseen, ei ole ollut mitään ikävöintiä tai stressiä! Ihana poika! :)
Kissaa ja vanhempaa koiraa kiusataan ja illalla saadaan aina hepulit
Se taitaa olla joka pennulla?!

Joo kyllä, iltavillit on ihan tuttuja tässäkin taloudessa :D Me kyllä laitettiin jo alussa selkeät rajat sille riehumiselle. 7 viikkoinen pentu on ihan suloinen mennessään rallia olkkarissa, mutta vuoden ikäinen kakara, joka hyppii sohville ja seinille voi ollakin vähän rasittavampi tapaus... :D

Onnea pennusta :)

Täällä on otettu nyt sitten siihen kasvattajaan yhteyttä keneltä haluan tulevaisuudessa pennun \o/

Oi ettö nuo aussit on kivoja koiria.. :) Luultavasti just tuo on "se minun rotu".Oon ihastellu nuitten älykyyttä,ulkonäköä ja luonnetta muutenkin.Ehkäpä mullakin joskus tuollainen pikku aussari on.. :P

Hei, mä oon miettiny et kumpi olis parempi koira "ekaks" koiraks eli mul on vaa ollu toi mun perhoskoira ei oo ollu isompaa koiraa..Ni sitä olin kysymässä että kumpi olis helpompi koulutettava Aussi vai Borderi???:oEn ite oo saanu selville googlettamalla...Olisin kiinostunut molemmista roduista..mut en voi ottaa molempia!:)

Tai olisko Tolleri viel parempi!?:)

Et ole yhtään kertonut millaista koiraa etsit, mitä aiot harrastaa vaiko et mitään, kuinka paljon liikuntaa, lenkkeilyä päivässä? Entä aivotyöskentelyä? Aktiviteettejä kumpikin rotu tarvitsee paljon päivän sisällä, joten pelkäksi sohvakoiraksi niistä ei ole.
Helposta koulutettavuudesta on vaikea sanoa, sillä koiria löytyy joka lähtöön. Aussieissa ja varmasti myös bortsuissakin on luonne-eroja paljon, löytyy niitä pehmeämpiä ja kovempia yksilöitä, joka määrää sitä koulutuksen helppoutta pitkälti.
Viestejä voi myös muokata, näin ollen ei tarvitse floodata ;-)

Mä en oo nyt just hankkimassa mutta ehkä kaikkein kiinostunein olen sittenkin tollereista.Itse tykkään pitkistä lenkeistä ja muusta tekemisestä ja harrastelisin huvikseni ehkä tokoa,agia ja näytteluissä kin voisin käydä!:)jos ehti...:DMutta taidan mennä tonne tollereiden palstalle juttelee.Mut te jotka tiiätte tollereista menkää vastaamaan viestiini tolleri palstalla!!KU kukaa ei vastaa...:(

Täältä löytyy 8,5kk vanha auspai uros Rasmus. Rasmuksen kanssa tällä hetkellä harrastetaan tokoa ja jälkeä, sekä koiratanssia(ihan alulla harjoittelu vasta.) Vuodenvaihteessa agilityn alkeiskurssille yritetään ja kesällä muuton jälkeen haetaan Oulun agility- ja koiratanssi ryhmään ainakin.

^Ai tekin ootte Oulusta? :) Täälläpäin tuntuu kyllä olevan paljon ausseja, mutta niitä ei vaan jostain syystä näe usein. Missä te treenaatte koiratanssia? Voisi olla kiva laji kokeilla!

Baia kirjoitti:

^Ai tekin ootte Oulusta? :) Täälläpäin tuntuu kyllä olevan paljon ausseja, mutta niitä ei vaan jostain syystä näe usein. Missä te treenaatte koiratanssia? Voisi olla kiva laji kokeilla!

Ei olla vielä, mutta kesäkuussa muutetaan täältä Vääksystä(600km Oulusta) sinne. Ja Oulun Koirakerho järjestää koiratanssia hallikausina joka viikko, sinne sekaan vain ja meitäkin toivottavasti näkyy kesän jälkeen siellä. :)

Kiitti vinkistä! Me ei kyllä kuuluta ainakaan vielä Oulun Koirakerhoon. Tuntuu olevan niin vaikeaa päästä siellä mihinkään koulutuksiin :( Mutta täytyy laittaa mieleen!

Moikka.
Itse olen toooosi paljon ollut aina kiinnostunut aussiesta :) Ensi kerran kun tapasin kyseisen rodun edustajan, vaikkei ollutkaan mikään malliyksilö, mutta kolahti minuun todella kovaa. Ainut ongelma kuitenkin on, ettei minulla ole koskaan ollut omaa koiraa ja eikä perheessäni ole myöskään koskaan ollut koiraa. Ja se lienee suuri ongelma koska auspait ovat ei sopivia ensimmäiseksi koiraksi ja vaikeita, ainakin sellaisen käsityksen olen saannut ?
No joka tapauksessa, etsin sellaista koiraa, joka on "sopivan" aktiivinen. Eli harrastuksiksi olen pohtinut agia ja tokoa sekä vepeä ja koiratanssia olisi hauska kokeilla :D Ja aussie olisi näihin ihan täydellinen. :D Muttamuttta.. Tässä varsinainen kuvaus toiveistani koiraa kohtaan. :) Laittakaa yksäriä tai voitte te tähänkin vastaa :) Kiitän vastauksista.

Täällä asustelee kolmen kuukauden ikäinen aussietyttö Ossequente Indian Summer eli Dara. Väriltään blue merle. Se on aivan ihana pentu!! Iloinen ja pirteä, juuri sellainen jonka halusinkin. Ja sitä pitikin etsiä yli puoli vuotta Aion harrastaa tulevaisuudessa Daran kanssa tokoa, agilitya, näyttelyitä ja ehkä jäljestystä. Katsotaan nyt millainen siitä tulee. Näyttelyistä povaan kyllä jonkinasteista menestystä, koiran emä on Suomen muotovalio.

Luin tuon Roseeen laittaman artikkelin aussien luonteesta, ja täytyy kyllä todeta, että meidän koira ei sitten taida aussie ollakaan jos tuo artikkeli antaa totuudenmukaisen kuvan rodusta. :D
Meidän tyttönen on niin ihmisrakas kuin koira vain voi olla ja juuri artikkelissa kuvatulla tavalla sillä on tapana "kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin ja kiemurrella maassa anelemassa rapsutuksia", vaikka tämähän ei kirjoittajan mukaan kuulu aussien luonteeseen.

Artikkelin mukainen luonne näkyy kyllä vahtivietissä ja siinä, että kaikkea epämääräistä ruvetaan haukkumaan eli puolustaa. Kuitenkin heti alkurähinöiden jälkeen on innoissaan ihmisten sylissä eikä jätä rauhaan millään. On kyllä muutenkin eriomainen perhekoira ja tulee lasten kanssa toimeen. Nykyään jopa alkaa näyttää ymmärtävän lasten "heikkouden" kun on itse aikuistunut. Mutta on sillä kuitenkin vahva vahti- ja paimennusvietti, kuten kuuluukin.

Sopiiko tuo artikkelin kuvaus muiden mielestä omiin koiriinne? :D

JuF kirjoitti:

Luin tuon Roseeen laittaman artikkelin aussien luonteesta, ja täytyy kyllä todeta, että meidän koira ei sitten taida aussie ollakaan jos tuo artikkeli antaa totuudenmukaisen kuvan rodusta. :D
Meidän tyttönen on niin ihmisrakas kuin koira vain voi olla ja juuri artikkelissa kuvatulla tavalla sillä on tapana "kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin ja kiemurrella maassa anelemassa rapsutuksia", vaikka tämähän ei kirjoittajan mukaan kuulu aussien luonteeseen.

Artikkelin mukainen luonne näkyy kyllä vahtivietissä ja siinä, että kaikkea epämääräistä ruvetaan haukkumaan eli puolustaa. Kuitenkin heti alkurähinöiden jälkeen on innoissaan ihmisten sylissä eikä jätä rauhaan millään. On kyllä muutenkin eriomainen perhekoira ja tulee lasten kanssa toimeen. Nykyään jopa alkaa näyttää ymmärtävän lasten "heikkouden" kun on itse aikuistunut. Mutta on sillä kuitenkin vahva vahti- ja paimennusvietti, kuten kuuluukin.

Sopiiko tuo artikkelin kuvaus muiden mielestä omiin koiriinne? :D

Mun mielestä, jo ennen kuin tutustun koko artikkeliin, ausseista EI VOI kirjoittaa sellaista luonteen kuvausta joka pätisi joka yksilöön tai kertoisi millainen tämä rotu on. Yksilöitä yksinkertaisesti on niin monenlaisia ja useimmiten tämä monipuolisuus on rikkaus.

Sitten siihen artikkeliin... Yksi huomionarvoinen seikka tosiaan on se, että tuon artikkelin on kirjoittanut työlinjaa kasvattava henkilö. On selvää, että hänen oma käsityksensä rodun ihanneyksilöstä kumpuaa tältä pohjalta. Sen kummemmin tässä ottamatta kantaa rodun jalostukseen, itse näen, että aussien alkuperäiset ominaisuudet saadaan mainiosti käyttöön muuallakin kuin ihkaoikeassa paimennuksessa ja varsinaisessa työssä. Mutta kyllä aussien alkuperäisiä ominaisuuksia pitäisi vaalia, vaikka osa niistä ominaisuuksista hieman pehmentyisikin harrastuskoiran tarpeisiin riittäviksi. Miksi pyrkiä tuottamaan ausseja, jotka ovat aivan eri rotu? Kuten artikkelin kirjoittaja kirjoittaa, niitä collieita ja vastaavia on jo. Ei aussien ole tarkoitus olla sellainen, vaikka sellaisia luonteita rodusta varmasti myös löytyy. Mutta ei se ole tavoiteltavaa kuitenkaan.

Minkä ikäinen JuF teidän koira nyt onkaan? Useinhan nuo rähinät ja epäluuloiset saa sijaa juurikin ekan vuoden jälkeen kun vahtivietti kerralla herää, mutta itsetunto ei ole vielä kasvanut kohdilleen. Osalla dominointi saa jalansijaa tässä samaisessa iässä. Mun mielestä kuulostaa siltä, että tuo minkä luet vahtiviettiin ("Alkurähinä"), ei ole vielä aitoa vahtimista vaan epävarmuutta. Riippuu toki miten se ilmenee, mutta itsevarma, joskin vahtiva koira, ei "alkurähinöi". Toki se voi haukahtaa ja ilmoittaa, että vieraita on oven takana, mutta rähinät, karvojen nostelut tms. ei kuulu vahtimiseen vaan pelkoon/epävarmuuteen.

Meilläkin on tosi sosiaalinen "pusupentu", nyt 10kk, mutta ei se esimerkiksi ole kertaakaan lähtenyt irtiollessaan vieraiden ihmisten luo. Pidättyvyys on ihan ok aussiella, mutta en mä näe ongelmaa siinä jos koira onkin erittäin sosiaalinen :D Sitten jos aussielta puuttuu tyypillinen laumavietti (Eli se vaikkapa karkailee jatkuvasti vieraiden luo eikä laumavietin aktiivinen vahvistaminen todellakaan toimi), se alkaa kuulostaa epätyypilliseltä. Jatkuvasti karkaileva, aikuinen aussie, on kyllä epätyypillinen/epätoivottava. Mikäli siis kyse ei ole huonosta kasvatuksesta. Mutta kyllä näitäkin jollain tasolla on.

Mutta tosiaan pennut muuttuu aikuistuessaan. Aussie voi olla kolmevuotiaana aika erilainen kuin yksivuotiaana.

Onhan aussiella tosiaan se vahtivietti, se on siis myös vahtikoira, eli olisi hyvin ristiriitaista jos aussien olisi tällöin "tarkoitus kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin ja kiemurrella maassa anelemassa rapsutuksia", kuten artikkelissa sanotaan. Mutta jos sattuu saamaan aussien, jonka vahtivietti on harvinaisen olematon, en pitäisi sitä pahimpana mahdollisena puutteena koirassa :D Päinvastoin, kyllähän arkuudet, epävarmuudet ja pelkorähinät ovat ihan omaa luokkaansa kun ongelmista puhutaan.
Mutta eihän tietystikään sosiaalisuus ja vahtivietti sulje toisiaan pois. Ne voi vaan näyttäytyä monella eri tavalla, erilaisissa luonnekombinaatioissa.

Tuohon samaan asiaan liittyy myös se pidättyväisyys. Aussien "kuuluu" olla jollain tasolla harkitsevainen, pidättyväinen ja tutkailla tilannetta. Ei alkuperäinen paimen voi vain rynnätä minne sattuu. Tällöin koira ei välttämättä myöskään välitä niin hirveästi kaikista vieraista. Joillekin se oma perhe vaan on kaikkein tärkein, eikä kukaan muu :) Muttei se tee aussiesta yksin ns. epätyypillistä, jos se kuitenkin ottaa vieraat avosylin vastaan.

Mun mielestä toi artikkeli kuvaa hyvin ausseja, joskin on todellakin muistettava laaja kirjo. Tuo kuvaus kuvaa melkolailla alkuperäisen, "tyypillisen" aussien, joka on tarkoitettu työkäyttöön. Paljonhan on ausseissakin epätoivottuja luonteita, kuten joka rodussa. Meidän kohdalla tuo kuvaus pitää kaikkineen melko hyvin paikkansa. On kyllä selvää, että meillä on ollut todella tiukka kuri ja nuhde alusta saakka. Mä olen ihan varma, että monessa, monessa, kodissa Baia olisi juurikin sellainen kuin artikkelissa sanotaan; "pentuna hyvin suloiset ja herttaiset koirat, ottavat vallan koko perheessä ja pahimmassa tapauksessa pitävät sitä kauhun vallassa vahtimalla tavaroitaan, pelottelemalla naapureita ja vieraita sekä olemalla koko naapuruston koiramaailman terroristeja. " Siis toi koira olisi ihan hirveä. Aivan kamala. Mulle on ollut myös jo pitkään selvää se, että vaikka se kotona onkin kuin enkeli, sitä ei voisi ikinä antaa hoitoon kuin sellaisille ihmisille, jotka tajuaa miten sitä käsitellään. Että ihan hyvää luettavaa pentua harkitsevalle. Kyllä tuossa artikkelissa on tosi paljon piirteitä/ongelmia/haasteita, joita olen kuullut olevan monella aussiella ja omistajalla. Vaikka joukkoon mahtuukin erittäin nöyriä, kuuliaisia ja supersosiaalisia pentuja, ei pidä tuudittautua siihen ajatukseen vaan tosissaan miettiä mitä aussie on aluperin ja mitä sen periaatteessa pitäisi suunnilleen olla.

Ainut mikä ei vielä ole pitänyt paikkansa Baian kohdalla, tuon artikkelin mukaan, on tämä:
"Aussie on oikeissa käsissä hyvin nöyrä koira"
Juu ei. Nöyrä tuo ei ole ollut koskaan. Ei edes seitsenviikkoisena. Tosin nyt kun ikää alkaa kertyä vähän lisää, se kyllä kuuntelee paremmin ja on tosi tottelevainen. Mutta nöyrä se ei ole. Sille on todella saanut takoa päähän, että toteltava on. Toivottavasti tuo nöyryys lisääntyy pikkuhiljaa. Jotkut saa sitä lisää iän myötä ja toki toisten aussiet ovat olleetkin jo pienestä pitäen nöyriä :) Kyllähän se tyypillinen aussien ihanne on "suht kova, mutta ohjaajanöyrä". Työkoiralle nöyryys on tärkeää. Baian kohdalla se ehkä korvaantuu kuitenkin sopivalla miellyttämisenhalulla, halulla toimia mun kanssa ja valtavalla laumaviettisyydellä.

Ja mä olen nyt kirjoittanut ihan vaan mitä mieleen tuli Jotta huomauttakaa/kysykää, jos tekstissä esiintyy epämääräisyyksiä...

Voisiko joku valaista tuosta aussieiden vahtimisvietistä tarkemmmin? Miten se näkyy esimerkiksi kun taloon tulee vieraita? Voiko liiallista vahtimista yrittää kitkeä pois? Onko kenelläkään aussia, joka ei vahdi?

Baia kirjoitti:


Minkä ikäinen JuF teidän koira nyt onkaan? Useinhan nuo rähinät ja epäluuloiset saa sijaa juurikin ekan vuoden jälkeen kun vahtivietti kerralla herää, mutta itsetunto ei ole vielä kasvanut kohdilleen. Osalla dominointi saa jalansijaa tässä samaisessa iässä. Mun mielestä kuulostaa siltä, että tuo minkä luet vahtiviettiin ("Alkurähinä"), ei ole vielä aitoa vahtimista vaan epävarmuutta. Riippuu toki miten se ilmenee, mutta itsevarma, joskin vahtiva koira, ei "alkurähinöi". Toki se voi haukahtaa ja ilmoittaa, että vieraita on oven takana, mutta rähinät, karvojen nostelut tms. ei kuulu vahtimiseen vaan pelkoon/epävarmuuteen.

Meilläkin on tosi sosiaalinen "pusupentu", nyt 10kk, mutta ei se esimerkiksi ole kertaakaan lähtenyt irtiollessaan vieraiden ihmisten luo. Pidättyvyys on ihan ok aussiella, mutta en mä näe ongelmaa siinä jos koira onkin erittäin sosiaalinen :D Sitten jos aussielta puuttuu tyypillinen laumavietti (Eli se vaikkapa karkailee jatkuvasti vieraiden luo eikä laumavietin aktiivinen vahvistaminen todellakaan toimi), se alkaa kuulostaa epätyypilliseltä. Jatkuvasti karkaileva, aikuinen aussie, on kyllä epätyypillinen/epätoivottava. Mikäli siis kyse ei ole huonosta kasvatuksesta. Mutta kyllä näitäkin jollain tasolla on.

Mutta tosiaan pennut muuttuu aikuistuessaan. Aussie voi olla kolmevuotiaana aika erilainen kuin yksivuotiaana.

Onhan aussiella tosiaan se vahtivietti, se on siis myös vahtikoira, eli olisi hyvin ristiriitaista jos aussien olisi tällöin "tarkoitus kiivetä jokaisen vastaantulijan syliin ja kiemurrella maassa anelemassa rapsutuksia", kuten artikkelissa sanotaan. Mutta jos sattuu saamaan aussien, jonka vahtivietti on harvinaisen olematon, en pitäisi sitä pahimpana mahdollisena puutteena koirassa :D Päinvastoin, kyllähän arkuudet, epävarmuudet ja pelkorähinät ovat ihan omaa luokkaansa kun ongelmista puhutaan.
Mutta eihän tietystikään sosiaalisuus ja vahtivietti sulje toisiaan pois. Ne voi vaan näyttäytyä monella eri tavalla, erilaisissa luonnekombinaatioissa.

Tuohon samaan asiaan liittyy myös se pidättyväisyys. Aussien "kuuluu" olla jollain tasolla harkitsevainen, pidättyväinen ja tutkailla tilannetta. Ei alkuperäinen paimen voi vain rynnätä minne sattuu. Tällöin koira ei välttämättä myöskään välitä niin hirveästi kaikista vieraista. Joillekin se oma perhe vaan on kaikkein tärkein, eikä kukaan muu :) Muttei se tee aussiesta yksin ns. epätyypillistä, jos se kuitenkin ottaa vieraat avosylin vastaan.

Mun mielestä toi artikkeli kuvaa hyvin ausseja, joskin on todellakin muistettava laaja kirjo. Tuo kuvaus kuvaa melkolailla alkuperäisen, "tyypillisen" aussien, joka on tarkoitettu työkäyttöön. Paljonhan on ausseissakin epätoivottuja luonteita, kuten joka rodussa. Meidän kohdalla tuo kuvaus pitää kaikkineen melko hyvin paikkansa. On kyllä selvää, että meillä on ollut todella tiukka kuri ja nuhde alusta saakka. Mä olen ihan varma, että monessa, monessa, kodissa Baia olisi juurikin sellainen kuin artikkelissa sanotaan; "pentuna hyvin suloiset ja herttaiset koirat, ottavat vallan koko perheessä ja pahimmassa tapauksessa pitävät sitä kauhun vallassa vahtimalla tavaroitaan, pelottelemalla naapureita ja vieraita sekä olemalla koko naapuruston koiramaailman terroristeja. " Siis toi koira olisi ihan hirveä. Aivan kamala. Mulle on ollut myös jo pitkään selvää se, että vaikka se kotona onkin kuin enkeli, sitä ei voisi ikinä antaa hoitoon kuin sellaisille ihmisille, jotka tajuaa miten sitä käsitellään. Että ihan hyvää luettavaa pentua harkitsevalle. Kyllä tuossa artikkelissa on tosi paljon piirteitä/ongelmia/haasteita, joita olen kuullut olevan monella aussiella ja omistajalla. Vaikka joukkoon mahtuukin erittäin nöyriä, kuuliaisia ja supersosiaalisia pentuja, ei pidä tuudittautua siihen ajatukseen vaan tosissaan miettiä mitä aussie on aluperin ja mitä sen periaatteessa pitäisi suunnilleen olla.

Ainut mikä ei vielä ole pitänyt paikkansa Baian kohdalla, tuon artikkelin mukaan, on tämä:
"Aussie on oikeissa käsissä hyvin nöyrä koira"
Juu ei. Nöyrä tuo ei ole ollut koskaan. Ei edes seitsenviikkoisena. Tosin nyt kun ikää alkaa kertyä vähän lisää, se kyllä kuuntelee paremmin ja on tosi tottelevainen. Mutta nöyrä se ei ole. Sille on todella saanut takoa päähän, että toteltava on. Toivottavasti tuo nöyryys lisääntyy pikkuhiljaa. Jotkut saa sitä lisää iän myötä ja toki toisten aussiet ovat olleetkin jo pienestä pitäen nöyriä :) Kyllähän se tyypillinen aussien ihanne on "suht kova, mutta ohjaajanöyrä". Työkoiralle nöyryys on tärkeää. Baian kohdalla se ehkä korvaantuu kuitenkin sopivalla miellyttämisenhalulla, halulla toimia mun kanssa ja valtavalla laumaviettisyydellä.

Ja mä olen nyt kirjoittanut ihan vaan mitä mieleen tuli Jotta huomauttakaa/kysykää, jos tekstissä esiintyy epämääräisyyksiä...

Meidän aussie on nyt 1v 3kk, mutta siis mielestäni vahtiviettiä on ollut ihan alusta asti siinä suhteessa, että ovikelloa ja koputusta pitää aina ilmoittaa ja joskus ihan vaan käytävillä kulkevia ihmisiä (kerrostalo). En siis tarkoittanut "alkurähinällä" mitään aggressiivisen näköistä tai oloista rähinää. Karvat ei siis nouse pystyyn tms. vaan ihan vain ehkä sitä epäluuloisuutta ja juurikin sitä ettei koira ole varma, että voiko tuohon lähestyvään ihmiseen luottaa vai mitkä aikeet sillä on. Onko tämä nyt sitten sitä artikkelissa kuvattua pidättyväisyyttä vai jotain muuta? :D Osittain mörköikääkin on toki ollut jo jonkin aikaa havaittavissa.

Kyllä tälläkin neidillä on tuota laumaviettiä niin ettei koskaan ole karannut näkymättömiin minnekään, mutta jos sopivan lähellä on ihmisiä tai koiria niin voi joskus kielloista huolimatta käydä tervehtimässä, vaikka onkin kova kiire heti takaisin jos minä huutelen vihaisena perään. Olisi ihanaa jos koira ei koskaan lähtisi ilman lupaa minnekään, tai ylipäätään olisi näin kiinnostunut ihmisistä ja koirista. Mutta uskon pahasti että vika on minussa kouluttajana :P Sitten vielä siitä innokkuudesta ihmisiä kohtaan, käydessäni katsomassa pentuja kasvattajalla, pentujen isä oli aivan samanlainen hulivili-into-pakkaus kuin tämä meidän, että olisiko geeneillä osansa kuitenkin :D

Baia, mitä harrastatte aussiesi kanssa? Oletko päässyt kokeilemaan paimennusta? Olisi hienoa päästä kokeilemaan oman koiran paimenviettejä johonkin ihan kouluttajalle ja mahdollisesti opettaa kunnon paimeneksi, mutta tuntuisi hieman turhalta kun ei taidoille sitten ole kovinkaan paljoa käyttöä :(

JuF, mun käsittääkseni ihan se oikea vahtivietti herää vasta kun koira aikuistuu. Pentu ei vahdi. Toki se voi epätietoisuuttaan/-luuloisuuttaan jo aikaisessa vaiheessa haukahtaa tai muuten ilmoittaa tulijoista. Millainen asento teidän koiralla on kun se menee ovelle vieraita vastaan? Onko se "etukenossa", korvat terhakkaasti pystyssä ja rinta rottingilla, häntä pystyssä? Vai onko se kenties hieman taaksepäin kallellaan ja muuten eri oloinen kuin edellä mainittu?

Pidättyvyys on asia ihan erikseen, pidättyväinen koira ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut muista ihmisistä. Toki pidättyväinenkin koira voi vahtia ja ilmoittaa vieraista, mutta kun ne vieraat tulee sisälle ja on nähty, pidättyväinen koira yleensä vetäytyy omiin oloihinsa tai on muuten vaan evvk vieraita kohtaan. Pidättyvyys ei kulje käsikädessä arkuuden tai epäluuloisuuden kanssa. Pidättyväistä ei vaan kiinnosta

Moni, varsinkin nuoruuttaan, epävarma koira voi aluksi haukahtaa vieraita, mutta hyvin pian sitten haluaakin pusuttelemaan tai kiivetä syliin :D Eli aluksi koira ei heti luota uuteen tilanteen, mutta esimerkiksi aiempien kokemusten pohjalta sitten hoksaakin, että tässähän on nyt näitä ihania rapsuttelijoita.

Kyllä ausseissa on paljon noita sosiaalisiakin tapauksia, vaikka pidättyvyys on ihan ok rotuominaisuutena :) Siihen karkailuun on kuitenkin yleensä suht helppo vaikuttaa koulutuksella. Eikä mun mielestä sosiaalisuus ole missään nimessä paha asia! Täytyy kuitenkin muistaa miettiä, mihin tarkoitukseen oman koiransa on hankkinut. Jos kyseessä on työkoira jonka luonteen pitää olla rautaa ja keskittymiskyky ohjaajaan täysi kymppi, on pidättyvyydestä etua. Jos kyseessä taas on ensisijaisesti kotikoiraksi (Vaikka sillä harrastettaisiinkin) hankittu tapaus, koiran sosiaalisuushan on erittäin toivottavaa. Ausseilla se pidättyvyys nousee esiin (Mun tulkintojen mukaan) useissa rotukuvauksissa siksi, että kun niitä pidättyäisiäkin on... Ja jos käsissä on pidättyväinen pentu, jonka sosiaalistamista ei hoideta kunnolla, voi pennusta kasvaakin pidättyvyyttä vahvistaen hyvin epäsosiaalinen ja vaikea tapaus. Jos pentu on jo lähtöjään peloton ja sosiaalinen (Kuten meidän Baia), kannattaa taas vahvistaa pienestä pitäen sitä huomion kiinnittämistä omistajaan. Ja mikäli epävarmuutta alkaa esiintyä, vaikka vasta mörköiässä, niin heti kunnon sosiaalistamispaukku kehiin. Eli vahvistetaan sitä mistä milloinkin on puutetta, pitäen mielessä se, millaisen aikuisen koiran itselleen haluaa.

Meillä päin ei hirveästi ole paimennusmahdollisuuksia. Ja ne vähät mitä on, on valitettavan kalliita. Paimennus ei kuitenkaan tule olemaan meille mikään laji, joten en ole investoinut sen kokeiluun.

Me ei harrasteta just nyt mitään "oikeaa" Mulla ei ole ollut ihan viime aikoina liikkumiskyky täysin ns. normaali, joten aiottu agilityn kokeilu on siirtynyt myöhemmäksi. Syksyllä kokeiltiin hakua ja tehtiin jälkeä, nyt ollaan ihan kotitokoiltu, ulkoiltu ja vahvistettu sekä harjoiteltu perustaitoja. Kotona opetellaan uusia temppuja ja touhuillaan aivotyötä vaativia juttuja. Keväällä olisi tarkoitus liittyä hakuryhmään ja lähteä kokeilemaan agilityä. Varmaan vuorotellaan agility/tokokursseja. Pidetään mieli avoinna ja kokeillaan kaikkea uutta tuntuman mukaan

Mun mentaliteetti kuitenkin on, että alle vuosikkaan kanssa tärkeintä on keskittyä juuri suhteen luomiseen ja tärkeimpien asioiden harjoitteluun. Lajitreeneihin voi syventyä sitten hieman myöhemmin. Mulle on myös tärkeää, että koira osaa olla myös rauhassa. Mun koirien kanssa ei touhuta koko ajan jotakin. Ja näin on tehty pienestä pitäen. Mä en halua tarjota pentukoiralle niin paljon ohjelmaa ja tekemistä kuin mitä sen sietokyky kestää. Eli meillä on tehty ja touhuttu juuri sen verran, että koira oppii, on tyytyväinen ja osaa olla rauhassa. Meidän yksi nykyinen iltarutiini on katsoa yhdessä Koirakuiskaaja! Mä makaan sängyssä ja Baia makaa etujalat ristissä lattialla ja ihan oikeasti tuijottaa telkkariin koko jakson ajan Ja Baia nostelee mulle kotona kaikki tippuneet tavarat. Aussien kanssa kun voi tehdä niin paljon kaikkea rauhallistakin.

Eli en mä osaa sanoa mitään lyhyttä kysymykseen mitä me harrastetaan Ei harrasteta muka mitään ja silti harrastellaan koko ajan jotain. Oli se sitten metsässä kävelyä, toisten koirien tapaamista, telkkarin katselua tai tokoilua. Yksi aivan mun lempikäsky kotosalla tätä nykyä on "rauhoitu" ja kerrankin oon saanut olla itseeni tyytyväinen, nimittäin Baia käy hyvin nopeasti nukkumaan kesken villeimmänkin leikin tuon kuultuaan. On kait siinä 11kk ikäiselle maltin harjoittelua kerrakseen!