Koirat.com

Onko palstalla paljon Beagle rodun edustajia. Missä suunnalla asustatte?
Mäntsälän suunnalla vaikuttaa Beagle neiti Pipsa.
Olisi mukava jutustella muidenkin beagleharrastajien kanssa ko. rodusta. Ihastuksista ja vihastuksista

Helsingissä ihan vähän päälle vuoden oleva beaglepoika.

Mitä mieltä beagleväki on siitä että baegle otetaan VAIN kotipullamössökoiraksi jonka kanssa ei tehdä muuta kuin jonkin verran lenkkeilyä? Tälläinen tuttavapiirissä ja tuntuuhan tuo ihan tyytyväinen olevan, irrallaan lenkeillä juoksentelee. Itse vierastan ajatusta että näitä pidetään seurakoirina. Taitaa olla aika yleistä?

Meiltä löytyy kaks beaglen puolikasta, toinen puoli sitten niillä mäyräkoiraa :-)

monna83 kirjoitti:

Mitä mieltä beagleväki on siitä että baegle otetaan VAIN kotipullamössökoiraksi jonka kanssa ei tehdä muuta kuin jonkin verran lenkkeilyä? Tälläinen tuttavapiirissä ja tuntuuhan tuo ihan tyytyväinen olevan, irrallaan lenkeillä juoksentelee. Itse vierastan ajatusta että näitä pidetään seurakoirina. Taitaa olla aika yleistä?

Meil on tollei just, et kotona ihan seura koirina. Ihan kivast näiden kans menee, koska meil on kumminkin pihalla suurehko autaus ja sitten ketjut plus juoksulanka. Lenkit päivittäin joskus mettäs ja välil ihan tos tän asemal (huono ilmaisu.. mut olkoot). Meillä ihan moni puoliset maastot niin löytyy lenkitys paikkoja menoon sorttiin (mitään uittamis paikkoja ei oo, tai koira puistoja, pitäis lähtee toisel paikka kunnal niin löytyis).
Nää sit taas niin, ettei voi irti pitää omalla pihallakaan kovinkaan hyvin, koska toinen syöksyy heti kaiken liikkuvan perään ja toinen vaan lähtee omille teilleen sitten. Aikuistuttuaan on kumminkin, jotkut rajat löydetty. Kerrankin toinen lähti juoksemään mönkiän perään, mutta vaik mönkiät jatko matkaansa jäi koira silti siihen postilaatikoiden kohdalle. Tällä samalla on ongelmana isot rekat ja tälläset, et niitten kans tahtoo käyttäytyä vähän huonosti. -Saa näistä paremman selvityksen jos haluaa-
Lenkkeilyn, pihalla olemisen ja leikin lisäks koitettu meijän koiria pieni muitosesti hypyttää omalla pihalla ihan vaihtelun vuoksi. Mainittakoon nyt vielä, että vaikka hyvin meneekin ja ihan suht hyvin saavat liikuntaa toinen koirista näs. vahtaa valoja, liian energisyyden vuoksi. Koitettu kiteä pois, mutta siitä mitään ole tullut. Voisi sanoa myös pakko mielteeksi.. Se taitaa ihan yllättävän yleistä olla koirille, koska parissa ohjelmassa samanlaisia tapauksia ollu ja ihan tiedän oman koiran lisäks samanlaisen tapauksen.

Toivottavast nyt ei tarvi katuu et tällästä tulin sepustamaan tänne.

monna83 kirjoitti:

Mitä mieltä beagleväki on siitä että baegle otetaan VAIN kotipullamössökoiraksi jonka kanssa ei tehdä muuta kuin jonkin verran lenkkeilyä? Tälläinen tuttavapiirissä ja tuntuuhan tuo ihan tyytyväinen olevan, irrallaan lenkeillä juoksentelee. Itse vierastan ajatusta että näitä pidetään seurakoirina. Taitaa olla aika yleistä?

no meidän beagle on kyseinen kotikoira. pullamössökoiraksi en kuitenkaan nimittäisi. :D
ihan hyvin on toiminut tähän asti.

Meillä asustelee puolitoista vuotias biigeli uros, Manu. Asustamme Salossa päin, onko muita siltä suunnalta? Joka on Tallpeakin suvusta, liikukos foorumilla paljon tallpeakin beaglen omistajia. Olisi kiva tutustua, jos näin on! Mutta muutenkin kiva kuulla muiden beagleista.

Kysyisinkin nyt että mitä harrastatte beagleidenne kanssa, meillä harrastetaan aktiivisesti agilitya, ryhmässä. Sekä puskatokoilua joka on keksimäni nimitys toko harrastuksellemme (: Metsällä emme käy, vaan Manu on aivan seurakoirana. Ja hyvin pysyy metsässä irti!

Täällä on beagle uros, kohta 1v.
Mieheni koirahan tuo on ja ihan metsästys mielessä, ei olisi tullut muuten tämä rotu mieleenkään.
Mukava koirahan tuo muutenkin kyllä on, ja ihan kotikoiranakin tietty.
Minun mielestäni se on kulunut ja vanhanaikainen käsitys, että metsästyskoirat on aina ja vaan ulkona (toki meilläkin tarha on,missä koira osan päivästään viettää)
Ainoa mikä minusta on ärsyttävää tässä rodussa, ahneus. Tai mikä lie, pohjaton vatsa tuolla tuntuu olevan
Tai voiko sanoa, että ärsyttävä piirre. Ehkä oli vaan kohdallani "kulttuuri shokki" kun paimenkoiriin tottuneena tämä rotu on ihan toista maata

Meillä on mies nyt kiinnostunut tästä rodusta myös ja metsästykseen olis tarkoitus käyttää. Ihan kotikoiraksi en itse oikein osaa mitään muuta kuin ihan seurakoiraa ottaa, jos sillä siis tarkoitetaan että rodunomaista toimintaa ei olisi harrastuksina. Meillä seurakoiran virkaa toimittaa yorkki ja mun harrastuskoirana on pitkäkarvainen collie. Sen kanssa pk-hakua ja paimennusta harrastuksina, myös näyttelyissä käytän ajoittain. Beagle olisi tarkoitus viedä jänisajoon ja myös näyttelyyn jos sopiva otus löytyy.

Meilläkin T on ihan pohjattoman ahne. Söisi itsensä kuoliaaksi, jos olisi mahdollista.

Rakastan beagleissa niiden yltiösosiaalisuutta. Tai sellainen ainakin meidän oma on. Parka luulee, että kaikki ovat sen kavereita.

Täällä uusi piikeliomistaja Toistaisesksi tuo on meillä vielä sohvakoira (ikää siis 14vko) mutta kunhan kasvaa lähdetään mahdollisesti agilityn pariin, muita vaihtoehtoja toko ja mejä jos koiraa itseään kiinnostaa. Lisäksi meinataan heittää koiran kanssa pyörälenkkiä ja avokki juoksee sen kanssa ja leikitään yhdessä jäljestystä, eli koira saa etsiä joko minua tai avokkia metsästä Sohvakoiraksi tuo ei siis jää vaan ihan aktiivista elämää pääsee viettämään.

Toinenkin melkein-uusi (lokakuusta -10 alkaen) beaglen omistaja ilmoittautuu :D
Minunkin piikelini on ihan vain kotikoiruus, mutta aktiivinen sellainen. Kotoa löytyy nimittäin myös 3v saksanseisoja-tanskandogi ja 9v sero-ajokoira niin vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa xD Aluksi olin ajatellut beagleni harrastuksiksi vain agia ja juoksua, mutta poitsu on niin innostunut lähtemään jäljelle niin kait tuo mejä alkaa meilläkin :b (Vaikka omistajaa ei kyllä vähempää voisi kiinnostaa sotkea ympäriinsä veren kanssa o__o' vegetaristi kun olen, vaikken mikään fanaatikko sen suhteen...)
Beagleni tiedot löytyy täältä; http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI50096/10&R=161

// Linkki korjattu toimivaksi
-Swi

Mulla on ollut kolme beaglea. Kaikki ovat alunperin tarkoitetut metsästyskoiriksi. Viimeisin ei ollut sitten oikeastaan ollenkaan siihen taipuvainen. Ajoi toki jos jänis tuotiin nokan alle, mutta muuten oli tosi hienohelma ja sääherkkä koira.

Syyksi moiseen uskon sen, että koira asui kanssani kaupungissa, ja vaikkakin värkkäsin ja lenkkeilin tosi paljon koiran kanssa, emme pennusta asti kulkeneet jälestämässä. Tämä koira oli todella erikoinen tapaus muutenkin: olin kasvanut metsästyskoirien kanssa ja odotin karkailevaa, tunkiossa piehtaroivaa eräjermua. Sen sijaan sain koiran, joka sievästi makoili sohvan selkänojan päällä auringosta nauttien, kuin kissa, nosteli tassujaan sateella, ja tuulisena päivänä näki kuinka häntä inhotti kävellä, eikä hän ollut pätkääkään kiinnostunut narttukoirista. Metsäretkillä koira ei lähtenyt kovin kauas, vaan mieluummin leikki ihmisten kanssa. Emä oli kotikoira, isä ajokoira.

Otuksen kanssa värkkäiltiin kaikenlaista: puistossa ja kotona jäljittäminen sujui hyvin, temppuja kaveri oppi enemmän kuin kukaan aiemmista (muistaakseni 45 eri juttua), mutta se, kuinka koira luonnostaan INHOSI tietynlaisia asioita, on minulle mysteeri. Pikkukoirana tavattiin kaikenlaisia koiria ja ihmisiä, oltiin kaikenlaisissa tilanteissa, mutta heti kun sattui jotain ennennäkemätöntä (esim. tummaihoinen kerrossiivooja, musta eikä keltainen noutaja, punkkarit jne.) selkäkarvat nousivat pystyyn. Koiralla oli ihan kohtuullinen kuri, mutta kuten aika monet beaglet, oli hänkin aika lailla laumakeskeinen. Kotiväki sai komentaa, muille hän esitti aika lailla etevästi kuuroa. Beagleja on helppo juksata käyttäytymään tietyllä tavalla, koska ne ovat persoja ruualle. (Tämä on toki juttu, joka myös aiheuttaa ongelmia.)

Mun kirjoituksen tarkoituksena on kai osoittaa, että koirat ovat yksilöitä, joihin kouluttajalla on aika lailla sopeutumista. Beaglet, yksilöön katsomatta, tarvitsevat hirmuisesti virikkeitä, mutta se, mikä koirasi mieltä ruokkii vaihtelee. - Ja muistakaa tärkeä pentuvaihe beaglenne kanssa! Tämä vahvaluontoinen, viettienajama rotu vaatii sekä antaa <3

Nostan, kun ois kiva tietaa onko taalla viela muita beagleihmisia aktiivisena :) Meilla kotona majailee melkein 9-vuotias beagleherra Kossi seka vahan nuorempi ja raisumpi tapaus Hippu 5v.

En tiedä saanko tänne kirjoitella, kun itse en varsinaisesti beaglea omista, mutta vanhemmillani on 4-vuotias beagle, jota itse käyn moikkailemassa/lenkittämässä/hoitamassa useampana päivänä viikossa.

Raipe tuli 3-vuotiaana vanhemmilleni, kun isän pelastusvietti jälleen kerran heräsi. Koira oli asunut pienessä kerrostalokaksiossa toisen koiran kanssa perheessä, johon odotettiin muistaakseni kolmatta lasta. Rassukan lenkit koostuivat talon nurkalla pissillä käymisestä muutaman kerran päivässä. Nyt poika asuu vanhempieni luona maalla, jossa sillä on piiiitkä juoksunaru ja sitä käytetään metsälenkeillä päivittäin. Tuolla koiralla on ihan suunnaton metsästysvietti ja sen muutaman kerran kun se on vapaaksi päässyt, niin (ilmeisesti) jäniksen jälkien perässä kadonnut pitkäksi aikaa.

Sen olen Raipen myötä oppinut beagleistä, että ainakin tämä kyseinen rotunsa edustaja on auttamaton ahmattipossu. Itselläni on labbis, ahne sekin, mutta kyllä tämä vanhempieni beagle vie kirkkaasti voiton possusarjassa. Vaikka kyseessä on töppöjalkainen otus, pääsee se pomppaamaan yllättäviin korkeuksiin (ruokapöytä ja keittiön tasot), kun kyse on ruuasta. Mikäli vanhempani erehtyvät jättämään yhtään mitään ruokaa pöydälle, on se kadonnut koiran masuun samantien. Lisäksi tuo otus on oppinut avaamaan kaapinovia, joten ruokaa katoaa sieltäkin välillä. :D

Onko muillakin beaglet samanlaisia ahmatteja?

Tällä viikolla kävi vähän ikävämmin kun naapurin käytöshäiriöinen saksanpaimenkoira pääsi karkaamaan aitauksestaan ja oli syöksynyt samantien Raipen kimppuun. Onneksi isäni ehti väliin ennen kuin mitään lopullista tapahtui. Nyt rassukalla on reikä lavassa ja niskassa isompi haava.

Joo, täältä löytyy kaks kappaletta "rynnäkkösikoja", niin kuin isäni tapaa noita ahmatteja kutsua. On kyllä osuva nimitys kun molemmat syöksyy kilpaa paikalle jos kuulee jonkun pienen murusenkin tippuvan maahan. Hippuhan tosiaan syö vaikka hiekkaa jos sille päälle sattuu, Kössi on vanhemmiten vähän rauhoittunut tuon syömisensä suhteen, mutta kyllä sekin oli aika possu parhaina päivinään :D

Hipulla tuo ahmiminen on ihan omassa luokassaan kun se ei pureskele ruokaansa lähes ollenkaan. Herkkupalat ja kaikki ruokakupin sisältö menee lähes poikkeuksetta naamarin kuin mihinkin imuriin. Annetaan nykyään aika usein ruuaksi raakaa lihaa hyvän kokoisina paloina (sekä tietenkin ydinluita), jotta tuo saisi hampailleen edes vähän tekemistä ja voisi nauttiakin siitä syömisestä ainaisen hotkimisen sijaan.

Meilläkin osaavat availla kaapinovia ja tökkiä ruokapöntön kantta auki. Hippu varsinkin on salamannopea tässä jälkimmäisessä toimenpiteessä ja käyttää tilaisuutta hyväkseen lähestulkoon aina kun käväisee sisällä. (Hippu asuu pääosin ulkotarhassa.) Kössi taas tekee kaiken hienostuneesti salamyhkää, mutta ilme paljastaa kyllä millon se on käynyt varkaissa. Raukka on vähän turhan lupsakka häikäilemättömäksi ruokarohmuksi :D

Me täällä ainakin aktiivisena ollaan Tässä kuussa neiti täyttää vuoden. Alunperin suunniteltiin harrastuskoiraksi mutta nyt ollaan ensi sunnuntaina menossa ekaa kertaa pupumetsälle. Tuo vahingossa jo yhdet ajot otti kaupungissa Oli niin hieno ajo että pakkohan tuota on metsälle lähteä viemään. Näyttelyihinkin lähdetään marraskuussa kun on niin kamalasti kaikki kehuneet ja tokoa aloitellaan juuri. Verijälkeä on touhuttu koko kesä ja hienosti neiti senkin taitaa ja innoissaan lähtee aina jäljelle. Agilitykin on tulevaisuuden haaveissa kun tuo on niin innoissaan kun sitä itsekseen "leikitään"... Eli aika aktiivista elämää meidän biigeli saa elää. Ja on oikea superahmatti! Ja todella mestari varastamaan ruokaa, eli saa kokoajan olla tarkkana ettei mitään syötävää vaan jää mihinkään minne likka vois ylettyä.

^ Hieno homma etta paasee metsaan. Ties vaikka innostuisitte useamminkin kaymaan ;)

Meilla Hipun ainoa harrastus on syomisen ja lenkkeilyn lisaksi metsalla kaynti. Isi ei halunnut, etta Hipusta tulee samanlainen saappaanvarren kiillottaja kuin Kossista :D Kossihan siis hankittiin meille alunperin metsalle, mutta eipa tuosta kummosta ajuria tullut kun on luonteeltaan semmonen etta pyorii aina jaloissa kahtelemassa missa mennaan. Mie sain luvan vieda Kossin agilityn alkeiskurssille ja paluuta entiseen ei ollut, kun laji vei taysin mukaanaan. Tokoa ja jaljestysta kokeiltiin myos, mutta ne ei osoittautunu meidan jutuiksi.

Kisaaminen lopetettiin pari vuotta sitten kun noustiin kolmosluokkaan ja nykyaan ei voida kayda treeneissakaan Kossin jalan takia. Tata nykya toimii tayspaivaisena pihavahtina ja elelee mukavaa koiranelamaa syoden ja nukkuen :D

Vähän veikkaan että metsällä käymisestä tulee meidän uusi juttu koska tuon isukki on käyttövalio eli kova ajuri ja äitikään ei sieltä huonoimmasta päästä ole. Avalla on vielä kuulemma nykyään harvinainen ajohaukku kun se ei hauku vaan ulvoo kun ajaa. Metsällä semmoset ajurit on kuulemma kätevimpiä jotka ulvoo koska ne kuulee paljon kauempaa.

Kuuluva haukku on oikeasti kylla yks tarkeimpia juttuja metsalla. Pysyy helmpommin tietoisena missa pain se koira oikein menee jos ei ole tutkaa. Mita nyt olen kuullut, nartuilla on yleensa kantavampi aani kun uroksilla.
Kossin ajohaukku on sellanen etta sita ei meinaa kuulla ei sitten millaan. Ei onneksi haittaa, koska metsakoira tuosta ei sitten tullut. Hakeminen on olematonta ja janis saa lahtea kaytannossa kuonon alta ennen kun herra vaivautuu ajolle.

Tänään neidin kanssa näyttelytreeniin... Tarkoitus olis osallistua ensi kuussa mahdollisesti pariinkin näyttelyyn.