Koirat.com

^ Montsu eli mondioring.

marrja kirjoitti:

^ Montsu eli mondioring.

Kiitos linkistä. :) Yritin googlettaakin mutta en oikein tiennyt mitä hain.. Kuullostaa tosi haastavalta, mutta erittäin mielenkiintoiselta lajilta.

^tuo alkaa olemaan niitä koiraurheilun kunkkulajeja Vaatii koiraltakin jo aivan älyttömästi..

Kylläpä tuntuu talossa tyhjältä kun on vain kaksi belgiä. Älkää säikähtäkö...ei ole tapahtunut mitään kamalaa. Vanhin koiruus on vaan lähtenyt ystäväni mukaan lomailemaan. Ovat pari viikkoa Savonlinnan lähellä saaressa. Siellä vanhus saa ajella Saimaalla moottoriveneellä yhdessä aussipojan kanssa.

Mutta kyllä se vääjäämättä pistää ajattelemaan sitä päivää kun vanhus meidät jättää ja siirtyy autuaammille agilitykentille. Onhan sillä ikää jo 12,5 v. Se on vieläkin rautaisessa kunnossa ja koko elämänsä aikana se ei ole ollut päivääkään sairaana. Vielä 10-vuotiaana se kilpaili agilityssä ja teki toiseksi nopeimman ajan! Yksi muurin palikka tipahti oman ohjausvirheen takia.

Nyt sitten sain puhelun ystävältäni...huonoja uutisia. Vanhin koirani,Xena,joka on heidän mukanaan lomailemassa,on saanut tänään jonkun kohtauksen.

Tasapaino pettää ja oikea silmä vilistää. Eläinlääkärille soitettu ja käski seuraamaan tilannetta josko menisi nopeasti ohi. Nyt kuitenkin kestänyt 4 varttia ja ystäväni lähti viemään sitä lääkäriin .

Kamalaa odotella täällä ja oottaa ja pelätä puhelimen soittoa...Sydän jyskyttää,kadet tärisevät ja kyyneleet vuotaa valtoimenaan. Oon täällä monen sadan kilometrin päässä voimattomana...
Onneks Xenalla on tuttu ihminen ja koirakaveri mukana.

Hain Xenan eilen kotiin. Kaveri käytti sitä Kerimäellä eläinlääkärissä. Koira oli rauhoitettuna ja tipassa kun lähti tuomaan sitä vastaan.

Vein sen suoraan klinikalle,jossa onneksi oli viikonlopun päivystys. Siellä meni 3 tuntia. Verikokeita otettiin;pieni verenkuva ja maksa- ja munuaisarvot.Niissä ei erikoista.

Diegnoosi oli vestibulaarinen syndrooma jossa tasapainoelin aistii väärin ja koiran mielestä maailma pyörii.Tilaa hoidetaan antibiooteilla ja kipulääkkeellä,mutta kyseessä on neurologinen tila,joka voi mennä ohi muutenkin.

Nyt sitten odotellaan muutama päivä josko tasapaino palaa. Jos koiran olo on todella huono eikä tasapaino palaa,ei taudille ole paljon tehtävissä.

Tää on ihan hirveää odotella ja katsella kaatuilevaa koiraa. Olin jo valmistautunut Xenasta luopumaa,mutta kuitenkin on olemassa vielä pieni toivonkipinä. Se kuitenkin syö,juo ja tekee tarpeensa. Tajunnan taso on normaali.

Ystäväni soitti tutulle pieneläimiin erikoistuneelle eläinlääkärille ja itsekkin hänen kanssaan keskustelin. On nähnyt paljon kyseisiä tapauksia ja toipumisia on tapahtunut 2 vuorokauden-2 viikon kuluessa.

belgilö, voimia! Meidän belgiuros 10v meni viime syksynä tosi nopeasti huonoon kuntoon. Selkäranka alkoi oireilemaan ja kivut oli kovia. Tai varoitteli se selkä jo keväällä ja kesällä kerran, sellaisia pieniä juttuja ja kohtauksia, jotka pahenikin sitten kertaheitolla. Olihan se vaikea paikka, vaikka olin jo pitkään henkisesti yrittänyt varautua tulevaan ja tiesin, että lähtö voi tulla nopeastikin. Koiralla oli kuitenkin ikää 10 vuotta, se oli elänyt ihan huippuelämän lähtökohdistaan huolimatta ja mulle oli kauhean tärkeää se, että koira saa nukahtaa ikiuneen ennen niitä pahimpia kipuja. En olisi voinut odottaa "viimeistä päivää jona se ei enää kestä". Tapansa siis kullakin, mulle se vaan oli tärkeää.

Kyllä ne sairastumiset vanhalla koiralla taitaa aina säikäyttää ja tulla vähän yllätyksenä, jos kaikki käy äkkiä. Toivotaan teille parasta ja koirallesi vielä elämäniloisia päiviä! Oli koiran olo mikä tahansa, mä uskon, että sille on tärkeintä se oman ihmisen läsnäolo. Se, että syliin saa tulla makaamaan aina kun siltä tuntuu. Ja kun pää on sekaisin tai kivut kovia, on joku joka halaa.

Mun viesti voi olla vähän surumielinen, mutta en tarkoita pahaa. Sairaudet ja lopulta kirmaaminen autuaammille metsästysmaille on kuitenkin osa elämää ja musta tuntui, että tilanne oli hieman helpompi kun pystyi suremaan osan surua jo etukäteen ja viettämään vielä ekstrahyviä hetkiä koiran kanssa. Tulevaa ei kuitenkaan kannata pelätä, vaan nauttia tästä hetkestä :)

Xenan tasapaino ei ole palannut. Koiralla ei ole kuitenkaan kipuja joten se ei kärsi muuten kuin olemalla ymmällään olotilastaan. Eilen se jopa yritti leikkiä ja ottaa hoipertelevia juoksuaskelia. Olo siis hieman kohentunut,mutta näin ei voi kauan jatkua ja raskas päätös täytyy tehdä.

Se vaan on hyvin vaikeaa kun koira heiluttaa häntäänsä ja on niin luottavainen...
Mutta itsekäs ei saa olla vaan parhaalle ystävälle täytyy tehdä viimeinen palvelus.

Hoitava ell oli sitä mieltä,että voin hyvin hyvällä omallatunnolla jatkaa koiran hoitoa näin.
Positiivisena piti sitä,että edistystä oli tapahtunut. Joskus toipuminen voi viedä pitkäänkin ja pieninä askelina kerrallaan. Tila saattaa myös uusia.

Täällä ollaan siis positiivisella mielellä.

Tuplat pois.

Xenan vointi on taas hieman kohentunut. Otti jo ulkona laukka-askelia juostessaan ja käytiin lyhyellä kavelyllä. Pää on vielä hieman vasemmalle kallellaan ja makuulta noustessa tasapaino heittää eniten.
Se pääsee jo itse autoon ja sieltä poiskin,mutta portaissa joudun sitä hieman tukemaan.
Olen sen toipumisen suhteen todella optimistinen!

Kuten Baia tuolla aiemmin kirjoitti,olen täysin samaa mieltä siitä,että sitä viimeistä päivää jolloin koiralla on kovat kivut,ei pidä odottaa. Koirien saattohoitoa en myöskään hyväksy. Tarkoitan tällä sitä,että kun koiralla ei ole mitään toivoa paranemisesta ja sitä vaan pidetään hengissä voimakkaiden kipulääkkeiden avulla ja ootetaan luonnollista kuolemaa.

Xenan vointi on taasen kohentunut. Pääsee itse portaat,hyppää autoon ja poiskin sieltä.
Jaksaa tehdä jo pitempiä lenkkejäkin. Pää on edelleen hieman vinossa vasemmalle ja nukkumasta noustessa horjahtelee eniten.
Olen erittäin tyytyväinen toipumiseen ja niin ONNELLINEN vanhuksen puolesta.

Pikaista paranemista teille sinne! :)

Tänään käytiin jo pidemmällä lenkillä n. 45 min. Kaikki koirat oli mukana ja Xena-vanhuskin jaksoi jopa juosta muiden mukana. Se oli melkein kuin normaali koira eikä horjumista juuri ollut.

Nyt kaikki koirat rötköttää pitkin pituuttaan olohuoneessa.Nuorimmainen sohvalla,uros sohvan edessä ja vanhus sohvapöydän alla. Yhdestäkään näistä karvakorvasta en luopuisi vaikka joskus hermoja koettelevatkin. "Mukavia koiria nukkuessaan". Ei vaineskaan,kyllä niistä paljon iloa on hereillä ollessaankin.

Me ollaan pidetty nyt aika pitkä tauko treenaamisessa, ja eilen päätin pitkästä aikaa ottaa ihan perustottista, ja voi herranjumala miten voi koira olla onnellinen niinkin yksinkertasesta asiasta, kun sivulletulosta! Raukka meinas aivan haljeta, hyvä ettei häntäkin irronnut

Täälläkin majailee 9-vuotias terhakas belgimamma. Juoksee vielä pitkiäkin lenkkejä ja pyörän kanssa kulkee mainiosti.

Hienoa Sibe! Kyllä vanheneva belgi vaan on niin jotenkin mahtava. Meilläkin kuono on jo aivan harmaa,ensimmäiset harmaat tuli tälle muorille jo aika varhaisessa vaiheessa.

Mun koiruus on pitkäikäistä ja tervettä sukua. Sen velipoika kilpaoli vielä 10-vuotiaana SM-kisoissa etsintäkokeessa ja saavutti hienosti pronssia.

Jeps, Kirilläkin on jo kuono hiukan harmaa, mutta se ei menoa haittaa! Lenkeillä on monesti kysytty ikää, yksi nainen luuli vielä pennuksi ja hämmästyi kovin kun kerroin että helmikuussa täyttää 10 vuotta. Yhdelle sukulaisellekin piti papereista todistaa ikä kun ei uskonut tuon energiapakkauksen olevan niin vanha. Liikkuu ja leikkii todella paljon vielä.

Xena on toipunut todella hyvin "huimaustaudistaan". Se on lähestulkoon entisenlaisensa eikä ainakaan ulkopuolinen huomaa siinä mitään erikoista. Pää sillä on edelleenkin aavistuksen verran vasemmalle kallellaan.

Onneksi en tehnyt mitään hätäistä ja peruuttamatonta päätöstä vaikka alkutilanne näyttikin melko toivottomalta. Olin ihan varma,että se ei siitä enää tokene vaan kuinkas kävikään.
Toivottavasti muori on vielä ilonamme monta vuotta!

Huihuihui, ens viikolla pitäis pentujen syntyä ja sitten alkaa selviämään, että ruvetaanko sitä odottelemaan joulukuuta..... :------) Oon ihan täpinöissäni, oon odottanu tätä pentuetta kauan! Enkä millään jaksais etsiä toista pentuetta, tää on vaan niin kymppi!

Mitä ruokaa te syötätte koirillenne? Oon hirveesti miettiny, että mitä tässä rupeis syöttämään, jos se pentu tulee. Kasvattaja syöttää RC:tä, mutta mä en oikeen oo ihan varma siitä.. Robur ja Orijen kuulostaa hyvältä, mutta opiskelijapudjetille ei mikään ykkösvaihtoehto! :D Tosin oon nyt pentuaikana valmis enemmän panostamaan siihen ruokaan, että koira varmasti kasvaa tasapainoisesti. Mutta toki vanhempanakin pitää olla hyvää ruokaa, en nyt sitä sano! Barffaus ois oikeesti ihanteellinen vaihtoehto, mutta edelleenkään en pennun kanssa uskalla ruveta sitä toteuttamaan + tällä hetkellä mulla ei oo käytössä kunnon pakastinta, tuohon jääkaapin pakasteeseen ei mahdu juuri mitään..