Koirat.com

Kaikki bichoninomistajat hoi!

Ainakin täällä meilläpäin rotu on yllättävän yleinen, joten ajattelin että varmaan täällä koirat.comissakin ainakin jokunen bichoninomistaja löytyy :) kaikki joilla valkoinen valloittaja nurkissa pyörii, heti tänne kirjoittelemaan. Eli siis yleistä keskustelua rodun positiivisista ominaisuuksista, haittapuolista, harrastemahdollisuuksista ym.

Jos samanlainen aihe on jo, lukittakaa tai miten sen nyt täällä sanottekaan.

Minun ensimmäinen oma koira on Anni, kesällä 4 vuotta täyttävä bichon frise neiti. Anni on ollut mun kullannuppu elämänsä ensimmäiset vuodet ja nyt kun taloon asteli 7 viikkoa sitten kääpiövillanpentu, niin Annin maailma on hiukan mullistunut.
Anni on ulkonäöltään perusbichonia persoonallisemman näköinen, sillä on lautasen kokoiset pyöreät todella isot silmät ja sen alapurenta, tekee siitä aina hieman hymyilevän näköisen. Paitsi että Annin silmistä näke millä tuulella se on, ja narttumaiseen tapaan se on aikamoinen "bitch" Anni on vähän sellainen on-off koira, joko elämä on tosi vakavasti otettava juttu, ja sen huumorintaju on usein aika kateissa. Mutta sitten kun Anni innostuu, niin sitten mennään eikä meinata, mopo lähtee käsistä koko rahan edestä. Anni on lisäksi todella kiintynyt ihmisiin ja se tarkkailee aina esim. mun fiiliksiä.

Anni on perusluonteeltaan aika laiskanpulskea ja sen mielestä lenkki on suoritettu kun pissat ja kakat on tehty. Välillä siis kotoapäin pois käveltäessä sitä saa ihan vetää perässä mutta kotiinpäin käännyttäessä, se ilmestyy takaa mun eteen. Anni on harrastanut tottelevaisuutta eli tokoa liki pennusta asti ja se osaa koko joukon liikkeitä, MUTTA bichonimaiseen tapaan se on opportunisti isolla O:lla, eli jos sen kanssa haluaa kunnolla tehdä jotain, niin makupaloja on hyvä olla esillä.

Lisäksi Anni harrastaa agilityä, joka onkin sen lempiharrastus. Siellä se innostuu ja vetää häntä suorana. Lempieste on putki, jota Anni jaksaa mennä läpi vaikka kuinka monta kertaa.
Nyt Annilla on leikkikaverina toinen koirani Nelli, joka on kääpiövillis. Alussa se oli Annin mielestä tosi rasittava mutta nyt Anni on tajunnut se voi olla ihan kivakin leikkikaveri.
Tässä pari kuvaa Annista:

Ehdinkin jo kurkkia tänne muutaman kerran että löytyykö Bichon keskustelua, ja nytpä löytyi!

Täällä ilmoittautuu melko uusi Bichonin omistaja, meillä on 4 kk ikäinen Nuppu tyttönen. Tunnistin tuosta Annin lenkkeilytyylistä myös meidän tyttöä, samalla lailla veto on kovempi silloin kun kuljetaan kotiin päin. Muutenkin tosi itsepäinen tapaus on ja huumorintajua saa kyllä omistajalla olla. Meillä on mennyt aika hyvin tämä pentuaika, hyvin sopeutunut meidän perheeseen (on ensimmäinen koiramme) ja melkein sisäsiistikin jo. Keppostelee kyllä minkä kerkiää, sukkia kova varastamaan ja kengätkin maistuu hyviltä. :) Kaikkia ihmisiä rakastaa, toisiin koiriin suhtautuu varauksellisemmin, on siinä suhteessa aina hitaasti lämpiävä mutta kunhan tutustuu niin vauhtia piisaa. Ihana rotu! Niin ystävällinen ja leikkisä.

Onnistunkohan liittämään pari kuvaa tähän hmm..

Testi

Onnistuipas viimein! :)

Tässä kohtapiakkoin laitan kuvia myös omasta karvakuonostani :----------)

// tässä tulee meidän pieni pörröpää;



Nuo jo jokusen aikaa vanhoja kuvia agilitykentältä, mutta suunnilleen samalta näyttää edelleen, karva vaan vielä hiukkasen kasvanut :') jos joku haluaa, voin ottaa myös tuoreempia kuvia.

^Tosi söpö ja kaunis ilmeinen bichon sulla!

^ kiitosta :) sinänsä näillä sinun ja minun bichoneilla on joitain vähän samantyylisiä piirteitä, niinkuin toi silmien pyöreys ja ylipäätään karvoituksen malli. Missäs te trimmaatte?

Minkä ikäisenä olette aloittaneet agility-harjoittelun? Lajihan sopii mainiosti näille vilkkaille ja iloisille hauvoille ja se vaikuttaa hauskalta. :)

^ kun Iiris oli pentu, meistä kukaan ei oikeastaan ollut hirmuisen kiinnostunut koulutuksesta tms. Perustemput ja tottelevaisuus opetettiin, mutta ei tullut mieleenkään aloittaa mitään harrastuksia, opettaa pysymään pihassa vapaana tms. Näinollen siinä ennen kahden vuoden ikää pelkästään lenkkeilyllä elävä koiramme alkoi pikkuhiljaa kyllästyä yksitoikkoiseen elämäänsä - mikä on täysin ymmärrettävää. Isäni työkaverin tytär piti agilityseuraa, joten kävin katsomassa sivut ja päätin osallistua Iiriksen kanssa. Siitä se sitten lähti, koiran ollessa kaksivuotias, ja kertaakaan en ole katunut :)

Kylläkyllä, harrastus sopii näille kuin nakutettu. Iiris on tosin radalla oletettua hitaampi ja varovaisempi, mutta täysillä mukana varsinkin kun tietyllä tavalla osaa motivoida. Olen todennut että kun jätän koiran aina ennen reenejä hetkeksi aitaan ja käyn järjestelemässä esteet, eli koira joutuu olemaan aina ensin hetken yksin, se motivoituu paljon paremmin. Ja samoin jos ei radalla osata keskittyä, niin vien aitaan hetkeksi -> koira tottelee.

Mutta siis kyllä nämä on oikeita agilityhirmuja :D

Agitem: ihan itse trimmaan. Panostin tuossa syksyllä kunnon Roselinen saksiin, jolla saa tasaista jälkeä, kun oikein osaa käyttää. Omat taidot eivät riitä näyttelytrimmin tekemiseen mutta kotioloihin oman käden jälki on ihan riittävä. Haaveissa olisi vielä kunnon trimmipöytä sekä sellainen Vivog-kuivaaja, joka seisoo omalla jallalla. Maksavat vaan niin paljon, että toistaiseksi en ole niitä ostanut.
Me ollaan Annin kanssa aloitettu agility vasta kun Anni oli 3 vuotta. Nellin kanssa on tarkoitus aloittaa jo lajiin tutustuminen ja mm. erilaisten ohjauskuvioiden ja joidenkin esteiden harjoittelu jo nyt pentuna. Tosi toimiin päästää sitten vuoden iössö kun koiraa saa alkaa hyppyyttämään enemmän.

Minä en ole uskaltanut itse vielä opetella trimmaamista, pientä siistimistä olen tehnyt ja sekin meni pieleen kun otsatukasta lähti vähän liikaa... kasvattajalla on omille kasvateille eka vuosi ilmainen joten siellä on hyvä käyttää. kerran vasta on trimmattu kun tämä on niin vauva vielä. me ollaan koko perhe ihan myytyjä tästä pikkuisesta, aivan ihana rotu! ja on sopinut minullekin vaikka olen useimmille koirille allerginen, tästä en saa minkäänlaisia oireita. Me testailtiin sitä niin että saatiin koira lainaksi sieltä kasvattajalta, oli meillä viikonlopun ja kävin siellä myös nuuskuttelemassa ja pöllyttelemässä. :) Olen niin ikionnellinen kun olen aina haaveillut omasta koirasta.

juulia80, selvähän se. Meillä käydään trimmaamassa tuolla keskustalla, mutta en nyt tietystä syystä mainitse trimmaajan nimeä näin yleisesti, kun ollaan jo pikkuhiljaa alettu miettiä trimmaajan vaihtamista ihan käytännön syistä :'/ hyvinhän se trimmaa mutta kiroilee koirille, haukkuu muita asiakkaita ja pudotti koiramme n. 1,5 metriseltä pöydältä - mikä ei tosiaan ole hyvä. Ja silloin kun tuolla oli hot spot hännässä ja äiti laittoi kaulurin mukaan ja antoi ohjeet pitää sitä kun trimmaa häntää ym. ja pään kanssa kiinnittää koiran siihen trimmitelineeseen ettei pääse jyrsimään (spotti kutitti paljon ja oli jo kerran purrut sen verille) niin eikös tuo trimmaaja ottanut oikeuden omiin käsiinsä, jättänyt kaulurin vaihtamatta ja sitten oli taas hännän tyvi verellä -> uusi lääkärikäynti + lääkekuuri. Niin että paraneminen ainakin hidastui parilla viikolla (ja koirallekin oli kivuliasta). Että halvin ei aina tosiaan ole se paras.

Toiann, meilläkin on äiti allerginen ja kasvattaja suositteli tätä rotua vaikkei ihan idioottivarmana pitänytkään. Eli kun mulla ja kaksossiskollani oli 10-vuotissynttärit, iskä vaan tuli sen koiran kanssa ja sano että tässäpä tämä :) äidille koko juttu tuli yllätyksenä, eli siis hankintatapa oli _todella huono, mutta kun se näki tän pikkusen ja kasvattaja oli mukana tuomassa koiraa meille + lupasi viipyä yön yli katsoakseen ettei äitille tule oireita tai mtn muuta, niin kyllä se tosta heltyi. Ja kun iskä nyt suunnilleen kaikesta oli huolehtinut ja kasvattaja täydensi loput, ihan hyvin tuo sujui. Ja äidille ei tosiaan tullut mitään oireita, mikä on todella hyvä. Olin itekkin ihan onneni kukkuloilla, varsinkin kun tota koiraa nyt oli "ruinattu" jo monta vuotta. Mutta tottakai oli ainakin minulla kasassa paljon tietoa, innostusta ym. Ja yhä edelleen tota jaksaa lenkittää vaikka kymmenen kertaa päivässä, vaikka on kolme vuotta jo meillä ollut. Harmittavan usein näillä minun ikätovereilla tuppaa menemään kaverit ja muut koiran edelle :'/

Meillä on myös pian 5kk vanha bichon poika. Onko teillä muilla ollut silmä ongelmia koirien kanssa? Meidän poitsulla kun meinaa silmät vuotaa toden teolla ja tosi ruskeat silmän alustat jo onkin. Oon putsannut niitä booli vedellä, mutta tuntuu että muutosta ei tapahdu. Eläinlääkärin mukaan tulehdusta ei ole ja kasvattajan ohjeitten mukaan olen adult ruokaan siirtynyt..

Kyllä meidän tytöllä silmät vuotaa jonkin verran, olen putsaillut päivittäin ja ell sanoi että ei ole tulehdusta. Aikuisten nappuloihin siirtyminen on meneillään, olen miettinyt olisiko jotain allergiaa? Ell sanoi että usein nuorilla silmät vuotaa jonkin verran, voi liittyä siihen että silmät ei vielä ole tottuneet eril. ärsykkeisiin tai sitten hampaiden vaihtumiseen. Sanoi että ei ole vielä huolestuttavaa joten olen katsellut rauhassa. Ikävää vain tuo silmänaluskarvojen värjääntymien. En tosiaan tiedä kuinka kauan pitää odotella vai pitäiskö ruveta esim. ruokavaliota tarkastelemaan? Bichoneilla on usein kuulemma esim. vehnäallergiaa joka aiheuttaa silmävuotoa.

Meillä tuo silmävuoto on _huomattavasti vähentynyt (kuten huomaatte kuvista ja vuotoa on nyt ollut vieläkin vähemmän). Pentuaikana saattoi olla silmänaluset välistä aika ruskeat, nytten vaan jotain ihan pientä rähmää tossa silmänurkassa. Vaihdettiin ruokamerkkiä ilmeisesti vähän hypoallergisempaan ja ollaan jätetty rasvasemmat namit kuten lihapullat ja makkarat osittain pois (vaan hätätilanteessa agikentällä jos ei muuta ole) niin heti auttoi.

Eikä ole koskaan tarvinnu noita silmänalusia aineilla puhdistaakaan!

Millaista tuokaa teidän Bichonit syö? Me ollaan käytetty Royal Caninin pentunappuloita ja nyt siirrytään siihen Westie ruokaan. Jos kokeilis allergiaruokaa mitä suosittelisit?

En itse ikävä kyllä ollut mukana ostamassa ruokaa ja äitini siirsi saman tien pussin sisällön sellaiseen kannellisiin purkkiin ja heitti pussin pois, joten en tosiaan tiedä sen merkin nimeä, täytyypä kysäistä äidiltä jos sattuisi vielä muistamaan. Mutta mitä nyt tässä jotain suosittelisi, eläinlääkäriasemalta saatavat ruoat (ja varsinkin jos pyytää erikseen hypoallergisia) ovat kuulemma laadukkaita ja rotutoverit on ollut tyytyväisiä.

Että sieltä kannattaa kysellä jos haluaa laatua (tosin hintakin on sen mukainen).

Eikö se olekkin niin,että bichon frisestä ei lähde karvaa ja hilsettä ollenkaan?olen jostain lukenut,mutta haluisin tietää lähteekö teillä bichon frisen omistajat?? : ) t.tyttä joka haluaa bichon frisen!

Juu hilsettä ei meillä ainakaan lähde, ja käsittääkseni nää ei pahemmin ylipäätään hilseile. Karvoja irtoo tietysti jokaiselta koiralta, mutta ainakin tällä meidän bichonilla vain kammatessa irtoaa harjaan, jos trimmauksen jälkeen jää irtokarvoja ja joskus harvoin irtoaa luonnostaan. Nuo mitkä ihan itsekseen lähtee, lähtee sellaisina pieninä karvatupsuina, että yksittäiskarvoja ei _koskaan olla huomattu. Ne tupsut onkin sitten helppo kerätä pois matoilta ym. :)

Toivottavasti saat tällaisen. Mukavia vekkuleita.