Koirat.com

Ensimmäistä osaa tuli 50 sivua täyteen, joten jatketaan tässä uudessa.
Eka osa löytyy tästä linkistä

Cressie kirjoitti:

... Mutta uskomattoman upeat reenit takana. En osannut odottaa tällaista ja leijun vieläkin seitsemännessä taivaassa.

Mäkin leijun edelleen meidän eilisestä pentukoulusta. Misti ei oo koskaan ennen ollut noin keskittynyt tekemään hommia, ja unohtamaan kaikki muut koirat ja ihmiset ympäriltään. Sillä oli niin huippu vire heti alkuunsa, antaumuksella tapitti mua silmiin ja keskittyi, leikki hyvin muista koirista välittämättä ja teki vielä tokojuttuja hienosti. Tosi hyvin oli kuulolla koko ajan. Tehtiin mm. ohitusharjoituksia ja kivasti meni, välillä tuijotti vastaantulevia koiria mutta kun pysähdyttiin rinta rinnan vastaantulijan kanssa niin Misti katsoi minuun eikä välittänyt toisesta koirasta. Mä jopa seuruutin sitä muita koiria ohitellessa ja mini-bc vetää niiiiin upeasti.
Tätä me ollaan haettu alusta alkaen ja kyllä nyt tuntuu hyvältä. Lopussa sillä tosin meinasi into lopahtaa, treenit on kuitenkin aika pitkät vaikka välissä on leikkimistä ym. Se jäi harmittamaan, pitkän aikaa teki niin hyvin hommia mutta treenit venyi taas liian pitkiksi. Mutta ei pentukoulussa voi kesken kaikenkaan oikein lopettaa, silloin kuin koira tekee loistavasti, vai voiko? Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja odotan innolla seuraavaa kertaa, Misti on loistava tapaus! Mun ei varmaan pitäis liian aikaisin hehkuttaa, mutta se eilinen, se jää mun mieleen ja toivottavasti Mistinkin. Ja treenitauolla taisi olla vaikutusta, taukoillaan jatkossakin niin pentukoulussa on intoa tehdä hommia.

Misti sai eilen oman agilityputken ja siitähän se sinkoilee innoissaan läpi. Hauska kapistus, kirpparikamaa hintaan 3 euroa. Eihän se mikään oikea agiputki ole, mutta hyvin Misti siitä sujahtaa läpi. Eilen se kuumui sen verran koville kierroksille, että piti haukahtaa. Päästäänkin maaliskuussa aloittamaan agility, siitäkös Misti varmasti tykkää ja minä myös.

Paimennusta harrastaville/kiinnostuneille:
http://www.workingbordercollieclub.com/pdf/paimenpaiva20111105wbc.pdf

Kannattaa lopettaa treenit aikoinaan ja harjoitella vaikka rauhoittumista tms. Ylipitkät treenit ei tee hyvää koiran motivaatiolle.

Meillä on roni kohta 10vk ja hienosti menee. Vauhtia löytyy jo kiitettävästi. Hakutreeneissä se on ollut jo useasti mukana eikä uudet ihmiset pelota yhtään. Autokin on niin tuttu paikka että taitaa nukkua siellä kun on niin unisen tuntuinen aina kun avaa luukun. Pikkuhiljaa otetaan vähän reagointia mukaan. Paljon olemme kulkeneet eri paikoissa ja tavanneet koirakavereita ja ihmisiä. Hevoset meinasi olla aika pelottavia. Pentu on nopeasti oppiva, pientä omapäisyyttä löytyy mutta siitäkin olemme nätisti päässeet yhteisymmärrykseen. Pentu vaikuttaa edelleenkin todella hyvältä. Pehmeämpi se on kuin vanhempi koira, mutten välttämättä pidä sitä niin huonona asiana. Pitää vaan muistaa kokoajan että minulla on 2 aivan erityyppisesti koulutettavaa koiraa.

Ruokajuttua...misteli mistä tiedät että perunaa koira ei hyödynnä? Mites muut vihannekset ? laittelen milloin mitäkin keittovihanneksia ja juureksia jahti vahdin sekaan..onko siis ihan turhaa? samoin salaatinloput kippaan sen kippoon ja syö..Mut kun maistuu niin eikait haittaa? samoin napsii hedelmiä kun palottelen tai jää iteltä .Vatsa on ihan ok ja eipä tuo valita tai ole ranttu mistään. onko jostain ruoasta haittaa?

Peruna on minun tietojeni mukaan ihan ok, kunhan sitä ei anna jatkuvasti ja paljon. Sehän sisältää tärkkelystä-->sokeria.

Vihanneksia kannattaakin syöttää, itse teen paljon kasvissoseita.

Perunassa on paljon tärkkelystä, eli pitkiä hiilihydraattiketjuja. Koiran ruoansulatuskanava on niin lyhyt, ettei se yleisen käsityksen mukaan kykene etenkään raa'an perunan pitkiä hiilihydraattiketjuja pilkkomaan glukoosiksi (eli imeytyvään muotoon).

Sama vihanneksissa: koira ei saa pilkottua kasvisolujen soluseiniä. Vihannesten kohdalla imeytymistä voidaan kuitenkin parantaa keittämisellä, soseuttamisella ja pakastamisella.

Väitettä siitä, ettei koira pystyisi kypsennetyn ja mahdollisesti mekaanisesti käsitellyn (lue: soseutetun) perunan ravintoaineita hyödyntämään, en tosin ihan purematta niele. Tällaista usein väitetään, kyllä, mutta vaatisin kyllä tutkimustietoa väitteen tueksi sen uskoakseni. Ristiriitaista on myös se, että samaan hengenvetoon saatetaan todeta, että perunan sokerit ovat koiralle haitallisia...

Summa summarum: kyllä minä koiralle soseutettuja ja keitettyjä vihanneksia/perunaa voisin syöttää kohtuullisissa määrin. Painotus sanalla kohtuullisissa, koira ei ole kasvinsyöjä.

(Ja niin muuten, tärkkelyshän ei ole sokeri, vaan pitkäketjuinen varastohiilihydraatti. Perunassa on itse asiassa varsin vähän eli 3% sokeria, kun hiilihydraattikoostumusta tarkastellaan. Vrt. porkkanan 67%).

Se oli kylläkin Miizuli joka vastasi tuohon peruna-asiaan, itselläni ei ole siitä minkäänlaista faktatietoa. Mutta kyllä mäkin pistän nappulan sekaan milloin mitäkin, myös perunaa ja perunamuusia tulee annettua, vihannekset ei noille kelpaa. Meillä on kummatkin koirat saaneet alusta alkaen myös kotiruokaa, joka on ryhmänä tosi laaja: on puuroa, perunaa, vihannesta, lihaa, kalaa, kastikkeita... Hyvin tytöille maistuu, Misti hotkii hyvällä ruokahalulla kaiken mutta nappulat jätetään monesti koskemattomana kuppiin. Helmi taas on niin ahne, että se syö mitä vaan milloin vaan. Jotenkin turhauttavaa, kun Misti on niin nirso eikä syö paljon mitään koskaan, vaan elää hyvin vähäisellä ruokamäärällä. Vanhempi koira kun syö aina kaiken, mutta Misti-prinsessalle ei kelpaa mikään kaupan kuivamuona vaan aina pitäisi olla saatavilla jotain superhyvää. Mutta meillä kyllä syödään sitä mitä tarjotaan, ja nappulat on kupissa niin kauan kunnes Misti joutuu ne nälkäkuoleman uhatessa syömään. Jos vien ruokakupin Helmin lähettyville niin mini-bc vetelee koko kupin tyhjäksi sen siliän tien. Sille on nimittäin tärkeintä se, ettei Helmi vaan saa ruokaa. Vaikka kuppi sisältöineen kuinka inhottaisi Mistiä niin ruoka syödään poies, ettei aina nälkäinen Helmi saa mitään. Ilkeä narttu! ;)

Meille muutti eilen pieni Windy, joka on nyt 7 viikkoa vanha.
Aivan mahtava pentu.

Kuva tulee, kunhan ehdin kotona kuvaamaan ja siirtämään koneelle. Aika kuluu pientä pentua ihmetellessä.

^Mä olen niiiiin iloinen sun puolesta, onneksi se oikea pentu löytyi! :) Mukavaa pentuaikaa ja pitkää pinnaa!

^^
Paljon onnea pentusesta! :)

^^^Paljon onnea uudesta perheenjäsenestä! :)

Onnea Kiharapaalle pennusta!

Alkaakohan muakin vihdoin puraista tokokärpänen, kun olen saanut riittävästi positiivista vahvistusta = onnistumisia ja kehuja tokokouluttajalta tehtiin eilen treeneissä hyppyä ja jääviä liikkeitä. Hyppyä ei olla juuri harjoiteltu, mutta sekin sujui muuten hyvin, mutta odottamista hyvpyn takana kun minä liikun, täytyy vielä harjoitella. Sumu meinaa liikkua siinä vaiheessa kun minä alan kiertää estettä. Liikkeestä maahanmeno ja seisominen sitten sujuivatkin ohjaajan mielestä kympi arvoisesti ainoat pyyhkeet tuli ohjaajalle, joka sanoi olevansa valmis, vaikka ei vielä ollutkaan Noh, nyt tiedän, että valmis tarttee olla vasta kun on oikeasti valmis.

^Meidän ohjaaja taas on kaikkea muuta kuin kannustava. Aina jokaisesta asiasta tulee noottia, vaikkei välttämättä olisi aihettakaan, eikä mikään ole koskaan hyvää. Misti on kuitenkin jonkin verran muita pentuja edellä kyseisellä pentukurssilla ja se osaa monia asioita, mitä muut pennut eivät, niin edes jo opituista liikkeistä ei saada palautetta. Olisi kiva tietää onnistuneensa edes jossain, mutta ei, ei koskaan mitään. Haluaisin tietää mikä meillä on hyvää, mutta kaikki on ilmeisesti huonoa. Sen osalta treeneistä jää kyllä tosi paska fiilis. Itse olen Mistiin kuitenkin erittäin tyytyväinen, se tekee innoissaan ja keskittyy aivan sairaan hyvin. Se ei ole kiinnostunut muista koirista enää tippaakaan. Liikkeet luonnistuu siis pääasiassa hyvin ja Misti osaa kutakuinkin kaikki jutut mitä pentukurssilla käydään läpi. Viimeksi tehtiin tunnin lopussa luoksetuloja ja jätin Mistin paikalleen istumaan. Hienosti pysyi, ei välittänyt ympäristöstä ja täysiä tuli kutsusta luokse ja istui vauhdista näppärästi eteen. Ei mitään kehun tapaistakaan ohjaajalta. Mutta me ei anneta sen lannistaa!

Windy on kyllä aika mahtava..
Leikkii melkein missä vaan. Reipas, rohkea ja väsytettynä nukkuu.
Blogiin olen kirjoittanut tasaisesti ja tänään pitäisi varata ekat rokotukset.

Onnittelut uudesta pennusta!

Tito tajusi tänään olevansa bc. Oltiin pellolla kävelemässä, kun Tito sai yht’äkkiä tulta häntänsä alle. Se juoksi ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Roiski parhaansa mukaan rapakoiden läpi ja jatkoi matkaa. Pari kertaa kutsuin, otus sinkosi heti luokse, leikittiin ja vapautin takaisin juoksemaan. On se vaan ihana nähdä, miten toinen nauttii!

Tokoa treenaillaan lähes päivittäin. Nyt on jumpattu kaukoja, molempia noutoja(puu/metsku), seuruuta, jääviä, paikkamakuuta, luoksetuloa ja merkkiä.

Keppejä treenataan useampi kerta viikossa. Etevä pieni eläin.
Hemmetin tyytyväinen olen siihen, miten Tito ohjautuu. Takapihalla on sopiva paikka puiden kiertämiseen ja olen kehitellyt monenlaisia kuvioita.

Iltalenkillä nähtiin pitkästä aikaa jänis. Se kirmasi juoksuun 20m:n päästä. Tito seisahtui, katsoin kovaa vauhtia pinkovaa pitkäkorvaa ja otti kontaktia. Kunnon leikit sai palkaksi. Tämän jälkeen päästin vapaaksi ja treenattiin siinä monipuolisesti seuruuta. Ei sitä mikään jänis enää mietityttänyt.

Moni asia sujuu hienosti ja olen todella tyytyväinen Titoon. Mitä nyt aamulla seisoi tietokonepöydällä…

Jos nyt vihdoinkin laittaisi kuvia Windystä.

Eilen olimme kaverini kanssa "narttu"lenkillä, koska Wilmalla on vielä juoksut.
Kuvasin eilen koiria ja yritin kuvata Windyäkin. Onpas W"indyä haasteellista kuvata ja pukea..

Saimme lainaan Hurtan sadetakin kaveriltani, ettei Windy ole kokonaan märkä joka ulkoilun jälkeen ja varsinkin kun tykkää mennä maahan makoilemaan..

Onnea uudesta pennusta. On se söpis!

Kiitos kaikille!

Windy on juuri sitä mitä kaipasin ja toivoin pennulta ainakin näin ensimmäisten päivien perusteella. Todella rohkea, reipas, sosiaalinen, leikkisä ja kuuntelee.

Windy on niin söpö!

myway kirjoitti:

Tito tajusi tänään olevansa bc. Oltiin pellolla kävelemässä, kun Tito sai yht’äkkiä tulta häntänsä alle. Se juoksi ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Roiski parhaansa mukaan rapakoiden läpi ja jatkoi matkaa. Pari kertaa kutsuin, otus sinkosi heti luokse, leikittiin ja vapautin takaisin juoksemaan. On se vaan ihana nähdä, miten toinen nauttii!

Mäkin rakastan kunnon metsälenkkejä, kun näkee miten koirat nauttii. Misti sinkoilee pitkin ja poikin, revittelee sydämensä kyllyydestä, ihmettelee ja kuuntelee luonnon ääniä, tutkii paikkoja, mutta tulee upeasti kutsusta luokse joka kerta. Tänäkin aamuna tehtiin kahden tunnin lenkki ja kyllä on nyt niin väsynyttä koiraa. :) Parasta ajanvietettä oikeastaan onkin pitkät lenkit, ehkä se on koirallekin kaikista kivointa ja ainakin meillä voittaa tokoilut. Helmi vaan on pienoinen rasite, kun sitä pitää taluttaa flexissä, mutta mummokoirakin niin nauttii pitkistä ulkoilulenkeistä, ettei sitä voi kotiinkaan jättää. Sitä paitsi ilman toista koiraa olo tuntuisi jotenkin orvolta.

Meilläkin ollaan taas hieman treenailtu, vaikka muka taukoa pidetäänkin. Avoimen luokan kaukot on ihan upeat, voi miten nopeasti Misti vaihtaa asentoa ja välimatkaa on tosiaan muutama metri. Oikeaoppista luoksetuloa tehdään päivittäin, eli ensin eteen ja siitä sivulle. Tuo perusasentohan on Mistille melkoisen vaikea, se ei osaa yhtään käyttää takapäätään, joten siinä onkin tehotreenauksen paikka. Myös seuruuta pitäisi tehdä oikein urakalla, mutta se on Mististä niin kamalan tylsää ja itsekin nykyään pelkään koko liikettä ja epäonnistumista. Toisena päivänä M seuraa aivan upeasti, on iloisella asenteella ja kontakti pysyy, mutta liian usein kontakti katoaa miltei samantien ja koira jää jälkeen.
Ajattelin alkaa käyttää nyt lelupalkkaa seuraamisessa ja ensimmäistä kertaa kun kokeiltiin, niin sujui hyvin! Aluksi leikitän ja sitten laitan lelun oikeaan käteen, jotta Mistille jää "nälkä", tehdään pieni pätkä seuruuta ja leikitän. Tämä ehkä toimii parhaiten. Ajattelin muutenkin palkata nyt enemmän lelulla, kun liikkeet on kerta hallussa, ja ehkä se virekin on sitten parempi. Siinä tulee samalla treenattua myös hiukan palkkaamattomuutta, kun joka välissä ei voi leikittää vaan täytyy tehdä muutama toisto putkeen ilman palkkaa.

Lisäksi ollaan tehty hieman jääviä ja noutoa. Maahanmeno on erinomainen, mutta seisominen on unohtunut. Misti painuu vahingossa maahan, joten seisomista täytyy muistutella. Nouto on tosi kiva, reippaasti noutaa kapulan ja istuu eteen ja odottaa luovuttamista. Eteentulo on aika väljä, Mististä on kai hankala tulla kapulan kanssa ihan kiinni muhun, mutta en ole huolissani siitä kun liike on muuten niin hyvä ja se istuu kapulan kanssa. Pitäisi hommata nyt se oikea metallikapulakin, että päästään pikkuhiljaa metskua treenailemaan.