Koirat.com

Hyvää syksyä kaikille. Mitä teille kuuluu,kuinka kesä on mennyt?
Skipin leikkautin alkukesästä. Nartun hajujen perään ja pissojen nuoleminen loppui kertaheitolla. Yksi pulma meillä on. Skipi on alkanut haukkumaan autosta ohikulkevat koirat. On tosi ärsyttävää . Kielto ei auta vaan haukkuu niin kauon kuin koira on näkyvissä. Vaikea pysäyttää autoakin kesken ajon . Neuvot olisi tarpeen.

^häkki+näkösuoja?

Annetaanpas tällekin keskustelulle vähän tekohengitystä. Meille kuuluu ihan hyvää. Pitkiin aikoihin ei ole ollut tavoitteellinen treenaaminen mielessä, mutta nyt alan taas herätä henkiin. Perhe-elämä on vienyt aika tehokkaasti mehut, mutta nyt alkaa voimia jäädä jo muuhunkin. Tokoa ruvetaan taas tavaamaan ja inspistä haetaan ensi viikonlopun kisoista - turistina siis.

Moikka!

Itsellä on tulevan koiran rotu vähän hakusessa, australianpaimenkoiraa olen miettinyt, mutta nyt vastikään bordercollie alkanut kiinnostamaan. Haluaisin kuitenkin vähän kysellä tästä rodusta, olisi kiva kuulla kokemuksia

Eli aktiivinen rotuhan bortsu on, mutta kestääkö se myös tylsempiä päiviä vai tarvitseeko koko ajan mennä ns. tukka putkella?
Millaisia ovat kouluttaa? Ja millaisia koiria arjessa?
Millainen teidän normi päivä on koiran kanssa, kuinka monta kertaa viikossa treenaatte? =)

Kiitos paljon, jos viitsitte vastailla :)

Moikka! ^

Kannattaa selailla tätä rotukeskustelua taaksepäin, siellä on paljon asiaa bortsuista.

Mutta tässä muutama asia: Meillä toinen bc kestää vaikka viikon tekemättä muuta kuin normilenkit, toisella nousee selkeästi kierrokset, jos ollaan 1-2 päivää pelkkien lenkkien varassa, elikkä hyvin yksilöllistä kuka kestää mitenkin. Suurin osa tuntemistani bortsuista osaa kyllä rauhoittua hyvin. Tukka putkella ei siis tarvitse ainakaan koiran takia mennä.

Molemmat omat bc:t ovat olleet täysin erilaisia kouluttaa: toiselle käy naksuttelu kuin nenä päähän, toiselle se ei sovi niinkään hyvin, koska alkaa herkästi tarjoamaan liikaa asioita koko ajan ja joka tilanteessa. Molemmat ovat kuitenkin herkkiä ja oppivat asioita todella nopeasti. Toiselle on tärkeämpi hyvä palkka (nami/lelu), kun toinen taas saa palkkansa jo kehumisesta.

Molemmat omat siinä mielessä arjessa helppoja, että voi mennä minne vaan ja milloin vaan. Eli eivät stressaa, pelkää tai ole agressiivisia muita koiria/eläimiä/ihmisiä kohtaan. Ja tosiaan toinen on kotona hyvin huomaamaton, toista taas ei voi yleensä olla huomaamatta, mikäli treeneissä on ollut liian pitkä tauko.

Ohjatut treenit meillä on molemmilla koirilla tällä hetkellä kerran viikossa, muuten treenaillaan itsenäisesti/kaverin kanssa 0-5 krt viikosta riippuen, eli hyvin vaihdellen. Lenkit tehdään pääsääntöisesti metsässä vapaana kirmaten. Työpäivät molemmat koisivat erillään omissa huoneissaan.

Heii, täällä yksi uusi bc:n onnellinen omistaja :) Onnellinen kyllä, mutta silti aloitettava keskusteluun osallistuminen hieman ehkä pohdiskelevalla sävyllä. Mietiskelin pitkään bordercollien ottamista ja punnitsin sitä, olenko riittävän aktiivinen itse niin aktiiviselle(?) rodun edustajalle. Olin varma, että olen. Nyt on kuitenkin mennyt jonkun aikaa pennun kotiutumisesta ja minulle on iskenyt välillä jopa ihan ahdistus siitä, että riitänkö sittenkään. Sitä käy miettimään, että miten sellaisena päivänä kun tulen töistä rättipoikkiväsyyneenä kotiin ja koira on odottanut koko päivän päästäkseen tekemään jotain. Eihän se toki ole muuta kuin tekemään vaan, mutta silti vähän keljuttaa tällaiset mietteet.. Mistä ne oikeen tulee?

Eli pointti tässä sekavassa löpinässä oli se, että onko teiille tullut samanlaisia ajatuksia? Kuuluuko nämä asiaan vai onko tämä merkki siitä, että olen jopa tehnyt hätiköidyn päätöksen pennun ottaessani?

^ Heippa ja tervetuloa bortsujen ihmeelliseen maailmaan!

Aika monelle pennun (ja nuoren koiran) omistajalle rodusta riippumatta tulee jossain vaiheessa riittämättömyyden tunteita, joten et varmastikaan ole yksin tämän asian kanssa.

Muista kuitenkin, että jos joskus on sellainen päivä, ettei jaksa lähteä kahden tunnin lenkille tai treenaamaan, niin aina ei ole pakko. Välillä voi ihan hyvällä omalla tunnolla unohtaa treenit ja muut paineita tuottavat asiat ja tehdä vaan pakolliset lenkit. Edes bc ei kärsi siitä! (Päinvastoin). Tsemppiä vaan ja älä ota turhia paineita!

Merri, onneksi olkoon omasta horrorcolliesta!

Bc ei poikkea kovin paljon muiden rotujen pennuista.
* Pennut oppivat - opettamalla ja opettamatta. Toivottua ja ei-toivottua.
* Pennuille kaikki on uutta ja uusia asioita on hyvä esitellä, jotta tulevat tutuksi.
* Bc oppii nopeasti, tykkää juosta ja leikkiä. Niin tykkää tolleri ja joku terrierikin.

Ei siis kannata ajatella, että omistaa nyt maailman aktiivisimman koiran, jonka omistajana täytyy itsekin aloittaa crossfit tai vähintään maratonille harjoittelu.

Bc ei vaadi ohjattuja treenejä montaa kertaa viikossa, MUTTA voi olla, että sen kanssa tulee tehtyä enemmän, kun käy ohjatuissa. Viikoittaisia treenejä on säännöllisesti, mutta kotitreenit saattaa turhan helposti skippaantua "seuraavalle päivälle".

Minä teen paljon töitä, on ystäviä, ei-koiraharrastuksia ja vielä seurustelenkin. Aamulla lenkitän koirat vapaana ja saatan kierrättää muutaman puun ympäri sopivassa paikassa, joskus tekevät muutaman tempun, joskus ei tarvitse kuin juosta ja nuuskia. Ennen lähtöäni saavat usein luut tai sitten heitän napsuja lattialle. Siinähän keräilevät suuhunsa pidemmän tovin. Tai annan aktivointilelut. Tai en anna mitään ja ilmoitan, etteivät pääse mukaan, kun poistun ovesta.

Tulen töistä kotiin ja koirat makaavat sen näköisinä, että keskeytin niiden unet. Vaihdan vaatteet ulkoiluvaatteisiin ja lähdetään ulos. Vapaana juoksemista, joskus vetojuttuja, joskus ravilenkki, joskus maltetaan vain kävellä, kivassa paikassa joku paikallaolo jne. Tai sitten saavat pissatuksen ja olla vartin ulkona.

Jossain vaiheessa päivää naksuttelutuokio, hierontahetki, hoitohetki tai ihan mitä vain. Tai sitten en ehdi ja saavat itse keksiä tekemistä eli esim. painia tai leikkiä jollain lelulla.

Joskus voi olla, että viikon jokainen päivä ollaan menossa ja koirat mukana. Tai sitten menee viikko lyhyillä pissatuksilla. Jos koira on tottunut vaihteluihin, se kestää myös pidemmät ajat toimettomuutta.

Monelle koiralle 5 min uuden asian opettelua on väsyttävämpää kuin tunnin lenkki. Monipuolisuutta ja tehtäviä ennen ruokaa.

Ja joskus tulee huono omatunto, koska koira haluaa tehdä, mutta itseä ei huvita. Mutta sitten tulee uusi päivä ja molempia huvittaa.

Meille muutti nyt pysyvästi 10v bordercollie Fabi. Fabi on ollut aikaisemmin kahdella lähisukulaisella, mutta mä oon ollut sille aina se tärkein ihminen. Ollaan siis koko ajan oltu paljon tekemisissä ja Fabi mulla hoidossa kuukaudenkin kerrallaan. Ollaan myös kasvettu yhdessä, koska mä olin ala-asteen ekoilla luokilla kun se tuli. Ensimmäinen omistaja valitsi rodun aivan väärillä perusteilla, tai siis niitä oli vain yksi: ulkonäkö. Fabi sai liikuntaa tunteja ja tunteja päivässä, mutta kuri oli olematonta samoin kuin aivotyö. Siitä seurasi todella pahaa remmirähjäystä ja muutenkin huonoa käytöstä. Varsinaisesti paha tai ilkeä ei se ole ollut koskaan, mutta elämä sen kanssa oli silloin rasittavaa.

Toisessa kodissa (ensimmäisen omistajan terveysongelmien vuoksi) asiat oli oikeastaan toisinpäin, mutta parempi todellakin niin. Entisestä ongelmakoirasta tuli kivakoira Ainoa ongelma nykyään on vastaantulevien koirien ohittaminen, jos se enää edes ongelma on. Fabi siis yleensä vaanii niitä, vaikka muuten ohittaa nätisti eli kävelee vieressä hiljaa. Alkutilannehan oli, että se hyökki räyhäten koirien lisäksi myös ihmisiä ja ajoneuvoja kohti.

Fabi on ollut sekä helppo että vaikea koira. Se vaatii edelleen tosi tarkkoja rajoja, jotta se käyttäytyy hyvin. Jos sen antaa ottaa ruuan ilman lupaa, se seuraavaksi ryntää ovesta eka, jonka jälkeen se alkaa purra hihnaa ulkona jne jne jne. Toisaalta se on oppinut (hyödyllisiä heh) juttuja tosi nopeasti ja osan melkein itsestäänkin . Vaikea sanoa mikä nykyisessä Fabissa on koulutuksen ja mikä itse koiran osuus, mutta se on joitakin asioita kohtaan hieman arka. Se reagoi vahvasti piippaaviin, korkeisiin ja kimeisiin ääniin, vaikka ei pelkää esim. ukkosta mitenkään erityisesti. Se stressaa autossa, mutta toisaalta ekalla omistajalla ei ollut autoa, joten se ei pentuna siihen tottunut. Se pelkää kerrostalon rappukäytävässä, vaikka se on asunut pentuna ja nuorena koirana kerrostalossa jne. Niin ja jostain syystä sitä on ihan aina ahdistanut haliminen ja jaloilla kosketus, mutta sekin on parantunut tasolta murisen ja menen pois tasolle en tykkää mut jos on pakko niin oon tässä.

Arjessa se on kuitenkin nykyään tosi helppo. Sitä ei kiinnosta vieraat ihmiset eikä koirat, hyvin rajallisesti osa tutuistakaan, sitä voi pitää hyvin irti ja se on rauhallisesti yksin kotona. Meillä on muitakin eläimiä, joiden kanssa se on kanssa hyvin. Autossa se läähättää mutta matkustaa kuitenkin muuten hyvin ja rauhallisesti. Se tottelee tosi kivasti (mua) ja on muutamalle tutulle ihmiselle tosi iloinen koira. Se haluaa aina miellyttää ja tekee kuitenkin lopulta ne epämiellyttävätkin, pelottavat asiat kuten hyppää veneeseen, vaikkakin pienen kaartelun ja piipityksen seurauksena. Sen "pelot" ei siis näy läähätystä tai pientä levottomuutta enempää.

Tulipas romaani. F siis todellakin kuuluu siihen joukkoon, joka ei pärjää pelkällä lenkityksellä. Ei se toisaalta kuitenkaan ihan hirveästi tekemistäkään vaadi, mutta kyllä sen huomaa jos pariin päivään ei olla tehty mitään liikuntaa erikoisempaa. Harrastuksissa ei olla ikinä käyty, mutta Fabi osaa esimerkiksi etsiä ulkona pudonneita/piilotettuja tavaroita ja mua jos meen piiloon. Esimerkiksi mun äitiä se ei todellakaan lähde etsimään, vaikka kuinka innostaisin, Fabin puolesta se sais vaikka kadota koko maailmankartalta Se on siis yhden ihmisen koira, mä oon sen ykkönen ja lisäksi sillä on 3 muuta ihmistä, joista se tykkää enemmän. Mun isä, yksi kaveri ja poikaystävä. Lopuille tutuille, esim. mun äidille just, se saattaa tavatessa kerran heilauttaa häntää edestakaisin ja siinä se, ja tuntemattomien luo se ei välttämättä edes mee vaikka ne kuinka kutsuis sitä nimeltä.

Tykkään bordercolliesta rotuna, mutta itse ottaisin ja otankin seuraavaksi isomman koiran. Fabi on bordercollieksi tosin tosi iso, mutta kuitenkin mun makuun ihan alarajoilla. Lisäksi en tykkää turkinhoidosta, vaikka se onkin hienon näköinen. Hiekkaa tulee sisälle ja karvapalloja on nurkissa. Seuraava koira saisi olla myös vähän itsenäisempi, tai ei ainakaan näin "palvova", vaikka siinäkin on paljon hyviä puolia.

Heippa kaikille!
Kesä kohta ovella. Skipi on taas viettänyt talven Norjan Oslossa ja nyt palattu Suomeen. Skipi täyttää nyt kesällä 4 vuotta ja ihanampaa koiraa ei voi olla. Oslossa on suuret koirapuistot missä voi olla n.20-30 koiraa kerralla ja aina putkahtaa uusia koiria kehiin. Uskomatonta kuin kivaa heillä irti juosta ja kukaan ei pomota. Viime kesän leikkauksesta oli positiivinen hyöty,rauhoittui ja toisten pisujen haistelu loppui .
Skipi elää nyt kesän täällä Suomessa ja talveksi muutamme espanjaan. hyvää kesää teille kaikille!

Täällä uidaan, juostaan ja otetaan aurinkoa. Temppuja, tottista ja agilitya, kun muistetaan.

Nyt meillä alkaa projekti, jossa koirille pitäisi saada edes joku karva takaisin. Molemmilla kaljuuntunut häntä. Liekö sinkki, jota eivät ole pariin kk saaneet. En tiedä, katsotaan!

Moi kaikki!
Olen innolla lueskellut tämän keskustelun juttuja ja toivon itsekin jonain päivänä pääseväni tänne kertomaan omasta bordercolliesta. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kyseessä on juuri minulle oikea rotu, mutta mistä ihmeestä löytäisi sen itselleen oikean pennun? Selaan jatkuvasti rotuyhdistyksen ja working bordercollie clubin sivuja, sekä KC:n pentuvahtia, mutta ei tärppää.. Miten te olette valinneet miltä kasvattajalta kysytte pentua? Ja millaisia kriteerejä teillä oli? Ja mistä tai mitä kautta pennun löysitte? En tunne ketään rodun harrastajia ja tuntuu tosi vaikealta arvioida kasvattajia ja etsiä sitä omaa kaveria. Anteeksi tämä sekava tilitys. Tarkoituksena on siis panostaa tokoiluun ensisijaisesti. :D

^ Mullakin oli aikamoisia vaikeuksia löytää pentu. Aikaa kului n 2 vuotta ja kilometrejä kertyi n 3500 kun ajelin pentuja katsomassa.
Ensin täytyi selvittää tarkkaan itselle minkälaista pentua olen etsimässä,bordercollieita kun on niin monenmoisia.
Kun löysin kiinnostavan pentueen,tutkiskelin terveystietoja ja sukutauluja,katsoin vanhempien videoita ja kävin pentuja katsomassa ja tutustumassa livenä emään ja joskus isäänkin.
Sitten kun olisin löytänyt mieleiseni niin pentue oli niin pieni,ettei niistä riittänyt minulle pentua vaan pennut meni kasvattajan jo ennestään tuntemille henkilöille tai niille joilla oli jo samasta kennelistä koira.
Tuntui olevan aika vaikeaa muun rotuisen koiran omistajana saada sitä ensimmäistä bc:tään

Sitten eräs kaverin kaveri haki itselleen pennun ruotsista ja samassa lastissa tuli samasta kennelistä myös minulle pentu johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen (kuulin,että ovat nyt uusimassa saman yhdistelmän).

Sitten kun saa pään auki niin kyllä niitä bordercollieita sitten tulisi ovista ja ikkunoista
Mullekkin tuli jo toinen vaikka ikäero on vain 1 v. Tämä toinen tapaus onkin sitten ihan vastakohta:tuttu kasvattaja "pakotti" ottamaan sen eikä siihen kovin kovia otteita tarvittukaan.

^^ Minullakaan ei ollut mitään kontaktia bordecollie-ihmisiin. Aloitin etsinnän käymällä yhdistyksen sivuilta löytyvien kasvattajien kotisivuja läpi. Sitten otin yhteyttä (puhelimitse) sellaiseen jonka sivut ja koirat miellyttivät eniten (ja joka asui suht lähellä). Meillä synkkasi kasvattajan kanssa heti. Olin varautunut odottamaan pitkään, mutta ensimmäinen bc tuli kotiin jo kuukauden kuluttua ensi kontaktista kasvattajaan. Ja sen jälkeen on tullut jo kaksi lisää...

Vinkkinä voin sanoa, että jos jotkut sivut ja niiden sisältö miellyttää, niin kannattaa olla yhteydessä kasvattajaan vaikkei sivuilla olisikaan ilmoitusta pennuista. Niitä nimittäin saattaa kuitenkin olla suunnitteilla lähiaikoina ja sitten nopeat syö hitaat...

Tsemppiä pennun etsintään

^ Ja ^^ , kiitos tsemppauksesta! Tällä hetkellä tilanne näyttää aika valoisalta, pääsin varauslistalle juuri sellaiselle yhdistelmälle mitä olen toivonut... Nyt pidän peukkuja että astutus onnistuu ja tärppää ja putkahtaisi monta pentua maailmaan. Ja toivottavasti sieltä sitten itselle yksi aikanaan.

Empp kirjoitti:

Moi kaikki!
Olen innolla lueskellut tämän keskustelun juttuja ja toivon itsekin jonain päivänä pääseväni tänne kertomaan omasta bordercolliesta. Olen aivan vakuuttunut siitä, että kyseessä on juuri minulle oikea rotu, mutta mistä ihmeestä löytäisi sen itselleen oikean pennun? Selaan jatkuvasti rotuyhdistyksen ja working bordercollie clubin sivuja, sekä KC:n pentuvahtia, mutta ei tärppää.. Miten te olette valinneet miltä kasvattajalta kysytte pentua? Ja millaisia kriteerejä teillä oli? Ja mistä tai mitä kautta pennun löysitte? En tunne ketään rodun harrastajia ja tuntuu tosi vaikealta arvioida kasvattajia ja etsiä sitä omaa kaveria. Anteeksi tämä sekava tilitys. Tarkoituksena on siis panostaa tokoiluun ensisijaisesti. :D

Millaisia kriteerejä??
Itselle oli tärkeää, että kasvattajan kanssa pääasiassa ollaan samoilla linjoilla tietyistä asioista. Kasvattajaa valitsin ensin ja vasta sitten pentuetta.
Itsellä se meni pääasiassa mutu-tuntumalla.. Kasvattaja tuntui mukavalta ja nykyään ollaankin ystäviä.

Oletko tutustunut kasvattajien kotisivuihin?
Itse silloin selailin kotisivuja sekä tutkisin terveystuloksia ja muutamiin kasvattajiin olin yhteydessä, kunnes löysin sen jolta omani on.
4 vuotta takana elämää bc:n ja käppänän kanssa.

Sanoisinko, että tapahtumarikasta ollut.
Tulee varmaan joskus toinen bc taloon.

Moi ja ihanaa syksyä kaikille. Skipi nyt 4 vuotias ja nyt ois hakusessa Blue merle ? Oisiko kellään linkkiä tai tietoa pennuista?

Hei,vielä yksi asia askarruttaa. Kuinka pitkään syksyä annatte koirienne uida? Nyt kun olemme Suomessa ja pohjoisessa,alkaa olla jo jääriitettä joessakin. Koira vain olisi halukas uimaan. Mites suhtaudutte? Oslossa Skipi pulikoi meressä vielä marraskuussa ja oli kyllä kylmä vesi.

Heipä hei ja mukavaa joulun odotusta kaikille. Uintiharrastus jatkui marraskuulle kunnes jääriite haittasi.Ostettiin kicksparkki ja nyt voidaan potkutella pitkin kyläteitä. Me asumme pohjoisessa ja taattu lumitilanne :)
Meillä hakusessa Blue Merle edelleen,suomesta ei tunnu helpolla löytyvän. Mitä muille bortsujen onnellisille omistajille ja koirille kuuluu?

Elvyttelenpä hieman tätä keskustelua :) olisi kiva kuulla kokemuksia.

Meillä on 2 paimensukuista lapinkoiraa, joista vanhempi oli nuorempana ihan hyperaktiivinen, mutta iän myötä ja koulutuksella rauhoittunut ihan mukavaksi nautiskelijaksi. Nuorempi taas on aina ollut ihan ylirauhallinen. Molemmat on jo helppoja ja melkein ajatuksella toimivia kaikkeen tyytyväisiä koiria ja vanhempi aikoinaan mun kanssa nuoremmankin koulutti.

Mun suuri unelma ihan lapsesta asti on ollut työlinjainen bordercollie, mutta oon uskotellut itselleni, että moinen ei sovi mulle, koska en pysty tarjoamaan omaa vuohi- tai lammaslaumaa, jonka kanssa tehdä duunia. Nyt mulle on kuitenkin sekä Suomen päästä, että täällä maailmalla vakuuteltu, että eivät nuo hulluksi tule normiarjessakaan.

Mä vasta viime syksynä vannoin, että meille ei ikinä enää tule pentua kun oli kadulta löydetty pentu kuukauden hoidossa ennen Suomeen adoptioperheen luo lähtöä ja tuo abt 8kk ikäinen teinikoira söi innolla MUN vaatteet, hyppi kirjaimellisesti pöydille ja luonnollisesti teki kaikki tarpeensa sisään, koska ei kukaan ollut opettanut muutakaan - koira oli luonteeltaan just sellainen "ei mun koira", joten hermothan siinä meni :D

Nyt kuitenkin yhdelle tuttavalle syntyi bordercolliepentue (täällä kaikki taitaa olla työlinjaisia). Vanhemmat on kohtuu rauhallisia, joskin paimenvietin omaavia (kuten meillä vanhempi lappalainenkin), mutta eivät tee ns. töitä vaan kulkevat omistajansa mukana hevosten seassa ja ratsastuslenkillä.

Mulla on myös hevonen ja kyllähän nää lappalaisestkin siellä tilalla vapaana juoksee ilman ongelmaa, mutta mietin, että riittääkö se oikeasti bordercollielle?? Mä en ole mikään aktiivinen koiraharrastaja muuten.

Jos jotain hyvää, niin mä olen käytännössä aina kotona kun työskentelen kotitoimistossa ja asutaan pienessä kylässä peltojen keskellä, eli lääniä riittää hiippailtavaksi ihan lähellä kotia. Meillä on 2 kouluikäistä lasta (11 ja 9). Ainut, että auto on melko täysi jo nyt :D

Meille muuttaa nyt sitten mustavalkoinen bortsutyttö huhtikuussa ainoa musta pentueessa.