Koirat.com

Kiitos Misteli ja Tiainen!

Tänään oli viimeiset ohjatut tokoreenit. Vetäjäkin sanoi jossain vaiheessa, että mitä sinä olet tehnyt tolle koiralle? Troilus oli niin kovin rauhallinen ja vain istuskeli kun kuuntelin ohjeita. Ei myöskään vetänyt kun siirryttiin häkiltä kentälle ja kentältä häkkiin vaikka muita kurssilaisia oli vieressä! Toki sitten kun viereisellä kentällä alkoi agireenit niin Troiluskin flippasi. Alkoi kauhea huuto, haukkuminen ja säntäily. Saatiin kuitenkin luoksepäästävyys tehtyä todella hienosti ja Troilus oli hyvin rauhallinen ja sain siinä palkkausvauhtiakin hitaammaksi. Tosi hieno suoritus Troilukselta!

Tän aamuinen pissatus meni ihan täysin vetämättä. Pariin otteeseen hihna kiristyi, mutta sain sitten rauhoitettua tilanteen. Hieno hetki oli, kun koira tuli vastaan ja jäätiin seisomaan ja odottamaan, että menee ohi. Troilus oli toki intoa piukassa kun koira oli näkyvillä mutta heti kun koira oli poissa niin Troilus rauhoittui ja jatkettiin matkaan vetämättä!

Nyt jatketaan omia tokoreenejä ja hihnassa kävelyn harjoittelua. Luultavasti vasta ensi keväänä päästään jollekin tokokurssille. Mutta eipä tuo haittaa. Mun ajatukset on tällä hetkellä ihan tuossa hihnakävelyssä joten toko saa olla hetken se kakkosjuttu.

Kävin ostamassa Snölle kevythäkin, ja kakara rakastui uuteen tyrmäänsä oitis. Killottaa tälläkin hetkellä nappisilmillään häkin perukoilta "kiitos mamma ihanasta lahjasta" -ilmeellä.

Ihailtavaa, miten viattomalla ennakkoluulottomuudella nuo osaavat kaikkeen suhtautua.

Pari ihanan raikasta aamua ollut ja kamerankin muistin ottaa mukaan.

Mun rakeilla on uusi temppu. Usva katseli sivusta, kun Kami treenasi tuota ja alkoi sitten omalla vuorollaan hyvin päättäväisesti tarjota jotain samansuuntaista. Bordercolliet.... :D

Ja blogissa on jotain kuvia tältä päivältä.

Windystä vähän päivitetympi kuva..

Kuva agihallilta ikää n. 8-9 viikkoa.


Joku vähän väsähti kyläreissulla... Ikää n. 8 viikkoa.

Ronilla oli eilen ensimmäinen pentukurssi. Kurssi on hevosmaneesissa ja siellä on 7 muuta koirakkoa. Ja on minulla hieno pentu. Alussa tietenkin piti vähän katella että mikä paikka tämä on ja enkö muka pääse noiden muiden kanssa leikkimään. Mutta sen jälkeen pentu alkoi keskittymään minuun ja kontakti pysyi hyvin. Päästin pennun vapaaksi eikä ollut mitään ongelmia että joku muu olisi kiinnostavampi. Leikkiminenkin sujuu niin hienosti, pallonkin tuo takaisin jo tuollaisessakin häiriötilanteessa. Häntä heilui ja molemmilla oli hauskaa. Omistajan vaan pitää muistaa ettei pennun kanssa tehdä liian pitkästi kerralla.

Onko hankalampaa kuin yrittää kuvata 15 viikon ikäistä bordercollieta?

Me ollaan edistytty roimasti käsillä seisomis -tempussa! Nyt K peruuttaa jo puuhun. Seuraavaksi pitäis yrittää saada K nostamaan takajalat ihan vaan ilmaan, saa nähdä miten se onnistuu...



Meillä myös pantataan juoksuja. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin odotella että ne vihdoin alkaisi...

^Vau, hienolta näyttää!

Mä oon alkanut miettimään. (ihme on tapahtunut) Aussien ottaminen seuraavaksi koiraksi on ollut mulle jotenkin itsestäänselvyys, koska sellaisen halusin jo ekaksi koiraksi, mutta... Sitten on ihmiset alkanut puhumaan, ettei bortsukaan olisi mun kohdalla mahdottomuus ja oon alkanut lukemaan bortsusta lisää ja tutustumaan rotuun ja pohtimaan, että sopisiko sellainen mulle ja elänkö tarpeeksi aktiivista elämää. Meillä siis normaaliin päivään kuuluu lenkkiä vähintään tunti, yleensä pari tuntia ja käydään usein koirapuistoissa ja metsässä. Lisäksi tokoa ja agia, pyöräilyä, nuuskujuttuja ynnä muuta aktivointia. Viikonloppuisin/vapailla saatan olla koko aamun metsässä ja illalla lähteä vielä tunniksi lenkille. Melkein koko mun vapaa-aika pyörii koirien ympärillä. Kuulostaako tällainen ihan mahdottomalta elinympäristöltä bortsulle vai onko mulla oikeasti ihan väärä kuva bortsujen vaatimasta aktiviteettien määrästä...? Bortsussa miellyttää aussia enempi toi koko (pikkusen pienempi) ja se, että se on sitten oikeasti _mun koira. Ja tietenkin palvelualttius ja fiksuus. Pelkään vaan että jos se turhautuu kun on tylsää niin mulla menee kämppä uusiksi, koska tätä enempää en oikeesti vaan ehdi ulkoilla töiden yms. takia. Eli pari tuntia keskimäärin normaalina päivänä ulkoilua eri muodoissa, mihin aktivoinnin sitten päälle. Tokoa ja temppuilua joka päivä.

^Mun korvaan tuo ainakin kuulostaa varsin hyvältä. Ja lenkkeilyn sijaan painottaisin sitä muuta aktivointia. Toki en takaa, etteikö niitä tuhoja syntyisi tuosta aktivoinnin määrästä huolimattakin , mutta yhtä lailla se aussikin saattaa tuhota.
Itse käyn myös ihan normaalisti töissä ja niin varmasti suurin osa bortsujen omistajista, joten ei bortsun omistajan mikään yli-ihminen tarvitse olla.

Eroina ausseihin kannattaa huomioidan myös että keskimäärin burtsuilla on pienempi puolustushalu ja ne ovat hieman pehmeämpiä kuin aussit.

^^Komppailen edellistä, bc olisi sulle varmasti vähintään yhtä hyvä vaihtoehto kuin aussie.

Mä taas olen alkanut bortsun rinnalla miettiä myös auspaita seuraavaksi koiraksi. Misti on omaan makuuni hieman liian pehmeä ja herkkä, eikä tuota vilkkauttakaan liiemmin ole. Aussie olisi kovempi, kooltaan isompi, mutta siinäpä ne oikeastaan olikin. Jos valitsisin seuraavan pentueen vielä paljon tarkemmin, että löytyisi just se omaan käteen sopiva koira, niin eiköhän sellainen bortsuistakin löytyisi. Kuitenkin vaihdan varmaan linjaa seuraavaksi, joten melko suurella todennäköisyydellä saisin erittäinkin vilkkaan ja räjähtävän koiran? Jos ominaisuuksia alan tarkemmin erittelemään niin toivoisin seuraavan koirani olevan kaikin puolin kova, saa olla röyhkeä ja omapäinenkin, mutta ei liian herkkä tai pehmeä, joka paineistuu helposti, ahne, helppo motivoida, erittäin vilkas ja työskentelyintoinen, syttyy hetkessä, kuitenkin hyvän hermorakenteen omaava ja osaa tarvittaessa rauhoittua. Onko tuollaista koiraa olemassakaan?

Samoilla kriteereillä etsin tätä ensimmäistäkin, mutta jotakin jäi uupumaan... Eniten Mistissä ehkä häiritsee sen hitaus, se kaipaa aina hieman sytyttelyä ennen kuin innostuu, jos silloinkaan. Kovin on rauhallista ja flegmaattista sorttia, paineistuu helposti jos tekee jotakin väärin tai ei osaa, ottaa hirveästi stressiä, sitä täytyy kannustaa ja kehua paljon, kohottaa itsetuntoa ja saada sille varmuutta. Misti on ihana ja siinä on paljon myös hyviä ominaisuuksia kuten hermorakenne ja keskittymiskyky, mutta koska itse olen niin räjähtävä persoona, niin toivoisin koiraltakin samaa. Luultavasti seuraava koirakin on bc, mutta pentueet ja kasvattajat menee vielä paljon tarkempaan syyniin, jotta saisin mahdollisimman hyvin itselleni sopivan pennun. Suomalaiset kasvattajat, jolta pennun voisin seuraavaksi ottaa, on aika lailla yhden käden sormilla laskettavissa. Ehkä se helpottaa pennunetsintää sitten joskus vuosien päästä, kun toisen harrastuskoiran paikka on auki.

kiivilintu kirjoitti:

Melkein koko mun vapaa-aika pyörii koirien ympärillä. Kuulostaako tällainen ihan mahdottomalta elinympäristöltä bortsulle vai onko mulla oikeasti ihan väärä kuva bortsujen vaatimasta aktiviteettien määrästä...?

On ihan väärä kuva, bortsu vaatii omistajaltaan kaiken tämän ajan ja vielä n. 35% päälle. Me ollaan supermiehiä ja -naisia - kun muut nukkuu, me ollaan metsässä rambohuivi päässä jälkeä tallaamassa.

No ei, ihan tosissaan, nämä on vain koiria - ja kuten Vuorisumu sanoikin, mekin ollaan vain ihmisiä. Minä opiskelen täyttä päivää, ei minulla yksinkertaisesti ole arkena aikaa yhtään sen enempää kuin opiskelulta ja nukkumiselta jää. Siihen on tosin sitten "tyydyttävä" (mitä ihmeen tyytymistä? Rakastan tätä elämää!), että suurin piirtein kaikki tämä aika meneekin sitten koiraan. Uhrauksiakin olen joutunut tekemään: hyvästi pitkät aamu-unet, kahdeksankin luentoaamuina Snön on päästävä metsään ettei se ala hirveästi askarrella poissaollessani.

kiivilintu kirjoitti:

Bortsussa miellyttää aussia enempi toi koko (pikkusen pienempi) ja se, että se on sitten oikeasti _mun koira. Ja tietenkin palvelualttius ja fiksuus. Pelkään vaan että jos se turhautuu kun on tylsää niin mulla menee kämppä uusiksi, koska tätä enempää en oikeesti vaan ehdi ulkoilla töiden yms. takia. Eli pari tuntia keskimäärin normaalina päivänä ulkoilua eri muodoissa, mihin aktivoinnin sitten päälle. Tokoa ja temppuilua joka päivä.

Tähän yksi kysymys: millä tavalla "oikeasti sun koira"?

Ja sitten toinen pointti: Ikävä kyllä sanon samaa kuin Vuorisumu tässäkin, eli välttämättä se maksimaalinenkaan aktivointi ei intohimoa askarteluunpaskarteluun bortsulta (tai aussielta) poista. Snö väsytetään joka ikinen päivä kunnolla, ja silti se keksii hyvin usein jotakin pientä poissaollessani. En edes tahdo kuvitella millainen näky kämpässä olisi, jos en olisi rajannut asuntoon snövapaata aluetta.

Jatkan samojen asioiden toistamista, mutta täälläkin korostetaan sitä aivotyötä ulkoilun yli. Se on se, jolla bc väsytetään. Toinen ensiarvoisen tärkeä asia meillä on ollut joka päivä vapaana juokseminen metsässä - hihnalenkit on ihan yhtä tyhjän kanssa, niitä me ei edes tehdä.

Misteli kirjoitti:

Jos ominaisuuksia alan tarkemmin erittelemään niin toivoisin seuraavan koirani olevan kaikin puolin kova, saa olla röyhkeä ja omapäinenkin, mutta ei liian herkkä tai pehmeä, joka paineistuu helposti, ahne, helppo motivoida, erittäin vilkas ja työskentelyintoinen, syttyy hetkessä, kuitenkin hyvän hermorakenteen omaava ja osaa tarvittaessa rauhoittua. Onko tuollaista koiraa olemassakaan?

On olemassa. Yksi sellainen askartelee tällä hetkellä jotakin makuuhuoneessani, todennäköisesti rakastelee jättipehmolampaan kanssa. Kaikin puolin kovaksi minä en tuota sanoisi, mutta ei Snö ole herkkä tai paineistuvakaan.

Juuri nuo luetellut ominaisuudet ovat Snössä parasta. Minulla oli aikanani kaunis ajatus näyttää tuolle kakaralle koko maailma ja sen hienous. Parasta tuossa koirassa on ollut se röyhkeys, jolla se on kääntänyt mun pääni aina uuteen suuntaan ja todennut että "Ai jaa, tuoko oli hienoa, katsopas TÄTÄ!".

"Helposti motivoitavissa" on myös vähän häilyvä käsite. Kun jätän Snön agilityssa odottamaan ja sitten paikalleni päästyäni käännyn koiraa kohti, siinä käydään ihan selvä vuoropuhelu - eikä silloin ole ollenkaan epäselvää, kumpi motivoi kumpaa. Se vastaan tapittava röyhkeä, intensiivinen ja palava katse haastaa minut joka kerta. Ei toisin päin. Jo motivoitunutta ei tarvitse motivoida.

Jos jotakin huonoa on keksittävä, niin se on se, ettei Snöllä ole minkäänlaista keskitietä. Se tekee kaiken joko täysillä upeasti tai täysillä ihan päin metsää, ja se herpaantumisen/täydellisen keskittymisen raja on hiuksenhieno. Kun vaikkapa seuraamisessa ehdit lähes aloittaa ajatuksen siitä, että nyt menee mahtavasti, olisi pitänyt jo lopettaa. Nanosekunnin päästä kaikki levisi jo.

Misteli Kyllä tuollaisia bortsujakin löytyy. Toki suuri kovuus ei ehkä ole kaikkein rodunomaisinta. Kannattaa myös muistaa, että ne erittäin kovat koirat ovat usein hieman hitaampia oppioita; ne positiivisetkaan asiat eivät välttämättä jää sinne muistiin niin nopsaan. Kannattaa myös muistaa, että koulutuksellakin voi vaikuttaa yllättävän paljon tuohon röyhkeyteen, rohkeuteen, nopeuteen ja aktiivisuuteen, jos vain koira peruspalikat on kunnossa. Moni kouluttaja antaa pennun ihan tietoisesti vähän "sikailla" olla röyhkeä jne. ja ihan tarkoituksellisesti kasvattaa koiran itsetuntoa mahdollisimman suureksi. Samoin ensimmäisten kuukausien aikana esim. toko kentällä käydään lähinnä vain leikkimässä, jolloin kenttään yhdistyy korkea viretila ja mielikuva jostain hirvittävän hauskasta.
Jos olen saanut oikean mielikuvan sun ja Mistin treenauksesta, niin olette varsin varhaisesta vaiheesta treenanneet sekä melko pitkiä treenipätkiä, että motivaation rakentamisen sijaan olet keskittynyt enemmän tekniseen suorittamiseen. Jos Misti on perusluonteeltaan vähän "lapanen" niin, tuo on todennäköisesti ruokkinut sitä vielä lisää. Oikeanlaisella motivoinnilla ja nimenomaan motivaation rakentamisella pitkäjänteisesti saa yllättävänkin tossukasta koirasta irti ihan uusia sväärejä. Vastaavasti vääränlaisella treenaamisella saa vilkkaan ja työskentelynhaluisenkin koiran innon varmasti tapettua. Itsellänikin on tämän suhteen vielä paaaaljon opittavaa.

Lisäksi kannattaa muistaa että jos Misti on melko pehmeä, niin oikeasti kovan koiran kouluttaminen voi alkuun olla varsin haasteellista.

Onneksi sulla on reilusti aikaa miettiä seuraavaa koiraa ja tutustua niihin sukuihin, joista tulevien koirien työskentelytyyli sinua miellyttää.

Ja mitä esim. Sumuun tulee, niin en sanoisi sitä herkäksi, pehmeäksi tai herkästi paineistuksi, mutta en myöskään mitenkään super kovaksi. Arkioloissa se on juuri sopiva. ei vedä hernettä nenään vaikka vähän kopsahtaisikin tai komennettaisiin, mutta yleensä uskoo kuitenkin. Korkeassa vietissä se taas kestää painetta erittäin paljon.
Vilkkauden puolesta Sumu on minusta vilkas, mutta ei mikään ääripää. Esim. sen sisaruksista löytyy vilkkaampiakin koiria. Villkauteenkaan ei itse tule itse niin kiinnitettyä huomiota ennen kuin vieressä on joku "tavallinen koira". Sumua on myös helppo motivoida niin ruualla kuin leikilläkin ja kotioloissa myös esim. rapsutuksilla. Joku taitavampi ohjaaja saisi siitä varmasti siltäkin puolelta vielä enemmän irti. Erityisen miellyttämisenhaluiseksi en sitä sanoisi, joten "ilmaiseksi" ei siltäkään asioita saa.

Kyllä tuollaisia Mistelin mainitsemia koiria on olemassa, tietenkin. Tuollaiset menestystarinat eivät kuitenkaan asu pennussa valmiina, vaan niiden eteen tehdään hulluna töitä. Fakta, josta ei pääse mihinkään. Minusta on huvittavaa, että ihmiset saattavat tavoitella kuuta taivaalta ja vain odottavat kädet levällään että pentu oppii itsestään olemaan motivoitunut, innokas ja taistelutahtoinen. Axulla oli "motivoitumisongelmaa" pentuna, mutten koskaan leimannut sitä fleguksi, vaan mietin, mitä voisin itse tehdä toisin, että koira olisi kiinnostuneempi minusta. Siis peiliin katsomisen ja nöyrtymisen paikka. Sillä ei ollut taistelutahtoa siinä mittakaavassa mitä olisin toivonut, lähtötilanteen ollessa se, että koira piti lelusta kiinni, varoi vetämästä ja vältteli katsetta. Ollaan tehty sen eteen paljon töitä ja viimein melkein vuoden iässä tuo tapporavisti leluaan ja veti minut kumoon. Jei!

Yritän siis sanoa, ettei koiraa kannata tuomita tietynlaiseksi (etenkään alle vuoden ikäistä), vaan tehdä sen kanssa kovasti töitä niiden asioiden eteen, jotka haluaa saavuttaa. Oikotietä onneen ei ole!

^Juuri tuota tarkoitin!
Tuo on myös yksi syy, miksi bortsua kannattaa mieluumin mainostaa liian vaativaksi kuin liian helpoksi. Osaavia koirakoita kasoessa saattaa helposti jäädä unhoon se työmäärä, mikä on jokaisen koirakon taustalla. Toki huippusuoritukseen vaaditaan myö huippuominaisuuksilla varustettu koira, mutta taustalla on joka tapauksessa vähintään kuukausien pitkäjänteinen työ, jolla se saumaton yhteistyö rakennetaan.

Aikalailla samat ajatukset kuin Miizulilla.

Ja asia mikä itselle tuli vielä Mistelin viestistä mieleen oli se että koira on kuitenkin koira, eikä mikään tuote jonka ominaisuudet voit lukea pakkauksen kyljestä. Eli pointtini on se että vaikka miten toivoisi tietynlaista yksilöä, tutkisi kasvattajan, koirien ja yhdistelmän taustat jokaista yksityiskohtaa myöten ja laskeskelisi vaikka mitä kaavoja jotta se pentu olisi sitten sellainen kuin haluaisi, niin homma ei välttämättä mene niin. Loppujen lopuksi se on kuitenkin täysin arpapeliä saatko koiraasi kaikki ne ominaisuudet mitä toivot, vaikka en tietenkään kiellä ettei yhdistelmävalinnoilla olisi vaikutusta, mutta se ei silti takaa sitä unelmapentua. Ja siksi omasta mielestäni ei mitään ns. "täydellistä" ja omiin tarkkoihin kriteereihin sopivaa pentua kannata odottaakkaan. En tarkoita etteikö saisi olla mitään toiveita koiran suhteen, mutta jos lähtökohta on se että sen tarvitsee olla täydellinen niin mahdollisuudet pennulle täyttää ne kriteerit on aika pienet. Ja kuten Miizuli tuossa yläpuolella sanoi, omalla työllä pystyy sitten muokkaamaan ominaisuuksia suuntaan jos toiseen.
Enkä nyt tarkoita tätä Misteli yksinomaan sinulle, enkä sitä että ajattelisit näin mustavalkoisesti, mutta tuntuu että osa tulevista pennunomistajista laatii (älyttömiä ja) pitkiä ja yksityiskohtaisia listoja siitä millainen sen pennun sitten tulisi olla, kun todellisuudessa kukaan ei voi tällaista täydellistä pentua kenellekkään taata.

^^Jep. :)
Näyttävät, vauhdikkaat ja taidokkaat suoritukset eivät tule ilmaiseksi, siihen vaaditaan työtä ja vielä kerran työtä. Ei riitä,että on hyvä koira, pitää olla myös hyvä kouluttaja.

Muistelen,että Mistelillä ei aiemmin ole ollut harrastuskoiraa? Ensinmäisen harrastuskoiran kohdalla jokainen tarvii enemmän ulkopuolisen apua ja silmää, koska kaikki on uutta sekä koiralle että ohjaajalle. Kannattaa siis hyödyntää monipuolisesti koulutustarjontaa, niin maksullisia kuin yhdistyksien puoli-ilmaisia koulutuksia.