Koirat.com

Snö kuulostaa ihan mun koiralta! Sumu kuulostaa vähän samantapaiselta kuin Misti. Kovilla kierroksilla käydessään pehmeydestä ja paineistumisesta ei ole tietoakaan. Misti ei myöskään välitä pikku kolhuista ja kopsahduksista, vaan jatkaa eteenpäin. Toisaalta, jos vahingossa tallon sen varpaille, niin neiti tulee heti sovittelemaan häntää heiluttaen kuin varmistaakseen, että se oli vahinko ja kaikki ok. Sitten se jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Ihan en sanoisi Mistiä lapaseksi kuitenkaan, ympäristön suhteen se on hyvinkin kova (+ terävä ja dominoiva) eikä se esimerkiksi pelästy mitään. Sehän pystyy tekemään tokoa ihan millaisessa hälinässä vaan välittämättä muista ihmisistä ja koirista, joten eikö se ole ns. arkikova? Mutta vastaavasti sitten erittäin ohjaajapehmeä, haluaa miellyttää ja rakastaa rauhaa maassa. Paineistuu helposti ja sekin osaltaan tekee siitä flegun. Ainahan se on ollut rauhallinen koira, eikä syty heti, vaan käy aavistuksen hitaalla. Misti haluaa olla mieliksi ja pyrkiikin harmoniseen yhteiselämään. Vaikka sillä on miellyttämishalua, niin mitään se ei silti ilmaiseksi anna. Esimerkiksi tokoa ilman palkkaa kokeilin tuossa joku päivä, niin esim. kaukojakin teki tahallaan huonosti, kun ei ollut namia tai leluja odottamassa. Tässä tuleekin olemaan työsarkaa, kun kokeisiin valmistaudutaan.

Vuorisumu on aivan oikeassa siinä, että olen tokossa painottanut ja vaatinut nimenomaan täydellisiä, tarkkoja suorituksia enkä ollut muutama kuukausi sitten kuullutkaan mistään motivaatio- tai asennetreeneistä. En ole antanut Mistin sikailla, vaan pitänyt sitä koko ajan tiukasti käskyn alla. Tämä yhdistettynä pehmeään luonteeseen = flegmaattinen koira. Eli pitkälti itse olen sössinyt asiat motivaation ja innokkuuden suhteen. Toisaalta, treenit on aina olleet tosi kivoja ja antoisia, kehua ja palkkaa on tullut roppakaupalla, mutta pituutta on ollut monesti ihan liikaa nuorelle koiralle. Ja Misti ei jaksa paljon toistoja, vaan kyllästyy helposti. Ja minä taas vaadin parempia ja parempia suorituksia enkä malta lopettaa taikka sitten haluan jankata samaa juttua sata kertaa, kun meni niin hienosti. Se on tää ensimmäinen harrastuskoira ja kokematon ohjaaja, riittääkö selitykseksi?

Eli tekniikkaa, sitä ollaan treenattu ja tulos on tässä: koira on teknisesti ja liikkeiden osalta todella taitava ikäisekseen ja lähes koevalmis, mutta intoa ja motivaatiota ei sitten niinkään löydy. Jospa sitä seuraavan koiran kanssa osaa taas välttää tietyt virheet ja tehdä asioita toisin. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, keskittyisin rauhassa motivaation ja työskentelyinnon rakentamiseen, ja etenisin liikkeiden osalta paljon hitaammin. Aina oppii uutta, monesti vaan liian myöhään. Onneksi ihan kaikkea ainakaan ei ole vielä menetetty, ja voin hyvinkin vielä saada Mististä sekä innokkaan että taitavan tokokoiran. Toivossa on ainakin hyvä elää, eiks juu!

Ja kyllä se kova koira voisi toisaalta olla mulle sopivampi, itsekin kun olen vähän sellainen, mutta pehmeässäkin on puolensa. Vanhempi koira on tosi kova, kestää kaiken kritiikin, paineistumisesta ei tietoakaan, mutta tekee kun huvittaa eikä opi läheskään niin nopeasti kuin Misti. Kai se kultainen keskitie olisi tässäkin tilanteessa paras vaihtoehto. Ja toivottavasti kukaan ei kuvittele, että luulen saavani sopivan pennun kuin tilauksesta. Koirat on yksilöitä, eikä niistä voi ennustaa mitä tuleman pitää. Seuraavaksi pistän tilaukseen taas hieman eriluonteisen koiran, katsotaan mitenkä onnistaa. Aikaa kuitenkin vielä on, ehdin ihan rauhassa tutustua koiriin ja kasvattajiin. Ja töitähän meillä ollaan tehty useita kuukausia kaiken suhteen, siitä ei ainakaan ole puutetta. Mitään ei olla odotettu eikä saatukaan ilmaiseksi.

Joku vielä mainitsi tuon normikoiran, että näkee omansa ihan erilaisena niiden valossa. Niin meillä Misti on se normikoira, super taitava kyllä, mutta sieltä rauhallisimmasta päästä ja esimerkiksi treeniryhmän aussiet tuntuu tosi vilkkailta tapauksilta. Eli mulla on vähän vaikea verrata Mistiä muihin, paitsi että näen sen aina entistä flegumpana.

Pitääkö muuten paikkansa, että urokset on yleensä narttuja kovempia myös bortsuissa? Uros ei muuten kyllä yhtään houkuttele ja pidän itseäni ennemmin "narttuihmisenä".

Tolla "mun koiralla" tarkoitin lähinnä sitä, että olisi koira joka oikeasti olisi ns. vilpittömän kiinnostunut tekemään mun kanssa juttuja eli juurikin niin, miten rakas ystäväni Jedi ei ole. Toki roduissa on tässä kohti tosi iso ero. Lisäksi toi bc voisi olla koon kannalta myös enemmän mun koira, koska tykkään että saan napattua koiran syliin ja kannettua tarpeen vaatiessa ja että saan helposti vietyä parikin koiraa julkisilla etc.

En tietty tarkoittanut, ettei sotkua tai tuhoja tulisi ollenkaan, koska tuleehan niitä Jedinkin kanssa. Suunnitelmissa on tulevassa asunnossa ehdottomasti rajata osa asunnosta niin, että koira(t) saa olla siellä kun oon poissa. Eli en kyllä oo jättämättä bc/aussipentua yksin koko kämppään ja ylläty sitten, kun on tuhoja tehty

Millasella päiväjärjestyksellä (yleensä) meette bortsujenne kanssa? Teettekö aamulla pitkän lenkin ja sitten iltapäivällä/illalla toisen vai miten? Jostain luin (voi olla tosissaan ihan väärää tietoa), että bortsuja ei usein voi viedä koirapuistoihin, koska niiltä palaa käpy tosi nopeasti, mutta onko tää totta? Jedin kanssa vedän joka päivä vähintään 10min tokotreeniä, yleensä muutamaan eri kertaan tän kymmenen minuuttia. Lisäksi sitten kesken lenkin annan käskyjä eli treeniä tulee päivässä aika paljon. Metsässä pyrin käymään aina kun mahdollista, koska mun mielestä se on niin loistava tapa väsyttää koiraa. Samoin pyöräily.

^Miekin aina koppaan tuon 23 kiloiseni kainaloon ja kanniskelen ympäriinsä. No joo, ehkä mulla on "vähän" iso poika.

Mun täytyy tunnustaa, että aamulla me ei käydä lenkillä ollenkaan. Johtuu ihan siitä, etten millään ehdi, enkä tasan suostu heräämään monta tuntia etuajassa ja käymään lenkillä joskus kello 7 aamulla. Onhan se vähän eri juttu, kun asutaan okt:ssa maalla ja Misti pääsee päivän mittaan useita kertoja ulos yksinään touhuilemaan. Sitten käydään iltapäivällä tai illalla yksi noin tunnin lenkki. Yleensä Misti saa mennä vapaana, mutta nyt kaamosaikana joudutaan tekemään enemmän hihnalenkkejä tiellä, kun metsässä ei näe mitään. Mutta valoisan aikaan juurikin metsäteillä, pelloilla yms. Eli yllättävänkin vähäisellä liikuntamäärällä pärjää tämä bc. Tunnin lenkin lisäksi menee toinen tunti pihalla puuhatessa: leikitään, treenataan ja ihan ollaan vaan. Misti rakastaa pallon tai frisbeen perässä juoksentelua ja siinä saa väsytettyä koiran melko hyvin. Tokoa tehdään päivittäin noin varttitunti. Sisällä ollessa mun tehdessä omia juttuja Misti nukkuu tai nakertaa luita. Meillä on aika säännölliset rutiinit ja päiväjärjestys näyttää pitkälti tuolta. Eli Misti saa liikuntaa ja aivotyöskentelyä/leikkiä parisen tuntia päivässä ja viettää varsin onnellista koiranelämää.

Mististä ei ainakaan ole enää koirapuistokoiraksi, sillä nimittäin palaa käämit samantien ja murahtelee kaikille. Kenenkään ei kärsi enää tulla lähelle tätä narttua, saattaa nimittäin saada tulta ja tappuraa olevan bc-nartun kimppuunsa. Misti hermostuu nykyään nanosekunnissa ja vähintään murisee varoittavasti, yrittää käydä kimppuunkin, jos en ehdi estää. Heippahei, minulla on siis kaksi vihaista koiraa, missä vika. Käsitykseni mukaan bortsut ei ole niitä sosiaalisimpia toisten koirien suhteen eikä siten varsinainen koirapuistokoira. Yksilöllisiä eroja tietenkin löytyy.

Misteli Suosittelisin teille leikkimistä, leikkimistä ja leikkimistä. Ja suosittelen lukemaan kirjan saalisvietti koirankoulutuksessa, en muista kirjoittajaa. Miten misti leikkii kanssasi? Jos leikki menee hyvin, niin et koiralta saa lelua pois kuin käskyllä. Voit "repiä" niin että koira käy ilmassa. Mitä tapahtuu jos leikkiessä annat koiran voittaa eli annat lelun revittäessä sille? Kannattaisi panostaa tuohon leikkimiseen ja vietin nostattamiseen sen avulla, pehmeästä ja rauhallisestakin koirasta saa sillä helposti kovan ja vilkkaan kun koira pääsee sopivaan viettiin.

KivilintuKoiran sopimisesta jollekin ei kuitenkaan voi sanoa netin kautta kovin tarkasti. Seuraavassa kerron omia mielipiteitäni bordercollieista yleistettynä:

Liikunnan määrää korostetaan liikaa, ei bordercollie tarvi liikuntaa ja lenkitystä sen enempää kuin moni muukaan koira, metsästys- ym koirat tarvitsevat paljon enemmän. Mutta bordercollie tarvitsee tekemistä aivoilleen, jo minun 15vk ikäinen pentu ei väsy pelkästä lenkistä. Käytät koiran 2 tunnin lenkillä ja se saattaa heti perään tuhota kämppäsi. Aivotyö väsyttää tehokkaammin. Joku minulle aikoinaan sanoi että 10m jäljestystä väsyttää kuin 100, vai oliko jopa 1000m juoksua. Bordercollie ei ole mikään superkoira, ihan koira se vaan on. Viisas ja nopeaoppinen tietenkin, vilkkautta unohtamatta. Joillekin se sopii ensimmäiseksi koiraksi, jollekin toiselle se ei sovi vielä neljänneksikään koiraksi. Mielestäni bordercollie vaatii omistajaltaan ennenkaikkea ymmärrystä niiden luontaisesta käyttäytymisestä ja koiran luku taitoa. Rodussa on valtavasti potentiaalia, mitä pitää löytyä omistajastakin. Bordercollie on ovela, se kyllä helposti kyykyttää kokematonta ihmistä sellaisissa pikkuasioissa, mistä myöhemmin voi tulla isompi ongelma.

Itsellä on pohjalla 4,5 vuoden taistelu erittäin kovan, itsenäisen, dominoivan, erittäin vietikkään mutta helposti motivoitavan koiran kanssa (verrattavissa ehkä kovaan saksanpaimenkoiraan). Sen mitä sen pentuajasta muistan, olen nauranut sille kuinka helppo tämä bordercollie on. Vanhemman koiran "takia" olen kahlannut läpi monia koiran käyttäytymisestä ja koulutuksesta kertovia kirjoja, tavannut kokeneempia ohjaajia ja kysellyt tyhmiä. Pidänkin itseäni suhteellisen kokeneena vaikkei koirakokemusta ole 4 vuotta enempää. Vanhemman koiran viettikestävyydestä kertoo paljon se että tottiskentällä se alkaa olemaan parhaimmillaan tunnin jälkeen, kun monet muut jo väsyy. Taisteluleikissä minä en saa koiraa luovuttamaan, minulta loppuu voimat paljon ennen sitä.


Tuossa kun itse pohdiskelin rotuvaihtoehtoja ja vertailin Bordercollieta ja aussia niin sain sen kuvan että bordercolliet ovat vilkkaampia ja miellyttämisen haluisempia. Aussit sitten kovempia ja puolustushaluisempia.? Mielestäni bordercollie ja vilkas kuuluvat samaan lauseeseen.

Me ollaan nyt ronin kanssa panostettu tämän 8 ensimmäisen viikon aikana leikkimiseen ja kontaktiin. Ja panostus alkaa kantaa hedelmää. Mielestäni pennusta saa jo kuvan koiran tulevasta perusluonteesta. Se kuva jonka ronista muodostin käydessäni siellä 5-7vk ikäistä pentua katsomassa on ainakin vielä pysynyt. Sitten aletaan vahvistamaan haluttuja ominaisuuksia ja tasapainottamaan "ominaisuuksia". Tekniset liikkeet ja varsinkin niiden hiominen jätetään sitten myöhemmälle iälle. Olemmehan me harjoitelleet maahanmenoa, eteentuloa ja perusasentoa, mutta se harjoittelu on ihan leikin ohessa. Mutta kuinka voikaan arkipehmeä koira muuttua niin kovaksi ja vietikkäksi, minä olen niiin tyytyväinen pentuuni, koirasta meidän pitkälle pääseminen ei jää kiinni.

Toivottavasti nyt tuli paljon tekstiä ja mahdollisimman epäselvästi, ulosantini ei ole ikinä pysynyt ajatuksenjuoksuni perässä...

kiivilintu kirjoitti:

Millasella päiväjärjestyksellä (yleensä) meette bortsujenne kanssa? Teettekö aamulla pitkän lenkin ja sitten iltapäivällä/illalla toisen vai miten?

Aamulla noin tunnin lenkki riippumatta siitä, miten aikainen aamu on. Ja aina irti metsässä. Tämä on ehkä ainoa asia, joka keskivertoa vilkkaamman bortsun omistajuudessa välillä tökkii. Mulla ei onneksi ole kahdeksan luentoaamuja ennen kevättä ollenkaan ja seitsemältä jaksaa jo loistavasti painella metsään. Aiemmin syksyllä mulla oli jatkuvasti kahdeksan aamuja, jotka tarkoittivat herätystä viideltä ja metsäilyä puoliunessa. Ei aina kivaa, mutta en mä yksinkertaisesti voi jättää aamulenkkejä väliin tämän kanssa. Kakru turhautuu ja alkaa tehdä kotitöitä (esimerkiksi kokata). Muuten ihan jees, mutta Snöllä on meidän agilitykouluttajankin mukaan "enemmän intoa kuin taitoa", ja kokkausinto on johtanut esim. tehosekoittimen paloitteluun. En saanut pullaa.

Illalla me ei lenkkeillä, vaan treenataan. Joko koko ilta pienissä pätkissä tai sitten muutaman tunnin reissu treeneihin ja takaisin, sis. treenien lisäksi alku- ja loppuverkat.

Ja nyt aiheesta toiseen, nimittäin mitä ihmettä mää teen. Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä ensi kesäksi harjoitteluun kalifornialaiseen arabianhevossiittolaan - ja varmaan ihan tarpeetonta sanoakaan, että tuo on ihan once in a lifetime -mahdollisuus. Sellainen, josta ei todellakaan kieltäydytä.

Mutta Snö. Mihin ihmeeseen minä tuon rakkaan kakaran saan siksi aikaa ilman, että tarvitsee olla sydän syrjällään koiran tai hoitajan puolesta. Voi itku. Minun on pakko keksiä jotakin.

Misteli kirjoitti:

Jos ominaisuuksia alan tarkemmin erittelemään niin toivoisin seuraavan koirani olevan kaikin puolin kova, saa olla röyhkeä ja omapäinenkin, mutta ei liian herkkä tai pehmeä, joka paineistuu helposti, ahne, helppo motivoida, erittäin vilkas ja työskentelyintoinen, syttyy hetkessä, kuitenkin hyvän hermorakenteen omaava ja osaa tarvittaessa rauhoittua. Onko tuollaista koiraa olemassakaan?

Täältäkin löytyy melkein kuvaillun lainen koiruus. Melkein ilmaiseksi on tullut kaikki muu, paitsi ahneus ja rauhoittuminen. Ahne se ei aina ole, mutta herkut se ottaa kyllä palkkana tokossa sekä haussakin. Silti tekeminen on sille pääasia, ja namit vain on opittu palkkioksi. Rauhoittua se on aina osannut suuressakin vilskeessä ja missävain ihmisvilinässä, mutta jos on jotain tekemistä saatavilla, niin ei se automaattisesti sitä jätä ja rauhoitu. Esim, agissa vahtaa radalla meneviä koiria, kotona tuijottaa telkkaria sun muuta ongelmakäytöstä, joka on sille itsessään palkitsevaa.. Minua kohtaan on hyvin pehmeä muuten, mutta vietissä on kova. Ei koskaan ole paineistunut treeneissä, vaikka ohjaajapehmeyttä löytyy. Toki koulutuksella ja meidän suhteella on merkitystä, mutta itse pidän ehdottomasti ohjaajapehmeästä koirasta, joka kuuntelee ja haluaa tehdä oikein. Röyhkeyttä löytyy kun viretilaa säädellään. Usein joutuu kyllä jopa rauhoittamaan ja laskemaan virettä, kun toi käy niin kuumana tekemisestä. Syttyy siis helposti..

kiivilintu kirjoitti:


Millasella päiväjärjestyksellä (yleensä) meette bortsujenne kanssa? Teettekö aamulla pitkän lenkin ja sitten iltapäivällä/illalla toisen vai miten? Jostain luin (voi olla tosissaan ihan väärää tietoa), että bortsuja ei usein voi viedä koirapuistoihin, koska niiltä palaa käpy tosi nopeasti, mutta onko tää totta?

Meillä mennään aika vaihdellen. En tarkoituksella halua totuttaa koiria mihinkään rytmiin, vaan haluan että ne vaan on ja elää tilanteen mukaan. Ruoka tulee milloin sattuu, niinkuin lenkitkin. Arkena herätään aamuyöstä, ja viikonloppuna vasta päivällä. Mun työt alkaa niin aikaisin, että en edes kuvittele jaksavani lenkittämään koiraa ennen töitä. Pissille pääsee pihalle, ja sitten portin taakse kylppäri-eteis alueelle. Siellä nukkuu 5 tai jopa yli 10h. tyytyväisenä. Rauhoittuu kyllä jos ei ole tekemistä, ja käyttää luppoajan lepäämiseen. Töiden jälkeen mennään usein metsään 30min tai yli tunti. Päivittäin melkeinpä on jotkut treenit, joiden jälkeen pääsee vielä juoksentelemaan tai leikkimään jonkun kaverin tai meidän toisen koiran kanssa. Joskus on päiviä, milloin pääsee vain pihalle pissalle, eikä ollenkaan lenkkiä. Joskus taas yli 2h lenkkiä ja parit treenit päälle. Kaikkeen se sopeutuu ihan tyytyväisenä.

Koirapuistoilu on ihan yksilökysymys. Meillä ei varmasti onnistuisi. Moona toisia koiria kohtaan erittäin dominoiva, ja haluaa hallitta kaikkia. Tässä meillä on aika paljonkin ongelmaa.. Moona kyräilee ja napsii jos joku meinaa tulla meidän lähelle, pientä johtajuus ongelmaa tai luottamuspulaa. En ihan tiedä..

Meillä olen yrittänyt saada sellaisen järkevän ei-rytmin.. Meillä esim. illalla ulkoillaan vielä myöhään, jos aamulla ei ole aikaista heräämistä ja taas vastaavasti jos on aikainen herääminen, niin illalla ei mennä enää myöhään ulos, jotta rauhoitutaan sopivasti nukkumaan.

Olen myös halunnut auttaa pentua olemaan tuhoamatta asuntoa, varsinkin kun asutaan vuokralla -> joten meillä on pentuaitaus yksinoloja varten olohuoneessa ja makuuhuoneessa iso häkki yötä varten.
Pennun kanssa käydään monta kertaa päivässä ulkona, jotka kestää yleensä lähemmäs 30 min. Meillä molemmat tekee vuorotyötä, joten koirilla ei ole mitään varsinaista rytmiä.
Meilläkin ruoka tulee kun tulee, ulkoillaan kun ulkoillaan ja leikkiä saa kotona yksinkin ja yhdessä myös.
Ja tuosta pentuaitauksesta ja häkistä sen verran, että meillä W viihtyy molemmissa, pentuaitaukseenkin saattaa juosta suoraan ovelta, kun tullaan ulkoa.
Luita ja leluja on tarjolla sekä ruoka annetaan yleensä pentuaitaukseen tai häkkiin, jotta on ruokarauha, kun meillä tuo kääpiösnautseri on aika tarkka luista ja ruoasta. Molemmille siis suodaan ruokarauha.

Olen panostanut siihen, että pentu oppii rauhoittumaan. Meillä esim. liian isosta innostumisesta sisällä -> laitetaan pentuaitaukseen/häkkiin rauhoittumaan.
Ulkoillessa opetellaan paljon uutta ja siellä yleensä tottelee aika hyvin.

Treenaamassa ollaan jo käyty ja perusasioita opeteltu. Mutta en pidä kiirettä kouluttamisen kanssa. Meillä opetellaan nyt arkea kahden koiran kanssa ja W on ollut kotona vasta 5 viikkoa, niin kaikkea ajan kanssa.
W on sosiaalinen, avoin, reipas, rohkea ja sopivan kova ja leikkisä. Aivan mahtava pentu. Helppo motivoida ruoalla.

Windystä tuore kuva tältä viikolta..

Hei mustahan alkaa tuntua, että olisin ihan kykenevä bc:n omistajaksi, koska mun nykyiset liikunta- ja aktivointimäärät, mitä tarjoan Jedille, on aika pitkälti samat kuin mitä teette bortsujenne kanssa. Jaa mikä aktiivinen cockeri... Ehkei bortsut ookkaan sitten niin yli-inhmillisiä koiria kun oon luullut.

^Oon melko varma että sopii. Joten jos bc tuntuu omalta, niin anna palaa vaan.

Remux kirjoitti:

Misteli Suosittelisin teille leikkimistä, leikkimistä ja leikkimistä. Ja suosittelen lukemaan kirjan saalisvietti koirankoulutuksessa, en muista kirjoittajaa. Miten misti leikkii kanssasi? Jos leikki menee hyvin, niin et koiralta saa lelua pois kuin käskyllä. Voit "repiä" niin että koira käy ilmassa. Mitä tapahtuu jos leikkiessä annat koiran voittaa eli annat lelun revittäessä sille? Kannattaisi panostaa tuohon leikkimiseen ja vietin nostattamiseen sen avulla, pehmeästä ja rauhallisestakin koirasta saa sillä helposti kovan ja vilkkaan kun koira pääsee sopivaan viettiin.

Meillä leikitään paljon, päivittäin sekä veto-, että palloleikkejä. Misti leikkii hyvin, vetää viimeiseen asti eikä anna periksi, ellen sano tiukasti että "irti". Olen nostellut sitä ilmaankin, jolloin ilmenee kunnon taistelumurinaa. Annan Mistin aina voittaa, kun se kiskoo oikein lujasti. Se saattaa lähteä nakertamaan lelua muualle, mutta jos haluaa jatkaa leikkiä, niin tulee kyllä luokseni. Nyt olen huomannut, että olen itse ollut se aktiivinen osapuoli ja innostanut Mistiä leikkiin, eikä koira osaa pyytää, koska on tottunut olemaan se passiivinen ja minä aktiivinen. Nyt olen tajunnut olla houkuttelematta Mistiä, jotta se itse aktivoituisi pyytämään leikkiin. Joskus se lopettaa kesken kaiken, luulee ilmeisesti etten halua enää jatkaa, mutta joskus tulee lelun kanssa luokse.
Palloleikeissä odottaa täpinöissään, että potkaisen pallon ja Misti säntää ja hyökkää sen perään. Lähtee pallon kanssa muualle tai tulee luokse.

^Pyri siihen, ettei koira koskaan lopeta leikkiä. Leikkiessäkin pitää muistaa kohtuus: jos koiralla on taipumusta kyllästyä, niin jopa puolen minuutin leikki voi olla liian pitkä.

Tuohon ”oma koira” asiaan.
Oma kantani on, että bc on sen koira, joka sille tarjoaa töitä. Alkujaan bc ei ole saanut välittää siitä, kuka sitä ohjaa. Se tekee töitä ohjaajasta välittämättä – kunhan on töitä. Tämän vuoksi monella bc:llä on eri ohjaaja eri lajeissa. Ne eivät välitä vaihdoksista.
Tottahan toki se vaikuttaa, kuka koiraa hoitaa, lenkittää ja kuka sen kanssa tekee. Side on varmasti vahvempi sen päivittäisen ohjaajan/hoitajan kanssa – jos kyseisen henkilö on johdonmukainen ja reilu.

Bc on äärettömän fiksu ja ”kiero” rotu. Nämä osaavat vedättää ihan kevyesti. Tito yritti yhdessä vaiheessa jäädä seisomaan pihalle, kun mentiin sisään. Ei siksi, ettei halunnut sisälle tulla. Se halusi, että sitä kutsutaan, koska silloin myös palkataan. Noh, menin aina sisälle ja jätin koiran ulos. Totesi, ettei ollut niin hyvä idea. Palkkasin, kun tuli ilman kutsua.

Moni sanoo, että Titolla on paljon miellyttämisenhalua. Pyh, sanon minä. Se tavoittelee ihan vain omaa etuaan. Se, että koira näyttää tekevän silkasta ilosta vaikka mitä, on lähtöisin tasan koulutustavasta ja opitusta mielentilasta. Jos on opettanut koiralle johdonmukaisesti, että ”lopussa kiitos seisoo”, koira tekee niin kauan, että palkka tulee.

Hei!
Olen uusi täällä ja olen etsiskellyt itselleni borstua. Kovin vaikealle se tuntuu. Aina kysytään, oletko harrastanut ja aina vaaditaan kaikkea.
Olin jo vähällä mennä hankkimaan ei rekisteröidyn pennun. Mutta en sitten kuitenkaan halunnutkaan sitä.
Olen laitellut mailia monellekin ja aina sama vastaus. Minkälainen sitä pitäisi itse olla että sen pennun joskus saisi?
En ole enää ihan nuori. Olen sentään jo 17 ja opiskelen ammattikoulussa.
Koiraa ei ole ennen ollut ja minun niin kiinnostaisi juuri tämä rotu.
Mitä siis pitäisi tehdä? Odottaa? Ottaa toinen rotu ensin? Ottaa se ei rekisteröity?

^^ Samaa mieltä tuosta työhommasta. Usvan voi laittaa perustöihin ihan kenen tahansa kanssa, jolle on kerrottu sen käskyt. Se tottelee ja tekee niinkuin pitääkin ja jos siellä tapahtuu jotain hässäkkää (totaalisen väärä käsky tai käsky jää kokonaan puuttumaan) niin Usva vaan tyynesti käyttää omaa päätänsä ja paikkaa tilanteen.

Aika usein tapahtuu sitäkin, että koira vaihtaa lennossa ohjaajaa. Esim. yksi laidun meillä on melkoisen typerän muotoinen, kun se kiertelee piharakennuksia yms. ja sen veräjä on vähän hankalasti kahden rakennuksen välillä. Saattaa siis ihan hyvin olla niin, että minä lähetän koiran hakuun ja isäntä menee avaamaan veräjää sillä välin kun Uu kokoaa lampaat. Koira tekee poispäin ajoa mun käskyttämänä, niin kauan että en enää näe sitä, jolloin huikkaan isännälle että käske koiraa. Isäntä sitten käskyttää Usvan tuomaan lampaat ihan peruskuljetuksena omaan suuntaansa ja veräjästä läpi ja jää itse sulkemaan sen. Tässä vaiheessahan koira taas tekee poispäin kuljetusta, mutta isännän käskyttämänä, kunnes minä taas näen koiran ja voin käskeä sen peruskuljetukseen.

Koulutusvaiheessa meillä oli koko ajan se ajatus, että ei töistä tule yhtään mitään, jos mun pitää olla aina käyttämässä koiraa. Ainoa missä näkyy, että päävastuu koulutuksesta on ollut mulla, on se että se vihonviimeinen PRKL tulee multa. :D Onneksi sitä tarvitaan vain harvoin.

Ja laitanpa vielä pari ihkukuvaa eiliseltä kun kerta innostuin postaamaan.

^^
Paljon taitaa olla bortsuista kysyntää tällähetkellä, ja suurin osa kasvattajista onneksi myyvät pentunsa vain hyviin bortsuille sopiviin koteihin. Siksi kai monet sortuvat ottamaan rekisteröimättömän pennun, tai muutenvain minkätahansa saavatkaan käteen helposti. Kasvattajille varmasti tulee vaikka kuinka paljon pentukyselyitä bortsuista tietämättömiltä ihmisiltä, ja he tekevätkin ihan oikein kun kyselevät tarkasti tulevasta kodista ja pennun otto tarkoituksesta.

Jos sinulla on tarjota tarpeeksi aktiviteettia bortsulle, ja intoa harrastaa, ei varmasti ole mahdottomuus löytää itselle sopivaa koiraa hyvältä kasvattajalta. Toki joudut näkemään paljon vaivaa pennun etsintään, mutta se on varmasti sen arvoista. Älä ihmeessä edes harkitse rekkaamatonta bortsua, jos kukaan kunnollinen kasvattaja ei sinulle pentua myy. Vaihda mielummin rotua helpompaan siinä tapauksessa.

myway kirjoitti:

Tuohon ”oma koira” asiaan.
Oma kantani on, että bc on sen koira, joka sille tarjoaa töitä.

Nimenomaan tätä hain takaa kun kysyin kiivilinnulta tarkennusta tuohon "omaan koiraan". Meillä Snö on myös sellainen, että se tekee hommia kyllä ihan tasan sen kanssa, joka siihen mahdollisuuden antaa.

Snö on tämän lisäksi myös todella sosiaalinen ja ihmisrakas kakara, ei ole tässä maailmassa yhtäkään ihmistä joka ei saisi tuolta pasmoja ihan sekaisin. Pusuja, haleja, syliä ja rakkautta kaipaa jo heti kättelyssä. Eli ainakaan tämä yksilö ei nyt varsinaisesti ole mikään "yhden ihmisen koira". Pidättyväisempiäkin bortsuja tietenkin on vaikka millä mitalla.

Minusta kuulostaa, että kyllä siitä Mististäkin virtaa löytyy, kun vain opettelet ottamaan sen käyttöön. Se jos koira on treenien ulkopuolella rauhallinen, on mun mielestä vaan plussaa. Eli silloin kun tehdään niin tehdään täysillä ja muutoin otetaan lunkisti. Tämä oli yksi piirre, josta erityisesti pidän esim. Sumun emässä. Sillä on työmoottoria vaikka muille jakaa, mutta sisällä kotona se on todella huomaamaton, ellei sen kanssa erehdy leikkimään tai rapsuttamaan.

Sitten päivärytmistä: Mä olen erittäin aamu-uninen, joten molemmat koirat on opetettu siihen, että aamulla ei tapahdu mitään mielenkiintoista ja aamulenkkikin on vain sen 15-20 min, jonka jälkeen koirat sisälle, kupit nenän eteen ja minä lähden töihin. Normi työpäivän jälkeen lähdetään useimpina päivänä suoraan treeneihin. Sumulla on viikossa kahdet ohjatut agitreenit ja yhdet toko- ja hakutreenit. Lisäksi treenataan omin voimin jos jaksetaan ja kalenteriin vielä mahtuu. Treenien jälkeen käydään yleensä 0,5-2 lenkillä (yleensä n. tunti). Illalla koirat saavat sitten vielä ruokaa, jos eivät treeneissä ole saaneet tarpeeksi ja kellon ajasta riippuen käydään vielä pissalenkillä.
Viikonloppuisin nukun sitten yleensä pitkään ja lenkki pyritään tekemään valoisaan aikaan eli viikonloppuna on yleensä täysin oma rytminsä.

Tuon suurempaan aktivointimäärään ei oma kalenterini repeä, koska yöunet n. 7 h. työpäivä 7-9 h, treeneissä 1-2 h illassa, lenkillä 1 h illassa ja lisäksi vielä tietenkin matkat eri paikkojen välillä, lämmittelyt, jäähdyttelyt jne.

Täältä löytyy se yhden ihmisen bordercollie.
Keenasta voi kyllä sanoa että se on mun koira. Töitä se varmasti tekisi muidenkin kanssa, mutta jos sen on mahdollista tehdä mun töitä mun kanssa, tai olisin itse edes vaan paikalla, valinta olisi ihan selvä, ihan sama olisiko toinen ihminen perheenjäsen tm. läheinen ja tuttu ihminen. Se ei edes helpolla leikkiessä palauta lelua muille kuin mulle, vaikka joku muu olisi sen kanssa leikkinyt. Minä olen sille yksinkertaisesti se ihminen kenen kanssa se haluaa olla ja tehdä töitä. Kotonakaan sitä ei kiinnosta muut perheenjäsenet yhtään samalla tavalla kuin minä, ei edes äiti, joka hoitaa Keenaa silloin jos itse en ole kotona.

Muut ihmiset on Keenalle selvästi paljon merkityksettömämpiä, vieraisiin se suhtautuu huomattavasti välinpitämättömämmin mitä mun malinois, joka rrrrrakastaaa kaikkia ja tahtoisi syöksyä kaikkien jalkoihin mielistelemään. Vaikka osaa Keenakin sen kaikkien rakastamisen taidon (huomattavasti hillitymmin kuin Siru), sitä ei kiinnosta muiden kanssa tekeminen&oleminen yhtään samalla tavalla kuin minun kanssani.

Itse ainakin olen kovasti kokenut positiiviseksi sen että Keena on minun koirani, oli se sitten niin rodunomaista tai ei.

Pakko laittaa taas yksi kuva. Mun koirista on tosi vähän näitä seisotuskuvia, mutta tässä olisi Pajun 1½ v. poseeraus. Alkaa jo näyttää ihan isolta koiralta. :)

Toi mun oma koira -juttu oli lähinnä viittaus siihen, että olisi koira joka tuntuu omalta. Kun Jedissä ottaa pikkusen päähän se, että jos mä lähden treenaamaan niin neiti saattaa jäädä mielummin köllöttämään jonkun ihana puolitutun kainaloon. Eli nimenomaan ehkä suurimpana pointtina se, että olisi kaveri joka haluaa touhuta mun kanssa vähän erilailla kun toi spanieli.