KOIRARODUT - Lauantaina, 02.10.2010 klo 19:25
Borderterrieri
Maromi
Viestimäärä: 7
Moi, en löytänyt borderterriereille keskustelua, joten täällä jutustelua niistä? Miulla on yksi bortsu Eeka joka on 9 vuotta. Eekasta on kuvii ja videoita täällä ja sen blogissa. Kertokaa borderterriereistänne ja pistäkää kuvia mukaan :)
Borderterrieri Foofighters Abola Alert "Eeka"
"Rakkaus oikein valittuun koiraan voi nousta elämän yläpuolelle"
http://remmirauhaaja.blogspot.com
"Rakkaus oikein valittuun koiraan voi nousta elämän yläpuolelle"
http://remmirauhaaja.blogspot.com
(Viestiä on muokattu tiistaina, 05.10.2010 klo 12:13)
pimienta
Viestimäärä: 4
Kiazi
Viestimäärä: 107
Täällä kokemusta komesta borderterrieristä, kahdesta nartusta ja yhdestä uroksesta. Vanhempi narttu on jo edesmennyt, nuorempi narttu on äitini koira (tällä hetkellä meillä hoidossa) ja kohta vuoden täyttävä uros on ensimmäinen ikioma koirani. Omanlaisiaan nämä ovat kaikki olleet. On hyvä varautua siihen, että borderit ovat hyvin energisiä, etenkin nuorina. Osa painaa täysillä melkein loppuun saakka, osa saattaa rauhoittua nuorempana.
Toisinaan hyvin periksiantamattomia pieniä otuksia, jotka eivät ole sieltä herkimmästä päästä eivätkä yleensä välitä pienistä kolhuista. Osaavat olla hankalia, jos siihen annetaan mahdollisuus. Äitini luovutti ensimmäisen koiran kohdalla kynsienleikkuun suhteen ja se siirtyi minun harteilleni. Hän ei enää tuon jälkeen kyseisen koiran kynsiin kajonnut ja sai kammon leikata nuoremman nartunkaan kynsiä, vaikka se on aina käyttäytynyt hyvin. Itse olin n. 13-vuotias tuolloin, joten mikään täysi mahdottomuus kyseinen koira ei ollut. Useampi vuosi kuitenkin meni ennen kuin kynnet sai leikattua n. 10 minuutissa. Tällä omalla uroksella oli samanlaisia ongelmia aluksi, mutta nyt oli kokemusta hankalasta tapauksesta ja se käyttäytyy nykyisin oikein hyvin.
Ihan tässä viime aikoina olen kuullut/ lukenut parista uudesta omistajasta, joille on ilmeisesti tullut hieman yllätyksenä se millaisia pennut ovat. En tiedä sitten onko borderi jotenkin hankalampi verrattuna muihin rotuihin? Iski se epätoivo itsellekin aluksi tämän nuorimman kohdalla, kun ei enää muistanut millaisia ne oikein ovat :D Pariin housuihin se onnistui repäisemään reiät, koska se oli hyvin innostunut repimään lahkeita ja hyökkimään jalkojen kimppuun. Jonkin kerran tarrasi myös pohkeesta/ nilkasta kiinni.
Helppo yleensä motivoida sekä ruualla, että leluilla, mutta hankaluudeksi voi tulla pitkäkestoinen suoritus ilman palkkaa, esim. toko-kisat. Kyllähän noita on ihan valioitakin ja ylemmässä luokassa kisaavia, mutta eivät välttämättä ole niitä helpoimpia kumppaneita. Itse en ole tokossa kisannut, treenannut vain kotona ja yhden kesän ohjatuissa, mutta juttuja kuullut ja lukenut. Narttujen kanssa olen treenannut agilitya ja siinä monet ovat kovia menijöitä. Monessa muusakin lajissa näitä viipottaa.
Turkki on trimmattavat, ja se tehdään pääosin nyppimällä. Mikään mahdottomuus se ei ole. Ensimmäisen nartun nypin alusta alkaen itse. Toinen tuli meille sijoitukseen, joten kasvattaja hoiti turkin etenkin aluksi ja neuvoi samalla. Kerhon nettisivuilta taitaa löytyä ohjeet turkin hoitoon.
Mitään pakollisia terveystutkimuksiahan näillä ei ole. Aiemmin ei pahemmin tutkittu, mutta nykyisin näitä tutkitaan enemmän. Pentuja on ainakin aiemmin ollut välillä hankala saada ja voi joutua odottelemaan pitkäänkin, etenkin jos on ottamassa ensimmäistä. Ehkä noin vuosi takaperin äitini törmäsi erääseen, joka oli vuoden joutunut pentua kyselemään.
Noihin kokorajoihinhan (urokset 5,9 - 7,1 kg, nartut 5,1 - 6,4 kg) kovin moni nykyborderi ei mahdu. Molemmat nartut ovat olleet siinä n. 7 kilon paikkeilla. Uros painaa tällä hetkellä 9,1 kg, mutta veikkaisin sen siitä vielä vähän nousevan, koska kyseessä on kuitenkin vasta vuoden täyttävä koira.
Tässä joitakin omia kokemuksia. Olisi helpompi vastata, jos tietäisin mitä haluat koiralta. Oletko löytänyt borderi-foorumille? Sieltä löytyy juttuja borderin kanssa elämisestä. Nykyisin ei kyllä kirjoittelu ole kovinkaan aktiivista.
Toisinaan hyvin periksiantamattomia pieniä otuksia, jotka eivät ole sieltä herkimmästä päästä eivätkä yleensä välitä pienistä kolhuista. Osaavat olla hankalia, jos siihen annetaan mahdollisuus. Äitini luovutti ensimmäisen koiran kohdalla kynsienleikkuun suhteen ja se siirtyi minun harteilleni. Hän ei enää tuon jälkeen kyseisen koiran kynsiin kajonnut ja sai kammon leikata nuoremman nartunkaan kynsiä, vaikka se on aina käyttäytynyt hyvin. Itse olin n. 13-vuotias tuolloin, joten mikään täysi mahdottomuus kyseinen koira ei ollut. Useampi vuosi kuitenkin meni ennen kuin kynnet sai leikattua n. 10 minuutissa. Tällä omalla uroksella oli samanlaisia ongelmia aluksi, mutta nyt oli kokemusta hankalasta tapauksesta ja se käyttäytyy nykyisin oikein hyvin.
Ihan tässä viime aikoina olen kuullut/ lukenut parista uudesta omistajasta, joille on ilmeisesti tullut hieman yllätyksenä se millaisia pennut ovat. En tiedä sitten onko borderi jotenkin hankalampi verrattuna muihin rotuihin? Iski se epätoivo itsellekin aluksi tämän nuorimman kohdalla, kun ei enää muistanut millaisia ne oikein ovat :D Pariin housuihin se onnistui repäisemään reiät, koska se oli hyvin innostunut repimään lahkeita ja hyökkimään jalkojen kimppuun. Jonkin kerran tarrasi myös pohkeesta/ nilkasta kiinni.
Helppo yleensä motivoida sekä ruualla, että leluilla, mutta hankaluudeksi voi tulla pitkäkestoinen suoritus ilman palkkaa, esim. toko-kisat. Kyllähän noita on ihan valioitakin ja ylemmässä luokassa kisaavia, mutta eivät välttämättä ole niitä helpoimpia kumppaneita. Itse en ole tokossa kisannut, treenannut vain kotona ja yhden kesän ohjatuissa, mutta juttuja kuullut ja lukenut. Narttujen kanssa olen treenannut agilitya ja siinä monet ovat kovia menijöitä. Monessa muusakin lajissa näitä viipottaa.
Turkki on trimmattavat, ja se tehdään pääosin nyppimällä. Mikään mahdottomuus se ei ole. Ensimmäisen nartun nypin alusta alkaen itse. Toinen tuli meille sijoitukseen, joten kasvattaja hoiti turkin etenkin aluksi ja neuvoi samalla. Kerhon nettisivuilta taitaa löytyä ohjeet turkin hoitoon.
Mitään pakollisia terveystutkimuksiahan näillä ei ole. Aiemmin ei pahemmin tutkittu, mutta nykyisin näitä tutkitaan enemmän. Pentuja on ainakin aiemmin ollut välillä hankala saada ja voi joutua odottelemaan pitkäänkin, etenkin jos on ottamassa ensimmäistä. Ehkä noin vuosi takaperin äitini törmäsi erääseen, joka oli vuoden joutunut pentua kyselemään.
Noihin kokorajoihinhan (urokset 5,9 - 7,1 kg, nartut 5,1 - 6,4 kg) kovin moni nykyborderi ei mahdu. Molemmat nartut ovat olleet siinä n. 7 kilon paikkeilla. Uros painaa tällä hetkellä 9,1 kg, mutta veikkaisin sen siitä vielä vähän nousevan, koska kyseessä on kuitenkin vasta vuoden täyttävä koira.
Tässä joitakin omia kokemuksia. Olisi helpompi vastata, jos tietäisin mitä haluat koiralta. Oletko löytänyt borderi-foorumille? Sieltä löytyy juttuja borderin kanssa elämisestä. Nykyisin ei kyllä kirjoittelu ole kovinkaan aktiivista.
Krista ja borderterrieri Anssi
pimienta
Viestimäärä: 4
kiitos vastauksesta!
tutuillamme on borderi, joka on noin vuoden. olemme olleet katsomassa sitä tarkemin tämän ajattelun aikana:).
meitä kiinnostaisi ehkä melkein eniten tietää että; onko borderi kuten muutkin koirat, että voidaanko sen tuleviin käyttäytymistapoihin vaikuttaa samalla tavalla kuin muilla koirilla? niinkuin esimerkiksi että: jos koiraa pentuna pitää vaikka paljon sylissä, niin sitten se viihtyy isonakin sylissä?:)
tutuillamme on borderi, joka on noin vuoden. olemme olleet katsomassa sitä tarkemin tämän ajattelun aikana:).
meitä kiinnostaisi ehkä melkein eniten tietää että; onko borderi kuten muutkin koirat, että voidaanko sen tuleviin käyttäytymistapoihin vaikuttaa samalla tavalla kuin muilla koirilla? niinkuin esimerkiksi että: jos koiraa pentuna pitää vaikka paljon sylissä, niin sitten se viihtyy isonakin sylissä?:)
pimienta ~ pippurinen <3
Kiazi
Viestimäärä: 107
Ihan samalla tavalla nämä toimivat kuin muutkin koirat; miellyttäviä ja kannattavia asioita tehdään, ja kannattamattomia ja epämiellyttäviä vältellään. Nuo asiat tietysti voivat vaihdella roduittain ja vähän yksilöittäin. Eihän tiettyihin ominaisuuksiin tietysti voi vaikuttaa vaikka kuinka yrittäisi eli ei borderterrieristä saa bordercollieta vaikka mitenkä päin yrittäisi.
Väittäisin, että tuo sylissä oleminen on vähän yksilökohtaistakin eli osa koirista kokee sen miellyttävämpänä (=viihtyvät paremmin sylissä). Näistä kolmesta keskimmäinen on ollut eniten sylissä viihtyvä, vaikka sitä ei pentuna pahemmin hellitykään. Tuo siis johtui niistä terävistä hampaista, oli miellyttävämpää huomioida vanhempaa. Tämä nuorin viihtyy vähiten sylissä, se ei myöskään viihdy sängyssä kuin lyhyitä hetkiä. Vieressä se saattaa maata pidempiäkin aikoja. Vanhin viihtyi sylissä vaihtelevasti. Tämä sylissä oleminen on kyllä pysynyt samana melko nuoresta pitäen. Jokaisen näistä on kuitenkin voinut halutessaan ottaa syliin, jos siltä tuntuu. Yleistuntumalla väittäisin, että borderterrierit viihtyvät melko hyvin sylissä. En tiedä oliko tämä sylissä oleminen oikeasti jotenkin tärkeää teille vai pelkästään esimerkki?
Ehkä parempi esimerkki käyttäytymistapojen opettamisesta voisi olla tämä: tämä nuorin ei ole koskaan saanut rynniä ovista eli ulos lähdettäessä ei saa mennä ulos ilman lupaa ja sisälle tultaessa tuulikaapista ei saa poistua ilman lupaa. Tuon olisi varmasti saanut opetettua ihan mille tahansa muullekin koiralle. Luontainen käyttäytymismalli tuo ei ole, tai ainakin kaikki tuntemani koirat rynnivät ovista, jos ei ole muuta opetettu. Näitähän voi sitten muokata vanhemmallakin iällä niin halutessaan. Keskimmäinen on nyt meillä ollut hoidossa pari viikkoa ja sillä on samat säännöt kuin tuolla nuorimmallakin. Hyvin tuo 8,5-vuotiaskin on tuon oppinut, toisinaan yrittää edelleen livistää herkemmin.
On toki asioita, joihin voi olla vaikeampi vaikuttaa kuin jonkun toisen rodun kohdalla. En esimerkiksi pitäisi itsestään selvyytenä, että on helppo opettaa pommin varma luoksetulo, jos jänis lähtee nenän edestä. Osan saa takaisin helpommin ja osan kanssa voi olla todella vaikeaa. Kouluttajan taidoillakin on tietysti merkitystä. Itse en osaa opettaa varmaa luoksetuloa tuollaisessa tilanteessa. Periaatteessa tiedä, miten se onnistuu, mutta käytäntö tökkii :D
Eli niitä asioita, joita toivoo koiraltaan vanhempana, kannattaa vahvistaa ihan sieltä pennusta pitäen. Niiden pitää olla jollakin tavalla kannattavia koiralle. Tuo jollakin tavalla tarkoittaa sitä, että palkkiona ei tarvitse aina olla nami eikä se lelukaan, vaan jotakin muuta mitä koira tahtoo.
Kysele vain lisää, jos tulee jotain mieleen. Yritän vastailla parhaani mukaan :) Voit laittaa myös yksäriä halutessasi. Kannattaa muistaa, että nämä ovat kuitenkin vain minun näkemyksiäni ja joku toinen voi olla eri mieltä kanssani ;)
Väittäisin, että tuo sylissä oleminen on vähän yksilökohtaistakin eli osa koirista kokee sen miellyttävämpänä (=viihtyvät paremmin sylissä). Näistä kolmesta keskimmäinen on ollut eniten sylissä viihtyvä, vaikka sitä ei pentuna pahemmin hellitykään. Tuo siis johtui niistä terävistä hampaista, oli miellyttävämpää huomioida vanhempaa. Tämä nuorin viihtyy vähiten sylissä, se ei myöskään viihdy sängyssä kuin lyhyitä hetkiä. Vieressä se saattaa maata pidempiäkin aikoja. Vanhin viihtyi sylissä vaihtelevasti. Tämä sylissä oleminen on kyllä pysynyt samana melko nuoresta pitäen. Jokaisen näistä on kuitenkin voinut halutessaan ottaa syliin, jos siltä tuntuu. Yleistuntumalla väittäisin, että borderterrierit viihtyvät melko hyvin sylissä. En tiedä oliko tämä sylissä oleminen oikeasti jotenkin tärkeää teille vai pelkästään esimerkki?
Ehkä parempi esimerkki käyttäytymistapojen opettamisesta voisi olla tämä: tämä nuorin ei ole koskaan saanut rynniä ovista eli ulos lähdettäessä ei saa mennä ulos ilman lupaa ja sisälle tultaessa tuulikaapista ei saa poistua ilman lupaa. Tuon olisi varmasti saanut opetettua ihan mille tahansa muullekin koiralle. Luontainen käyttäytymismalli tuo ei ole, tai ainakin kaikki tuntemani koirat rynnivät ovista, jos ei ole muuta opetettu. Näitähän voi sitten muokata vanhemmallakin iällä niin halutessaan. Keskimmäinen on nyt meillä ollut hoidossa pari viikkoa ja sillä on samat säännöt kuin tuolla nuorimmallakin. Hyvin tuo 8,5-vuotiaskin on tuon oppinut, toisinaan yrittää edelleen livistää herkemmin.
On toki asioita, joihin voi olla vaikeampi vaikuttaa kuin jonkun toisen rodun kohdalla. En esimerkiksi pitäisi itsestään selvyytenä, että on helppo opettaa pommin varma luoksetulo, jos jänis lähtee nenän edestä. Osan saa takaisin helpommin ja osan kanssa voi olla todella vaikeaa. Kouluttajan taidoillakin on tietysti merkitystä. Itse en osaa opettaa varmaa luoksetuloa tuollaisessa tilanteessa. Periaatteessa tiedä, miten se onnistuu, mutta käytäntö tökkii :D
Eli niitä asioita, joita toivoo koiraltaan vanhempana, kannattaa vahvistaa ihan sieltä pennusta pitäen. Niiden pitää olla jollakin tavalla kannattavia koiralle. Tuo jollakin tavalla tarkoittaa sitä, että palkkiona ei tarvitse aina olla nami eikä se lelukaan, vaan jotakin muuta mitä koira tahtoo.
Kysele vain lisää, jos tulee jotain mieleen. Yritän vastailla parhaani mukaan :) Voit laittaa myös yksäriä halutessasi. Kannattaa muistaa, että nämä ovat kuitenkin vain minun näkemyksiäni ja joku toinen voi olla eri mieltä kanssani ;)
Krista ja borderterrieri Anssi
Joldi
Viestimäärä: 9
Täältä löytyy borderi narttu :) Sanoisin omiin kokemuksiin nojaten, että nää on vilkkaita, aktiivisia ja pirtsakoita tapauksia. Omani saa päivittäin juosta vapaana ainakin tunnin ja siihen se on tyytyväinen. Toisaalta osaa myös olla pimahtamatta vaikka jäisi joku päivä vähemmälle. Ja aktivointia tuohon liikunnan kylkeen, niin pysyy rauhallisena. :)
Tää mun narttu ainakin löllöilisi sylissä vaikka aina, ja sitä voikin roikottaa ja kantaa ihan miten päin tahansa. Johtuneeko sitten siitä, että harvemmin tulee sylissä sitä ihan muuten vaan pidettyä? :D Ja varmasti nukkuisi sohvalla ja sängyssä ja kainalossa yms. mutta kun niille ei ole tulemista. Tonkin oivalsi äkkiä. Muutenkin musta tuntuu, että johdonmukaisuudella oppii äkkiä ns. käytöstavat. Käskyt ja vaikka toko-liikkeet voikin viedä pidempään.
Tärkeää siis borderin kanssa on kunnon liikunta, aktivointi, selkeä ja joustamaton kuri ja kun nää on kunnossa, niin paljon rakkautta. :))
Tää mun narttu ainakin löllöilisi sylissä vaikka aina, ja sitä voikin roikottaa ja kantaa ihan miten päin tahansa. Johtuneeko sitten siitä, että harvemmin tulee sylissä sitä ihan muuten vaan pidettyä? :D Ja varmasti nukkuisi sohvalla ja sängyssä ja kainalossa yms. mutta kun niille ei ole tulemista. Tonkin oivalsi äkkiä. Muutenkin musta tuntuu, että johdonmukaisuudella oppii äkkiä ns. käytöstavat. Käskyt ja vaikka toko-liikkeet voikin viedä pidempään.
Tärkeää siis borderin kanssa on kunnon liikunta, aktivointi, selkeä ja joustamaton kuri ja kun nää on kunnossa, niin paljon rakkautta. :))
Strikku
Viestimäärä: 1820
Tunnen pimientan ihan henkilökohtaisesti ja voisin sanoa, että tuo sylissä pitäminen oli vain yksi esimerkki.
pimienta
Viestimäärä: 4
chava
Viestimäärä: 16
Nostelen vanhaa ketjua. Onkohan täällä vielä borderin omistajia?
Olen miettinyt koiran hankkimista ja borderi tuntuu aika omalta rodulta. Muutama asia toki mietityttää.
Itseäni kiinnostaisi rodun aktiivisuus/liikunnan määrä. Kyllähän täällä siitä oli jo puhetta, mutta onko lisää esimerkkejä tai mielipiteitä? Eli miten paljon liikuntaa borderi tarvitsee päivässä? Miten usein annatte koiran juosta irti? Teettekö viikossa esim. parina päivänä useamman tunnin lenkin jolloin koira saa juosta irti, ja muina päivinä vähän lyhyempiä remmilenkkejä?
Itse en ole superinnokas lenkkeilijä, mutta lähdettävähän se on kun koira on(: Panostaisin kyllä kouluttamiseen, temppuihin jne. aivojumppaan kotona ja haluaisin harrastaa jotain (koiratanssi, toko, agility) koiran kanssa.
Entä tuhosiko pentusi paljon tavaraa/huonekaluja? Millainen borderi on sisätiloissa? Omat kokemukset on vinttikoirista, jotka ovat kotona suurilta osin sohvankoristeita. Ja koulutuskokemuksia on aina kiva kuulla lisää:) Ja kertokaa toki muutakin mitä mieleen tulee
Olen miettinyt koiran hankkimista ja borderi tuntuu aika omalta rodulta. Muutama asia toki mietityttää.
Itseäni kiinnostaisi rodun aktiivisuus/liikunnan määrä. Kyllähän täällä siitä oli jo puhetta, mutta onko lisää esimerkkejä tai mielipiteitä? Eli miten paljon liikuntaa borderi tarvitsee päivässä? Miten usein annatte koiran juosta irti? Teettekö viikossa esim. parina päivänä useamman tunnin lenkin jolloin koira saa juosta irti, ja muina päivinä vähän lyhyempiä remmilenkkejä?
Itse en ole superinnokas lenkkeilijä, mutta lähdettävähän se on kun koira on(: Panostaisin kyllä kouluttamiseen, temppuihin jne. aivojumppaan kotona ja haluaisin harrastaa jotain (koiratanssi, toko, agility) koiran kanssa.
Entä tuhosiko pentusi paljon tavaraa/huonekaluja? Millainen borderi on sisätiloissa? Omat kokemukset on vinttikoirista, jotka ovat kotona suurilta osin sohvankoristeita. Ja koulutuskokemuksia on aina kiva kuulla lisää:) Ja kertokaa toki muutakin mitä mieleen tulee
muksis
Viestimäärä: 62
nostetaanpas tätä ylös jos löytyisi borderterriereiden omistajia. Täällä ollaan vähitellen etsitty sitä oikeaa rotua meidän perheeseen ja aiemminkin jo borderterrieriä olen katsonut ja nyt se taas tuli mieleeni jostain ja aloin rotua enemmän tutkailemaan..
Nemo (16.2.2006)
KESKUSTELUN TILASTOJA: | Kpl: |
Rekisteröityneitä käyttäjiä | 28097 |
Moderaattoreita | 16 |
Viestiketjuja yhteensä | 6266 |
Viestejä yhteensä | 545432 |
Uudet käyttäjät tänään | 0 |
Viestiketjuja aloitettu tänään | 0 |
Viestejä kirjoitettu tänään | 1 |
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkki | Sipulu |
Peukkuja ylös | 265761 |
(Tilastot päivitetty viimeksi 29.03.2024 klo 10:30) |