Koirat.com

Pääsykokeista siis puhun! Mulla on ne edessä vielä huomenna ja perjantaina sit on kaikki ohi! Sovittiin että mä oon yhteydessä niitten jälkeen että mikä päivä mennään kyläilemään, ihan vaan tutustumaan ja juttelemaan rodusta enemmän

^ Aa, mä ehdin jo innostua että meinasit pentua jo aikasemmin ruveta hankkimaan... Harmi. Mut onnea pääsykokeisiin!

Siis kyllä meille aiemminkin periaatteessa sopisi, nyt kesällä olisi vielä niin helppo harjotella sisäsiisteyttä ja olisi muutama pentu vapaanakin jotka kiinnostaisivat hirveästi, mutta koitetaan pitää pää kylmänä ja olla hätäilemättä

Kuvia 7-8-viikkoisista pennuista.








Kasvunvaraa nahassa.


Päiväunille menossa

^ olivat kyllä aivan älyttömän suloisia tapauksia! toki myös vanhempi kolmikko, aivan ihania kaikki!

Voi jestas eihän tälläsiä kuvia kestä! Kertakaikkiaan hellyttäviä naperoita. Mua jostain syystä on aina viehättänyt erityisesti nuo millä on valkoisia piirtoja/alueita rinnassa tai naamassa.

Kuvia 12-viikkoisista pennuista:








Sisarukset pääsivät leikkimään keskenään

Oi siellä on pidetty pentutreffit Meidän shibakakara täyttääpi vuoden 17.päivä ja suunnitteilla olisi myös treffata koko pentueen voimin! Kivoja nämä vähän pienempiä pentueita synnyttävät rodut kun on sitten paremmat mahdollisuudet että pääsee koko porukka paikalle

Hei Laitan nyt vielä tännekkin nostaakseni vähän keskustelua. Meille kotiutui viime tiistaina cirneco poika Timon :) Reipas, vikkelä (juoksee melkein lujempaa kuin minä) ja läheisyydenkaipuinen tapaus! Ennestään meiltä löytyy yksi shiba uros, nyt on sitten myös sellainen alkukantainen koiruus joka viihtyy myös sylissä En tiedä onko muillakin tämän rodun pennuilla, mutta tuntuu että Timonilla on valtavat tassut suhteutettuna koiran kokoon. Pientä "rääkymistä" myös tapahtuu aina silloin tällöin protestoidessa.. luulin että shibat on ainoita jotka osaa kuullostaa todella kamalalta niin halutessaan..

^ Ihana pikkuherra siellä! On kyllä kiva kun nyt on cirnecopentukin palstoilla, tääl on ainaki yks joka seuraa erittäin mielellään kaikenmaailman kuulumisia ja kuvia.

Oon kyllä niin ihastunut Timoniin

neanicole kirjoitti:

Oon kyllä niin ihastunut Timoniin

Timon on kyllä välillä sellanen riiviö että päivä sen kanssa ja saattaisit muuttaa mielesi

Hahah enkai sentään, Novan kanssa on totuttu kyllä kaikenlaiseen

Tässä Erjiksen pentukuvien valkomerkkinen tyttönen, kohta puolivuotiaana. Hirmuista vauhtia nää kasvaa! :)






"Isoveljen" kanssa.

^ On nättejä hörökorvia. Pennulla taitaa olla pikkuriikkisen valkoista hännänpäässäkin?

^ Juu, itseasiassa molemmilla on. Ventillä on vain supistunut ihan minimiin, ehkä 10 valkoista karvaa häntätupsussa. Sillä oli pentuna vähän valkoista merkkiä myös päässä, mutta nykyisellään enää vähän sekakarvaa nenänpiillä ja muutama valkoinen karva jonossa otsalla.

Venti 3 vee on tosiaan meidän ensimmäinen hörökorva. Ollaan aika paljon kierrelty näyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla mukavalla menestyksellä ja lisäksi kokeiltu vähän lajia jos toistakin. Juoksujutuissa Venti on aika lahjaton, mutta käydään maastokisoissa pinkomassa muutaman kerran kaudessa huvin ja urheilun vuoksi. Talvilajina meillä on agility, jossa koira on huomattavasti ohjaajaa lahjakkaampi. Vähän haastava yhdistelmä tuulennopea piski ja koordinaatiokyvyltään huonompaa keskitasoa edustava ohjuri.. Lisäksi ollaan kokeiltu siipiämme rally-tokossa ja startattiin virallisissa kisoissa elokuussa ensimmäisinä rodun edustajina Suomessa. Sijoille ei päästy, mutta mukavat 95 pistettä ja tuomaripalkinto saatiin kotiintuomisiksi!

Tilda kohta 6kk tuli kesällä sijoitukseen Ventin kaveriksi. Venti ehti elää muutaman kuukauden ainoan koiran luksuseloa, mutta on alunperin saapunut kahden suomenlapinkoiran seuraan laumanlisäykseksi. Tildan päätehtävänä on nyt vain kasvaa rauhassa (toivottavasti ei hirveästi korkeutta enää kylläkään) ja jatkaa ihanaa olemistaan. Tää on aivan ihastuttava pentu! Toiveissa aika samanmoiset harrasteet kuin Ventilläkin sitten tulevaisuudessa, omia lahjakkuuksia toki painottaen. Josko tämä tyyppi pinkoisi vähän hanakammin vieheenkin perässä.. :)

Kuvia ei voi koskaan olla liikaa..

Pikku-Venti


Iso-Venti noin kuukausi takaperin


3-vuotissynttäreitä vietettiin kesällä tyylillä!


Tilda 9 vko


Tilda 5kk

Hei Minkä ikäisenä muiden cirnecot on lähtenyt ensimmäistä kertaa jäniksen/citypupun perään? Timon on nyt 3kk ja meidän pihalla tuli pari päivää sitten citypupu vastaan ja ei _onneksi_ vielä sännännyt sen perään. Jäi vaan tuijottamaan ja tuli onneksi luokse kun kutsuin Aikamoiset kauhuskenaariot kyllä kävi mielessä..


Kuvat ei liity tapaukseen





.. ja uni maistuu

Venti taisi olla vajaan vuoden vanha kun pääsi ensimmäisen kerran jäniksen perään. Vieheen perässä se juoksi ensimmäisen kerran noin puolivuotiaana (ja teki sen innokkaasti). Tilda ei ole pupujen kanssa vielä nenäkkäin onneksi päässyt, mutta kyllä se kisailevien pihaoravien perään pinkaisi maalla 5-kuisena ja ajoi ne puuhun. Vieheestä se on ollut tosi innostunut sen muutaman kerran mitä tänä vuonna ehti tutustua.

propione kirjoitti:

Venti taisi olla vajaan vuoden vanha kun pääsi ensimmäisen kerran jäniksen perään. Vieheen perässä se juoksi ensimmäisen kerran noin puolivuotiaana (ja teki sen innokkaasti). Tilda ei ole pupujen kanssa vielä nenäkkäin onneksi päässyt, mutta kyllä se kisailevien pihaoravien perään pinkaisi maalla 5-kuisena ja ajoi ne puuhun. Vieheestä se on ollut tosi innostunut sen muutaman kerran mitä tänä vuonna ehti tutustua.

Jännityksellä (ja kauhulla) odottaen miten käy Timonin kanssa kun seuraavan kerran tulee pupu vastaan

Ainiin, mie kävin kaksilla cirnecotreffeillä viikko sitten! Ensin oli treffit yhen 7v cirneconartun omistajan kanssa, olivat täällä käymässä ja käveltiin pieni lenkki ulkona rodusta jutellen. Seuraavana päivänä treffasin Lepon kanssa koirapuistossa kaksi cirnecoherraa, 9v ja 5v ja niiden omistajan lisäksi oli myös lähellä asuva kasvattaja mukana rodusta kertoilemassa.
Mainioita höröttimiä kaikki kolme, Leppo yritti kovasti nuoremman jätkän kanssa juosta kilpaa, mut sit kun myöhemmin papparainenkin lämpes Lepolle niin saivat kivat ja kohteliaansävyiset painit aikaiseksi.

Kirjottelin tapaamisten jälkeisiä fiiliksiä ihan muistiin, kun sen seuraavan koiran tuloon kuitenkin varmaan jokunen hetki vierähtää. Tosi paljon havaitsin sellaisia ominaisuuksia joiden perusteella cirneco voisi sopia meille, ja ne tuntui niin pehmeiltä... Ei yhtään karhean tuntuisia niin kuin olin olettanut. Hassun pikkuruisilta, kapeilta ja kevyiltä tuntui kuitenkin omaan käteen (varsinkin se 9kg narttu jota sain taluttaakin hetken kun omistajalla oli vanhempiensakin koira mukana) kun on tottunut tohon maastomakkaraan.
Mutta hienosti lievensi mun suurimpia epäilyjä, eli pystyisinkö minä, paimenkoiriin tottunut kerrostaloasuja, handlaamaan saalisviettisen koiran liikutuksen. Onnistuuhan se muiltakin ilman ihmeempää säätämistä.