Koirat.com

Palailelen tänne palstalle,vaikka rotu olikin jo päätetty.Mutta päätetty rotu ei tuntunut omalta,vaikka ihania olivat.Eli kaikille vastanneille kiitos vastauksista,pitää mennä tuonne cockereitten rotuyhdistyksen sivuille,koska näin näyttelyssä ihania cockereita.Tulin tänne,koska cockeri vetää puoleensa.Eli kertokaa ihmeessä yhteiselämästä cockerin kanssa.

^ Kauhean hankala kuvailla elämää cockerin kanssa lyhyesti. Meidän blogista löytyy koko mun ja Jedin yhteistarina alkaen pennun odottamisesta jo ennen syntymää kun odotin, että tietylle kasvattajalle syntyy pentuja. Toki vastailen mielelläni kysymyksiin täälläkin, mutta on kauhean vaikea yleisesti kertoa elämästä

Me ollaan otettu tokokausi taas. Ajattelin syksyllä mennä parin vuoden tauon jälkeen ohjattuun tokoon, jos vaikka saisin koiralle nimen eteen vihdoin sen TK1-tunnuksen. Ja se BH:kin olisi vihdoin kiva.

^Minkälaisena sä olet kokenut tuon toko-harrastuksen Jedin kanssa? Miten sun mielestä esim. toistot toimii, onko sillä kärsivällisyyttä tehdä toistoja? Entä teidän motivointi? Miten Jedi sietää painetta?
Mä suunittelen että aloittaisin tokoilun tuon meidän herhiläisen kanssa. Mä luulen että meillä tulee olemaan ongelmana tuo paineistuminen. Tuo paineistuu helposti, ja menee lukkoon jos huomaa että mä hermostun. Mulla on kanssa se ongelma että olen aika päällepäsmäri ja vaadin paljon niin itseltäni kuin koiralta harrastuksissa, ja vaikka yritän koko ajan höllätä huomaan että ei välillä oikein onnistu...

Muoks. Ääks, ei kun tuumasta toimeen! Ilmoitin meidät juuri loppukesästä alkavalle toko-kurssille! Hujjuii...

^Mä oon tehnyt poikien kanssa vain kotitokoa, joten siinä mielessä kiivilintu on paljon pätevämpi vastaamaan tokoilukysymyksiin ihan kotitokopohjalta voin sanoa tuohon toistokestävyyteen, kärsivällisyyteen ja motivointiin sen verran, että meillä on Deppi näistä kahdesta kärsivällisempi ja kestää toistoa suht hyvin, ei paineistu kovin helpolla (toki tähän vaikuttaa varmasti oma suhtautuminen ja mielentila kuten sanoitkin) ja on helposti motivoitavissa ruualla tai leikillä. Jasu on lyhytpinnaisempi ja monesti ennen tottistreenejä me tehdään pari rauhoittumisharjoitusta, jotta saan sen oikeanlaiseen keskittyneeseen mielentilaan. Jasu ei kestä toistoja loputtomiin ja on siinä mielessä opettanut mulle paljon koiran lukemista ja treenien oikeaa pituutta. Äärimmäisen helppo motivoitava Jasu kuitenkin on, niin ruualla kuin leikillä. Omalla tavallaan Jasu on siis haastavampi, mut oikean mielentilan ja vireen löytyessä ja mun toimiessa niin kuin kuuluu (tämä tuottaa välillä enempi vähempi haastetta) se on ihan loistava kaveri, joka tekee kaiken häntä heiluen.

Jedillä on kohtuullisen hyvä toistokestävyys. Teen treeneistä vaihtelevia ja en jää hiomaan yhtä juttua liian pitkäksi aikaa. Esim. paikkamakuun saatan tehdä vaan kerran aikaa vaihdellen tai sitten pari kertaa treenin eri vaiheissa, koska siitä Jedi kerää eniten paineita. Kaikki missä saa likkkua on Jedistä kivoja. Treenejä tehdään välillä pidempiä ja välillä psri minuuttia. Seuruutan lenkeillä ykskaksyllättäen ja kotona käsken seisomaan jne. Cockerilla ei ole sitä belgien ja sakujenvirettä tokoon eli ei kannata lähteä treenaamaan ja pyrkiä samanlaiseen suoritukseen kun ne. Huumoria tarvitsee.

Jedi taipuu mun makuun ihan hyvin tokoon. Se palkkautuu namilla mutta tekee kehuillakin. Jos treenit venyy liikaa niin keskittyminen herpaantuu ja se hössöttää. Liian hyvien herkkujen kanssa hössöttää myös.

Me aloitettiin tokoilu 12 viikkoisena ja 7kk ikäisenä kouluttaja hehkutti että koira toimii mahtavasti. Sitten monen sattuman takia ohjatut jäi ja omatoimisetkin jäi agin jalkoihin niin otettiin takapakkia.

Mutta kaikki kiinnostuneet vaan kursseille mukaan :)

Jatkaakseni cockeritokosta, niin kuvasin meidän pikatreenit. Ollaan tosiaan oltu niin tooooosi pitkään tekemättä tokoa ollenkaan. Siis ollenkaan. Oikein, koira istuu ja on paikalla aksassa lähdössä, mutta muuten ollenkaan, joten meno on nyt sitten sen näköistä. Seuruu on liian irtonaista ilman hihnaa (hihnan kanssa meni kyllä hyvin) ja perusasennot jäi pari kertaa vähän vinoon. Paikkamakuu on kyllä hyvä. Eiköhän tosta tiukalla treenillä saada TK1-cocspa. (joo ja meillä on menossa megapalkkakausi tokossa, kun ei olla aikoihin tehty, siksi jatkuvat palkat)

^Tosi kivan näköistä menoa sulla ja Jedillä, Jedi tekee mahtavalla ilmeellä! Just ton takia tokoilu cockerin kans houkuttaa, kun koirasta näkee miten sillä on hauskaa

Yksi asia on varmaa: elämä spanielin kanssa ei ole tylsää! Se kiteyttää aika hyvin sen, millaista näiden kanssa on. Kun tarpeeksi kauan viettää aikaa cockerin kanssa, se iloisuus ja huumorintaju jotenkin tarttuu.

Unohtui äskeisestä...

Onko kukaan suunnitellut kokeilevansa BH-koetta cockerin kanssa? Olin viikko sitten avustajana kyseisessä kokeessa, ja tulevaisuuden omaa cockeria silmällä pitäen mietin, uskaltautuisinko suorittamaan sen. Kokemuksia ja ajatuksia otetaan vastaan!

^ Mä oon miettinyt BH:ta, mutta se on kariutunut siihen, etten ole viitsinyt alkaa opettelemaan rataa ulkoa

^^ Minä myös jokunen vuosi takaperin suunnittelin kyseiseen kokeeseen osallistumista, mutta se suunnitelma kariutui siihen, että meillä on tokohommia varten opeteltu suoraan sivulletulo, ja ilmeisesti tuossa kokeessa koiran tulee luoksetulossa istua ohjaajan eteen ja siirtyä vasta siitä sivulle. Osaksi laiskuuttani ja osaksi tuon tavallisen perusasennon harvinaisen tarkan osaamisen vuoksi en viitsinyt alkaa koiraa sen enempää sotkea uusilla luoksetulokutsuilla ja jätin suosiolla välistä. Mutta periaatteessa ei varmaan ole mitään estettä etteikö normaali tervepäinen cockeri kelpaisi myös tuon kokeen läpäisijäksi

^ Joo, se on se ideaalitilanne että koira tulee eteen, mutta kun siitä tottisosuudesta tosiaan riittää se 70 % pisteistä että A-osa menee läpi niin käytännössä muuten hyvä BH-koe ei kaadu siihen että koira tulee luoksetulossa suoraan sivulle. Näitä luoksetuloja näkee myös ihan niillä palveluskoirarotuisilla. Ja kun cockerspanielilla ei niitä PK-oikeuksia ole eli varsinaiseen PK-kokeeseen ei tule olemaan asiaa, siitä ei varmasti erityisesti simputetakaan jos koira ei istu siihen eteen.

Kiitos kokemuksista koskien tokoa, ollaan me siis ihan perusjuttuja tehty kotioloissa, on vaan niin eri käydä ohjatuissa treeneissä, kotona säätäessä kun ei ole niin tarkkaa miten liikkeet tehdään...
Nyt vaan harmittaa todella paljon, sain viestiä koirakoulusta johon oltiin menossa toko-kurssille että kurssi on lyöty yhteen toisen ryhmän kanssa ja aika muuttui. Ja uusi aika ei tietenkään sovi mulle, koska olen melkein väistämättä töissä silloin... Äääh vitsi kun harmittaa!

Wohoo saivat sittenkin kurssin onnistumaan sovittuun aikaan, me päästään tokoilemaan! Jesjesjes!

Hei syksyyn!

Manun elämä rullailee mukavasti, pikkuveli ei olekaan aivan niin kamala ja kesällä on mökkeilty, harrasteltu ja touhuttu ahkerasti. Elokuussa käytiin pitkästä aikaa näytelmissä pyörähtämässä tuloksin AVO H.



Morriksesta on kasvanut pikkuhiljaa iso poika ja sisäsiisteys sekä päivän rutiinit ovat pojalla mukavasti hallussa. Hampaat ovat vaihtuneet kokonaan ja ajoittaista rauhoittumistakin on jo ilmassa. Luonteeltaan Morris on varsinainen tättähäärä ja niin kovin erilainen Manuun verrattuna että ihan hämmästyttää. Ihanahan se on, mutta on tässä kotiutumisen ja kuukausien kasvamisen aikana taisteltukin. Arkitoko-kurssille pääsyä me odotellaan innokkaasti.



Keskenään pojat tulevat hienosti toimeen. Alkukuukausina Manu oli vähän sitä mieltä että sen kintuissa roikkuvan ja kaikkialta purevan kummajaisen olisi saanut heittää vaikka jorpakkoon ja jättää sinne, mutta nykyään meillä jo juostaan, leikitään, painitaan ja nukutaankin yhdessä.

Morris on kyllä aika hienon värinen

Meille saapui kuukausi sitten toinen cockeripoika Helsingistä, Rolex



Caesar otti ipanan heti kaverikseen, vaikka mustasukkaisuus välillä vähän iskeekin.
Näin nukkuivat yks ilta:

Se tais olla tuo Morris joka sekotti mun pään,kun näin ne pentukuvat.
Pitihän mun sit tutkia ko.rotua enemmän :) Ei ole olemassa ns.turvallista rotua.En muista olenko sanonut etten ikinä ota cockerspanielia,mutta aikasemmin pidin rotua tylsänä ja turhan työläänä.
Nyt meillä kuitenkin on musta tyttö ja olen ollut tosi tyytyväinen Oikeen harmittaa etten ole aikaisemmin tajunnut tätä rotua.

Jos täältä löytyy ketään käyttöcockerin kanssa käyttöpuolta harrastavaa ihmistä, niin kirjoitelkaapa jotain tai ohjatkaa aiempaan viestiin tässä ketjussa.

Erityisesti kuitenkin ilahtuisin, jos jonkun suunnilleen pk-seudulla asuvan siivellä pääsisi treenejä seuraamaan. Potentiaalisesti rotu kiinnostaa ja noin 2015/6 vois pentua eli pidemmän tähtäimen projektista on kyse. Voi myös olla, että rodun ominaisuudet ei sit kuitenkaan ole ihan sitä... Itselle on siis noutaja- ja seisojametsästys enemmän tuttua.

^ mulla ei ole kokemusta turbosta sen enempää kuin nähnyt niiden menoa treeneissä. Voisin sen verran jakaa omia mietteitäni, että itsellä olisi turbo ehdottomasti seuraava koira jos ei olisi kokorajoitusta.... Itse pidän todella paljon niiden tekemisen innosta ja energisyydestä, rohkeudesta ja ns. omasta päästä. Meille nousi kuitenkin kynnyskysymykseksi koiran koko, tai oikeastaan se että koiran käyttö rajoittuu sorsastukseen ja kanalintujahtiin. Käymme myös hanhimetsällä, johon tuon kokoisella koiralla ei ole minkäänlaista saumaa., vaikka intoa ja paloa löytyisi kuinka.
Oma show-linjainen narttu on sen verran vietikäs, että soveltuu esim. sorsastukseen hyvin. Pientä ääniherkkyyttä on kuitenkin ollut huomattavissa ihan pennusta asti, ei menetä toimintakykyään mutta reagoi esim. laukaukseen. Mielestäni vietikäs show-linjainen on siis ihan pätevä valinta jos meinaa käydä joskus metsällä ja muuten harrastella, mutta jos hakee työkoiraa niin on turbo ehdoton.
Näissä on myös huomattava ero turkissa, show-linjan turkki ei oikeasti sovellu pitkille metsästysreisduille. Vaikka trimmaisi koiran lyhyeksi, on turkki kuitenkin niin pehmeä että imee kaiken veden itseensä ja koira kylmettyy nopeasti. Jos olen ymmärtänyt oikein on turbojen turkki vettähylkivämpi ja enemmän noutajamainen, ja tietenkin huomattavasti helppohoitoisempi. Terveyspuolella taas on show-linjaa tutkittu enemmän, kun taas turboja on kuvattu vasta vähän aikaa ja monet tuovat koiria Briteistä jossa ei vieläkään oikein tutkita koiria. Suurin osa kuvatuista turboista on keskivertoterveydellä varustettuja, b- ja c-lonkkaisia. Ykkösen kyynäriä näkyy välillä olevan. Hyvä puoli on että huulipoimujen tulehdukset jotka piinaavat show-linjaa vaikuttaisi olevan aika tuntematon käsite turbojen keskuudessa, varmaan selittyy ainakin osaksi kuivapäisyydellä.

Itse olin ensin äimän käkenä tuon cockerin koulutuksen kanssa, kun oma harrastustausta rajoittuu noutaja ja pk- puolelle. Cockeri on paljon herkempi ja tulisempi kuin noutajat, ja niin älyttömän nopea liikkeissään ja järjenjuoksussaan. Positiivisella vahvistamisella pääsee miten pitkälle vaan cockerin kanssa, pakotteilla ei mihinkään. Kokeneet kouluttajat ovatkin sitä mieltä, että cockerin on saatava kypsyä rauhassa, sitä ei saisi painostaa tai vaatia liikaa ennen kuin se on ns. valmis psyykkeltään. Me tehtiin hyvin helppoja nouto- ja jälkiharjoituksia tuon ollessa pentu, ja ensimmäisten jouksujen aikaan lopetin täysin treenaamisen pariksi kuukaudeksi koska tuo meni ihan jumiin, myös fyysisesti. Kuitenkin kun aloitin taas treenamisen 10 kk iässä oli tuo kuin eri koira, paljon tasapainoisempi ja kesti painetta huomattavasti paremmin.
Olen saanut todella hyviä vinkkejä kokeneilta cockeriharrastajilta, cockeriväki on muutenkin mielestäni moneen muuhun rotuporukkaan verrattuna hyvin avointa ja helposti lähestyttävää. Myös turbojen harrastajat ovat jakaneet kokemuksiaan ja neuvoneet paljon, vaikka itsellä siis on show-linjaa edustava yksilö. Mielestäni kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä harrastajiin, kolme vuotta ei ole mikään pitkä aika siinä mielessä että turbopentueita syntyy vain pari vuodessa Suomessa. Voin vinkata pari hyvää kasvattajaa jos haluat, tänne kun ei saa laittaa nimiä esille.

No, enpä tiedä oliko näistä löpinöistä sen enempää apua sulle. :D

raggetti kirjoitti:

Mielestäni vietikäs show-linjainen on siis ihan pätevä valinta jos meinaa käydä joskus metsällä ja muuten harrastella, mutta jos hakee työkoiraa niin on turbo ehdoton.
Näissä on myös huomattava ero turkissa, show-linjan turkki ei oikeasti sovellu pitkille metsästysreisduille. Vaikka trimmaisi koiran lyhyeksi, on turkki kuitenkin niin pehmeä että imee kaiken veden itseensä ja koira kylmettyy nopeasti. Jos olen ymmärtänyt oikein on turbojen turkki vettähylkivämpi ja enemmän noutajamainen, ja tietenkin huomattavasti helppohoitoisempi. Terveyspuolella taas on show-linjaa tutkittu enemmän, kun taas turboja on kuvattu vasta vähän aikaa ja monet tuovat koiria Briteistä jossa ei vieläkään oikein tutkita koiria. Suurin osa kuvatuista turboista on keskivertoterveydellä varustettuja, b- ja c-lonkkaisia. Ykkösen kyynäriä näkyy välillä olevan. Hyvä puoli on että huulipoimujen tulehdukset jotka piinaavat show-linjaa vaikuttaisi olevan aika tuntematon käsite turbojen keskuudessa, varmaan selittyy ainakin osaksi kuivapäisyydellä.

Itse olin ensin äimän käkenä tuon cockerin koulutuksen kanssa, kun oma harrastustausta rajoittuu noutaja ja pk- puolelle. Cockeri on paljon herkempi ja tulisempi kuin noutajat, ja niin älyttömän nopea liikkeissään ja järjenjuoksussaan. Positiivisella vahvistamisella pääsee miten pitkälle vaan cockerin kanssa, pakotteilla ei mihinkään. Kokeneet kouluttajat ovatkin sitä mieltä, että cockerin on saatava kypsyä rauhassa, sitä ei saisi painostaa tai vaatia liikaa ennen kuin se on ns. valmis psyykkeltään.

Tosi hyvät löpinät! Kiitos!

Mä tosiaan toistaiseksi koetoiminnasta olen enemmän kiinnostunut, mutta ei se metsästäminenkään mitenkään vieraalta ajatukselta tunnu, vaikka ei varmasti ilman koiraa vielä konkretisoidu. Jos en itse tartu pyssyn varteen, niin metsästäviä ja koiraa käyttäviä tuttuja on niin paljon, että varmasti ihan käytännönhommiakin päästäisiin kokeilemaan.

Mulle showcockerissa tökkää se ulkomuoto ihan totaalisesti eli siinä on harrastusmielenkiinnon lisäksi toinen syy katsoa nimenomaan käyttöcockereita. Saati tosiaan se tukka, kun on vähitellen lyhytkarvaisiin vaihtanut koiria muuten, mutta kyllä mä nyt jonkun verran karvaa aion vastaisuudessakin tarvittaessa kestää, mutta vähemmän tosiaan parempi.

Koulutuspuolesta oli tosi mielenkiintoista kuulla. Mua ei haittaa yhtään, että koira kypsyy hitaasti. BC alkaa nyt päälle 2-vuotiaana vähitellen löytämään omia lajejaan. Tähän asti on tehty vähän sitä ja vähän tuota, toki ihan laadukkaasti, mutta ei tosiaan hirveen intensiivisesti tai vakavasti vielä.

Facebookissa on ryhmä Metsästävät cockerspanielit, minkä kautta varmaan onnistuisi päästä treenejä seuraamaan.

Jedin kanssa ollaan vihdoin uskallettu virallisiin agikisoihin. Puolitoista kuukautta, viisi starttia ja kaksi luvaa. Nyt vielä yksi nopea nolla ja serti ja kakkosluokka kutsuu! Pirun pätevä piski!