Koirat.com

Iloisia hännänheilutusterveisiä meidän talvisilta pojilta!



Manu söpöstelee jäällä


ja Morris myös


martsulle onnea tulokkaasta!

vevve, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mukava kuulla, että Morris herätti mielenkiintosi rotua kohtaan. Onnea cockeritylleröstä! Saisiko neidistä kuvaa tänne nähtäville?

Jee kiivilintu ja Jedi, ootte te hyvä paketti!

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Me käytiin eilen Laihialla ryhmänäyttelyissä tuloksena AVO ERI1, ihan hyvin meni Jimin toisiksi näyttelyiksi ja itselleni ekaksi kerraksi kehässä Nyt sitten pitäis Vaasan KV:hen ilmoittautua Onko muut cockerit käyneet näyttelyissä? Meillä arki kulunut normaaliin tapaan ja Jimistä kasvanut aikuinen, siinä määrin kuin cockeri voi aikuiseksi kasvaa Kunhan itsellä olis sh tutkintotodistus kourassa ja opiskelu loppu niin päästäs Jimin kans enemmän harrastaan, nyt koulu tuntuu vievän niin paljon aikaa että perushommat hoidetaan ja vkl enempi jos kouluhommilta ja töiltä ehtii

^ Onnea!

Me korkattiin Morriksen kanssa näyttelykehä helmikuussa Jyväskylä KV:ssa tuloksin JUN EH JUK3 ja ensi viikonloppuna suuntana on Lahti KV. Jännittää! Ja kyytiongelmiakin ilmaantui.

Voi nolotus mulla on mennyt tuo kuvapyyntö jotenkin ihan ohi mulla ei oo tietokonetta käytössä ,vaan säädän älypuhelimella,eikä mulla itsellä riitä äly nyt kikkailla kuvaa tänne tällä laitteella.pahoittelut.
Olen kyllä ollut todella tyytyväinen tähän neitiin,vielä kun Sais tuo pentukarvan pois niin elo olis vieläkin mukavampaa.Viisas,rauhallinen,huumorintajuinen ja kuitenkin aina valmis uusiin seikkailuihin näin voisin kuvata luonnetta eikä tuo turkkikaan oikeesti niin iso juttu ole hoitaa,vaikka olenkin tottunut paaljon helpompaan turkkimalliin.

Pitkästä aikaan! Meidän viimeisimmät kuulumiset tiivistyy yllä olevaan: Jedi ja komeet ruusukkeet kolmosiin noususta. meidän agiuran saldona viisi starttia ennen joulua, kisataukoa tähän asti ja nyt kahden viikon sisällä kahdet kisat ja siirto kolmosiin. Yhteensä juostiin siis seitsemät kisat ennen kunkkuluokkaan nousua (kaikista muista serti tai luva kotiin viemisinä, paitsi ekasta kisasta). Nyt sitten vielä jännätään Jedin uudelleen mittausta. Tuohan mitattiin viime syksynä 35,4cm (minien yläraja on 34,99cm) ja mineihin pitäisi päästä, että voidaan jatkaa kisauraa. Pieni kuukkeri ei vaan lennä yli 45cm esteistä, mitä kolmosluokassa on

Onnea Jedille! Hienoa!
Meitsi veti kanssa pikkumustan turkin ihan lyhkäseks näin kesää vasten, aika samanlaisessa trimmissä on nyt kuin Jedikin. Ja ah kuinka vapauttavaa sekä koiralle että omistajalle! Käytiin heti trimmin jälkeen uimassa, toi selvästi hämmentyi ensin siitä miltä vesi tuntui ilman hulmuavaa turkkia, mutta lähti sitten oikein nautiskellen uimaan ja sen jälkeen veti ihan järkyt hepulit. Ihan sellaiset "pää päin puuta", haukku ja riehu ja oli ihan kuin riiviöpentu taas. Juoksee vieläkin ihan joka paikkaan, kävelytaito on vissiin kadonnut turkin myötä... Kyllä se turkin leikkaaminen riipaisi, mutta koiralla on selvästi kivempi olla kun en koko ajan joudu repimään risuja ja neulasia turkista ja voi kulkea metsässä ilman että jää kiinni puskiin. Onneksi turkki on uusiutuva luonnonvara eikä se nyt ainakaan huonommaksi voi mennä kuin mitä se oli ennen leikkuuta....
Me ollaan harrasteltu tokoa kevään ja alkukesän mittaan, ja hyvin pätevä pieni koira alkaa kehittymään kunhan malttaisi kuunnella. Printtasin myös rally-tokon liikkeittä netistä ja ajattelin jarjoitella niitä kotona ja syksymmällä suunnata kurssille.
Ollaan myös käyty aktiivisesti ampumaradalla, tuo reagoi hieman laukauksiin viime vuonna kun oli juoksut tulossa ja ajattelin että nyt keväällä otetaan kunnon tehotreeni noiden äänien kanssa. Ja hyvä että otettiin koska toi reagoi hyvin voimakkaasti ensimmäisellä kerralla kun mentiin radalle. Meni ihan jäykäks ja rupes vapisemaan ja kulki ihan mun kantapäillä. Siinä sitten oltiin n. 20 min ennen kuin alkoi rentoutumaan ja nykyään ei välitä ollenkaan paukkeesta. Toi sai mut kuitenkin miettimään uudestaan tuon sterilointia, kun juoksut selvästi ovat vaikeita tuolle ja koko koira menee ihan sekaisin niistä. Hylkäsin jo sen sterilointiajatuksen kun tuolla on vaan kerran vuodessa ne joksut ja ajattelin että kyllä ne kestetään, mutta jos toi alkaa kehittämään tuollaisia traumoja itselleen niin pistää kyllä miettimään että onko järkeä kun ei tuota kuitenkaan tulla käyttämään jalostukseen.

Hei!Olemme miettineet cockeria ensimmäiseksi koiraksemme.Tässäpä muutamia kysymyksiä:
Sopiiko cockeri lapsiperheeseen(nuorimmainen 9v,ei enää mitään pieniä siis)?
Jahtaako pieniä eläimiä?(Meillä on kani ja kaksi gerbiiliä.Meillä on ollut hoidossa koira,joka uikuttaa oven takana yrittäessään päästä kanin luo...)
Onko 1-2 tuntia riittävä liikuntamäärä(kävelylenkkejä,pari kertaa viikossa vapaana juoksentelua)?
Onko turkinhoito vaativaa?
Onko helppo koulutettava?

Onko kukaan kokeillut Zero DC- valjaita cockerilleen? tässä linkki
Täytyis saada hyvin istuvat tukevat valjaat, nykyään käytössä on Jokke wooly perus y-valjaat. Hyvät ovat olleet, mutta etujalkojen välistä menevä remmi on liian lyhyt tässä mallissa nyt kun tuo silakka on kasvanut aikuisen mittoihin. Ostin siis nuo kun koira oli hieman alle vuotias, joten varmaan olis muutenkin uusimisen vuoro...
Nuo Zero- valjaat ovat olleet mielettömän hyvät isolla seropilla vauhtilaijeissa ja mietin niitä myös tuolle pikkuiselle. Nuo ovat sileäpintaista ja liukasta nylonia, ei ole kauheasti saumoja mutta tereet on ommeltu pyöreiksi joten mietin että eivät ehkä kauheasti takuta?

Peppilover kirjoitti:

Hei!Olemme miettineet cockeria ensimmäiseksi koiraksemme.Tässäpä muutamia kysymyksiä:
Sopiiko cockeri lapsiperheeseen(nuorimmainen 9v,ei enää mitään pieniä siis)?
Jahtaako pieniä eläimiä?(Meillä on kani ja kaksi gerbiiliä.Meillä on ollut hoidossa koira,joka uikuttaa oven takana yrittäessään päästä kanin luo...)
Onko 1-2 tuntia riittävä liikuntamäärä(kävelylenkkejä,pari kertaa viikossa vapaana juoksentelua)?
Onko turkinhoito vaativaa?
Onko helppo koulutettava?

Hei!
Cockeri on oiva rotu ensimmäiseksi koiraksi! Vastailen kysymyksiisi nyt parhaani mukaan. :)

Jokainen cockerihan on yksilö. Ikinä ei voi tarkalleen sanoa, että soveltuuko koira lapsiperheeseen, mutta näin stereotyyppisesti sopii. Ensimmäinen cockerini rakastaa lapsia (ehkä vähän liikaakin). Tämä mun uudempi cockeri taas on hieman varautunut lapsia kohtaan, mutta koska ikää löytyy vasta 5 kuukautta, niin voikaamme laittaa sen "mörkövaiheen" piikkiin. Eiköhän poika jossain vaiheessa rohkaistu.

Cockerillahan on periaatteessa saalistusvietti, mutta mun omat ei juurikaan muista eläimistä erityisemmin piittaa. Linnut on kaikista jännimpiä otuksia. Kaverini luokse mennessä vanhempi cockerini vähän aikaa ihmettelee kääpiöluppaa, mutta unohtaa sen sitten. Ja onhan se aivan eri juttu, jos koira on tekemisissä kanin kanssa pennusta asti. Omasta mielestäni ei varmaankaan tule olemaan ongelma. (Joku korjatkoon, jos tarve vaatii)

1-2 tuntia liikuntaa päivässä on aikalailla hyvä määrä. Enempi parempi.

Noniin, nyt päästäänkin turkinhoito-aiheeseen: Elikkäs, se riippuu ihan täysin siitä, tuleeko koira täysin kotikoiraksi vai haluaako käyttää näyttelyissä. Kotikoiran turkin hoito ja trimmaus ei ole ydinfysiikkaa, jos on kunnolliset välineet ja rautaiset hermot. Jos haluaa turkin olevan takuton ja kaunis, tulisi se harjata kerran viikkoon. Pestä ei oikeastaan tarvitse kuin vain silloin kun koira on silminnähden likainen tai haisee kuin raato. Trimmauksesta kannattaa puhua kasvattajan kanssa, mutta kotitrimmi on helppo toteuttaa itse, kunhan vaan muistaa pitää mallia yllä. Näyttelytrimmeissä kääntyisin asiantuntijoiden puoleen (esim. kasvattajat tai muut rodunharrastajat, ammattitrimmaajatkin, jos vain ovat erikoistuneet cockerin trimmauksiin).

Cockeri on suhteellisen helppo koira kouluttaa. En kuitenkaan suosittele ihan löysin rantein lähteä sitä hommaa tekemään, koska valitettavan usein siinä käy niin, että cockeri pyörittää koko talon arkea. Vaikka cockerin luonnetta kuvataan liian usein "helpoksi koiraksi", niin rajat on aina oltava, oli kyseessä mikä koira tahansa. Mulle on sattunu kohdalle 2 kovapäätä, joista toinen alkaa olla jo ihan kivasti ohjailtavista, mutta tuossa pennussa on vielä paljon työtä.

Toivottavasti auttoi edes vähän. :-)
Ja te muut ketjulaiset! Lisäilkää jos unohdin jotain oleellista!

Oon nyt uus täällä koirat.comissa ja oon jonkin aikaa seuraillu tätä ketjua mutta en oo saanu aikaseks tehdä käyttistä. :-)

Onko täältä ketään tulossa lauantaina 25.10 Seinäjoen kr näyttelyyn? :-)

Herätellään hieman ketjua henkiin kuvilla meidän tyttösestä. Toinen täyttää jo tänä vuonna 4 vuotta, mihin se aika rientää

Löysin ihan pikkupentukuvan kun siirsin vanhoja kuvia uudelle koneelle. Tämä siis otettu pari päivää kotiutumisen jälkeen, oltiin juuri viimeistelemässä uutta taloa ja toinen nukku niin sikeästi paukkeesta ja melusta huolimatta. Oli se aivan mahdottoman sintti



Tämä taas on ekalta talvelta, meno on vieläkin samanlaista


On siinä jotain lintukoiran näköä


Kesältä


... ja talvelta

Kukkuluuruu!! Jatkan yksinpuhelua, mihin kaikki cockeri-ihmiset ovat kadonneet?! Me aloitetaan agility ensi kuun alussa, jeejee Sopii varmasti paremmin tuolle tättähäärälle kuin toko, pääsee rällättelemään ja päästelemään höyryjä. Alkeiskurssille mennään ja katotaan sit miltä vaikuttaa.

No täällä yksi tuleva cockeri ihminen, kiitos vielä rotukysely vastauksistasi!

jatkan kyselyjä täällä...

Nykyiset koirani, kun edustavat harvinaisempaa rotua ja piirit ovat todella pienet, on kasvattajatkin nopeasti kahlattu läpi. Niin nyt mietityttää, kun cockereissa on valtavasti kasvattajia, että mitenkä niitä lähtisi syynäämään Vaikka rotu sinällään on yleinen, en tunne silti cockeri ihmisiä, joten olen näin aluksi vähän niinkuin omillani. Eli kysymys, miten olette valinneet kasvattajan, millä tavalla hänet löytäneet?

Olen kahlannut jalostustietokantaa ja kasvattajien nettisivuja vaikka kuinka ja onhan siellä useampikin varteen otettava. Jos joku haluaa niin sanotusti mentoroida minua tässä asiassa, voi minua lähestyä ykstyisviestillä. Ja jos joku asustelee varsinais-suomessa ja on halukas esittelemään rotua ja koiriaan niin mielelläni tulen tutustumaan.

Hei! Sain kivan uutisin, jos kaikki menee hyvin ja toivottavasti niin käyn. Minun ja Kultsuni Netan, meidän seuraamme saapuu elokuussa kauvan toivottu ja odottama cockerin narttupentu.

Elpukka: Mä voin jatkaa tuosta cockeri-asiasta täällä :)
Kasvattaja valikoitui meillä ehkä hieman sattuman kaupalla, kun pari ekaa pentuetta meni mönkään. Pidin (pidän) todella paljon meidän nartun isästä, joten se ratkaisi asian. Olin oikeastaan katsonut pentua kirjavista linjoista, tämä tuli sitten yhdistelmästä kirjava - yksivärinen joka sekään ei kuulunut niinkään suunitelmaan En ollut varma yhdistelmästä ennen kuin kävin kasvattajan luona ja tapasin äidin lisäksi äidin äidin, joka oli niiiin mahtava tyyppi että periaatteessa sen vuoksi valitsin tämän pentueen, niin ja sen jo ennestään tutun isän vuoksi myöskin.
Itse katsoisin kasvattajan koirien taustaa ja minkälaista jalostusmateriaalia on käytetty hänen kennelissä. Kisaako hän aktiivisesti koirien kanssa, harrastaako ja mitä? Onko pentueita miten usein, ovatko yhdistelmät miten mietittyjä ja punnittuja?
Tietenkin jalostuskoirien tulisi täyttää ihan peruskriteerit, eli lonkkatutkimukset ja silmätutkimukset tulisi olla tehty, ja mielellään spanieleiden taipumuskoe hyväksytty Spa1- tuloksella. Vaikka ei mielisi koiran kanssa metsälle, on mielestäni taipumuskoe tärkeä mittari siitä miten työintoinen koira on ja kykeneekö yhteistyöhön ohjaajan kanssa. Luonnekuvaus ja/ tai luonnetestit ovat yleistyneet rodussa, mikä mielestäni on loistava asia. Tässä kannattaa kuitenkin muistaa että pitää mielessään cockerin halutut luonneominaisuudet, eikä vertaa niitä esim. Pk- rotuihin. Monet kasvattajat tarkastavat myös jalostuskoirien polvet ja kuvauttavat lisäksi selän ja kyynärät, joka on hyvä asia ajatellen rodun suosiota agility-koirana.
Niin ja sitten ne terveysasiat jotka eivät näy koiranetissä tai muualla. Kuten esim. huulipoimujen tulehdukset ja allergiat. Kannattaa ihan oikeasti haastatella niistä kunnolla, vaikka kirjoittaa paperille ne tärkeimmät jutut jotta ei unohda niitä. Huulipoimujen tulehtuminen on tosi hankala vaiva, eikä siihen oikein pysty vaikuttamaan kuin jalostusvalintojen tai leikkauksen avulla. Valitettavasti jotkut käyttävät jalostuskoirina jopa leikattuja yksilöitä, ja vieläpä aika suruutta. Allergiat ovat sitten oma lukunsa, niistäkin kannattaa kysellä ja lisäksi lähisukulaisten terveydestä. En itse pidä cockeria kauhean sairaana rotuna, mutta nämä asiat ovat sellaiset johon kannattaa kiinnittää huomiota ja niiden selvittäminen jää oikeastaan pennunostajalle, koska niitä ei kirjata mihinkään.
Kannattaa ehkä listata omat kriteerit tulevasta koirasta tärkeysjärjestyksessä ja tarkastella kasvattajien koiria ja tulevia yhdistelmiä listan pohjalta, silloin saa karsittua ne epäsopivimmat kasvattajat ja yhdistelmät pois. Niin kuin sanoit, kasvattajia on rodussa todella paljon, mutta mielestäni hyvät kasvattajat mahtuvat kahden käden sormille.

Me ollaan käyty agilityn alkeiskurssilla nyt pari kertaa tuon pörriäisen kanssa. Huomasin kyllä jo heti ekalla kerralla että tää on niiiin sen juttu, mutta on toi niin erillainen kulutettava kuin mun edelliset pk- rotuiset ja labbis. Ajatusmaailma on jotenkin niin erillainen, välillä tuntuu että joutuu rautalangasta vääntämään mutta sitten kun tajuaa itse tehdä ohjausliikkeen eri tavalaa, tajuaa se heti mitä piti tehdä. Myös se että tarjoaa aktiivisesti eri toimintoja eikä vaan ryskyä ja rymise eteenpäin on kivaa, silleen pystyy paljon helpommin palkkaamaan heti kun tekee oikein. Tähän astisista esteistä tunneli oli ehdottomasti pelottavin, vaati monta yritystä ennen kuin uskaltautui kokonaan sen sisälle ja läpi. Mutta kun oli kerran uskaltanut, kasvo rohkeus kerta kerralta ja pussi oli ihan pala kakkua kun sen aika tuli. Ihana karvamato

raggetti kirjoitti:

mihin kaikki cockeri-ihmiset ovat kadonneet?!

Metsään! Ei vaan, itsellä on jo pitkään ollut jonkinsortin "ei mulla ole mitään asiaa"-kausi joten ei ole pahemmin tullut palstalle kirjoitettua.

Hyvältä kuulostaa raggetti teidän agilityn aloitus. Me kokeiltiin Morriksen kanssa agilityä viime kesänä cockerileirillä ja olihan se hauskaa puuhailua, tunneli oli myös Morrikselle se kaikkein vaikein pala. Nyt ollaan ostettu omaksi niitä siirreltäviä esteitä, kun ei mulla riitä rahkeet oikeasti oikeasti harrastamaan ja kisaamaan, niin voidaan sitten itseksemme vähän höntsäillä ja kuluttaa energiaa.

Onnea elpukka ja nettis hyvästä rotupäätöksestä!

Manu täytti kuukauden alussa 7 vuotta ja voi nyt hyvin. Vuosi takaperin näytti pahasti siltä, että Manun aika olisi ollut lopussa; jatkuvat terveysongelmat piinasivat ja syytä ei meinattu ensin löytää. Lopulta selvisi että sitä vaivasi selkänikamien välilevyjen rappeutuminen ja välilevykalkkeutumat sekä pahimmalla hetkellä välilevyn pullistuma, oikealla hoidolla ja lääkityksellä kivuista selvittiin ja nyt ollaan menty jo kuukausia ilman lääkkeitä. Valitettavasti elämä ei vain ole enää entisellään, vaan menoja ja harrastuksia piti vähentää ja varovaisuutta lisätä. Manu vietteleekin nykyään ns. eläkepäiviä lyhyeen trimmatussa turkissa.



Morris on nyt 2-vuotias ja senkään kanssa ei olla haasteilta vältytty. Vauhdikas ja suloinen epeli, mutta monessa suhteessa vaikea koulutettava ja äärimmäisen herkkä. Olemme taistelleet eroahdistuksen ja arkuuden kanssa ja edelleen tehtävää on, mutta parempaan suuntaan jo mennään. Morris on käynyt jokusissa koiranäyttelyissä saaden EH:ta ja seuraava koitos on Laukaassa 12.7. Taipumuskokeisiin yritän saada Morrikselle paikan vielä tälle kaudelle.

^ Harmi kuulla että Manulla on kremppaa terveyden kanssa, onneksi kuitenkin olette saaneet arjen pyörimään siitä huolimatta. Toivottavasti Manulla on vielä monta kivutonta vuotta edessään!

Me oltiin viime viikolla vikaa kertaa agin alkeiskurssilla ja varmasti jatketaan syksyllä jatkokurssille. Jännä kun käytiin tosiaan samassa paikassa viime vuonna toko-kurssilla, ja koira oli sitä mieltä että plääh tylsää. Nyt kun pakkailin treenikamoja ja tajusi auton käännöksistä mihin oltiin menossa, oli aikamoinen älämölö takaboksissa ja koira oli kuin vieteri alkulämmittelyjen ajan. Eli tais löytyä oikea laiji tuolle herhiläiselle

Uutta perheenjäsentä suunitellaan tässä pikkuhiljaa, ja valinta taitaa kyllä jäädä cockeriin, niin tuntuu tämä rotu omalta. Olen ollut yhteyksissä yhteen kasvattajaan (näyttölinjainen) jolle on syntymässä ensi vuonna lupaava pentue, mutta koska meillä on suht. tarkat kriteerit tulevalle koiralle, on mahdollisuus aika pieni että sieltä syntyy sopivaa pentua. Ollaan myös mietitty ihan tosissamme turboa, koska se täyttää vaatimuksemme varmemmin. Itseä vaan mietityttää kun ei oikein tiedä mitä sieltä tulee terveydellisesti ja sitten että onko se liian vilkas meikäläisen käsiin. Nyt on kyllä suunitteilla ja itse asiassa jo astutettukin kaksi niin hyvänkuuloista pentuetta, että pitää niitäkin miettiä. Ajankohta on vaan turhan aikainen. Kyseessä siis ihan turbolinjainen pentue ja toinen on sekalinjainen, josta minulla ei ole kokemusta tai kummempaa tietämystä mitä sieltä voi odottaa mutta teoreettisesti kuullostaa aikalailla sellaiselta yksilöltä joka meille sopisi.
Näyttiscockerissa mua on mietityttänyt paljon ihan käytännön puolelta tuo turkki, tai siis sen säänkestävyys. Meidän narttu kylmettyy todella nopeasti, enkä voisi kuvitellakkaan että se istuisi märkänä syksyllä tuntikaupalla passissa. Mietin että onko turbojen turkki minkälainen säänkestävyydeltään, samanlainen kuin näyttisten (pehmeä ja vettä imevä) vai onko niillä paremmin vettähylkivä turkki? Onko kellään tietoa?

Raggetti, kiitos vastauksesta jälleen!

Hyvät neuvot ja juuri näin olen asiaa lähestynytkin. Muutama varteenotettava kasvattaja on löytynyt, ja yhden olen tavannutkin livenä. Nyt tuntuu muutamalla kiinnostavalla kasvattajalla olevan käyttö/näyttö sekotus pentuja tai sellaisia suunnitteilla, itse ehkä kallistuisin kuitenkin kokonaan näyttölinjaiseen, sillä vaikka meillä harrastaminen on tarkoituksena ja koiralle tulee aktiivinen elämä, miellän käyttölinjaisen kuitenkin niin metsästyskoiraksi, että vähän arveluttaa sen puolesta.

Aivan hirveä on tämä cockeri kuume!

^Kyllä näyttistenkin kanssa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niillä tosiaan on vähemmän sitä riistaviettiä (yleensä) kuin turboilla, joka helpottaa arkielämää jos ei ole tarkoitus metsälle mennä :)

Mistä kenneleistä teidän koirat ovat? t. cockerihaaveilija