Koirat.com

Jatketaan taas uudessa Edellinen = osa 2 löytyy tästä linkistä

Katri89, ikävältä kuulostaa Serin tilanne, ei oo kyllä normaalia tollanen arkuus. Onko sitä pentuna viety eri paikkoihin? Onko se ollut arka aina vai vasta nyt myöhemmin?


Baeliana, ei pitkäkarvaisessa ja lyhytkarvaisessa colliessa nyt hirmuisesti eroja ole, herkkä ja kiltti rotu on. Katotaan jos joskus pääsisin Ronjan kans mukaan Turun koiratreffeihin, niin näkisit meidän Ronjan Luulen kyllä että Ronja pelkäis sun Ronjaa kun se on haukkuva?! Ronja on äärettömän kiltti, äsken iltalenkillä meni selälleen makaamaan kun yks koira haukkui sille. Mut sit ku koirat oli hetken haistellu, Ronja oli jo pylly pystyssä kutsumassa leikkiin Mun mielestä sillä on ihana luonne, se on tosi helppo ja tottelevainen. Ronja on nyt 2v ja on koko ajan rauhoittunut. Pentuna oli hullu ja temperamenttinen ja painoi mun shelttiä maahan siis alisti sitä vaikka itse oli pentu, mä olin jo kauhuissani että millanen luonne sillä on... Vuoden iässä ja ylikin, vielä tuhos asuntoa ja oli tosi villi. N.1,5-vuotiaana rupes selkeesti rauhottumaan ja nyt on tosi sylivauva Nopeesti aikuistui vaikka meinas hermot mennä mulla silloin kun se oli kakara.

Että jos haluat kovaluonteisen koiran niin älä ota collieta Mutta esim mua ei kauheesti kiinnosta koiran jatkuva komentaminen vaan must on ihanaa kun koira on tottelevainen eikä sitä tarvii ikinä hävetä. Tykkään että Ronja mieluummin hiukan varoo toisia koiria, kuin että haukkuis ite takasin. Eikä se varominen tarkoita arkuutta. Kun tulee vastaan tuttu koira tai muuten "kiva koira" Ronjan mielestä, niin sit se on heti "jee" ja haluaa leikkiä.

Myöhästyttiin sitten Pongon kanssa pääerkkarissa meidän luokasta, ei terve... olin kattonu väärin (ne tuomarithan vaihteli miten sattuu ja menin siinä sekaisin jotenkin) luokan kokonaan ja alkamisaika oli 10.00 ja paikalla oltiin 10.40, koska ajattelin että luokka starttaa 11 jälkeen. No eipä startannut.

Nakit naamaan sitten vaan harjoittelun merkissä eli tokoilua, vähän juoksettelin sitä sekä seisotin siellä sekä otin katsekontakteja keskellä ihmislaumaa.

Ei ärsytä ei. Mutta sain eilen (29 pvä) kortin, niin olin siitä niin innoissani ja ajelin hiljaa treelle, niin sekin voi olla osasyynä..

No ensi kerralla sitten vois jopa keritä vaikka luokkaan...

Rakas Leevi tänään 4 vuotta <3<3 tuntuu ihan eiliseltä kun kävin hakemassa sen kotiin.

^ Niin se aika vaan rientää ! :D Onnittelut Leeville, saako oman kakun ? ;D

Kakkua ei taida olla, mutta herkkuja senkin edestä :)

gaselli kirjoitti:

ei pitkäkarvaisessa ja lyhytkarvaisessa colliessa nyt hirmuisesti eroja ole, herkkä ja kiltti rotu on.

mun kommentti ei nyt suoraan ole pelkästään gasellille, mutta taisi tuolla joku aikaisemminkin samanlaista ja samoin tuolla rotu kyselyissä on väillä vähän yksipuolista tämä collieiden käsittely. Tarkoitus EI ole pahoittaa kenenkään mieltä, mutta tuoda ehkä lisävinkkeliä siihen miten ihmiset ajattelee collieista.

HYVÄN nahkan ja pehkon välillä ei ole eroja juurikaan. Mutta pehko jo ihan suuremman suosionsakin takia on rotu jossa on paljon vaihtelua. Nahkoissa yhtälaillä vaihtelua löytyy.
Mun mielestä hyvällä colliella on saalisviettiä, eikä se ole pelkkä perässä vedettävä malli. Pehmeitä collieita en löydettävissä enemmän, kuin niitä kovia, mutta niitäkin on. Ja loppujen lopuksi yllättävän paljon. Ohjayspehmeys on usein tavallista paimenkoirissa, eikä sitä pidä sotkea pehmeyteen, mutta jälleen aina löytyy ei-ohjauspehmeitä yksilöitä.

Jos colliella on hyvä saalisvietti niin oman käsitykseni mukaan koira on vietissä kovempi kuin ns. arjessa. Termit pehmeä ja herkkä eivät ole sama asia, ainakaan mulle. Mitä collieihmiset tarkoittaa herkällä?

Oma nahka on hieman pehmeä, vietissä selkeästi kovempi ja arjessa naurettavan helppo, mutta kuitenkin sillä on potkua harrastuksiin, jolla ei ole mitään tekemistä pehmeyden kanssa. Lisäksi on tämä perinteinen paimenilla ilmenevä "onko pakko, jos on tosi pieni, surullinen ja herkkis paimen?". Koira kokeilee passiivisuuden tarjoamista jos tehtävä on esim liian haastava tai huonosti motivoitu. Kyse ei ole pehmeydestä tai herkkyydestä, ainakin näin mä itse näen asian. Ja noista tilanteista jos ohjaaja ei tunne tätä ominaisuutta, päästään helposti juuri niihin väittämiin ettei collieista ole harrastuksiin.

Haluaisin herättää keskustelua siitä minkälaista tietoa jaetaan rotujen kyselyjöille, koska se vaikuttaa siihen mielikuvaan jonka ihmiset sitten jakavat eteenpäin. Itselle esimerkiksi herkkähaukkuinen ja nahka eivät kuulu samaan lauseeseen. Myöskään pelkästään helppo ja saalisvietitön eivät kuulu collien ominaisuuksiin. Vaikka omakin on ollut HELPPO arjessa, niin ei se se tee siitä suoralta kädeltä tee helppoa koiraa. Harrastuksissa se on huomattavasti kovempi, esim agissa kun kierrokset nousee kattoon.

Kuten sanottuna tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, mutta herättää keskustelua siitä mitä tietoa ja mielikuvia roduista kiinnostuneille jaetaan. Vaihtelua kun löytyy niin kuin rodusta kuin rodusta. :)

Muoks typoja pois...

Ehkä kirjoitin vähän tyhmästi collieista yleensä, tarkoitin tietenkin että OMA COLLIENI on sellainen. Koirat on yksilöitä!

Heti alusta alkaen kun Ronja tuli meille pentuna, huomasin että sillä on aika vahvat vietit. Varsinkin nuorempana/kakarana mutta edelleen vieläkin Ronja on mun mielestä sellanen sähäkkä, jos niin voi sanoa. Siis kiltti ja kultanen, mut sitä on todella helppo innostaa, se rakastaa vetoleikkejä sekä kepin hakemista, se on helppo saada murisemaan (siis leikki-murinaa, ettei kukaan nyt käsitä väärin) kun vähän riehuu sen kanssa. Mun mielestä Ronja on uskollinen ja tottelevainen, ei sille tarvii ku sormella osoittaa niin korvat menee luimuun ja Ronja menee sormen osoittamaan suuntaan. Siis tää on nyt niin vaikea selittää niin että kaikki ymmärtää, tarkoitan että ihan sekunnissa Ronja innostuu ja on täynnä virtaa, mut sit ku mä sanon että nyt loppuu, niin neiti menee pois.

Ronja on täysin mun entisen labbiksen vastakohta. Mun mielestä Vilmalla ei ollu muuta ku haisteluvietti Se oli sellanen löysä löntystelijä, eikä tykännyt totella, kiltti toki mutta itsepäinen, aina katsoi mua sen näkösenä että ei muuten pahemmin kiinnosta totella mut tonne metsään voisin karata.

Ja mainittakoon että en mä ole mikään loistava koirankouluttaja ja kun Ronja oli murrosikäinen, se veti hihnassa enkä millään saanu sitä loppumaan, mulla oli sama ongelma labbikseni kanssa, mä en vaan osaa opettaa koiraa olemaan vetämättä. Mutta simsalabim , Ronja yhtäkkiä vaan lopetti sen vetämisen ja kulkee nyt nätisti hihnassa. Mä en aina meinaa uskoa kuinka helppo koira Ronja on ja viisas, ihan ku se oppis asiat itsestään. Siis HUOM, Ronja on mun eka collie, voi olla että muut ei ole "kuin ihmisen mieliä".

Toivottavasti en nyt hehkuta liikaa ja anna ekaa collieta hankkiville sellaista käsitystä että kaikki hoituu itsekseen ja collieta ei muka tarvii kouluttaa. Mut MUN KOKEMUKSEN mukaan Ronja on helpompi ja uskollisempi kuin mitä mun labbis oli. Ja on varmaan tosiaan parempi että kirjoitan RONJASTA enkä colliesta ettei tule vääriä mielikuvia. Ja pitäiskö se vielä mainita että pentuna/nuorena Ronja oli VAIKEA, ja yks helvetti kun tuhos asuntoa, aina jännitti tulla töistä kotiin että mitä on tällä kertaa jyrsitty.


*muoks. Vielä piti lisätä tosta mitä Eara sanoi, niin Ronja haukkuu tosi harvoin, mutta olen nähnyt myös haukkuvia collieita, että sekin on ihan yksilöstä kiinni vai onko se kiinni koulutuksesta?!

Nyt on pakko osallistua tähän keskusteluun..

Itellä on siis 2 pehkoa. Ovat kuin yö ja päivä keskenään, en löydä niistä muuta yhtenäistä kun rodun ;D

Taavilla löytyy aina intoa joka juttuun mitä teen sen kanssa, eikä ole milläänsuuntaa arka.
Taavi myös oppii parista toistosta temput mitä oon sen kanssa harjoitellut, se on myös sellanen mammanpoika eli siis tottelee melkeen jo ajatuksesta

Kun taas Ruu rakastaa ruokaa ja nukkumista sekä mamman kainalossa makaamista. Se ei tykkää tempuista tai sisäistä käskyjä kun pitkällä opettamisella. Se ei kiinnostu mistään leikkimisestä mun kanssa, koirien kanssa joo. Muutenkin on semmonen perässävedettävä ulkona.
Ei kuitenkaan arka, säikkyy joissain yllättävissä tilanteissa kyllä mitä taavi ei tee..

Joten luonne-eroja löytyy jo omista näin valtavasti.
Ja siis hiljaisia ovat molemmat, jollei taavin piippaamista lasketa.. Mä en siis ole antanut koirien haukkua

Erkkarista jäi sen verran kerrottavaa, että vituiks män, niinko jeesuksen pääsiäinen..
Sumu ei digannut tuomarista, väisti ja tuloksena EVA.

sonik; taisinkin nähdä tän tapahtuman, kun ihmettelin... Onko ennen väistänyt? :o


taavi sai erkkareista sen kuuluisan EH:n, tuomari rakasti muhkuturkkeja ;D

Ei Sumu oo koskaan vieraista ihmisistä välittänyt ja keväällä ACP klubin mätsärissä väisti tuomaria. Sen jälkeen aloitettiin tehotreenaaminen ja Tampereen KV:ssa meni super hienosti, ei tietoakaan väistämisestä.
Nyt meillä on sit oikein tehokuuri tuon kanssa, kun on käynyt entistä paremmin selväksi se, että tuo on vaan kiero kuin korkkiruuvi ja yrittää luistella ihan vaan pässiyttään tilanteista pois. Kasvttajakin sen näki tuolla Tampereella ja sanoikin, että Sumu ei ole arka, vaan hyvin juonikas ja vie mua 100-0, jos vaan annan.
Mun vaan itseni täytyy lakata menemästä halpaan sen kanssa ja tehdä selväksi, että se on omistaja, joka kertoo mitä tehdään, ei koira.

Sonik; Tosi ikävää tuo, jos tosiaan on vaan "perseilyä". Toivotaan et pääsette ongelmasta ja kiertämään näyttelyitä!

Joo, ihan silkaksi kikkailuksi toi on useemman ihmisen toimesta todettu. Sinällään hyvä näin, koska tuohon pystyy puuttumaan. Jos olis oikeesti arka, ni se olis jo hankalampi juttu.
Mulla vaan on turhan usein mennyt läpi se "lehmännaama" ja korvat takaraivolla ilme..
Not anymore..

Ja saattaa olla, että Sumu lähtee oppimatkalle rajan taakse tuttavan kanssa. Saa vähän uusia kokemuksia.

Kertokaa muutkin ihmeessä millaisia teidän colliet on, että tulee ekaa collieta harkitsevalle oikea mielikuva. Vai voiko sellaista tulla, kun siis yksilöitä on niin erilaisia? Mut eikö voi yleisesti sanoa että collie ei yleensä ole hankala koira? Mä olen aina nähnyt suht ystävällisiä collieita.

Mitä mieltä olette siitä että sopiiko collie ensimmäiseksi koiraksi? Mun mielestä sopii.

sonik; minkä ikäinen sumu onkaan? Joo noihin perseilyihin on hyvä puuttua, taavikin osas aikanaan perseillä mulle kunnolla..


Gaselli; mä en ainakaan yleistä ettei ole hankala ja sopii ehdottomaksi ekaksi koiraksi, niinkuin ylempänä sonikin kanssa olen keskustellut tosta ilmentyvästä perseilystä jota on ollut taavillakin sekä mun kaverin colliella.. Ja vaikka ei ollut mun eka koira niin olin hukassa mitä teen sen kanssa niin kasvattajan tuella ja opastuksella siitä päästiin.
Eli sopii mun mielestä ensimmäiseksi koiraksi jos saa tukea ja opastusta kasvattajalta.. Itse en ainakaan laittaisi collieta helpoimpiin rotuihin kuitenkaan.

Sumu on nyt 11kk, eli pahinta murkkuikää vissiin eletään.

Liian helpolla päästiin tuon shetlantilaisen kanssa aikanaan ja luotto oli kova siihen, että collietakin sit osataan käsitellä. No metsään meni, tuo on tosiaan kiero kuin korkkiruuvi ja aina sluibailemassa siitä mistä aita on matalin.
Ihan mahtavalla tuella kasvattajan taholta ja muitten kasvattien omistajilta saadaan homma kyllä toimimaan.
Onneksi sain suuni auki, enkä jäänyt sormi suussa katsomaan mitä tuleman pitää.

Eli Japinan kanssa samoilla linjoilla, collien kanssa voi päästä hyvin helpolla, tai sitten mennään perse edellä puuhun.
Mulle itse asiassa sanottiin tottistreeneissäkin, kun hiukan häpeillen kerroin että mulla on helppo rotu mutta ei oikein osata mitään, että "sulla ei todella ole helppo rotu, noi osaa olla sellasia pässejä, että oksat pois" Ja tämä lausahdus tuli dobermannin omistajalta, jolla ennen oli ollut collie.

^toi onkin hyvin sanottu, et sluibailee sieltä missä aita on matalan. Sitä meilläkin on nähty, ei aina, ei koko aika, mutta siinä määrin että jos en tietäisi siitä olevan kyse niin saattaisin olla sormi suussa.

Ja taisin omastani kertoa sen verta jo, että oikeasti arjessa ollut tosi helppo. Mutta harrastuspuolella, ei se mikään yksioikoisesti helpoin koira ole. Voihan olla, että jos tuon kanssa ei mitään tehtäisi niin mullakin ois tosi eri käsitys collieista, koska tämän yksilön haasteet eivät arjessa pahemmin esiin tule.
Näitä on vaan niin moneenlähtöön...mutta toi "kieroilu" on kyllä ihan paimenkoirien juttu :)

Oon mäkin nähnyt niitä paljon haukkuvia collieita, mutta en sitten tiedä kuuluuko se nyt ihan rotun sellaisenaan. Turhan päiväinen jatkuva louskutus ja esim ilmoittava vauhtihaukku, on jo kovin eri asiat.

Sumu harrastaa tota tyhjänpäiväistä louskutusta satunnaisesti. Tuolla näyttelyissäkin oli tyytyväinen tasan niin kauan kun sen kanssa hiukan tottistelin, mutta heti kun olis pitänyt vaan olla siellä koirapaljouden keskellä, ni alko turha paukuttaminen.

Kotona ei hauku kuin hyvin harvoin. Joskus leikin tiimellyksessä nää pojat saattaa haukahtaa kerran kaks, mutta ei muuten. Ei ovikellolle, eikä ulkoa tuleville äänille.
Lintu parvekkeella tms. rapina läheltä saa shetlantilaisen vöhkimään, mutta Sumu yleensä vaan toljottelee ympäriinsä, jotta "miksi sä vöhkit?"

Ja kohta on sit Sumulle ilmot vetämässä näyttelyilmot Venäjän puolelle elokuun lopulle.

Siis nyt mä oon ihan teidän kommenteille. Onko mulle muka sattunut nyt joku erityisen kiltti ja helppo collie?! Mä oon aina ollu siinä käsityksessä on tälläsiä ne on, paitsi että kun itse olin nuorempi, mulla oli se käsitys että colliet on flegmaattisia sohvakoiria enkä tykännyt niistä. Ja näytti vielä ylpeältäkin. Sitten kun kaverini otti collien muutama vuosi sitten, olin ihan "myyty", ai että se on ihana, eikä tosiaan flegmaattinen vaan iloinen ja leikkisä uros.

No sitten kun meille tuli Ronja, se oli siis pentuna kaikkea muuta kuin helppo. Energinen kodin tuhoaja, ja otti monet kerrat yhteen mun sheltin kanssa, Sani oli vanhus ja ainakin pari kertaa alkoi ontumaan kun Ronja oli käyny sen päälle. Mä olin järkyttynyt että onko Ronja joku luonnevikainen, otin sen vielä Virosta niin heräs epäilykset että teinkö virheen... Ronjalla on ollut mun koirista kaikkein vaikein pentuaika ja murrosikä, jouduin ekaa kertaa siihen tilanteeseen että jouduin antamaan ruuan ensin Sanille ja päästämään ovesta ensin... Muuten Ronja hyökkäs Sanin kimppuun koska se halus tehdä kaiken ekana. Sanoin jo vitsillä että tää on rottweiler collien vaatteissa. En mä ollu tottunu noin kovaan koiraan.

Mutta selvisin, ja n.1,5-vuotiaana Ronja vaan rauhottui ja lopetti kämpän tuhoamisen. Nyt se on tosi kiltti ja helppo, tuskin sitä edes huomaa sisätiloissa.

Mä en kyllä harrasta Ronjan kanssa muuta kuin näyttelyitä silloin tällöin, eli en tiedä millainen se olis kun pitäis "tosissaan kouluttaa" sitä johonki lajiin. Pääasia että Ronja on mun lenkkikaveri ja silloin tällöin tehdään jotain toko-liikkeitä, kun toi niin kauheesti tykkää olla mieliks, on niin kiva touhuta mamin kanssa

Millasia teidän collieitten pentuaika ja murrosikä oli?