Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KOIRARODUT - Lauantaina, 30.06.2012 klo 09:11

Colliet - osa 3

Siirry sivulle: 1 2 3 ... 46

Hjantsu

Hjantsu
Viestimäärä: 24

VS: COLLIET - OSA 3 - Tiistaina, 03.07.2012 klo 21:52  
+
0
Noniin minäkin monen vuoden tauon jälkeen voisin osallistua keskusteluun, itseltä löytyy piakkoin 8-vuotias pehko narttu, kokemusta löytyy muutenkin, mellä kun on näitä ollut aina perheessä. Isosiskolla on kaksi narttua, vanhempien viimeisin lopetettiin vanhuuttaan toissa kesänä.

Eara:lla hyviä pohdintoja ja heittoja koskien collieta/niiden kouluttamista, joten komppaan kovasti. Omalla nartulla harrastin sen nuoruudessa hakua ja agilitya, toimi hyvin mutta ei ollut helppo kouluttaa. Kotielämässä on todella helppo koira, kulkee mukana minne tahansa ja ei tarvitse pelätä että tekisi jotain. Vaikkei lapsia meillä olekaan niin tulee myös vieraiden lasten kanssa hyvin toimeen. On siis arkielämässä TODELLA helppo koira, ja ei pentunakaan harrastanut mitään tuhoamista, ja murkkuiästäkin selvittiin suhteellisen helpolla.

Mutta kun näitä on ollut oman elämän aikana porukoilla enemmänkin ja tosissaan isosiskolla on, niin on niissä eroja, mutta kaikissa sama omasta mielestä tyypillinen ominaisuus; jos annat kusettaa (kun osaavat olla ajatusmaailmaltaan melko kieroja) niin tekevät sen kyllä. Isosisko tähtää nuoremmalla palveluskoirapuolelle (BH suoritettuna, loppukesästä ensimmäisiin alokasluokan jälikokeisiin) niin melkoista päätä hakkaamista se on välillä ollut. Ja moni pitkänlinjan PK-harrastaja onkin sanonut että colliesta on palveluskoira puolelle, se vaatii vain taitoa kouluttaa sitä sille puolelle. Ja moni ei rotua ymmärtävä sekoittaa tämän ns. vaikean koulutettavuuden siihen, että tämän päivän collie ei enää sovellu hermoiltaan sille puolelle.

En tietenkään sano etteikö niitä oikeasti hermoheikkoja collieita olisi, kyllä niitä on, ja itsekin olen niitä nähnyt. Pehkoissa kun on paljon enemmin valinnan varaa ja aikoinaan suuren suosion saavuttaneena rotu on kohdannut tason taantumista. En kuitenkaan menisi heti yleistämään että nahkat ovat pehkoja "parempia" luonteeltaan; on tosissaan käyty keskustelua rodun sisällä että pehkoilla olisi annettavaa jalostuksellisesti luonteen osalta nahkoille. Ja ensimmäinen pehko x nahka yhdistelmä oli hyväksytty kennelliitossa, yhdistelmä ei vain koskaan tapahtunut (syytä en tiedä miksi). Enkä siis lyttää nahkoja pehkoja huonommiksi, älkää ymmärätkö tekstiäni missään kohtaan sellaiseksi.

Pehkoissa minua hirvittää niiden ulkomuoto, toivon että vanhat klassiset linjat saataisiin säilymään. Pitää kuitenkin muistaa sellainen asia, että Suomessa molempien rotujen taso (ja varsinkin nahkojen) on erinomainen. Toivottavasti rodun kasvattajat saavat sen myös pysymään sellaisena. :peukku:

Itseäni häiritsee eniten se minkälaisen kuvan collieista antavat ne henkilöt, jotka eivät rotua harrasta sen paremmin. Hyvänä esimerkkinä tallin omistaja jossa pidän hevostani; harrastaa PK-puolella mm. bleggarinsa kanssa ja sanoi minulle ensimmäisenä kun kerroin että minulla on collie, että harmi kun tämän päivän colliet on niin heikkohermoisia ettei niistä ole enää harrastuskoiriksi. En alkanut väittelemään asioista, koska haluan säilyttää tallirauhan :wink: Collieihmiset eivät siis niinkään anna huonoa kuvaa rodusta, vaan sitä leimaavat monet muut koiraharrastajat. Aina kun joku kysyy että sopiiko collie ensimmäiseksi koiraksi ilmaantuu aina joku; älä missään nimessä ota collieta! Kauhean arkoja ääniherkkiä koiria. Tai jos otat, niin ota ainankin nahka, ovat pehkoja parempia. :neutral:

Collie omasta mielestäni sopii ensimmäiseksi koiraksi, tarvitsee kylläkin sosiaalistamisen ja peruskouluttamisen siinä missä moni muukin rotu. Vertaistuesta on aina hyötyä. :) Rotuna ei kumpikaan tietenkään ole ongelmaton, on asioita joihin pitää kiinnittää jalostuksessa huomiota ja silmiään ei saa sulkea jos ongelmia on jo olemassa. Tosin kasvattajat tekee valintansa oman jalostuksensa suhteen. Itse en siis kasvata, tämä kaikki on vain omaa höpinää ja ajatuksia, en tarkoita astua kenenkään varpaille tässä tai aiheuttaa mielipahaa.:nauru: Jos joku edes jaksaa lukea tämän piiitkän tekstin loppuun saakka.

Pitää kaivella arkostoja niin laitan omasta mummukastani kuvan tänne esille. :love:
lissutessu.blogspot.fi

gaselli

gaselli
Viestimäärä: 735

VS: COLLIET - OSA 3 - Tiistaina, 03.07.2012 klo 22:47  
+
0
Mullakin tuli mieleen mitä käsityksiä ihmisillä on collieista. Esim kun me oltiin ottamassa collieta, kerrottiin esim miehen kaverille että me otetaan collien pentu. Hän sanoi heti "Ne on aika räksyttäjiä". Mua vähän ärsytti se kommentti, ja Ronja siis haukkuu todella harvoin. Eipä oo tämä ihminen enää mitään sanonu räksyttämisestä ja hänen oma koirahan (dalmis) on kauhee haukkuja ja aggressiivinenkin. Ronja hiukan varoo sitä.

Että se siitä herkkähaukkuisuudesta.
Collie "Ronja" 5/2010

Sheltti "Sani" 6/99 - 10/2011

Labbis "Vilma" 4/95 - 3/2010

Japina

Japina
Viestimäärä: 127

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 09:23  
+
0
Taavilla oli kamala murkkuikä, noin yksvuotiaana. Se kämpän tuhoaminen muo ei niinkään haitannut, mutta rupesi tekemään lenkeilllä sitä että jäi mun taakse ja yht äkkiä puri muo käsivarresta.. Tässä asiassa olin aivan neuvoton, ei auttanut mikään komentaminen tai valppaana olo, jotenkin se aina sai iskettyä hampaansa mun käteen.
Sillon meillä oli se vaihe millon ajattelin et ny tä koira menee takasin, mutta kasvattajan neuvoin ja tuen kanssa siitä mentiin yli :kumarrus:

Ruulla ei sit taas oo ikinä ollutkaan murkkuikää :D



Sanottakoon vielä että taitaa kouluttajillakin olla tuo käsitys colliesta, kun olen paljon saanut kehuja taavin luonteesta eri koulutuksissa. :nauru:
Pk collie Needlerock Kind Of Star "Taavi" -10
Pk collie Dispiritos Eva Lovelace "Ruu" -11
Perhosk. Tuike -05 (asuu äidilläni nykyään)
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 04.07.2012 klo 09:26)

Lyytikäinen

Lyytikäinen
Viestimäärä: 461

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 10:23  
+
0
Hirviösepustus tulossa...

Mulla on nahkacollie ensimmäisenä koiranani, ja harkitsin kyllä aikoinani pitkäkarvaistakin versiota. Välillä tulee kyllä edelleen vähän tähyiltyä "aidan toiselle puolelle", mutta kyllä tämä nahka on vaan napakampi setti omaan käteen. Napakampi siis siinä mielessä, että on enempi "taskuun soveltuvaa mallia" lyhyemmän karvansa ansiosta. Tuostakin lähtee karvaa jo älyttömiä määriä, joten millaistahan se olisi elää pitkäkarvaisen otuksen kanssa samassa taloudessa karvanlähdön aikaan? ;) Koiraa etsiessäni elin kyllä vielä siinä harhaluulossa, että nahkat ovat pehkoja "parempia" harrastuskavereita ja terveempiä. Jälkeenpäin ovat luulot karisseet, varsinkin kun olen saanut tällaisen 24/7-sairaan "riesakseni." :P

Minusta colliet ovat ihan äärimmäisen helppoja kouluttaa, kun tietää niiden ajatuksenjuoksusta jotakin. Minä en oikein jaksa uskoa siihen fuskaamiseen, vaan pikemminkin siihen että koiraa ei ole vain osattu kouluttaa käyttäytymään tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla, joten koira ei tiedä mitä siltä odotetaan. Liian vaativat tai epäjohdonmukaiset tilanteet aiheuttavat koirassa turhautumista, joka meillä ainakin purkautuu haukkumisena (komentamisena siis), ärinäpurinamurinaleikillä paineen aiheuttajaa kohtaan (esim. noutokapula) tai passivoitumisella ("evvk mitä sä teet, mä ainaki lähen menee"). Meillä on aina auttanut tällaisissa tilanteissa tilanteen täydellinen stoppaaminen ja uudelleen ottaminen, joskus pidemmän ja joskus lyhyemmän kaavan mukaan (esim. loppupalkka pelkästään noutokapulan koskettamisesta, vaikka aluksi kriteerinä on ollut kapulan suuhun ottaminen). Tiedän että helpotan joissain asioissa (varsinkin treenikavereiden mielestä :nauru: ) liikaa ja annan koiran nimenomaan mennä sieltä missä aita on matalin, enkä anna koiran itse ratkaista asiaa kunnolla mutta ihan hyvin me ollaan pärjätty. :D Nouto oli siis meille aikamoinen murheenkryyni, koko kapula oli alkujaan vastenmielinen, mutta kyllä siitäkin vain on saatu rakennettua koiralle yksi parhaista leluista ikinä. Nyt meillä on sama projekti edessä metallisen noutokapulan kanssa.

Tosin nyt kun kirjoitin tämän, niin tulinpa siihen tulokseen että annan lähinnä itseni mennä sieltä mistä aita on matalin. Kun koira ei tee kunnolla, turhaudun itse ja silloin myös koira turhautuu. Sama menee toisin päin, jos koira turhautuu niin turhaudun sen käytökseen ja sitten ollaan taas umpikujassa, koska koiran käytös vahvistuu vain omasta käytöksestäni lisää. Ehkä siis kaikenkaikkiaan on ihan hyvä, että pistän pelin poikki, jotta saan itse kerätä ajatuksiani ja rauhoittua kunnolla - ja sitten homma toimiikin taas hyvin? Mitenkähän sen pään saisi pidettyä tarpeeksi kylmänä tilanteessa kuin tilanteessa? :D

Helppona koirana en Lyytiä pidä, vaikka toisaalta se on samaan aikaan niin helppo otus ettei tosiakaan. Aktivointi on se avainsana, joka tekee arjesta helpon. Kyllä Lyyti hihna- ja metsälenkeillä elää, mutta ilman tekemistä se tylsistyy. Tämä tylsityminen tulee ilmi hepuleina sisätiloissa lelujen kanssa, hihnaspurttailuna ja "räyhäämisenä" lenkillä (paimennus/saalisvietti kiehuu yli esim. juoksevien lasten ja rullaluistelijoiden kanssa). Tämä ylikiehuminen ja vietin suuntaaminen oikein on tullut tutuksi myös treeneissä: koira on yksinkertaisesti niin tättärällään, että pienikin ärsyke saa sen räjähtämään. Voi hyvin olla, että kokeneempi kouluttaja olisi saanut tämän helpostikin poishoidettua mutta itselläni ei oikein ole taidot riittäneet. Osittain pistän tämän (treeni)käytöksen myös nuoruuden piikkiin, treenipöhköily on ainakin hiipunut toisten juoksujen jälkeen reippaasti.

Kaverini, jolla on kaksi tolleria, on useampaan kertaan sanonut ettei ikinä haluaisi Lyytin kaltaista koiraa. Se on (liian) nopea liikkeissään, kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja on vielä (liian) herkkäkin kaiken lisäksi. Treeneissä Lyyti on kovanpuoleinen (sitä ei tassuille tallomiset sun muut haittaa ollenkaan), mutta ei sekään nyt mahdottomia kestä. Ohjaajan paineistuminen on pahin juttu, oli kyse sitten jännittämisestä tai turhautumisesta. Silloin menee pasmat sekaisin: joko passivoituu haistelemaan maata, alkaa komentaa haukkumalla tai sitten menee purkamaan turhautumista johonkin muuhun kohteeseen. Se lukee hirvittävän hyvin eläinten (siis ihmisten myös) eleitä ja käyttää niitä itse myös keskimäärin hirmu hyvin. Lyyti on erikoistunut tulemaan juttuun esimerkiksi sellaisten kissojen kanssa, jotka eivät normaalisti koirista oikein välitä. :)

Mitenkähän tätä sitten ynnäisi yht yhteen... Ehkä pitäisin siis OMAA collietani nopeana ja herkkänä koirana, jonka kanssa tarvitsee olla hyvin tarkka omasta toiminnastaan. Se huomaa kaiken ja reagoi kaikkeen. Minun käytöksestäni riippuu se, että miten se sitten reagoi mihinkin asiaan.

Eli se on ihan tyypillinen paimen? :D
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 04.07.2012 klo 13:44)

Lyytikäinen

Lyytikäinen
Viestimäärä: 461

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 10:25  
+
0
Hupsan, tuli tuplana...
(Viestiä on muokattu keskiviikkona, 04.07.2012 klo 10:28)

Lyytikäinen

Lyytikäinen
Viestimäärä: 461

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 10:27  
+
0
Täällä on myös rikottu vähän käsityksiä collieiden luonteista, varsinkin Lyytin leikkiminen (taistelutahto) ja treenimoodi (asenne) ovat olleet vissiin aika yllättäviä tekijöitä. :D

gaselli

gaselli
Viestimäärä: 735

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 19:48  
+
0
Onko teidän colliet niin pehmeitä että ne menee ns."lukkoon"? Ronjalla on sopivasti kovuuttakin eikä se mene lukkoon, mutta edesmennyt shelttini oli ihan liian pehmeä, se oli välillä ärsyttävää kun jos sanoi vähänkin kovemmin, se suunnilleen ryömi mun luo mielistelemään. Oli esim tosi vaikea ottaa Sanista seisoma-kuva ilman apua, kun sanoin Sanille "seiso", ja kun se aina liikahti, sanoin ihan lempeästi etten vahingossakaan korota ääntä "Ei, odota", niin Sanilla oli häntä koipien välissä ja se seisoi ihan kyyryssä. Se oli ihan mahdoton.
Collie "Ronja" 5/2010

Sheltti "Sani" 6/99 - 10/2011

Labbis "Vilma" 4/95 - 3/2010

pave

pave
Viestimäärä: 22

VS: COLLIET - OSA 3 - Keskiviikkona, 04.07.2012 klo 20:40  
+
0
Nyt vihdoin oma collikka tiedossa mutta jännittää aivan kamalasti se mitenkä pentu oppii sisäsiisteyden,tuhoaako koko kämpän ja kun olen töissä niin haukkuuko yksiollessaan ja hyväksyykö toisen koirani?
Hyviät koulutusvinkit ovat tervetulleita.

stewie

stewie
Viestimäärä: 79

VS: COLLIET - OSA 3 - Perjantaina, 06.07.2012 klo 01:56  
+
0
Itse suosittelen kyllä tavanomaista, kultaista keskitien kulkija collieta ensimmäiseksi koiraksi. Juurikin noiden rotuominaisuuksiensa puolesta, että tavanomainen yksilö on hyvinkin yhteistyöhaluinen, muttei kuitenkaan "bimbona" palvo maata omistajan jalkojen alla.

Meiltä löytyy kotoa kohta 5v. uros, joka on ensimmäinen koirani. Se oli pienenä arka kuin mikä, pelkäsi kaikkea elävää ja elotonta. Kova koulu sen kanssa käytiin, ja koira olikin yksilönä ehkä liian hankala ensimmäiseksi. Kaikki mahdolliset virheet tuli varmaan tehtyä... Mutta nykyisin tuo on mitä mainioin diiva :aurinko: Meillä on yhteistyö hitsaantunut hyvin yhteen ja koira on mielettömän rakas, valtaisa persoona.

Tykkää tunkea syliin henkilökuntansa hoivattavaksi, iltaisin aina tiettyyn aikaan alkaa tiivis tuijottaminen (henkilökunta, missä ruokani viipyy?! :ylpea:) ja jos joku asia ei ole herran mieleen venähtänyt naama kyllä paljastaa sen kilometrin päähän. Kyseiseltä koiralta tulee aika paljon katsottua läpi sormien perseilyä ja diivailua (on niin ilmeikäs koira etten omalta naurultani aina pysty terävöittämään omia käskyjä...:viheltel:), mutta on siinä mielessä luottokoira että tulkitsee meidän mielialoja hyvin tarkkaan ja tietää milloin täytyy totella nanosekunnin tarkkuudella ja sen myös tekeekin.

Mites herkkiä teillä on puikkonaamat reagoimaan ihmisten olotiloihin? Tänään sai taas hyvän esimerkin siitä, kuinka tarkasti se on kartalla omien ihmistensä voinnista kaiken aikaa. Meillä siis kohtuu iso aidattu piha, koira toisessa päässä ja minä toisessa. Yhtäkkiä minua alkoi huippamaan ja taju meinasi oikeasti lähteä, ja tuo puikkonaama oli salamana jaloissa tökkimässä kuonollaan ja piippaamassa. En siis ollut muuttanut asentoani, pitänyt minkäänlaista ääntä jne. Mainio otus :hymy:
*pk-collie uros 07/08/07
*lk-collie/bpk malinois/spk uros 23/05/10

gaselli

gaselli
Viestimäärä: 735

VS: COLLIET - OSA 3 - Perjantaina, 06.07.2012 klo 17:06  
+
0
Stewie, kiva kirjoitus sulla.

Ronjakin tykkää olla sylissä. Siis nimenomaan mun miehen sylissä. "Isin" syliin se kerjää melkein joka ilta. Mä oon sanonu miehelle että heti jos on pieniäkin merkkejä että Ronja rupeaa dominoimaan, niin sylissä olot loppuu tai vähenee. Mun käsittääkseni koiralle ei saa liikaa antaa hellyyttä, tuli mieleen esim Cesar Millanin opit (älkää nyt käsittäkö väärin, mä en kouluta koiraani hänen opeilla) että koiralle ensimmäiseksi tärkeintä on liikunta, sitten kuri ja viimeisenä hellyys. Sitten koira yleensä on tasapainossa. Musta vaan tuntuu että meillä noi menee järjestyksessä hellyys, liikunta, kuri. Mutta kun Ronjaa ei tarvii komentaa juuri lainkaan?! Saattaa myös olla että meillä liikunta onkin ekana ja sitten hellyys, riippuu kumpi on enemmän hoitanut Ronjaa sinä päivänä. Esim tänään mulla on vapaapäivä ja en ole yhtään Ronjaa hellinyt, mutta lenkille kohta menen. Mä taas vissiin hoidan kaikki Ronjan lenkit tänään ja mies sitten pitää sitä sylissä koko illan kun tulee töistä :paijata:

Kun Ronja oli pentu/murrosikäinen, niin silloin järjestys oli ehdottomasti se Millanin suositus liikunta, kuri, hellyys. Silloin oli pakko pitää kuria kun toi oli ihan mahdoton kakara ja ois kyllä tullu niskan päälle muuten.

Miten teillä muilla menee? Tämä mulla on jääny Cesar Millanilta mieleen, mut älkää siis luulko että kasvatan koiraani hänen opeillaan, suhinaa joskus kokeilin mutta voin kertoa että ei auta :nauru:

Niinkuin Stewie kirjoitti, mäkään en osaa olla Ronjalle vihainen. Eikä se nykyään mikään tuhma olekaan, mut siis eilen YRITIN levätä/ottaa aurinkoa meidän piha-patiolla (rivitalo), laitoin aurinkolasit ja kun aurinko siltikin häikäisi, laitoin vielä yhden paitani naamani päälle. No yritä siinä sitten levätä kun koira tulee syömään keppiä sun naaman yläpuolelle niin että kepin krämmäleet lentää päälle :nauru: Välillä mä tönäsin Ronjaa että "menes nyt". Kohta se tuli lähelle, en kuullut mitään narskutusta, ja silitin Ronjan turkkia, sit raotin paitaa naamaltani, ja huomasin että Ronja tuijotti mua ja edelleen keppi suussa. Sit alkoi taas kepin narskuttelu ja puun sälpyt lensi mun päälle, mä olin ihan sahanpurussa :nauru:. Mut en mä osannu olla vihanen tolle vaan rupesin nauramaan, on se ihana, hän tietty ajatteli että mä oon hänen seurana ulkona kun makaan siinä.
Collie "Ronja" 5/2010

Sheltti "Sani" 6/99 - 10/2011

Labbis "Vilma" 4/95 - 3/2010

pave

pave
Viestimäärä: 22

VS: COLLIET - OSA 3 - Perjantaina, 06.07.2012 klo 18:12  
+
0
Olipas hauskasti kerrotut tarinat,kuulostaa ihan kivalta kunhan siitä pentuvaiheesta päästään yli,ja se penskavaihe tässä jänskättääkin vaikka olen koko ikäni ollut koirien kanssa tekemisissä
mutta olen kyllä kertonut kasvattajalle itsestäni ja myös sen mitä etsin.ja täytyy sanoa että asiaa on pohdittu todella pitkään tutkien samalla eri kasvattajia.mut silti pelottaa ja jännittää ihan pirusti.

virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: COLLIET - OSA 3 - Maanantaina, 09.07.2012 klo 01:54  
+
0
Voisin kertoa mun omasta nahkasta, kun on kyselty siitä.

Eli arjessa todella helppo koira, fiksu elukka sekä miellyttämishaluinen. Vaikka olis 9h yksin ei tuhoa mitään eikä pissi sisälle ja ikää tällä pallillisella uroksella on siis 16-17 kuukautta, eli nuori murrosmonsteri kyseessä. Harrastuksissa on todella mukava, toiset koirat kiinnostaa tosi paljon, mutta aika helppo motivoida ja intoa löytyy agilityyn sekä hakuun. Toko menee 100 lasissa kun on tarpeeks hyvät palkat eli nakit, agi + haku kelpaa myös hyvät lelutkin. Tämä menee todella helposti ylikierroksille ja voi olla tosi vaikea pidellä esim kentänlaidalla kun muut tekee juttuja.

Tää on tosi rohkea ja reipas ja rakastaa ylikaiken vetoleikkejä ja taistelemista. Joskus ottaa vähän huonosti kiinni, mutta lähtee hyvin repimään kyllä. Vieraille tämä on tosi avoin ja sosiaalinen, rakastaa vieraita ja mielellään hyppäisi syliin. Mm näyttelyissä pomppasi vasten tuomaria onneissaa.. se siitä pidättyväisyydestä. :D Uroksien kanssa ei välttämättä tule toimeen kuitenkaan, mutta uroskoira mikä uroskoira.

Toimintakyky tällä menee totallisesti ainoastaan jos on jotain kovia paukkeita esim. raketit. Aseita ei olla testattu, en tiedä miten reagoi. Myös purkan paukutus suussa kovaäänisesti pelottaa sitä, mutta esim kovat pamahdukset (työmaa jne) ei aiheuta oikeastaan mitään. Toimintakyvyn menetyksellä tarkoitan sitä, että ei syö ollenkaan ja on häntä luimussa, pelkää, mahdollisesti karkaisikin ja on sekaisin. Suhtautuu kaikkeen uuteen reippaasti ja vaikka säikähtäisi vähän/keskiverrosti, uskaltaa mennä uudestaan katsomaankin.

Uroskoirilla voi olla se, ettei tykkää tulla lähelle, mutta tämän kanssa nukutaan samassa sängyssäkin ja tämä hakee myös vieraille ihan kainaloon nukkumaan ja hengailemaan. On todella läheisyyskipeä uros ja pitää rapsutteluista sekä lähelletulosta. Rakastaa mennä jalkojenvälistä niin, että tarjoaa pepun rapsutettavaksi että sitä rapsuteltaisiin siitä päältä. Kun heittelen palloa sille, niin voi juosta täysiä pallo suussa jalkojenvälistä ja tuoda sen jalkojenvälistä käsiin.

Tämä on vähän itsepäinen ja ei mielellään tee ellei ole luvassa hyvää palkkiota. Tokossa mahtava, mutta arjessa kun käskee huvikseen "istu" käskyä, niin ei välttämättä jaksaisi mennä. Kuitenkin todella tottelevainen oikeissa tilanteissa. Tätä voi myös pitää irti arjessa lenkeillä sekä takapihalla, ei häivy mihinkään.

Tosi kiva koira meillä tämä on ja isäksikin saattaa päästä, mikäli menesty nly + harrastuksissa, sekä on kunnon lonkat sekä kyynärät. Lisäksi pitää katsoa, mitä luonnetesti sanoo tästä, mutta tosi monet on kehunut. :)
skcu Pongo

Lyytikäinen

Lyytikäinen
Viestimäärä: 461

VS: COLLIET - OSA 3 - Maanantaina, 09.07.2012 klo 10:17  
+
0
Meillä muuten on harrastettu tuota jalkojen välistä pujottelua ihan pennusta saakka. Tietty sitä on vahvisteltu sitten pujotustempuilla sun muilla, mutta selkeästi esimerkiksi jännittävässä tilanteessa (kun pahisteiniurokset alkavat ahdistella) hakeutuu aina jalkojen väliin turvaan. :nauru:

Kannattaa tuota paukkuarkuutta lähteä virtahepo siedättämään muuten pois, koska paukkujen (ampumisen) pelko johtaa automaattisesti luonnetestin hylkäykseen. Palveluskoirakokeissa on tottiksessa myös ampumisosuus.
(Viestiä on muokattu maanantaina, 09.07.2012 klo 10:20)

mill

mill
Viestimäärä: 1617

VS: COLLIET - OSA 3 - Maanantaina, 09.07.2012 klo 10:23  
+
0
Jos vihdoin ehtisin minäkin vastata tuon oman collien puolesta.

Tällä hetkellä Misty on oikeastaan niin helppo kun voi olla, toimii kuin pelkästä ajatuksesta. Misty täyttää syksyllä 5 vuotta, joten on jo aikuinen, oppinut koira. Misty on luoksetulovarma, vaikka vastaan tulisi se kaikkein paras leikkikaveri tai olisi juoksut. Jopa säikähtäessään kun lähtee juoksemaan, kääntyy huudettaessa heti takaisin. Uuden vuoden liepeillä tätä ei tosin koskaan testata, meillä kun on ollut rakettikammoa josta hieman myöhemmin lisää. Kun mitään ei tapahdu, Misty on rauhallinen ja makoilee omissa oloissaan, tulee toisinaan rapsutettavaksi. Kun on ulos lähdön aika, leikkihetki tai opetustuokio, se innostuu ja on heti mukana. Omasta koirasta sanoisin siis, että on aktiivinen, sopii täysin harrastuksiin mutta ei ole vaativa, osaa ottaa myös rennosti vaikkei mitään erityistä tapahtuisi. Tällä hetkellä meidän perheen tilanteessa Misty purkaa suurimmat energiansa lenkkeilyn lisäksi lasten paimentamiseen - siinä sitä puuhaa riittää erityisesti eskoisen osalta. Misty on aina ollut helppo motivoida nameilla ja se oikein imee tietoa mitä haluan sen tekevän, ja sillä on hyvin vahvana paimenille ominainen miellyttämisen halu - se siis oikein haluaa oppia tekemään mitä pyydän ja riemastuu siitä vähintään yhtä paljon kuin minä itsekin. Leluilla motivointia ei olla koskaan kokeiltu. Innokkuuden ansiosta Misty oppii uudet temput ja jutut nopeasti. Myö ei tällä hetkellä harrastetakaan muuta kuin omaehtoista temppukoulua, silloin tällöin opetellaan uusi juttu ja muuten kertaillaan vanhoja opittuja. Misty innostuu hetkessä, mutta sen saa myös pienellä eleellä rauhoittumaan kun leikki loppuu. Misty on oivallinen tulkitsemaan mielialoja, katseita ja eleitä. Se on sympaattinen, lapsirakas ja sopivan energinen. Misty on koira, jonka voi huoletta antaa vuoden ikäisen taaperon talutettavaksi - se ei ole kertaakaan kaatanut lasta kumoon vetämällä. Se on kuuliainen, ja suurin osa käytöstavoista pysyy myös silloin kun se on muiden kuin meidän kanssa. Suurimmalla osalla tarkoitan näitä perustottelevaisuutta, kerjäämistä se kyllä kokeilee kun myö omistajat ei olla läsnä mutta se nyt on melko pieni pahe. ;)
Eihän colliekaan siinä missä mikään muukaan rotu - ole sellainen joka automaattisesti olisi hyvin käyttäytyvä ja äärimmäisen kiltti. Mistyn kanssa on käyty koulut kun se oli pieni. Kova tuhoamaan se ei ole koskaan ollut, mutta uhmakas kyllä. Määrätietoisella ja järkkymättömällä kasvatuksella siitä kuitenkin on tullut aivan ihana, mainio koirakaveri ja luotettava lapsiperheeseen. Omalla kokemuksella sanoisin, että collie kyllä soveltuu ensimmäiseksi koiraksi mutta ei se silti välttämättä helppo sellainen ole - riippuu niin paljon yksilöstä. Colliet oppivat nopeasti - niin hyvässä kuin pahassa. Ohjaajan tulee olla koko ajan tarkkana, omia virheitä on vaikea kitkeä pois koiran käytöksestä. Colliet on viisaita, joka toki tuo omistajalle haastetta kun tulisi aina olla tuota älykästä puikkonokkaa edellä. Collie kyllä hyödyntää kaikki aukot koulutuksessa. En yhtään ihmettele, että toiset sanoo collieta kieroksi. Mistystä on nyt aikuisena tullut sellainen, että haluaisi aina olla mieliksi ja ottaa kovin vakavasti jos sitä jostain joutuu kieltämään - saati jos sen tekee lujasti. Se siitä varmasti tekeekin tänä päivänä niin helpon, arjessa toimivan koiran.
Misty on herkkä ja säikähtää helposti. Kuitenkin se tukeutuu kovasti meihin ja katsoo miten mihinkin reagoidaan ja rauhottuu nopeasti. Pentuna sille jäi kammo uutena vuotena kun lapset pääsi ampumaan raketin sen vieressä, muutama viikko ennen joulua. Rakettikammostakin ollaan päästy pikku hiljaa niin, että se syö ja juo normaalisti - ei vain halua jäähä paukkeessa yksin edes vessassa käynnin ajaksi. Pissalla se käytetään hyvissä ajoin ettei pahimpaan paukkeeseen tarvihe mennä ollenkaan. Ongelmallisen arka Misty ei ole.
Haukkuherkäksi en oman kokemuksen mukaan rotua miellä, yksilöerot erikseen. Olen tavannut pari arkuuttaan haukkuvaa collieta, mutta suurin osa tapaamistani colleista ei turhia hauku, omakaan.

Nyt pitää mennä, mutta eiköhän tässä pääpiirteittäin tullut kaikki. :)
Pk collie Misty 08/2007
Punakorvakonna Stevie "Tiivis" synt. 1996.

Blogi

virtahepo

virtahepo
Viestimäärä: 1788

VS: COLLIET - OSA 3 - Maanantaina, 09.07.2012 klo 15:48  
+
0
Lyytikäinen, en vaan yhtään tiedä miten sitä rupeaisi siedättävään pois, ettei tee enempää lisävahinkoa tolle. Tosta varmaan kannattaa jutella kasvattajan kanssa, itse omin päin en uskalla ruveta mitään siedättämään...
skcu Pongo

Maksavompatti

Maksavompatti
Viestimäärä: 413

VS: COLLIET - OSA 3 - Torstaina, 12.07.2012 klo 12:08  
+
0
Ilmoitin Segan eilen Raision elonäyttelyihin. Meidän molempien ensimmäiset viralliset, ei onneksi jännitä yhtään ei.. Mätsäreitä ollaan kierretty ihan kivalla menestyksellä, muttamutta... Saa nyt nähdä miten käy. Asiaa ei helpota myöskään ruotsinkielinen tuomari - minä kun en osaa sanoa ruotsiksi yhtään mitään. :ttou:

No, tässä on onneksi ainakin yhdet mätsärit ennen vnoita näyttelyitä, täytyy vielä niissä käydä harjoittelemassa. Enää ei onneksi väistetä tuomaria sen tullessa, vaan tervehditään aivan liioitellun iloisesti. Taisin vähän liian rankalla kädellä kouluttaa väistämistä pois. :shifty:
09/2011 pk collie, narttu Eurofix Melody Pops "Sega"
12/2007 kiinanharjakoira, uros "Eppu" asuu vanhempien luona
Menossa mukana myös Ikaros-kani

Blogi

Sonik

Sonik
Viestimäärä: 4809

VS: COLLIET - OSA 3 - Torstaina, 12.07.2012 klo 12:19  
+
0
Mä ottaisin mielummin ton liioitellun iloisen, kun tän väistelijän.. :D

Ja turhaan jännäät ruotsalaista tuomaria, meillä ainakin maasta riippumatta tuomari on tiedustellut vain ikää ja senkin englanniksi (jotkut jopa huonolla suomella) Ja kehäsihteeri kyllä jeesaa, jos tuomari ei osaa muuta kun ruotsia.
Tota meidän shelttiä ne kyllä on lällytelleet omalla kotimaisellaan, kun se rakastaa kaikkia ja on vissiin nuollut kaikkien tuomareiden naamaakin, jos ovat kovin iloisesti tunkeneet liian lähelle.. :nauru:

Tsemppiä, kyllä se hyvin menee. :peukku:
shelamu "Savu" -10
cpku "Sumu" -11
shelamu "Koda" -13
cpku "Hippa" -15

If you see light at the end of the tunnel, It's the light of the oncoming train.

Ame

Ame
Viestimäärä: 1119

VS: COLLIET - OSA 3 - Lauantaina, 14.07.2012 klo 15:22  
+
0
Collieta eräs ehkä turhan helppona rotuna pitävä lukisi mieluusti lisää keskustelua collien haastavuudesta ja aktiivisuustasosta. Sekä tietysti siitä miten todennäköistä on löytää harrastuksissa hyvin toimiva collie. :wink:

Mulla on mielenkiinto herännyt collieen ehkä hivenen helpompana harrastelukoirana kuin vaikkapa kauan haaveiltu, mutta aktiivisuustasoltaan epäilyksiä herättävä saksanpaimenkoira. Ongelmana vain on, että mun mielikuvissani collie on jo ehkä vähän turhankin helppo koira mulle, kun kaipaisin seuraavalta koiralta tietynlaista haastetta.

gaselli

gaselli
Viestimäärä: 735

VS: COLLIET - OSA 3 - Sunnuntaina, 15.07.2012 klo 02:55  
+
0
Kyllä collie on helpompi koira kuin saksanpaimenkoira.
En nyt uskalla muuta sanoa millainen collie on harrastuskoirana, kun Ronja on mulle lähinnä lenkkikaveri ja silloin tällöin käydään näyttelyssä ja kotioloissa koulutellaan.

Kotioloissa Ronja on todella helppo ja kiltti koira. Voi olla että harrastuskoirana se ois sit ihan paska. Mua on ihmetyttänyt se miten niin moni täällä on väittänyt collien olevan jotenkin vaikea koira. No jokaisella on oma mielipiteensä. Mä suosittelen collieta lämpimästi ensimmäiseksi koiraksi, mut jonkun toisen mielestä se vaatii paljon enemmän.

Kun taas monesti esim noutajan sanotaan olevan hyvä koira ekaksi koiraksi, mä olen toista mieltä. Ainakin oman kokemukseni mukaan se vaatii kovemman kurin, ainakin meidän noutaja oli tosi itsepäinen.

Nämä on vain mun mielipiteitä mun oman kokemuksen mukaan.
Collie "Ronja" 5/2010

Sheltti "Sani" 6/99 - 10/2011

Labbis "Vilma" 4/95 - 3/2010

Ame

Ame
Viestimäärä: 1119

VS: COLLIET - OSA 3 - Sunnuntaina, 15.07.2012 klo 15:15  
+
0
Piti lukea keskustelu uudestaan läpi vielä niin, että ajatukset olivat vielä enemmän mukana. Tämä kohta etenkin pomppasi silmiin, kun tässä sanellaan aika hyvin mitä mä seuraavalta koiralta toivon, etenkin tummennettu kohta:

Eara kirjoitti:

Oma nahka on hieman pehmeä, vietissä selkeästi kovempi ja arjessa naurettavan helppo, mutta kuitenkin sillä on potkua harrastuksiin, jolla ei ole mitään tekemistä pehmeyden kanssa. Lisäksi on tämä perinteinen paimenilla ilmenevä "onko pakko, jos on tosi pieni, surullinen ja herkkis paimen?". Koira kokeilee passiivisuuden tarjoamista jos tehtävä on esim liian haastava tai huonosti motivoitu. Kyse ei ole pehmeydestä tai herkkyydestä, ainakin näin mä itse näen asian. Ja noista tilanteista jos ohjaaja ei tunne tätä ominaisuutta, päästään helposti juuri niihin väittämiin ettei collieista ole harrastuksiin.



Mulla tulevaisuuden näkymät ovat tosiaan työ, koti, pari pientä lasta sekä mahdollisesti koiraharrastukset. Nyt vaan pitäisi löytää koira, joka soveltuu tuohon yhtälöön. Nykyiset ovat seurakoiria, joten haaveissa on monipuolisempi harrastuskoira, jonka kanssa olisi mahdollisuuksia päästä harrastuksissa vähän pidemmälle kuin näiden ja jolla se tekemisen into olisi hieman eri tasoa kuin näiden nykyisten. Saksanpaimenkoira on ollut haaveissa jo pitkään ja se rotu täyttääkin nämä ensimmäiset kriteerit. Mä kuitenkin arvostan erimerkiksi näissä nykyisissä suuresti sitä, että nämä ovat arjessa hyvinkin helppoja. Ne eivät ota nokkiinsa, vaikka olisi pidempi aika, kun ei kiireiden/väsymyksen/yms. takia olla tehty paljoa lenkkeilyä isompaa. Kestävät siis tekemättömyyttä hyvin jne. Tämä kriteeri ei kuitenkaan saksanpaimenkoirassa täyty (/en koe sen olevan luontaista sakemannille) ja se on kuitenkin yksi tärkeimmissä toiveista ottaen huomioon tulevan tilanteen.

Tietty koira tulee saamaan jatkossakin päivittäiset lenkit ja tarvitsemansa määrän muuta aktivointia pysyäkseen tyytyväisenä. Mä haluan kuitenkin, että mulla riittää aikaa töiden jälkeen myös lapsilleni ja aikaa täyttää tulevankin koiran tarpeet ilman, että omat voimat alkaa olla koetuksella. Siksi mulla onkin hakusessa koira, jonka aktiivisuustaso olisi alhaisempi kuin rodunomaiseksi kokemallani saksanpaimenkoiralla, mutta jolta kuitenkin löytyisi potkua sekä intoa harrasteluun.

Saikohan kukaan tästä sen verran selvää, että voisi sanoa istuisiko collie noin suurinpiirtein mun pohdintoihini? :nauru:

  Siirry sivulle: 1 2 3 ... 46
Ohjeet ja säännöt
Takaisin
KESKUSTELUN TILASTOJA:Kpl:
Rekisteröityneitä käyttäjiä25797
Moderaattoreita16
Viestiketjuja yhteensä5783
Viestejä yhteensä543763
Uudet käyttäjät tänään1
Viestiketjuja aloitettu tänään0
Viestejä kirjoitettu tänään0
Aktiivisimman kirjoittajan nimimerkkiSipulu
Peukkuja ylös262991
(Tilastot päivitetty viimeksi 18.09.2019 klo 22:45)