Koirat.com

Pakko vielä laittaa oma lusikka soppaan kun täällähän on hirmuisesti käyty keskustelua!

Omaa nahkaani odotin hieman yli vuoden, laskettuna ensimmäisestä yhteydenotosta kasvattajaan pennun kotiutumiseen. Mutta mie halusinkin tältä nimenomaiselta kasvattajalta pennun ja pentueiden kanssa tuli tuon vuoden aikana mutkia matkaan. Varmasti olisin nopeamminkin pennun saanut jos olisin ollut valmis katselemaan niitä muualta.

Ja tuo sukupuolikysymys... Mie olin alunperin täysin sitä mieltä, että nartun mie haluan, eikä urosta tule. No, tuon vuoden aikana kerkesi mieli muuttua sen verran, että ihan sama mikä sieltä tulee kunhan se on terve ja selväjärkinen. Ja niinpä sieltä sitten uros tulikin. Ja tällä hetkellä, koirani ollessa ihastuttavassa vuoden ja neljän kuukauden iässä, sanoisin, että seuraava tulee olemaan narttu. Ja urosta ei tule ihan heti senkään jälkeen. Koirani on siis aivan ihana monin puolin, mutta nimenomaan nuo uroskoiraan liittyvät ominaisuudet ovat kyllä raivostuttavia! Toki ne varmasti nyt tuon teini-iän takia ovat oikein korostuneet, mutta silti... Hajut vievät ihan täysin mennessään, (toko)treeneissä kaikki muu kiinnostaa paitsi töiden tekeminen, narttuja pitää olla koko ajan ahdistelemassa ja jos niiltä saa hammasta niin ne on vielä ihanampia, muutaman ihastuttavan piirteen tähän nyt listatakseni. Toki sitten tiedän sellaisiakin uroskoiria, jotka ovat ihan erilaisia näiden asioiden suhteen, että on jonkun verran varmasti myös yksilökysymys. Tuo miun Lennu nyt onkin tuollainen... omintakeinen makeinen.

Ja Lennukin oli sisäsiisti vajaan 6 kuukauden ikäisenä. Mitä nyt muutaman kerran on sen jälkeen nostanut jalkaa merkatakseen paikkoja parin kaverin luona, yksi ihana uroskoiran ominaisuus lisää! ;P

Ja kaikille niille, jotka harkitsee pehkocollieta, pieni varoituksen sana karvanlähdöstä!

^
Ohhhoh :´D Ja joo...pehkocollien ottamista harkitsen tällä hetkellä ;)
Olisi kiva jos kertoisitte mulle esim. miten käyttäytyy lenkillä tai yksin kotona ollessaan. Mulla on katos yleensä koulu 8-12 että mietin että pitäs varmasti jättää jotain tekemistä. Oon sis 13 vuotta ja meillä on Kleinzpitz joka asuu nykyään siskoni luona. Omaa tässä siis kaivattaisiin.


// turhan kuvan lainauksen poisti griffon

Onkos kukaan teettänyt geenitestiä selvittääkseen kantaako oma koira MDR1-1 geenivirhettä? Tämähän siis on se geenivirhe, jonka vuoksi koira voi menettää henkensä ivermektiinistä..
http://www.katiska.info/katiska/jagster_poiminnat/ivermektiini/
Tässä linkin tekstissä sanotaan, että oman koiran perimän voi geenitestillä selvittää. Saman kysymyksen kysyin tuola sheltti-ketjussa, kun colliesukuisia ovat. Minulle on tallikoiraksi tulossa sheltti, ja olisi huojentavaa tietää (kumpaan suuntaan vain) että onko ivermektiini omalle koiralle myrkkyä vai ei.

Mitenköhän tuo testataan, ja missä tuloksia tutkitaan? Tuskin ihan peruskauraa ell asemalla.. :)

Meillä sisälle pissiminen loppui n. 3,5 kk ikäisenä, eli pentu oppi hyvin nopeasti sisäsiistiksi (kiitos kasvattajan ahkeran sisäsiisteysopetuksen). Öinä ja yksinoloaikoina tuo ei koskaan tehnyt pissejä sisälle, eli saattoi parhaimmillaan pidätellä kokonaisen työpäivän nuoresta iästään huolimatta. Kakkoja tuo ei ole koskaan tehnyt sisälle, mitä nyt poikkeuksena pari kertaa kun vatsa oli löysällä, eikä pentu pystynyt pidättelemään. On siis täysin yksilöllistä :)

Haluaisin tuohon karvanlähtöön lisätä vielä äärimäisen kuraisen turkin näillä keleillä. Koiran jalkoja ja vatsakarvaa saa olla pesemässä joka lenkin jälkeen, vaikka tuolla ei vielä edes kunnollista isoa turkkia olekaan. En malta odottaa että tuo lakkaa kasvamasta kokoa, niin voin ostaa sille hyvän sade-/kurapuvun tällaisille keleille... Helpottaa elämää huomattavasti!

Haluaisin kuulla teidän mahdollisia kokemuksia collieiden arkuudesta ja haukkuherkkyydestä. Kuinka yleisiä nämä ovat? Haukkumista kyllä saa kouluttamalla pois, mutta saako arkaa koiraa rohkeammaksi?

Colliehan on tyypillisesti pidättyväinen, eli keskivertocollie korkeintaan vähän nuuskii tapaamistilanteessa kädenselkää jonka jälkeen vieras muuttuu samantekeväksi. Pidättyväisyyttä ei tule sekoittaa arkuuteen eivätkä nämä asiat liity toisiinsa. Mä oon tavannut paljon collieita jotka reagoivat muhun hyvin mielenkiinnottomasti, mutta yhtäkään korvat luimussa pelokkaasti väistävää yksilöä en tässä lyhyemmässä karvanlaadussa ole tavannut. Arka koira on arka koira eikä se tosiaan ole koulutuskysymys. Jos arkuuteen liittyy vielä pelkoaggressio niin elämä koiran kanssa on parhaimmillaan todella ikävää, mutta mun on kyllä todettava että vaikka tää myytti collieiden arkajalkaisuudesta onkin sitkeä niin musta se on vähintäänkin liioiteltu. Ja tämä ihan rehellisesti, kyllä näissä parannettavaa piisaa mutta arkuus ei musta ole ainakaan sileäkarvaisten ongelma missään määrin.

Haukkuherkkiä ovat, mutta collie harvemmin räpättää turhia. Meillä haukutaan turhautuneina esimerkiksi agilityradalla jos ohjaajalla on sormi suussa tai muutoin erityisen innoissaan, sisällä ei pidetä mitään ääntä eikä oikeastaan edes ulkona leikkien lomassa, paitsi jos muut menevät lujempaa ja ilman häntä (mikä ei ole ihan helppoa). Collie on palveluskoira jolla on korkea koulutettavuus, mä en ole kokenut tuota ääntelyasiaa ikinä ongelmaksi.

No toihan on hieno juttu! Luin vaan netistä (keskustelupalstoilta tosin...) että collieissa on hirveästi niitä arkoja koiria.
Eikä tuollainen haukkuminen muakaan haittaa, kunhan on sisällä hiljaa eikä koko aikaa räksytä pienimmillekin äänille.

Hei kiitos paljon!

naukunen kirjoitti:

Colliehan on tyypillisesti pidättyväinen, eli keskivertocollie korkeintaan vähän nuuskii tapaamistilanteessa kädenselkää jonka jälkeen vieras muuttuu samantekeväksi.

Tämä voi hyvinkin pitää paikkansa, mutta myös muita vaihtoehtoja löytyy. Meiltä löytyy sk collie, joka tervehtii kaikki, sekä koirat että ihmiset, niin ylitsevuotavan iloisesti että ei mitään rajaa. Se nousee vaikka olkapäille asti seisomaan ja tökkii pitkällä nokallaan pusuja naamaan, jos siis tämä vaan sallitaan. Tämän emä on aivan samanlainen ja jo pentuna huomasi että meille on osunut kohdalle aivan ihana yksilö, jolta myös pidättyväisyys, arkuudesta puhumattakaan, puuttuu :) eli aika paljon vaikuttaa varmasti myös emältä opittu käytösmalli siihen mitä pennuista myös tässä mielessä kasvaa. Itse en tykkää yhtään jos koira on pidättyväinen, eli meille tällainen versio sopii todella hyvin.

Haukkumisen kanssa ei ole koskaan ollut ongelmia, ääntelee jonkin verran painileikkien aikana ja noin 6kk ikäisenä kurssilla ei meinannut kärsivällisyys riittää odotteluaikoina, eli silloin testattiin saako siellä haukkua vai ei. Tämäkin ongelma korjaantui nopeasti :)

^ Oon meuhkannut tässä ketjussa niin paljon että en nyt enää viitsinyt tuohon kirjoittaa, mutta mulla on tosiaan myös sk-narttu joka kiipesi vielä tuossa viime kesänä (2v) ihan kenen tahansa syliin kunnes alkoi aikuistuttuaan hieman viilentyä muita kuin tuttuja kohtaan. Puhe oli kuitenkin keskivertocolliesta, mutta ymmärrän että halusin tuoda esiin pointin että arkojen ja pidättyväisten lisäksi löytyy myös muita vaihtoehtoja.

^ Kyllä, nimenomaan tämä oli pointtina, ihan ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia :) minusta oli oleellista mainita että voi olla että koira ei ole edes pidättyväinen, arasta puhumattakaan, jos joku miettii että se olisi este kyseisen rodun hankinnalle. Varsinkin jos muilta koirapalstoilta tai netistä sellaisen mielikuvan saa. Toki meillä on vielä nuori koira, eli mahdollista on että sekin muuttuu iän myötä jäyhemmäksi, mutta toivottavasti pysyy tuommoisena kuin nyt on.

Mä oon jostain syystä rakastunut nahkoihin tässä viimeaikoina ihan silmittömästi! En tajua yhtään, että mistä tällainen.

Oon ollut ihan vakuuttunut, että seuraava koira tulee olemaan joko husky tai malamuutti, jotta saisin vähintään sen kahden koiran valjakon, mutta miksei myös nahka sopisi vetohommiin huskyn kaveriksi? Kun ihan omaksi iloksi vedellään ja liikuskellaan.

Uusi koira ei tosin tule olemaan ajankohtainen varmaankaan pariin-kolmeen vuoteen, mutta tällähetkellä tuntuu että tuollainen nahkiainen voisi ihan hyvin kiilata huskyn/muutin edelle.

Harrastaako kukaan täällä omien collieidensa kanssa vetoa? Eräs collukkaharrastaja sanoi, että sopivat myös siihen!

^ Mun nahkan pentueesta sekä narttu että uros harrastavat hiihtoa talvisin omistajiensa kanssa, nartulla ei ehkä poweria ole ihan hirveän totiseen repimiseen mutta uroksella jo pääsee. Ja kilpaileepa näitä myös satunnaisesti Tällaisella kokoonpanolla huristelevat nartun perheessä myös valjakkona.

Pongon isähän on kisannutkin valjakkohiihdossa.

Hei! Osaisiko joku suositella yksityisviestitse hyviä pehkojen ja nahkojen kasvattajia, joiden koiria käytetään enempi harrastuspuolella ja jalostusvalinnoissa suositaan terveyttä ja luonnetta ennen ulkonäköä? Asutaan pääkaupunkiseudulla, joten en pistä pahitteeksi hyvää sijaintia. Olisi kiva nimittäin päästä tutustumaan kasvattajaan ja hänen koiriinsa, sekä pentuihin ennen muksun hankkimista. Ja mikäli kasvattaja järjestää pentuetapaamisia tai muuta mukavaa niin osallistuttaisiin mielellään näihin. Toiselle puolen suomea ei varmasti tulisi "muuten vaan" niin helposti lähdettyä.

Kiitoksia jos joku osaisi avittaa :)

Äiti on ollut yhteydessä sk collien kasvattajiin, ja näillä näkymin meille taitaa tulla kesällä nahkalapsonen. <3 Ei kaikki ole tosiaankaan vielä varmaa, muttä voipi olla, että meille tulee vihdoin koira.

Olisko teillä vinkkejä näin ensimmäisen pennun omistajalle koulutuksessa ja muusa? :)

Voi että kun vihdoin saadaan koissu! :D

^ Ottakaa rennosti Hyödyntäkää pienen collien luonnollista laumaviettiä ja antakaa sen temmeltää metsässä ja nurmikolla sen omaan tahtiin, kieltäkää lempeästi mutta napakasti hölmöilyistä, antakaa hyvistä jutuista paljon herkkuja ja antakaa sille aikaa oppia talon tavoille ja olla aivan pieni lapsi jonka ei tarvitse osata tai olla valmis.

Kiitos avusta! :) Meillä on kotona tämä Tuire Kaimion pennunkoulutus- kirja ja siitä on ollut paljon apua. :)
Mietityttää vähän kun äiti haluaisi meille uroksen ja meille muillekin se kyllä käy vallan mainiosti, mutta mitenkäs helposti ne hajut vie mukanaan omille teilleen?

^ Ei ainakaan meillä vie omille teilleen. Kyse on vaan omasta kriteeristä, lepsuuko vai vaatiiko tottelua myös sillon kun en hajut vie. Mun koiralla ei ole riistaviettiä ollenkaan, eli siitä ei ole kyse. Meillä kyllä hajut vie omille teilleen jos ei osaa vaatia tottelemaan myös sillon kun on kiinnostavampia hajuja.

Shibanana kirjoitti:

Mietityttää vähän kun äiti haluaisi meille uroksen ja meille muillekin se kyllä käy vallan mainiosti, mutta mitenkäs helposti ne hajut vie mukanaan omille teilleen?

Mä taas oon naureskellu tutuile, että mun koirasta sais kyllä jalostukseen mainion ajokoira-haaran, sillä toi kyllä painaa lenkeillä aika kaukana musta ja muusta laumasta, jos ollaan isommalla porukalla liikenteessä. Palaa kyllä aina takaisin, kun on hajut tsekannut ja hätääntynyt, että nyt on emäntä jääny jonnekin jälkeen (eli mä oon menny piiloon tai pysähtynyt tai lähtenyt toiseen suunataan etc.). :--)

edit. Tuli vielä mieleen tuosta^ viestistä, että Kake kyllä lähtee juoksevan riistan perään, oli se kissa tai jänis... Kaken siskohan sit taas on ajanut hirven jälkeä niskakarvat pystyssä :D