Koirat.com

Mitäs kuuluu palstan kaikille nahkiaispennuille? Kuvia, kuvia! Muistan ainakin kaksi pentua täältä bonganeeni kuluneen kesän aikana. ;)

Narttucollieiden omistajat, millaiset juoksuvälit teidän koirillanne on? Täällä ilmeisesti koira aloittelee kolmansia juoksujaan. Ensimmäiset tulivat reilusti alle vuoden iässä, toiset alkoivat viime keväänä 6kk sitten ja nyt kaksivuotissynttäreiden kynnyksellä taitaa tulla vielä kolmannet. Olen lueskellut, että nahkanartuilla on usein ollut suht pitkät juoksuvälit ja nyt tietysti tämä onkin tällainen hormonihirviö... :D

Sain treenikaverilta myös hurjan hienoja treenikuvia, Lyyti näyttää melkeinpä oikein uskottavalta toko-otukselta. Laitan linkillä tulemaan, kun en ole näitä itse ottanut:
- "Ruutuun!"
- Metallikapulan palautus
- Ei puutu vauhtia noudosta :D
- Noudon palautusta taas...
- Kaukokäskyjä oli häiriköimässä ihankamalanpelottava robokamera
- Seuraamista
- Mun muru

^Lyyti se vaan on niin sikahieno

Minkälaisia teidän colliet ovat olleet pentuna? Itseäni vaan vähän kummastuttaa, kun puoltoista viikkoa meillä asunut pk collien pentu ei näytä olevan meistä kovinkaan innostunut. Se ei nuole naamaa eikä hypi innosta, kun tulemme kotiin. Ulkona se on kuitenkin miestäni tervehtinyt iloisesti nuollen pari kertaa. Itkee kuitenkin jonkin aikaa peräämme, kun harjoittelemme yksinoloa, sitten rauhoittuu. Se leikkii meidän kanssa ja on iloinen ja häntä heiluu jonkin verran. Koiraa ei ole missään vaiheessa lyöty tai tönitty eikä sille ole huudettu. Kontaktin ottamista ollaan kovasti harjoiteltu, ja paljon pentu katseleekin meitä silmiin. Sitä palkitaan ja kehutaan, kun se käyttäytyy hienosti.

Ulkona pentu saattaa jäädä meistä jälkeen eikä oikeastaan edes välitä, vaikka ei meitä näkisikään lähipiirissä. Saattaa pyöritellä päätään ja jatkaa vaan innoissaan maan nuuskimista. Jossain vaiheessa kuitenkin lähtee kävelemään ja meitä etsimään, mutta missään vaiheessa se ei hätäänny. Rohkea se myös on, ei kauaa jännitä uutta asiaa, vaan on sitä pian tutkimassa. Tosin sisällä se ei ole jostain syystä vieläkään käynyt tutkimassa jokaista talon nurkkaa...

Mietinkin, onko pentumme luonteeltaan jotenkin itsenäinen tai jotain, vai onko rotuominaista? Tuntuu hiukan pahalta, kun pentu ei näytä "rakkauttaan" meihin niinkuin pentukoirat yleensä tekevät eli nuolevat innoissaan naamaa ym. Toisaalta pk colliesta sanotaan, että se saattaa miellyttää omistajaansa leikin aikana ottamalla hihasta kiinni, mitä meijän pentu kovasti tekeekin.

Mitä mieltä te siis olette, ja onko jollakin samallalailla käyttäytyvää pk collieta?

Meillä Sumu oli ihan pikkuisena samanlainen. Vasta myöhemmin oppi oikeastaan vanhemman koiran mallista tulemaan ovelle vastaan, kun tullaan jostain.
Kun lähdetään kotoa, niin toi ei oo koskaan korvaansa lotkauttanut ja välillä jopa poistuu alakertaan, kun huomaa että ollaan lähdössä.
En koe mitenkään tarpeelliseksikaan sitä, että pentu suunnattomasti riehaantuisi tuosta kotiintulosta. Sekä lähtö, että tuleminen kannattais pitääkkin mahdollisimman neutraaleina ja ihan vaan siihen jokapäiväiseen elämään kuuluvina juttuina. Monesti sellainen pienikin hässäkkä saattaa kostautua yksinolo ongelmina myöhemmin.

Sumu ei vielä vuoden ikäisenäkään nuole naamaa, muksii vaan korkeintaan kuonollaan.. :D

Ja puolitoista viikkoa on vielä lyhyt aika. Onhan se kuitenkin aikamoinen muutos, kun ei yhtäkkiä ookkaan sitä sisarusten läheisyyttä ja leikkiseuraa.
Aikaa vaan, kyllä uskoisin että pentu hiljalleen reipastuu.

Hei!

Nyt meinaa olla tällä emännällä hätä. Mulla on 9kk uros pehko ja poika ei ole kasvanut enään 6kk iän jälkeen juuri ollenkaan. Eikä korkeutta löydy kuin 51cm! Onkohan poika jäämässä nuin kääpiöksi ja saamme heittää haaveet näyttelykehstä vai vieläkö on toivoa että se kasvaisi hiljalleen täyteen mittaan..?

^Kyllä mun nahka vielä kasvoi varmaan vuoden ikäiseksi asti.. tai ainakin 9kk vanhaksi asti. Säkäkorkeutta nyt onkin 61cm.

Kun tuo Virtahepo kaipaili kuvaa tänne. Tässä ois meidän karvainen tulokas, pari päivää vajaa 10 viikkoinen poika-nahkiainen

^^Miullekkin tuollainen pallero! Aivan ihana!

Olen nyt viikonloppuna menossa käymään sen kasvattajan luona, jolta tulevan pentuni haluaisin. :) Tästä se lähtee, ei malttaisi odottaa! Erehdyin käymään M&M:ssä kuolaamassa kaikkia ihania tarvikkeita. Mutta en sortunut ostamaan mitään (vielä). :P

^Tää pallero on kyllä aivan ihana :D

Voisin heitellä tänne vähän kuvia Pongosta :)


Lenkillä laskettelurinteen päällä :)


Uninenu

Lisäilen myös Seljasta parinviikon takaisen kännykällä räpsäistyn kuvan. Tyttö jo n.½ vuotias. Miten aika on mennyt niin nopeesti.



Korvat noussut pystyyn kaikesta liimailusta huolimatta. Antaa olla!

RMK: kaikilla koirilla ei ole luontaisesti yhtä kova laumavietti, eli koiraa ei kiinnosta roikkua ihan tuntumassa kiinni koko ajan. On siis tavallaan juurikin itsenäisempi otus :) Sille riittää vähän vähempikin naamannuoleminen ja hännänvispaaminen, mutta se ei tarkoita etteikö olisi kovinkin kiintynyt omistajiin. Tietysti sen suhteen muodostuminen kestää oman aikansa, vähän pidättyväinen pentu voi olla hitaammin lämpiävä. Siitä on omat hyvät ja huonot puolensa, miten kukakin asian näkee. Laumaviettiä voi ja kannattaa vahvistaa (ja tämä on tärkeää jo pikkupentuna kasvattajan luona ollessa) yhdessä tekemällä ja palkitsemalla kontaktista kuten olette tehneetkin. Kannattaa miettiä ajoissa mistä palkkaa, ettei pentu tule norkoamaan vain namin toivossa :D Samoin omien ihmisten pienet etsimisharjoitukset ulkona ovat hyviä, pentu oppii että ihminen ei seuraa sitä vaan sen pitää seurata omia ihmisiä.

Moi!
Täällä kirjottelee yks pentukuumetta poteva nuori nainen:) Lk collie kiinnostaa rotuna suunnattomasti, ja kiinnostus tässä vaan kasvaa kun luen näitä teijän juttuja, ja katselen noita järkkysöpöjä pentukuvia.
Haluaisin kuitenkin kysyä hiukan jotain, teillä kun on sitä konkreettista kokemusta:) Elikkäs kun rotu on aika herkkä ja jotkut yksilöt voivat olla hiukan arkojakin, niin miten teijän koirien koulutus on sujunut ? Mietin lähinnä sitä, miten kovin olette uskaltaneet kieltää koirianne (pentu- ja aikuisiässä)? En ole todellakaan mikään ankara kouluttaja, mutta koska koira olisi minulle ihkaoma ensimäinen niin en haluaisi olla liian lepsu mutten toisaalta haluisi olla liian ankarakaan. En siis haluaisi, että pentu alkaisi pelätä minua tai minun koulutustapojani:s

^Jos on arempi koira niin sittenhän uskoo vähemmästäkin sen "ei" käskyn, eli ei tarvitse heti ensimmäisenä naama punaisena karjua sitä eieieiperkeleei. Ja kyllä kasvattaja osaa sieltä laumasta etsiä myös sen vähän jämäkämmän tyypin siltä keskilinjalta, eli ei oo mikään dominoiva tyyppi muttei mikään arkajalkakaan. Omasta kokemuksesta niin nahkoja ei oikeestaan oo kauheesti osunu, jotka ois arka-arkoja. Omakin on semmonen pehmeähköhkö, mutta ei mikään arkajalka oikeasti. Ei jää mieleen, esim jos jotain kerran säikähtää niin ei sitten ole ikuisesti paskat housussa tms. Eikä tuo minua pelkää vaikka välillä joutuu oikeasti dominoivaa urostakin kovemmin käskemään. Rohkeasti vain kasvattajan juttusille!

Ja meijän syksykuvia vielä tähän samaan viestiin !!






Tämmönen rakennekuvapäivitys... Pongo 61cm ja ~31-32kg, ikää 20kk

Minäkin eksyin tänne. :) Tuorein kuva Kakesta (heh, Pongon^ kanssa puoliveljeksiä) kahden päivän takaa:


Kake 11vkoa

Pst. Pongolla on hauskat korvat, kun toinen pystyssä ja toinen lerpallaan :p

Kiitos Virtahepo vastauksesta!
Miettisinki sitä, että jos yhden kerran säikähtää jotain juttua ni syntyykö siitä sit elinikänen trauma ja koira pelkää tätä kyseistä juttua aina..

Onhan se niin et kasvattaja tuntee pennut ja osaa sanoa niitten luonteista. Mulle oliski tosi tärkeetä se, että kasvattaja osaa valita pentueesta semmosen mikä vois ehkä mulle olla se oikea.
Miten se ostamisprosessi yleensä tämmöseltä oikealta kasvattajalta etenee? Mullakun ei oo kokemusta rekistöröiduista pennuista, mikä tulis oikeen kasvattajalta:)

meikkus kirjoitti:

Kiitos Virtahepo vastauksesta!
Miettisinki sitä, että jos yhden kerran säikähtää jotain juttua ni syntyykö siitä sit elinikänen trauma ja koira pelkää tätä kyseistä juttua aina..

Onhan se niin et kasvattaja tuntee pennut ja osaa sanoa niitten luonteista. Mulle oliski tosi tärkeetä se, että kasvattaja osaa valita pentueesta semmosen mikä vois ehkä mulle olla se oikea.
Miten se ostamisprosessi yleensä tämmöseltä oikealta kasvattajalta etenee? Mullakun ei oo kokemusta rekistöröiduista pennuista, mikä tulis oikeen kasvattajalta:)

Meillä meni niin että, mentiin kylään kasvattajan luokse tutustumaan rotuun kun oli sovittu. Siellä samalla oli pennut. Siinä juteltiin niitä näitä rodusta ja kyseltiin puolin ja toisin asioita. Pennun osto sillä hetkellä ei ihan täysin varmaa ollut kun ajateltiin myöhempää ajankohtaa. Sen jälkeen keskusteltiin siitä että millainen pentu meille sopii.

Kannattaa olla kasvattajiin yhteydessä, niitäkin on erilaisia ja valita sitten siitä mikä tuntuu parhaimmalle. Meillä sattui todella hyvä kasvattaja :)

Laitoinkin eilen vahingossa yv:nä sulle viestiä, vaikka tarkotukseni oli tänne kirjoitella :D

^juu eipä mitään, oon uus käyttäjä ni en oo ees huomannu mitään yksityisviestiä:D
Miten tämmönen tietämätön pystyy valitsemaan hyvän kasvattajan? En ymmärrä oikeen mistään sukutauluistakaan mitään, mitä tietty olis hyvä katsoa ennen ku pentua ostais, mut jotenki luotan siinä asiassa (ehkä vähän sinisilmäsenäkin) kasvattajaan. En myöskään ymmärrä näyttelytuloksista mitään tai toko tuloksista. Onhan kasvattajat suomen kennelliiton jäseniä? haluisko joku hiukan valaista muo, heh:D Niin ja en ole vielä käynyt tutustumassa kasvattajiin tai kyseiseen rotuun livenä.

^Tuolla olis lista kasvattajista --> pupsit.net
Samalta sivultä löytyy syntyneitä, tulevia ja suunnitteilla olevia pentueita. Monella on kotisivut joista aika hyvin näkee juttuja, sitten siitä vaan lähestymään kasvattajia :)

Näistä voi olla myös apua: Koiran hankinta opas 1 ja 2