Koirat.com

Oliko Milo muuten Moppekerhon koiria, vai muistanko ihan väärin?

Aika monella kennelillä on tälle vuodelle pentuesuunnitelmia. Ite kanssa miettiny tulevaisuutta ja sitä, onko mitään järkeä ottaa kolmatta koiraa vielä tässä muutaman vuoden sisällä, kun enhän mä kerkeis edes valmistumaan ennen sitä. Toisaalta aikataulujen suhteen opiskelun ja koirien yhteensovittaminen on ollut äärimmäisen helppoa, kun taas sillon kun on 8-16 töissä, niin aika ei tahdo millään riittää kaikkeen.

Tästä varmaan jo keskusteltiinkin tovi sitten, mutta kysynpähän nyt uudelleen, onko kaksi tämän kokoista koiraa teille määrältään maksimi? Miksi/miksi ei? Vai onko se ihanteellisin koiralukumäärä peräti vain se yksi?

^ Meinaatko vielä kolmannen dallun ottaa vai vaihdatko rotua seuraavaksi?

Mä luulen, että kaksi riittää meille. Kolme kuitenkin tuntuu niin paljolta.. Tai luulen, että siinä vaiheessa pitäisi olla vähintään rivitalo ja oma piha. Kolmea olisi varmasti myös paljon vaikeampi ulkoiluttaa, jos meinaa kaikki kerrallaan käydä lenkillä. Auton pitäisi olla myös sen verran suuri, että kaikki mahtuu kyytiin ja kuka ottaa hätätilanteessa kolme koiraa hoitoon?

Ronja on tosiaan meillä sijoituksessa joten jos sillä joskus tehdään pentuja niin täytyypi harkita tarkkaan, mahtuisiko se kolmas sitten vielä vai ei..

Jos olisi kaksi isoa ja yksi pieni niin se olisi jo helpompi nakki, mutta dalmis on niin se meidän rotu ettei tule edes mietittyä muita!

En oo näillä näkymin rotua vaihtamassa Aika ajoin sitä tulee kyllä vahvasti harkittua muutamaa muutakin vaihtoehtoa, mut sit sitä aina palaa takasin dalluun. Niissä vaan natsaa kaikki mitä koiralta haen.

Mä oon vaan aina ollu tämmönen etten a. koskaan osaa ajatella järjellä vaan meen ennemminkin tunteella mitä isoihin päätöksiin tulee b. oon krooninen koirahaaveilija Ja samalla pelkään koko aika sitä päivää, kun noita maailman rakkaimpia pilkkusia ei enää olekaan Siis mä pelkään hirveesti sitä tilannetta, ettei mulla jollain hetkellä olis ollenkaan koiraa. Ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla?

Mulle tällä hetkellä se yks on oikein sopiva. Enkä edes oo oikein krooninen koirahaaveilijakaan, pennut on söpöjä, mutta onneks tää yks alkaa olla jo jotakuinki aikuinen! Mun mielestä jos koiran kans harrastaa vähäänkään aktiivisesti niin tuntuis itselle vaikealta jos niitä koiria ois useampi kuin yksi. Kun ei tämänkään kanssa aina mukamas kerkeä treenata siihen malliin mitä haluais niin johan mä oisin pulassa jos niitä treenattavia oiski kaks. Jotkut siihen pystyy, mutta mun on helpompi keskittyä yhteen kerrallaan. Toisen koiran voisin ottaa siinä vaiheessa kun Jali alkaa olla jo eläkeiässä tai se treenaaminen on enemmänkin asioiden ylläpitoa. Ei mulla tällä hetkellä ois ees varaa eikä tilaa ottaa toista koiraa. Mulle siinä toisessa koirassa (saatikka kolmannessa, kyllä se kaks tuntuu maksimilta) ois tällä hetkellä enemmän miinuksia mitä plussia.

Himppu89 kirjoitti:

Ja samalla pelkään koko aika sitä päivää, kun noita maailman rakkaimpia pilkkusia ei enää olekaan Siis mä pelkään hirveesti sitä tilannetta, ettei mulla jollain hetkellä olis ollenkaan koiraa. Ajatteleeko kukaan muu samalla tavalla?

Voi kyllä. Sen jälkeen kun on yhden koiran menettänyt täysin yllättäin niin koko ajan miettii, että mitäs sitten jos Jalille jotain tapahtuu ja kun sitä ei enää oo. Se aika kun olin ilman koiraa oli jotain ihan hirveää, tuntu ettei heti voinut edes ajatella ottavansa toista koiraa, mutta kuitenkin koko ajan tuntui että jotain puuttui. Sen takia mä haluan kyllä sen toisen koiran ennen kuin Jalista aika jättää, niin on ainakin se toinen koira sitten lohduttamassa. Mä näkisin, että siinä vaiheessa kun Jali on semmoset 5v, vois ehkä alkaa harkita toista koiraa. Riippuu taas sitten omasta sen hetkisestä elämäntilanteestakin.

Mä oon tästä asiasta miettinyt kirjottavani itseasiassa blogipostauksen kun oon miettiny oonko mä jotenkin omituinen kun mulle riittää yksi koira? Kun tosiaan lähes poikkeuksetta useimmat haluaa vähintään sen toisen koiran siihen kaveriksi.

Totta kai mullakin ehdoton edellytys seuraavan koiran hankinnalle on isommat tilat, parempi rahatilanne ja se auto, joka helpottaa liikkumista ja harrastamista. Tähän asti kaksi on kuitenkin mennyt oikeastaan siinä missä yksi, hyvin harvoin tulee ajateltua että yhden kanssa elämä olisi helpompaa. (Siitäkin huolimatta, että hoidan koirani täysin yksin)

Henh oot kyllä oikeassa siinä, että jo kahden kanssa saa tarkkaan aikatauluttaa ja etukäteen suunnitella menojaan, mikäli mielii aktiivisesti treenata tai jopa kisata jossain lajissa. Omat suurimmat kiinnostuksen kohteeni ovat toisaalta semmosia, että niitä voi helposti harrastaa useamman koiran kanssa samanaikaisesti (valjakkourheilu, vaellus, näyttelyt).