Koirat.com

Tässä uusi dalmispulina
Edellinen osa 1 löytyy tästä

Ollaanpa me ahkeria!

Voi hyvänen aika mitkä iltahepulit on täällä käynnissä. Ronja härnää Rölliä ja sitten kun Rölli ärähtää niin kiljutaan ku sikaa pistettäis! Onneksi Rölli on vielä nuori niin se jaksaa tätä menoa

^Sanos muuta. Dalmispulina on mukavasti piristynyt

Jatkanpas tuota edellisessä topassa käytyä koirien määrä keskustelua. Mullahan tosiaan on kaks koiraa, toinen kylläkin tommonen nelikilonen rääpäle, mutta kai sitäkin voi koiraksi kutsua. Mulle 2-3 koiraa on semmonen ihanne. Joskin aina ajoittain haaveilen muuttavani vanhemmalla iällä pohjoiseen ja hankkivani lauman alaskan huskyja.

Molempien nykysten kanssa treenaan aktiivisisesti, enkä oo huomannu että joutuis jotenkin erikseen järjestämään aikaa. Kaikki kaverit on oikeastaan poikkeuksetta koiraihmisiä joten koirat kulkee mukana kaikkialla. Harrastuslajit on noilla pääasiassa samat, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Joten samallahan noi molemmat treenaa. Lepopäivätkin tulee automaattisesti molemmille silloin kun toisella on sellaiset treenit mihin toinen ei pääse mukaan.

Kolmattakin koiraa oon miettiny enkä yhtään pidä mahdottomana ajatuksena että sellaisen hankkisin muutaman vuoden päästä, jos vaan on sopiva tilanne ottaa uusi koira. Uuden koiran ottaminen mulle tosin tarkottaisi käytännössä neljännen koiran ottamista. Mulla on kun kolmaskin koira joka asuu äidin luona, mutta luultavasti palautuu mulle viettämään eläkepäiviä sitten kun äidin toinen koira kuolee. Seuraava tulee luultavasti olemaan iso/keskikokoinen joten en kuitenkaan koe pahaksi sellaista neljän koiran laumaa joista kuitenkin kaksi on pieniä.

Mullakin oli teini-ikäsenä sellanen unelma, että muuttasin Lappiin, missä eläisin ison koiralauman keskellä ja samoilisin ja ajelisin koirareellä. Siis oon varmaan niin kauan ku muistan, ni haaveillu omistavani monta koiraa Muutenkin mun vapaa-aika kuluu 90% koirien parissa tai koirajuttuja lukiessa. Kai mä oon sit vähän outo ja tylsä ihminen

Uusi lueskelija ilmoittautuu joukkoon! Meillä asustaa tuommoinen vajaa kaksivuotias dallunarttu. Tyttären koira se kyllä on, mutta nytkin tuossa kinttujani lämmittää... :D

Koirien määrästä, meillä on tällä hetkellä kaksitoista karvanaamaa. Tosin niistä yksi on vanhempieni koira mutta hoidossa tässä vain reilun kuukauden, toinen pentu joka lähtee uuteen kotiinsa helmikuun alussa ja kahdeksan on työkoiria. Eikös se ole lieventävä asianhaara?!

^^ Et sä oo tylsä, tästä on vaan tullut elämäntapa!



"Ruokaa, nyt heti."



Päikkäreillä.

[b][/Annietb], 12 karvanaamaa on aika hyvä saavutus Laitahan kuvia dallusta!

Tässäpä tämä täplähyeena

Mustakin varmaan monet ajattelee että onpa tylsä ihminen kun en muuta tee kun koirajuttuja Mutta mitäs väliä sillä on mitä muut ajattelee, mulle tämmönen elämäntapa sopii mitä loistavimmin. Ja saa nähä jos ei pian ala löytyyn terveysongelmiin selitystä niin saatanpi joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta sittenpähän on aikaa koirille Nytkin ihana kun on saanut pari viikkoa olla sairaslomalla ja saa käydä koirien kanssa pitkillä lenkeillä ja käydä välillä treenaamassa ja muuten vaan nukkua noiden karvaeläinten kanssa kotosalla.

Ja laitetaan nyt mersustakin pari uutta kuvaa.

Jee, uusia kirjoittelijoita!

Hui, lunahauva, onko sulle nyt selvinny yhtään mikä suo vaivaa? Pelottavaa...

^Eipä nuo lekurit mitään osaa sanoa. Mutta eipä tää kauheen lupaavalta näytä kun vaikka mitä kokeita otettu jo ja kaikki viittaa siihen että olisin täysin terve. Kuitenkin joka ikinen nivel prakaa jollain tasolla. En pysty tekeen käsilläni käytännössä yhtään mitään Onneks noi koirat on koulutettu kulkeen hihnassa vetämättä.. ja jalat toimii ainakin toistaseks vielä niin että pystyn jopa harrastamaan noiden kanssa ongelmitta.

Höhö, mä en nyt osaa yhtään keskittyä kirjottelemaan järkevästi niistä jutuista, joita ohimennen vilkaisin edellisen keskustelun puolelta. On tää kc:n seuraaminen taas vähän jäänyt..

Onnea kuitenkin Valdon uuden kodin johdosta myzzulle, varmaan ihan mukava päästä joskus moikkaamaankin poikaa Mindin kanssa.

Meillä (niin siis koiralla..) on tällä hetkellä painoa joku 31kg kasassa, hyvin on lähtenyt massaa tosiaan kertymään ruuanvaihdoksen ja paskaojien jäätymisen myötä. Ehkä nyt on vähän jo päässy pyöristymäänkin, tai sitten en vaan ole vielä tottunut. Edellisellä ruualla se siis painoi kutakuinkin 28kg, joskus vähän alle. Välillä paistoi kylkiluut ja välillä selkäranka, välillä paino nousi ja sitten taas laski. Nyt ollaan tasaisesti lihottu koko ajan. Eiku.

On tosiaan ollut vähän nyt taukoa lenkkeilyssä, kun etujalan suurimmasta anturasta irtosi aika ilkeän kokoinen pala viime torstain vapaanariekkumislenkillä. Verta tuli ihan mielettömästi ja koira alkoi jo täristä ruumiinlämmön laskettua, mutta saatiin onneks jalka hoidettua ja pakettiin, kun kiireellä juostiin kotia kohti. Onneks ei oltu kaukana. :S

Nyt koipi on jo paljon paremmassa kunnossa, onneksi.

--

Koirien määrään liittyen, mullahan on teoriassa kaksi koiraa, käytännössä yksi. Toi cavalier on aika pitkälti perheen tai mutsin koira, mitä nyt hoitelen sen perustarpeita. Aina se ei toki lenkillä roiku mukana, eikä liiemmin koiramiiteissäkään. En kuitenkaan miellä sitä (minun) koiraksi, koska siitä ei ole minkään sortin vaivaa kellekään, eikä sen kanssa terveystilanteen vuoksi harrasteta kuin elinikäisiä lääkekuureja.

Mä haaveien jatkuvasti toisesta aktiivisesta koirasta, sellaisesta joka olisi aina kaikessa mukana ja jonka kanssa pääsis harrastuksissakin pidemmälle. Niin kauan kun lusmuilen vanhempien nurkissa niin suuri rivarikämppä ja oma aidattu piha tukee pennunottoa, meillä on vaan aika suuria erimielisyyksiä rodusta mutsin kanssa.

Kuitenkaan toinen aktiivinen ja suuri koira ei ole ajankohtainen vielä, mulla riittää tekemistä nykyisten opiskelujen ja ton talmatollokakarankin kanssa. Seuraan kasvattajia ja pentuesuunnitelmia, mutta en edes suunnittele ottavani koiraa vielä.

Kaksi suurta koiraa alkaa olemaan mulle se maksimi ainakin niin kauan, kun opiskelen eli suomeksi olen persaukinen. Kuitenkin kahdessa koirassa on paljon hyvääkin; niistä on seuraa toisilleen, treenit saa tauotettua järkevästi kahden koiran kanssa, lunahauvan mainitsemat lepopäivät ja paljon muuta. Koira on kuitenkin pohjimmiltaan laumaeläin ja kyllä minä haluaisin tarjota koiralleni samantasoista seuraa.

Mulla nyt pätkii ajatus ja päätä särkee, sepustan joskus ehkä lisää, tai ainakin lopetan tämän horisemisen nyt tähän.

^ Niistä on todella seuraa toisilleen! Rölli ei ole ikinä ollut mikään aktiivisuuden kuningas ad/hd ja on nukkunut mielellään, mutta nyt kun Ronja on talossa, se selvästi nauttii seurasta ja siitä kun on kokoajan leikkikaveri. Eikä myöskään itselle tule niin huono omatunto jos täytyy vaikka töiden jälkeen käydä asioilla.

Paranemisia Redin tassuhaavalle, ne on äärettömän inhottavia!

Jep, noista kahdesta ei toisilleen juuri tosin ole seuraa. Niin suuri koko- ja ikäero. Ne leikkii ehkä kerran viikossa puolen minuutin ajan, pentuajan jälkeen yhteinen leikkiminen on jäänyt. On noi muutenkin täysin toistensa vastakohtia.

Kateus on sellamen motivaatiokeino, joka meillä voisi toimia, vielä tohon kahden koiran treenaamiseen liittyen.

Dalluseura paras seura Röllillä synkkaa myös labbisten kanssa, tosi samanlainen leikkityyli eli juostaan, painitaan, revitään korvasta..

Meän dallun paras kaveri on toisen tyttären englanninsetteri. Labbiksen kanssa tulee riitaa, samoin russelin. Paimenet eivät alennu dallun kanssa juoksemaan. Englanninsetteri on todellinen höntti, ei suutu mistään, päässä ei liiku mitään mutta se rakastaa juosta ja leikkiä vetoleikkejä. Täydellinen parivaljakko!

^ Hih, taitaa olla setterit melko saman tyyppisiä siis kuin dallut

Teillä vissiin siellä riittääkin tilaa temmeltää. Kyllä on varmasti koirat onnellisia!

No itseasiassa dallu on einstein kun setteriin vertaa. :D Ainakin tämä meidän yksilömme on ohjaajapehmeä, iloinen maailmaa syleilevä hölmö jolla ei järki riitä erottamaan omia vieraista. Se antaa ruokansakin jos joku siihen tulee ja jää hölmistyneenä heiluttamaan häntäänsä. Ei se penaalin terävin kynä, mutta sataprosenttisen hyväntahtoinen.

Dallussa on aika paljon enempi särmää.

Meillä on 40ha tässä ympärillä eikä naapureita tahi aitoja rajoittamassa. Piskit saavat humpata mielensä mukaan ja olla ulkona niin paljon kuin sielu sietää. Helpolla päästään.

Sitähän nämä on, hyväntahtoisia hölmöjä jotka rakastaa koko maailmaa. Monesti ihmiset kyselee näiden luonteista ja sanoo heti perään, että taitavat olla iloisia. No sitähän ne on, pursuaa rakkautta ihmisiä kohtaan ja se on juuri se piirre jota tässä rodussa rakastan.

Meillä Mersun paraskaveri on tasan 2kk vanhempi belgianpaimenkoira uros. Kaverin koira ja ollaan nähty melkein päivittäin siitä asti kun mersu oli vajaa 4 kk, joten noista on kasvanut ihan erottamattomat. Kyllähän toi pilkullinen ton mun toisenkin koiran kanssa leikkii melkein joka päivä, mutta tykkää kuitenkin enemmän juoksuleikeistä niin niissä on ehkä parempi olla vähän samankokosempi kaveri.

yhtä hölmöjä noi on molemmat