Koirat.com

Juu oli vissiin ainakin kaks pallillista! Jos oltais oltu esim. koirapuistossa niin sanomista olis voinut tulla enempi mut toi metsä oli niin virikkeellinen niin kukaan ei ehtinyt alkaa riitelemään

Hyvä tuo pikkutyttö Edelleen ne jotkut jaksaa kysellä onko tullut pilkkuja laskettua

Vois kai tännekin jotain joskus kirjoitella, vaikka eipä mulla hirveästi sanottavaa olekaan, oma elämä on yhtä karusellia ollut viimeiset viikot. Onneks on paljon koirakavereita, joita häiritä vuorotellen. Pysyy hiukan pää kasassa.

Piu on ollut ihan hirveän iloinen viime aikoina, se onkin kunnon terapiakoira. Ikävästi saatiin jotain ihottumaa naudan päänahkaluista, koira sitten raapi ihottumat ruviksi ja nyt rupien tiputtua koko koira on paikoitellen täynnä kaljuja läikkiä.

Onneks tosiaan oireet päättyi heti, kun tajus jättää luut antamatta ja kätkeä ne koirien ulottuvilta. Ehkä sille joskus vielä kasvaa karvat takaisin.

Laitetaas tännekin kun yritin napata Jalista uutta seisotuskuvaa. Vapaaseisotuksella ei ihan täydellistä asentoa saatu, mutta samapa tuo


Mitäs pilkullisille kuuluu?

Me parannellaan vielä rasitusvammasta. Ollaan tosiaan saatu jo lisäillä liikuntaa ja käydä treeneissä, katsotaan miten vaikuttaa jalkaan. Kyllähän siinä selkeästi venytellessä rasituksen näkee, mutta toisaalta mun mielestä palautuu kyllä sitten viimeistään parin päivän sisällä. Tiedä sitten. Oman mielenrauhan takia mun tekis mieli käydä kuvauttamassa tuolta mm. olkavarsi ja muutenkin tuo etupää jos siellä jotain kummallista näkyy, mutta rahan kanssa tahtoo ehkä tehdä tiukkaa. Katsotaan nyt vielä mitä fyssari ensi käynnillä on mieltä.

Möllitokoista käytiin korkkaamassa 130/200 pistettä tällee ex tempore. Treenaamattomuus näkyi kyllä koirassa eikä ollut oikein meidän tasoinen suoritus. Ihan tyytyväinen olen silti miten kivasti teki häiriöstä huolimatta. Ensi viikolle oltaisiin päästy virallisiin rally-toko kisoihinkin osallistumaan varasijalta, mutta vapun takia ensimmäinen mahdollisuus meni ohi kun en vastannut ajoissa ja nyt eilen oltaisiin saatu vielä uusi mahdollisuus päästä varasijalta, mutta olin sopinut ensi viikolle jo muuta ja ehkä vähän jänistinkin. Kun ei olla koskaan rally-tokoa edes oikeastaan treenattu Taidetaan kuitenkin alkaa treenaamaan, tulostelin kyltitkin jo itselleni ja se on aika pätevä niissäkin liikkeissä mitä se ei tokopohjalla jo osaa. Oltaisiin luultavasti voitu ihan selvitäkin hyväksytyllä tuloksella kisoista. Mutta tuleehan noita kisoja.

Kiva kuulla, että Jali on jo parempi! Tosi kurjia tuommoiset vammat, toivottavasti voitte jatkaa agilityharrastusta jatkossa ilman huolia. Kauan te olette nyt sitä harrastanut? Ootteko kisannut?

Meille kuuluu ihan hyvää, Ronja se täyttää jo puoli vuotta parin päivän päästä :) Iso tyttö! Painoa on noin 20-21 kg, tosin pääsi vähän turhan hoikaksi ja olen nyt vähän yrittänyt saada enemmän lihaa luiden ympärille. Ronja on kyllä aivan ihana neiti, niin kultainen. Remmissä tosin kiskoo välillä ihan julmetusti! Rölli on aikuistunut Ronjan tulon jälkeen todella paljon eikä kaikkien urosten kanssa enää selvitä ilman alkuärinöitä, etenkään jos Ronja on mukana. Tarkkailee paljon miten muut koirat leikkii Ronjan kanssa ja jos menee yli, menee poliisiksi viheltämään pelin poikki Remmilenkit on Röllin kanssa nykyään ihania kun se ei juuri ollenkaan kisko.

Onko muuten ketään tulossa leirille? Me ilmoittauduttiin jo! Tosin vain toinen koira pääsee mukaan ja valintani taitaa olla Rölli.

Oltaiskohan me nyt jotain 1,5 vuotta treenattu? Ei me kisattu olla kuin mölleissä. Ostin tälle vuodelle tosin kisalisenssin ja jos oltais saatu aktiivisesti treenata tämä alkuvuosi niinkuin suunnittelin niin luultavasti oltaisiin voitu ekat kisat korkata nyt kesällä. Nyt ei oo ensimmäisenä kisat mielessä kun treeniä tarttettais erityisesti kepeille enkä halua tehdä sen kanssa nyt yhtään ylimääräisiä toistoja keppejä ennenkuin varmasti tiedän, että kroppa sen rasituksen kestää. Mulla on ihan hirveen huono omatunto aina kun käyn tuon kans treenaamassa nykyään, eikä ollakaan tehty muutakuin viikkotreeneissä jokunen toisto. Tällä treenillä ei minnekään kisoihin tosiaan olla hetkeen menossa, katsotaan jos saadaan ne kunnon terveen paperit josko sitten voisin ajatella taas vähän tavoitteellisempaa treenausta.

Vastahan Ronja sulle tuli, kui se voi olla jo noin iso Mä en ymmärrä miten Jalikin täyttää tänä vuonna jo kolme! Aika menee niin tuhottoman nopeaa...

Mun tekis mieli tulla leirille, mutta taidan jättää ilmottautumisen viime tinkaan ja katsoa salliiko rahatilanne. Miksi vain toinen koira mukaan? Eikai siellä leirillä nyt mitään koirarajoituksia ole?

Miten muuten olet opettanut kepit Jalille? Vaikka Rölli muuten onkin edistynyt tosi hienosti ja osaa hakeutua itsenäisesti esteille niin noiden keppien kanssa on vähän ongelmia, en ole saanut niihin oikein mitään "tatsia" :/

henh kirjoitti:

Vastahan Ronja sulle tuli, kui se voi olla jo noin iso Mä en ymmärrä miten Jalikin täyttää tänä vuonna jo kolme! Aika menee niin tuhottoman nopeaa...?

No älä! Ihan hirveetä Muutenkin tämä Ronjan pentuaika ei ole tuntunut niin samalla tavalla pentuajalta kun Röllin aikaan, silloin kaikki oli niin uutta ja tuli opiskeltua paljon koirista ja opetettua kaikkia temppuja..

henh kirjoitti:

Mun tekis mieli tulla leirille, mutta taidan jättää ilmottautumisen viime tinkaan ja katsoa salliiko rahatilanne. Miksi vain toinen koira mukaan? Eikai siellä leirillä nyt mitään koirarajoituksia ole?

Se hinta määräytyi sen mukaan miten paljon osallistujia tuli, oliko se max. 90€, mutta toivotaan, että tippuisi! Mukana on myös Röllin veli Otso sekä Lenni ja Rontti, jotka on samassa agiryhmässä.

Ei siellä (tietääkseni) mitään rajoituksia ollut, mutta koen helpommaksi ottaa vaan toisen, vaikka mietinkin tuleeko Ronjalle nyt paha mieli. (Juu varmasti tulee...)

Laitetaas vielä pari kuvaa:

Jalille on opetettu ohjureilla. Ihan kivasti se niillä ne on oppinut ja ainakin sillä on melko itsenäiset kepit eikä se oo kiinni mun ohjauksessa kepeillä. Luultavasti seuraavalle koiralle lähden opettamaan 2x2-menetelmällä niin ei tarvi alkaa häivyttelemään mitään ylimääräisyyksiä. Ihan pätevät kepit meillä on jo nytkin, mutta varmuutta (toistoja toistoja toistoja) niihin tarvis lisää.

Miten me aina onnistutaan keräämään koira täyteen reikiä ja muita tappelujälkiä juuri ennen näyttelyitä? Ei taas hetkeen ole ollutkaan mitään kränää vieraiden koirien kanssa, mutta tänään tuli hammasta. Tietysti lauantaina kehään.



Merivesi tuntui tekevän ihmeitä karvalle, tykkäisipä toi koira uida niin tulis useammin käytyä turkkia ehostamassa! Mitäs muiden kesään? Hiljaiseloa havaittavissa.

Tuolla rotukyselypalstalla kyselin jo dalmatialaisista, mutta pistetään tännekin, kun kaikki dalmatialaisten ystävät eivät varmaan tuolla rotukyselypalstalla pyöri.

Eli dalmatialainen olisi yksi potentiaalinen koirarotu, mitä harkitsen. Pystyn tarjoamaan koiralle noin tunnin aktiivista liikuntaa päivässä lyhyempien hihnalenkkien lisäksi, mutta jännittää kuitenkin dalmatialaisten tuhovimma pentuna/teini-iässä. Esimerkiksi dalmatiankoiraseuran sivuilta löytyi itseaktivoivia dalmatialaisia. Tuleeko tuota tuhoamista vain, jos koiraa ei aktivoi riittävästi (esim. juurikin juoksuta sitä reippaasti ja sitten tarjoa älyllistä harjoitusta), vai onko tuo osa yleisempää pentukäytöstä, jota pitää vain sietää?

Onko dalmatialaisten kohdalla mitään muita eriyishaasteita, mitkä olisi hyvä tietää? Virtsakivistä onkin ollut paljon juttua, mutta tämä lie lähinnä pääasiassa urosten vitsaus?

Lukaisin sun kyselyn läpi ja kyllä mä näkisin dalmatialaisen ihan miettimisen arvoisena rotuna

Tunti on mielestäni ihan passeli, mutta vaatii tosiaan muutakin kuin sitä hihnanpäässä himmailua elikkä vapaana olisi hyvä päästä kulkemaan.

Mä nyt yhtäkkiä en pitäisi dalmatialaista mitenkään erityisen tuhoalttiina rotuna (millainen kuva minulla on esimerkiksi labbiksista). Oma koira tuli minulle vasta vajaan puolen vuoden ikäisenä eikä ole kyllä tuhonnut mitään arvokasta. Mitä nyt jotain pientä askartelua joka kuuluu jollain tasolla varmaan jokaisen rodun pentuaikaan. Vaan kyllä nämä varmasti ovat taipuvaisia tylsyyttään askartelemaan (kuten koira kuin koira) eli toki se koiran väsyttäminen liikunnalla ja aktivoinnilla mahdollista tuhoamisvimmaakin lieventää.

Virtsakivet on tosiaan enemmän uroksia vaivaava, vaikka kyllä näitä nartuillakin on havaittu. Muuten rotu on suhteellisen terve. Jonkun verran allergiat ja atopiat vaivaa joten ruuan kanssa voi joutua puljaamaan huonolla tuurilla enemmänkin.

Ja jos vielä tuossa toisessa ketjussa miettiviisi kysymyksiin vastaan (kun en jaksa vaivautua useampaa viestiä kirjoittamaan) niin toki vanhemmat periyttävät koiralle luonnettaan. Koirasosiaalisuus tosiaan on niinkuin pinn sinulle toisessa ketjussa kirjoitti. Jotkut tulee toimeen, jotkut ei. Kannattaa pienestä pitäen sosiaalistaa toisiin koiriin. Mutta mikään "koirapuistokoira" dalmatialainen ei välttämättä tosiaan ole. Nartut ehkä hitusen lunkimpia.

Oma koira on urokseksi varsin sosiaalinen mikä käsittääkseni on periytynyt kyllä vanhemmilta. Esimerkiksi arkuus on myös vahvasti periytyvä eli kannattaa kyllä niihin vanhempiinkin tutustua pentuetta valitessa. Erityisesti emän luonteeseen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä emähän ne käytösmallit pennuille loppuviimein mallillaan opettaa. Toki pentueessa on aina yksilöeroja eikä se ole kiveen hakattu, että hyvähermoisista, sosiaalisista vanhemmista saa samanlaisen luonteen omaavan pennun, mutta todennäköisyyksien kanssa kun pelataan niin ainakin on hyvä panostaa oikeisiin asioihin.

Oma koirani on majaillut 27 neliön opiskelijayksiössä ihan ongelmitta, asunnon koko ei ole milläänlailla rajoite. Ulkona riehutaan, sisällä levätään.

Kysy toki jos herää uusia kysymyksiä

Mitäs dalluihmisille muuten? Joko on ensi vuoden suunnitelmat selvillä? Eikun aarrgh, mitään ensi vuoden suunnitelmia kun tämän vuoden tietenkin kun on tuo vuosi jo vaihtunut

Meillä ei ole oikein mitään kunnollsiia suunnitelmia ensi tälle vuodelle.

Enemmän hihnalenkkeilyä, enemmän pyöräilyä, enemmän ohituksia.. Luonnetestissä olisi mielenkiintoista käydä kesällä tai loppuvuodesta, jos niitä taas perinteiseen tapaan on täällä tarjolla. Kastraatiotakin olen silloin tällöin harkinnut, mutta ei taida kuulua tämän vuoden suunnitelmiin. Eipä sille ole juuri varsinaista syytä, joten mitäpä suotta.

Kovasti meitä on yllytetty ottamaan osaa johonkin koiranäyttelyyn, mutta ei ainakaan kumpikaan Turun alkuvuoden näyttelyn tuomarilista herättänyt suurempaa mielenkiintoa levittää liki 50€ siihen pelleilyyn. Pyöritään sitten vaikka mätsäreissä, saa ehkä enemmän vastinetta rahalle.

Motivaatio- aka harrasteluongelman suhteen olen ollut aika voimaton viimeaikoina, mutta All4dogsin loistavan ohituskurssin ja tuttavien suuren hypen vuoksi voisin olla valmis kokeilemaan vielä joitakin rallytokon irtotunteja, jospa sieltä löytyisi joku ratkaiseva tekijä.

Jos joskus saisi edes siedettävän seuraamisen koulittua, niin ehkä vois jollekin vuodelle harkita sitä AD-koetta. Mutta tällä hetkellä on paha hakata kiveen mitään, kun ei olla juurikaan edes ohitettu koiria pyörällä ja hihnakäytös on muutenkin ehkä vähän vaipunut unholaan, kun ei olla pariin kuukauteen taas juuri hihnassa kävelty.

Huomenna pitäisi ottaa puhelin kauniiseen käteen ja kysellä eläinlääkäriltä aikaa cavalierin viimeiselle matkalle, sitten saakin pilkkupoika asuttaa tätä rivaria ihan yksikseen.

henh kirjoitti:

Kysy toki jos herää uusia kysymyksiä

Kiitoksia vastauksesta! Sinun blogiasi olinkin käynyt tässä aiemmin viikolla lueskelemassa. Hyvää settiä!

Alkaa vaikuttamaan siltä, että dalmatialaisen suuntaan kallistuu tämä hurttavalinta. Pitää käydä jollain Etelä-Suomen kennelillä ekskursiolla, jos vaikka loppukeväälle/alkukesälle saisi pentuvarauksen tehtyä!

Luin tuossa, että Suomeen olisi tuotu LUA-dalmatialaisia jokin aika sitten. Eivät vielä ilmeisesti ole kovin yleistyneet?

bzzt kirjoitti:


Kastraatiotakin olen silloin tällöin harkinnut, mutta ei taida kuulua tämän vuoden suunnitelmiin. Eipä sille ole juuri varsinaista syytä, joten mitäpä suotta.

No hei, siitä vois saada vaikka vähän ahneemman?

bzzt kirjoitti:


Jos joskus saisi edes siedettävän seuraamisen koulittua, niin ehkä vois jollekin vuodelle harkita sitä AD-koetta.

Onko AD-kokeessakin jonkun sortin tottisosio?

bzzt kirjoitti:


Huomenna pitäisi ottaa puhelin kauniiseen käteen ja kysellä eläinlääkäriltä aikaa cavalierin viimeiselle matkalle, sitten saakin pilkkupoika asuttaa tätä rivaria ihan yksikseen.

Voimia

Juho_L kirjoitti:

Luin tuossa, että Suomeen olisi tuotu LUA-dalmatialaisia jokin aika sitten. Eivät vielä ilmeisesti ole kovin yleistyneet?

Suomessa taitaa olla vasta yksi LUA-pentue, mutta tälle vuodelle näkyy olevan ainakin kaksi LUA-pentuetta tulossa. Jos minä joskus toisen dalmatialaisen otan niin LUA se tulee hyvin suurella todennäköisyydellä olemaan. Ei toista virtsakivitapausta tähän taloon.

henh kirjoitti:

No hei, siitä vois saada vaikka vähän ahneemman?

Koekaniini.

henh kirjoitti:

Onko AD-kokeessakin jonkun sortin tottisosio?

"Juoksukokeen päätyttyä järjestäytyvät ohjaajat tuomarin antamien ohjeiden mukaan harjoituskentälle koirien seuratessa ohjaajaansa taluttimessa perusasentoon. Kukin osallistuja suorittaa vuorollaan koiransa kanssa suorituksen ”seuraaminen vapaana” Liike voidaan myös suorittaa kytkettynä löysässä taluttimessa. Suoritus täytyy tehdä koeohjeen mukaisesti."

En tiedä, miten surkealla suorituksella tosta pääsis läpi, mutta jooh. Meillä on pyöräily AD-kokeen vaatimuksiin nähden aivan lapsen kengissä, joten seuraamista on turha murehtia.

Onkos täällä ketään enää "hereillä"?
Taustalla on luettu tämä ketju läpi ja osa ykköstäkin. Meille kun on ensiviikolla tulossa dallu pentu (uros) Meidän perheen ensimmäinen koira, miehen vanhemmilla dallu narttu joka paljon kulkenut meidän mukana ja siksi rotuun päädyttiin.

Vieläkö täällä ollaan paikalla? Noin 1,5v jälkeen :D
Törmäsin tähän kun selailin dallujuttuja. Itselläni on tällä hetkellä 17viikkoinen dallutyttö, jonka kanssa nyt puuhailtu parisen kuukautta. Ihana höpsö, joka kyllä melkoisen omapäinen ja raskaskin halutessaan! Koulutusta vaan, joka päivä.. :D

kahviluppi kirjoitti:

Onkos täällä ketään enää "hereillä"?
Taustalla on luettu tämä ketju läpi ja osa ykköstäkin. Meille kun on ensiviikolla tulossa dallu pentu (uros) Meidän perheen ensimmäinen koira, miehen vanhemmilla dallu narttu joka paljon kulkenut meidän mukana ja siksi rotuun päädyttiin.

Miten on elo dallupojan kanssa lähtenyt käyntiin? Meille kun tuli dallutyttö samoihin aikoihin :)

Tulee harvemmin täällä enää pyörittyä, saati että jaksais jotain kirjotella

Mitäpä meille. Harrastuspuolella ollaan käyty rally-tokossa hakemassa RTK1, tokosta ALO1 ja agista nollia. Agilitystä ollaan pidetty olosuhteiden pakosta ja muutenkin nyt taukoa, ties millon viimeksi ollaan oltu esteillä. Muutenkin harrastukset on vähän jäähyllä ja arkeillaan vaan. Mutta mikäs siinä, metsälenkit ja kahluureissut on just parasta :) Oon iloillu siitä että koiran kroppa tuntuu olevan vetreä ja siitä miten se tätä nykyä ravaa mun kävelyvauhtia Muutenkin hihnalenkit vajaa 3m hihnassa alkaa välillä olla jopa kivan rentoja vaikka edelleenkin se flexi on kiva kaveri.

Laittakaahan uudet dallistit kuvia penneistä!

Hei dalluharrastajat!
Kaipaisin neuvoja. Olen harkitsemassa koiran ostoa ja dalmatialainen on tällä hetkellä kirkkaimpana mielessä. Haluaisin kuitenkin kuulla lisää rodun hyvistä ja huonoista puolista.
Kopioin rotukyselypalstalta kysymykset, jotta osaisin itse kertoa oleelliset asiat :)
- Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
1-3 h päivässä, aamuisin lyhyt, iltapäivällä ja illalla pidempi. Tuo liikunnan ja aktivoinnin määrä eniten huolettaa, kun kaikkialla pelotellaan että rotu on hyvin aktiivinen: väsyykö dallu koskaan? Ymmärrän että irti juoksemiseen ja henkiseen aktivointiin on syytä panostaa. Oppiiko juoksemaan pyörän vierellä?
¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalo, todennäköisesti suhteellisen pieni. Pärjääkö? Opiskelija kun olen, joutuisi olemaan yksikseen pahimmillaan 7-16... Asun yksin.
¤ Lapsien määrä
ei ole, mutta ei saisi suhtautua ikävästi lapsiin eikä toisiin koiriin: eikö dallu ole kovin iloinen ja ystävällinen koira, kuinka tulee toimeen myös muiden koirien kanssa?
¤ Aiemmat koirakokemukset
ei merkittävästi
¤ Harrastustoiveet
Rally-toko, agility, toko. Haluaisin harrastaa aktiivisesti ja toivoisin että koira pysyy menossa mukana. Dalmatialainen ei ehkä ole se miellyttämisenhaluisin, vai onko?
¤ Turkkitoivomukset
Lyhyt on kiva ja helpohko. Karvanlähdöstä olen lukenut ja hyväksyn sen välttämättömänä pahana...
¤ Minkä kokoinen koira
"Koiran kokoisen" koiran haluaisin, siis isohkon.
¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Koira saisi osata rauhoittua kotona ja aktivoitua tarpeen mukaan. Ystävällinen ja sosiaalinen muille ihmisille ja koirille. Aktiivisuus kerrostalossa vain mietityttää, onko mahdoton yhtälö, jos huolehdin liikunnasta ja koirasuhteista iltaisin ja viikonloppuisin? Haluaisin myös että koira kiintyy ihmiseensä ja haluaa miellyttää, eikä ole liian oman tiensä kulkija.

Koirakuume on kova ja dallut vaikuttavat aivan ihanilta persoonilta :)

Yhden dallun omistajana jotain omia mietteitä :)

havannah kirjoitti:


- Koiralle tarjottava liikunnan määrä ja laatu
1-3 h päivässä, aamuisin lyhyt, iltapäivällä ja illalla pidempi. Tuo liikunnan ja aktivoinnin määrä eniten huolettaa, kun kaikkialla pelotellaan että rotu on hyvin aktiivinen: väsyykö dallu koskaan? Ymmärrän että irti juoksemiseen ja henkiseen aktivointiin on syytä panostaa. Oppiiko juoksemaan pyörän vierellä?

Kuulostaa hyvältä! Kyllä se väsyy, ihan koiriahan nämä vain on. Tai noh, väsyy ja väsyy, mutta sanotaanko että on tyytyväinen. Saako mitään koiraa väsytettyä liikunnalla? :D Monet juoksuttaa pyörän kanssa, ihan koulutuskysymyshän se on.

havannah kirjoitti:


¤ Talon koko (kerrostalo tms, maalla vai kaupungissa)
Kerrostalo, todennäköisesti suhteellisen pieni. Pärjääkö? Opiskelija kun olen, joutuisi olemaan yksikseen pahimmillaan 7-16... Asun yksin.

Pärjää. Jali on asunut koko ikänsä 27 neliön yksiössä. Sisällä rauhotutaan, ulkona saa purkaa energiaa. Ei se suuremmassa asunnossakaan sitä tilaa juuri enemmän hyväkseen käytä, kunhan on joku paikka mihin pääsee (mahd pienelle kerälle) nukkumaan.

havannah kirjoitti:


¤ Lapsien määrä
ei ole, mutta ei saisi suhtautua ikävästi lapsiin eikä toisiin koiriin: eikö dallu ole kovin iloinen ja ystävällinen koira, kuinka tulee toimeen myös muiden koirien kanssa?

Yksilökysymys. Lapsiin on hyvä totuttaa jo pienestä pitäen. Pääsääntöisesti dallut tulee lapsien kanssa hyvin juttuun, mutta esim tämä oma on vähän pidättyväisempi tapaus. Sietää lapsia, mutta ei erityisemmin tykkää. Samanlainen on tosin muidenkin ihmisten kanssa, mutta lasten kanssa korostuu kun ovat niin "hallitsemattomia". Koirasosiaalisuus on vähän niin ja näin, pääsääntöisesti nartut tulee paremmin juttuun muidenkin koirien kanssa, uroksilla saattaa olla keskenään helpommin kränää. Leikkauttamalla sekin ongelma yleensä poistuu. Mikään ns. koirapuistokoira dalmatialainen ei välttämättä ole. Riippuu tosiaan yksilöstä. Sosiaalistaminen toisiin koiriin toki tärkeää. Mutta näitä pidättyväisempiä/arempia tapauksia kyllä rodussa löytyy vaikka pääosin dallut ovat juurikin iloisia ja ystävällisiä häsliä.

havannah kirjoitti:


¤ Harrastustoiveet
Rally-toko, agility, toko. Haluaisin harrastaa aktiivisesti ja toivoisin että koira pysyy menossa mukana. Dalmatialainen ei ehkä ole se miellyttämisenhaluisin, vai onko?

Ei ole paimenkoiramaisen omistajaa palvova (=miellyttämisenhaluinen?), mutta helposti motivoitavissa esim ruuan avulla. Kivoja harrastuskavereita ovat kyllä, eivät välttämättä niitä kaikista helpoimpia, mutta sopivat hyvin monenlaisiin lajeihin ja se menestyminen on lähinnä kouluttajasta kiinni. Jaksaako mahdollisesti nähdä vaivaa jos kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan. Paljon dallujen kanssa puuhaillaan juurikin rally-tokoa ja agilityä ja tokoakin.

havannah kirjoitti:


¤ Koiran luonne (metsästysvietti, kovuus, itsepäisyys jne)
Koira saisi osata rauhoittua kotona ja aktivoitua tarpeen mukaan. Ystävällinen ja sosiaalinen muille ihmisille ja koirille. Aktiivisuus kerrostalossa vain mietityttää, onko mahdoton yhtälö, jos huolehdin liikunnasta ja koirasuhteista iltaisin ja viikonloppuisin? Haluaisin myös että koira kiintyy ihmiseensä ja haluaa miellyttää, eikä ole liian oman tiensä kulkija.

Rauhoittuminen kotona on varmaan osin koulutuskysymyskin, mutta meillä ei ole tuottanut koskaan mitään ongelmaa. Koirasosiaalisuuden kanssa on vähän niin ja näin, kannattaa kysellä vanhempien suhtautumista vieraisiin koiriin. Kuten kirjoitin aikaisemmin, pieni kerrostaloasunto ei minusta ole mikään ongelma kun eihän siellä sisällä sitä koiran energiaa kuitenkaan ole tarkoitus purkaa :) Miellyttäminen on vähän niin ja näin. Oma on 100% yhden ihmisen koira, mutta on silti myös ns. oman tiensä kulkija. Toimii harrastuksissa koska motivointi on kunnossa, mutta toisaalta palkkaantuu jonkun verran myös kehuista. Ei tee mitään ilmaiseksi tai jos tekee niin sen kyllä huomaa koirasta. Dallu haluaa kyllä olla menossa mukana ja tykkää huomiosta eli ei ole siinä mielessä "oman tiensä kulkija". Mutta ei esim lenkeillä ole mikään perässä kipittävä paimen. Siinä missä siskon corgit esimerkiksi pitää koko ajan huolen missä omistaja kulkee ja hyvä kun poistuvat muutaman metrin päähän omistajasta, viilettää talmaatti jo horisontissa (kärjistäin).

Kannattaa tuota miellyttämisenhalua ja koirasosiaalisuutta ehkä miettiä. Haluaako ns. koirapuistokoiran vai riittääkö että tulee juttuun tutun porukan kanssa. Tuo miellyttämisenhalukin on vähän niin ja näin, minulla itsellä ei ole kokemusta oikeasti miellyttämisenhaluisesta koirasta enkä näin ollen sellaista ominaisuutta osaa kaivatakaan tai tiedä mitä sillä haetaan. Koiraa joka tottelee kaikissa tilanteissa vain koska on kivaa totella omistajaa? Sellainen ainakaan tämä oma ei ole. Jalin mielestä on kiva tehdä hommia ja se rrrrrakastaa kaikkea tekemistä, mutta ei se tee sitä mielestäni siksi, että haluaisi minua miellyttää vaan koska saa siitä palkkion.

Kivoja koiriahan nämä on :)