Koirat.com

^Jos ei tähän ketjuun tule vastauksia, niin aikuistenpalstalla on oma keskustelu aiheesta koiran kanssa reissuun Kannattaa ainakin lukea se läpi, jos siellä olisi vinkkejä tai kenties laittaa oma kysymys sinne :)

Ennen ensimmäistä koiraa miettiessäni haaveilin kovasti dobermannista.. Ja haaveiluasteella ollaan edelleenkin. Kaksi kääpiöpinseriä tosin on taloon tullut, nyt olen miettinyt isompaa koiraa ja toopet taas on mielessä.. ;) Olen niin epäluuloinen omien taitojeni suhteen, saanko toopesta kasvatettua/opetettua kunnon kansalaisen. Toki aloitettaisiin heti pentukurssilla ja mahdollisesti jatkettaisiin tokon parissa, jos ei muuten niin kotioloissa.
Dobermanneissa olen vain sitä miettinyt, millaisen päivän ne tarvitsee pysyäkseen järjissään? :D Eli liikutukset ja aktivoinnit.. Ja olisi kiva kuulla millaisia nartut ovat yleisesti luonteeltaan? Niin ja sitäkin olen miettinyt, miten helposti tämmöiselle tavikselle myydään pentua - jolla ei ole mitään pk-tavoitteita tai muutakaan, pääosin kotikoiraa etsin.

Tämä on kyllä uljas rotu. Haaveissa dobberi ja vielä se haave toteutuu, jahka tämä nykyinen pentumme (slk) on kasvanut isommaksi ja ihmispennut myös :)

Pyrkiikö dobberi ottamaan hallintaansa muut koirat?

Vastaus tulee todella myöhään, mutta vastataan silti.
Vaikka dobermannit ovatkin aktiivisia ja vaativat sitä, tätä ja tuota, niin se on kuitenkin vain koira.
Dobermanni rotuna ei ole yhtään sen erikoisempi tai vaativampi kuin vaikka jokin paimenkoira.
Myös dobermanni oppii elämään siinä rytmissä tai rytmittömyydessä kuin sen ihmisetkiin.

Tapakasvatuksen se vaatii ehdottomasti, aivan samalla tavalla kuin kaikki muutkin koirat - kokoon katsomatta.
Rodusta kiinnostuneita kehotan ennemmin tutustua rotuun menemällä paikan päälle katsomaan.
Melkeinpä jokaisella treenikentällä pyörii joku dobermannin kanssa.
Lisäksi ottamalla rohkeasti yhteyttä kasvattajiin, saa lisää tietoa.

Minun dobermanniin voi tulla tutustumaan Keski-Uudellemaalle, melkein koska vain (työt rajoittaa harrastamista).

PEEÄS. Rotuna dobermanni on kaikkea muuta kuin terve!
Kardio, nivelsairaudet, spondarit, nykyään hammaspuutokset, OCD, kilpirauhasen vajaatoimintaa... You name it.

Imen parhaillani kaikkea mahdollista tietoa netistä ja kavereistani, haaveissa oma otus sitten parin-muutaman vuoden päästä. Saako dobberin kovinkin helposti pilattua osaamattomuudella ja kokemattomuudella, jos dobberi on ensimmäisenä koirana? Meinaan siis että pärjääkö tavallinen ihminen sen kanssa (toki riippuu yksilöstä, tiedän, ja kaikissa roduissa voi sattua joko se maailman ihanin tai se hankalampi..) ja saako siitä järkevän koirakansalaisen? Peruskoulutus, sosiaalistaminen, maalaisjärki ja muut vastaavat luonnollisesti mukaan lukien. Ovat kyllä ihania otuksia ja lähestulkoon kaikki miellyttää näin "ulkopuolisen" silmin.

Olen tutustunut kahteen rodun edustajaan lähietäisyydeltä. Siskollani on ollut kaksi dobermannia. Ensimmäinen oli riehakas, sironpuoleinen ja villi, en tosin usko että kumpaakaan on sen pahemmin koulutettu (?). Toinen oli rauhallinen ja raskasrakenteinen, todella hyväluonteinen yksilö jonka kanssa pärjäsi hienosti, minäkin silloin nuorempana. Molempien aikaan olen ollut lapsi, joten sen kummemmin en ole koiria analysoinut tai hoitanut. Hyvät muistot ovat kuitenkin jääneet ja pieneksi käpertynyt takaraivossa lämmittävä rakkaus näitä kohtaan säilynyt.