Koirat.com

Ei vitsi on mennyt hyvin Peetun kanssa! Ollaan ihan rakastuineita
On vain rasittavaa, kun poika vetää ihan tajuttomasti lenkillä.. Pitäisi varmaan harkita kuonopantaa tai vedonestovaljaita Mitä mieltä olette?

Riisis:
Titon (bc) isän nimi on Piski. Ja virallisesti Mustan Magian Piski. Se on huippunimi! Rakki menee samaan luokkaan. ;)

Nyt tää poika ois täällä :)



Elvis on siis 3-vuotias ja koeajalla mulla, tosin voin sanoa että poika on kyllä tullut jäädäkseen..
Toinen päivä yhdessä vietetty ja tutusteltu toisiimme, hyvin on mennyt! Elkku pääs tänään tapaamaan myös partaneitiä ja tais ihastua samointein ;) Stara ei oikeen lämmennyt ukon iskuyrityksille, mutta hyvin lähti lopulta sujumaan kolmen koiran laumassa (=holsku, snaku ja siskon jackrussel-penikka).
Paljon on äijällä uutta opittavana vaan onneks mulla ei mitään muuta olekkaan kuin aikaa! Loppui nimittäin lukio viime perjantaina ja nyt aika omistettu täysin koiran kouluttamiselle (ja töille siinä ohessa..).

Frehleys: Kyllä suosittelisin apuvälineiden käyttöä, varsinkin jos pelottaa ettei koira meinaa pysyä hanskassa sen vetäessä. Kunhan jaksaa vahvistaa sitä hyvää käytöstä, niin esim. kuonopanta toimii siinä uuden hihnakäytöksen oppimisessa hyvänä tukena.

myway: Piskihän on aivan loistava nimi myös! Aika näyttää mikä meidän pojusta tulee. Miehenkin mielipidettä pitäisi kai tässä asiassa kuunnella (tai sitten ei).

stressulle onnea uudesta perheenjäsenestä. Aivan ihana katse tuolla hurmurilla! Lyhkäset näyttää aina jotenkin niin hellyyttäviltä.

Miten voimakas on holskun paimennusvietti? Entä riistavietti? Mikä on koulutuksessa/treenauksessa vaikeinta (motivointi, kesto etc)?

stressulla aivan uskomattoman komia kaveri ! Saanko udella kenen kasvatteja ja mistä vanhemmista ?

Ja Frehleys onnea uudesta kaverista, toivottavasti kaikki menee hyvin ja vetäminenkin vähenee ajan kanssa ! :-)

MAD, riippuu paljon tapauksesta (ja koulutettavuuden erot karvamuunnoksestakin) mutta riistaviettiä löytyy ainakin meidän pojalta. Sille on kyllä koulutettu ehdottomaksi luoksetulo mutta varsinkin nuorempana ampaisi kaiken liikkuvan perään ja liikkuvan kohteen perään lähtee tänäkin päivänä ellen ehdi ottaa koiraa käskyn alle tai huomata että koira ehtikin jo lähteä jonkun perään, oli se sit lehti, pupu tai kissa.

Haastavinta meillä on motivointi(mulle sattunut vielä ahne ja saalisviettinen koira, silti tuntuu olevan välillä pallot hukassa tuon kanssa kun se ei halua noutaa niin sitä ei oikein siihen pakoteta vaan keksitään keinoja jolla se saadaan noutamaan leikin ohella esim. ;-)) sekä saada koiran vire pysymään koko suorituksen ajan. Ainakin tolla mun pitkispojalla on tapana haistattaa mulle kakat jos ei tekeminen ole hänen mielestään mielekästä. Ei kestä toistoja vaan ottaa itseensä kun luulee ettei suoritus kelvannutkaan. ;-)

^ Kiitos vastauksista!
Olen siis miettinyt lk holskua ihan true harrastamiseen, kisoihin tähtään. Olen lukenut toisaalla, että holsku on belgin ja sakun omistajien uusi vaihtoehto harrastuskoiraksi, mutta toisaalta olen lukenut juuri siitä, ettei holsku välttämättä ole mikään vietikkyyden lottovoitto. Mitä mieltä on siis omistajat, onko holsku rinnastettavissa bordercollieen tai auskelpieen vai kannattaako haudata holskuhaaveet jos kunnon kisakoiraa mielii (tokoon ensisijaisesti, myös pk-lajit)? Mitkä on holskun vahvat puolet harrastamisessa?

Mun on pakko sanoa että imho holskut on aiiivan liian aliarvostettuja harrastuskoiria ! :-) Lyhkästen kanssa sentään tehdään jotain, samoin karkkareiden ja kyllä kun tuloksia katsoo niin samaan pystyvät kuin nämä tunnetummat työkoirarodut. ;-)

Mulle on muodostunut esim. tokokoirina holskuista melkosen hyvä käsitys; ekassa tokokokeessa alo-luokan voitti lyhytkarva uros 188p ja seuraavissa kisoissa avoluokan voitti lyhytkarva narttu pisteillä 196. ;-) Kyllä ne osaa ja pystyy kun on osaava ihminen holskun takana jolla riittää huumorintajua ja ideoita niille huonoillekin päiville. :-)
Jos valitset huolella pentueen, katsot vanhemmat joilla on kisatuloksia ja fiksu luonnetestitulos(kyllä se kertoo jonkinverran kuitenkin) niin on suurempi mahdollisuus saada oikeasti hyvä vietikäs kisakoira, koska niitä todellakin on ! :-)

Omalla pitkiksellä ehdottomasti vahvin puoli on sen loputon ilo tehdä ja sen älykkyys. Se pitää paikkansa että holsku on älykäs, niin hyvissä kuin pahoissakin asioissa. Se osaa kuitenkin vaihtaa vapaalle eikä kuole siihen jos parina päivänä ei saa niin paljoa aktivointia. :-D Holsku myös lukee ohjaajaan äärimmäisen herkästi ja itse oon huomannut että pelkästään sillä että otan reippaan mielen mukaan treeneihin saan koiraan heti enemmän liikettä ja energiaa.

Hei kiitos aivan valtavasti vastauksista, selvensi paljon!

Blogiin laitoinkin jo vähän tarkemmin juttua pojasta, viralliselta nimeltäänhän kaveri on Rochallor Cyber Hero. Ihana äijä :)

Tänään kaveri kuvasi lenkillä miestä:

^Elvis on hyvin komia mies.

MAD: Vastaan nyt ihan mutu-meiningillä, kun ei vielä omakohtaista kokemusta ole:

Holskuthan on olleet/ovat yhä semmoisia jokamies jantusia, kun jalostus ei ole ainakaan vielä niihin juuri purrut samalla tavalla kuin belgeihin tai sakuihin. Niiltä löytyy paimennusviettiä ja riistaviettiäkin löytyy osalta. Treenatessa intoa piisaa, mutta toistoja ei holsku juuri kestä. Valtaosa on aika ohjaajaherkkiä, eli omistajan mielialat peilautuvat suoraan koiraan.

Vietistä/motivaatiosta sanoi eräs kasvattaja suunnilleen näin: pitkäkarvat ovat lapasia joita ei kiinnosta mikään; karkkarit on tasaisen varmoja suorittajia, joilta "vieteistä" on se terävin kärki leikattu pois; lyhytkarvaisilla riittää intoa, energiaa ja meininkiä, mutta osalla se sitten menee aika paljon yli. Tuossa taitaa piillä totuuden siemen, mutta yksilöitähän ne kaikki on.

Mulle on tulossa karkkari koska haluan harrastelukoiran = tehdään puolitosissaan, mutta kokeisiin tähdäten. Lyhytkarvaista meinasin ensin, mutta sitten mut saatiin vakuutettua, että se saattaisi olla vähän turhan action pack mun makuun. Lyhytkarvasta saa varmasti hyvän harrastuskoiran, kunhan katsoo vähän mistä ottaa. Vaikka kasvattajia on vähän, löytyy joukosta helposti ne, jotka painottavat enemmän niitä käyttöominaisuuksia.

//Muoks. eip osaa kirjottaa.

^Meillä Peetu kyllä on aktiivinen, kun sitä vaaditaan ja rauhoittuu heti kun muutkin rauhoittuu. Karkeakarvaiset ovat minulle se paras vaihtoehto, kun en omista niin aktiivista perhettä kuin voisi olla

Asiasta taas männynkäpyyn
Tänään haetaan kuonopanta pojalle. Pitää kokeilla auttaako se estämään vetämisen.

MAD, mun mielestä holsku on just hyvä toko-koira. Sen kanssa ei tarvi höylätä liikkeitä niin paljon. Se oppii nopeasti, joten ne turhat toistot kannattaakin jättää tekemättä, ettei koira kyllästy. Ja kun liialliset toistot jää pois, myös kokeissa ennakointi on vähäisempää.
Mun ei ollut edes tarkoitut tokoa lähteä harrastamaan, mutta kun Neri oppi helposti, niin kokeisiin sitten. Se täyttää kohta kaksi vuotta ja on TK2, ja tää on mun ensimmäinen koira, jonka kanssa olen treenannut ja käynyt kokeissa. Yhdessä sen kanssa ollaan tokoa opiskeltu!
Motivointi on hieman ollut ongelmallista, kun tää tapaus ei ole ahne eikä ole välittänyt leluistakaan. Mun mieliksi se on tainnut asioita tehdä (vaikka suuri miellyttämisen halu ei taida kyllä kuulua perusholskun luonteeseen).
Lisäksi harrastetaan sitkeästi hakua päämääränä siinäkin kokeeseen pääsy, vaikka koiran epäluuloisen luonteen takia se ei välttämättä ole Nerille paras valinta. Jäljellä se olisi varmaan parempi ja helpompi opettaa, mutta kun oma kiinnostus...
Kyllä holksusta on moneksi, kun vaan ohjaajalla on kiinnostusta.

Holsku menee kyllä mietintään kun seuraavaa harrastuskoiraa olen (-+ 3 vuoden päästä) hankkimassa! Kiitos vastanneille. :)

Heips mitäpä olette holskujen omistajat/rotuun perehtyneet mieltä tästä:

Valmistun keväällä eläintenhoitajaksi ja kesän alussa muutan Kajaaniin kerrostaloon asumaan poikaystäväni ja koiran kanssa. Alan opiskelemaan taikka käymään töissä. Minulla on 4 vuotias tolleri (rakastaa muita koiria ja ihmisiä) ja ajattelin että ottaisin uuden pennun muutettuani. Rotuvaihtoehtoja on liian monta mutta aikalailla meinaa painottua hollanninpaimenkoiran puoleen.

Miten uskoisitte että hollanninpaimenkoira sopeutuisi kerrostaloon ja lähes päivittäiseen pelkän koirakaverin seuraan?

^No, me asutaan kerrostalossa ja kotoa löytyy 2,5-vuotias mäyräkoira, joka tulee narttujen kanssa erinomaisesti toimeen, uroksetkin menettelee kunhan tajuavat mäyskän tahtoon nöyrtyä tai ovat selkeästi järkkymättömiä johtajia ja tekeävät mäyskälle kerralla selväksi kumpi on pomo. Holsku on vasta 4-viikkoinen, joten hän asustaa vielä emän ja sisarusten luona, eli mulla ei siis vielä ole omasta holskusta kokemusta.

En mä ainakaan ole mistään kuullut, ettei holsku sopisi kerrostaloon tai toisen koiran kaveriksi. Että emmä tuota holskuhanketta ainakaan noilla perusteilla hylkäisi. Tietty pelkkä koirakaveri ei riitä aktivoimiseksi, vaan holsku tarvitsee ehdottomasti myös ihmisen tarjoamaa tekemistä. Koirapuistokoira holsku ei todennäköisesti ole, mutta omassa laumassa ei pitäisi olla ongelmia jos laumanväliset suhteet on kunnossa.

Me asutaan yksiössä, avomiehen ja koiran kanssa(muutto nyt isompaan asuntoon mutta kerrostalo sekin) eikä oo mtn ongelmaa ollut. Holsku vaan tosiaan tarvitsee aktivoimista ja tulee pitää huolta että koira saa tarpeeksi liikuntaa, ja pennusta saakka tulee panostaa siihen että pentu opetetaan jäämään yksin asuntoon(no tää nyt pitää mille tahansa pennulle opettaa, rodusta riippumatta). Holsku saattaa vartioida herkästi reviiriään, esim. meillä ilmenee örinänä jos kuulee vieraiden askelia rappukäytävässä. Mutta holskuhan on vahtikoira joten pieni vartiointi sopivissa määrin sallittakoon, meillä esim. saa örähtää kerran mutta se saa riittää ja koira sen tietää itsekin. Holsku ei myöskään oo mikään turhan haukkuja joten jos just aktivoinnista ja liikunnan määrästä pitää huolen niin mun mielestä holsku sopii aivan mainiosti kerrostaloonkin. :-)

Onko holskuilla kuinka yleiset tällaset erilaiset luonneviat? Esim. huonot hermot, herkkyys yms. Holsku vaikuttaisi mukavalta rodulta kun sitten joskus aikuisena oman koiran hankkisin. Haluaisin kuitenkin suhteelliset hyvähermoisen ja melko rauhallisen (sellainen, että energiaa löytyy, mutta pystyy myös rauhoittumaan muun perheen mukana). Mitens nämä eri muunnosten väliset luonne-erot? Kyllähän mä jotain niistä tiedänkin, mutta ovatko erot hirveän oleellisia ja huomattavia?

Holskuista löytyy suhteessa ihan saman verran "luonnevikaisia" yksilöitä kuin muista paimenroduista, kuten kelpieistä tai bortsuista. Holskut on yleensä aika vilkkaita, joten joku saattaa tulkita sen suoraan heikkohermoisuudeksi. Yleensä ne ongelmatapaukset löytyy kuitenkin sellaisista perheistä, joissa ei osata koiraa käsitellä.

Holskut on kyllä yleisesti ihan jees luonneominaisuuksiltaan, mutta esim. hermot on valtaosalla luonnetestin perusteella +1, mikä ei nyt ole ihan huono, mutta ei se mitenkään optimaalinenkaan ole. Koska geenipooli on sen verran pieni, täytyy jalostuksessa tehdä kompromisseja luonneominaisuuksien(kin) kustannuksella. Tämä ei tietenkään tarkoita, että jalostuksessa käytettäisiin ilman seulaa mitä tahansa koiraa, mutta totuus on se ettei ole varaa valita vain ja ainoastaan sitä parhaimmistoa.

Karvamuunnosten välillä on eroja. Karkeasti jaoteltuna lyhkäsistä löytyy eniten vilkkautta ja räjähtävää energiaa. Pitkikset on ehkä eniten näyttelypainotteisia, eli siellä ei ihan niin paljon tehdä tulosta esim. pk-puolella. Karkkarit on sitten vähän välimallin koiria, eli rauhallisempia kuin lyhytkarvaiset, mutta silti hyviä harrastuskoiria. Kannattaa käydä tutustumassa eri muunnoksiin, niin saa parhaimman kuvan niistä eroista, ja esim. holskupalstalta löytyy paljon myös keskustelua holskujen luonteista ja eri muunnosten eroista. Kannattaa käydä lukemassa.

Ok, kiitos vastauksesta :)

Lyhytkarvaiset on mielestäni hirveän komeita ja kauniita, mutta itselleni sopisi varmaankin tuo karkeakarvainen. Enkä tätä päätelmää tehnyt nyt pelkästään sinun vastauksiesi perusteella, olen jo pidenmään miettinyt.