Koirat.com

Tulin pitkästä aikaa käväisemään koirat.comissa, ja kas kummaa, täällähän on entistä palstaa vireämpi holskukeskustelu meneillään. :)

Täällä siis pitkiksen ja lyhkärin omistaja. Omat koirat ovat kuin yö ja päivä, mutta syynä siihen on varmasti myös se, että lyhkäri on ns. paperillinen sekarotuinen. :) Yhteistä molemmille on suuri terävyys (tästä ominaisuudesta luopuisin mielelläni), puolustushalu (vaikkei pitkiksellä -kykyä olekaan), pidättyväisyys ja laumaviettisyys. Pitkis tekee hetkittäin hommia nätisti, mutta viettikestävyys on tosiaan ongelma. Yksi kesä tehtiin haussa lähinnä motivointitreeniä, joten siinä hävisi motivaatio jo ohjaajaltakin. Lisäksi esim. tuo noutaminen on ollut ongelma, koska koira kantaisi miellään vain pehmeitä esineitä (surkea puruote). Parhaimmillaan pitkis on jäljellä, jossa saa toimia hyvin itsenäisesti. Kuitenkin tuo pitkis on jotain niin erityistä minulle, että en osaa pitää sitä "aivan tavallisena koirana". Se lukee minua erittäin tarkasti ja on usein varsinainen pelle.

Lyhkäri on, kaikella rakkaudella sanoen, melko yksinkertainen otus, eikä ehkä siinäkään mielessä tyypillinen holsku. Aina innokas tekemään töitä, eikä motivointiongelmia ole ollut. Sitä vastoin rauhoittumista ollaan saatu harjoitella hirvittävän paljon. Tekee töitä työntekemisen ilosta, kun taas pitkis toimii minun kanssani (mikä tuottaa näin kokemattomalle ohjaajalle tuskaa, kun ei vaan osaa tarpeeksi hyvin motivoida).

Jos saisin näiden koirien ominaisuudet yhdistettyä toimivaksi paketiksi ja tuon terävyyden pois, niin siinä minulla olisi unelmieni koira. :)

Hyvää vuotta 2011 holskuväelle!

Käytiin katsomassa pentuja tänään. Tavattiin myös pentujen iskä, johon ihastuin ihan täysin. Mulla on tosi hyvä tunne tästä pentueesta ja toivon, että saan tulevasta pennusta koulittua hyvän harrastuskaverin. Penska kotiutuu kahden viikon päästä, 8-viikkoisena.

Jokunen kuva tuli otettua kakruista...


Riiviö tavoitteli sormia heti, kun pääsi kosketusetäisyydelle. Tämä kaveri oli myös kovasti kiinnostunut mun laukusta, joten ilmeisesti tää on se, joka lähtee sitten kahden viikon päästä meidän mukaan. Vielä ei kuitenkaan kehdattu pikkuista sulloa laukkuun.


Nuo korvat...


Tällekin riiviölle kelpasi sormet välipalaksi

Aivan ihana pentu! :)

Hei!

Päätin nyt vihdoin rohkaista mieleni ja kirjoitella vielä suht kaukana siintävistä holskusuunnitelmista + kysellä teiltä hieman itseäni askarruttavia kysymyksiä.

Eli, 2-4 vuoden päässä siintää ajatus toisen koiran hankkimisesta. Uusi tulokas tulisi harrastuskäyttöön, TOKO ja näyttelyt ovat ykkössijalla (agilitykin kiinnostaa kyllä, mutta muutama "ykkösharrastus" riittänee näin aluksi). Toivon koiralta miellyttämisenhalua, työskentelyhalua ja tietynlaista uskollisuutta omistajaansa kohtaan. Hollanninpaimenkoira kuulostaa todella lupaavalta harrastuskoiralta, joka kuitenkin malttaa rauhoittua esim. silloin, jos olen kipeä ja toiminta jää vähäisemmäksi. Olen pitkään pompotellut pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen muunnoksen väliä, mutta tällä hetkellä tuo pk tuntuu minulle parhaimmalta, sillä lk saattaisi olla minulle kuitenkin liian terävä?

Tässä muutama kysymys:

1) Olen kuullut, että pitkäkarvainen olisi harrastamisessa "lapanen" lyhytkarvaiseen verrattuna, onko tämä totta ja mitä se käytännössä tarkoittaa?

2) Kiintyykö holsku perheessä yhteen tiettyyn perheenjäseneen (joka kouluttaa, lenkittää, hoitaa, harrastaa), vai onko se 'tasapuolisesti' kaikkien koira?

^ Vain kahden koiran (pk uros, lk narttu) kokemuksella vastailen. Omat koirani ovat olleet molemmat hyvin haastavia, joten usein sitä miettii, miten paljon helpommalla olisi päässyt valitsemalla jonkin toisen rodun, vaikka omista kovasti pidänkin. Toivot miellyttämisenhalua, mitä nyt näillä omilla holskuilla ei ainakaan juurikaan ole. Toimivat siihen asti, kun näkevät itse sen mielekkääksi (narttu tosin varmaan maailmanloppuun asti, jos vain on patukka tai pallo paikalla). "Uskollisuutta" eli varmaankin tarkoittamaasi laumaviettisyyttä löytyy kyllä molemmilta. Työskentelyhalu riippuu uroksella päivästä, narttu taas on aina valmiina.

1) Yleistettynä mielestäni pitää paikkansa. Pitkäkarvaurokseni on luonnetestin mukaan kohtuullisen taisteluhaluinen ja saalisviettiäkin löytyy. Hetkittäin koira tekee hyvällä innolla, mutta jatkuvasti törmäämme siihen, ettei viestikestävyyttä ole. Eli hetken aikaa voidaan puuhailla ja sen jälkeen homma lakkaa kiinnostamasta (eli kuten tavallisesti kuulee sanottavan, "ei kestä toistoa"). Samoin keskittyminen tuottaa monissa olosuhteissa ongelmia. Tosiaan tämä on vain yleistystä. Varmasti pitkäkarvaisen harrastusholskunkin voi löytää, mutta suuri osa näistä taitaa lähinnä harrastelukoiria olla. Oman kanssa ollaan tokoiltu vain hieman, hakua harrastettu kaksi kesää ja jälkeä yksi kesä. Lyhytkarva on huomattavasti vietikkäämpi, hyvässä ja pahassa.

2) Koira pitää perhettä laumanaan, mutta eniten seurailee sitä ihmistä, joka sen hoitaa ja joka sen kanssa harrastaa. Ja yleensä sitä henkilöä totellaankin parhaiten...

^ Kiitos vastauksesta!

Hollanninpaimenkoira tuntuu kertomasi perusteella ehkä kuitenkin liian haastavalta tapaukselta itselleni, joten taidan luopua ainakin toviksi kyseisen rodun haaveilusta.

^Mä suosittelen tutustumaan eri karvoihin ja yksilöihin. Mä olen tutustunut mm. hyvin vilkkaisiin lyhytkarvoihin, sekä niihin jotka suhtautuvat elämään vähän leppoisammin. Holsku ei oo ns. helppo koira, mutta tuskin ylitsepääsemättömän vaikeakaan.

Muoks. Ootko tutustunut karkeakarvaisiin? Karkkarit on vähän semmosia välimalleja pk:n ja lk:n välillä, joilta löytyy potkua harrastuksiin, mutta ovat piirun verran lyhytkarvaisia tasaisempia luonteeltaan.

Eiköhän sitä hyvin monesta rodusta harrastuskoiran löydä, kun vain onnistuu löytämään sopivan pentueen... Rodun sisältää löytyy jos vaikka minkälaista otusta. Mutta tosiaan kannattaa mennä tutustumaan, kirjoitusten perusteella on vaikea muodostaa kuvaa siitä, onko jokin rotu liian haastava.

Riisis: Karkkarit eivät ole tulleet kauhean tutuiksi, mutta nyt kun perehdyin kyseiseen karvamuunnokseen enemmän, se vaikuttaa mukavalta harrastuskoiralta (ja koiralta ylipäätään!). :)

duppe_: Tuo on totta, että yksilöllisiä eroja löytyy paljon ja eri holskuihin kannattaa käydä tutustumassa, mutta edellisen viestisi lukemisen jälkeen tajusin, että kaikki ei ole niin mustavalkoista holskun karvamuunnosten välillä, kuin minä olen sitä pitänyt. Esimerkiksi mainitsit, että molemmat koirasi ovat olleet hyvin haastavia, kun taas olen pitänyt "itsestäänselvyytenä", että pk ja kk eivät ole yhtä haastavia kuin lk. Aloin pohtimaan, riittääkö minulla tieto/taito holskun kouluttamiseen, olenko oikeasti valmis vaativamman ja terävämmän rodun omistajaksi jne jne. Siksi peräännyin tämän holskuhaaveilun suhteen, koska en ole täysin varma "mihin minulla riittää rahkeet ja olenko tarpeeksi pätevä". :)

Mutta tekemällä ja kokemalla oppii, joten pitää käydä tutustumassa holskuun muuallakin, kuin treenikentän laidalla ja tietokoneen ruudulla. Kiitos teille!

P.s Pahoittelen sekavaa tekstiä, koska en osannut oikein sommitella ajatuksiani sanoiksi. Toivottavasti saitte edes jotakin tolkkua!

Jos se mitään vaikuttaa, niin holskupiirit on todella avoimet, eli apua saa melkein keltä vaan. Mulle on oikeastaan kaikki tapaamani kasvattajat ja monet harrastajat sanoneet, että ihan kaikissa ongelmissa voi ottaa heihin yhteyttä. Että ei ainakaan yksin tarvitse jäädä ongelmiensa kanssa.

Tietysti kannattaa punnita omat voimavaransa ja muut resurssit tarkkaan, ihan niin kuin minkä tahansa koiran kohdalla. Mä muuten olin pitkän aikaa sitä mieltä, että eheeiii.. ei musta ole holskua hankkimaan. Kun olin puoli vuotta tutkinut "helpompia" rotuja, huomasin ettei mikään muu tunnu samalta kuin holsku. Vielähän sitä ei kuitenkaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Päänvaivaa ja pattitilanteita varmasti, mutta onneksi on kasvattaja ja muita harrastajia joille on lupa laittaa sähköpostia aiheesta "Mä en kestä enää tätä hirviötä!! Mitä mä teen?!"

Riisis, VOIEI MIKÄ KARVAPALLO. <3 Yäk, aivan ihana ! Onnea pennusta, toivottavasti kaikki menee hyvin ! Kuvia sit hirveesti jooko ? :-D

Natskuu, mulla on pitkäkarvainen uros ja pakko sanoa että tää on ollut haastava koira, kokemusta siis 1½-vuotta tämän kanssa elämisestä. Siis toisaalta niin helppo, se ei ole tuhonnut mitään, se on hullun älykäs, oppii asiat nopeasti ja sen kanssa on helppo lähteä mihin vain. Mutta koulutus on ollut haastavaa, lähinnä just tuon ohjaajapehmeyden ja viettikestämättömyyden vuoksi. Tää oma koira osaa myös kokeilla ja se lukee mua kuin avointa kirjaa; suurin haaste onkin ollut se ettei oma mieliala heijastu koiraan. Esim. kokeissa käydessä mun oma jännitys heijastuu koiraan tosi herkästi ja se kostautuu itse koetilanteessa kun koira on mun käytöksestä hämillään. Se on myös tosi terävä. Ja se vaatii tekemistä, se vaatii liikuntaa. Jos aktivointi jää vähälle niin Mosku purkaa sen johonkin, esim. se rupeaa vahtimaan enemmän jos herra ei oo saanut tarpeeksi tekemistä.
Moskulla on myös veemäinen tapa, joka kuulemma useilla holskuilla on, ainakin pitkiksillä. Se protestoi paskantamalla, nyt muuttohärdellin ollessa päällä se on saanut vähän normaalia vähemmän huomiota/tekemistä. Olin tiskaamassa astioita toisena muuttopäivänä niin koira marssii mun eteen, paskantaa lattialle tuijottaen mua silmiin.

Monesti sitten taas olen saanut kehuja tuosta mun uroksen työskentelymotivaatiosta muilta ohjaajilta, koska sen kanssa voi tehdä, se ei kyllästy heti. Joskin sen kanssa ei montaa toistoa voi asioista tehdä. Sit se kyllästyy. Voin surutta seuruuttaa sitä 500m, mutta jos teen monta pientä lyhyempää pätkää niin sit se kyllästyy.
Meille ainakin saa tulla Moppanaa katsomaan, se on hirveän ihmisrakas ja avoin. :-)

Meilläkin on taas isoja suunnitelmia tapetilla.. Muutto tähän isompaan asuntoon mahdollistaa toisen koiran hankinnan, joten.. Pentukuume olisi älytön. Kevättä odotellessa.. ;-) Josko Mosku saisi itselleen pikkusiskon.. Holskun jälkeen ei kyllä osaa kuvitella itselleen mitään muuta rotua.

Windfeature kirjoitti:


Meilläkin on taas isoja suunnitelmia tapetilla.. Muutto tähän isompaan asuntoon mahdollistaa toisen koiran hankinnan, joten.. Pentukuume olisi älytön. Kevättä odotellessa.. ;-) Josko Mosku saisi itselleen pikkusiskon.. Holskun jälkeen ei kyllä osaa kuvitella itselleen mitään muuta rotua.

Tästä jo pikkulinnut lauloivatkin. ;)

Ei holsku mikään mahdoton ole, mutta en usko, että se sopii jokaisen käteen. Itse toivon hartaasti, että seuraava koirani ei ole yhtä terävä kuin nämä. Ja tosiaan pitkiksistäkin löytyy haastavia koiria. Oman koirani haastavuus on sitä, että se on terävä ja huonon hermorakenteensa takia tulkitsee liian helposti asiat uhkaksi. Luojan kiitos tuolla koiralla ei ole toimintakykyä, koska luonnetestituomarin sanoin "silloin se olisi niitä koiria, joista kirjoitetaan lehdissä". Nykyään siis tuo on varsinainen lässykkä, mutta kesti aikansa, että opin tuota otusta ymmärtämään ja toimimaan sen kanssa oikein (ensimmäinen täysin oma koira).

Onko holskut tosiaankin teräviä ? En ole koskaan kuullutkaan. Kertoisitteko lisää aiheesta, miten se näkyy ? Oma mudini on terävä ja toimintakykyinen ja monta kertaa kun se on kuumunut esim. agi-treeneissä olen saanut hampaasta lahkeeseen.. Koira itsessään on ihan huippu, erittäin motivoitunut ja miellyttämishaluinen. Toisinaan se ihan tärisee innosta, "sano lisää ! mitä vain ! kerro !"

Kuulostaa aika hurjalta tuo paskantamiskiukuttelu. Meillä vaan mökötetään jos jotain kielletään. Mutta kiellettyyn ei koskaan kosketa. Siitä olen kiitollinen. Kuuleman mukaan holskutkin ovat varsin tottelevaisia ?

Mun suurin haave jo vuosia on ollut pitkäkarvaholsku. En vain ole vielä saanut siitä tarpeeksi tietoa kasaan. Ja isoimmat rajoitukset ovat toistaiseksi hyvän harrastuskoiran löytäminen ja iso koko (matkustan paljon, pienempi kulkee kätsymmin mukana).

Täältä löytyy kanssa pitkisholsku, harrastelua vasta aloitellaan, eli ei vielä ole missään käyty, tuo tuossa vielä aikuistuu kesään niin paremmat mahiksetkin harrastella, talvisin näitä ryhmiä ei pahemmin olekaan. agia olen kaavaillut, kun tuo on niin tavattoman kova juoksemaan ja hyppimään. rakastaa kaikkia esteitä.

Olen myös huomannut tuon huonon toistojen kestävyyden. syyhän on siinä, että homma menee tylsäksi, kun paljon jauhetaan samaa, siksi pitäisikin ottaa pienissä erissä koulutusta, jotta homma pysyy mielekkäänä, ja lopettaa aina hyvään mielentilaan ja onnistumiseen. tavattoman nopeasti oppii, ainakin tämä karvapallo, niin hyvät kuin huonotkin tavat... avaa ovet, yms...

protestoinut tasan kerran, kun sekä minä että mies oltiin kaupoilla, avannut ovet, raahannut roskiksen olkkariin, paskonut eteiseen minun ulkokenkieni viereen parit kikkareet, ja jättänyt muutaman lätäkön minne sattuu. taisi olla ainoa kerta kun mitään on huomannnut. muuten ei minun auktoriteettiani kokeile, eikä kyseenalaista, todella nöyrä, ja tosiaan ohjaajaherkkä.

viettiä löytyy kuitenkin, saalisvietti hyvin vahva, siitä hyötyä koulutuksessakin.. hyvin tottelevainen ja ahne, eli makupalat kelpaa ja tehdään kyllä niin kauan kuin nameja on. tässä pari päivää takaperin saatiin dobberipennusta seuraa koirapuistoon, niin pitkis teki kanssani seuraamisliikkeitä ja maahanmenoja, samalla kun dobberi roikkui ja pomppi kyljessä kiinni hampaillaan. eli en tämän kohdalla sanoisi, että ottaa kovasti häiriötä.

kovin on tarkka, minne menen. eli aina tulee varjona perässä, parvekkeelle, saunaan, aivan minne vaan. ja vapaana katsoo koko ajan missä menen. sisällä jatkuvasti vieressä tai jaloissa makoilee rauhassa.

ulkona huomaa jos ei pitkiä lenkkejä ole vähään aikaan tehty, pomppii aina kun auto ajaa ohi, ponnahtaa siis ilmaan, ei autoa kohti, vaan ylöspäin. ja vetää. sitten kun on treenattu ja juostu niin mennään nätisti. juoksujen aikana äristiin ihan kaikille, muutoin vahtivietti ihan hallittavissa, (jos pihalla joku puliukko kohti tulisi juttelemaan, niin rähinän nostaa). eli ei pidä. mutta tuo on vielä keskenkasvuinen murkku, etten tiedä kuinka nuo vaistot kärjistyy vielä.

terävyyttä löytyy, vähän ottaisin mielelläni pois. reagoi todella herkästi ympäristöön, jatkuva valppaus ja toimintavalmius.

ei ole ollut matkustelu ongelma, tuo on niin huomaamaton bussissakin, makaa jaloissani, välillä ilmaa haistelee. hyvin kestää uusia tilanteita ja rauhoittuu todella nopeasti, on tosiaan sisätiloissa hyvin huomaamaton, kun nukkuu lähes koko ajan. en vaihtaisi. :)


löytyiskö treen alueelta muita holskuja, voisi vaikka miittailla puistoilun merkeissä?

Se on nyt sitten täällä. Mun oma holskupenneli. Nää tulee hyvin juttuun mäykyn kanssa, ainakin nyt siis toistaiseksi. Vähän meinasi tulla riitaa äsken yhdestä lelusta, mutta tilanne oli nopeasti ohi. Tää kakara on niiiiin ihana.

Tervehdys,

täältä löytyy yksi päälle parivuotias lk hollanninpaimenkoirauros. Tällä hetkellä plakkarissa BH ja TK1, tokon AVO:kin on korkattu mutta vielä ei ole tullut muuta kuin kolmosia. MH-luonnekuvauksissa käytiin tuossa kesällä myös, luonnetestiin ehkä joskus ensi syksynä.

Joku puhui huonosta toistojen kestävyydestä. Meillä on toko päälajina, ja siinä sitä hinkkausta tulee automaattisesti aika paljon. Yksä kestää toistoja verrattain hyvin, parantaa vaan mitä enemmän tehdään. Toki siinäkin täytyy osata lopettaa silloin kun motivaatio on ylimmillään, mutta huonosta toistokestävyydestä en kuitenkaan ainakaan tämän minun nulikkani kanssa puhuisi. Mikään liike ei ole koiran mielestä tylsä, vaikka sitä olisi jossain vaiheessa jouduttu viilaamaan enemmänkin. Tästä varmaan kertoo osansa se, että seuraaminen on Ykän lempiliike - ja voin sanoa, että sitä on kyllä tehty ja paljon.

Työmotivaatio on kova, aivan riippumatta siitä mitä tehdään. Jos tokoillaan, tokoillaan kunnolla, ja jos vedetään kicksparkkia, sitäkin tehdään ihan sata lasissa. Koira on aina valmis tekemään mitä vaan ihan milloin vaan, mutta osaa rauhoittua sisällä ja muutenkin silloin, kun mitään ei tapahdu.

Kuten tässä jo joku mainitsikin, en pitäisi holskua kaikkein haastavimpana rotuna, mutta jokaiseen käteen se ei vain yksinkertaisesti sovi. Mutta sitten kun hollantilaiseen on kerran rakastunut, se on menoa sitten.

Viiden päivän kokemuksella täytyy sanoa, että tuo koira on aivan ihana. Ainakin vielä tässä vaiheessa Roope on oppinut tosi nopeasti oikeastaan kaiken mitä olen sille yrittänyt opettaa. Mäykyn kanssa leikit ovat toisinaan hieman rajut ja ääniefektit ei varmasti yläkerran naapureita miellytä. Olen todella ilahtunut, että kaikki on ainakin toistaiseksi noiden kahden välillä toiminut loistavasti. Yksinolo tosin tuottaa harmaita hiuksia. Roope nimittäin alkaa hyvin herkästi räyhäämään ja ulvomaan, jos hänet laittaa aitaukseensa vaikka olisinkin vain toisessa huoneessa. Täytyy toivoa, ettei tuota jatku kovin pitkään, vaan poika tajuaa luovuttaa haukkumisen suhteen.

Naapurit ja vastaantulijat ovat kovin uteliaita Roopen rodun suhteen. Yksi naapurintäti arvasi oikein, mutta hän onkin koiraihmisiä. Melkeinpä kaikki naapurit ovat käyneet Roopea rapsuttelemassa ja toteamassa kuinka söpöltä tuo otus näyttää. Onneksi suuri osa naapureista pitää koirista. Tänään Roope meinasi lähteä naapurin sedän mukaan hissiin. Asutaan siis 1. kerroksessa ja Roope oli vapaana ulkoa tultaessa. Setä onneksi vaan naureskeli, kun pentu hyökkäsi kovalla kiireellä hissistä sisään, kun ovet aukesivat. Onneksi sain kopin, ennen kuin ehtivät menemään kiinni. Oltiin juuri eilen illalla harjoiteltu hississä kulkemista, joten ilmeisesti Roope halusi päästä uudelleen kokeilemaan.

Notte kirjoitti:

Onko holskut tosiaankin teräviä ? En ole koskaan kuullutkaan. Kertoisitteko lisää aiheesta, miten se näkyy ?

Mä en kyllä ole täysin varma mitä terävyys tarkoittaa, mutta kuvittelisin Nerissä sen olevan sitä, että koira reagoi hetkessä asioihin. Jollen koko ajan ole silmät tarkkana, selässäkin, se meni jo! Eli mun täytyy koko ajan lukea koiraa ja reagoida nopeasti tiettyihin eleisiin ja rauhoittaa koira jäämään paikalleen. Juurikin agi- ja välillä toko-teeneissäkin koira nousee kierroksille ja jollen kokoajan pidä sitä hallinnassa ja työn touhussa, se ampaisee purkamaan itseään esim jotain toista koiraa hätyyttelemällä. Ja kun se on päässyt sen tekemään, tajuan jälkikäteen, että mun olisi pitänyt sen tietystä eleestä ymmärtää heti ottaa koira hallintaan ja rauhoittaa tilanne. Eli monesti saan tuon koiran kanssa tyytyä olemaan jälkiviisas!
Holsku ei ole helppo koira, muttei varmaan ihan mahdottoman vaikeakaan. Se taitaa tarvita vaan terävän omastajan! Välillä sitä vaan tuntee itsensä sen kanssa kovin hitaaksi.

Nerinna kirjoitti:

[quote=Notte]Onko holskut tosiaankin teräviä ? En ole koskaan kuullutkaan. Kertoisitteko lisää aiheesta, miten se näkyy ?

"Terävyys on ominaisuus, joka saa koiran reagoimaan aggressiivisesti sen tuntiessa itsensä uhatuksi. Terävyyden ilmaisut sisältyvät koiran omaan uhka-asenteeseen ja niitä voidaan lähinnä pitää koiran varoituksina. Terävyys ja puolustushalu kuuluvat selvästi yhteen. Voitaneen todeta terävyyden olevan puolustushalun passiivinen osa."

tuo siis luonnetestin määrittämänä.

Tuon määritelmän valossa Neri sattaisi jopa olla melko terävä. Mielenkiinnolla odotan mitä luonnetesti sanoo. En taida kyllä viedä sitä ihan vielä kaksivuotiaana, odotan että kypsyy vähän.