Koirat.com

Mihin kaikki holskuihmiset on kadonneet?

Roope senkun kasvaa kasvamistaan. Missä on se mun pikku rääpäle? Tänään, kun nostin koiraa syliin, pääsi melkein itku kun tajusin sen painavan kohta jo niin paljon, ettei kohta enää tosta noin vaan kaapata kainaloon.

Olen tähän mennessä ollut aivan suunnattoman tyytyväinen rotuvalintaani. Niitä parjattuja holskupiirteitä tästä on kyllä huomattavissa jo nyt. Esim. terävyyttä pääsee varmaan työstämään vanhempana. Välillä meinaa heittää kierroksille ja silloin koiraan on hankala saada "otetta". Esim. kotiin tullessa menee hetki ennen kuin rauhoittuu ja sen jälkeen, kun Roopen päästää aitauksestaan, hyppii ja repii vaatteita ennen kuin rauhoittuu. Roope on ehtinyt jo repiä mun talvitakkiin, upouuteen paitaan ja housuihin reijät, kun on vähän tervehtinyt työpäivän jälkeen. Välillä tungenkin sille jonkun köysilelun suuhun, että voi sen kanssa riehua.

Mutta vastapuolena sitten Roope on tosi ahne, innokas tekemään ja taistelutahtoinen kaveri. Toivotaan nyt, että mulla riittää rahkeet ton koulimiseen. Oon koko ajan pelko perseessä, että mokaanko vai en ja kuinka pahasti. Noh, onneksi päästiin pentukurssille, joten siellä saan sitten kädestä pitäen ohjeita mitä tehdä.

Luulin holskujen erikoisen ääntelyn olevan myytti, mutta tuon koiran ujellukset sun muut äänet on ihan vertaansa vailla. Päivittäin miehen kanssa naureskellaan Roopen örinöille, pöhinöille ja kurnutukselle.

Roope on ehtinyt jo repiä mun talvitakkiin, upouuteen paitaan ja housuihin reijät, kun on vähän tervehtinyt työpäivän jälkeen. Välillä tungenkin sille jonkun köysilelun suuhun, että voi sen kanssa riehua.

kannattaa tosiaan kotiintuloa työstää, onko vieraille samanlainen? itse juuri laitan koidan odo-käskys alle istumaan kun vieras tulee, minä tervehdin ensin, ja sitten päästän koiran tervehtimään, heti, kun hyppii tai puree tms niin koira jäähylle. on meillä toiminut, vähentynyt reippaasti ylenmalkainen riehuminen, vaikkei tuo niinkään vieraista perustakaan, tutut on jees.


ja nuo pöhinät! täälläkin nauru on jokapäiväistä, möyrrrrr on sellainen ormi, ja ommmm. mitä usein kuulee. aika kirjo erikoisia sammakkoujelluksia. :D

meillä taas kyseessä aika nirso ja herkkä pitkis, eli helpolla ei ole päästy koulutuksen kanssa. terävyyttä on myös, jonkun verran, pyrkii toisinaan minua suojelemaan "pahoilta miehiltä",usein juopot tms. useimmiten kuitenkin uusi uhka on lähinnä mieelenkiintoinen. aikaisemmin piiloutui taakse, nyt on rohkeutta alkanut löytymään kun aikuistuu pikana.

Meillä on käynyt hävettävän vähän vieraita, mutta tarkoituksena olisi, että Roope rauhoittuu
aitauksessaan ensin ja sitten pääsee moikkaamaan. Hyppimiset on kiellettyä ja niistä annetaan palautetta, joko jäähynä tai sitten pistän sen istumaan ja rauhoittumaan.

Kotiintullessa pyrin odottamaan aina, että Roope rauhoittuu ja suunnilleen nukahtaa ennen kuin päästän aitauksesta moikkaamaan. Ei vaan meinaa aina itsellä riittää kärsivällisyys siihen, että odottaisi sen olevan täysin rentona. Roopella vaan nousee kierrokset tosi helposti, joten vaikka se rauhallisesti odottaa aitauksessa, niin pois päästessään saattaa olla ilo ylimmillään, jolloin hampaiden väliin eksyy sitä sun tätä.

Tänään tuli tieto, että meidän raitasika on Holskuliiton vuoden tokokoira 2010! Postiluukusta ei ole vielä lehteä tullut, mutta sain tietää muuta kautta. Kamalan ylpeä olen kyllä kaikesta mitä ollaan saavutettu. Tänä vuonna sitten onkin vähemmän kisailua ja enemmän muuta rellestystä.

Itse en ole koskaan noteerannut koiraa kotiin tullessa mitenkään. Toki asiaa varmasti auttoi se, että pentuna tuo oli eri huoneessa, ja pääsi sieltä pois vasta kun oli rauhassa ja hiljaa. Ei siinä kauaa mennyt. Samoin ei ole koskaan saanut hyppiä vasten ilman eri käskyä. Tiettyjen, aivan superihanien ihmisten kohdalla asia on eri, mutta yleensä Ykä ottaa tätä nykyä kaikki vastaan rauhallisesti, häntä heiluen, kaikki jalat maassa. Ventovieraat sisääntunkijat pitää eteisessä, ellen minä käy toivottamassa tervetulleiksi. Silloin kaikki ovat kyllä tosi kivoja taas.

Meillä myös haukutaan ovikelloa ja ilmoitetaan, jos joku on tulossa ovesta sisään. Silloin ei haukkua kuulu, kun tulen kotiin siten, ettei sisällä ole muita kuin koira. Tällöin ei kai tarvitse olemattomille sisälläolijoille mitään ilmoittaa. Fiksu eläin.

^ Onnittelut ! Kerrassaan mahtavaa ! Missä luokassa kisaatte ? Vai ollaanko jo valioita tai löytyykö koulutustunnuksia ?

^ Kiitoksia paljon! Tällä hetkellä mennään tittelillä BH TK1 Rochallor Phantom, eli ei olla ihan heti valioitumassa. Eikä kyllä muutenkaan valioiduta, kun on pallipuolinen koira kyseessä. Avoimessa ollaan kisattu kahdesti, tuloksilla 2 x AVO3. Toisella kolmosella tosin napattiin rotumestarin titteli.

Riisis, voimia, se on tuo 'teini-ikäisen' uroksen kanssa eleleminen ja sen kouliminen toisinaan sitä että saa itkua vääntää.. Saatiin tuostakin meän uroksesta lopulta hyvä koira joka varsinkin nyt pennun tultua tuntuu toimivan kuin ajatus. :-D On sen kanssa vielä työtä tehtävänä mutta nyt alkaa kahden vuoden häämöttäessä jo vähän helpottamaan !

Pennuista puheenollen, ke meille muutti tämmönen ällötys;






Vaikka se on niin kovin söpöinen niin silti en malta odottaa että tuo kakara kasvaa isommaksi, tuolta tytöltä sitä tempperamenttia löytyy, onneksi tosin on myös äärettömän ahne jo nyt ja saalisviettinen + taistelee mielellään -> istuminen, kontaktin otto, oma nimi + luoksetulo oli helppo opettaa jo ekana päivänä. Oon myös huomannut että luoksetulossa tyttö on hirveän onnellinen kehuista ja rapsutuksista. Tosi helppoa tuonkin kanssa elämä ollut nää ekat päivät, Mosku parka on kokenut kovia(Moskulla ei oo kohta häntäkarvoja enää kun Katla ne kiskoo..) ja tyttösellä on kivaa kun saa rääkätä isompaansa.
Ekoina yönä tosin meinas lähteä koira halvalla, tempperamenttisyys tulee hyvin ilmi esim. jos asiat ei mene tyttösen mielen mukaan. Meillä on kakara jätetty päivisin nukkumaan + öiksi koiraportin taakse keittiöön. Mutta kun hän ei halua olla siellä ! SE huuto ei ole mitään 'viuviuviuvoiminua parkaa' vaan vihaista, 'ÄÄÄKERRPELEEHALUANPOISSAATANA!!'
Nyt ollaan tehostettu yksinoloharjoituksia ja sitä että kakara nyt vaan jää sinne keittiöön ja pääsee pois kun on rauhassa ja nopeatihan tuo on huomannut ettei huutamalla pois pääse. Se on myös toosi jästipäinen. Mutta näillä ominaisuuksilla siitä ei voi kuin tulla kiva harrastuskoira, kunhan omat taidot riittää tytön kanssa. ;-)

Paljon onnea kojotei ja Yrjänä tätäkin kautta hienosta menestyksestä ! :-D

Onnea Kojotei tittelistä! Oonkin käynyt lukemassa Ykän blogia ja teidän meno vaikuttaa tosi hienolta.

Windfeature: Siis voi kuinka ÄLLÖ!! Ihana nimi tuo Katla. Onko teillä jotain tulevaisuuden suunnitelmia tytön varalle?

Riisis, eikö olekin.. :-D S<3 Voi kun sillä olis aikuisen koiran aivot ja tuo ulkonäkö.. Eikait tuolle sen kummempia kuin Moskullekaan, toko+pk-puolelle kisakoiraksi, kerta on sen verta lupaavan oloinen luonteeltaan jo nyt ja Katlan vanhemmat on osoittaneet olevansa toimivia harrastuskoiria. :-)

Kiitokset Windfeature ja Riisis! Ja jälkimmäiselle(kin) vielä kiitokset siitä, että olet jaksanut tutustua blogiin. On aina mukava kuulla, jos joku on tykännyt meidän tekemisistä. :-D

Windfeaturelle myös pentuonnittelut, et uskokaan kuinka tutulta tuo huutaminen kuulostaa... meillä tosin Ykä kiljui täyttä kurkkua jos ei tykännyt jostain. Siis se ääni oli ihan uskomaton. Ihan kuin olisi sikaa teurastettu, kun kynsien leikkuuta opeteltiin.

kojotei; onnea! oletteko kenties kesällä toko rotu sm kisoihin tulossa piipahtamaan? meillä kova valmentautuminen menossa alo-luokan kanssa, ongelmana tuo kuumeneminen, jolloin menee kaikki aivan ohitse ja pipariksi. alkaa koira vaan pyörimään hyrränä! ollaan nyt kahdessakin alo ryhmässä tokoiltu jo jonkin aikaa ja oi tätä ajan käyttöä, ei paljon muuhun aikaa jääkään! Koira kyllä mielellään tokoilee, itseltä meinaa lähteä lapasesta kun pitäisi jo periaatteessa ensimmäisiä kisoja mennä kokeilemaan ja hypyssäkin hiomista! lueskelinkin tuota teidän blogia juurikin, että löytäisi jotain vinkkiänäihin propleemiin! hyvä blogi! :)

Hei, onko kukaan kiinnostunut avaamaan mulle vähän tarkemmin hollanninpaimenkoiraa rotuna ja koirana, tulevaisuudessa tuun varmaan jossain vaiheessa hankkiin toisen koiran ja rodun kanssa vielä pähkäilen. Aikaa kyllä onkin pähkäillä, ei se nyt aivan hetkeen ole tulossa, mutta hyvä olla hyvissä ajoin liikkeellä. :-)

Oon pian 20-vuotta täyttävä koiratyttö vai pitäisikö sanoa nainen. :-D Ensimmäisen ja nykyisen koirani (joka tosin asuu nyt kotona äidin huomas, kun ite muutin töiden perässä muualle) sain siinä 13-vuotiaana ja paljon on tullut koettua kyllä ja harrastukset veivät mukanaan, mm. toko ja agility on top kolmosissa. Eli tulevaisuudessakin mun on tarkoitus hankkia koira joka soveltuu tokoon, agilityyn ja muutenkin on monipuolinen harrastusten suhteen, en poissulje näyttelyissä käymistä, vaikka itse oonkin enemmän sit näiden urhelullisempien lajien puolella. :-) Myös PK-lajit kiinnostaa, onko holskuilla ihan PK-oikeudet?

Oma koira on tosiaan sekaroituinen (sakemanni-australianpaimenkoira) ja lähinnä muutamat rohdut on ollu pohdinnassa tulevaisuudelle sit, ekana oli australianpaimenkoira, sitten oon miettinyt myös belgiä, mutta nyt on tullut tää holskukin tähän mielen päälle. :-D Ois vaan kiva tietää tosiaan paremmin, kyseessä kuitenkin melko "harvinainen" rotu Suomessa? Pitkäkarvainen ois itelle se mieluisin, jos turkkiin on katsomista, mut ite rodusta ois tosiaan kivempi kuulla lisää. :-) Ihan mitä mieleen juolahtaa, myös vertailuja noihin pariin muuhun rotuun, mitä oon miettiny, niin ois kiva kuulla, jos joillain on noista holskujen lisäks kokemusta!

Korostan nyt tässä heti alkuun, että oma kokemukseni holskuista rajoittuu meidän 5 kk vanhaan karkkaripoikaan. Tai toki olen holskuja treffaillut enemmänkin, mutta toistaiseksi vain yhdestä omasta holskusta on kokemusta.

Elikkäs holsku on vilkas ja tarvitsee paljon tekemistä. Holsku soveltuu mun mielestä hyvin mainitsemiisi lajeihin. Esimerkiksi Roopen äiti on harrastanut aktiivisesti agilityä ja isällä on koulutustunnus sekä tokosta että pk-puolelta. Näyttelyissä pärjääminen on tietääkseni aika helppoa ja joku on mulle sanonut, että melkein holskulle kuin holskulle saa ne muotovalioon tarvittavat sertit kerättyä, viimeistään sitten sieltä peräkylän näyttelyistä.

Belgeissä ja holskuissa on aika paljon samaa ja aina silloin tällöin belgeistäkin tuodaan uutta verta holskuihin. Eniten tätä kai "harrastetaan" lyhytkarvaisissa ja silloinkin tavoitteena on tuoda rotuun lisää käyttöominaisuuksia. Belgi ei kuitenkaan ole yhtä kuin holsku, eikä holsku ole belgi brindle-värityksellä. Belgeistä ei itsellä ole hirveästi kokemusta, vielä vähemmän ausseista, joten en hirveästi osaa niitä vertailla holskuihin.

Holskulla ei välttämättä ole ominaisuuksia maailman huipulle pk-lajeissa, mutta tarkkaan pentunsa valitsemalla saa varmasti hyvän koiran harrastuksiin. Holskuissakin esiintyy hajontaa kasvattajien kesken - toiset kasvattaa näyttelykoiria ja toiset sitten panostaa enemmän käyttöpuoleen. Linjat ei kuitenkaan ole mitenkään erkaantuneet toisistaan (eikä ole kyllä varaakaan erkaantua). Pitkäkarvat mielletään usein enemmän näyttelypainotteisiksi, mutta kyllä niistäkin varmasti löytyy harrastuspotentiaalia. Karvanlaatujen välillä on eroja, joten kannattaa tutustua kaikkiin kolmeen muunnokseen.

14.5. järjestetään rotuerkkari Äänekoskella. Siellä varmasti pääset tutustumaan ja rapsuttelemaan kaikkia kolmea muunnosta. Mekin mennään sinne karkkarin kanssa ja sitä saa tulla rapsuttelemaan, jos haluaa.

Jos et ole vielä eksynyt Suomen Hollanninpaimenkoirat Ry:n sivuille, niin mars mars sinne ja selaamaan keskustelupalstaa.

Mulle voi laittaa yksäriä, jos haluat tietää lisää näistä mahtavista otuksista.

Kiitti hirmuna Riisis! Voi olla et heitän sua jossain vaiheessa jopa yksärillä. Kaikin puolin ainakin sun tekstin mukaan holsku voisi todellakin olla mulle hyvä rotu tulevaisuudessa. :-) Onko kellään kokemusta holskun kans elämistä opiskelujen ohella, ite pyrin just kouluihin ja jos pääsen, niin tässähän muutama vuosi ainakin sit vierähtää opiskelujen parissa, en vaan voi kuvitella olevani koko sitä aikaa koiraton!

saussie, mulla voi myös nakata privaviestiä, kotona atm 2-vuotias pk uros ja 10vkon ikäinen pk-tyttönen, kerron enemmän kuin mielelläni näistä omista koirista ja siitä mitä oon nähnyt. :-)
Niin ja itse opiskelen tällä hetkellä, nää on sen verran sopeutuvaisia koiria että hyvin on meillä ainakin mennyt !

Itse oon ollut tosi tyytyväinen molempiin koiriin, mulla kävi harvinaisen hyvä tsägä että jopa tuosta uroksesta löytyy harrastusominaisuuksia(hyvät vietit) ja sen kanssa ollaan tokossa aloiteltu kilpailemaan, agilityssä koira toimii myös hyvin; vauhtia riittää, samoin rohkeutta ! Osais vaan itse ohjata koiraa oikein.. ;-) Ja kun pääsis pk-puolelle tutustumaan. Täältä meidän seudulta kun ei tunnu löytyvän toimivia pk-ryhmiä.

Nyt kun meille tuli tuo pitkäkarvatyttö niin jo nyt huomaa molemmissa eroja; tyttö valittiin meille nimenomaan sillä perusteella että haluttiin harrastuskoira. Ja tällä meidän tytöllä on luonnetta riittänyt. Se on jo nyt parempi hermoisempi kuin uros on ikänä ollut ja pentu on toosi helppo ollut kouluttaa ja motivoida niin leluilla kuin makupaloillakin. Tosin se on paaljon kovapäisempi, kokeilee jo nyt rajojaan.

Eli pitkiksestäkin saa harrastuskoiran, kunhan vaan vähän katsoo mistä ja millaisista vanhemmista pennun ottaa. :-)

Tännekin kuvasaastetta Katlasta, tytöllä ikää nyt 10vkoa <3




Ja Moskustakin pari reenikuvaa.

Ei vitsi miten tuo pörröinen Katla osaakin olla noin hellyyttävän näköinen. Moskunkin seuruu näyttää tosi hyvältä.

Käytiin Roopen kanssa lauantaina turisteina mätsärissä, sunnuntaina tokotreeneissä ja tänään oltiin pentukurssilla. Ja voi kuinka poika käyttäytyikin mallikkaasti! Yhtään ei päristelty tai tehty muutenkaan tyhmyyksiä. Tokotreeneissä saatiin ohjaajalta kehuja ja päästiin luokan eteen näyttämään muille esimerkkiä sivulletulossa ja seuruussa. Tänään kurssilla ohjaaja kehui meidän luoksetuloa ja sanoi meillä olevan koulutus hyvällä mallilla.

Tämä koira alkaa tuntua päivä päivältä enemmän Siltä oikealta. Mun oma pikku pissalta haiseva karvaotus.

Hei!

Olen hankkimassa toista koiraani ja olen miettinyt hollanninpaimenkoiraa. Kaipailisin nyt neuvoja ja ohjeita ja mielipiteitä siitä sopiiko rotu minulle. Joudun "mainostamaan" tätä miettimistäni nyt täälläkin, koska todellakin kaipaisin kyseisen rodun omistajien mielipiteitä asiasta. KIITOS! Linkki keskusteluun...

Onkos täältä tulossa porukkaa erkkariin 14. päivä? Me käydään pyörähtämässä pikkupennuissa ja ilmeisesti tulee olemaan "tiukka" veljesten välinen kisa, kun ei taida muita saman ikäisiä pentuja olla Suomessa kuin Roope ja sen veli. Meillä ei ole kyllä mitään mahiksia, kun Roope on pallipuoli ja esiintymistä ei olla kauheasti jaksettu harjoitella.

Kiinnostunut ilmottautuu.

Olen jo vuoden alitajuntaisesti haaveillut holskusta, mutta vältellyt asiaan perehtymistä kuumeen pelossa. Silloiseen eikä vielä nykyisenkään tilanteeseen sovi koiraa sitten millään. Tai olisi minulle sopinut, ei muille.

Toissayönä napsahti. Näin unta pitkäkarvaisesta holskusta ja no, kuumeenhan se pukkasi. Laskeskelin tässä, että ensi keväänä rupean kasvattajiin tutustumaan ja etsimään sopivaa pentuetta ja pentua. Ei millään malttaisi odottaa
Tokikin tässä on vielä useita muuttujia matkan varrella tulossa ja olemassa, mutta kyllä uskon vahvasti siihen, että ei holskua voittanutta :)

^ Teretulemast rodun pariin!

Meidän pikku karvaotus kävi näyttelemässä holskuerkkarissa pentujen BIS 2 sijoituksen arvoisesti. Huh huh, kyllä vähän hämmästyttiin, kun meille ilmoitettiin että oltiin PU KP:lla ja sitten vielä ROP. Mä kun luulin, että pallipuolena ei ole asiaa kärkisijoille. BIS-kehä jaettiin pitkisnartun kanssa ja oli kyllä niin suloinen vastustaja, että olisin itsekin hänet voittajaksi rankannut. On se Roope ihan mahtis pakkaus, kun tuommoisia sijoituksia nappaa ihan tuosta noin vaan. Ja jaksoipa käyttäytyä suurimman osan ajasta esimerkillisen hienosti. Mitä nyt välillä piti emäntää muistutella omasta olemassaolostaan hyppäämällä päin.

Meidän tottistelu on jo aika hyvällä mallilla. Roope on tosi oppivainen ja kunhan vaan itse muistan pitää vireen yllä, niin tuosta kehkeytyy vielä tosi hyvä harrastuskaveri. Meidän pentukurssin kouluttaja vaan joutuu potkimaan mua koko ajan perseelle, kun jumitun niin helposti, enkä vie koiraa eteenpäin vaikka se selvästi osaa. Mutta ehkä mielummin vähän hitaammin, kuin pers edellä puuhun.

Huomenna toi murkkupallero täyttää jo puoli vuotta! Missä välissä siitä on tullut niin iso poika?