Koirat.com

^KOMEA!

Sampo kiittää :)

Meillä on vetoleikit kovasti pojan mieleen



kuin myös vesileikit



puuhun kiipeäminenkin on kivaa



ja kaikki yleinen riehunta

Vitsit että Sampo on kivan näköinen. Ihan mahtava. Me ei VEPEstä mitään tiedetä, mutta Ykä on myös ihan täysin hulluna uimiseen. Ja olenhan minä sen pari kertaa käynyt jäistäkin kiskomassa...

Meillä menee leppoisasti, hakukokeista ei tullut tulosta, mutta maastot olivat ensin ja hitto kun olin ylpeä koirasta! Tosi vaikea maasto, henkilöetsinnästä 150/170pts ja esineistä 30/30pts. Tottis jäi taas kiinni paukuista, mutta tehtiin liikkeet silti ja Ykä petrasi hirveästi. Eli tulosta ei tullut, mutta hyvä mieli jäi silti.

Viime viikonloppuna turisteiltiin shelttien paimennuspäivillä, ja siitä innostuneina ilmoittauduttiin paimennuskurssille. Kuukauden päästä katsotaan, miten hommat sujuvat! Lisäksi pitäisi katsoa jostain läheltä tokon VOI-kokeet, eihän siitä ole kuin vuosi kun viimeksi tokossa kisattiin. Hups.

Holskun lapsella jo parit purut takana :)

Astro puree

Ihana Astro!

Ei käy holskun omistajalla aika pitkäksi; Ykä tökkäsi viime perjantaina kepin kurkkuunsa ja piti viedä koira tikattavaksi. Paranee kyllä hyvin, mutta jää tämän viikon treenit + syyskuun tokokoe väliin.

Hei!
Olen lukenut Holskuista paljon ja tiedän niistä kanssa mutta olisi kiva kuulla ihan joltain Holskun omistajalta minkälainen koirana se on kun meillä on nyt Kultainennoutaja ja ollaan mietitty että olisiko sitten Hollanninpaimenkoirasta kaveriksi ja kisa koiraksi meille kun alkaa olla tuo oma koira jo aika vanha kisaamaan?

Haluisin nyt ihan asiallisia vastauksia holskuista. Toivon että mun kirjoitus tajutaan oikein.
Olen törmännyt muutamaan holskuun ja voin sanoa että ne eivät ole parasta A-luokkaa....

Koirat ovat olleet hyökkääväisiä. Ja jouduin näyttelyssä jo työni puolesta puuttumaan erään omistajan ja holskun väliseen tilanteeseen. Jossa omistaja oli yhtä agre kun koirakin...

Ja tämä ei ole ainut tapaus, voin sanoa että en luota rotuun yhtään ja pelkään olla holskujen lähelllä... Jokainen tapaus on ollut koira joka on agre ja hyvin epäluuloinen (en tod.kaan mene paijaamaan ikinä vierasta koiraa)

Mikä on rodun luonteen tilanne?? Vai onko jokainen tapaus väärissä käsissä oleva holsku??

^^Missä lajissa ajattelit kisata? Holskuja löytyy laidasta laitaan ja variaatioita löytyy. Kannattaa käydä esimerkiksi koiranäyttelyissä tutustumassa koiriin.

^Ainakin ne koirat, joiden kanssa mä olen ollut tekemisissä, ovat olleet ihan lähestyttävissä. Joko ovat olleet erittäin avoimia tai sitten aavistuksen pidättyväisiä - niin kuin holskun kuuluukin olla.

Kaikissa roduissa on omat mätämunansa, sekä lisäksi kourallinen sellaisia ihmisiä, joilla ei ole taitoja/halua/whatever pitää koiraansa ruodussa. Silloin koirista muovautuu näitä ö-luokan tapauksia. Mahdotonta sanoa kuinka paljon näitä tapauksia sitten on olemassa. Mä en henkilökohtaisesti tunne yhtäkään, mutta tiedän muutaman.

Valitettavasti holskujen luonteet ei ole niin hyvällä tasolla kuin toivoisi. En nyt sanoisi, että aggre olisi missään nimessä koko rodun ongelma, vaan ennemminkin vika on ollut huonosti suunnitelluissa yhdistelmissä. On siis olemassa koiria, joilla ei vaan ole kaikki inkkarit kanootissa. Mutta koska näitä keissejä on tullut rodun keskuudessa vastaan "liian monta" (yksikin on liikaa), kiinnittävät kasvattajatkin entistä enemmän huomiota koirien perusluonteeseen.

Meidän koiraa voi periaatteessa kuka tahansa tulla palluttelemaan. Vaikka esimerkiksi eläinlääkäriinkin liittyy koiralla vain kipeitä muistoja, niin silti moikkaa lääkäriä joka kerta yhtä iloisesti. Toisista koirista se ei niin tykkää ja saattaa joskus räksyttää niille (nuori ja epävarma tämä meidän kultamussukka), mutta muuten se on kyllä ihan positiivinen tyyppi. Enemmän meillä on ollut ongelmana saada koiran kaikki neljä tassua pysymään maassa, jos joku ihana uusi tai vanha tuttu erehtyy sitä moikkaamaan.

Pahoittelut pitkästä reagointiajasta.

Rotuun tutustuessani luin paljon vastaavanlaisia kertomuksia siitä, kuinka epävakaita ja epäluotettavia holskut ovat. Kasvattajan ja Ykän emän omistajan koiriin tutustuessani epäilykseni kuitenkin osoittautuivat vääriksi, sillä kaikki koirat olivat hyvin ihmisystävällisiä. Oma lk holskuni on samanlainen; tykkää ihmisistä aivan tolkuttomasti jos ne vain kiinnittävät siihen huomiota, muuten on välinpitämätön. Toki jos vieras ihminen käyttäytyy epäilyttävästi, holsku siitä haukulla huomauttaa, mutta tämä on mielestäni normaalia eikä jää mitenkään päälle.

Tässä vuosien varrella olen törmännyt myös melkoisen arvaamattomiin holskuihin, jotka ovat olleet täysin erilaisia kuin Ykä. Se on antanut perspektiiviä siihen, kuinka tärkeää oikean kasvattajan + yhdistelmän valitseminen on. Eli ainakaan minä en ota hollantilaisiin kohdistuvia epäilyjä mitenkään itseeni. Pariin otteeseen on mm. koirapuistossa tullut "ei kai se ole holsku" -kommenttia, ennen kuin ihmiset ovat nähneet, että Yksä on ihan tervepäinen yksilö.

Meillä on tässä viime aikoina ollut treenitaukoa, ja lähinnä sen takia ollaan liikuttu paljon ja Ykä on tainnut päästä vähän turhan hyvään kuntoon. ainakin se on osannut olla to-del-la ärsyttävä lenkillä. Pitää alkaa taas lisätä työhommia koiran päiviin, että joutuu vähän ajattelemaankin joskus jotain. Eli siihen kannattaa rotua harkitessa varautua, että holskun kanssa pitää oikeasti tehdä jotain, mitä tahansa, koska muuten sitä kohkaamista ei jaksa erkkikään... Onneksi kohta tulee lunta ja saan taas valjastaa Ykän kicksparkin eteen!

Mitäs muille holskuihmisille kuuluu näin talven tullen?

Tuossahan tuo makkaa ketarat ojossa, niinkuin aina
Hyvin harvoin näkee tuon otuksen nukkuvan muuten kuin kaikki 4 tassua kohti kattoa

Astronaut

Meillä ollaan paranneltu syyskuun loppupuolella tapahtunutta jalkahaaveria ja pikkuhiljaa ollaan päästy normaaliin elämänrytmiin kiinni. Nyt vaan huolettaa onko koira jumissa, koska se oli 1,5 kk pelkillä pissalenkeillä ja nyt on päässyt viilettämään vapaana. Liikunnan lisääminen pyrittiin tekemään pikkuhiljaa, mutta näköjään olisi pitänyt olla vielä varovaisempi.

Tottikset menee päin helvettiä. Aina kun ollaan saatu joku ongelmavyyhti auki, sitä seuraa toinen ongelma. Eilen kävin tekemässä koulutuskentällä BH:n tottiskaavion ilman henkilöryhmää ja se menikin ihan ok (mitä nyt kontakti meinasi tipahdella, eikä luoksetulossa tullut sivulle kuin vasta kolmannella käskyllä). Sitten tottakai kun aloin palkkaamaan ja leikittämään koiraa, sen tassun anturoiden väliin jumittui mun kädessä roikkuneen hihnan bgb-mallinen lukko (iho jäi lukon väkästen väliin). Päästin irti hihnasta ja koira lähti kimppuunsa hyökännyttä hihnaa karkuun, mutta sepä ei sitten irronnutkaan matkan varrella. Onneksi koira kuitenkin pysähtyi nopeasti, eikä tassuun tullut kuin pikkuiset nirhaumat, mutta tottakai se pelästyi ihan helvetisti. Yritin jatkaa leikkiä, mutta eihän siitä enää mitään tullut. Mun mieliksi tarttui pariin kertaan leluun, mutta sitten kaikkosikin haistelemaan muitten koirien pissoja. Täytyy nyt vaan toivoa, ettei toi saanut mitään elinikäistä traumaa noista treeneistä, kentästä, leikkimisestä tai lelusta.

Musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan, että meidät on tuomittu epäonnistumaan näissä tottisjutuissa.

Holsku nukkuu kyllä täälläkin aina pyörät kohti kattoa. taitaa olla rotuominaisuus. Astro on kyllä hirveän komea ilmestys, oletteko puruja ottaneet paljon? Mitä muuta teillä tehdään?

Jumeihin ei taida auttaa muu kuin monipuolinen liikunta ja hierominen. Sen lisäksi me ollaan silloin tällöin käytetty kuuriluontoisesti BoT-loimea. Vaikeaahan se on pitää holskun kaltaista virtaeläintä täyslevossa - melko suurella todennäköisyydellä se sitten joskus irti päästyään joka tapauksessa vetää sellaista rallia että ainakin joku kohta menee vähän jumiin. Rapatessa roiskuu. Minä olen jo oikeastaan tottunut siihen, että Ykä teloo itsensä tasaisin väliajoin jotenkin, vaikka mitä tekisin. Mitään vakavaa ei ole koskaan ollut, ts. luunmurtumia tai sen sellaista, mutta jotain pientä aina.

Tottistelussa on se hyvä puoli, että aina on jotain petrattavaa sehän se vasta tylsää olisikin, jos koira olisi heti valmis. Joten häntä pystyyn ja takaisin kentälle, siitä se taas lähtee! Vahinkoja sattuu, en usko että Roopelle jää mitään ikuisia traumoja.

Astro kiittää, on se ihan komia ja lihaksikaskin vielä...vaikka ne sen varsinaiset lenkki lenkit mahtuu kahden käden sormiin Meillä on onni asua okt isolla mäkisellä tontilla..

Astro käy puruissa tällä hetkellä harvakseltaan, se vielä kovin nuori ja vaikuttaa aika hitaalta kasvamaan henkisesti..nyt eka kerran katseltiin puolustuksen kautta, ja antohan se äänet sieltäkin, ihan ok. Ko. treenissä nähtiin myös se että työstettävää on, pitäisi purra paremmin, osaltaan se on koulutettava, osaltaan vielä tarvii kasvaa, ja osaltaan ominaisuus .Aika näyttää.

Tottista tehdään kerta/pari viikkoon ( ohjaaja on laiska ja kiireinen ) tähän asti tehty viettiä, ja nyt kun ärsyke menee piiloon, aloitetaan sitten vaatimaan, kun sitä miellyttämisenhalua, viettikestävyyttä, saalista, ei ole kauhalla annettu..mielellään tarjoaa passiivisuutta, mutta joo, minä en siihen leikkiin ryhdy.

On hankalampi kouluttaa spk, mutta toisaalta kivaa vaihtelua ja pähkinää purtavaksi.
Ja ei muuten vuoda !

Ja vielä se kuva..

Holsku joogaa..

Moi! Mulla aina ajoittain iskee seuraavasta, isommasta koirasta haaveileminen ja holsku on yksi vaihtoehto seuraavaksi koiraksi sitten joskus, 5-10 vuoden päästä. Haluan isomman, parempihermoisen ja rohkeamman koiran kuin sheltti, mutta koiralla saisi silti olla paimenkoiramaista yhdessä tekemisen riemua sekä laumaviettiä, niin että pystyy hyvin pitämään vapaana metsässä ja pellolla. Vielä ei tosiaan ole uuden koiran aika pitkään aikaan, mutta tällainen kysymys tuli mieleen:

Voinko edes harkita holskua sheltin kaveriksi? Ihan kokoeron vuoksi (Lilli 35cm ja 8kg) ja toisekseen, lauman arvojärjestyksen kannalta. Lilli on tosi nöyrä ja alistuvainen muita koiria kohtaan, luovuttaa kaikki lelut ihan suosiolla ja väistää isompaansa. Voiko siinä käydä niin, että vanhempi koira jää nuoremman jalkoihin? Lilli kyllä tuntee oman arvonsa pentujen kanssa, eli uskoisin että ainakin alussa laumajärjestys olisi selvä. Mutta entä sitten, kun holskunpentu kasvaa? Sehän on jo nelikuisena isompi kuin Lilli. Onko tämä ihan mahdoton yhtälö, kun kokoero on niin suuri? Pitäisikö mun jättää holskuista haaveilu jonnekkin hamaan tulevaisuuteen, ja miettiä seuraavaksi koiraksi jotain pienempää?

Ei se ole mahdotonta, sinä määrittelet aika pitkälle sen miten se uusi koira saa sitä vanhempaa kohdella

Astrolla on todella raivostuttava tapa olla närppimässä tuota vanhempaa koiraa ( joka asuu myös sisällä ) kun ollaan porukalla ulkona ja koirat on irti, ja minä puutun siihen ihan tosissani.

Meidän mäyris painaa 10 kg ja kyllä se ainakin ihan hanakasti pitää holskulle kuria. Ei jää jalkoihin ja holsku kyllä osaa ihan automaattisesti ottaa kokoeron huomioon leikkiessä. Osaa antaa tilaa, kun toinen sitä tarvitsee.

Jossain vaiheessa holsku vapaana juostessaan meinasi närppiä mäyristä, mutta eipä tarvinnut kuin pari kertaa kieltää, niin alkoi ymmärtämään, ettei se ole sallittua. Kovin paljon noiden välejä ei ole tarvinnut muutenkaan selvitellä. Jossain vaiheessa ottivat muutaman kerran yhteen, mutta ilman mitään fyysisiä vammoja niistäkin selvittiin, kun me ihmiset ehdittiin samantien väliin. Jotkut arvoasteikon selvitysneuvottelut noilla taitaa tällä hetkellä olla meneillään, mutta ovat tehneet sitäkin ihan sopuisasti leikin varjolla. Valta taitaa olla vaihtumassa nuoremmalle.

Ihan hyvin nuo kaksi mahtuvat saman katon alle, vaikka eivät mitään bestiksiä enää olekaan. Pidemmät yksinoloajat viettävät eri huoneissa, ihan varmuuden vuoksi. Jännityksellä seuraamme mitä tuon nuoremman kastrointi tuo tullessaan.

Helkkari että oon kade, mäkin haluan ison okt-tontin! Asutaan lauman kanssa kerrostalossa, ja tullaan asumaan luultavasti vielä pari vuotta. Vaikka hyvin pärjätään täälläkin. Hei, tajusinpa tässä että Astro taitaa olla Ykän sisarenpoika?

Meillä holsku ei vuotanut ekaan kolmeen vuoteen, sitten tapahtui jotain ja nyt kyllä lähtee ääntä... treeneissä puutun siihen surutta ja hommat tehdään hiljaa. Arkielämän kiihdyttävissä tilanteissa (automatka pellolle > autossa pitäisi odottaa hiljaa ennen kuin pääsee rälläämään) on vain pakko olla kärsivällinen, sillä puuttuminen ei auta. Tulevaa holskua sitten joskus katsellessa aion kiinnittää erityishuomiota vanhempien ääniherkkyyteen ja hermoihin. Muuten Ykä on todella hyvä pakkaus, mutta noilla saroilla sen toivoisi olevan vähän vahvempi.

Voin vain kuvitella eroja spk:n ja holskun välillä. meille on näillä näkymin tulossa saku tässä piakkoin puolisolle harrastuskoiraksi, voin sitten siinä sivussa seurailla.

Rose, meillä on 4v leikattu urosholsku kahden shelttinartun (Nika 7v sekä aikuisena tullut Oma 4v) kaverina. Ykä on ollut pennusta lähtien tekemisissä shelttien kanssa, eikä ole tullut ongelmia. Nika on selvästi lauman pomo eikä tule kärhämiä - Ykä väistää jos Nika näyttää hammasta. Tytöt ei yritä ottaa Ykältä leluja jos se niillä leikkii, mutta esim. Nika voi ihan hyvin käydä viemässä lelun Ykän nenän edestä jos se ei ole leikkimässä sillä. Tytöt ei myöskään erikseen leiki Ykän kanssa, elleivät ole juoksuisia.

Mihin kannattaa puuttua on päälle ryysiminen. Meillä palloa heitellessä tytöt juoksevat kyllä mukana, mutta eivät yritä ottaa palloa, koska muuten Ykä juoksee päin. Mutta jos sattuu niin, että Nika saakin pallon, Ykä ei sitä yritä ottaa sen suusta. Toki sheltit ovat pyörineet muutamaan otteeseen pitkin tannerta kun holsku ei katso mihin menee, mutta mitään pahempaa ei ole käynyt. Ja taklailuista tulee kyllä isolle aina karjaistua.

^ No sukuahan nämä on, itekkin just hokasin, tosiaan Rinan pentu mulla on :)
Rimpulan olenkin tuntenut pienestä pitäen.


Meillä Astro kunnioittaa marlaa sen verran että ruuille ei uskalla mennä, mutta luut hakee ihan nokan alta itelleen...ja tuosta närppimisestä se sai meidän saksanmetsästysterrierin kanssa oikean tappelun aikaiseksi, kun ei tyhmän rohkeana mennyt terrierin varoitukset läpi, vaan siitähän tuli kunnon kahakka, ja kaksista miehin ne piti repiä toisistaan irti...
Tyhmän rohkea ja noissa tilanteissa se ei pehmeyttään näytä..

Aikuispuolelle tullut kuvia laitettua, muttei tänne





Tyttö on hieman arahko, mutta tuolta sekarotuiselta saanut pajon rohkeutta. Ei kuitenkaan taas Retun sille ärähtäessä ole millänsäkkään ja uusissa paikoissa nuuskuttelun jälkeen rauhoittuu nukkumaan. Hassu otus.

Kiitos vielä kaikille jotka olivat tänään Orimattilassa Rochalloreiden kenneltreffeillä! Oli erittäin kivaa nähdä kaikkia kivoja holskuja ja treenailla. \o