Koirat.com

Täytyypä kokeilla noita rustoluita :) meillä on myös se "ongelmana", että hirveän moni muu koira (varsinkin eri rodusta) ei tykkää leikkiä Napin kanssa. Tasan yksi toinen kääpiöpinseri tykkäsi leikkiä pojun kanssa ja nyt ollaan yritetty etsiä leikkikavereita. Eli jos täältä löytyisi rohkeita pinsuja pk-seudulta leikkiseuraksi, niin oltaisiin tosi iloisia! :) nyt on nimittäin pelkona egon kasvaminen ja vieraantuminen toisista koirista..

Tuo kakka-asia on vissiinkin ihan normaalia tällä rodulla, tai koirilla ylipäätään... Olen kuullut että koiran aineenvaihdunta nopeutuu ulkoillessa joten siksi kakka muuttuu löysäksi mitä kauemmin ulkoilee.

Olen havainnut kans saman asian oman 2 vuotiaan kääkkäni kanssa, että koirapuistossa kukaan ei halua leikkiä sen kanssa. Parhaat leikit saa aikaseksi toisten kääkkien kanssa... Sinänsä tosi surullista, tulee semmonen olo että koiraani syrjitään :D Onneksi meidän kääkkä osaa leikkiä yksinäänkin!

Täällä ois kääkkä haaveissa.

Oisin kiinnostunut kuulemaan kokemuksia kääkästä ekana koirana. Mulla ei siis ole omaa koiraa koskaan ollut, ja koirakokemus tulee 4H:n dogsittauksen kautta. Musta tuntuu et oon jotenkin mieltynyt rotuihin, joita luonnehditaan tavallista haastavimmiksi kouluttaa...vai onko kääkkä teidän mielestä sitä?

Jos vähänkin tuntuu siltä että haluat ottaa haasteen vastaan, niin siitä vaan. :)

Minä otin ensimmäiseksi koirakseni kaksivuotiaan, juuri murrosiän ohittaneen kääpiöpinseriUROKSEN ja tulin kokemattomuudestani huolimatta sen kanssa vallan mainiosti toimeen. :) Päivääkään en ole rotuvalintaani katunut! Nyt koiria on kolme, tämän 6,5 v lisäksi 2,5 v uros ja 9 vk narttu. :) Kaikki ovat perustottelevaisia ja urosten kanssa on käyty agilityssä ja rallytokossakin.

Kääpiöpinseri ei ole oikeastaan vaikea koira, sillä on vain kovin lyhyt keskittymiskyky ja sitä saa palkata aluksi todella tiheään. Kääkällä on kuitenkin jonkin verran miellyttämisenhalua ja se on onneksi herkuille perso. :)

Kiitos vastauksesta, mie mietin puhuuko tääl ylipäätään kukaan :) Eiköhän me toimeen tulla, kyllä minä vähän haastetta kaipaankin. Ainakin kaneissa ja poneissa ne täpäkimmät on mun mieleen, et eiköhän koirissakin :D

Nyt oon ihan innoissani kun löysin kasvattajan, jolta pennun haluan ja kivan pentusuunnitelmankin. Hihi. Alustavasti on otusta varattu siis, kesällä sitten nähdään syntyykö meidän penneli :)

Moi vaan kaikille! :)
Itte omistan syyskuussa 4 vuotta täyttäneen kääkkäneidin ja 10-viikkoisen eli siis kaksi kääpiöpinseriä pitää emännän hereillä :D Molemmat black & tan ja aktiivisesti juostaan isomman kanssa maastossa ja välhiin pakosti asfaltilla.. Pian aikaa saadaan myös pikkuipana mukaan.

Minun kääkkäpoika täytti joulukuun alussa jo 11 vuotta

Onko täällä muita veteraani-ikäisten kääpiöpinsereiden omistajia? onko ollut jotain vanhuuden merkkejä tms. teidän koirissa? Remusta näkee, että siitä on tullu kylmäherkempi vanhuuden myötä. Enää se ei niin mielellään lenkkeile kylmässä ja myös tassun pohjat on ollu välillä vähän arat. Muuten Remu on pirteä veteraani

^Nelli täytti 9-vuotta 17.3 ja on todella pirteä, eikä uskoisi ikäisekseen. Nellillä todettiin välilevytyrä niskassa muutama vuosi sitten, joka johti osittaiseen halvaantumiseen. Mutta kuntoutui häkkilevolla, eikä leikkausta onneksi tarvittu. Käydään fysioterapeutilla (koirahierojalla) silloin tällöin hoidattamassa jumeja. Oikein kylmällä säällä ei enää kovin mielellään lenkkeile ainakaan kovin pitkästi ja tykkää nukkua peittoihin kaivautuneena, mutta virtaa löytyy tarvittaessa.

P.S Meille syntyi viime keskiviikkona kääkkävauvoja ♥ Pentublogia voi käydä lukemassa täältä :)

Hei porukka :)

Olisi sellainen mahdollisuus, että itselle tulee 4 vuotta täyttävä kääpiöpinserityttö ensi vuoden alusta. Oon nettiä lukenut paljon läpi mutta siellä on monestikin aika ristiriitaista infoa. Saisiko täältä ajankohtaista infoa ja mielipiteitä kyseisestä rodusta. Vähän sellaista, että mitä omistajalta vaaditaan ja ihan nippelitietokin käy. Koirista on kokeusta ennestään, eli perusasiat kyllä hallussa mutta nyt haluaisin nimenomaan tästä rodusta. Kiitos kaikille! :)

Mielestäni kääpiöpinseri sopii ihan hyvin ensimmäiseksikin koiraksi, kunhan osaa olla johdonmukainen. Onhan ne suht temperamenttisia ja kovapäisiäkin välillä, mutta myös helposti motivoitavissakin kun ovat niin pirun ahneita. Eli ruuan perään tekevät melkeinpä mitä tahansa.

Mä en tarkalleen tiedä millaista infoa haluat, kun vaihtelut yksilöiden välillä ovat kuitenkin suuria, ja sitä ihan "perusinfoa" löytyy niistä rotukuvauksista.

Mulla on itsellä 8-vuotias kääkkäneiti, ja se sopii kyllä aika hyvin kääpiöpinserin "rotumuottiin". Tosi kiltti tapaus, rakastaa lapsia ja kaikenlaista liikkumista, lähtee kyllä aina innoissaan mukaan kaikenlaiseen toimintaan. Vieraita narttuja kohtaan voi olla vihainen, eikä todellakaan alistu. Urokset taas ei ole koskaan ollut ongelma.

Mielestäni kääpiöpinsereissä suurin miinus on niiden haukkuminen, mikä onkin syynä miksi itse en koskaan enää kääkkää hanki, tästä ajan jättäessä.
Toki tuota räksyttämistä voi jonkin verran kitkeä kouluttamisella, mutta täysin hiljaista siitä ei kyllä varmasti koskaan saa.
Ja toinen juttu on tietysti kylmänarkuus. Meidän kääkkä ei mielellään lenkille lähde, mikäli pakkanen on yli -10. Jos se itse saisi valita, makoilisi se peiton alla kunnes talvi on ohi.

Tää oma kääkkä on ollut tähän asti täysin terve, mikäli parisen vuotta sitten poisleikattuja nisäkasvaimia ei lasketa (ja niitäkään tuskin olisi tullut, mikäli koira olisi steriloitu jo nuorempana). Eläinlääkärissä ollaan käyty ainoastaan rokotuksilla.
Ja käsittääkseni rotu on muutenkin suht terve.

Herätellääs täällä keskustelut henkiin!

Itselleni muutti viime lauantaina tälläinen typykkä (--:

Täältäpä terveisiä pitkästä aikaa :) Isompi kääkkä täyttää syyskuussa 7, pienempi 3. Lisäksi meidän taloutta vahvistaa 4-vuotias chihu, kaikki kolme tyttösiä.

Vanhemmalla on todettu lievä epilepsia (ei tarvitte vielä lääkitystä, kun kohtauksia on tosi harvakseltaan ja toivottavasti tilanne tämmösenä pysyy jatkossakin..)

Onkos kuinka monella kääkän omistajalla samaa kokemusta? Siis kääkkä + epilepsia?

Enää ei ole kuin vanhempi kääkkä (täyttää nyt syksyllä 9) ja chihu, joka täytti kesäkuussa 6. Pienempi kääkkä (ja nuorempi) kuoli eilen saatuaan massiivisen epi-kohtauksen ja siitä ei enää toipunut eikä hätä-ell-nrosta saatu muuta kuin "jätä viesti vastaajaan" - ja takaisin soitto kaksi tuntia "liian myöhään". Tyttö siis kuoli kouristellen syliini, itkin ja silittelin neitiä, pidin tiukasti kiinni ja varmaan huusinkin että "älä lähde pois!" :(

Alkoi pelottaa, kannattaako tässä enää kääkkää harkitakaan kun omalle kohdalle on nyt sattunut kaksi epi-kääkkää. :( Rotu on ihana ja just "minun" juttuni, mutta tämä viimeisin eilinen kuolema.. nyt ainakin tuntuu hirvittävän raskaalta. Vanhemman kääkän epi on pysynyt suht rauhallisena, kohtauksia muutama/vuosi, mutta nuoremmalla epikohtaus nro 1 oli vasta tämän vuoden toukokuussa ja sehän olikin sitten "status epilepticus".. Estolääkitys vaikutti tovin tepsivän kunnes tuli tämä viimeinen viikonloppu.

Järjetön ikävä pikkuista taistelijaa..