Koirat.com

Misteli: Heh, ei me ihan uskomattomia olla. Paljon on tehty töitä ja tehdään edelleen ja voi olla, että näin tekstin kautta kaikki kuulostaa hienommalta kuin todellisuudessa onkaan :D Kyllä meillä on hyvin ei-niin-kunniakkaitakin hetkiä...Ja Riesalla tosiaan ihan musta naama, joten noi harmaat karvat näkyy aika hauskasti :D Ei niitä montaa ole, mutta huomaa ne jo.

Asutaan tosiaan kolmikerroksisen talon (Turun Yokylässä) alimmassa kerroksessa ja meillä on ihan siedettävän kokoinen piha tuossa. Ja toi tosiaan pysyy irti tietyin varauksin. Lenkillä voi Riesaa suht huoletta pitää irti eikä se kyllä kauas lähde ja jos lähtee niin on yleensä vaan sen 10min pois. Son tosin niin pöljä ettei se osaa ettiä mua enää jos se kadottaa mut. Joskus seurannut kauempaa kun sen aivot raksuttaa, että mihinkäs suuntaan se emäntä meni. Ei mitään haistelua tai mitään, vaan se näyttää vaan päättävän pienessä päässään, että "TUOHON SUUNTAAN!" ja lähtee pinkomaan sinne sit raivopäänä. Ja son 98% todennäköisyydellä ihan väärä suunta. Tollo mikä tollo :D Mutta ihan loistava koira ei voi muuta sanoa. Helppo ku mikä, vaikka noita omia vinkeitä siltä löytyy ihan kiitettävästi.

Meillä ei voi Mikiä pitää yhtään irti, katoaa samantien. Isla on tossa pihassa 10m liina perässä vapaana :D
Ja mikä parasta! Mikin lonkat lähti C/C:ä ja tulivat takaisin A/A:a
Vähänkö oon onnellinen nyt

^Onnea hyvistä lonkkatuloksista! Aikamoinen parannus. Hienoa! :)

Ispu: No ohhoh, nepäs hienosti parani terveiden lonkkien tasolle :O Teittekö jotain erityistä? Varmaan liikuitte ja lenkkeilitte paljon, sehän on lonkille hyväksi. Helmilläkin olettaisi sitten olevan A:t Mä muistan, kun pari vuotta sitten laitoit aina kuvia Mikistä, jossa se juoksi vapaana ja sanoit, että hyvin pysyy. Mutta nythän se on toki jo aikuinen mies, jota kiinnostaa hajut ja tytöt.
Mä en ole Helmeä viittiny pitää vapaana kun meilläpäinhän liikkuu poroja niin kiva jos niiden perään lähtee. Tiedä vaikka mitä poromiehet tekis, jos näkisivät meidän hömpän niiden porojen kimpussa. Mutta melkein kyllä pitäis välillä juoksuttaa, sais vähän erilaista liikuntaa vaihteeksi ja paljon tehokkaampaa. Helmi muuttuu heti niin nuoreksi, kun se kirmailee vapaana metsässä ja jäällä. Sitä on ilo katsella :)

Riikka: Kyllä, te ootte uskomattomia. Ja hieno homma, kun teillä on oma pihakin. Mäkin sitten haluan kun muutan omilleni, sehän ois aivan ihana :) Saanko udella paljonko teillä maksaa vuokra suurin piirtein kuussa? Ja oliko hankala silloin löytää asunto, kun koiran kanssa muutit? Kun moneen kämppään ei ole koirat tervetulleita :( Mä pelkään jo nyt ettei sellasta asuntoa tuu löytymään, johon sais ottaa koiratkin.

^Ei tehty yhtikäs mitään. Ne kuvat mitkä ell.otti kuun alussa niin ne lähti Kennelliittoon ja siellä ell. taas kattoi ne.

Lonkkakuvien tulkinta on aina hiukan katsojasta kiinni. Tääkin tultu todistettua joskus. Varjostumat ym. epämääräiset virheet kuvausvaiheessa ja huono kuva tekee aika paljon. Jos on Ispulle ja Mikille sattunut esim. hiukan kokematon eläinlääkäri ja epäselvät kuvat, niin ihan hyvin voivat Kennelliitossa katsastaa uudestaan pari pykälää ylemmäs :) Ei ole kovin tavatonta. Hienoa kyllä, että noin iloinen yllätys pääsee sattumaan! Niin ja siis lonkkiinhan vaikuttaa eniten mielestäni koiran ensimmäisen elinvuoden ruokinta ja geenit. Oikeanlainen liikunta on nuorelle koiralle myös tärkeää. Ruokinta on kuitenkin ehdoton ykkönen geenien ohella. Siksi yleensä kannattaa sijoittaa eniten rahaa koiran ensimmäiseen elinvuoteen ja laadukkaaseen ja oikeanlaiseen ruokaan. Penturuuasta aikuisruokaan siirtyminen on roduilla ja yksilöillä eri aikoihin. Jos pentu kasvaa liian nopeasti, on parempi vaihtaa aikuisruokaan hieman aikaisemmin juurikin erilaisten nivel- ja lonkkavikojen vuoksi. Näin itse ainakin olen käsittänyt. Jos Misteli olet enemmän aiheesta kiinnostunut niin kannattaa tutkia asiaa virallisista lähteistä, koska en mikään asiantuntija todellakaan ole. Mutta yleinen sääntö on, että jos ensimmäisen vuoden ruokinta on kohdallaan, niin silloin ei voi koiran terveyttä ainakaan pilata. Geenien asettelemissa rajoissa tietenkin. Jos koko suku on D- ja C-lonkkaa, niin aika hyvä sattuma saa olla, että jälkeläiset ovat kaikki A-lonkkaa.

Misteli: Vuokra on meillä ihan julkista tietoa :) Löytyvät kaikki netistä. Vuokrat vaihtelevat suuresti asuinpaikasta riippuen: meillä on Turun Ylioppilaskyläsäätiön kämppä, ihan ok-kokoinen kaksio 46m^2 ja vuokra 475,52e/kk. Netti, vesi ja sähkö sisältyy. Eli suht edullinen verrattuna siihen kuin lähellä tää on kaikkea ja kuinka helppo täällä on asua. Edellinen kämppä oli puolet kauempana keskustasta, 31,5m^2 ja vuokra 390e, vesi 18e/kk, mutta sähkö sisältyi vuokraan. Ja ei ollut parveketta tai omaa pihaa. Ylin (7.) kerros kuitenkin ja muikeet näköalat Aurajoelle ja laiduntaviin hevosiin... :) Preferoin tätä nykyistä kyllä.

Mulla sopimus kielsi ensimmäisessä asunnossa lemmikit, mutta tehtiin erillinen sopimus koirasta vuokranantajan (yksityinen) kanssa. Sopimuksessa sovittiin, että jos koirasta on minkäänlaista haju- tai äänihaittaa tai jos se tuhoaa asuntoa, niin mä korvaan sen kaiken. Asunnossa oli siis myös parkettilattia, joten sitouduin karvaamaan myös sen, jos siihen tulee koiran kynsistä huomattavia jälkiä, joita ei enää voi luokitella normaaliksi kulumiseksi. Mutta mitään ongelmia ei onneksi tullut ja korvattavaa ei kertynyt.

Mites ihmisillä meni juhannus? Me oltiin Riesan kanssa "mökkeilemässä" (talo se oli tosin, saunamökki ja oma lähdevesilampi pihalla.) maaseudulla ison porukan kanssa ja mukana menossa oli sitten viisi koiraa... Saivat olla isolla pihalla irti koko vklopun pe-su ja meni hienosti. Ihmettelin kyllä ettei Riesa lähtenyt pihasta mihinkään seikkailemaan vaikka en ollut sitä koko aikaa vahtimassa sitten ekan parin h jälkeen. Tuli sellainen olo, että jos se tohon metsään häipyy niin häipyköön. Kyllä se takaisin tulee. Mutta huoli oli turha, kun kaikki koirat pysyivät pihalla :) Pari kertaa tuli koirilla sanomista toisilleen (kaikki narttuja) ja kerran tuli Riesalle ja talon omalle koiralle Liinulle isompaa riitaa ja Riesa puraisi itteään kieleen ja verta tuli aika roimasti, mutta pienellä selvittiin ja riitakin tuli makkarasta. Mua nyt ei haittaa jos koirat selvittelee välejään ja vaikka vähän vertakin tulee (kunhan ei nyt mitään pahaa satu!) ja onneksi oli kaikki tuolla niin koiraihmisiä, ettei kukaan hetkahtanut mistään ja kaikki komensi tiukasti kaikkien koiria. Ja mikäs sen parempi! Kaikki ihastui Riesaan täysin, kun se on niin hellyydenkipeä ja rauhallinen vieraissakin paikoissa. Riesa nukkui täysin vieraiden ihmisten kainalossa niin päivin kuin öin :D Talon emäntä sai osakseen Riesan rajattoman rakkauden, kun Riesa kömpi rouvan syliin, kun tämä luki lehteä, ja jäi siihen nukkumaan.

Riesasta paljastui myös hurja saunoja! Se istuskeli ylälauteilla ihan onnesta ymmyrkäisenä eikä sitä meinannut saada sieltä pois ollenkaan. Siellä neiti saunoi kuin viimestä päivää.

Koin tänään muuten taas näitä ei-niin-kunniakkaita hetkiä koiranomistajana, kun Riesa puolusti luutaan epäreilun päällekäyvästi pihaan (kutsumatta) tulleelta koiratutulta. Kuulosti siltä kuin kissaa olisi tapettu kun kaverukset otti hiukka yhteen. Itse olin just hakemassa mittanauhaa, että saan pihaan aidat mitattua niin eiköhän sieltä pyrähdä pihalle koirapuistokaveri röyhkeästi suoraan luulle (tästä syystä muuten vihaan flexejä, en nää mitään syytä sille et koira menee 7m sun edellä ja menee ties minne) ja Riesa on tietty kanssa kiinni remmissä. Räjähdysherkkää... Nahkaremmi kesti rykäisyn, mutta liina nasahti poikki yhden solmun kohdalta. Luojan kiitos Riesan niska kesti. Onneksi oli tuttu koira ja tuttu omistaja niin selvittiin huumorilla ja pienellä koiran kurinpalautuksella eikä isompaa draamaa syntynyt. Nyt neiti Ärjyvä Typeryys makaa keittiössä ja murjottaa, miten maailma on paska paikka ja hautoo ilmeestä päätellen itsemurhaa.

Lopuksi pari kuvaa juhannuksesta!

Riesa ja Riesan muka-muskelit mietiskelee.
Riesa tutustuu vauvaan.
PALLO!
Pallo<3 ja uusi kaveri Lyyli.
Isolla pihalla on mukava jolkotella!
Ja sitten nukuttaa.

On ihan totta että oikeanlainen ruokinta ja liikunta vaikuttaa lonkkiin. Jos niistä on huolehdittu, ovat lonkat todennäköisesti oikein hyvät. Mutta aina ei voi geeneiltä välttyä ja lonkat voi periytyä kaukaakin. Eli jos vanhemmilla on A:t,voi pennulla silti olla D:t. Näihin olen törmännyt paljonkin, kun olen koiranettiä tutkaillut (bordercollien osalta).

Riikka: Miten sulla rahat riittää kaikkeen, jos vuokra on kuitenkin melkein 500 e? Käytkö viikonlopputöissä vai mitenkä oikein saat rahat riittämään? Mutta siis eihän sekään niin hirveästi ole, jos omistat kaksion pihalla. Ja jos sijaintikin on hyvä.

Me ei tehty juhannuksena mitään sen kummempaa. Mökkeiltiin kanssa ja Helmi pääsi sekä moottoriveneajelulle että soutuveneen kyytiin, ja täytyy kyllä sanoa että toi on oikea laivakoira. Se on moottoriveneessäkin täysin tyyni ja laittaa tassut uhkarohkeasti veneen reunalle. Lähellä on ollut tipahtaa järveen. Onneksi meikäläinen on siinä aina varmistamassa ja pitämässä kiinni.
Helmi kahlaili mökillä ja meni aika syvälle, muttei kuitenkaan niin syvälle että pitäisi alkaa oikeasti uimaan. Tänään voisi mennä taas uittamaan Helmiä kun on lämmin päivä :)

Hienoja kuvia Riesasta, on se kyllä varma, jos uskallat ihan jättää sen pihalle yksinään vapaaksi. Joo, ja taas mä ylistän teitä ;) Mulla pitäisi jonnekin laittaa noita Helmin kuvia ja linkittää tänne. Petsiestä käsin kun ei voinut sitä tehdä.

Tässä olisi kuva Helmistä jos linkitys onnistui Kuva on koirat.comin galleriasta. Aika tuore kuva, muutaman viikon vanha.

....No eipä onnistunut, yllätys yllätys.

Oon tässä kuullostellu ja tää kyseinen ell. kuulemma osaa kuvata, mutta ei tulkina niitä kuvia.
Vanhemmilla on kummallakin B-lonkat. Ruokinnasta sen verran, et meillä söi Miki J&V penturuokaa, sit lihaa,kalaa,kanaa jne. Liikkui vapaana n. puol vuotiaaksi ja sen jälkeen vain gepsin kanssa tai sillon ekana talvenä jäällä. Eikä aloitettu juoksutusta kuin vasta 2v. iässä. Toki sitä ennen opetin sille pyörän kanssa kulkemisen.
Islan vanhemilla on sit A ja B lonkat, et vuoden, parin sisällä nähdään mitäs sieltä tulee.

Riikalla kivoja kuvia. Kestääkös se oikesti mökillä irti?

Misteli: Vklopputöissä käydään. Rahaa tulee palkan muodossa joku ~500e/kk (säkällä, ei aina) ja opintotuki (mitä se nyt sitten on, n.470e jää käteen kun valtio verottaa) menee kokonaan sitten vuokraan. Jos en kävisi töissä, niin ei olisi varaa mihinkään. Siis ylipäätään en tajua miten opiskelijat pärjää pelkällä tuella. Tuskin kukaan nyt pärjääkään, paitsi jos asuu opiskelijoiden 18m^2 itsemurhayksiössä ja maksaa vuokraa sen 250e ja elää lopulla 220 eurolla...

Riesa tosiaan pysyy tosi hyvin irti. Yllätyin itsekin. Luulen tosin, että tähän vaikutti aika paljon se, että siellä oli muutkin koirat pihalla ja niistä kukaan ei ole mitenkään kauaskarkkoinen :) Aina oli myös meistä ihmisistä osa porukkaa pihalla. Mutta ei kyllä tarvinut koiraa vahtia. Joko neiti puuhasteli pihalla, loikoili milloin missäkin pusikossa tai nukkui saunan alla. Aika seurakoiramainen toi Riesa taitaa olla. Pienin karhukoirahöystein :)

Linkitetääs tämä tännekin, kun oli aika hauska :D

AnimalPlanetin pätkä karhukoirista.

Edittiä vielä sen verran, että meillä ei ole Riesan lonkkia kuvattu ollenkaan. Ei pidetty sitä mitenkään tarpeellisena enää sen jälkeen, kun osoittautui tämä kykenemättömyys metsällä. Kivahan se olisi tosin tietää millaiset lonkat siellä on.
Riesa syö tällä hetkellä nappuloina NutroChoicen lammas-riisiä, mutta saattaa olla, että vaihdetaan merkkiä vastaavaan Acanaan, koska NC:n tuotannon siirtyminen huhujen mukaan huononsi ruuan laatua. Mutta en oikein usko huhuihin, mutta katsotaan. Riesa syö niin paljon luita ja raakaa lihaa, että nappula on lähinnä vaan massun täytteeksi. Herkkua on sekaisin nappulaa, valkosipulia kynsi, porkkana raastettuna, raakaa lihaa ja hiukan öljyä.

Paljastan typeryyteni nyt täällä :/ onko karhukoira perhekoira?Mä olen jotenkin ymmärtänyt ettei sillä ole ihmisiä kohtaan miellyttämisen halua ja että ne ovat äkäsiä jopa omalle väelle.
Tämä nyt tuli vaan siksi mieleeni kun tuttava perhe otti karhukoiran vaikkeivat esim.metsästä.

^ Se riippuu niin paljon koirasta. Karhukoiralla on voimakas metsästysvietti, mutta jos pennusta sen ottaa ja ei pidä metsällä niin miks ei sopisi perhekoiraksi.
Ongelmana tulee varmaan olemaan se, ettei koiraa voi pitää irti ja näin ollen sen liikunnan kanssa saattaa tulla ongelmia ja se näkyy turhautumisena ainakin meillä. Koira oli jalka tikattuna ja kk liikuntakiellossa niin se hyppi lähestulkoon seinille.
Meillä on ollu aikamoinen taistelu välillä, kun ovat ns. kovia koiria vailla miellyttämisen halua.

Jos ei rodusta ole kokemusta ennestään niin en kyllä suosittelisi ottamaan, etenkään ensimmäiseksi koiraksi. Voipi yllättää monella taholla.
On paljon helpompia ja perheystävällisempiäkin rotuja kuin karhukoira.

Lisään vielä, että äänenkäyttö ja ääni on kovaa. Meillä eivät onneks sisällä hauku, mut päivällä kyllä tarhassa lähtee ääntä. Tälläsiin olis hyvä varautua. Hölmöä laittaa dappipantaa kaulaan koiralle, joka tekee töitä haukkuen.

Karhukoirat ei ole omalle perheelle vihaisia vaan nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa sitä. Se on kyllä ihmisystävällinen rotu (ainakin yleensä) muttei vaan oikein seurakoiraksi sovi juurikin tuon vahvan metsästysvietin vuoksi. Helppo rotu ei ole kyseessä, ei todellakaan, ja jos ei aio metsällä käydä niin minäkin suosittelen ehdottomasti jotakin muuta rotua perheen keskelle. Karhukoira on myös vähän erakko eli viihtyy itsekseenkin. Haukkuherkäksi voisin sanoa, ilmoittaa kyllä jokaisesta vähäpätöisemmästäkin asiasta mitä hoksaa. Valppaita, sitkeitä ja itsepäisiä koiria, näin karhukoiraa voisi kuvailla :) Kerrassaan hieno rotu mutta mielestäni se sopii vain tietynlaisille ihmisille kovan luonteensa takia. Eikä se ole kovin monipuolinenkaan...

Mitäs tänne muuten kuuluu? Ihan kuollut koko keskustelu. Meillä Helmi vaan vanhenee, laiskistuu ja lihoo Kyllähän me lenkkeillään yleensä päivittäin mutta minkäs teet, vanha jo alkaa tytsi olla. Onneksi mulla on uusi koira hakusessa (ei karhukoira onneksi ) niin tuo voi alkaa viettää rauhassa eläkepäiviään ja laiskotella. Vaikka sen elämä onkin yhtä laiskottelua ;)

Moikka moi :) Minä oon ihan uusi täällä joten kirjoitanpa nyt tänne ekan viestini :D
Joo,meiltä kotoa löytyy myös tämmönen Karjanlankarhukoira Tara.Tara on tämmönen vilkas pikku adhd 3vuotiaaks..Ja ihana ja rakas koira =) <3

^Tervetuloa :)
Mitäs te Taran kanssa puuhailette? Onko se metsästyskäytössä vai? Ja mistähän kennelistä Tara on, vai onko edes rekisterissä?

^ Muistakaa, ettei kennel- ja omistajien nimiä mainita keskustelussa :)

Meillä juoksutetaan koiria metsässä aina kun ehditään. Nytkin lähti Miki ihan tuoreille jäljille, ehdin pari kuvaa ottamaan hirvestä. Sit tuli auto ja pilas kaiken. Ja kun ei koskaan täällä metsäteillä liiku autoja. Niin miun tuuria.

Isla on saanu ensimmäiset hirvihaukut. Ekalla kerralla tiedettiin hirvet ( lehmä+kakkoset) ja mentiin lorvimaan siihen lähelle. 50m päästä löys ja antovat haukkua 10min. Sit karkkosivat ja 500m meni perässä. Hyvä alku. Oli vaan niin pimeetä, ettei enää laitettu menemään jäljelle. Meinasin jäädä kaverin kanssa niitten alle, jouduttiin hyppäämään penkalle pakoon. Ei ne olis enää antanu haukkua, vaikka olis Isla kii saanu. Näkivät meiät.
Toisella kerralla sit törmäsivät pimeässä pellolla hirveen ja 30m päässä haukku. Sen kestoa en muista. Huomenna taas Islan kanssa ajoissa kyttäilemään missä ne hirvet on.

Kysymys teille joilla on karjalankarhu koira:
Itselläin on karjalankarhu koiran ja jämtlannin pystykorvan sekoitus tyttö, joka on on vajaa vuoden. Olen miettiny lähteä metsälenkille, mutta pelkään sitä kun, neiti omaa niin suuren riistavietin, että jos saisi jostain esim. jäniksestä hajun niin tulisko enään takaisin vai jäisikö sille tielle? Tottelee ihan hyvin lenkillä namun kanssa, mutta tottelisiko metsässä namun kanssa?
Pihan citykanit saa kyytiä jo erehtyvät tulemaan pihaan ja lenkillä ollessa yrittää ottaa lintujakin kiinni. Kaipailen teidän mielipiteitä, kannattaako mennä vai odottaa vielä?

marsku kirjoitti:

Kysymys teille joilla on karjalankarhu koira:
Itselläin on karjalankarhu koiran ja jämtlannin pystykorvan sekoitus tyttö, joka on on vajaa vuoden. Olen miettiny lähteä metsälenkille, mutta pelkään sitä kun, neiti omaa niin suuren riistavietin, että jos saisi jostain esim. jäniksestä hajun niin tulisko enään takaisin vai jäisikö sille tielle? Tottelee ihan hyvin lenkillä namun kanssa, mutta tottelisiko metsässä namun kanssa?
Pihan citykanit saa kyytiä jo erehtyvät tulemaan pihaan ja lenkillä ollessa yrittää ottaa lintujakin kiinni. Kaipailen teidän mielipiteitä, kannattaako mennä vai odottaa vielä?

Riistaviettiä karhukoirilta tosiaan löytyy mikä on monesti ongelma juuri tuossa vapaana pitämisessä. Suosittelen silti kokeilemaan sitä nyt kuin joskus myöhemmin. Koira on vielä nuori joten kouluttaminen on helpompaa. Eli päästä ihmeessä se nyt vuosikkaana vapaana metsässä ja opeta pysymään lähellä niin ehkä se pysyy aikuisenakin, or not. Nyt on vielä koirien vapaanapitoaikakin....
Voisin itsekin Helmin päästää vapaaksi, mutta noita poroja kyllä vielä liikuskelee.

Kiitos mielipiteestäsi . Olen koirapuistossa välillä harrastanut tota itseni kadotusta ja kyllä takas tulee kattoon, että mihin hävisin ja tietenkin kehut saa heti. Luultavasti toinen koira lähtisi mukaan.

Nyt linkitin kuvaa Helmistä eri sivustolta, joten toivotaan että onnistui.

Muoks. Ei onnistunut taaskaan ei, nyt kyllä v*tuttaa. Ja toi aijaa.com-sivuston piti olla juuri sellainen että voi kuvia linkittää muualle ja mitä vielä! Tai sitten en vaan osaa, luovutan kun ei tästä mitään tule!

Joka tapauksessa, täällä on Helmistä muutama kuva kesältä.