Koirat.com

Isla on kyllä todellinen kaunokainen.

Laitetaas mekin tänne kesän aikana otettuja kuvia, vaikka vain puolikas karhu onkin.

Hei, ajattelinpas teiltä kysäistä, että pystyttekö pitämään koirianne irti? Itselläni on tuo seropi ja sen emä on karjalankarhukoira ja isä suomenpystykorvan ja lapinkoiran sekoitus. Mietin vaan tuota metsästysviettiä.. :)

Mikiä pystyy pitämään irti turvallisella alueella eli vien sen metsään ja annan touhuta. Kyl tuo lähtee eikä heti tule takas, mut kun on metsästysoikeus niin aika huoletta saa antaa olla.

Islaa taas ei voi pitää irti, kuin tutkapannan kanssa. Lähtee kuin nato-ohjus ja antaa kiinni vasta 5-9h juoksemisen jälkeen Koirapuistossa pitää huijata kiinni eli joku muu nappaa kiinni kuin mie.

Kannattaa kokeilla turvallisella alueella miten tottelee ja riistaveriä varmaan löytyy niin sekin kannattaa huomioida.

Moikka! Täälläkin yksi puhtaan Karhukoiran omistaja. :)

Molssin Nalle, syntynyt -02. Nalle tuli minulle ensimmäiseksi koiraksi ja on ainakin näiden 7 vuoden minulla olon aikana ollut uskollinen koira. Pieniä piikkejä ja hankaluuksia on matkanvarrelle sattunut. Nalle tarvitsee mm. paljon enemmän omaa rauhaa kuin muut koiramme. Sen takia se saakin nukkua päivisin töissäolessani olo huonessa kun Neptunus ( Suomenpystykorva-Norjanharmaa hirvikoira mix) ja Charlie (Welsh corgi Gardigan) Temmeltävät toisessa huoneessa. Nallea olen pitänyt vapaana-tosin vaihtelevin tuloksin. On kuitenkin ymmärtääkseni ollut jopa karhumetsällä. Nallen kanssa harrastetaan mm. reen vetoa, metsällä kävelyä ja joskus ollaan vedetty jälkiäkin. Nalle on jo kymmenen, mutta todella hyvässä kunnossa. Rakstaa raakaa lihaa ehdottomasti eniten koiristamme. Ajattelinkin kysyä teiltä että mitä muuta karhukoiran kanssa voisi harrastaa? Kun tuo miellyttämisenhalu on kuitenkin nollaluokkaa, mutta kunnioitusta löytyy!

Mun on pakko herätellä tätä ketjua nyt kun oon niin tohkeissani
Meille on nimittäin tulossa karhukoira tuossa heinäkuun paikkeilla, niin iloinen olen kun talossa on kohta taas pitkästä aikaa yksi mustavalkoinen. Itsellenihän siis se ei periaatteessa ole tulossa vaan kotitaloon porukoille, mutta minä kun olen mukana koulutuspuolta hoitamassa ja metsällä käymässä niin käytännössähän se on kuin oma kuitenkin. Uros siis on tulossa, tulee tämän meidän poikasakin kolmanneksi, ennestään laumaan kuuluvat siis meidän 3v harmaaherra ja sitten tuo minun paimen joka saakin jakaa sitten häkin tuon pennun kanssa aina kun ollaan kotosalla käymässä.

En malta odottaa, mikään ei voita sitä kun saa opettaa pentua metsähommien saloihin... :)

^Onnea tulevasta pennusta!

Mäkin olen saanut lällytellä ja hoitaa Helmin vara-kasvattajan uusimpia pentusia, siellä vilistää huikeat 10 vauvelia. Ne on niin suloisia ja reippaita, melkein tekisi mieli ottaa itselle yksi. Hienoja nuo Helmin sukulaislapset.

Helmi voi hyvin ja on edelleen varsin mainiossa kunnossa. Muorikulta porskuttaa menemään ja lenkkeilee ahkerasti, olen tehnyt sille muutaman jäljenkin tässä aktivoinniksi. Punoittava iho sitä taas vähän vaivaa, mutta eipä se ole ihmekään. Tuo kasvattajatuttu veikkaili, että Helmillä on jonkin sortin autoimmuunisairaus, jossa elimistö kääntyy itseään vastaan ja reagoi kaikkeen. Se on ikävää, mutta eipä se pahemmin tunnu muoria haittaavan.

Jaa, enpä oo hoksannu tänne ilmottautua :) Koko pienen elämäni oon eläny näitten mustavalkoisten hurmureitten kanssa <3 Ensimmäinen oli Luolakarhun Retu, joka tuli perheeseen mun ollessa puolivuotias vauva :D Retu katosi hirvimetsällä 6-vuotiaana, eikä sitä koskaan löytyny :( Yks ilmotus tuli, että rekkakuski oli ajanu ehkä koiran päältä, mutta käytiin kattelemassa sitä paikkaa niin ei sieltä ruumistakaan koskaan löytynyt...
Suuren surun jälkeen tuli sitten alkuvuodesta 2000 uus pentu, Luolakarhun Jytky. Se on nyt 12-vuotias raihnainen vanhus. Jytkylle on ammuttu hirviä vaikka kuinka monta, en oikeastaan pysy kärryillä enää edes, mutta yli 50. Nykyään se on eläkeläinen :)
Jytkyn seuraksi tuli jossain vaiheessa Erauspojan Taica, joka on nyt 7-vuotias. Taicalla ja Jytkyllä on 8 pentua, joista mammanpoika Kyösti (3v) jäi asustamaan mun porukoille. Ite oon siis pari vuotta sitten muuttanu pois ja mulla on kaks omaa koiraa, jotka ei oo karjiksia. Silti tulee touhuiltua noitten kanssa aika usein, viimeksi eilen kävin leikkaamassa Taicalta kynnet ja harjaamassa sen.

Karjalankarhukoira on kyllä ehdottomasti maailman paras koira :D Tietenkin ku on lapsesta asti eläny niiden kanssa, niin ei niistä oikein osaa huonoja puolia etsiä. Ulkonäköä myöten kaikki niin kohdillaan. Semmosia koirien pitäänkin olla :) Itselle en vaan sen takia oo ottanu, ku ei tuo metsästys kiinnosta ja noilla kuitenkin veri vetää sinne hirvi- ja karhumettälle...

^meijän pikkuhirmu on myös Erauspojalta.

Pikkunen Hiski-piski reilu 3kk pääsi viikonloppuna päästämään ekat haukahduksensa metässä, tosin vasta kuumille hirvenjäljille
Jos ei tästä hirvipuimuria tule niin kaivuriksi ainakin ainesta löytyy, juuri ennen kuin tämänkin kuvan otin niin kaivoi lahon kannon aivan tuhannen päreeksi.

^ Onnea pennelistä.
Mie harvoin muistan täällä käydä vilkuilemassa kuulumisia. Mutta meiltä lyhyesti päivitystä. Molemmat koirat saanet tälle syksylle hirvihaukkua, mut todella tahmeeta on ollu.
Isla oli viikko sitten tiputuksessa 4pv:n syömättömyyden takia. Samalla sit löyty korvapunkkeja ja täydet anaalit. Epäilen, että nuo anaalit on ollu syynä ruokahaluttomuuteen ja äänen käheyteen.
No talvella ne leikataan pois niin loppuu tää 1-2kk välein ell. juokseminen.
Eilen taas metsä maistu viikon levon jälkeen ja 4h juos ihan päättömästi vaan juoksemisen ilosta. Ei aina voi ymmärtää näitä elukoita..

Ollaanpas sitä oltu ahkeria kirjoittajia täällä

Meillä on tosiaan kuviot muuttuneet jonkun verran ja Miki on päässy pois. Sille siis ilmeni kilpirauhasen vajaatoiminta kevättalvella -12. Syksyllä -13 sille tuli silmiin jotain mitä ei ell. osanneet sanoa mitä voisi olla. Valkuainen alkoi tavallaan työntyä silmän päälle. Päästettiin sitten Miki omille metsästysmailleen Islan jääden yksin hetkeksi. Kesällä -13 tuli sitten Koda, josta tulikin sitten meille eka kva koira.

Täältä ilmoittautuu myös kkk omistajineen. Koiraneidillä ikää 3vuotta ja on tottelevinaan nimeä Shanti. Hirven hajujälkiä seuraa hyvin jos tuore jälki sattuu kohdalle. Haukussakin on hirvi ollut mutta kun hirvi oli takapihalla helmikuussa niin ei kaatoa saatu.
Rauhallinen ja kiltti koira, haukkuu kaikki ohikulkijat mutta kun pihaan tulevat niin koira kellahtaa selälleen odottamaan rapsutuksia.