Koirat.com

^Kääkällä ei ole alusvillaa, mutta kääkkä kyllä allergisoi. Ensinnäkin, allergisoimatonta koirarotua ei ole olemassakaan, koska ihminen voi olla allerginen mm. koiran turkille, sen hilseelle tai sen syljelle. Kahta jälkimmäistä koirasta irtoaa joka tapauksessa. Yleensä niitä rotuja, jotka irrottavat vähän tai ei ollenkaan karvaa, pidetään allergiaystävällisimpinä. Kääkästä taasen irtoaa karvaa tasaisesti ympäri vuoden, joten kääkkä ei todellakaan kuulu tähän kategoriaan. Allergiat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, ja eri rodut soveltuvat eri allergikoille. Tiedänpä muutaman koira-allergikon, joilla on kääkkä, mutta ovat siedättyneet omiin koiriinsa niin, etteivät ne aiheuta oireita. Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole mikään selviö ja omaan koiraan siedättyminen vaatii pitkäaikaista altistusta, jota ei välttämättä tule, jos koiraa näkee vain satunnaisesti. Joka tapauksessa allergiaystävälliseksi roduksi en lähtisi kääkkää mainostamaan.

sliippi kirjoitti:

^Kääkällä ei ole alusvillaa, mutta kääkkä kyllä allergisoi. Ensinnäkin, allergisoimatonta koirarotua ei ole olemassakaan, koska ihminen voi olla allerginen mm. koiran turkille, sen hilseelle tai sen syljelle. Kahta jälkimmäistä koirasta irtoaa joka tapauksessa. Yleensä niitä rotuja, jotka irrottavat vähän tai ei ollenkaan karvaa, pidetään allergiaystävällisimpinä. Kääkästä taasen irtoaa karvaa tasaisesti ympäri vuoden, joten kääkkä ei todellakaan kuulu tähän kategoriaan. Allergiat ovat yleensä hyvin henkilökohtaisia, ja eri rodut soveltuvat eri allergikoille. Tiedänpä muutaman koira-allergikon, joilla on kääkkä, mutta ovat siedättyneet omiin koiriinsa niin, etteivät ne aiheuta oireita. Tällainen tilanne ei kuitenkaan ole mikään selviö ja omaan koiraan siedättyminen vaatii pitkäaikaista altistusta, jota ei välttämättä tule, jos koiraa näkee vain satunnaisesti. Joka tapauksessa allergiaystävälliseksi roduksi en lähtisi kääkkää mainostamaan.

Juuri näin. Anoppini on hyvin mmm kovapäinen eikä usko ettei ole olemassa allergiasoimatonta koiraa, vaan kuvittelee että ainoastaan aluskarva on syy allergioihin. Mutta kiitos tiedosta, nyt voin hyvillä mielillä sanoa että kääkällä ei ole pohjavillaa eikä hän enää tuputa koiria joita emme ole ottamassa.

Kasvattajalta odottelen viestiä onko astutus onnistunut. Enää kolme kuukautta niin kääkkäpoika on kotona <3

Sarjassamme anoppia vastaan taistelu olisi taas kysymys. Hän haluisi imuroida koiran, koska isot aikasemmat koirat siitä ovat pitäneet. Mutta entä kun tulossa on kuitenkin huomattavasti pienempi haukku? Onko edes järkevää kokeilla pienen koiran imurointia vai aiheuttaako se turhaa stressiä?

^Siis täh! Miksi ihmeessä koira pitäisi imuroida?

Minun on hirvittävän vaikea kuvitella, että yksikään kääpiöpinseri kokisi sen mukavana, että imurilla nypitään ihoa. Oikeasti pehmeä ja herkkä koira voi vielä ottaa tuosta traumojakin. Ja jos anoppi allergian takia haluaa imuroida koiraa, tästä ei kyllä varmasti ole mitään hyötyä. Kyllä se imurinkäyttö kannattaa jättää siihen, mihin se on suunniteltukin ja koirien imurointi ei kuulu siihen kategoriaan. Suosittelen anoppia keskittymään ihan asunnon imuroimiseen ja jättämään koiran rauhaan.

Noniin sitähän minäkin. En usko että hän on ymmärtänyt koiran koon oikein, koska tosiaan oli sitä mieltä että koira imuroidaan aina kun se tulee sisälle.
Ette uskokaan miten hankalaa on elää anopin ehdoilla niin ettei vahingoita koiraa, hän kun ei itse koirista mitään ymmärrä.

^Voin vain kuvitella... Jotenkin ikävästi kuulostaa siltä, että anoppi on nyt viimemetreillä päättänyt heittäytyä hankalaksi. Toivottavasti saatte asiat pelaamaan jotenkin järkevästi!

Kääkkä ei onneksi tuo paljon hiekkaa, kuraa tms. sisälle kuivilla keleillä, turkistaan ja pienestä koostaan johtuen. Märillä keleilläkin usein riittää se, että tassut pyyhitään sisälle tultaessa kuivalla pyyhkeellä. Pahimmilla kurakeleillä joutuu suihkuttamaan mahanalusen ja tassut vedellä, mutta kyllä tämä siltikin on kodin sisätilojen siisteyden kannalta yksi helpoimmista roduista.

Enpä ole nyt tähän päivään mennessä kuullut, että joku olisi koiraa imuroinut. Ja kovin monen koiran en tiedä edes hirveästi pitävän koko imurista. Ei kääkässä kyllä mitään imuroitavaa edes ole, kun hiekka, rapa tms. tarttuu tassuihin ja mahanaluseen, joiden imuroimisen voisin kuvitella olevan jopa kivuliasta koiralle (esim. mahanalunen on koiralle herkkää aluetta). En suosittele edes tämän kokeilemista.

Juu mistä anoppi idean sai johtuu siitä että mieheni siskon koira (sekarotunen puolipitkäkarvanen) rakasti imuroimista ja jopa omien vanhempieni entinen dalmis tykkäs imuroinnista. Dalmista ei edes opetettu imurointiin mutta jotenkin siivouksen ohessa tajus että sillä saa irtokarvat itestään ja tunki tielle. Siitä lähtien siivous alko sillä että koira imuroidaan (siis niin kauan kun hän itse haluaa :D ) ja sen jälkeen vasta sai imuroida lattiaa. Vanhuksenakin se vaati imurointia vaikka imuri ei ollut edes päällä :D

Mutta en kyllä ala kääkkää imuroimaan. Jos karvanlähtö on muutenkin vähäistä ei imuroinnilla ole ideaa. Anoppi imuroikoon mattoa

En malta odottaa pennun tuloa.. Aloin jo miettimään sukupuolen vaihdosta. Aina perheessämme on ollut uroksia ja uroksiin olen tottunut joten tottakai urosta olin ostamassa. Mutta sitten keksin hyvän nartun nimen ja aloin miettimään jos ottaisikin nartun :D Mutta nyt ihan tyhmänä kysyn, miten KÄYTÄNNÖSSÄ uroksen ja nartun arki eroaa? Esim juoksut on täysi mysteeri minulle. Osaisiko joku valaista vähän tätä ihmetystä

^Minulla on kokemusta sekä kääkkäuroksista että nartuista, nykyinen kun on tuota "putkiaivomallia" ja aikaisemmat narttuja.

Ekat juoksut tulevat kääkkänartulle tyypillisesti n. 6 kk iässä, sen jälkeen n. puolen vuoden välein eli pari kertaa vuodessa. Juoksut kestävät kolmisen viikkoa, jolloin koiraa ei voi käyttää esim. koirapuistoissa (ja esim. agilitytreeneissä). Ja tietysti sitä ei saa päästää samaan tilaan kastroimattoman uroksen kanssa. Meillä eivät juoksut juurikaan vaikuttaneet koirien käytökseen, tosin tämäkin on ihan yksilöllistä. Koira saattaa olla juoksujen aikana vähän muissa maailmoissaan, eikä olla niin kiinnostunut esim. treenailusta tms. Pari kuukautta juoksujen jälkeen saattaa tulla valeraskaus, jonka voimakkuus riippuu taas ihan koirasta. Meillä nuo kääkät eivät valeraskauksista ikinä kärsineet, mutta mäykky sen sijaan kuvitteli oikeasti, että sillä oli pentuja (piilotti lelujaan ja kuvitteli "hoitavansa" niitä). Nartunhan voi steriloida esim. jo ensimmäisten juoksujen jälkeen, jos sitä ei aio pennuttaa, niin jäävät nämä sitten kokonaan pois. Tällä tavalla eliminoidaan esim. kohtulähtöisten sairauksien syntyminen ja pienennetään nisäkasvainriskiä. Meillä on kaikki nartut steriloitu ennemmin tai myöhemmin, eikä sterkkaus ole vaikuttanut koiran käytökseen lainkaan.

Urosten ja narttujen luonteissa on hiukan eroja. Nartut ovat yleensä uroksia hiukan pehmeämpiä, mutta sitten taas ehkä vähän vaikeaselkoisempia näin muuten. Urokset kovempia ja hyvin suoria luonteeltaan. Uroksilla on yleensä reviiriviettiä, eivätkä välttämättä tule toimeen vieraiden urosten kanssa. Tähänkin auttaa se, että koira tapaa paljon muita koiria jo pennusta saakka, itselläni esim. on täysin urossosiaalinen uros. Keskimääräistä kääkkänarttua pitäisin kuitenkin himpun verran keskimääräistä kääkkäurosta helpompana koulutettavana, juurikin sen pehmeämmän luonteen takia. Uroksille pitää vääntää asiat enemmän rautalangasta ja olla muutenkin tiukempana koulutuksen suhteen. Mutta mukavia molemmat ovat, omalla tavallaan kumpikin.

Kiitos infosta!

Haaveenani on ryhtyä joskus kasvattajaksi, joten siksi nartutkin kiinnostavat. Ensimmäinen on kuitenkin uros kun sellaisen osaan itekin kasvattaa ja arjen hankaluudet ovat entuudestaan tuttuja.
Tuo että nartut on pehmeämpiä vähän huolestuttaa minua, koska pelkään olevani liian kova tai suora sille. Itse olen kuitenkin urosten kanssa ollut aina tekemisissä. Toinen ihmetysjuttu on juoksut käytännössä. Miten niistä selviää? Juoksuhousut on hankittava, mutta miten niiden kanssa toimitaan? Itse olen aivan ulkona näistä asioista..

^Kääkilläkin kovuus riippuu paljon yksilöstä. On kovempaa narttua ja pehmeämpää urosta, tosin keskimäärin urokset tuppaavat olemaan kovempia. Mutta kyllä uros on hyvä valinta sellaiselle, joka tykkää kovemmasta koirasta. Itsekin tykkään kovasti siitä, että koira ei oikein mistään hätkähdä, vaikka nartuille on yleensä saanut taottua asioita vähän pienemmällä vaivalla päähän.

Juoksut ovat käytännössä aika simppeli juttu. Tosiaan koirapuistoilua ei voi harrastaa, eikä koiraa voi päästää tekemisiin kastroimattoman uroksen kanssa - koirat tuppaavat olemaan aika nopeita ja kekseliäitä, kun narttu on tärpeillä. Koira tiputtaa verta yleensä sen kolmisen viikkoa. Toiset koirat selviävät ilman pöksyjä, eli putsaavat itse itsensä tehokkaasti. Meillä kyllä koirat ovat aina pitäneet pöksyjä jalassa sisällä, kun muuten verta olisi ollut kaikkialla. Varsinkin, kun viihtyvät sohvalla, joka olisi juoksujen aikaan saanut kivan punertavan säväyksen. Eli sisällä ollessa pöksyt jalkaan, ulkona niitä ei tietysti pidetä, että koira voi hoitaa "asiansa" normaalisti. Pöksyihin kannattaa laittaa esim. pikkuhousunsuoja suojaksi, minkä voi vaihtaa uuteen kerran pari päivässä vuodon voimakkuudesta riippuen. Mutta eipä tuo tuon monimutkaisempaa ole.

No sehän kuulosti helpolta. Miten muuten onnistuu jos perheessä on kastroimaton uros sekä narttu? Onko kokemusta. Tai esim onko lenkittäminen yhdessä täysi mahdottomuus? Kotiolothan on aika haastavaa kun pitää katsoa ettei ole samassa huoneessa..

^Joillakin on (esim. monilla kasvattajilla) toimivasti samassa talossa sekä kastroimaton uros että steriloimaton narttu, itselläni ei ole ollut, enkä siihen taitaisi uskaltaa lähteä. Vaatiihan se vähintään ylimääräistä vahtimista, kun koiria ei saa jättää sekunniksikaan kahdestaan. Monet kylläkin hoitavat homman niin, että uros/narttu on juoksujen ajan toisaalla hoidossa, mikä on varmaan se helpoin tapa. Mutta jos koirat haluaa pitää juoksujen aikaan saman katon alla, homman toimivuus riippuu paljon uroksen seksuaalivietistä. Toiset suhtautuvat tilanteeseen lepposammin, eivätkä stressaannu nartun läsnäolosta. Toiset taasen vonkuvat nartun perään, merkkailevat sisälle nartun juoksuaikaan jne. Kääpiöpinseriurokset ovat keskimäärin sieltä seksuaalisemmasta päästä, mutta tosiaan riippuu paljon yksilöstäkin. Itse en ole ajatellut ottaa poitsun seuraksi narttua niin kauan kuin kulkuset ovat matkassa, vaikkei poitsu lähitalojen narttujen juoksuista stressaannu lainkaan, eli on sieltä maltillisemmasta päästä. Se on kuitenkin niin eri asia, jos se iiiihana narttu on muutaman metrin päässä. :)

Meiltähän löytyy uros ja kaksi narttua, joista toinen tosin vielä alle 5kk pentu. Kaikki leikkaamattomia. Juoksujen ajan pidetään eri huoneissa, eikä ongelmia ole ollut. Tämä meidän uros on onneksi sellainen että intoilee nartusta vain muutaman päivän ajan, ei merkkaile sisälle tai ulise nartun perään koskaan. Lenkit yhdessä niinä parina juoksupäivänä ovat tosin täysi mahdottomuus. Siinä vaiheessa uros menee jo sellaisille kierroksille ettei mitään rajaa, turhaa uroksen kiusaamista.
Lähitalojen narttujen juoksuista meidän poitsu ei välitä yhtään, ja niitä narttuja asuu tosiaankin paljon tässä ympärillä.

Mun on pakko kommentoida tohon koiran imuroimiseen (kuulostaapa hölmötä ). Kyllä mä oon kuullu, et jotkut imuroi koiriaan esim. karvanlähdön aikaan. Muistaakseni luin jostain ainakin sheltistä, jota imuroitiin säännöllisesti karvanlähtöaikaan. Ei kai siinä mitään, jos koiran totuttaa imuriin ja pitää imurin niin pienellä teholla, et imurointi ei tunnu koirasta ikävältä. Kuulostaa kyllä kieltämättä ihan kätevältä.

Tutuli kirjoitti:

Mun on pakko kommentoida tohon koiran imuroimiseen (kuulostaapa hölmötä ). Kyllä mä oon kuullu, et jotkut imuroi koiriaan esim. karvanlähdön aikaan. Muistaakseni luin jostain ainakin sheltistä, jota imuroitiin säännöllisesti karvanlähtöaikaan. Ei kai siinä mitään, jos koiran totuttaa imuriin ja pitää imurin niin pienellä teholla, et imurointi ei tunnu koirasta ikävältä. Kuulostaa kyllä kieltämättä ihan kätevältä.

Juu koirat joista lähtee paljon karvaa (varsinkin isot ja pitkäkarvaiset) on kätevä imuroida, mutta hirvitti jo ajatuskin imuroida pientä lyhytkarvaista kääkkää josta karvaa lähtee tuskin nimeksikään. Sheltille voit ehkä kokeilla

Muoks. Unohdin todellisen asiani Kuinka yleistä on että kääkän korvat eivät nouse? Pitääkö asiaan reagoida milloin ja miten?

Juu, siitä imuroinnista ei kyllä kääkän tapauksessa olisi mitään hyötyä (mikä karvanlähtöaika? ) ja vaikea tosiaan uskoa, että yksikään kääkkä siitä edes pitäisi.

Mutta korviin... Valtaosa kääkistähän on pystykorvaisia, mutta koska myös luppakorvat on sallittu rodussa, koirien korvat tuppaavat keskimäärin olemaan hiukan raskaat, eli valtaosan korvia joutuu teippailemaan tai muuten ne saattavat jäädä "puoliasentoon", eli eivät ole lupat tai pystyt. Teippailu on tehokkainta, jos se toteutetaan jo pentuiässä. Hampaiden vaihtumisen jälkeen (n. 5-6 kk ikä) on jo myöhäistä. On myös tyypillistä, että hampaiden vaihtumisen loppupuolella korvat "taantuvat", jolloin ne joutuu pistämään uudelleen teippeihin. Teippailu sinänsä on aika yksinkertaista, esim. meillä toteutettiin suikaleella laastariteippiä, joka laitettiin korvan sisäpuolelle. Pari viikkoa teipeissä riitti varmistamaan sen, että korvat jäivät hyvin pystyyn vaikka ovatkin hiukan raskaat (mille nyt mitään ei joka tapauksessa voi). Kasvattaja osaa varmasti neuvoa tässä asiassa.

Korvia kannattaa teippailla viimeistään n. 3-4 kk iässä, jos ne osoittavat hiukan nousemisen merkkejä, mutta eivät ole vielä täysin pystyt. Jos korvat taas ovat todella isot ja raskaat, eivätkä osoita lainkaa nousemisen merkkejä, ne voivat hyvinkin jäädä täysin lupiksi. Jos molemmilla vanhemmista on pienet, hyvin nousseet pystyt korvat, todennäköisesti pennuillekin tulee tällaiset. Jos taas esim. toisella vanhemmista on lupat korvat tai raskaat, huonosti nousseet korvat, todennäköisesti pentujen korvien nousemista joutuu avustamaan.

Jopa näistä korvista saatiin vielä täysin pystyt:

Väinö on tuossa kuvassa varmaan luokkaa 9 viikkoa vanha. Jo tällöin oli nähtävissä selviä nousemisen merkkejä korvissa.

Voi taivas miten suloinen hauva!

Katselin kääkkäfoorumista kuvia ja moni oli teipannut korvat täysin kiinni suppilon näköisiksi. Joku on maininnut vessapaperirullat hyväksi keinoksi mutta eikö korvien asentoon puuttuminen häiritse pentua? Miten teippaus toimii? Eli sisäpuolelle teippi. Miten se tukee?

Ostin lankaa että voin neuloa tulevalle pennulle oman pipon<3 Mikäköhän mahtaa olla pennun päänympärys noin 8 viikkosena?

No, jos pentuaikojen söpöilyistä puhutaan, niin eihän tuo vielä mitään (on muuten poitsun lempinukkuma-asento edelleenkin...)


Meillä tosiaan riitti se, että teippasin suikaleen laastariteippiä kummankin korvan sisäpuolelle niin, että korva oli tuen avulla oikeassa asennossa pystyssä. Korvat olivat tässä vaiheessa joka tapauksessa jo käytännössä lähes pystyt, mutta avustin hiukan loppunousua. Tärkeää on, että teippi tukee korvaa nousemaan oikeaan asentoon, eikä esim. repsota ja vedä korvaa väärään asentoon. Korvan sisäpuoli on lievä "kuppi", jonka myötäisesti teippaillaan.

Mutta tapoja on monia. Itse lähdin siitä liikkeelle, että teippiä käytetään ihan minimimäärä ja vain jos on ihan pakko, niin en pistänyt koiran korvia mihinkään tujumpaan pakettiin pikkupentuna. Korvat saattaisivat olla hiukan paremmat nyt, jos olisin teipannut niitä pidemmän aikaa ja nuorempana, mutta minulle riitti se, että ne ovat täysin pystyssä. Poitsun korvathan ovat hiukan pehmeät liikkeessä, eli koiran ravatessa korvanlehdet vähän "pomppivat", mutta seistessä ovat täysin pystyssä. Eipä noista juurikaan ole näyttelyissä mainittu (muistaakseni 1 ainoan kerran 15 näyttelystä on sanottu "hieman pehmeistä korvista"), joten ei ole kovin kummoinen kauneusvirhe. Näyttelyissä merkkaa enemmän se, että miltä korvat näyttävät koiran seistessä.

Esim. tässä on yksi esimerkki monimutkaisemmasta laastariteipillä teippailusta. Tuossa on laastariteippiä korvien sisäpuolella, sillä on vedetty "rinkulat" korvien ympäri ja korvat vielä tuettu teipillä yhteen. Koiran kasvattajakin varmasti osaa antaa hyviä vinkkejä korvien teippaamiseen, on ns. rutiinijuttu kääkkien parissa...

Mitenkäs muilla kääkät on suhtautunu näihin pakkasiin? Ootteko millasta vaatetta jo joutunu laittamaan päälle? Meillä on jouduttu kastraation takia ottamaan viikon verran jo rauhallisesti, niin ei olla kovin pitkiä lenkkejä tehty, mutta kyllä näillä lyhyilläkin jo huomaa tassujen palelevan. Tekasin Sakikselle sitten tossut, mutta nuo ensimmäiset ei ainakaan pysy jalassa, täytyy yrittää tehdä uudet uudella mallilla. Toppahaalarikin on työn alla, toivottavasti saan valmiiksi ennen kun lämpötilat painuu kokoaikasesti alle -20 asteen. Tällä hetkellä ulkoiluvarusteena on fleecemantteli + villapaita + heijastinliivi + fleecepipo.

Meille on tulossa tammikuun puolivälissä kääkkäuros. Pennun emällä on pystyt korvat, mutta pennun isällä luppakorvat. Voi siis olla, että pennun korvilla tulee olemaan kokoa, ja nyt sitten onkin aika vaikeaa päättää että "tekeekö" koirasta luppakorvaisen vai koittaako jo hyvissä ajoin pistää tuet korviin? Melkeinpä kuitenkin haluaisin pysyä luonnollisella linjalla, enkä puuttua teippien kanssa ollenkaan korvien muotoutumiseen. Mutta tulevaisuutta ajatellen, aion kuitenkin viedä koiran näyttelyihin, joten korvien pitäisi olla kauniisti muotoutuneet. Mutta vaikea tuollaista asiaa päättää, suurimmalla osalla kääkistä on pystykorvat, mutta ei minusta lupatkaan pahalta näytä.