Koirat.com

Itselläni on tämä koiran yksin jättäinen myös pian edessä. Meillä koira joutuu satunnaisesti olemaan yksin jopa 9h. Meillä harjoiteltu melkein pennun kotiutumisesta asti yksinoloa. Ensin poistuin oven ulkopuolelle ihan vain sekunneiksi, kun ulvonta ja haukkuminen loppui, palasin takasin sisälle. Tein tätä monen monta kertaa päivässä ja pikku hiljaa vain lisäsin aikaa. Koiranhan täytyy saada luottamus, että palaat varmasti takaisin. Ei siis kannata aloittaa yksinolo harjoituksia edes vartista.. vaan hiljaa hyvää tulee :) meidän pentu oppi melko nopeasti, johtui varmasti siitä.. että tosiaan ramppasin tuossa rapussa kymmenenkin kertaa päivässä :D. Täytyy siis itse vain jaksaa olla aktiivinen harjoitusten suhteen. On tähän asti ollut maksimissaan 4h yksin ja ollut ainakin sen ajan hiiren hiljaa (seinänaapurimme oli mukava, ja kuunteli).. saapi nähdä miten käy kun ensi maanantaina sen täytyy olla yksin jo se 9h :S

Musta 9 tuntia on kyllä ihan liikaa yksinoloa yhtään millekään koiralle, oli sitten pentu tai aikuinen.

Kyllä aikuinen koira pärjää mainiosti 9/enemmän tuntia yksin, satunnaisesti.

Kyllähän se 9h on paljon, erityisesti pennulle. Mielestäni koiran tulee kuitenkin sopeutua tuohonkin, sillä käyväthän ihmiset töissäkin. Normaalin työpäivän pituus on sekä minulla, että avokillani on 8h.. uskompa että monella muullakin. Siitä tulee sitten pyöristettynä 9h kun matkat lisätään. Onneksi meillä kuitenkin menee vuorot hyvin ristiin, joten koira joutu vain satunnaisesti olemaan sen n.9h yksin :) Ja puolustelen nyt sillä, että useimmiten koira on viikossa vain muutaman päivän yksin, ja silloinkin vain n. 3h.

Mitä mieltä muut ovat? Pitääkö siis tyytyä usuttamaan sukulaiset käymään meillä keskellä päivää katsomassa koiraa? Olen edelleen sillä kannalla että koiran tulee tottua moiseen yksinoloon.. olenko siis tyranni :D? Enhän siis todellakaan mielelläni jätä koiraa noin pitkäksi aikaa yksin, mutta töissäkin on käytävä :/

Täällä kateellisena lueskelen teidän juttujanne, itse etsinyt kultaistanoutajaa jo useita kuukausia. Meille ei vain voi ottaa pentua työni takia (pph, en pysty opettamaan itse sisäsiistiksi) ja nuorta/aikuista koiraa ei löydy mistään :/ Mutta saanpas teidän kauttanne kuitenkin vähän tietoa kultseista :)

Meidän haukku on nyt vallan mainiosti pärjännyt nuo pitkät ajat yksin. Mitään ongelmia ei ole ollut, vastassa on ollut reilu 8h jälkeen vain kaksi pissaa sanomalehdellä ja iloinen koira :) huh, nyt sopii huokaista jo melkein helpotuksesta. Koiruus on kuitenkin keksinyt yksinollessaan repiä noita "pissapaikaksi" tarkoitettuja sanomalehtiä silpuiksi.. repikööt! Se on pieni paha tässä maailmassa.

Toinenkin rokotus on nyt saatu, olemme kovasti tutustuneet herran kanssa ympäröivään maailmaan. Yritämme myös käydä usein nyt ihmistenilmoilla lenkillä (korttelin verran), jotta tottuu entistäkin paremmin hihnassa kulkemiseen ja ohi kiitäviin ihmisiin ja autoihin. Koskas te muut olette aloittaneet tuon "lenkittämisen"?

Joo-o, kyllä se koira varmasti 9 tuntia pärjää, ei siinä mitään. Silti se ei minusta ole järjellinen aika koiralle olla yksin. Toki satunnaisesti on ok, mutta satunnaisesti ei ole kerran viikossa vaan harvemmin.

Ja saippualle: me aloiteltiin remmikäytöksen opettelu kotipihasta (okt) ja sisällä. Parasta liikuntaa on pennulle vapaana juokseminen, oikein hirvittää kun ihmiset raahaavat pentuja perässään parin kilometrin lenkkejä asfaltilla.. Pentu "jaksaa" kulkea vaikka kuinka pitkälle narun nokassa, kun sillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Vapaana ollessaan se käy itse makoilemaan kun sitä alkaa väsyttää. Remmissä kulkemista ehtii kyllä opetella myöhemminkin :)

Toki kun rokotukset ovat kunnossa, on oikein hyvä lähteä tutustumaan muuhunkin maailmaan sen kotipihan lisäksi, mutta älä kuitenkaan opeta pentua siihen, että se saa moikata ihan jokaista vastaantulijaa :) Suurin osa remmirähjääjistä taitaa syntyä juuri siitä, että pentuna koira saa moikata kaikki ja kun se on iso ja inhottava aikuinen, se ei saa enää moikata ketään -> koira on epävarma ja ajattelee "mikä juttu tää nyt on" -> alkaa räyhätä vastaantulijoille epävarmuuttaan.

Meidän satunnaisesti tarkoittaa joskus pari kertaa viikossa, joskus kerran kolmessa viikossa. Eikä se ole tosiaankaan järjellinen aika, ja omaakin sydäntä raastaa jättää se yksin niin pitkäksi aikaa. Se nyt kuitenkin on jätettävä ja sillä sipuli. :)

Me ollaan harjoiteltu myös remmikäyttäytymistä ihan sisällä ja pakotteesta tuossa pihalla (asutaan siis kaupungin keskustassa). Se kulkeminen nätisti remmissä vaan tuottaa välillä tuskaa esim. pyörätiellä, mutta hiljaa hyvää tulee ja pentu on vielä niin pieni. Mutta hyvä, että sitä "lenkkeilyä" ei vielä sen koommin tarvitse siis stressata :) Me ollaan kovasti pyritty siihen vapaana oloon ja käydäänkin ahkerasti vanhemmillani omakotitalon pihamaalla juoksemassa. Ongelma tässä vapaanaolossa on syöminen :( koira haukkaa puskaa jos toistakin, könttää kukkaistutuksia, syö kiviä.. kaikkea pitää maistaa. Onneksi vielä sen kummempia vatsavaivoja ei olla saatu. Haluan kovasti uskoa, että se syöminen rauhoittuu aikanaan kun tämä suurin huuma menee ohi, ja kaikkea on maistettu..(?)

Hyvä vinkki on tosiaan se, ettei kaikkia vastaantulevia moikata! Olemme noudattaneet sääntöä ahkerasti.. pyrin myös luomaan koiraan kontaktia kun "kohde" lähestyy.. En tiedä teenkö kaiken enemmän tai vähemmän väärin. Tuntuupi vain, että kontaktin saanti voi joissain tilanteissa olla arvokas.. esim. koirien ohittamisessa :) saa nähdä millainen kauhu kaksikko meistä tulee, sitä siis odotellessa. :D

Me asutaan kaupungissa, kävelyä asfaltilla siis on. Muutama hiekkapohjanen puisto on lähellä. Ja kun pentu saapui meille niin samaten ruoan jälkeen koira hihnaan ja pihalle. Mielestäni on ihan turhaa sellanen hössötys sen remmissä kulkemisen kanssa. (riippuu totta kai rodusta ja yksilöstä.) Olen monesti miettinyt että kuinkakohan moni ajattelee kun kävelytän pentua joka tulee perässä joko sen takia että on juuri herännyt tai sitten jos sataa (ei voi sietää sadetta) että kuinka kehtaan väkisin raahata koiraa. Mutta mitä se muille kuuluu edes? Ja kun Nera väsyy niin se kyllä menee istumaan ja sillon kannan sitä. Monen kilsan lenkkejä nyt ei tietenkään tehdä.

Juu, mehän asutaan kaupungin keskustassa myös. Kävi onni, että kerrostalomme edustalla on pieni nurmikko alue, jota olemme käyttäneet pissapaikkana. "Lenkkejä" olemme tehneet vain satunnaisesti. Olemme perjantaina ja lauantaina käyneet koirapolulla. Se löytö oli kullan arvoinen. Koira sai vipeltää vapaana ja me saimme kävellä ja jutella rauhassa ilman sitä jatkuvaa hihnan selvittelyä :) noista koirapoluilla tehdyistä lenkeistä tulee tunne, että ompas ihana omistaa koira :)!

Olettekos jo muuten muut kärsineet niistä "saako tän koiran palauttaa"- hetkistä? :D Meille ei ole vielä epätoivo iskeytynyt kertaakaan (sitä siis odotellessa viim. murkkuiässä). Kenkiä ja vaatteita varastelee kaapinoven jäädessä auki, mutta nauruhan siitä lähinnä tulee -eikä kiukku :)

Kovin nopeasti nuo pennut kasvavat! Meilläkin jo 11-viikkoinen ja kasvanut roimasti siitä kun tuli meille. Oletteko seuranneet pentujen painoja? Meille eläinlekurissa sanottiin, että on vähän normaalia pienempi kaveri.. emme sitä kuitenkaan sen koommin stressaa, kaikki ovat yksilöitä ja kasvavat omaan tahtiinsa :) kunhan kokoa tulee, paino nousee ja ruoka maistuu niin se on pääasia :)

Joo ja mekin pyritään mahdollisimman usein viikossa käymään jossain missä koirat saavat juosta vapaana ja temmeltää muullakin alustalla kuin asfaltilla. Meillä tyttö on kasvanut kanssa kahdessa viikossa ihan hirveästi, tänään tosin havaitsin että taitaa olla liian laiha. Pieni lihotus kuuri siis edessä. Otettiin kaksi koiraa samalla kertaa, aikuinen ja sitten tuo pentu.. muutaman kerran on tullut mietittyä että kuinka paljon helpompaa olisi jos meillä oliskin pelkkä aikuinen, mutta pentua en antaisi tai vaihtaisi mistään hinnasta! :)

nera kirjoitti:

Joo ja mekin pyritään mahdollisimman usein viikossa käymään jossain missä koirat saavat juosta vapaana ja temmeltää muullakin alustalla kuin asfaltilla. Meillä tyttö on kasvanut kanssa kahdessa viikossa ihan hirveästi, tänään tosin havaitsin että taitaa olla liian laiha. Pieni lihotus kuuri siis edessä. Otettiin kaksi koiraa samalla kertaa, aikuinen ja sitten tuo pentu.. muutaman kerran on tullut mietittyä että kuinka paljon helpompaa olisi jos meillä oliskin pelkkä aikuinen, mutta pentua en antaisi tai vaihtaisi mistään hinnasta! :)

Älä lihota pentua. Pennun on parempi olla liian laiha kuin liian lihava! Toki sairaalloisen laiha (kylkiluut törröttää) ei ole hyvä, mutta tosiaan, lihottamalla pennun saat sille vain luustovikoja. Kokemusta on, oma koira oli vuotiaaksi läski, ja se näkyy nyt 7-vuotiaana (C-lonkat, selässä vikaa, askeltaa huonosti jne).

^^ Ja toinen riski syntyy siinä, että pentu kasvaa liian nopeasti. Silloin riskinä ovat samaiset nivelvaivat joista Kaislus taisikin jo puhua. Kuulemma helposti raajat kääntyvät sisään/ulospäin: Jotkut puhuvat että kyseessä on rakeenteellinen vika (ns. synnynnäinen) ja toiset väittävät vaivan johtuvan liian tuhdista syömisestä ja nopeasta kasvusta. En tiedä kumpi lienee oikea teoria, mutta itse pyrin välttämään loppuun asti koiran lihavuutta, kuten varmasti muutkin :)

Piti vielä kysyä, että millaisia leikkejä leikitte koirienne kanssa? Satuimpa eilen ottamaan jälleen Tuire Kaimion kirjan käteen ja kauhukseni huomasin, että vetoleikit nostattavat koiran stressitasoa kuten pallon haku leikitkin! :( Olin jo aikaisemmin tietoinen ns. pallohulluudesta ja pallon hakemiseen liittyvästä stressitason nousemisesta, mutta että vetoleikitkin! Olemme oikeastaan vain leikkineet vetoleikkejä :/ tyhmä minä! Se on käynyt niin luonnostaan kun kerran koira niistä pitää.. mitäs leikkejä siis seuraavaksi keksitään? Jotain lelun/namupaljojen etsintää?

Sairaaloisen laiha pentu ei ole, on max. muutaman kilon jäljessä sisaruksiaan. Ja missään kohdassa en sanonut että läskiksi pennun syötän.. Vaan niin että kilo tulisi viikossa ja nyt olemme lisänneet ruoka määrää samaksi mitä kasvattaja antaa kotona olleville pennuille.

saippua: meillä on molempien koirien koivet vääntyneet. Kultsulla aika pahan näköiset (söi penturuokaa vuoden ikään asti), flätillä oikenivat, kun siirryttiin about 6-7-kuisena aikuisten ruokaan, kun jalkojen vääntymisen huomasin. Flätin kasvattaja sanoi, että johtuu liian "vahvasta" ruuasta, jota penturuoka usein on. Jos koivet alkavat vääntyä, kannattaa asiaan puuttua heti, sillä peli ei ole ihan hetkessä vielä menetetty :)

Ei kannata stressata liikaa siitä, millaisia leikkejä koiran kanssa leikkii ja mikä niistä nostaa stressitasoa, mikä aiheuttaa vainoharhaisuutta ja mikä taas saa koirasta suorastaan mielenvikaisen. Maalaisjärki on kaveri. Kunhan ei visko sitä palloa sataa kertaa putkeen kolmea kertaa päivässä, se tuskin nostaa kovin paljoa koiran stressitasoa, ja samoin vetoleikkejä voi aivan hyvin leikkiä sopivissa määrin. Lelujen ja namien piilotus ja etsintä on koirista usein kivaa, samoin kuin vaikka makkarajälki. Mielikuvitusta peliin :)

Meille kävi vähän hassusti, eikä sitä kolmatta koiruutta saatukaan tänne talouteen tässä kesän aikana hommattua, kun kasvattaja yks kaks ilmoittikin emän olleen vain valeraskaana. Hiemanhan se harmitti, mutta minkäs tuolle mahtaa. Nyt kun ollaan asiaa tarkemmin mietitty, niin saattaapi olla että ois muutenkin ollut turhan aikaista ottaa pentu tähän taloon - eihän tuo nykyinenkään kultsunarttu ole kuin 2-vuotias!

Anyways, se siitä sitten. Pentu tulee sitten kun sopiva kasvattaja löydetään (ellei samalta sitten yritetä uudestaan), sekä aika on sopiva. Churrin kanssa ollaan aloittamassa 8.8. agilityn alkeiskurssi, sekä 12.8. tokon jatkokurssi Koirakoulu Kompassin huostassa.

Muuten haukuille kuuluukin hyvää (niin kultsulle kuin westiellekin), niiden kesään on mahtunut niin paljon kaikkea. On ollut mökkeilyä, telttailua, uittoa koirarannoilla, veneretkiä, talleilua jne. Kaikkea mistä koira vaan haaveilee.

Churri, ikävää että pentu jäi tältä kesältä tulematta. Tietysti vastoinkäymisten kautta ajattelee asiaa vähän tarkemmin, ja tosiaan ehtiihän sitä myöhemminkin! Itsellänikin (ei kuitenkaan avokilla) on haaveissa ostaa toinen kultsi kunhan saadaan suurempi talo allemme ja penikka ehtii vähän aikuistua (jonkin verrankin) :D

Koskas Churri olette tuon Tokon aloittaneet? Minkäs ikäinen koiruutenne silloin oli? Itse kaavailen, että jos ensi keväänä päästäisiin mekin aloittamaan Toko tuossa paikallisessa koiraseurassa. Taitaapa kuitenkin olla, että aikatauluni on niin monimutkainen että säännölliset harrastukset jäävät välistä :S

Meille kuuluu myös oikein hyvää. Meillä on työvuorot menneet niin hyvin ristiin, että pentu harvemmin on yli 4h ollut yksin. Ja yksinolot ovat mennet todella hyvin, siitä ei siis tullut pelkäämääni ongelmaa. Olemme käyneet paljon mökkeilemssä ja uimassa, kumpikin :D Vappana herra on saanut juoksennella vanhempieni pihalla miltei joka päivä :)

Muistaakos joku koska sisäsiisteys-koulutus alkoi näyttää tulevaisuuden suhteen valoisalta? Tietysti kyse on yksilöistä ja koulutuksesta, mutta olen utelias :)

saippua kirjoitti:

Muistaakos joku koska sisäsiisteys-koulutus alkoi näyttää tulevaisuuden suhteen valoisalta? Tietysti kyse on yksilöistä ja koulutuksesta, mutta olen utelias :)

Äiti ilmoitti aikanaan meidän syyskuussa saapuneelle neidille että eiköhän me jouluksi saatais jo matot lattiaan. Niinhän siinä kävikin, eli nelisen kk. En tiedä onko pitkä vai lyhyt aika.

Ja nuihin yksinolo/leikkistressi-pohdintoihin: jos koira ei oireile käytöksellään, ei mtn voi olla kauhean pahasti vinossa. Kultsut ovat tyypillisesti aika hyvähermoisia, ja meidän neiti oli aivan koheli kunnes 3-vuotiaana mummoutui yhdessä yössä. Sen harrastuksia oli palloralli tenniskentän vierestä, eli haki verkon yli pudonneet pallot, ja tykkäsi kaivella kuoppia, uida ja järsiä puunkarahkoja. Eli kultsut on aikamoisia ulkoilmanarkomaaneja ja kannattaa aina pitää vapaana kun suinkin mahdollista.

Onko teidän kultsut muuten kaikkien koirien kavereita, vaan valikoiko ne seuraansa?

mulla on neljä vuotias kultsunarttu. sisäsiistiksi oppi nelikuisena.yksinolemiset ovat sujuneet pienestä pitäen.koheltamista ja leikkimistä esintyy vieläkin vaikka ikää on 4v.lenkit sujuvat pääsääntöisesti vapaana juosten, puukeppejä kantaen, erityisen paljon nauttii uida, sisälläkin innostuu leikkimään leluilla ja palloilla.meillä ollaan kaikkien toisten koirien kaveri,ei ole väliä ovatko isoja vai pieniä. sitä kivempaa on jos toinenkin innostuu juoksemaan tai leikkimään.

Mulla ei oo kultsia,mut haluaisin.