Koirat.com

Meillä taas tepastelee 4 ja puoli vuotias kultusnarttu Sani, oikealta nimeltään Dancing Girl. Sani on energinen ja luonteeltaan melko rotumääritelmänsä mukainen. Tavi on sitten ihanaa aikaa koirulimme mielestä, ei tukahduttavaa hellettä eikä pörrääviä ötököitä.
Meillä Sanin kanssa vietetään aikaa päivässä melko paljon, sopivasti. Leikkiä täytyy aina saada ja koirakavereita tavata mahdollisimman usein, seurallisia kun nuo kultaiset ovat.

Kyllä yhtenä päivänä hämmästelin, kun kuulin Sanin haukkuvan eteisessä! Meidän neitokainen ei nääs ole harrastanut haukkumista koko (kylläkin pienen) elämänsä aikana.Kurkkasin ikkunasta ja huomasin koiran taluttajineen lenkkeilemässä ohitse. Mistä tämä yhtäkkinen haukkuminen voisi johtua? Nyt Sani on jatkanut samaa rataa, eli haukkunut aina kun joku on mennyt koiran kanssa ohitse. Ei se meitä sillä tavalla häiritse, mietityttää vain. Kuinka paljon teidän muiden kultaiset haukkuvat ja onko se teettänyt ongelmia? Kaipaisin kokemuksia ja mielipiteitä. :)

No, empä taida tämän enempää sepostaa, terveiset Sanilta kaikille kultsuille ja omistajille ja koiramaista vuotta 2011!

GoldenDog kirjoitti:

Meiltä löytyy myös kultsu, kesäkuussa 2 vuotta täyttävä Sani. =) Tyttö on maailman ihanin, parempaa koiraa en vois toivoo. <3 Eniten tykkää ihmisistä, rapsuttelusta, liikunnasta ja ruuasta. :) Tarkotus ois teettää tytöllä pennut ens keväänä, mutta katotaan nyt. :) Näin kesällä erityisen ihanaa on Sanin mielestä uiminen! =) Varsinkin kuumina päivinä. Sen taki myös ollaan jouduttu siirtämään lenkit pääosin iltaan, kun tuo tuntuu päivällä heti hengästyvän kun aurinko paistaa. Harrastuksina meillä on kotona touhuamisen ja lenkkeilyn lisäksi agility ja toko kotioloissa, mätsäri ja näyttelyt. =)

Meillä kultsu ja Sani sekin nimeltään :DD

Meijän EiniinNappulaEnään on oppinut Dalluilta vahtihaukun. Se myös puolustaa mua pahoilta kaljalaatikoilta sekä ihmisiltä. Niska ja perskarvat pystyssä haukkuu ja murisee kun on niiiin vaarallista :D

Terveiset kaikille meidän 7-viikkoselta Onni-pojulta!:)

Huomasinkin, että kultaisillekkin on oma ketjunsa joten tännekkin kirjottelen
eli meillä on kultainennoutaja uros Ukko tänä vuonna herra täyttää jo 6 vuotta.
Ensimmäinen koira mikä meille perheeseen tuli, ja päivääkään en ole katunut päätöstä. Luonne täysi kymppi :) tietysti aika kultaa muistot ja unohtuu sopivasti nuo murkkuiän tuomat möröt yms.
Alusta lähtien lasten kanssa touhusi (nuorimmainen oli silloin 2 vuotias) ei ollut mikään adhd tapaus vaan rauhallinen.
Ukko ajaa isot linnut varikset harakat ja naakat pois meidän pihalta ja sitten tepastelee ylpeenä huomasitteko mitä tein
Vahtihaukkua tekee välillä pihallaan (kiellän kun tuon kuulen), ja ilmottaa milloin haluaa sisälle, ovikellon soidessa yrittää haukkua (ehdoton kielto!)
Rakastaa vaeltaa metsässä vapaana, viime kesänä tajusi viimein uimisen ihanuuden jouduin kyllä pitkään houkuttelemaan, että Ukko uimaan tulisi.
Viimekesänä mökillä vainus karhun (ei tiedetty sitä ennenkuiin naapuri tuli kertomaan asiasta) teki vahtihaukkua metsäänpäin, kun ryminä kuului (luulin että olis ollut hirvi) olin itse ulkona aamiaisella muu perhe vielä nukkui.
Onneksi nallekarhu oli päättänyt kiertään meidän mökin naapuri olikin sitten tavannut ko karhun mennessään marjaan
tässäpä nyt edes pieni "esittely"meidän ihanasta kultsusta

täältä löytyy kultsu netta nimeltään. netta täyttää kohta 5vuotta, mitä ei uskois kun kun leikki hepuli päälle sattuu. Netta on tosi hyvä luonteinen se rakastaa rapsutuksia yli kaiken ruokaa ja herkkujaki menisi niin paljon jos en säännöstelisi antamisia.Ja tietysti leikkihetket koirakavereitten kanssa on kivaa.Kesä on tulossa, ja sit koiruus pääsee taas uimaan, mistä se pitää erittäin paljon. Netta on saanut jo yhdet koiravauvat,joita se hoivasi tosi tunnollisesti ja hyvin. Nyt olisi tarkoitus teettää toiset pennut.Toivottavasti kaikki osuu nappiin ja pentusia olisi tulossa jo muutaman kuukauden päästä.Meillä ei rouva turhaan hauku ei ovikelloa eikä postia. Jos pöydälle jäi joitakin tavaroita esim muki tai lasi nii yksin jäädessä saattoi tavarat löytyä lattialta kotiin tultua, mut sekin loppui kun netta sai kissan kaverikseen. Nyt niistä on tullut hyvät kaverukset keskenään.

Eipä ole vastaantullut muita Kultaisennoutajan pennun hankkijoita, joten päätin kirjoitella tänne Kultsien omaan ketjuun. Siispä, meill on toukokuun puolessa välissä tulossa kultsi-neiti. Eka koira mulle ja mun avokille, mut päädyttiin kultsiin sen luonteen takia. Haasteita riittää mut mitä oon lukenut niin kultsit on ilmeisesti aika helppoja koulutettavia. Haluaisinkin kuulla teiltä joilla jo kultsi on ollu et minkälainen koulutettava se oli? Ja mielelläni lueskelen millaista kultsin kans on elää

Meidän herra on jo muutaman päivän yli vuoden ikäinen. Rauhoittunut on roimasti siitä pahimmasta "nuoruuskoohotuksesta". Mielestäni kultsi on helppo koulutta, ja meillä kouluttaminen oli helppoa, sillä koira motivoituu hyvin sekä ruokaan, että leikkiin. Meille on kuitenkin sattunut hyvin kovaluonteinen koira, jonka kanssa sitten on tahittu erinäisten ongelmien kanssa - mutta kaikki on korjattavissa, kun vaan jaksaa olla itse mukana täysillä :) - ehkä vaadin itse koiralta joissain asioissa vähän liikoja. Itse painotan kultaisennoutajankin kanssa hyvää peruskoulutusta pienestä asti, niin kyllä varmasti pärjää myöhemminkin. Ja täytyy muistaa, että vaikka se luovutusikäisenä ja kauan sen jälkeenkin on pieni ja suloinen palleroinen, kannattaa sylissä pitämistä ja sänkyyn pääsätämistä miettiä, sillä pennusta kasvaa kuitenkin suuri koira. Meillä tuo 31kg istahtaa edelleen tuttavallisesti syliin istuskelemaan, jos itse laittalla istun. Se ei näin jälkikäteen ole kovinkaan viisasta ollut päästää edes pentuna syliin, sillä saa kovasti tehdä töitä tuon poiskitkemiseksi. Lähinnä tuo haittanee kun 2v. kummityttö kyläilee ja leikkii lattailla :(

Meillä koira ei hauku ollenkaan. Murisee vain "kuristen" kun huomiota kerjää, joskus ovikelloa pelästyy ja haukahtaa siksi. Täällä ei ole ollenkaan vahtiviettiä.

Nyt on meille ilmaantunut kuuroutta - siis täysin valikoivaa kuuloa. Käskyt kantautuvat kuuroille korville, eikä samat motivaattorit, kuten namit jne. enää toimi yhtä tehokkaasti. Kovasti on töitä tehtävä. Laitetaan nämä ongelmat kuitenkin murrosiän ja kevään piikkiin!

Hyvää pääsiäistä kaikille!

^Meillä tuli ihan sama mutta kun ikää oli 1v ja 2kk. nyt kun taloon tuli pentu niin Helmin mielestä ei sitten tartte enään totella kun sekin on "vasta pentu"

Se tuli vaivihkaa se päivä kun ei enään kuultu/ymmärretty mitä sivu, seiso ja maahan tarkoittaa.

Niitä päiviä joina ne korvat on ummessa tulee yhä enemmän. helmi myös on keskinyt että paikalta voi kieriä pois. ja käskyt ovat liukuvia. Istu tarkoittaa hyppimsä maahan-seiso välillä, eikä vahingossakaan persettä maahan... Liikeestä istumistahan me ei edes olla opeteltu ja liikkeestä maahan tarkottaa että ryömi 4m...

Että mä rakastan uhma-ikäsiä koiria ja nyt vielä neljäs jolla se on edessä...

Tervehdys koiraväki!

Olen uusi tällä palstalla, joten jos kyselyn aiheeni on jossain käyty läpi, niin neuvokaa vain oikeaan paikkaan. Yritin jo etsiä, mutta en löytänyt vastaavaa juttua.
Eli asiani on, kun ollaan tyttöystävän kanssa aikeissa hankkia koira ja rotuvalinnassa päädyttiin lopulta kultaiseen. Mitä kaikkea kannattaa kultaista noutajaa hankkiessa huomioida? Tietenkin vanhempien terveys on aika tärkeä sekä koiran allergiat. Itse harrastan metsästystä, joten koira pääsee myös toteuttamaan noutamisviettiään. Muutenkin molemmat tykätään liikkua luonnossa ja ulkoilusta.
Ja vielä loppuun, meille varmasti parempi vaihtoehto olisi käyttölinjainen, mutta ne tuntuvat olevan kiven takana ja menevät hetkessä. Lopulta sillä ei ole varmaan suurta merkitystä, kumpaa linjaa koira edustaa? Uskon, että koulutuksella näyttelylinjaisestakin saa erittäin hyvän eräkaverin. Omilla vanhemmillani oli aikaan näyttelylinjainen labradori ja se oli todella hyvä metsästyskoira. Aikeissa on myös käydä näyttelyissä, mutta ajan kanssa. Mitä mieltä koirat.comin väki on?

Kiitos jo etukäteen vastauksista ja avusta.

Minäkin olen alustavasti miettinyt kultaisennoutajan hankkimista, mutta siihen sisältyy ongelma. Asun nimittäin kerrostaloyksiössä, vieläpä aikas pienessä sellaisessa (18 neliötä), joten tuon kokoisen koiran ottaminen vähän mietityttää. Olisiko se mielestänne eläinrääkkäystä, vai voisiko koira asua pienessäkin asunnossa, jos sen liikunnantarpeesta ja aktivoinnista kuitenkin huolehtisi hyvin? Mielipiteitä siis kaipailisin.

^Mulla nyt ei ole kultsua vaan labradori, mutta asuin koiran tullessa 25 neliön yksiössä eikä se tuntunut kasvattajiakaan häiritsevän. Koiraa kun ei aktivoida ja liikuteta siellä sisällä vaan ulkona, tai se on ainakin mun periaate. Ja meillä ainakin on niin ettei se koira kotona paljon tilaa tartte, on usein samassa huoneessa mun kanssa eli ihan sama vaikka nykyäänkin asuisin pienessä yksiössä. Eli asunnon koolla ei oo väliä yhden koiran kohdalla, oli se koiran koko mikä tahansa. Sit voi vähän jo miettiä jos hankkii toista ja kolmatta isoa koiraa.

Sanin kanssa kesä vierähti ihan mukavasti, lenkeillessä aamuauringon noustessa ja opetellessa uutta. Jotain pikkutemppuja olenkin saanut neidin päähän uppoamaan, mutta ei mitään suurta eikä kummallista.
Uitu on paljon ja Sani ihan innoissaan kun oli mullakin lomalla aikaa sen kannssa touhuta, toisin kuin nyt kun opiseklu kutsuu.
Syksyyn lähetään hyvillä fiiliksillä, ainakin Saninkin puolesta uskallan sanoa niin, tyytyväiseltä neiti ainakin vaikuttaa.

Hei lisää kultsujen omistajia juttelemaan tänne, mä kerron ainakin aina mielelläni Sanin ja omatkin kuulumiseni :-)

Aattelin ihan sellasta kysellä, että onko täällä ketään joka ois ottanu kultsun toiseks koiraks (ja kenties vielä niin että kotona ois ollu ensin pienenpi koiruus)? Haaveilen tosiaan aina isommasta koirasta ton mun tipsun kaveriks mut en sitte tiiä että mitä siitä tulis..tipsu on ollu paljon tekemisissä muiden koirien kanssa, on ollu isompaa ja pienempää ja myös pari pentua on seurana pyörinyt, eli tosiaan toimeen tulee kyllä hyvin mut mitenköhän se pentuaika kun kokoeroa ois kuitenkin aika paljon:/ tipsu on kyllä rautahermoinen ja jaksaa leikkiä ja touhuta eikä näytä vihaista naamaa vaikka ei huvittaiskaan, menee sitten vaan omiin oloihinsa lepäämään. Onnistuiskohan kahen noinkin erikokoisen koiran yhteiselo kultsun ollessa nuori ja vallaton? :)

Heissan piiiiitkästä aikaa! :)

Me ollaan tuplaannuttu. Nykyisin meillä asustaa kaksi kultsi herraa! Vanhempi on nyt n. 1,5v ja toinen lähestyy 7kk ikää. Kesä ja syksy mennyt siis vauhdilla koirien kanssa. Herraset tulevat hienosti toimeen keskenään, ovat kuin paita ja peppu. En ole hetkeäkään katunut toisen koiran hankkimista. Eräät saattaisivat kauhistella, kun menin noin nuorelle urokselle kaverin hankkimaan, mutta meillä ei ole ongelmia ollut ollenkaan, päinvastoin :)

Vanhempi uros on rauhottunut selvästi, se otti miltei välittömästi "aikuisen roolin", aiemman murkkukäytöksen sijasta. Pennun hankinta oli siis lottovoitto joka saralla.

Meillä koirat on täysin eriluonteisia, mikä sinänsä kummastuttaa :D Nuorempi koira on selvästi arempi ja kuuliaisempi, huomattavasti pehmeämpi kuin vanhempi koiramme. Yllättävää kyllä, "pentu" on pienestä asti pitänyt jöötä vanhemmalle, ja osoittaa jos joku ärsyttää. Sinänsä huvittavaa, kun nuorempi on muutoin täysin pehmo tyyppi. Vanhempi ei nuoremmalle valitettavasti laita vastaan, eikä sitä komenna vaikka leikki olisi äitynyt pahoinpitelyn puolelle :D silloin meidän on astuttava kehiin. Nuoremman koiran myötä saatan jopa ymmärtää, miksi kultsien sanotaan olevan "helppoja". Vanhmepi koiramme ei sitä tosiaan ole ollut, se on kova kuin mikä.

Rakenteeltaankin koirat ovat eri kastia. Tuo nuorempi on tietysti vielä täysin rimpula, hoikka ja pitkäkoipinen. Siltikin kuvia verratessa koirat ovat eri maata. Kuvien perusteella väittäisin nuoremman olevan käyttölinjainen, vaikkakaan näin ei ole. Tuo nuorempi on hoikkaa sorttia, ja jos karusti voi sanoa niin "läpipasko". Joku saattaisi jopa kuvitella, ettei koira saa tarpeeksi ruokaa :D Rakenteeltaan nuorempi vaan on hoikkaa sorttia, vaikke kranttukaan ole enää laisinkaan. Nuoremman äiti on kyllä samanmoinen, hintelä ja lihaksikas - johon malliin harvemmin olen kultseissa törmännyt.

Nezza kirjoitti:

Aattelin ihan sellasta kysellä, että onko täällä ketään joka ois ottanu kultsun toiseks koiraks (ja kenties vielä niin että kotona ois ollu ensin pienenpi koiruus)? Haaveilen tosiaan aina isommasta koirasta ton mun tipsun kaveriks mut en sitte tiiä että mitä siitä tulis..tipsu on ollu paljon tekemisissä muiden koirien kanssa, on ollu isompaa ja pienempää ja myös pari pentua on seurana pyörinyt, eli tosiaan toimeen tulee kyllä hyvin mut mitenköhän se pentuaika kun kokoeroa ois kuitenkin aika paljon:/ tipsu on kyllä rautahermoinen ja jaksaa leikkiä ja touhuta eikä näytä vihaista naamaa vaikka ei huvittaiskaan, menee sitten vaan omiin oloihinsa lepäämään. Onnistuiskohan kahen noinkin erikokoisen koiran yhteiselo kultsun ollessa nuori ja vallaton? :)

Itse en pidä ajatusta mahdottomana ottaa pikkukoiralle kultsi kaveriksi. Mielestäni edellytys on että pikkukoira tietää asemansa ja osaa osoittaa koska esim. leikki riittää. Ongelmia saattaa tulla, riippuen kultsin luonteesta. Kultsit ovat pentuina ja murkkuina ajoittan hyvinkin "pönttöjä", ja tuolloin pienet koirat jäävät jalkoihin - ja pahasti. Esim. omaa vanhempaa koiraani ei voinut pentu-ja murkku iässä pitää pienten koirien kanssa, sillä leikin lomassa kokoero oli liian suuri. Vaikka kyseessä oli vain leikki, olisi saattanut toiselta henki lähteä jo pelkästään suuremman koiran vahingossa taklatessa. Sinuna miettisin asiaa vielä. Onko mahdollista viedä tipsuasi esim. suurten pentu koirien luo katsomaan miten koirasi käyttäytyy? Samalla näkisit millaista on suuren pentukoiran leikki, jolloin ehkä näet myös miten pieni liike saattaa vahingoittaa pientä koiraa. Meillä tuo murkkuikäinen "pönttö" painaa reilusti yli 20kg ja on mieletään edelleen täysin pentu.. Eli pentuja ne ovat vielä kauan, ja massaa tulee vain lisää ja lisää vaikka järki jää jälkeen. :)

Oletko ajatellut miten lenkitys toteutuisi? Tipsu ja kultsi eivät välttämättä ole paras mahdollinen parivaljakko lenkeille ja maastoon jo käyttöominaisuuksiensa vuoksi :)

Sellaista aattelin nyt kysyä että oon huomannut meidän 5-v kultsunartulla vatsassa yhden tissin kohdalla n. peukalonpään kokoisen patin. Tämä ei nyt varsinaisesti tänne kuuluisi vaan ehkä paremminkin terveyteen, mutta laitoin nyt tänne kumminkin. Onko muilla ollut samantapaista? Eläinlääkärille tästä on varmaan mentävä...

^ Tohon edelliseen viestiin, tänään käytettiin neiti eläinlääkärillä ja diagnoosiksi tuli, että joko kasvain (tässä tapauksessa kasvaa) taikka sitten suurentunut imusolmuke (pysyy saman kokoisena).. Toivotaan parasta, nyt vaan seurataan tilannetta, onneks Sanin käytös ei ole muuttunu (--:

Saniii kirjoitti:

^ Tohon edelliseen viestiin, tänään käytettiin neiti eläinlääkärillä ja diagnoosiksi tuli, että joko kasvain (tässä tapauksessa kasvaa) taikka sitten suurentunut imusolmuke (pysyy saman kokoisena).. Toivotaan parasta, nyt vaan seurataan tilannetta, onneks Sanin käytös ei ole muuttunu (--:

Toivotaan nyt parasta! Onneksi kävitte eläinlääkärillä :) Hienoa ettei koiran käytös ole ainakaan muuttunut, ja pattikin on ajoissa huomioitu niin koira saa varmasti hyvän hoidon joka tapauksessa :)

^ Juu, kiitos sinulle :-)

Nyt vielä kerron, että ei ole patti kasvanut, eli todennäköisesti vaan on se suurentunut imusolmuke. Ah, mikä helpotus! Aiheesta toiseen, Sanilla oli viikonlopun kaverina täällä valkoinen mittelspitz-uros, aivan ihana tapaus. Piti Sanille seuraa ja tulevat muutenkin tosi hyvin toimeen keskenään.

Kirpeitä talvipäiviä kaikille !! :)