Koirat.com

Ihan hyvin voit käydä näyttelyssä kokeilemassa, vaikka häntä hieman kaartuisikin ylöspäin. Mun omasta mielestä hieman ylöspäin kaartuva häntä on iloisemman näköinen kuin hieman alaspäin kaartuva häntä. Harvemmin häntä on suoraan taaksesojottava. Eri asia on mitä mieltä tuomarit on ja näyttelyssä ratkaisee kokonaisuus yleensä enemmän kuin pienet yksityiskohdat. Enemmän tuomarit katsoo rakennetta ja pääasia on ettei ole pahoja virheitä kuten purentavika. Kannattaa siis käydä kokeilemassa muutamassa näyttelyssä ja jos tuntuu ettei koira pärjää, niin vaihtaa harrastusta ja jos tuntuu, että koira saattaisi pärjätä niin jatkaa näyttelyharrastusta.

Miksi kultsujen ketju on niiiiiiin hiljainen? Onks kellään tommosta alle vuoden ikästä kultsua kotona? Mulla on uros, 7kk, ja haluisin vähän tietää, et onko toi iso vai pieni vai normaalikokonen. Vaikee arvioida, kun ei oo ikinä ennen kultsuu ollut, eikä oikeen kellään tutullakaan. Se on kotonamitattuna 53cm ja 25,5kg.

Heissan kultsu ihmiset :D !
Nyt kun voin ylpeänä todeta löytäneeni oikean osaston niin haluaisin kysäistä muutaman rotua koskevan kysymyksen :) Olen opiskelija ja hankkimassa ensimmäistä omaa koiraani ja kärkikamppailua käyvät parhaillaan kultsu ja englanninspringerspanieli.

eli tässä tulee :)

Sopiiko ensimmäiseksi koiraksi
Kyseessä olisi tosiaan ensimmäinen oma haukkuni. Koen kuitenkin eduksi että olen työskennellyt dog-sitterinä, ja työskennellessäni olenkin saanut hyvin paljon vinkkejä koiran koulutukseen. Joskus lapsuudessani perheessämme oli kyllä koira , mutta ikävä kyllä kaverista jouduttiin luopumaan pikkusisareni allergian takia.

Narttu vai uros?
Onko sukupuolien välillä kovin suuria eroja, kumpi olisi parempi ensikertalaiselle? Olen kuullut puhuttavan että urokset kaipaavat enenmmän huomiota kuin nartut. Pitääkö paikaansa vai onko tämä enemmän luonteesta kiinni?

Asunto
Olen kuullut ettei tämä rotu ole kovin hanakka haukkumaan, pitääkö paikkansa? Sopiiko kyseinen rotu kerrastalo elämään, jos pääsee tarpeeksi usein ulos+ saa tarvitsemansa aktiviteetit? Sanon vielä ettei asunto ole kovin suuri kooltaan.

Luonne ja koulutettavuus
Tietysti tämäkin riippuu yksilöstä, mutta kysynpä nyt noin yleisesti. Ovatko koiranne pusukoneita vaiko jöröjukkia? Miten helposti koiranne oppivat ( tai ovat oppimatta)? Mietin vielä myös pentuaikana olevaa tuhoamista. Miten olette kitkeneet haluja tuhota kämppänne sohvaa :) ?

Liikunta ja aktivointi.
Kuinka usein käytätte koiraanne ulkona ja miten aktvioitte muuten (erityisiä harrastuksia yms.) Itse olen harkinnut aloittavani koiran kanssa canicrossingin ja vaelluksen harrastamisen ( + muu harrastustoiminta , eihän sitä koskaan tiedä mihin tässä intoutuu) . Mitä luulette sopeutuuko kultsu näihin hommiin?

Turkki
Olen saanut hiukan ristiriitaista tietoa koiran turkinhoidosta ja miten usein sitä tulisi harjata, ja mahdollisesti trimmata ... aikomukseni ei ole käyttää koiraa näyttelyissä.

Terveystilanne.
Ovatko omat koiranne/ tuntemanne yksilöt olleet kovin sairaita? (Tähänkin tiestysti voin vaikuttaa valitsemalla pennun hyvistä vanhemmista) onko jotain erityistä johon kannataa pentua hankkiessa ottaa huomioon vanhempien luonteiden lisäksi?

Hinta
Missä mahtaa liikkua kultsujen hintahaarukka yleisesti? ( tiedän varautua ajoissa, että ehtii säästöpossu täyttyä) :)

Hyviä kasvattajia?
Mistä päin oma sydäntenvalloittajanne on hankittu/ tiedätkö hyvän kasvattajan jossain päin suomea joka kiinnittää huomiota muuhunkin kuin ulkonäköön ja valvoo tarkasti millaisia koiria jalostukseen käyttää?

Ruokinta
Millainen koiranne ruokavalio on noin pääpiirteissään? Kuinka paljon rahaa ruokaan menee?

Olen kiitollinen vastaajille jo etukäteen ! :)

Vastailen sulle nyt niiltä osin mitä pystyn, meidän tämän hetkisestä tilanteesta siis. Tosissaan tuo oma kultsu on vasta 7kk ikänen, että kaikkea voi toki tulla vielä vastaan...

Varoitus: ROMAANI!

Mun mielestä kultsu sopii hyvin ensikoiraksi, niinkuin tietysti lähes mikä vaan muukin rotu. Tärkeintähän koiranhankinnassa on se, että tietää mihin ryhtyy ja ottaa mahdollisimman paljon selvää rodusta etukäteen. Käy mahdollisesti tutustumassa livenä rodun edustajiin ja on rehellinen itselleen siinä, onko resursseja antaa koiralle sen tarvitsema määrä tekemistä ja aktiviteettia. Dogsitterin duunista on varmasti hyötyä, oot ainakin tottunut käsittelemään koiria ja ilmeisen innostunut niiden kanssa touhuamisesta. Kouluttamisasioihin kannattaa tarkkaan tutustua ja niitä asioita hiukan kriittiselläkin silmällä lueskella. Kuten ehkä tiedätkin, koulukuntia on monia. Paljon on kiinni siitä, mikä loppujen lopuks sopii just sulle ja sun koiralle, ja sehän selviää vasta sitten kun koira on kotiutunut ja oot oppinut sen tuntemaan! Kiinnostus ja innostus kouluttamiseen on a ja o. Virheitä tulee tehtyä, tai ainakin vääriä metodeja käytettyä, kun kyseessä on ensimmäinen koira. Niiltä ei voi välttyä, mutta on tärkeetä olla valmis selvittämään vaihtoehtosia keinoja, jos ensin kokeiltu ei olekaan sopiva.

Milo on kyllä ihan supernopee oppimaan. Kiipee vaikka takamus edellä puuhun, jos tietää saavansa siitä palkan. Muut tuntemani / tietämäni kultsut on ihan samanlaisia. Ja muutoinkin tuo on helppo koulutettava ollut. Innostuu ja nauttii yhdessätekemisestä tosi paljon, ja jos on toiminut epätoivotusti, niin pienellä ärähdyksellä on tajunnut tekevänsä väärin, eikä oo sen jälkeen samasta asiasta tarvinnu huomauttaa. Poikkeuksiakin toki löytyy, kuten esimerkiks hihnassa vetäminen, joka tuntuu olevan edelleen ajoittain samanlaista kun pikkupentuna, vaikka sitä on ensimmäisestä päivästä saakka treenattu! Tai muiden koirien ohittaminen. Koska kaikki koirat olis vaan niin ihania ja pakko päästä moikkaamaan. Mutta edistystä näissäkin asioissa on tapahtunut ja tottakai koulutettavissa pois. Toisilla helpommin, toisilla vähän hankalamman kautta. Helppo pitää vapaana, pysytellyt alusta saakka suht. lähellä mua ja kattelee vähän väliä et en pääse karkaamaan. Hätä tulee saman tien, jos ei mammaa löydä ja sit lähtee ettimään. (Kunnon murrosikää odotellessa..)
Luonteesta vielä jotain muuta? Hmm. Milo rakastaa tyypilliseen tapaansa kaikkia ihmisiä. Jos sille osottaa huomiota, se kyllä satavarmasti tulee kerjäämään rapsutuksia (pusuja ei kuitenkaan anna kun harvoille ja valituille hehe). Mut osaa rauhottua niiiiin hyvin himassa, ja muutenkin sisätiloissa. On osannu pienestä asti. Se katsoo vaan mua asenteella "aijaa, nyt ei tehä mitään?" ja käy makaamaan. Rakastaa nukkumista ja ihan vaan hengailua. Ihan paras ja ehdottoman tärkeä piirre, mun mielestä, koirassa on just toi rauhottumisen taito. En jaksais hetkeekään semmosta yliaktiivista hyrrää. Ulkona on tosi virkee ja utelias, ja uusiin tilanteisiin sopeutuu vaivatta ja nopeesti.
Mitään tuhoomista ei meillä oo juurikaan harrastettu. Yhtä seinää ihan pikkusen järsi vauvana. Saattaapi olla vielä edessä, toivonmukaan ei.

Mä asuin yksiössä, kun otin Milon. Neliöitä tais olla 35, jos en nyt ihan väärin muista. Mahduttiin hyvin sinne, ei mitään ongelmaa, ja oltais mahduttu myös täyskasvusen koiran kanssa. Myös Milon kasvattaja kertoi asuneensa nuorempana yksiössä kahden kultsun kera. Ei ongelmia. Koirahan ei lopulta tarvi hirveenä tilaa sisällä, kunhan sitä aktivoidaan ulkona tarpeeksi. Kerrostalon ääniin toi oma koira ei oo juurikaan reagoinut koskaan. Lähiaikoina tuhissu pikkusen, mut lopettanut saman tien, kun oon sanonu jotain "ei tarvii"-tyyppistä. Muutin vast'ikään uuteen asuntoon, täällä kuuluu meteliä rapusta aika paljon verrattuna entiseen kämppään. Hiljanen toi koira on silti, joskus yöllä haukahtanut kerran tai kaks, kun on nukkunut sikeesti ja ilmeisesti säikähtänyt kun joku on pamauttanu meidän asunnon ovea. Muutenkin käyttää ääntään tosi vähän, esimerkiks leikkii aina ihan hipihiljaa. Nyt alkanu pikkusen murkkuilemaan, ja saattaa esimerkiks hirrrrveen pelottavalle roskikselle illan pimeydessä tuhista.. Hah.

Kultsu tarttee kyllä ihan kunnolla liikuntaa. Mä käytän tällä hetkellä jotenki näin: 2 x 30-40 min ja kerran vähintään 1,5h mut yleensä pidempään. Aivotyöskentelyä reippaasti liikunnan lisäks Lenkitykset riippuu paljon siitä mitä ohjelmaa mulla on ja myös sit siitä millanen ilma on.. Koirapuistoilu saattaa korvata pitkän lenkin silloin tällöin, jos ite oon vaikka poikki, enkä jaksa kävellä. Metsässä useimmiten käydään varsinki noi pitkät lenkit, saa koira olla vapaana (Ja pyöriä kuralätäköissä - varaudu päivittäisiin pesuihin kurakeliaikana). Jos meen vaan hihnalenkkejä, niin sit ajallisesti ei tuu noin paljoo. Pennun kanssa kun ei oo järkevää pitkiä hihnalenkkejä tasasella asfaltilla tehdä.
Kultsu sopii harrastuskaveriks, vaikka tuskin sä mitään agilitytykkiä saat tän rodun edustajasta. Tosin ei tainnu olla haussakaan? Kokeilla voi kaikkea, ja katsoo mikä tuntuu kivalta. Intoa koirasta varmasti löytyy ja halua oppia uutta. Tai näin ainakin tän oman kokemuksen perusteella.

Turkinhoito vielä.. Mä en oo trimmannu Miloo kertaakaan, ja nyt ekaa kertaa huomaan, että tarvetta olis. Kultsujahan ei mitenkään kovin näkyvästi trimmata, vaan oikee sana olis joku.. Siistiminen tms. Alkaa turkki rehottaa näköjään, kun ikää tulee. Golden Ringin kirjassa (saat kasvattajalta) on hyvät, selkokieliset ohjeet trimmaamiseen. Koira harjataan tarvittaessa, kyllä sä siitä huomaat, kun on tarve. Karvanlähtöaikana useemmin ja semmosella harjalla, joka irtokarvaa ja pohjavillaa kerää itseensä. Sitä nimittäin lähtee.. Ja lähtee.. Ja lähtee..

Pentujen hinnat näyttäis pyörivän siinä 1000-1200e. Oothan löytäny http://www.goldenring.fi tämän sivun. Paljon hyvää tietoa. Myös terveystilanteesta, joka ei kultsuilla mikään ideaalein mahdollinen ole.

En osaa ottaa narttu vai uros-kysymykseen mitään kantaa, koska itelläni ollut kaikki koirat aina uroksia.
Toivottavasti oli jotain apuu. Voit vaikka lähetellä yksityisviestiä, jos haluisit jotain lisätietoo. Noita kasvattajii ei viiti tässä suositella, kun muistaakseni oli sääntöjen vastasta?

//muoks. kirjotusvirheet

Lämmin kiitos kattavasta viestistä ! :) Ihanaa että jokuu vastaa näinkin kattavasti! Otan kyllä sanoistasi vaarin pentua etsiessäni ! Hassua muuten , kun mietin koiralleni nimeä ( jo ennen kuin kirjauduin tälle palstalle) niin Milo oli myös minulla listan kärjessä XD

Jeps tuolla golden ring sivuilla olenkin pyörinyt jo useampaan otteeseen ja kun noita pentuvälityksen tietoja lukee niin olen ihan positiivisesti yllättynyt kuinka tarkaan vanhepien tiedot esim lonkista ja kyynäristä on listätty ( myös hinta näkyy selkeästi )
Monen muun rodun kohdalla kun pentuvälityksen sivuilla näkyy vaan kasvattajan ja vanhempien nimet :/

Toivon teille molemmille mukavaa kesää! :)

ps. jos mieleeni putkahtaa jotain kysymyksiä niin tosiaan sitten laittelen yksityisviestiä tulemaan :) mukava tietää että on henkilö joille näistä asioista voi puhua ! Kotiväki kun tuntuu jo kyllästyneen tähän jatkuvaan koirakuumeeseen XD

Meiltä löytyy 14v kulti (kultsi).
On niin vanha että ei jaksaisi oikein liikkua mutta kyllä sitä virtaakin riittää.

Täältä löytyy 6v kultsu narttu. N tuli mulle kodinvaihtajana. Tullessaan oli järkyttävän lihava ja muutenkin hyvin väsynyt. Nyt melkein 3kk ollut meillä ja laihtunut sekä piristynyt huomattavasti. Jaksaa jo hypätä autoonkin ilman apua. Nauttii olostaan täysillä. Rotu on vienyt sydämen kokonaan joten toinen tilauksessa ensi vuonna jossain välissä kunhan löytyy sopiva uusi kodinvaihtaja. Jotenkin kummasti tullut tykästyttyä juurikin aikuisempiin. Ihan pentua en halua tässä vaiheessa ottaa kun itsellänikin on pieni lapsi joten pentuhaaveilut siirtynee kunhan lapsi kasvaa Löytyykö täältä ylipainoisia kultaisia. Kaivattaisiin vertaistukea tähän "suurin pudottaja" projektiin

Meidän rouvaskoira täytti 10 vuotta keväällä. Näyttelyssä piti käydä kun ilmaiseksi pääsee, mutta neiti alkoi ontua toista etujalkaansa viikkoa ennen näyttelyä. Lääkärissä sitten käytiin ja röntgenkuvista selvisi, että nivelrikkoa on vähän joka paikassa - kyynärissä, toisen etutassun varpaissa ja lonkissa. Spondyloosikin pahentunut. Nyt täytyy sitten elää niin, että katsellaan koska koira alkaa näyttää liian kipeältä. :(

Vanhat koirat ovat ihania ja tuo on kyllä maailman kiltein ja kultaisin mussukka. Nyt se sai kipulääkekuurin mutta pääsee sentään ensi viikolla mökille mustikoita maistelemaan vanhempieni kanssa!

Hei ! Kaipailisin mielipiteitä pennun ulkoilutukseen, eli meillä on viisi kuukautinen uros kultsu, jolla virtaa piisaisi vaikka kuinka. Vapanaa pitäminen ei onnistu joka päivä, joten täytyy käydä kävelemässä hihnassa. Nyt olemme menneet noin 1-2 km, mikä ei tunnu riittävän alkuunkaan. Eli kuinka paljon tätä uskaltaa "lenkittää" ilman että jalat yms. kärsii?

Hei ! Kaipailisin mielipiteitä pennun ulkoilutukseen, eli meillä on viisi kuukautinen uros kultsu, jolla virtaa piisaisi vaikka kuinka. Vapanaa pitäminen ei onnistu joka päivä, joten täytyy käydä kävelemässä hihnassa. Nyt olemme menneet noin 1-2 km, mikä ei tunnu riittävän alkuunkaan. Eli kuinka paljon tätä uskaltaa "lenkittää" ilman että jalat yms. kärsii?

Tidii lähetin tän vahingos kaks kertaa :D

Heippa kaikille!

Me olemme mietiskelemässä kultaisennoutajan (luultavasti nartun) hankintaa kerrostaloon lapsiperheeseen. Osaisiko joku kertoa, miten noin ison koiran lonkat kestävät kolmanteen kerrokseen kiivettäessä useasti päivässä (hissiä ei ole talossa)? Vai onko ihan toivoton ajatus?

Lisäksi kyselisin vielä sijoituskoirista. Meille on tarjottu noin puolivuotiasta sijoitusnarttua, mutta etsiskelemme ensimmäistä koiraa ja olen hieman epäileväinen asiasta. Voiko sijoituspennusta tulla ongelma?

Jos jollakulla olisi kokemusta olisin kiitollisena kuuntelemassa kokemuksianne :)

JennL kirjoitti:

Me olemme mietiskelemässä kultaisennoutajan (luultavasti nartun) hankintaa kerrostaloon lapsiperheeseen. Osaisiko joku kertoa, miten noin ison koiran lonkat kestävät kolmanteen kerrokseen kiivettäessä useasti päivässä (hissiä ei ole talossa)? Vai onko ihan toivoton ajatus?

En ole kultsun omistaja, mutta vastailen silti. Mulla on reilu vuoden vanha labradorinnoutajanarttu kerrostalossa. :)

Portaissa suurin rasitus ei kohdistu lonkkiin, vaan etujalkoihin. Koira on luonnostaan etupainoinen eläin ja portaita alas tullessa entistä suurempi osa sen painosta on etujaloilla. Kannattaa tutustua nivelongelmiin, erityisesti etujalkojen (KYYNÄRÄT ja olat) osalta. Opiskele ainakin miten kyynärniveliä ja lonkkaniveliä arvioidaan (kyynärissä asteikko 0-3 ja lonkissa A-E), mitä BLUP-indeksit tarkoittavat sekä millaisia nivelvaivoja on olemassa ja miten niitä hoidetaan. Käytä edellä mainittuja tietoja hyväksesi pentuetta valitessasi: Tarkastele ainakin pentueen vanhempien ja niiden sisarusten terveystuloksia, vanhempien aiempien pentueiden terveystuloksia sekä sukutaulun koirien tuloksia. Tee kunnollinen pohjatyö ja valitse terveyskriteereihisi sopiva pentue.

Teidän kengissänne valitsisin pentueen, jonka vanhemmat, vanhempien sisarukset ja aiemmat jälkeläiset sekä sukutaulun koirat ovat pääsääntöisesti kyynäriltään 0 ja lonkiltaan A-B. Yksittäiset heikommat terveystulokset eivät haittaa, jos vanhempien BLUP-indeksit ovat yli 100 - kyynärien osalta BLUP saisi olla mieluummin vaikka yli 105. Kannoin omaa koiraani portaissa melko pitkään, mutta välillä harjoiteltiin kuitenkin portaiden kiipeämistä tai laskeutumista. Harjoitukset kannattaa aloittaa sellaisissa portaissa, jossa koiran tassut eivät luista.

Toki vaikka tekee kuinka hyvän pohjatyön, aina voi tulla ikäviä yllätyksiä. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä... Luulin tehneeni hyvän pohjatyön, mutta kuinkas kävikään: mun labbiksellani on kinnernivelongelmia (molemmat kintereet leikattu) ja mahdollisesti jonkinlaisia muutoksia myös kyynärnivelissä (ortopedeiltä kovin ristikkäiset lausunnot). Koirani ei kuitenkaan ole hajonnut kerrostalon portaissa, vaan kyseessä on selvä sukurasite, koska ainakin kahdella sen sisaruksella on vähintäänkin noita kinnerongelmia. Kyynärniveliä ei ole kuvattu vielä yhdeltäkään sisarukselta, joten saas nähdä. Noh, ainakin olen oppinut paljon siitä, millaisiin asioihin kiinnitän huomiota seuraava pentua etsiessäni.

JennL kirjoitti:

Lisäksi kyselisin vielä sijoituskoirista. Meille on tarjottu noin puolivuotiasta sijoitusnarttua, mutta etsiskelemme ensimmäistä koiraa ja olen hieman epäileväinen asiasta. Voiko sijoituspennusta tulla ongelma?

Mun koirani on sijoituskoira, tosin luusto-ongelmien takia sitä ei tulla toivottavasti koskaan käyttämään jalostukseen.

Mieti tarkkaan! Netti on pullollaan kauhutarinoita epäonnistuneista sijoituskokemuksista. Kuulostele miltä kasvattaja vaikuttaa. Sijoituskoiran kyseessä ollessa on tärkeää, että kemiat ja ajatukset kohtaavat kasvattajan kanssa. Jos päädyt sijoituskoiraan, käykää sijoitussopimus tarkasti läpi ennen sen allekirjoittamista. Mä en suostuisi allekirjoittamaan mitään muuta sijoitussopimusta kuin Kennelliiton virallisen paperin tarpeellisilta tuntuvine lisäyksineen.

Me tehtiin mun koirani sijoitussopimukseen kaksi lisäkohtaa: 1) kuka ottaa vakuutuksen, miten sen maksu jaetaan ja kuka on edunsaajana sekä 2) sijoittaja korvaa epänormaaleja sairaudenhoitokuluja koiran arvoon (1100 €) asti. Teinä kysyisin myös miten sijoittajalla on ollut tapana menetellä, jos koira ei olekaan jalostuskelpoinen. Mulla on juuri nyt tällainen tilanen edessä ja vähän jännitän, että mitä tuleman pitää. Sopimuksen mukaan luovuttajalla on oikeus purkaa sopimus, jos vastaanottaja rikkoo sopimuksen ehtoja tai eläinsuojelulakia taikka laiminlyö annettuja hoito-/ruokintaohjeita. Mun kohdalleni osuneesta tilanteesta ei sanota sopimuksessa yksiselitteisesti mitään, joten voin kuvitella, että tällaisissa tilanteissa tulee paljon erimielisyyksiä: Pitääkö luovuttaja koiran nimissään, kunnes sopimuksessa mainittu 3-4 ikävuotta tulee koiralle täyteen? Siirtääkö luovuttaja koiran luovuttajan nimiin ilmaiseksi vai pitääkö vastaanottajan ostaa koira itselleen? Onko ostohinta joku nimellinen summa vai koiran arvon ja vakuusmaksun erotus (eli useita satoja euroja)? Alentavatko todetut sairaudet hintaa, jonka vastaanottaja joutuu maksamaan saadakseen koiran nimiinsä? Jnejne.

Mun koirani kasvattaja-sijoittaja sanoi heti, että saan pitää koiraa kuin se olisi täysin omani. Silti on hyvä ymmärtää, että sijoituskoiran omistajana olet vastuussa jonkun toisen omistuksessa olevasta jalostuskoirasta. Vaikka meidän kohdallamme ei ainakaan toistaiseksi ole suurempia ongelmia ollut, tämä koira jää kyllä silti ensimmäiseksi ja viimeiseksi sijoituskoiraksi, jonka suostun ottamaan.

Lonkat emolla on B:t ja isällä C:t. Kyynäreet 0/0 molemmilla, BLUB indeksit toisella 105 ja toisella 96.

Noista en sen suuremmin tiedä, mutta C toki huolestuttaa ja voisi olla kyllä paremmat.

Kasvattajan mukaan ensin maksetaan koirasta täysi kauppahinta ja pentueiden jälkeen saa sitten rahat takaisin. Ilmeisesti tuossa tapauksessa, mikäli koiraa ei voi käyttää jalostukseen ei rahojakaan palauteta vaan olet jo maksanut koiran itsellesi.

Kasvattaja vaikuttaa kyllä erittäin kokeneelta ja todella mukavalta ihmiseltä, mutta toki tuo huolettaa ja mietityttää. Olisihan oma helpompi valinta. Mutta toisaalta yritän etsiä jo sisäsiistiä pentua ja taas tuossa iässä niitä ei löydy edes kiven koloista..

JennL kirjoitti:

Kasvattajan mukaan ensin maksetaan koirasta täysi kauppahinta ja pentueiden jälkeen saa sitten rahat takaisin. Ilmeisesti tuossa tapauksessa, mikäli koiraa ei voi käyttää jalostukseen ei rahojakaan palauteta vaan olet jo maksanut koiran itsellesi.

Kuulostaa erikoiselta, koska yleensä sijoituskoira sijoitetaan vakuusmaksua vastaan. Vakuusmaksu taitaa olla valtaosassa tapauksia jonkin verran alle puolet kauppahinnasta. Kennelliiton sopimuksessakin seisoo, että vakuusmaksu saa olla maksimissaan puolet kauppahinnasta.

Onko ollut puhetta, että käyttäkö hän omaa sijoitussopimusta vai Kennelliiton valmista sopimuspohjaa? Tuosta erikoisesta vakuusmaksusta päätellen hällä on oma sopimuksensa. Itse en siihen hommaan lähtisi. Kennelliiton sopimus on kuitenkin aina Kennelliiton sopimus, ja sen kyseessä ollessa Kennelliitosta saa apua riitatilanteissa. Mitkä koiran kuluista kuuluvat kasvattajalle ja mitkä teille?

Kukin asettaa omat kriteerinsä terveydelle. Yhden luusto-ongelmaisen takia jatkuvasti sydän syrjällään olevana en lähtisi ottamaan pentua ainakaan noilla tiedoilla, mitä vanhemmista kerroit. Tosin, en tokikaan tiedä mitään muuta kuin nuo mainitsemasi asiat.

Lähetinkin yksityisviestiä vielä aiheesta.

Koiralle kaveria miettimässä, kultainennoutaja yksi vaihtoehto. Lukenut ketjun läpi eilisen ja tämän päivän aikana ja nyt muutama täydentävä kysymys, vaikka aika hiljainen tämä ketju onkin, niin josko jotkut voisivat vastailla.

1. Kultaisennoutajan huonot puolet? Joka rodussa niitä on, tasan on tässäkin, joten mitkä sinä koet tämän rodun huonoiksi puoliksi? Onko se jokin terveyspiirre tai joku koulutuksessa oleva tai ovatko tämän rodun pennut kovia tuhoamaan, haukkumaan, mitä?

2. Edellä tulikin jo kysymys, mutta minuakin kiinnostaa. Onko nartuissa ja uroksissa eroa koulutettavuuden tai käyttäytymisen suhteen?

Hiljaista täällä näyttää olevan, mutta myös minua kiinnostaisi samat kysymykset kuin edellistä kirjoittajaa! Osaisiko joku vastata? :)

Huonot puolet: Karvaa lähtee niin maan perkeleesti ja ympäri vuoden. Arkuutta jonkin verran. Spondyloosi ja nivelsairaudet. Allergiat. Mä katsoin just pentuvälityksen syntyneitä ja tulossa olevia pentueita, eikä yksikään vakuuttanut mua.

Omien kokemusten mukaan uroksissa ja nartuissa on eroja. Tyttökultsut ovat semmoisia kilttejä ja sieviä, poikakultsut hirviöitä teini-ikäisinä. Riippuu toki monesta asiasta, ja olen molemmissa sukupuolissa nähnyt myös muita. Kannattaa kuitenkin varautua koiran kanssa siihen, että se mitä todennäköisemmin sukupuolesta riippumatta on aivan kamala 1-2 ikävuoden välillä (jostain syystä juuri sen ikäisiä koiria on aina eniten kaupan Apulassa ja muilla koiranmyyntipalstoilla..).

Meillehän kävi nyt niin, että Sandran aika täyttyi viime sunnuntaina. Pari viime viikkoa se oli syönyt lähinnä maksalaatikkoa, jauhelihaa ja muita herkkuja, ja viime tiistaina diagnoosiksi tuli vatsan ja maksan kasvaimet. Diagnoosin kuultuaan Sandra lakkasi kokonaan syömästä, ja kunto romahti loppuviikosta. Sunnuntaina nostettiin muru autoon ja vietiin viimeiselle matkalleen.

Ikävä on kamala, Sandra oli meidän ensimmäinen koira ja ihan hirveän rakas.

Kokeillaan nyt itsekin vaikka pentukultsuista mulla ei olekaan kokemusta. :) Tuosta aikuisesta kyllä sitäkin enemmän.

Kultaisennoutajan huonot puolet? Joka rodussa niitä on, tasan on tässäkin, joten mitkä sinä koet tämän rodun huonoiksi puoliksi? Onko se jokin terveyspiirre tai joku koulutuksessa oleva tai ovatko tämän rodun pennut kovia tuhoamaan, haukkumaan, mitä?

Tämä Sisu ei ole koskaan pentuna tuhonnut mitään. Se viihtyy vallan hyvin pehmolelujen kanssa eikä ole koskaan tarvinnut hirveästi aktivointia yms. Se on vaan välillä todella arka ja ohjaajapehmeä, mikä näkyy siinä että kun sitä käskee eikä se ymmärrä mitä pyydetään niin se panikoi ihan kauheasti. Välillä meinaa käydä huonostikin jos se esim. rupeaa liukastelemaan lattialla niin siinä on nopeasti itsekin nurin jos se oikein tohottaa. Ei siis missään nimessä tahalleen, mutta vahingossa hosottaa. Kerran olen jopa pyllähtänyt kesken lenkin maahan, kun se tekee noita äkkipydähdyksiä hajujen kanssa. Se on aika umpiluupää kaveri, mutta käytännössä tosi kiltti ja lempeä. Välillä sen kanssa saa kyllä jankata asioita ennen kuin tajuaa, tämän tosin luulen johtuvan ihan siitä että pentuna sen kanssa ei ole järin temputeltu yms., perusjutut se osaa (istua ja odottaa), mutta ei kauheasti muuta. Eli itse noin ison koiran kanssa kyllä alusta alkaen pitäisin huolta, että se malttaisi tehdä asioita rauhassa eikä hirveällä tohinalla. Se on kyllä tuossa koirassa rasittavinta.

Tosin mun oma rotu on corgi, nehän voi vääntää vaikka "rullalle", jos mielii eikä ne välitä. Sisun kanssa saa taas taistella jopa neljän ihmisen voimin ennen kuin sen saa kellistettyä kyljelleen (eläinlääkärireissu), mikä tuntuu toki kurjalta mutta ei voi mitään koska sitä ei ole koiralle opetettu. Olen yrittänyt nyttemmin sitä opettaa mutta kun ei se millään malta keskittyä vaan ponkaisee heti ylös jos häntä yhtään touhu arveluttaa. Mikä tapahtuu aina.

Tuli eteen mahdollinen tilaisuus ottaa aikuinen metsästyslinjainen noutaja kotiin ja pohdin sen ottoa vakavasti.
Mietin vain tässä, pystynkö tarjoamaan tämän kaltaiselle koiralle riittävästi liikuntaa ja virikkeitä.
Olen ymmärtänyt, että noutaja on jo valmiiksi aika aktiivinen ja tässä tapauksessa käyttökoira tuo oman lisänsä siihen.

Miten paljon porukka "peuhaa" koiriensa kanssa noin keskimäärin päivässä, jotta noutaja saa arviolta riittävästi edes perus tarpeet tyydyttävää toimintaa?

Itselläni on aikaa koiralle lähes rajattomasti, eläkkeellä kun olen... mutta vapaata metsää / peltoa ei ole ihan lähellä, jossa koira saisi omaan tahtiin purkaa energiaansa... autolla tietysti sellaisen äärelle pääsee, mutta tuohan se omat rasitteensa.

Koulutusta yhteistoimintaan molemmat tulisivat samaan reilusti, jos tästä metsästäjän kaveria koitan saada itselleni. Koiran taipumukset ovat vielä itselle kysymysmerkki, eli työsarka on tuntematon.
Se millä riittävyydellä toimintaa pystyy kaupunkilainen tarjoamaan aktiiviselle koiralle, en vielä riittävästi hahmota. Siksi kyselen siis noin keskimääräisen toiminnan tarpeen perään.
En halua koiran ikävystyvän ja kärsivän toiminnan puutteesta, josta se on nyt kuulemma kärsinyt.

Pohdinta on hitusen ympäripyöreää, mutta toivottavasti saatte siitä jotain ajatusta kiinni ja keksitte jotain ajatuksia heittää ilmaan!

Olen jonkun verran työskennellyt valmiiden hirvikoirien kanssa ja ne ovat ihan oma lukunsa... tämä on kuin uuden aloitus.

Lyhesti vahvuudet:
- Aikaa on
- mettäkoiralle luontaista toimintaa metsästyskaudella
- yhteispeliä tullaan harjoittelemaan paljon

Heikkoudet:
- rodun tarpeen ymmärrys
- kaupunkialue


muokkausta.

Koira meni nenän edestä..