Koirat.com

Meillä vieläkin rabies-rokotus ottamatta kun Taavin tassut ei ota parantuakseen..

Mäkin oon tottunut sanomaan pennun iän 16 viikkoon asti viikkoina ja sen jälkeen kuukausina. Sama kai se on miten sen sanoo.. kunhan tulee ymmärretyksi.

Mä täällä oon kokkaillut Taaville sapuskaa. Kohta tuo koira syö paremmin kuin mä ite kun en ehdi itelleni tekemään ruokaa kun sen ruoka vie niin paljon aikaa. Pistin ruskeeta riisiä ja eläinlaupasta ostettua broiskun jauhelihaa ja sekavihanneksia uunivuokaan ja uuniin ja tunti kesti ennenkuin oli liha kypsää.. Ja ensin piti keittää riisit melkein tunnin. Eli aika aikaavievää puuhaa mutta minkäs teet. Eläinkaupasta kävin hakemassa broilerin jauhelihaa ja vaikka sanoin että on herkkävatsainen koira ja on haiman vajaatoiminta eikä siedä rasvaa niin meinas tyrkyttää kaikkea just sellaista mikä ei ois sopinut. Ja suositteli siirtymään kertalaakista nappulasta pois. Mä vaan tiedän kokemuksesta ettei se kannata Taavin kohdalla, pikkuhiljaa parempi.

Lunatic kirjoitti:

gaselli: rakenne kysymys. Koirat voi olla saman kokoisia helposti noin niin kuin korkuudeltaan mutta silti rakenne eri niin painoakin erilailla. Esim. onhan osa vinttareistakin huomattavasti Lunaa korkeampia mutta painavat tyyliin puolta vähemmän... Ei niitä voi oikein verrata. Ei edes rodun sisällä samassa linjassa olevia...

6.8 olis taas kisat meillä... pitäis varmaan mennä treenaamaan vähän ennen sitä. Nyt on ollut ihan tietoinen tauko treeneistä, mutta on se mentävä kentille taas, jos nää helteet tästä vähän hellittäis niin ois mukavempaa, sekä koiralla että omistajalla.

Kiva kun sä edes vastasit mulle. Tuli jo sellanen olo, että miksi oi miksi selitin jotain noin tyhmää, vielä vääränrotuisen omistajana... Mut silti joskus tekee mieli tulla kurkkimaan näitä labukoita kun sellaisen omistin 15 vuotta...

^Pyh, kyllä tänne kaikki mahtuu! Oli sitten entinen omistaja taikka vaan haaveilija. Mä en vaan yksinkertasesti osannut vastata mitään järkevää tohon kysymykseen. Itellä kans tosiaan painava labradori joka ei kyllä todellakaan näytä niin painavalta mitä on.
Itekin käyn aina kattelemassa muiden rotujen keskusteluja ihan silkasta uteliaisuudestani. Ehkä se on sallittavaa.


Pakko sanoa sen verran vielä, että musta tuntuu kuin Bailey yrittäis "esittää" jotakin tolle pennulle. Nykyään tulee nätisti sisälle jos pyydän, ilman mitään houkuttelua. Tätä ei siis ikinä ennen oo tehny. Nyt tulee suoraan sisälle ja kattoo pentua sen ihan koko ajan. Näyttää niinku se esittäs että "osaan paljon paremmin ku sä, ota mallia"

^Jos se yrittääkin jotain sellaista, koittaa olla malliksi. Jos noin suuri muutos tapahtuu kun pentu tulee niin mäkin hankin pennun äkkiä

^ Kyllähän kotiruokaa ja nappulaa voi syöttää molempia yhtä aikaa, kunhan ei vaan anna niitä samalla ruolla. Broiskun jauheliha, varsinkin eläimille tarkoitettu on monesti tosi rasvaista, siinä kun on jauhettuna monesti myös ne nahkat sekaan ja nehän melkein pelkkää rasvaa. Tyhmää sinänsä, koksa broiskun liha itsessään ei olis rasvaista.

Voi antaa juu samaan aikaan ja Taavilla ainakin meneekin alussa samaan aikaan, toinen ateria nappulaa ja toinen kotiruokaa. Tavoite vaan on päästä nappulasta kokonaan pois, mutta kun sitä kerran on vielä se vajaa 10kg niin syököön loppuun, en viitti roskiinkaan heittää tyyristä nappulaa. Mä jotenkin oon kuvitellut että broisku ois hyvin sulavaa ja hyvin siedettyä, mutta jos kerran on rasvaista niin saa nähdä sit miten sopii kun ei tuo rasva oikein ois hyvä juttu kun ei imeydy. Mutta eipä tässä muutenkaan mikään selviä kuin kokeilemalla.

^^
Se koittaa kovasti pysytellä suosiossa

Sitä välillä ihmettelee kun tutut ja kaverit sanoo että hirveesti on koira kasvanu.. Mut nyt ku alkaa kuvia verrata ni onhan se tosiaanki kasvanu On se aika hurjaa että tollanen muutos 6 viikossa!
Nemo 8vko

Nemo 14vko

Nemo on kasvanut hurjasti! Väritys myös muuttunut tosi tummaksi :)

Tässä Mooses 5kk! HIGH FIVE!






Mä tein ton iän laskun myös silleen että laskin 16vk ati ja sen jälkeen sit kuukausina.

Sain tänään kasvattajalta viestiä ja kuvia Mooseksen sisaruksista, niiden nimiksi tuli Nitti ja Natti (??!!). En nyt muista oliko se Nitti vai Natti mutta jommalla kummalla oli eri väriset silmät joten kasvattaja ei aiokkaan pitää koiraa vaan etsii tällä hetkellä sille kotia. Mä en voi ymmärtää... En vois ikinä luopua mun koirasta, ja jonkun niin pienen asian takia? No kai kun ne näyttelyssä käyttää niin vaan ulkonäöllä on väliä. (Ehkä vähän ilkeesti sanottu, mutta suututtaa tuommoinen...)

Mooses myös pelkää meidän rappukäytävän rappuja. Asutaan ekassa kerroksessa niin ei olis kun yhdet portaat. Ollaan harjoiteltu ylöspäin menoa silleen että nostan sen puoleen väliin portaita ja sit annan itekseen kävellä ylös. Alas mennään viellä hissillä.

Härregyyd, neidin 2v synttärit meni aivan ohi!!
Siis 27.7, onneksi olkoon rinsessa!

kuvasarja tuoreesta aikuisesta:

Täälä on painosta puhuttu paljo ennemminki, mutta minkä verran teidän labbikset on painanu 5kk ikäisenä? Sain tänään punnittua Ricon ja se paino 23kg! Just ja just jaksoin nostaa sen Viikois ikää on vajaa 22, eli onko toi paino ihan ok? Rico kuitenki näyttää tosi hoikalta ja kylkiluut tuntuu hyvin. Läskiä siitä ei saa tekemälläkää :)
Mua harmittaa tosi paljo Ricon kasvun kannalta, ku joudun lenkittää sitä pyöräteillä lähes aina.. Jos jätän lenkit väliin, niin toi hyppii seinille ja mä oon aivan naarmuilla. Tehdään korkeintaan 40min lenkki aamulla ja sitte n. 30 min lenkki illalla. Lisäksi pieniä pissatuksia siinä välis. Toki Rico pääsöö välillä avon kotia juoksemaan vapaana, käydään uittamas sillion tällöin ja joskus saa painia kaverin akitan kans :) Mut pääasias liikunta on nuata lenkittämisiä

Sitte kuva menneisyydestä :) Rico on n. 10vk ja siskon rotikka 3v. Tää on vaan niin hauska

^Mä kyllä tuon ikäisenä jo jouduin lenkittämään pitempiä lenkkejä vaikka oppaat sanoi mitä. Taavilla oli tuon ikäisenä niin paljon energiaa ettei kaupunkikoiralla niitä pystynyt purkamaan muuta kuin pitkillä lenkeillä tai koirapuistossa. Lenkit mentiin koiran ehdoilla, että ei mitään väkisin liikuntaa tuon ikäisen kanssa, mutta vaikka aina sanottiin ettei pennun kanssa saa lenkkeillä pitkään niin oli vähän pakko.

Mä en paljoa Baileytä lenkittäny kun menin niin ohjeiden mukaisesti - ja mä kadun sitä. Kun sit vanhempana alotettiin lenkkeily niin se oli ihan hirveetä showta ja tappelua. Edelleen se kiskoo muiden kanssa ku höyryveturi, mun kanssa tulee nätisti. Nyt oon Blaken kanssa ihan vaa kävelly kadun päähän ja takas että se oppis jo nyt vähän kulkemaan. Ja vaikka ei vielä oo rokotuksia niin ollaan jonkunverran muiden koirien kanssa leikitty, ettei tuu tollanen kohko ku Baileystä. Ihan tietosen riskin otan, mutta en halua kahta koiraa jotka saa hepulin kun näkee toisen ihmisen/koiran.

Että mä rakastan kattoa kun noi leikkii yhdessä! Nytkin kiskoo tollasta köysilelua yhdessä vaikka kokoeroa on varmaan se lähemmäs 40kg.

Blake on kyllä ihan hirvee "valittaja". Jos ei asiat mee niinku se haluaa, niin se alkaa huutamaan ja itkemään kurkku suorana. Nytkin Bailey sai ton lelun niin alko huutamaan ku pieni lapsi kun isoveli varasti lelun.

Tässä vielä muutama kuva. Bailey edustaa..

Ihania kuvia täälä
Eldarwen meijän Lulu oli kanssa hirvee valittaja kun tuli meille ja sit jatkukin muutamia viikkoja, nyt on rauhottunu mut valittaa edelleen joskus kun ei saa mitä haluaa.. Se alko sillon kans aina piipittään ihan turhista asioista.. Just jos ei saanu tehä mitä halus niin se vinku pitkiä pätkiä..
Nykyyän se alkaa vinkuun jos sillä on tylsää, eikä kukaan tee mitään mielenkiintosta, mutta on vähentyny paljon!

Voi vitsi näitä teidän pentuja.. Eldarweninkin koirilla kiva kokoero, hauskan näköistä.

Mä kuljetin Taavia ihan surutta monissa paikoissa jo ennen rokotuksia, tavattiin muita koiriakin jotka oli rokotettu ja liikuttiin ympäriinsä. Ja vaikka Taavi on sosiaalistettu hyvin pentuna niin silti siitä tuli aikuisena remmirähjä, mutta ehkä se just johtuikin siitä kun ei enää päässytkään kaikkia moikkaamaan kun pentuna halusin että se tapaa mahdollisimman paljon erilaisia koiria. Ja uros-aggressiivisuuden taas pistän ihan mieshormonien piikkiin, en usko että sillä on mitään tekemistä sen kanssa miten hyvin on sosiaalistettu. Seuraavan kanssa kyllä ohitellaan sit ihan koiria ilman jokaisen moikkaamista, en halua toista remmirähjää. Remmirähinöistä puheen ollen, en edes muista milloin tuo olis viimeks rähissyt.. mun äidin kanssa edelleen saattaa haukkua muille koirille, mutta ei senkään kanssa enää rähise niinkuin ennen. Mun kanssa ei edes hauku juurikaan enää. Ohittaa hyvin nätisti koirat nykyään.

Niin ja mun piti tulla taas sanomaan, että katsotaan tärppääkö nyt, äsken lähti yhdelle kasvattajalle taas sähköpostia..

Uskaltaudunpa minäkin tänne jotain kirjoittamaan. Paljon olen keskusteluja selannut ja ihania koirakuvia ihastellut pitemmän aikaa. Minäkin tahdon!

Kesäkuun puolivälissä meille kotiutui pikkuinen Nelli-neiti, nyt siis 3kk ja noin 2viikkoa. Koirakuume on poltellut kuitenkin enemmän tai vähemmän kovasti viimeiset yhdeksän vuotta (vanhempieni 15 vuotias labukka ja lapsuuteni paras ystävä jouduttiin silloin lopettamaan) ja vihdoin kun pääsimme muuttamaan isompaan asuntoon, sain minä vihdoin toiveeni toteen ja pienen tytön tyllerön elämääni. Mikään muu rotu ei meidän perheen kohdalla tule kuuloonkaan: itse olen kuitenkin labbiskennelistä ja avokilla on kokemusta ainoastaan tästä rodusta. Ja kummatkin tykkäävät labukoista niiiin kovasti, niin luonteesta kuin fyysisestä olemuksestakin.

Neitimme on tuollainen keltainen pieni otus, joka on rauhallinen mutta ihan uskomattoman itsepäinen. Ja pikkiriikkinen termiitti yksin jäädessään (osumaa on ottanut mm. keittiöjakkara, hyllynkulma, miun kengät, kännykän laturi ja pentuportti), mutta isomman puremisvimman pistän hampaiden piikkiin: Varhaiskypsällä tytöllämme on lähtenyt jo kaksi hammasta.

Hieman olen miettinyt tuota ihmelapsemme kokoa, neiti kun on ainakin minun silmääni hieman pienikokoinen. Tällä hetkellä meidän taloudessamme ei vaaka toimi, mutta 3kk-rokotuksessa painoa oli 8,5kg ja tuntuu että muiden kasvatit ovat tuossa vaiheessa painaneet vähintään kaksi kiloa enemmän. Tyttö on kyllä kasvanut sen kilo/viikko-vauhtia ja on muutoin ainakin omaan silmään terve ja hyväntuulinen. Ja syö kuten labbikset yleensäkin (=paljon, ei tunne käsitettä ähky). Äitini mielestä ei ole mitään hätää, tyttö oli pienikokoinen jo syntyessään (13 vauvan pentue, joten ihan ymmärrettävääkin) ja painoi n. 4,5kg meille tullessaan.

Kovasti yritellään opetella tuota hihnassa kulkemista, mutta kun sen pureskelu on pentuhepulin iskiessä paljon kivempaa kuin nätisti vieressä töpöttäminen. Ilmeisesti naapurillani Mirtzellä ainakin on ollut samaa ongelmaa, onko vielä? (Ja Lulu on ihana! Törmättiin tyttöön ja avokkiisi Nellin kanssa pari viikkoa takaperin ja voi tuota meidän neidin riemua kun sai hetken painia suht samanikäisen vaavin kanssa) Pelkään, että kohta pitää ostaa uusi hihna, kun naskalit nakuttavat sitä jatkuvasti.

^No kylläpäs nyt maailma on pieni Samalla kulmillakin kun asustellaan ja tääläkin törmätään.
Ja juu meillä on edelleen lenkillä hihna syöminen ongelma, itseasissa tuntuu että se oli pikkasen vähentyny, mutta kylläpä se edelleen siinä hihnassa jaksaa roikkua. Nyt ollaan yritetty että annettais aina jotain keppejä kantoon kun hihnassa yrittää roikkua, mutta aina ei löydykkään keppiä lähimailtakaan!
Joo avokki kertokin et oli nähny teijät, ja olin niin kateellinen kun olisin halunnu kans nähdä kaksikon leikkimässä

Heissan! Aloin täällä palstalla huhuilemaan kun näyttäisi Labbiksen omistajia löytyvän

Eli olemme perheemme kanssa miettimässä toista koiruutta, 6vuotiaan pk collien kaveriksi. Aluksi mietimme kovasti kultaistanoutajaa, mutta jotenkin ajatus hairahtui labbikseen ja tämä rotu lämmitti mieltä enemmän kuin kultsi.
Onkos täällä monella pieniä lapsia? Meillä kun on 8vuotias ja nyt 5kk täyttävä neiti, niin tahtoisin kuulla vielä kokemuksia labbiksesta ja lapsista. Nuorin on todella pieni vielä, tiedän, mutta mietimme koiraa tähän hetkeen, sillä vielä nyt tämä meidän collie vanhus varmasti hyväksyisi mutkitta uuden tulokkaan ja jaksaisi ehkä jopa riehaantua välissä nuoren mieliksi. ja toinen pointti on hyvin yksinkertainen, nyt itse olen vanhempainvapaalla eli pennun ei tarvitse heti jäädä yksin ja koulutuksen alkeet tulisi kotoa käsin pikkuhiljaa.
Mutta kuinkas paljon labbikset kärsii eroahdistuksesta?! tai tietysti tämä on yksilökysymys, mutta kuinka yksin jääminen on teidän labbiksiin vaikuttanut? sillä mietin myös tätä, että onko se sitten myöhemmin liian kova pala nuorelle koiralle, kun alussa on lähes aina joku kotona ja sitten yhtäkkiä päivät tuleekin viettää vain koirain kesken.

Ja lopuksi ihan yleinen kysymys: kun tämä meidän vanha herra on uros, (hyvin kiltti ja tulee kaikkien kanssa toimeen) niin kumpi voisi olla meidän kannalta järkevämpi narttu vai uros?
Laittaakos nuori labbis uros sitten vanhuksen kenttään samantien kun siltä tuntuu? ja maailman tyhmin kysymys: mutta siis miten ihmeessä ihmiset pitää kumpiakin samassa talossa, narttuja sekä uroksia ilman että tulee vahinko pentueita?? Kun narttu labbis voisi olla hiukan pehmeämpi(kö), kuin nuori uros, mutta voisi olla ihmeellisen näköinen sekoitus:puikkonokka labbiksia..
Kiitän jo etukäteen, kun jaksatte jakaa mielipiteitä ja omia kokemuksia!

Tervetuloa palstalle kaikille uusille.

^Labbis on ihanteellinen lapsiperheen koira, on lempeä ja varmaan myös lapsien kanssa kasvava pentu oppii olemaan lasten kanssa, meillä kun on se ongelma, että pienet lapset jyrätään koko labbiksen massalla alle kun niitä rakastetaan niin kovasti. Eli ei oikein tajua sitä omaa voimaansa kun niin harvoin näkee lapsia. Mutta siis missään nimessä labbis ei ole lapsen koira, sillä on voimaa ja massaa niin paljon aikuisena, että alle teini-ikäiselle en itse ainakaan ikinä antaisi ulkoilutettavaksi vaikka käyttäytyis miten hyvin, se kun kerran tempaisee niin pahasti käy lapselle.

Labbikset kai aika yleisesti purkaa yksinoloaan tuhoomalla. Harvan labbiksen oon kuullut haukkuvan tai huutavan yksin ollessaan. Meillä ainakin se yksinolo purkautui kämpän sisustamisella, koira söi pentuna ihan kaiken ja vähän ylikin. Kuulemma aika yleistä tällä rodulla. Ja hyvin oli harjoiteltu yksin oloja neljän viikon ajan aikaa pidentäen, silti kun palasin töihin niin tuhoominen alkoi.

Jos otat nartun ja nykyinen uros on leikkaamaton niin leikkauta ihmeessä jompi kumpi, mieluummin se narttu. Uros labbis varmasti tulis toimeen toisen uroksen kanssa, en tiedä miten yleistä labbiksilla on uros-aggressivisuus uroksilla, mutta mun uroshan ei siedä vieraita uroksia ollenkaan. Mutta ne jotka on pennusta asti tuntenut sietää hyvin. Eli sen takia itsekin uskallan harkita toista urosta. Ja en tiedä tuosta nartun pehmeydestä.. kokemusta toki ei ole kuin tästä yhdestä uroksesta, mutta oon kuullut että nartut osaa halutessaan olla todella hankalia. Eli en menis sanomaan, että narttu olis helpompi.. Myös uroksilla on ne omat juttunsa, meillä ainakin asustaa erittäin jäärä tapaus, nuorempana ihan täysi muuli, nykyään vähän vähemmän mutta edelleen osaa oikutella jos sille päälle sattuu.

BiuX: Labbis ja lapsi... kyllä toimii, ainakin meillä.
Meillä oli siis Luna jo ennen kuin lapsi syntyi ja nyt lapsikin on jo 1 vee 7kk. Luna ei ole tehnyt elettäkään että olisi vihamielinen tms. lasta kohtaan. Pikemminkin alistuu pojallemme melkein paremmin kuin meille pahimpina junnu aikoinaan.

Tässä pari kuvaa vielä miten hyvin tämä yhdistelmä meillä toimii:



Ei toki anneta lasta koko aikaa rönytä koiran päällä, mutta toki saa halailla yms. koiraa meidän valvonnassa.
Poitsumme osaa jo hyvin pitää puolensa ja työntää jo ihan voimalla Lunan edestä jos haluaa johonkin ja Luna könöttää edessä. Tai jos Luna hösöttää vaikka vieraita niin Eetu änkee sinne sekaan kanssa ja työntää Lunaa edestään että pääsee itse vieraiden suosioon.
Toki muksahduksia on käynyt moniakin juurikin Eepi78:n selittämällä tavalla eli se heiluva häntä(on meillä yhtä kuin heiluva takamus) välillä kaataa kyllä "heikommat". Luna kyllä menee "pyytämään anteeksi" jos poika muksahtaa sen toimesta. Eli käy antamassa pusun poskelle.

Mä voisin kuvitella että jos mulle tulis lapsi, niin Taavi suojelis ja hoivais sitä. Se on mun kavereidenkin lapsia kohtaan niin huolehtivainen, jos lapsi itkee niin Taavi menee lohduttamaan, se myös pitää huolen ulkona, että lapsi ei mene liian kauas ja paimentaa sen takaisin laumaan tai sit kulkee itse perässä ja vahtii mihin se menee. Ja tosiaan viime kesänä kaverin mökillä Taavi meni makaamaan kaverin tytön viereen patjan päähän lattialle, makas siinä valppaana niin kauan kunnes tyttö nukahti, kun se nukahti niin Taavi ei liikahtanut mihinkään vaan makasi edelleen ja torkkui. Rentoutui vasta sitten kun tyttö kannettiin omaan sänkyynsä. Ei kyllä mitenkään raivolla siis vahtinut, ei ollut moksiskaan kun kaveri nosti tytön sänkyyn vaan oli lähinnä helpottunut, että hänet vapautetaan tehtävästä

Mä sain taas eilen töissä kommenttia yhdeltä, että oon hullu kun otan toisen labbiksen. Nojoo, voin mä ollakin, mutta miksen vois ottaa? Onhan se tietty varmasti haastavaa yksin kahden koiran kanssa, mutta en mä koe sen rajottavan mun elämää yhtään sen enempää kuin tää yksikään. Ja miks mun pitäis enää odottaa? Oon odottanut nyt muutaman vuoden sen pennun ottamisen kanssa että Taavi rauhottuu, nyt se on rauhottunut ja itse koen olevani valmis toiseenkin. Kieltämättä itsekin välillä ajattelen, että mitä mä oon tekemässä, mutta en kai nyt sentään mitään ihan älytöntä Suurella osalla mun tuntemista usean koiran omistajista on kuitenkin se toinenkin osapuoli apuna koirien kanssa. Mutta eipä luulis kauheen hankalaa yksinkään olevan..