Koirat.com

^Tottakai, mutta totakin "kurssia" mainostettiin lähinnä tapana tutustua muihin koiriin, ei niinkään pentukurssina tai minään sellasena. Mä en edes kutsuis sitä kurssiks.

Kyllä tossa lähellä joku järjestää jotain kursseja kerran ja jouluna, mutta kun siellä käytiin niin se meno oli niin.. En mä tiiä. Ei vaan tuntunu uudet olevan ollenkaan tervetulleita ja se tehtiin selväks. Ja ainoa mitä me tehtiin oli että käveltiin koiran kanssa parikytmetriä ja saatiin vinkkejä ruokinnassa koska teen sen väärin jne. Se oli siinä.

Autoa mulla ei ole, enkä ala kyllä bussilla ajamaan 60km lähimpään toiseen kurssipaikkaan.. Tämän takia me tyydytään nyt tähän pelkkään kotikoulutukseen kunnes päästään muuttamaan johonkin missä olis jopa ihmisiä.

Joo noissa labradori lehdissä näkee että Follieksen koirat on pärjännyt näyttelyissä. Ne pidetään kyllä muhkeassa kunnossa. Mullehan se kasvattaja ilmoitti että mun pitää lihottaa Mooses sitä näyttelyä varten. Saa nähdä miten Follies Neville (Mooses) pärjää Lohjan Puppies And Veteran -showssa. Mitä mulle on sanottu että ne pentunäyttelyt on leikkiä? Mut kokemusta me sieltä lähdetäänkin hakemaan.

Elinann_ kirjoitti:

kaikista hienoin oli se yks Follies joku, kuitenki venäläinen koira.

Venäläinen ?? Hääh??? Ihan suomalainen kasvattaja..

Pääseekö sinne Sipoon koirametsään julkisilla? Mulla kun ei ole autoa käytössä. Mut olisin kiinnostunut tulemaan! Kuhan ei mee liian vaikeeksi se kulkeminen.

Joo siis meidät on "naurettu ulos" näyttelyistä kun vien laihassa ja lihaksikkaassa kunnossa olevan labukan näytille. Pitäisi kuulema lihottaa jos näyttelyyn aikoo viedä. Sitä en koskaan suostu tekemään, kun näköjään muutenkin tuo repsahtaan opeasti tuo paino ja sitä on tosi vaikea saada tuolta pois!! Mutta en käsitä kyllä niitä labbislehden näyttely"tankkeja" ja sitten niitä joideinkin tietojen mukaan käytetään käytännönmetsällä... miten??
No joo, tästä saa aina vääntää tästä asiasta ja kukin tehköön niin kun parhaaksi näkee koiransa näyttelytuloksen eteen.

Koirapuistossa toissa päivänä miehelleni joku alkoi avautua että pitäisi laihduttaa koiraamme(taas näitä minä tiedän kaiken tyyppejä ) mutta kokeiltuaan Lunaa kongreettisesti sanoikin, ettei tämä kyllä mikään lihava ole, selkäranka ja kylkiluuthan sille tuntuu! No nii-in! Kannattaisko ensiksi selvittää asiat ennen kuin hutkii niitä kommentteja. Toki mies oli sanonut että pari kiloa on tulltu kesällä ja niitä tässä sulatellaan. Tämä toinen mies sitten kummasteli että onpas lihaksikkaan oloinen koira ja mietti miten se ne lihakset on saanut. No mieheni sanoi sitten että koira harrastaa agilityä ja vesipelastusta. Oli mies sitten vaan ollut että "ilmankos!"

Lunakin on tosi raskas edestä ja siksi se saa aina näitä läskikommentteja osakseen... varsinkin agikentillä. Meillähän yhdissä agikisoissa tuomari halusi kisojen jälkeen puhutella ja halusi nähdä Lunan. Kokeili koiran läpi ja sanoi vaan, ettei se ollutkaan lihava, näytti vaan siltä... Pahamieli tulee aina itselle kun kuulee noita kommentteja, kun kaikkensa tekee että koira voisi hyvin ja olisi hyvässä "lihassa" treenejäkin ajatellen... Siksipä olenkin alkanut haaveilemaan että se toinen koira voisi joskus olla käy-linjan labbis! Jos sitten joskus sellaisen kukaan kasvattaja mulel myy kun en mehtästystä ja siihen liittyviä juttuja aio harrastella... Muita juttuja kylläkin.

Minuukin hieman hirvittää nämä painojutut. Nelli on hoikka labbikseksi (pikkuinen ja siro on emäkin). Eläinlääkärikin sanoi, että tytöstä tulee nätti, mutta siro ja kehui sen jälkeen, että saa ollakin pentuna hoikka, niin luuston kehityksen kanssa ei tule ongelmia. Sen jälkeen ell kertoi kauhutarinoita hulkkimaisesta näyttelylinjaisesta labukasta, joka oli käynyt vastaanotolla. Kuulemma järkyttävännäköinen mörssäri. Rakastan tuota eläinlääkäriä ihan kamalasti. <3

Ja sitten koirapuistossa labbismammat haukkuvat meidän Nellin alipainoiseksi ja kovaan ääneen päivittelevät, kun en selvästikään anna tarpeeksi ruokaa (annanpas! Mutta tuo kasvaa kamalaa vauhtia ja liikkuu ja en minä halua siitä mitään punkeroa!). Noista kommenteista tulee todella paha mieli ja välillä tekisi mieli sanoa ilkeästi heidän punkerokoiristaan, mutta ihan vielä en sille tasolle ole vajonnut. Katsotaan millaista kommenttia tulee tänään koirapuistossa. Ärsyttää ihan kamalasti ja loukkaa, kun muut arvostelevat kasvatustapaa. Voin sanoa, että onnellisempaa pikkuotusta saa etsiä.

Meillä on vaaka kotona rikki, joten tämänhetkistä painoa en osaa sanoa, mutta tasan 5kk iässä tuo painoi 18,9kg. Painoa tullut reilu kilo/kk, joka on kuulemma ihanteellinen painonnousu pennulle. Nyt veikkaisin, että mun pallero painaa vähän päälle 20kg.

Näyttelyyn oon ajatellut sen kanssa mennä, sitten kun virtaa on hieman vähemmän ja pentujen teettäminen tulee ajankohtaiseksi. Käydään katsomassa mimmonen mun koira on ja onko siinä edes emäainesta. Mutta jonkun hylätyn se varmaan saa, jos se on pysynyt hoikassa kunnossa. Ja se harmittaa jo etukäteen. Ja se ettei tuo koira osaa seistä sillain näyttelytyyliin, aina se pamattaa se peppunsa maahan ja kun yritän masusta nostaen saada sen seisomaan niin takajalat harottaa rumasti. Ja minä oon tätä yrittänyt sillä treenata ihan taaperosta lähtien, se ei vaan mene sillä jakeluun. Kaikki muut käskyt tuo oppi todella nopeasti, mutta ei seisomista. Onko kellään vinkkejä?

Tuli myös koiranäyttelystä mieleen eräs kerta, kun isi oli jonkun näyttelytuomarin kanssa ollut hirvimetsällä. Mukana oli ollut vanhempieni musta labbisuros, Jeri, verikoirana. Tuomari oli seurannut aikansa Jeriä ja todennut sitten isälle, että koiraksi äärimmäisen komea ja hyvännäköinen yksilö, mutta labbikseksi turhan hoikka ja lihaksikas (?). Oli vetänyt isän hiljaiseksi. Meidän toinen labbiksemme noihin aikoihin oli lievästi ylipainoinen narttu, ilmeisesti se olisi käynyt labbiksesta. En kyllä ymmärrä miksi eläinlääkärien ja näyttelytuomareiden näkemykset "hyvästä" labbiksesta ovat niin poikkeavat.

Meillä kans Bailey saa kommentteja siitä miten lihava se on, koska se on tollasen massiivisen muotonen. Jos vaan kattoo eri suunnasta niin kylkiluut ja jopa.. lonkkaluut? No, mitkä onkaan näkyy ihan hurjan hyvin.

Mä en vaan yksinkertasesti saa tätä koiraa syömään mitään. Kyllä se syö sitkun paripäivää on paastonnut joka ruokailun jälkeen, mutta eipä se paljoa painoa sillä kerää. Ja kyse on ihan silkasta nirsoilusta, karkit ja muut kun kyllä varastetaan pöydältä ja syödään.. Mutta ei ruokaa. Raaka liha menee, mutta jos meen sotkemaan yhtään mitään sen lihan joukkoon niin ei takuulla koske.

Tällä hetkellä itseasiassa kuuluu keittiöstä että Bailey on syömässä! Eihän siinä mennytkään kuin 2 päivää ja yötä taas.. Koko viimeyö meni siinä että se oksensi tyhjää mahaansa kun oli nälkä.

Blake taas on niin ahne, että se syö ihan kaiken. Luulen, että jos jättäsin ruokasäkin niin että se pääsis siihen niin se söis niin kauan että halkeis. Blaken ahneudesta ehkä kertoo se, että Bailey oksensi ruokansa ulos tossa jokupäivä, niin Blake oikeen murisemalla ajoi Baileyn pois herkkujen ääreltä ja pisteli sen oksennukset sitten suuhunsa.. Yök.

Itse en kyllä kasvuiässä olevaa koiraa alkaisi turhaan lihottamaan näyttelyä varten. Jos kasvattaja tosiaan haluaa, että koiraa lihotetaan näyttelyä varten voi sen tehdä myöhemminkin sitten, kun pahin kasvuvaihe on ohi n. vuoden iässä. En alkaisi leikkiä luuston kehitysvaiheessa painon kanssa, koska koira joutuu sitten kärsimään koko loppuelämän mahdollisista luusto-ongelmien aiheuttamista kivuista. Kannattaa vaan uskoa eläinlääkäriä enemmän kuin kasvattajaa, koska eläinlääkäri on enemmän tekemisissä näiden sairaiden koirien kanssa.

Mä jätän mieluummin näyttelyt kokonaan väliin, kuin lihottaisin koiraani näyttelyiden takia, vaikka kasvattaja käskis lihottaa. Oli ikä mikä tahansa. Suurin osa noista "menestyneistä näyttelylapukoista" on mun mielestä ihan hirveitä.
Mieluummin se koiran terveys ja hyvä olo kuin joku titteli ja parit palkinnot kaapissa.

Mitään en näyttelyistä tiedä ( tai siis yksi näyttelykokemus ), mutta nuo näyttelyissä pärjäävät labbikset on aivan hirveän näköisiä tankkeja. En kyllä minäkään lähtisi koiraa pentuiässä lihottamaan jotain näyttelyä varten, sanoi kasvattaja mitä hyvänsä.

Hitsi kun löytäis vihkosen johon kirjasin meidän koiran painon kehitystä ( tiedän että olen sen säilyttänyt), laitan yleensä kaikki niin varmaan talteen etten niitä löydä (ehkä koskaan) .

Birdie kirjoitti:

Venäläinen ?? Hääh??? Ihan suomalainen kasvattaja..

Niin kasvattaja kyllä on suomalainen, mutta se koira on Venäjällä. Ja minun mielestä melko hienossa kunnossa. (: Sellanen keltanen uros kuitenkin.

QUIQUI kirjoitti:

Käydään katsomassa mimmonen mun koira on ja onko siinä edes emäainesta. Mutta jonkun hylätyn se varmaan saa, jos se on pysynyt hoikassa kunnossa. Ja se harmittaa jo etukäteen

Ei se hoikkuus tarkota, että se hylätyn sais. Todennäköisesti (jos se siis muuten näyttää hyvältä), se saa EH:n ja maininnan, että massaa pitäis olla enemmän. ;) Tai jotain vastaavaa, näin niinku oman kokemuksen mukaan.

QUIQUI kirjoitti:

se pamattaa se peppunsa maahan ja kun yritän masusta nostaen saada sen seisomaan niin takajalat harottaa rumasti. Ja minä oon tätä yrittänyt sillä treenata ihan taaperosta lähtien, se ei vaan mene sillä jakeluun. Kaikki muut käskyt tuo oppi todella nopeasti, mutta ei seisomista. Onko kellään vinkkejä?

Kokeilepas palkata siitä että se seisoo ihan satunnaisesti ja missä tilanteessa vain. Se voi tuntua ehkä typerältä heittää palkkaa naamaan siitä, että koira vain seistä tököttää ja kattoo, mutta palkkaa. Älä aluksi välitä asennosta yhtään mitään, palkkaat sen vaan aina kun se seisoo sekunninkin. Tässä naksutin on hyvä apu, koska sillä saa tarkasti sen seisomisen palkattua. Kun se alkaa hoksaamaan seisomisen idean, liität siihen käskysanan. Ja kun sen kaikki neljä jalkaa pysyy jossain asennossa maassa ja asento on seisomista, niin alat sitten miettimään sitä, miten se seisoo. Pienillä liikkeillä eteen ja taaksepäin, koiran asentokin muuttuu vain hyvin vähän kerrallaan, jolloin jossain vaiheessa se seisoo hyvin. Sitten alat palkkaaman oikeasta asennosta. ;)

Samanlainen temppu se kuitenkin on kuin muutkin. Tässä on hyvä linkki näyttelyitä ajatellen.

Mun mielestä tuomarit on alkaneet antamaan enemmän noottia lihavista koirista kuin aikaisemmin. Tai sitten on vaan ollut onni matkassa kun ollaan osuttu sellaisten tuomareiden arvosteltavaksi
Käytiin SNJ:n päänäyttelyssä Lohjalla, ja ERI tuli, ei sijoitusta. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen, saatiin hyvä arvostelu ja tyttö oli tosi hienosti vaikka porukkaa ol hallissa niin että seistiin melkein päällekkäin.
Meidän tyttö on n.52cm korkea ja painaa about 30kg, viimeksi punnittaessa 28kg mutta uskon että painoa on tullut vähän lisää.
En minäkään lihoittaisi koiraa näyttelyyn, massaa haetaan lihaksesta. Snorkeninkin on nyt aikuistuttuaan tosi jykevä edestä, ja matalaa ja pitkää mallia, joka antaa kuvan siitä että se olisi lihavempi kuin on. Kylkiluut kuitenkin tuntuvat helposti.

Jännää miten koira voi parissa vuodessa harmantua näin paljon.

2009

2011

Tässä vielä yksi

^ Ohhoh! Kunnon papparainen hellu toista.

Mä en myöskään ressaa näyttelyistä, kyllä mä haluaisin niissä joskus käydä (ja vielä käynkin), ihan vaan että saa vähän kommenttia koirastaan. Vaikka mullehan se on paras, sanoivat muut mitä hyvänsä :)

Thelma oli tänään ekaa päivää koirapäivähoidossa. Mä olin ajatellut että me oltais kävelty hoitopaikasta kotiin, kun sieltä kulkee mukava metsä melko lähelle meitä. No mutta kun hain koiran, jaksoi se tuskin mulle häntäänsä heiluttaa, vähän nuolasi. Käveltiin bussipysäkille sitten, kun ajattelin että eihän se jaksa - niin se lysähti siinä pysäkillä jo makaamaan. :D Kouluttaja sanoikin kyllä aamulla, että pitää varautua väsyneeseen koiraan, koska harvoin ensikertalaiset osaa rauhoittua päivän aikana (vaikka rauhoittumishetkiäkin siis hoidossa on.) No, kuulemma kaikki koiruudet olivat Thelmaan ihastuneet kovasti (tottakai;)) ja olivat käyneet lenkillä, gongista syöty aamupala, kouluteltu hieman, nenätyötä sekä kavereiden kanssa leikkimistä. Eihän mulle jäänytkään sitten loppupäivälle mitään tekemistä. No joo, saanpahan tehdä ruokaa rauhassa Tossa koira nyt kuorsaa sohvalla.

muoks, kaksoisviestit poies.

^
Miten niin papparainen eihän se ole kun 9v. .Itse asiassa ei uskoisi tuon ikäiseksi kun on niin pirtsakka ja todella terve koira ( koputtelee puupäätään).

gonna, tosi hieno labbis, just sellanen mistä mä tykkään! Ja harmaantuminenhan on vaan tyylikästä

Käytiin Blaken kanssa tuolla läheisellä kentällä vähän harjottelemassa luoksetuloa ja muita perusjuttuja. Että kun tuo osaa niin hyvin! Vaikka siellä oli jotain frisbeenheittelijöitä niin Blake ei lähtenyt sinne. Ja jos meinas lähteä niin yks puhallus pilliin riitti ja koira tuli takasin. Toivottavasti saan Baileyn joskus ymmärtämään saman..

Kun oltiin kävelemässä takas niin iso joukko ihmisiä tuli meitä vastaan ja ihasteli Blakea. Kysyivät että minkä rotunen tää on, ja kun vastasin että Labradorinnoutaja, vastaus oli että "mitä?! muttakun täähän on ihan valtavan kokonen!" Joo, no, se on vasta 19 viikkoa..

Mulle taitaa osua kaks tällästä aika massiivisen kokosta urosta, että ehkä tehokoulutus hihnassa ja muussa on ihan paikallaan.

Eldarwen

Kona kiittää ja kumartaa ( emäntä kans ).