Koirat.com

Tänne vaan! Kyllä meitä kiinnostaa. Ihana vaan lukea teidän "pentuarkea".

Mulla noita ristiriitasia tunteita tulee edelleen vaikka molemmat koirat on jo täyskasvusia.
Bailey on maailman komein, ihanin ja mahtavin koira kunnes se taas joku kaunispäivä ryntää tonne kadulle. Se on meillä ainoa asia joka ei ole hallinnassa. En vaan yksinkertasesti voi luottaa Baileyyn kun se on vapaana. Luulen että jotkut kyllä kiertää meijän pihan kaukaa. "Se missä asuu se hullu labradori ja se kiljuva akka"

Blake on myös maailman ihanin koska se on niin kiintynyt muhun ja voin luottaa siihen täysin ulkona. Voisin helposti pitää sen vapaana keskellä vilkkainta liikennettä ja tiiän että se tulee mun vieressä. Mutta joskus sen tuhoamisvimma koettelee hermoja.

Joskus sitä tulee tännekkin sanottua että miten paljon helpompaa koiraton elämä ois. Ja niinhän se varmaan ois, mutta koirattomasta elämästä puuttuis se tärkein asia jota ilman ei vaan enää voi olla.

Eldarwen kirjoitti:

Tänne vaan! Kyllä meitä kiinnostaa. Ihana vaan lukea teidän "pentuarkea".

Samaa mieltä! Varsinkin kun sullakin on tuommonen pieni pallero, niin on mielenkiintoista lueskella toisen pennun arkea.

Ylipäätänsäkin mua kyllä hurjasti kiinnostaa lueskella ihan aikuistenkin hauvojen juttuja.

Enää yksi yö!

Enya^, onnea pennusta ja tsemppiä ensimmäisiin päiviin!
Itse voin ainakin yhtyä eepin ja muiden kertomuksiin ensimmäisten päivien rankkuudesta, itselläni oli kokoajan itku herkässä(pääasiassa huonosti nukuttujen öiden takia) ja tuli sitä parina iltana itkettyäkin, että mitä on tullut tehtyä kun tollaisen elukan oon itselleni hommannut. Kun hommat alkoi rutinoitua niin elämästäkin Felixin kanssa tuli huomattavasti helpompaa eikä pennun hankkiminen enää kaduta alkuunkaan, vaikka kyllähän se hermoja osaa edelleen aina silloin tällöin koetella.. Mutta on se silti meidän pieni ja rakas pallero

muoks. vähän muistelukuvaa pikku-Felixistä 6,5vk

Mä myönnän myös että niin Taavin kuin Aaponkin kanssa on tullu itkettyä, lähinnä varmaan just sitä väsymystä niistä huonosti nukutuista öistä. Nyt selvästi alkaa helpottaa, yöt saa nukkua ainakin suurin piirtein ja pentukin on jotenkuten oppinut tavoille, ei oo todellakaan enää niin kamala mitä oli vielä viikko sitten. Ehkä Aapokin alkaa päästä meidän rytmiin ja olemiseen sisälle ja sekin helpottaa.
Tiedän kyllä että niitä itkuja tulee vielä monet.. Taavin kanssa niitä koettiin useita kertoja, ensin väsymisen takia, sit sairastelujen takia, sit tuhoomisen takia, mitähän vielä.
Mutta nyt voin tällä hetkellä sanoa että en koe rankaksi elämää näiden kahden kanssa vaikka vienkin erikseen ulos vielä tässä vaiheessa. Mutta tää on se mistä mä nautin, eläinten kanssa olemisesta. Ja se on se mun harrastus.

Aapo oli mulla tänään koko päivän töissä mukana. Sai hellyyttä ja ihastelua roppakaupalla. Käyttäytyi erittäin mallikelpoisesti ja sai kehuja että onpas rauhallinen pentu (kröhöm! mä sanoin että se vaan huijaa.. on vieraskoree!) Yhdet pisut teki töissä sisälle ja senkin oman pyyhkeen päälle hienosti niin ei mun tarttenut alkaa luuttuamaan lattiaa. Kaikki muut hädät teki hienosti ulos. Taavi joka ei ikinä tuu rappukäytävään ilman hihnaa ja ilman lupaa niin änkes meidän mukaan aamulla, mulla teitty vähän kestää ton pennun kanssa tuo ovesta ulos meneminen niin ennenkuin ehdin saada oven kiinni niin Taavi livahti mukaan rappuun, jouduin ihan työntämään sen takas sisälle. Ja ei tosiaankaan oo tollasta tehnyt kuin joskus pentuna että ryntää rappuun ilman että oon sen kanssa lähdössä ulos, se kyllä tietää että kun hihna on kaulassa niin se lähtee ulos, muuten ei. Toinen ois halunnut mukaan töihin. Tietty se varmaan haluais uloskin Aapon kanssa yhtäaikaa, mutta kun en voi vielä viedä kun joutuu tota rääpälettä vielä kantamaan, en pysty samalla Taavia viemään. Ja sit taas Taavi ei jaksa vaan olla paikallaan kun taas pentu vaan tutkii asioita ja kulkee pienen matkan kerrallaan. Ehkä pian jo päästään yhdessä kaikki ulos, edellyttäen että tuo pentu oppis kulkemaan jossain vaiheessa portaita. Vielä ei toki saakaan, mutta parin viikon päästä vois jo alkaa yrittämään, multa loppuu kohta jo voimat kantaa sitä.

Eldarwen kirjoitti:


Blake on myös maailman ihanin koska se on niin kiintynyt muhun ja voin luottaa siihen täysin ulkona. Voisin helposti pitää sen vapaana keskellä vilkkainta liikennettä ja tiiän että se tulee mun vieressä. Mutta joskus sen tuhoamisvimma koettelee hermoja.

Mites, oletko muuten koirien koulutuksessa tehnyt jotenkin eri tavalla, että Blake pysyy paremmin sun komennossa vapaana, vai onko kyse lähinnä koirien erilaisista luonteenpiirteistä?

Ihan siksi kiinnostaa, että mulla ei esimerkiksi kotona ole aidattua pihaa, enkä ole ihan varma uskaltaako tässä koiraa vapaana pitää.. Loikkaa vielä tuohon pihatielle ja auton alle. Tai tuhoaa meidän ja naapureiden välit ajamalla naapureiden kissat, hih!

^Ihan samalla tavalla olen molemmat kouluttanut. Siks se niin turhauttavaa onkin että en saa Baileytä pysymään samalla tavalla. Montaa tapaa koitettu mutta ei. Bailey yksinkertasesti vaan on niin itsenäinen. Ei sitä kiinnosta missä mä tai kukaan muukaan menee.

Muistan jo sillon kun Bailey oli ihan alussa meillä, koitettiin sitä että menin piiloon jos se lähti liian kauas. Ei se yleensä ees kiinnittäny mitään huomiota siihen että katosin, mut sit jossaivälissä se vaan lähti käppäilemään kauemmas. Ei sitä edes ihan pienenä kiinnostanu missä mä menin. Rohkee pentu, ei siinä mitään..

muoks. piti lisätä vielä sen verran että kyllä sä huomaat sen tosi nopeesti että uskaltaako pitää vapaana vai ei. Kyllä se pentu näyttää nopeesti että pysyykö siinä vai kiinnostaako mieluummin lähteä johkin muualle. Omissa koirissani eron huomasi kyllä heti ekasta ulkoilusta asti.

Meillä on just niin, että Aapo on tollanen oman tiensä kulkija. Vielä toki pysyy vapaana ja kulkeekin aika hyvin perässä, mutta lähtee yllättävän kauas jo nyt tutkimaan asioita. Viipottaa menemään vaan, tulee kyllä takaisin kun kutsun, mutta luulen että tosta tulee sellainen koira joka lähtee just silloin kun sitä huvittaa. Taavi on periaatteessa sellanen että pysyy lähellä, mutta sillä on taas se vika että lähtee ihmisten ja muiden koirien luo, saattaa totella mua tai sit ei. En tiedä kun en pysty testaamaan. Pääsääntöisesti esim. koirapuistossa tottelee, lähtee kyllä aidan vierelle haukkumaan ohi kulkijoille, mutta käskystä yleensä tulee luo. Aina ei. Mutta Aapo on jotenkin pennuksi tosi itsenäinen. Vaikka niin oli kyllä Taavikin, pienenä siis. Nykyään Taavi on tosi paljon mun perään ja ennemmin kysyy multa kuin päättää itse, pentuna oli toisinpäin.

Mua oikein hirvittää se aika kun Aapo kasvaa eikä enää oo niin riippuvainen musta. Jos se nyt jo lähtee pitkälle musta niinmihin se sit painelee, pitää vaan vahvistaa luoksetuloa paljon kun se nyt toimii, ettei käy niin kuin Taavin kanssa murkkuiässä että se viis veisas mun luoksetulokutsuille. Ajattelin nyt eri tavoilla Aapolle vahvistaa luoksetuloa, vaikka sille tuntuu riittävän ihan kehutkin. Mutta yritän nyt leluilla ja nameilla yms tehdä siitä luoksetulosta mahdollisimman kannattavan jotta se sit kans pysyy tulevaisuudessakin.

Eldarwen kirjoitti:


muoks. piti lisätä vielä sen verran että kyllä sä huomaat sen tosi nopeesti että uskaltaako pitää vapaana vai ei. Kyllä se pentu näyttää nopeesti että pysyykö siinä vai kiinnostaako mieluummin lähteä johkin muualle. Omissa koirissani eron huomasi kyllä heti ekasta ulkoilusta asti.

Kiitos tsempistä, pitänee siis vaan seurailla sitä "sillä silmällä" ekasta päivästä lähtien että miten se sitten touhuilee ja pyörii pihalla.

Vaikka mulle tulee musta koira, ni noi keltaiset labbiksenpennut on vaan niin mun heikkous!! Tai no niin, yritäpä löytää ei-söpö labbispentu...

Meillä Taavi on innostunu leikkimään Aapon kanssa painia. Tai sellasta hammaspainia. Nytkin ne on pitkän aikaa paininu tossa vieressä ihan nätisti. Taavi välillä kattoo oikein mua ylpeenä ja heiluttaa häntää Taavista myös huomaa, että se on hirveen herkkä antamaan Aapolle erinäisiä signaaleja, Taavihan on aina ollu herkkä lukemaan koiraa ja antaa myös itse hyvin merkkejä muille. Aapollakin jos keittää yli niin Taavi alkaa haukottelemaan ja kääntää sille selän tai pään, Aapo uskoo yleensä. Mutta sit on niitä hetkiä kun ei usko ja Taavi joutuu lopulta sanomaan kunnolla sille. Mutta ihana nähdä että Taavikin, itse rauhallisuus nykyään innostuu leikkimään pennun kanssa kun itekin ois pentu. Yritän just ladata videoo jos onnistuisin saamaan sen tänne teille näytille noiden painihetkestä.

Ja mä pistin tänään kokeeksi Aapon rapussa puoleen väliin portaita että yrittääkö ja uskaltaako se edes kiivetä niitä, lähti kiipeemään pari rappua ylöspäin eli toivoa on että mun ei tarttis koko ikää sitä kantaa portaissa. Kunhan vähän kasvaa vielä niin saa ainakin ylöspäin itse kävellä, ei ainakaan uskalluksesta oo puutetta. Minkähän ikäisenä voisin oikeesti antaa sen kiivetä ihan nää neljä kerrosta? Taavin kanssa tein niin että kiipes portaita sit kun alkoi ite mennä, aika ajoin kokeilin meneekö ja kun meni niin en enää kantanut. Silloin tosin oli myös hissi käytössä eli ei ollu niin paha vaikkei rappuja ois mennytkään, halusin vaan että se oppii portaatkin.

Ne portaat tosiaan kannattaa opetella pienestä lähtien, vaikka vaan pienissä määrin. On meinaan ihan tuskaa lähteä Baileyn kanssa reissuun mihinkään missä on portaat, se ei niitä mene vaikka mitä yrittäis. Ylös saattaa ehkä kauheen taistelun jälkeen mennä, mutta alas ei mene. Eikä oikeen ton 45kg kantaminen houkuttele.. Meillä ei oo yhtään porrasta koko talossa niin ei koskaan tullu harjoteltua. Blaken kanssa käytiin sitten muualla opettelemassa.

Niin, ja en oikeen tosta iästä tiedä. Blaken kanssa ell kysyin että onko ok jos käydään harjottelemassa portaita vaikka Blake oli tosi pieni, niin ell mielipide oli että se on ihan huuhaata että niistä vahinkoa ois, että jos jotain vahinkoa portaista tulee niin se oli siellä jo valmiina ja ois iskeny jokatapauksessa. Enpä tiiä mikä sitten on totta, ei oo ite pahemmin tarvinnu portaista murehtia.

No mä alan sit houkuttelemaan tota pentua portaita ainakin pikkuhiljaa ylöspäin. Alas varmaan vaikeempi mennä kun lusitaa ehkä enemmän. Taavikin muistaakseni meni ylös ensin ja alas vasta jonkun ajan päästä. Tässä nyt vaan on pieni pakkokin jossain vaiheessa mennä ne portaat kun en tosiaan jaksa tota kauaa kantaa ylös alas, sit ehkä ottaa mallia Taavista kun päästään jo yhtäaikaa ulos menemään. Mutta on tuo onneks sen verran reipas pentu, että ihan ennakkoluulottomasti lähti nytkin niitä kahta rappua kulkemaan.
Taavihan ei kulje vieraassa rappukäytävässä portaita, eikä kyllä aina tutussakaan. Silloin kun tätä asuntoa kävin kattomassa niin oli pakko ottaa Taavi mukaan koska jos se ei ois tulut rappuja ylös niin en ois voinut ottaa kämppää vastaan. Tuo jos ei mene portaita niin se ei kans mene niitä. Töihin kerran vein sen niin siellä on kierreportaat eikä tullu niitä ylös sitten millään. Jouduin viemään sen sairaalan aulan kautta hissillä mikä ei ehkä oo niin sallittua, mutta onneks oli iltavuoro eikä porukkaa juurikaan siinä aulassa. Meidän työtilat on siis sairaalan rakennuksessa.

Ja mähän asuin äidin luona 8kk kun en saanut kämppää mistään tossa pari vuotta sitten. Se asuu viidennessä kerroksessa missä onneksi on hissi. Mutta kerran tultii Taavin kanssa lenkiltä ja hissi oli huollossa niin eihän tuo suostunut portaita tulemaan edes ekaan kerrokseen vaikka miten maanittelin. Onneks hissin huoltomies oli just siinä alhaalla ja katteli vähän aikaa meidän touhua ja päästi menemään hissillä kun totes että ei tosta taida tulla mitään

Ja joku aika sit pelkäsin että Taavi saa meidänkin rapussa kammon portaista kun meillä oli vahaus menossa enkä tiennyt sitä kun ei ollu ilmotettu missään. Oltiin lähdetty lenkille ja kun tultiin takas niin rappusiivojat oli vahaamassa rappua ja pyysi odottamaan hetken että vaha kuivuu. No mehän odotettiin mutta sit kun mentii ylös niin Taavin tassut luisti niin paljon että e ihan sätki portaissa, olin ihan varma ettei se toiste tuu noita portaita alas eikä ylös. Mutta onneksi on tullu, oisin vähän pulassa jos ei tulis, en todellakaan jaksais kantaa sitä.
Pakko tässä parin vuoden sisään hakeakin vaihtoa kämppään hissilliseen taloon ihan Taavia ajatellen. Kun se tulee vanhaksi niin aina hankalempi nousta portaita ylös. Onneks Taavi sentään on hoikka eikä oo ylipainoa, sentään vielä sujuu ketterästi kotiin tulo.

Yritin eilen täyttää netissä vakuutusta Aapolle, ei onnistunut, joka kerta se sivu sanoi täyttämisen jälkeen että ei toiminnassa. Että ärsytti. Muutenkin kiire sen kanssa kun pitäis ennen 4kk ottaa ja rekkarit ei oo tulleet vieläkään kennelliitosta. Eli en tiedä rekisterinumeroa. Laitoin sähköpostia vakuutusfirmaan niin onneksi voi täyttää hakemuksen kuitenkin ja ilmoittaa rekkarinumeron sit kun tulee. Toivottavasti huomenna toimis sivut niin sais senkin asian hoidettua.

^Ei Fenniassa ainakaan tarttenu ilmoittaa muuta kun koiran kutsumanimi, rotu, syntymäaika ja hinta, kun hankki koiravakuutusta. Kiva kuulla, että Taavi alkaa hyväksymään pennun jo niin hyvin, että leikkii sen kanssa. Varsinkin kun olit niin huolissaan, vaikka hyväksyykin sen jo näin nopeasti. Meillä Netta ei edelleen leiki pennun kanssa vaan on suosiolla jättäny pennun kanssa leikkimisen Pepille. Joskus saattaa pallo suussa tökkiä pentua koirapuistossa, mut en oo varma onko se enemmän komentamista vai leikkimistä. Saa laittaa lisää pentukuvia ja pentujuttua ei niihin koskaan kyllästy

^No sekä Ifissä että Tapiolassa kun täyttää nettihakemuksen vakuutukselle niin kysytään rekkarinumeroa. No Ifiltä sain nyt vastauksen mitä siihen pitää laittaa jos ei rekkarit oo vielä tullu. Mutta kun se jumittaa edelleen se sivu.. eikä oo tulostinta että vois kaavakkeen tulostaa ja täyttää ja pistää postiin. Hitto vie. Pitää sit taas odottaa huomiseen että pääsee töissä tulostamaan sen niin sais joskus täytettyäkin.

Meillä on yöt rauhottunu koiraportin avulla. Mulla on tänään vapaapäivä ja heräsin eka vähän yli viis siihen kun pentu lorottaa olkkarissa jättipissaa oli koko yön pidättänyt ja sitä vaan tuli ja tuli ja tuli. Sit kun sen siivosin niin se väänsi kakat makkariin sillä välin. No, painelin takas nukkumaan siivottuani ja vaikka pentu oli hereillä niin olin ihan varma etten saa enää nukuttua kun se touhottaa. No hyvin nukuin, pentu oli ihan hiljaa olkkarissa portin takana vaikka oli hereilläkin kun heräsin uudelleen niin makoili vaan hiljaa. Vähän sit venähti aamu.. en muista koska oisin viimeks vieny Taavinkin aamulenkille vasta kymmenen aikaan. Yleensä oon jo ysiin mennessä ulkoiluttanu molemmat pojat ja ollu hereilläkin kauan. Ehkä tää kaks aamuherätystä loman jälkeen vei jo heti veronsa että piti sit nukkua myöhempään Rankkaa tää työnteko kun kaks päivää töitä ja sit heti vapaata, tosin nyt alkaakin sit neljän iltavuoron putki ja ne on meillä tosi rankkoja eli ei pidä nuolasta ennenkuin tipahtaa tai jotain..

Ja testasin taas rapuissa kävelyä Aapon kanssa, se käveli eilen illalla ja nyt aamulla ton vikan rappuvälin ylös ihan itse. Eli siis noin 7-8 porrasta. Onhan se vielä hiton pieni, hyppii oudosti niitä rappuja ylös, mutta harjoitus tekee mestarin. Nyt saa alkaa pikkuhiljaa pienissä määrin menemään itse niin tottuu. Alas vissiin vaikeempi mennä, siihen ei oo vielä suostunut. Mutta eiköhän sekin sieltä tuu. Ja viimeistään sit kun näkee Taavin menevän, se ottaa niin paljon mallia tuosta isommasta joka asiassa että jos ne ois yhdessä ulkoillu niin Aapokin varmaan jo nostais jalkaa pissatessa Se kopioi ihan oikeesti kaiken Taavilta.

Laukku pakattu, tuliaiset ostettu, passi ja liput checkcheck. Ja kaikista tärkein, koiralle annettu 100pusua ja halausta.

Kovasti Mooses yritti kertoa että kyllä pieni labbispoika kassiin mahtuu.

Mää sain helmin vakuutusasiat kuntoon iffin kautta ihan puhelimessa, oli paaaaaljon helpompaa ku niitten lomakkeitten täyttämine..
Sanoin että rekkaria ei oo vielä tullu ja se sit kävi silleen että mä ilmotin sen numeron ku paperit tuli postissa
ja enneku paperitkaa tuli niin löytyi netistä se numero kun etin hemmin äipän tiedot ja sieltä pentueet, siellä se paistoi se numero
14vrk tais ainaki keväällä olla se "karenssi" siinä..

Helmihän käveli pienenä portaita.. kierre sellaisia.. nyt ei suostu astumaan jalallakaan.. joku aika sitten oli hissi rikki ja mä sit kannoin ton alas ja ylös.. reilu 20 kiloo.. 3 kerros vielä, perkl....

Suorat rappuset menee ku sulaa vahaa, molempiin suuntiin, mut mikä lie tuli noissa kierrejutuissa.. ei oo mun talo ainut missä ei suostu kävelee.. voisko tehä ku on mörkö pimee se ylempi kerros..

No mä yritän kans soittaa sinne huomenna, totesin etten jaksa ton netin kanssa pelleillä. Oon yrittäny käydä jalostustietojärjestelmästä jo kattomassa mutta eipä sielläkään näy vielä pentueena tota Aapon pentuetta että oisko sit ruuhkaa siellä päässä ja asiat viipyy.

Aapo kävi tänään tutustumassa veteen, kovin oli innoissaan. Läträs rannassa ja leikki vedellä ja puhalteli kuplia Ei kyllä kovin syvälle uskaltanu mennä, mutta rantaviivalla kahlaili ja leikki. Ainakin intoa oli enemmän vettä kohtaan kun Taavilla ikinä.

Ai että, kuulostaa niin tutulle, tuo kuplien puhaltelu ja läträäminen
Siitä se alko meillä se vesi vesi vesi vesi.. maanantainaki toi ui reilu 2 tuntii, kokoajan oli vedessä.. kauheeta lällättelyä ainaku mä huusin naama punasena että nyt helmi pois sieltä ja helmi istu..
On ne naapurit saattanu kuunnella että jollekki vanhalle mummollekko se siellä huutaa

Minun uimamaisteri

Kuvia taas vaihteeks.. Käytiin siis "uimareissulla" tän palstan Kettuprinssin ja koirien kanssa.

Taavi ja Aapo painii

Lisää

Merlin ja Aapo


ylettyy ylettyy..

No niin, kotona ollaan...







Nyt toinen nukkuu kuin tukki, parisen tuntia se tuossa jaksoi nuuskutella ja ihmetellä. Vielä toistaiseksi meillä on täysin sisäsiisti koira, hih!