Koirat.com

Argh! Meillä ei oo jääny huomaamatta, että useilla nartuilla juoksut. Pedro on nyt 2v. 7kk iässä tajunnut olevansa MIES. Korvat katoo välillä kokonaan ja ottaa ihan uudella tavalla metsässä etäisyyttä kun haistaa jonkun hyvän misun jättämän viestin jossain! Koettelee omistajan hermoja oikein kunnolla! Mahtaako tuosta rauhoittua muulla, kun leikkauksen avulla?! Kokemuksia ja mielipiteitä kaipailen.

Meillä Pedro sai ekan pannan 1vuotiaana ja ekat valjaat joskus myöhemmin. Pentu aika mentiin noutajataluttimella. Hyvin toimi ja ei tarvinnu koko ajan olla ostamassa isompia releitä

Tässä ollaan odoteltu Nellin juoksujen alkamista. Se on ollut jo monta viikkoa levoton ja lähes mahdoton lenkitettävä. Nenä vie, korvia ei ole. Namit ei auta, kuten yleensä. Kuonopannasta ei ole mitään hyötyä, kun tuo on alkanut kiskomaan jotenkin omituisesti niskallaan, jos sille sen sujautan kuonolle. Eilen venäytin kylkeni ihan kunnolla, kun tuo taas ilman mitään varoitusta hyökkäsi lumivallin yli jonkun mielenkiintoisen hajun perässä. Öisin tuo ei nuku, huokailee vain, pyörii makuuhuoneessa ja välillä nuolee itseään varsin kovaan ääneen. Sama juttu ollut aiemminkin ennen juoksuja. Ja se huomionkipeys on myös ihan mahdotonta. Alkaisivat jo.

Meidän koirapuistossa oli viime viikolla rotanmyrkkyä, joten en ole halunnut viedä Nelliä sinne. Olemme sitten tyytyneet pitkiin ja raivostuttaviin lenkkeihin. Tuntuu, että ne kestävät kaksi kertaa kauemmin kuin yleensä. Kun joku kiva haju löytyy, niin Nelli oikein porautuu kynsillään maahan kiinni eikä liiku mihinkään.

iipu: Taavi kohta 7v edelleen kyllä käytöksellää näyttää milloin juoksuja on lähitienoolla. Tällä hetkellä on taas sellainen aika. Leikkaus auttaa tai sitten ei. Pitäis kai aika nuorena leikata että oikeesti auttaa noihin hormonihuuruihin, ainakin niin mulle lääkäri sanoi. Taavihan on ihan mahoton noiden hajujen kanssa, sen kanssa on raivostuttava lenkkeillä jos on juoksuja liikkeellä lähistöllä. Hyvä ettei mee olkapää sijoiltaan kun se yhtäkkiä säntäilee hajujen perään ihan toiselle puolelle tietä tai taakse päin tms. Todella ärsyttävää. Ja kun se tekee sen voimalla, ei mitenkään hiivimpäs tästä haistelemaan vaan se ihan tempasee hajujen perään. Just yhdelle koiran omistajalle tänään selitin että Taavi on niin ärsyttävä lenkitettävä taas kun se menee kuurona vaan hajujen perässä, ei välitä vaikka oikeesti maailmansota puhkeis kesken kaiken. Aapon kanssa on nin rento kävellä kun se ei vielä keskity noihin hajuihin niin paljon, kyllähän sekin haistelee, mutta sen saa sentään eteenpäin ja osaa myös kävellä kunnollakin. Taavilla kun on tää aika että nenä vie lenkeillä niin sitä saa repiä täydellä voimalla mukaansa eikä sekään auta.

Uudet palstalaiset ilmottautuu! Täällä Cimok ja hihnan toisessa päässä Pali 4kk :)

^Tervetuloa! Kuvia ja kertomuksia pentuelämästä saa laittaa..

Kotiuduimme Kuplan kanssa äsken treffailemasta Aapoa! Kiitos vielä eepille seurasta! Kyllä on koira väsynyt..

Heti alkuun tyhmä kysymys miten tänne keskusteluun saa laitettu kuvia? Kun tossa valikossa oli vaan että piti linkki laittaa nettisivulle jossa kuva on, mutta mulla on kuvat vaan koneella...

Täällä pentuelämä sujunut paremmin kuin hyvin! Pali on mun ensimmäinen koira ja ennen hankintaa luin kaikkia kauhutarinoita tuhotuista huonekaluista, mutta meillä ainoa tuhon kohde on ollut ruokakuppi jossa ei enää liukuestettä ole :D Kaikin puolin ollut helppo tyttö ainakin tähän asti. Saas nähdä mitä murrosikä tuo tullessaan!

Kiitos Kuplallekin seurasta, Aapo veti sit sellaiset kolmen tunnin päikkärit Toi umpihanki-ralli vissiin vie vähän voimia. Mua harmittaa kun Taavi ei koskaan pääse näille treffeille mukaan, nytkin mietin että oisin voinut senkin ottaa mutta kun siitä ei tiedä miten se urosten kanssa käyttäytyy niin pakko aina jättää kotiin.

cimok: kyllä kuvat pitää olla jossain netissä, mutta tänne koirat.com kuvat osioon saa mielestäni aika helposti ladattua kuvia ja sieltä sitten liittää tänne.

Niin ja tervetuloa palstalle!

Me oltiin Lunan kanssa agikisoissa ekaa kertaa tänä vuonna sunnuntaina ja voi elämä kun menikin hyvin. Ihan puhtaat nollat jäi saamatta mutta kaksi starttia ja kummatkin nollalla ratavirheellä! Se jos joku on meille iiiiiso saavutus. Niin iso että kun tultiin agilityradan loppuun ja tajusin että meni virheettömästi niin taisi minulta päästä onnen kyynel. Oli se minulle sellainen henkinen voitto itsestä!
Ja siis yliaikaa meni siksi ei saatu tarvittavia meriittejä noustaksemme lähemmäs kakkosia... Eli täysin puhtaita nollaratatuloksia täytyy saada kolme jotta voi saada sertin ja siirtyä seuraavaan luokkaan.
Sori agihöpötys mutta ajattelin selventää asiaa.
Meillä ei siis Maxi ykkösissä ole vielä yhtään puhdasta nollaa koska nämä meni yliajalle, mutta la taas kisat jonne mennään uudella innolla!

Zivalla 9vk täynnä ja edelleenkin on rauhallinen ja kiltti pentu. Ekat yksinolo päivätkin takana ilman tuhoja. Työpäivän jälkeen virtaa on kyllä purettavaksi, mutta onneksi näyttää osaavan ottaa rennosti yksinolot.

Poronluu on hyvää

Mää lennän!

^Ihana Mun pikkupentu on jo niin iso poika että haikeudella kattelen noita vauvakuvia. Tai no, en ehkä niin haikeudella, tää aika on mun mielestä kivempaa kun ei tartte enää kahen tunnin välein juosta ulkona ja lenkittää toinenkin koira siinä välillä, ei tartte enää valvoa öitä ja käydä töissä siinä samalla. Helpottavaa.
Mutta on toi pikkupentuaika silti jotenkin niin oma aikansa, saa kattoa kun se vauva oppii uutta ja nauttii kaikesta ja tutustuu uusiin juttuihin. Mutta yksin asuvana kahden koiran omistajana sanon että nyt on paljon helpompaa.

^Ymmärrän, yksin kun pentua hoitaa niin tuntuu ettei muuhun jää aikaa, saati sitten jos pitäs toista koiraa vielä lenkittää niin huh huh. Yöt tämä tapaus onneksi nukkuu tosi hyvin, eikä aamullakaan ole mitään meteliä. Pitää tosiaan muistaa nauttia näistä pentuhetkistä, äkkiä ne on ohi.

Onhan ne pennut silti ihania. Ja pienen hetken tuokin aika kesti kun piti käydä koko ajan ulkona ja pentu herätteli. Ja tiesin itse mihin ryhdyin joten ei auta kun elää sen mukaan. Onneksi Taavi kuitenkin on jo sen verran rauhallinen ja aikuinen ettei hypi seinille vaikka jääki välillä vähän vähemmälle, silloin se jäi useinkin vähemmälle liikunnalle kun olin ite niin poikki. Mutta toki on korvattu sit kun aikaa ja jaksamista on ollut. Ja kuten sanottu niin nyt kuitenkin on jo helpompaa, Aapokin jaksaa jo odottaa ulos pääsyn kanssa.

Juu ja minä hullu olen ottamassa pentua kahden pienen lapsen kanssa samaan aikaan... No samaan valvomiseen ne kait menee, tosin voi olla ettei ehketi yöllä ravailla ulkona niin kun ei tehty Lunan kanssa kanssa ja aika nopeasti(ehkä parissa viikossa) Luna oppi yökuivaksi.

Mutta niin kun sanottu tuo vaihe on nopeasti ohi ja mielummin ehkä nyt kun sitten kun olen jo töissä takaisin. ;)

Nyt on kasvattajakin vaihtunut tässä välissä sillä tämän mistä pentua kaavailin niin hänen pentusuunnitelmat siirtyivät sen verran eteen päin että jos tässa nyt tulee järjettömiä takapakkeja pennun hankinnassa niin sitten ehkä palaan häneen uudestaan. Mutta aika lupaavalta vaikuttaa tämä uusi tuttavuus. On mukava kasvattaja myös, tosin paljon kauempana kuin edellinen, ja yhdistelmä vaikuttaa hyvältä. Astutus on tehty sunnuntaina onnistuneesti, nyt vain odotellaan uutisia.

Tervetuloa cimok! Ja Rensu, ei tuollaisia kuvia saa laittaa! Ei oo pentukuume, ei oo pentukuume, ei oo pentukuume... Mä koin Nellin pentuajan vain ja ainoastaan ihanaksi, tosin en ihan luovutusikäisenä typyä saanut, 14.2. syntynyt ja 5.6. muutti meille. Aina nukkunut yönsä hyvin enkä pistänyt pahakseni kahdeksaa lenkkiä päivässä. Kokoa on tullut lisää ja ens viikolla ikääkin sen kolme vuotta, mutta henkisesti Nelluska on kyllä edelleen pentumoodissa... Tosin ilmeisesti vanheneminen ei kuulu useimpien noutajien tyyliin, alakerran noutajamix-rouva kohta 10v on käytöksen puolesta 1v.

Juoksusählinki alkaa vetää viimeisiään, vihdoin. Neiti hyppii nyt ihan muuten vaan seinille, kun kaksi päivää sitten teloin jalkani ja lenkit on olleet todella minimaalisia. Tänään onneksi pääsee taas retuuttamaan sukulaispoikaa.

Tämmöisä nekin mussukat oli pentuina... Ei oo vieläkään pentukuume...

Tässä teille vähän pentukuvaa, kattokaa nyt kuinka pieni Blake on ollu Baileyn vierellä.

En mäkään koirien kanssa ulkoilua oo oikeestaan koskaan kammoksunut. Mutta siinä vaiheessa kun oot valvonut yöt ja käyny siihen päälle töissä ja ulkoiluttanut pennun 75 kertaa päivässä ja vielä toisen koiran siihen päälle sen 3kertaa päivässä vähintään niin alkoi jo vähän voimat loppumaan. Sit kun Aapo alkoi nukkumaan yönsä kunnolla koiraportin ansiosta eikä enää herätellyt mua koko ajan niin sit oli jo paljon helpompaa enkä ollu ite koko ajan niin väsynyt ja kiukkuinen. Ja nytkin teen lähes koko ajan kaikki lenkit erikseen enkä mä koe sitä rasitteeksi. Niin kauan kunnes Aapo oppii ohittelemaan kunnolla ilman tempoilua niin lenkit teen erikseen muulloin kuin keskellä yötä. Ja ei se niin kamalaa ole, eka toinen ja heti perään toinen. Ja sekin helpottaa että Aapon kanssa voi käydä välillä koirapuistossa seisomassa niin ei tartte aina tehdä lenkkejä tuplana, koirapuistokin on ihan melkein nurkan takana.

Juu ei ne juoksut mitään, mutta nämä valeraskaudet! Tuon mieliala seilailee eestaas, eikä sitä tekisi mieli ruokkia ollenkaan, koska syömisen jälkeen alkaa aina se pahin vinkuvonku ja yninä. Kai sen pitäisi mielestään syödä ainakin kahdentoista edestä, kun on kerta "siunatussa tilassa". Lisäksi se nuoleskelee itseään koko ajan. Sen takapuoli on jo ihan kalju, ja tassunpäällisetkin kaljuuntumassa siitä jatkuvasta nuoleskelusta. Nuolisikin vaan jotain lelujaan, mutta sitä se ei ole tehnyt koskaan, se nuolee aina itseään (tai mua tai sohvatyynyä). Kiellot ei auta kuin 10 sekuntia, saati sitten kun en ole itse kotona. Olen miettinyt sille kuonokoppaakin tuon itsensä nuolemalla rikkomisen takia... Ja niitä sohvatyynyjähän se yrittää myös nylkyttää. Ulkona sitä kiinnostaa hajut ja p*skan syönti.

Kai se pitäisi leikkauttaa, tuo voi olla noin hormonaalisena tapauksena sitten herkempi kohtutulehduksillekin. Ja kai se pitäisi tehdä mieluummin nyt, kun ei ole vielä liian vanha (täyttää huhtikuussa 5). Mua vaan vähän hermostuttaa, että mitä jos sille sattuu jotain leikkauksessa (tiedän, että erittäin harvinaista), ja sitten kun se on kuitenkin hirmu kipeä sen jälkeen. Ja toki sterilointi on pirullisen kallis operaatio. Toisaalta säästyisi sen kohtutulehduksen hermoilultakin jos kohtu puuttuu. Jospa se hillitsisi myös tuon ominaistuoksua, kaikki urokset kun innostuvat siitä ihan ympärivuotisesti, vaikkei olisi juoksut lähelläkään.

Meille on rantautunut ah niin ihana uhmaikä Kiltti ja tottelevainen pentu on alkanut pelleilemään ja näyttämään omaa tahtoaan.

Huoh, oltiin Baileyn kanssa yhden tutun kotipihassa, odoteltiin siinä etuoven eessä ja avo oli sisällä. Bailey tuijotti niin tiivisti sitä ovea kun tiesi että avo on siellä, ettei huomannut mitään muusta maailmasta. Meidän seläntakaa pihaan livahti naapurin koira, joka tietty näki Baileyn. Tiesin että jos se pääsee yllättämään Baileyn niin Bailey räjähtää, joten koitin näyttää sille että kato mikä tuolta tulee. Mutta ei se huomannu mitään ennenkuin se koira pääs haistamaan Baileytä. Tietty Bailey hyppäs 2 metriä ilmaan ja sitten ympäri, pari sekuntia haistoivat toisiaan ja sitten täys rähinä päälle. Se oli onneks ihan narttu, joka sitten lähtikin hyvin nopeeta livohkaan kun Bailey ärähti, mutta että voi toinen olla noin sokea.. Ihmekkö että pelästyy.

visko: Auts, kuulostaa aika.. no.. kauheelta. Ja minä kun oon viemässä tuon leikkauspöydälle ilman, että on ikinä ollut mitään valeraskausoireita... Sterilointipäätös on luonnollisesti sinun, mutta itse veisin tuossa vaiheessa kyllä ilman sen suurempia miettimisiä tytön leikattavaksi sillä jotenkin ajattelisin vain sen kerran koettavan parantumisajan ja kipujen olevan pienempi paha koirallekin kuin tuo rumba kaksi kertaa vuodessa. Mutta teit miten tahansa, pitkiä hermoja sinne omistajalle!