Koirat.com

eepi78 kirjoitti:

Kokeilin Aapon kanssa tota seisotusta ja kuvan ottamista.. tässä teille

Voi ei Jotain tuttua näkyy kun vertaa näitä kuvia.. Blakesta samassa tilanteessa:

^

Täytyy antaa iinolle tunnustusta. Mä en saa Norpasta millään yksin seisotuskuvia, vaikka yrittänyt olen lukemattomia kertoja. Tuo muistaa seiso-käskyn tasan niin kauan, kun joku seisoo koiran edessä seisottamassa sitä...

Mä vietin kuukauden päivät kenttäkurssilla planktonnäytteitä ottaen, kalaverkkoja kokien ja kasvillisuuskartoituksia tehden. Norppa puolestaan vietti antoisia lepopäiviä, joskin aina tilaisuuden tullen (eli viikonloppuisin) koitettiin vähän treenata. Olen opettanut tuolle ohjattavuutta suuntia, pysähtymistä ja luoksetuloa pillikäskyin ja käsimerkein. Mua suorastaan hämmentää kuinka sähäkästi Norppa reagoi pillityksiin: sen luoksetulo on pillillä ennennäkemättömän vauhdikas ja pysähtyminen tapahtuu heti eikä muutaman askeleen kuluttua. Tosin, pillikäskyt toimivat ohjattavuustreeneissä ja vapaana ulkoillessa, mutta eivät noutotilanteissa... Norppa työskentelee niin itsenäisesti, että hakemis-/etsimistoiminnan keskeyttäminen pillillä tai sanallisin käskyin ei oikein toimi.

Tänään käytiin vähän haahuilemassa päämäärättömästi ja törmättiin pieneen paratiisiin keskellä metsää. Norpan riemulla ei ollut rajaa, kun se pääsi pitkästä aikaa uimaan: Koira ryntäsi heti lampeen, kahlasi hetken ja kiipesi sitten ylös hepuloimaan. Kun hepuli oli ohi, laukattiin taas veteen (välillä sudenkorennon perässä ja välillä huvikseen), uitiin pieni kierros ja noustiin jälleen hepuloimaan. Sama toistui useampaan otteeseen. :D Muutamia kuvia retkeltä:




Koiranryökäle pölli multa koirapillin kaulasta ja siinä oli taas hepulinaihetta kerrakseen.


Se ei-niin-kuvauksellinen-puoli Norpasta.

Aapon luoksetulo on hirmu hyvä nykyään. Ei tosin niissä tilanteissa kun on jotain paaaaljon mielenkiintoisempaa näkyvissä, mutta melko usein se silloinkin tulee kutsusta. Ja Aapo tulee vauhdikkaasti, toisin kuin Taavi. Taavihan on aina ollut sellainen luoksetulija että se pohtii aina hetken viittiikö tulla, tulee jos hyötyy jotain, ei tule jos tietää ettei saa siitä mitään. Sellainen se on ollut pennusta asti. Ja sitkin kun tulee niin tulee viiveellä. Aapo taas säntää heti luokse, ja sitä oonkin pikkupennusta asti yrittänyt vahvistaa aina hyvin. Tosin siihen voi vaikuttaa myös se kiintymys muhun kun Aapo on jotenkin ihan yli siinä hommassa, Taavilla se kiintymys on ihan terveissä kantimissa eli että mä oon tärkee mutta osaa olla itekseenkin.

Taidan päästä pannan ostoon () mutta millainen olisi paras kaulapanta pennulle? Minkä kokoinen on luovutusikäisen labukan pennun kaula suurinpiirtein?

^Vaikka mulla on kaks pentua ollu, niin en osaa sanoa koosta yhtään mitään. Mulla on molemmat pennut saaneetkin kasvattajalta jo ekat pannat mukaan. Ite kuitenkin oon aina suosinu puolikuristavia koska ne saa ihan sekunnissa kaulaan kun pitää lähteä pissaa ruikkivaa pentua kantamaan pihalle, ei oo aikaa soljella leikkiä. Enkä ite tykkää pitää pantaa koiralla koko ajan päällä sisätiloissa.

Osta noutajahihna niin ei tartte miettiä pannan kokoa Käy myös aikuiselle labbikselle. Mä ostin Aapolle yhden pentupannan, säädettävän. Se oli pienimmilläänkin alussa niin iso että sai pään pannan läpi peruuttaessa, koska en osannut arvioida pannan kokoa. Onneksi äkkiä kasvoi oikeaan kokoon. Eli joo, en muista mitä kokoa nää on pentuna

Äsken oli taas vähän sarjassamme huono koiran omistaja-olo. Ihmettelin varmaan tunnin verran kun Taavi makaa vaan ja tuijottelee mua eikä rauhotu nukkumaan vaikka mun äitikin oli ollut täällä (sen jälkeen koirat yleensä sammuu kuin saunalyhdyt kun se on touhunnut näiden kanssa). Ois pitänyt tajuta, että sillä on hätä ulos. Käytin Aapon ensin ulkona tapani mukaan ja lopulta kun lähdin Taavin kanssa iltalenkille niin se oikein juoksi ekaan puskaan ja päästeli sellaiset pissat ettei tosikaan.. Toi kortisoni kun janottaa ja pissattaa ja sen kyllä huomaa. Taavi ei yleensä kiirehdi ulos ikinä, päinvastoin, sitä saa pyytää monesti eteiseen että nyt mentäis. Ei koskaan oo edes pitkän yön jälkeen mitenkään kiireellä menossa ulos. Ja nyt se ressukka oli yrittänyt mulle kertoa hädästään ja mä en tajunnut. Oltiin oltu päivällä kolmen aikaan pitkä lenkki eli periaatteessa ei ois ollu vielä normaalisti mikään kiire klo 21 illalla. Ihan normaali aika näille pidättää ilman ongelmia. Pitäis vaan nyt ton kortisonin aikana muistaa käyttää Taavi useemmin ulkona, mutta kun ei muista. Onneks annostus laskee koko ajan että sit helpottaa senkin suhteen.

Me saatiin kasvattajalta sopiva noutajatalutin pennulle ja sitten hankin Kuplalle alkuun normaalin nahkaisen solkipannan, joka taisi olla 40 cm pitkä.

Mäkin sain Taaville kasvattajilta pentu noutajahihnan, se oli kätevä, olin myös saanut sille pentupannan kaverilta ja hihnan, ne passas hyvin, mutta koosta ei oo hajuakaan koska en ite ostanut niitä. Aapolle oli pakko ostaa kun olin kaikki antanut eteenpäin, noutajahihnakin oli pureksittu Taavin jäljiltä. Seuraavalle en varmaan osta pantaa (seuraavalle?? ei meille oo tulossa hetkeen seuraavaa koiraa... mitä mä höpisen?) vaan pidän ton nykyisen noutajahihnan ja ostan pannan sit kun tiedän koon. Aapolle ostin hihnankin ihan jostain Tarjoustalosta muistaakseni, kelpas hyvin pentuhihnaksi. Olin nimittäin varautunut siihen naskaleiden pureskeluun enkä viittinyt ekaan hihnaan panostaa ennenkuin se pureminen on loppunut, Taavin jäljiltä kun kaikki pentuhihnat oli täynnä hampaan jälkiä, ja niinhän Aapokin teki alussa että pureskeli hihnoja ennenkuin tottui ja se käytös loppui.

Tosta puremisesta tuli mieleen että Aapolla on hirvee tarve ottaa suuhun ihmisten vaatteita kun joku tulee esim. meille kylään. Mun äitiäkin se tarttuu paidan hihasta, selkämyksestä, huivista yms kiinni. Mä en tiedä millä senkin sais pois. Taavihan hakee itse aina jonkun lelun suuhun kun joku tulee kylään, se itse tyydyttää sillä sen tarpeen olla jotain suussa. Mutta jos mä työnnän Aapolle suuhun jotain silloin niin ei toimi, se on niin kiihkoissaan että ei onnistu. Todella ärsyttävää. Ja siis Aapolla toi on vaan se hetki kun joku tulee ja se on niin innoissaan. Mulle se ei tee sitä, mutta kaikille muille kyllä.

Untolle ostettiin ihan tavallinen nahkainen kaulapanta, silloin piti tehdä lisäreikiä, nyt on toiseksi viimeisessä. Eli aika iso kaula oli jo pentuna. Noutajataluttimella pääasiassa mentiin alkuaika, ja nopeasti oli pantakin jo sopivampi.

Eepi, Untolla on sama kuin Taavilla, aina kun tullaan kotiin tai joku muu tulee niin pitää hakea lelu suuhun. Jännä tapa, en hoksannut ajatela että monet muutkin noutajat varmaan tekee niin, yllätysyllätys.

Mutta nyt on pakko myös hehkuttaa, Untolle saatiin tänään ensimmäinen oma metso!
Oli se kyllä innoissaan ja hienosti nouti, vaikka ensimmäinen oikea lintu ja vielä räpiköivä sellainen. Ihan heti ei vielä malttanut irrottaa mutta sievästi piti kuitenkin kiinni eikä pureksinut tai repinyt. Harjoitusta harjoitusta. Tänään itseasiassa ensimmäistä kertaa kokeiltiin siipidamin kanssa, pyyn siivillä varustettiin kyseinen dami. Siitäkin oli hieman vaikea luopua, mutta niin oli aluksi tavallisistakin kun ensimmäisiä kertoja aikoinaan noudettiin. Nyt palauttaa moitteetta kaikki ja etsii niin kauan että löytyy. Pitää vaan harjoitella siipidamillakin vaan paaaaaljon lisää.

Juu, Taavilla on jostain syystä ollu aina toi että sillä pitää olla suussa aina jotain kun se tulee ovelle vastaan, olin se minä tai joku muu se tulija. Sinänsä ollu hyväkin, koska nuorempana kun sekin vielä hyppi ihmisten päälle niin sen verran putkiaivo se on ettei hyppinyt jos lelu oli suussa, jos taas mitään ei ollut niin hyppi päälle Eli ei osannut tehdä kahta asiaa yhtäaikaa. Enää se ei juurikaan hypi vaikkei mitään oiskaan, mutta silti sillä on aina joku lelu suussa kun tervehtii kotona. Jos ei heti ole niin hakee jostain sellaisen.

Teidän innoittamananne päätin yrittää napata Norpasta rakennekuvan yksin. Ei sujunut ihan niin kuin Stömsössä. Sekä koira että minä kyllästyimme kesken touhun ja huonoista kuvista parhaaksi valikoitui tämä:

Kysyisin,että mitä eroa on metsästys- ja näyttelylinjaisilla labbiksilla?Koska on nyt alkanut enemmän kiinnostamaan.Pystyykö labbista pitämään kohta 15-vuotias tyttö?Kannattaako labbiksen kanssa käydä pentukoulussa ja muissa näissä järjestetyissä tapaamisissa?Mitä pitää koulutuksessa kiinnittää huomioon?Onko koulutus helppoa?Kumpi kannattaa ottaa uros vai narttu?Kuinka paljon painavat ja mikä on koko?Kiitos vastauksista,näin etukäteen.

^Ensi töikseni kävisin täällä http://www.labradori.fi/
Aika kattava paketti on siellä rodusta.

Metsästyslinjan ja näyttelylinjan suurin silmiin pistävä ero on rakenne. Näyttikset raksasrakenteisempia ja käyttikset taas kevyempiä. Käyttiksillä yleensä enempi sitten sitä metsästysviettiä jos sitä niin voi kutsua mutta kyllä sitä näyttiksenkin kanssa pystyy paljon tekemään.
Itse en täyttä vastuuta antaisi vielä tuonikäiselle, siis täytyy siinä olla vielä se aikuinen tukemassa kouluttamista ja sitä jos se koirainto vaikka katoaakin niin en katsoisi hyvällä että koira lähtee sitten kiertoon kun vanhempiasi ei koira kiinnosta. Lähtisin siis siitä että vanhemmat/vanhempi myös täysillä mukanan hankinnassa.

Labbis on helposti motivoitavissa eli sanoisin että on silloin suht helppo kouluttaa mutta on oltava erittäin määrätietoinen sillä nämä osaavat kyllä jallittaa jos siihen tilaa antaa.

Sohvaperunaksi labbis ei sovi eli vaatii kyllä lenkkejä ja muuta motivointia paljonkin, eivät toki hypi heti seinille jos ei joka päivä oli tehty hirmuisesti kaikkea. Meillä esim. muutamana päivänä viikosta on kunnon treenit jolloin väli päivinä otetaan vähän rennommin remmi/metsälenkkeillen.

Labbis voi tosiaan kouluttamattomana (hyvä tapakasvatus ja peruskoulutus siis) olla aika mahdoton. Voimaa näissä on kuin pienessä kylässä ja itsepäisyyttä myös eli vaativat sen peruskoulutuksen jos ei muuta. Kannattaa siis käydä kursseja mistä saa vinkkejä itselleen, labbis kyllä vetää omistajaansa kaikin tavoin 6-0 jos ei tapoja ole. Helppo koulutettava ahneuden takia ja miellyttämisenhalun takia kunhan löytää vaan ne oikeat tavat opettaa. Innokas työskentelijä hommassa kuin hommassa vaikkei osaiskaan eli varmasti saat innokkaan koiran. Mutta suosittelen tosiaan vanhempien tukea sinne taustalle vaikka itse kouluttaisitkin ja hoitaisitkin koiran. Nää on myös melko tapaturma-alttiita ja jotkut sairaita eli jo eläinlääkärikulujenkin takia pitäis olla täysi tuki vanhemmilta. Erittäin vilkas rotu eli siihen kannattaa varautua, metsästyslinjaisista en tiedä, mutta voisin veikata ettei niitä myydä ihan vaan kotikoiraksi. Näyttelylinjaisia kyllä.

Edelliset ovatkin jo vastanneet hyvin, mutta jos minäkin vielä. Mulla on pian 9,5 kuukautta vanha näyttelylinjainen labbisnarttu, joka on ensimmäinen labbikseni ja samalla ensimmäinen koirani. Tein mielestäni hyvän pohjatyön labbiksen hankintaa harkitessani, mutta muutama asia on silti päässyt yllättämään.

Moni tavallinen kaduntallaaja taitaa mieltää labbiksen melko helpoksi ja leppoisaksi peruskoiraksi. Helppoja nämä ovat kunnollisen peruskoulutuksen saaneena ja rauhallisia ehkä joskus aikuistuttuaan. Se aikuistuminen vaan saattaa antaa odottaa itseään ja nuorella labbiksella linjaan katsomatta on uskomattoman isot akut käytettävänään. Mä olen päässyt melko helpolla, koska Norppa on pennusta asti ollut melko rauhallinen tyyppi. Toisaalta me liikutaan mielestäni paljon ja harrastellaan jotakin päivittäin, joten sekin varmasti osaltaan hillitsee tuota koiraa. Jos liikunta/aivojumppa jää useampana päivänä vähemmälle, koira kerää kyllä selvästi heti virtaa itseensä, muttei sentäs ala hyppiä seinille vielä parista päivästä.

Helppojahan nämä ovat kouluttaa, mutteivät siltikään mitään paimenkoiria. Suurin yllätys mulle on ollut se kuinka kovakalloisia ainakin näyttelylinjaiset saattavat olla. Uroksen putkiaivoisuudesta ja kovakalloisuudesta olen kuullut paljonkin varoitteluja, mutta kyllä narttukin halutessaan osaa...

Sitten sellainen asia, mihin osasinkin jo etukäteen varautua. Joku totesi joskus Lemmikkipalstoilla osuvasti, että labbis on jopa raivostuttavan onnellinen hölmö ja aina kaikessa mukana. Keskivertolabbis taitaa elää syödäkseen ja rakastaa niin naapurin Penaa koirineen, kamalalta löyhkääviä mutaojia kuin elämää ylipäätäänkin. Rakkaus erilaisia asioita kohtaan saattaa ilmetä ylenpalttisena hössöttämisenä ja sähläämisenä. Norpalle olen pienestä pitäen opettanut rauhoittumista ja malttia muutenkin. Meillä koheltaminen rajoittuukin meillä lähinnä toisten koirien kohtaamiseen: Ohituksien kanssa on saanut tehdä tosissaan töitä, mutta ne alkavat kuitenkin olla pikkuhiljaa mallillaan. Irti ollessaan tuo ottaa heti jalat alleen ja hukkaa korvansa, jos äkkää toisen koiran jossain lähellä. Tätä pitäisi työstää, mutten oikein tiedä miten.

Labbis, myös näyttelylinjainen sellainen, on noutaja ja kantaa esineitä mielellään. Kaikki ei-koiran-suuhun-kelpaava kannattaa kerätä pois pennun ulottuvilta ja jättää sille luvallista kannettavaa. Jos noutohommat kiinnostavat, niin esineiden kantamisesta kehutaan aina vuolaasti. Kannattaa panostaa pienestä pitäen siihen, että tavaroiden luovuttaminen sulle on kannattavaa ja superkivaa. Muutoin koira saattaa jossain vaiheessa keksiä "nappaa suuhun ja pakene" -leikin hauskuuden. Norppa on tässä viime viikkoina koittanut harrastaa sitä, mutta luovuttanut melko nopeasti huomattuaan, etten lähde touhuun mukaan.

Luna on hirmuinen luupää ja tosi kova labbikseksi. Kiero se on kun mikä... no NARTTU se on, heh. Minusta jopa on joskus tuntunut siltä että urosten putkiaivot voisi jopa sopia mulle paremmin. Ne on sitten enempi sellaisia suorempia, nartut kierompia. Noh nythän sen saan kokea kun urospentu saapuu parin päivän päästä.

Lunahan sai 183 pistettä luonnetestistäkin joka on hippasen normaalia labbistasoa korkeampi...

Samaa mieltä minäkin tässä. Labbis ei tosiaankaan ole aina se helppo ja rauhallinen perhekoira. Se on niin arpapeliä mitä sieltä sitten tulee. Blake toimii kuin ihmisen mieli ja on alusta asti ollut tosi helppo. Ja sitten on Bailey jonka kanssa ollaan vedetty käytännössä painimatsia ekasta viikosta ja vedetään vieläkin usein. Ja varmaan tullaa tekemään sitä niin kauan kunnes siitä tulee höpsö papparainen.

Näyttölinjaista suosittelen kyllä ehdottomasti ellei oo sitten metsästys mielessä. Luna esimerkiks on just hyvä esimerkki siitä, että myös näyttiksellä pystyy harrastamaan lähes mitä tahansa! Eikä niitä metsästyslinjaisia tosiaan taida ees kovin helpolla saada ei-metsästävään kotiin.

Moikka kaikille (taas)...
Kirjoittelin aiemmin tänne kun meidän Aatu kotiutui. En ole muistanut/ehtinyt/jaksanut seurailla palstaa
Meillä ollaan nyt 13 viikkoisia, muutamia ihan pieniä vahinkoja lukuunottamatta sisäsiistejä ja osataankin jo jotain Perus istu ja maahan menee helposti (paremmin aina namin kanssa kyllä), irti, odota ja tänne toimii myös. Näkeekin kuin innokas koira on oppimaan ja kuinka helppo (?) kouluttaa!!! Parhaimmillaan "odota"-käskyynkin n.10 toistoa -kunnes koira ymmärsi mitä siltä odotetaan...

Nyt olisi pienimuotoinen ongelma johon kaipaisin apua: meillä katsellaan ilmeisimmin nyt lauman arvojärjestystä. Kun päälle tulee häs-häs-asenne, niin näykkii ja on kiinni housuissa. Sanan EI ymmärtää kyllä, mutta tässä tilanteessa tuntuu vain yllyttävän. Maahankin olen kokeillut laittaa ja alistaa, mutta kun ylös päästät niin sama jatkuu.
Totaalinen huomioimatta-jättäminen silloin tällöin toimii, muttei kauheasti ole käytettävissä kun SATTUU, kun toinen ottaa kunnolla kiinni...saati kun olet juuri lähdössä ja kalliit farkut jalassa...
Välillä ulkoa laittanut sisälle (asutaan siis omakotitalossa) ja antanut olla siellä kunnes rauhoittuu, muttei aina auta...

En nyt näe tässä mitään "ongelmakoiran" ongelmaa vaan ehkä enemmänkin pentuajan häslää. Rahat vaan loppuu uusien farkkujen ostoon...
Jos jollakin sattuisi olemaan joku kokeiltava jippo takataskussa, niin olisin kiinnostunut kuulemaan!

Muuten meidän Aatu on kyllä niin reipas ja hellyyttävä kaikkien kaveri!!

Joo ja mä unohdin valaista uutta labbiksen hankkijaa siitä tuhoomisvimmasta mitä voi olla. Meillä on kummankin toimesta syöty seinät ja kaikki muutkin. Toki on myös niitä jotka ei tuhoa ollenkaan, mutta labbis taitaa noin yleisesti ottaen olla aika kova rotu tuhoamaan yksin ollessaan.