Koirat.com

Edellinen keskustelu > osa 6 löytyy tämän linkin takaa

Laitetaan uudestaan tänne uuteen ketjuun

Ensi kohtaaminen

^Voi ei, mikä pallero (vaklasin lisäkuvia tollerikeskustelusta)!

Jos nyt jotain päivitystä meiltäkin niin huomenna suuntaamme Hyvinkään ryhmänäyttelyyn hakemaan Kuplalle arvostelua nuorten luokasta. Saa nähdä, mitä tuosta karvattomasta ruipelosta sanotaan!

Mä oonkin jo nassussa saanu kuolata Lunan uuden kaverin perään.. ihana ketun poikanen

Ja tohon että kannattaa tosiaan näyttelylinjainen labbis hankkia jos näyttelyihin meinaa ja meinaa ihan hakeakin sieltä jotain. Käyttölinjaisilla ei taida olla paljon asiaa muuta kuin hakemaan se pakollinen H mitä ne tarvii. Enempään ei oo rahkeita näyttelyissä. Edes mun omat näyttelylinjaiset ei oo kovin hyvin pärjänneet koska ovat melko hoikkiarakenteisia. Näyttelyissä suositaan sellaista perus labbista enemmän, massakasta mallia. Sellaisen käyttölinjaisen kanssa on turha edes unelmoida mistään muotovalion tittelistä kun on melkein turha unelmoida ihan perus sessenkään kanssa.

Eldarwen: Sen takia sun pojat onkin mun idoleita kun ne on niin samanlaisia kuin nää omat hölmöt

Voi jettas tuota Velmua!! Miten tän lässytyksen saa loppumaan??

(Ja tosiaankin näyttelylinjainen on varmasti oikein pätevä ja hyvä peli aikaisemmalle kyselijälle, monet eivät uskokaan mitä potentiaalia näylinjaisista löytyy ja niidenkin energisyys saattaa yllättää. Kuten minut silloin joskus muinoin.

Näylinjaisesta mummukoirasta oli kaikkeen mitä vaan halusin ikinä harrastaakaan. Vaikka onneksi näyttelyt ei ikinä ole ollu mun juttu, sillä sinne meillä ei olisi ollut asiaa. Meidät olisi ehkä naurettu pihalle. Sama juttu tämän sekalinjaisen Pirkon kanssa, meidän tulevaisuus ei todellakaan ole näyttelykehien sisäpuolella. )

Jaha... Täällä on vietetty hiljaiseloa palstailun suhteen... Pentukurssi loppui ja pakko myöntää, että kannatti käydä. Tuli paljon vinkkejä ja tärkeimpänä sai reenata muiden koirien seurassa. Edelleenkin tosin muut koirat on niin huippujuttu, että ei paljon muut asiat kiinnosta mutta pikkuhiljaa eteenpäin.

Miten muilla on nartut käytäynyt tai oikeastaan käytäytynyt erilailla kun normaalisti juoksujen alla/aikana? Zivalla on ollut nyt välillä ei kiinnosta mikään, minä vaan makoilen tuulikaapin matolla hetkiä ja pihalla pitää mennä nenä maassa pitkin puskia. Tosin nuita nenä maassa pitkin puskia viikkoja on ollut nyt jo muutaman kuukauden ja aina kuvitellut että nyt ne ekat juoksut alkaa, mutta onneksi ehittiin pentukurssi käydä alta pois.

Ja tuhoamisten suhteen kuvittelin päässeeni vähällä, mutta erehdyin... Pientä pintaremonttia häätyy tehä jossain vaiheessa kun tyttö päätti vähän kokeilla hampaita erillaisiin puu ja kipsilevypintoihin. Nyt tosin meni viikko ilman uusia tuhoja, että toivottavasti se kausikin oli ja meni. Mutta tuo "kunnon" tuhoaminen alkoi vasta 9kk ikäisenä.

Niin ja editoidaas vielä... Tosiaan itelle ainakin tämän näyttelylinjasen energia riittää mainiosti, yhtään enempää ei tarvi olla vauhtia ja töhinää...

Ja niin, aivan Mahtava tuo Lunaticin Velmu, yltiö söpö pallero!

Joo, siis näyttelylinjaiset on ihan yhtä hyviä harrastuskoiria. Nuorena etenkin kuin tykinkuulia, sata lasissa tekemässä kaikkea hauskaa ja tosiaan se tykinkuulamaisuus ei välttämättä edes lopu koskaan. Meillä on täällä ainakin yks tykinkuula, joka ampaisee kaikkeen täysillä.

Aapo muuten tänään 1v4kk, mihin tää aika menee?

Mun pieni pallero täyttää tänään 1v!

Joku tiedusteli kuinka juoksujen aikana narttukoira käyttäytyy.Meillä Lopo kulkee nokka maassa,jatkuvasti merkkailupissoja ja on erilainen outoja koiria kohtaan,jotenkin varautuneempi.Onneks noita juoksuja on vaan pari kertaa vuodessa,eihän tää huomaa edes lattialla olevia verijälkiään.Ja onnellisena vaan heiluttaa häntäänsä ja juoksee lelujen perässä ja veriroiskeita löytyy välillä aika korkeeltakin seinästä.Ja toi jalkoväki on todella turvonnut,ettei kyllä varmaan jää keltään huomaamatta että mikä aika on menossa.
Onnittelut Velmun ihmiselle,ihana pentuaika edessä!!!

Hyvin on Luna ottanut tulokkaan. Alkuhuuman jälkeen kun tajusi eilen ettei tuo riiviö lähde mihinkään niin on alkanut vähän osoittaa mieltään, tai kun pentu tulee hakemaan kuvankaltaista läheisyyttä on se juuri alkuun sen näköinen että "yök viekää tuo öklötys pois" mutta kiltisti se siihen jää kuitenkin makoilemaan. Yöllä ravaavat vielä kumpikin jonkin verran, Velmu haluaa olla Lunan kainalossa ja Luna ei tätä ihan joka hetki arvosta.
Luna osaa kuitenkin kertoa milloin pentu menee liian pitkälle, esim. hampaiden käytön kanssa, mutta ei mitään veritappelua kyllä tartte pelätä.

Keskiviikkona on sitten aksatreenit ja Velmu pääsee Lunan toimia katsomaan kentän laidalle.

^Kyllä se Luna sen sulattaa kokonaan vielä. Meillähän meni se pari viikkoa kun Taavi ei mennyt lähellekään pentua itse. Salli kyllä jos pentu tuli viereen, mutta kohta lähti itse pois. Ja kun pentu oli varastanut Taavin lempi makuupaikat, se kävi vaan kattomassa siinä että ai toi makaa tossa, en varmana mee siihen Sit jossain vaiheessa huomasin että ne jo makas kylki kyljessä ja Taavi itse hakeutui toisen viereen. Edelleen välit on vähän viha-rakkaus-tasolla eli Taavi ei siedä sellaista ylenpalttista hillumista Aapolta yhtään, mutta vaan vissiin kerran tän yli vuoden aikana on ihan tosissaan antanut turpaan tälle ja senkin silloin kun itse on ollu kipeenä. Muuten yleensä näyttää vaan hampaitaan tai karkaa ite toiseen huoneeseen. Jaksaa kyllä painia ja leikkiä ja halia Aapoa, mutta koska Aapo saa välillä vieläkin nitä hillumis-kohtauksia ja härkkii silloin Taavia koko ajan niin se on se mitä Taavi ei siedä.

Niin suloisesti siinä vierekkäin vähän isompi ja pienempi noutaja!Lopokin hihkaisee että kyllä kaveri kelpais meillekin.

Heido taas!Kuinka teillä jotka ootte muuttaneet labbis on sopeutunut?Voisi kyllä kuvitella ettei suurempia ongelmia tulis,Lopo ottaa kaiken niin rennolla asenteella.Paitsi juu,rappuset.Lopoliinihan on kortteerannut rivitalossa turvallisesti maan tasalla.Kerran olimme menossa visiitille kerrostaloon,Lopo panikoitui rappukäytävässä eikä saanut noustua kuin pari rappua.Jäi sitten kyläily tekemättä.Nyt Lopokin pakkailee lelunsa ja vaihtaa majansa omakotitaloon,jossa on vanhan talon rappuset yläkertaan.Ja ylhäällä olis tarkoitus kaikkien nukkua.Mua vähän epäilytti toi homma ja ajattelin ettei se heti kyllä uskalla nousta ainakaan ylös asti,mutta pienen maanittelun jälkeen neiti loikki ylös ja oli kyllä itekin niin polleen oloinen ja kipitti vielä alaskin omin tassuin.Jihuu!

Taavin kanssa oon muuttanut kolme kertaa, ei ongelmia. Paitsi no, eka muutto laukaisi tuhoomisen kun Taavi oli 4kk iässä. Mutta muuten sopeutunut hyvin. Aapon kanssa ei muuttoja takana ja voisin kuvitella että sen kanssa ei menis välttämättä niin hyvin. Tai no, jos minä ja Taavi ollaan siellä uudessa paikassa niin sit se varmaan sopeutuis, jos yksin joutuis sinne jäämään niin vois olla ongelma. Koska kylässäkin se on rennosti kun mä olen mukana eli uus koti varmaan menee kun tutut tavarat ja tuttu lauma. Yksinolot vois olla sille vaikeita.. se tuppaa vähän panikoimaan muutenkin välillä.

Lunakin muuttanut kolme kertaa ja yksi niistä on vielä vuoden sisällä toisistaan. Ihan ok on sopeutunut jokaisen jälkeen, vaikkakin lutkutusefekti on aina aktivoitunut muuttojen aikaa, eli pakatessa vanhassa kodissa tai kun purkaa tavaroita uudessa. Ja muuten ei tuhoa kun lasten puisia leluja jotka pitää kerätä edelleenkin pois sen ulottuvilta muut lelut yleensä voi huoletta jättää. Nyt kuitenkin tuhosi yhden lasten muovisen lelun muuton jälkeen yksin jäädessään... mutta se oli taas se yksi kerta ja nyt on saaneet lelut olla rauhassa.

Mutta pääsääntöisesti hyvin on sopeutunut aina muutoksiin, kaiken näköisiin sellaisiin. On ollut monta kertaa viikonkin putkeen jossain hoidossa kun olemme olleet vaikka ulkomailla tms.

Apuja tuhoamiseen...

Elvis vajaa 7kk on päässyt tuhoamisen makuun. Tänään oli jo lähtenyt seinästä palanen <3
Aaaargh. Eroahdistuksesta ei ole kyse, koira jää aina hyvillä mielin, ei itke, ei vingu, ei hauku.. Se vaan tylsistyy ja purkaa sitä tylsistymistään. Jätän sille aina luita, kongia jne..
Elvis on rajattuna yhteen makuuhuoneeseen yksinolojen ajaksi. Käytän sen aamulla 20 min lenkillä ja siitä menee tunti siihen, että se jää yksin. Se tietää saavansa kaikkea hyvää, kun lähden , joten kerää lähtemisestä hirmuset kierrokset. Kun aletaan lähtemään, se seuraa mua intensiivisesti ja hyppii. Mitä mun kannattaisi tehdä? Se innostuu niin paljon siitä kaikesta kivasta tekemisestä, ettei todellakaan jää rauhassa lepäilemään yksinolojen ajaksi..Mutta eikai sitä voi jättää ilman mitään tekemistäkään :/ Oon jo kuonokoppaakin harkitsemassa.. Sen kanssa se sais olla koko kämpässä vapaana. Kannattaisko sitä muutenkin kokeilla oisko se koko kämpässä rauhallisemmin, jos turhautuu vaan yhdessä huoneessa? Toisaalta en uskalla kokeilla, kun pelkään että se tuhoaa jotain arvokasta.. Pitäiskö sen siis levätä vailla tekemistä vai pitäiskö vaan jatkaa aktivointi-jutuilla ja suihkuttaa kielletyt kohteet jollain..? Help me :D

^Täälläkin tosiaan oli tuhoava koira, ja muutaman asian oon todennu meillä hyväks:

Ensinnäkin, en päästäisi ite koko kämppään. Mieluummin rajottaa ne tuhot siihen rajatulle alueelle. Luultavasti se siellä muuallakin tuhoaa, ja joku kerta vielä jotain vähän isompaa.
Ei kannata aamulla tehdä mitään isompaa lenkkiä, kunhan hoitaa asiansa ja takasin sisälle. Se lenkitys ainakin meillä aamusin saa aikaan sen, että koira jää kotiin yksin kierrokset korkealla.

Ite laittasin jotain aineita niihin kohtiin mitä se tykkään tuhota. Joillain toimii tabasco, joillain etikka. Meillä toimi hiuslakka. Tekemistä kannattaa toki jättää, mutta ei meillä niihin pahemmin koskettu. Vaikka tää ei tässä vaiheessa lohduta, niin kyllä se iän myötä lähtee. Kuonokoppa ei oo ollenkaan huono vaihtoehto jos tuhoaminen menee ihan kamalaksi, mutta voi aina kokeilla muita keinoja eka.

Ja sitten vielä, rutiinien rikkominen. Jos koira selkeesti kerää kierroksia kun tietää että lähdet, niin riko niitä sen tunnistamia rutiineja. Tee asioita eri järjestyksessä, laita välillä takkia päälle mutta sitten et kuitenkaan lähdekkään minnekkään. Kaikkea eri tavalla, niin koira jossain vaiheessa huomaa että turha innostua kun ei mitään näköjään käykkään. Sekin voi auttaa siinä että kierrokset ei nousis niin ylös.

TÄällä kahden tuhoovan koiran kokemus puhuu. Meilläkään ei tehdä Aapon kanssa ennen lähtöä kuin ihan lyhyt rauhallinen lenkki. Mitä pitempi lenkki sitä enemmän sille jää vire päälle ja hilluu vielä kotonakin tunti pari sen jälkeen. Lyhyen lenkin kun tekee niin se on rauhallinen ja pötköttelee vaan sen jälkeen. Tämä siis todettu meillä hyväksi. Taavin kanssa oli sama homma kun se oli nuorempi ja tuhosi.

Myös se mitä enemmän tekemistä on kotona voi saada niitä kierroksia aikaan siellä kotona, Aapolla on juuri näin. Mitä enemmän virikettä sille jättää sitä enemmän se tuhoaa, koska se touhuuminen pitää sillä taas sitä virettä yllä ettei malta olla rauhassa. Meilläkin on kummallakin tuhoominen ollut tylsyyttä, ei eroahdistusta koska kumpikin on jäänyt yksin rauhallisena ja kun oon tullut kotiin niin koirat on rauhallisia, ja tuhoomista ei aina edes tapahtunut.

meillä ei kummallekaan auttanut mitkään tökötit, mitään hiuslakkaa yms en voi itse edes ajatella suihkuttavani kämppään koska tukehdun itse siihen, oon allerginen ja tietyt hajut saa mut reagoimaan. Mä oon aina muutenkin pyrkinyt kummankin kanssa siihen, että ennen kuin itse lähden kotoa on rauhallista ja koirat on rauhallisia, en yleensä lähde niin että Aapo käy kierroksilla jo valmiiksi, ellei oo todella kiireesti lähdettävä johonkin heti lenkin jälkeen. Silloin yleensä on pahimmat tuhot tehtykin. Ja lenkin ja lähtemisen välillä pyrin pitämään vähintään sen puoli tuntia myös töihin lähtiessä jotta koira ehtii rauhottua, Aaposta oon huomannut että se oikeesti käy täällä kotona vielä tunnin pari aktiivisen toiminnan eli pitkän lenkin tai riehumisen jälkeen, ei toivoakaan että rauhottuis. Sit se simahtaa kuin saunalyhty sen jälkeen.

Mä en enää Aapon kanssa keksinyt muuta kuin kuonokopan, alkoi tuhoominen menemään niin pahaksi ettei oikein ollu vaihtoehtoja, tai oli, se toinen oli se koirasta luopuminen sellaiseen kotiin missä on koko ajan joku paikalla. Taavin kanssa myös aikoinaan harkitsin kuonokoppaa, mutta keksinkin että kauluri, se sellainen muovinen mitä käytetään esim. leikausten jälkeen, esti sitä tuhoomasta niin hyvin että käytin sitä vaikkei ois tarvinnutkaan. Ja sillä tuhoominen loppuikin 1v3kk iässä kuin seinään. Sen jälkeen ei oo tuhonnut varsinaisesti mitään. Aapolla ei vaan loppua näkynyt, päinvastoin kiihtyi se homma niin ei auta kuin olla koppa päässä.

Lisään vielä että Aapo tuhos enemmän silloin kun oli portilla eristettynä pelkästään olkkariin, samantien kuin päästin sen koko kämppään (miinus keittiö) olemaan Taavin kanssa niin se sohvan syöminen ja kankaiden oksentelu loppui siihen. Mutta alkoi seinien syöminen makkarista, sähköjohtojen syöminen ja oksentelu, petauspatjan se pisti päreiksi yms yms. Vaikka sillä on toinen koira seurana niin ei Taavi jaksa sille seuraa pitää koko ajan eli Aapo keksii kyllä itse tekemistä hyvin helposti.

Täytyy sanoa, että on ollut todella helpottavaa tulla kotiin nyt kun Aapolla on koppa päässä, kämppä on siisti, ei tuhoja eikä muutakaan silputtua kenkää tms missään. Yhden kerran on saanut seinää vähän jyrsittyä kopankin kanssa, samasta kohtaa mistä on ennenkin sitä syönyt ja ilmeisesti tänään oli saanut syötyä marsun häkin sellaista muovista pidikettä kopan kanssa vähän, siinä se. Suuria tuhojahan se ei sen kanssa saa tehtyä mutta näköjään halutessaan jotain pientä kyllä.

Zivahan pureskenteli pentuna aika vähän, joku johto taisi mennä ja vähän jotain naruja ja nyörejä. Mutta noin 8kk iässä alkoi kunnon tuhoamisvimma. Kipsilevyn kulmaa, listojen päitä ja vähän parvekkeen ovea. Lisäksi petauspatjasta oli neljännes pilkottu peukalon pään kokosiksi vaahtomuovipaloiksi (oli muuten kohtuu väsynyt koira sinä iltana, aika moinen näpertely siinä oli ollut). Makuuhuoneen ovi on ollut nyt kiinni ja otollisiin pureskelukohtiin olen suihkuttanut etikka-vesi liosta. Nyt on onneksi mennyt jo muutama viikko ilman uusia tuhoja, toivottavasti tuhoamiset oli sitten siinä...

Tuli otettua pari uutta kuvaa pojista, Bailey senkun harmaantuu päivä päivältä enemmän Leuan alta jo ihan harmaa.