Koirat.com

^ Eikös helpoin tapa olisi lisätä yksinkertaisesti vaan ruoan määrää? Mä ainakin ajattelisin niin, että aktiivisempi koira = suurempi energiantarve = enemmän ruokaa. Sitä ruoan määrä ei kai kuitenkaan ihan hirveästi tarvitse lisätä, meillä ainakin huomaa jo aika pienestäkin määrän muutoksesta, että lähteekö paino nousuun vai laskuun.

edit/ typo

^Täällä on ihan sama juttu. Ei tarvi kuin ihan pari desiä (eikä sitäkään välttämättä) päivässä lisätä, niin johan näkyy heti vyötäröllä. Relppis on kyllä niin jojoilija tuon painonsa suhteen, kun viikossa sille saattaa tulla pari kiloa lisää helpostikin, jos se vaan on minun vanhemmilla hoidossa. :D Sitten mie koitan taas laihduttaa sen fiksuihin mittoihin ja kohta vanhemmat syöttää sen taas hieman ylipainoiseksi. Lisää ruokaa vaan! Varsinkin, jos epäilyttää antaa mitään erilaista.

Joo sitä itekin ajattelin että lisään ruokaa, en vaan tiedä paljonko, mutta kokeilemallahan se selviää. Vähän kyllä mietin oisko sillä joku kilpirauhasen ylitoimintaa tms mutta selvästi kyllä yhdistän kortisoniin ja talveen tuonkin laihtumisen. JOs nyt vielä siis paino vaan laskee niin sit ehdottomasti tutkimuksiin meen sen kanssa.

Rellalöllykän laihdutuskuuri on tuottanut tulosta, kun nyt se näyttää taas ihan sopivan hoikalta tytöltä (vielä kun omistajallekin sais yhtä onnistuneen laihdutuskuurin...). (: Virtaakin piisaa huomattavasti enemmän ja koko koira on taas paljon pirteämmän oloinen. Syyskuussa tuo oli "pikkuisen" lihavammassa kunnossa.



Saatiin tänne lopultakin kaivattua aurinkoa ja kirkasta ilmaa, piristi mukavasti, kun on ollut pitkään niin harmaata ja pilvistä.

Aino kiittää kaikkia onnitteluista! Raukan maha ei kestä hirmuisesti erikoisherkkuja, joten synttäreitä juhlistettiin erityisen mukavalla kävelyllä ja herkkutikulla.

Jouluaattonahan Pirkkokin täytti jo vuoden verran! On se vaan kummallista kuinka aika kuluu. Pirkkistä odotettiin niin monen monta vuotta, mutta hyvää kannattaa odottaa. Parempaa kauhukakaraa ei mistään löydy!

Pirkko on pikkuinen vauhtipakkaus ja täynnä rakkautta. Se piristää harmaimmankin päivän pelkällä pellemäisellä olemuksellaan. Se on kaikkea mitä ikinä saatoin "Ainon seuraajasta" toivoa. Vaikka ipana onkin hankittu Ainon seuraajaksi, sen ei tarvitse täyttää Mummukoirasen suuria saappaita. Siihen ei kukaan pystyisikään. Pirkko otettiin vastaan juuri sellaisena kuin se on, se saa olla täysin oma itsensä. Ja se on täydellinen juuri niin!

Nyt pentumainen ulkonäkö alkaa pikkuhiljaa väistyä ja kakara alkaa näyttää edes hieman aikuisemmalta. Yhtään aikuismaisemmin se ei kylläkään käyttäydy..





Eepin pohdintaan sen verran, että meillä jatkuvasti laihtuvalle Mummukoiraselle alettiin hätätapauksessa syöttää lihaista rasvaa ruuan mukana (pakasteena kennelrehulta tai mustista&mirristä). Kun vasta kauhealla hädällä selviteltiin, että mikä koiraa vaivaa kun laihtuu ja laihtuu vaan vaikka ruokaa tungettiin sisuksiin aivan järkyttäviä määriä. Se toimi kyllä oikein hyvin, laihtuminen loppui ja syyn selvittyä auttoi palauttamaan kuntoluokan oikealle tasolle.

Ja täytyypi kehua myös Rellaa kuinka nätiltä se näyttääkään laihdutuskuurinsa jälkeen! Hienoa työtä! Samaa mieltä olen siitä, että omistajan laihdutuskuuri on paljon vaikeampi toteuttaa.. Olen varmaan minäkin mieleltäni labbis, pirun ahne ja lihon jos näenkin ruokaa.

^Oliko mummukalla joku konkreettinen syy laihtumiselle? Mä pelkään vaan että tolla on jotain pahempaa, Taavin historian tuntien en osaa kovin kevyesti suhtautua näihin terveysjuttuihin. Vaikka kovasti toivon tietysti, että ois vaan talvesta ja tosta energisyydestä johtuvaa. Taavihan on oikeesti ollut todella pirtee nyt talvella, lenkkeilee mielellään ja paljon ja pitkiä lenkkejä, kun taas kesällä se on kuin perässä vedettävä vanha kaakki. Eli hyvinkin voi johtua tosta energian kulutuksesta nyt tuo laihtuminen. Käytän sen varmaan huomenna punnituksessa jotta vähän näen miten parissa viikossa on paino liikkunut vai onko mitenkään, koska jos se laskee niin tosiaan pakko tutkituttaa jotenkin.

Täällä huhuilee aloitteleva rodun harrastaja. Kotiin on pian kuukausi sitten muuttanut näyttislinjainen labbis Cenna "Halolan Älä Jätä" tuosta kuvasta on jo hieman kasvettu :)

Kasvattajaperheestä tulen, mutta rodut on pääasiassa ollu walesia ja lapinkoiraa. Ne ei vaan ihan ole ollut mun juttuja. Kauan etsin omaa näyttislinjaista, mutta jonka vanhempia käytettäisiin käytännön metsästykseen. Viimein löydettiin se oma ja tavoitteita löytyy niin Nome- kuin MeJä-puolella. Saa nähdä käydäänkö Tokon Alossakin. Kehässäkin pyörähdämme jokuseen otteeseen pennun vähän kasvettua :) Muuten varmaan vaan samoillaan metsässä, varsinkin ens syksyn kyyhkyskauden alkaessa.

Paljon olen tätä palstaa lukenut ja ihan uskomattomia kuvia ja tarinoita lukenut. Helpotti paljon luovutusiän odotusta!

Tökkään heti omia kokemuksiani kehiin tuosta lihoituksesta. Omalla kohdalla nopeiten saa koiralle massaa lihaisella rasvalla ja ruokaöljyllä. Sitten jos lenkit tuntuu olevan päivittäin useita kilometrejä vaihtelevassa maastossa tms, jossa sitä energiaa kuluu, niin suosittelen vaihtamaan johonkin high energy-ruokaan. Silloin tarpeellisen energian saa vatsaa liikaa täyttämättä. Ei ihmisetkään tykkää ähkystä :)

// Kuva muokattu näkyviin
t. griffon

^Kun otat kuvan koirat.com galleriasta, klikkaa kuvan päällä ja valitse ominaisuudet -kohdasta .jpg loppuinen osoite.
Sen kun tuot tänne tuon "ikkuna" kuvakkeen avulla, niin kuva näkyy

eepi78 kirjoitti:

^Oliko mummukalla joku konkreettinen syy laihtumiselle?

Juu, tuon laihtumisen myötä siltä löytyi jonkinasteinen tulehduksellinen suolistosairaus eli IBD (syy laihtumiseen) sekä se AIHA. AIHAhan ei tietenkään ole parannettavissa, mutta mummukka on ollut siittä asti ylläpitolääkityksellä (kortisonia) ja voinut sen kanssa oikein hyvin. Näillä eväillä mennään niin pitkälle kuin Mummukoiranen on iloinen ja onnellinen ja hyvinvoiva.
Myös maha ja suolisto ovat pysyneet myös kunnossa kunhan tilanne saatiin vain diagnosoitua oikein ja kontrolliin.

Nämä molemmat vaativat hirveän määrän kokeita ja tutkimuksia ennen diagnoosia, eläinlääkärissäkin ravattiin ahkerasti. Mutta onneksi meillä oli hyvä eläinlääkäri, joka oikeasti halusi selvittää mikä Mummukoirasta vaivasi!

Ja tervetuloa SariS! Onnea hyvästä rotuvalinnasta!
Voi jehna sentäs kun Cenna on ollu söpönen.. (ja on varmasti vieläkin!)

Onneksi Pirkko varmistaa sen, että olen aikalailla vieläkin immuuni pentukuumeelle. Saan katsella ihan rauhassa pentukuvia. Välillä sitä ajattelee, että voi kun jaloissa pyöris edelleenkin sellainen labbiskakara, mutta hetken myöhemmin päässä liikkuu vain ajatus "ei ikinä enää"!
Ihania, mutta niin raivostuttavia!

No meillä on tossa lihotuksessa vielä sekin ongelma kun Taavi on allerginen ja atoopikko eli mikä tahansa ruoka ei käy sille, muuten oisin jos antanut sille jotain energiapitoista sapuskaa. Ja sit se ihan rasvaisin rasva ei käy haiman vajaatoiminnan takia kun haima ei sulata rasvaa.

Nykyinen nappula on lukuisista ruuista ainoa mikä on sopinut, aina kun kokeilen muuta niin alkaa oireilemaan jollain tavalla. Ruokaöljyä on nyt saanut ruuan joukossa noin lusikallisen kerrallaan ja ruuan määrää on vähän lisätty. Lisäksi saa nameja ja purutikkuja yms niin ettei niitä tartte laskea eli en vähennä ruuasta mitään herkkuja tällä hetkellä. Vaakaan meinasin tänään viedä, mutta en jaksanutkaan kun tajusin etten oo työpäivän jälkeen syönyt mitään ja alkoi jo lenkillä nyt olemaan sellainen nälkä-väsymys että jos oisin eläinkauppaan asti lähtenyt bussilla tuon kanssa niin ois jo kiukku ehtinyt päälle, musta tulee todella kiukkuinen nälkäisenä Huomenna ois tarkoitus mennä punnitukseen tai tänä iltana jos vielä jaksan. Täytyy sanoa että jos paino on edelleen laskenut niin iso huoli kyllä iskee.. Hyvin se syö, nälkä ois jatkuva ja kakka on ihan normaalia, ei löysää eikä ripulia ole ollut aikoihin. Ehkä jopa hieman kovaa, mutta öljy on auttanut siihenkin. Koira on muutenkin erittäin energinen ja pirteä, niinkuin aina talvisin on.

Käytin eilen Taavin puntarilla ja paino oli 30.45 eli noin kilo lähtenyt kahdessa ja puolessa viikossa. Ruokaa on saanut vähän enemmän, lisänä öljyä ruokalusikallisen verran ruuan kanssa. Nyt lisään sille ihan selvästi yhden ylimääräisen aterian päivään ettei annoskoko per ateria nouse valtavaksi jos vaan lisää nykyisiin ruokakertoihin sitä ruokaa. Lisäksi mulle on tulossa ensi viikolla pakastin joten sit kokeilen hevi-NEU:lla lihottamista minkä tein silloinkin kuin Taavi oireili haimaansa ja näytti lähinnä vinttikoiralta. Jos edelleen on parin viikon päästä paino pudonnut niin sit tietysti lääkäriin, nyt koitan vielä kunnon lihotusta jos se vaan kuluttaa enemmän mitä saa nyt pakkasilla kun vauhtia on kuin kolmessa koirassa yhteensä. Nyt pakastimeen asti syötän sille kermaviiliä ja muuta sellaista mitä se ei aiemmin ole saanut mitenkään säännöllisenä jotta saadan edes vähän nyt painoa pysymään edes ennallaan.
Huoli on kova, mutta koitan nyt ensin sitä energiamäärän lisäämistä kulutuksen nähden ennenkuin meen maksamaan kalliista verikokeista ja tutkimuksista kun hyvinkin voi olla mahdollista että tää talvi nyt vaan tekee sen että energian kulutus on lisääntynyt. Jos nyt tosiaan oikein muistan niin joka talvi se on tiputtanut sen 2-3kg, nyt on tippunut lähtöpainosta noin kolme kiloa eli jos nyt tosta vielä alle menee niin alkaa olemaan jo aika paha.

Harvoin oon kuullu että labbista täytyy lihottaa, mutta nyt ei muu auta. YLeensähän näillä taitaa olla päinvastaisia ongelmia

Mä niin toivon että tuo koira näkee 8-vuotis synttärinsä parin kk päästä ettei kyse ole mistään vakavasta. Ja nyt kun ollaan saatu sitä lisäaikaa reippaasti kortisonilla noihin kutina-oireisiin ja tassuongemiin niin tietysti joku muu sit iskee mikä on sen loppu. Eihän tässä oikeestaan vaihtoehtoja kauheesti laihtumiselle ole jos nyt tää syöttäminen ei auta ja paino jatkaa tippumistaan. Silloinhan kyse on todennäköisesti jostain vakavasta. Vakavaa vastaan taas puhuu se että koira itse on todella pirteä ja siinä ei ole muuta vikaa tällä hetkellä kuin tuo laihtuminen.

Tervetuloa vaan SariS, mukava nähdä muitakin Halolalaisia.

^ Eiköhän Taavin laihtuminen johdu vaan talvesta ja aktiivisuudesta, toivotaan ainakin niin. Zivalla ainakin vaikuttaa saman tien painoon jos on vähän vähemmän aktiivinen viikko, enkä varsinaisesti säädä ruokaa liikunnan mukaan. Paino heiluu 30-31 kg välillä.

Käytiin äsken PEVISA-tutkimuksissa ja kaikki näytti OK:lta, eri asia on mitä sitten kennelliittosta lausutaan... Mutta ei tuo ainakaan ihan rikki ole, niinku jossain vaiheessa on "pelottanut".
Muutenkin tuntuu, että joulukuun "masennuksen" jälkeen on taas löytynyt uutta vauhtia, ehdin jo pelästyä, että näin nopeastikko tämä rauhoittui, mutta ei sentään.:)

Niin ja viime hetkillä tuli ilmoittauduttua Pellon näyttelyyn, eli ens kuussa pitäs käydä vähän näyttelemässä. Taas vaan vähän eppäilyttää mitä siitäkin tulee, mutta tosin niinhän se oli viimeksikin ja ei siitä nyt ihan täyttä farssia tullut. Jos tällä kertaa oltas kuitenkin jalat maassa kun katotaan hampaat, eikä selällään...

Oi missä te asutte, jos te Pelloon menette näyttelyyn? :D Mie oon miettinyt, josko lähtis siellä käymään katselemassa koiria. Jos ei siis kamala pakkanen ole... Terveisin rovaniemeläinen. Olis kyllä kiva nähdä Zivakin oikeasti, kun se on minusta niin mahdottoman kaunis!

No mä niin toivon, että toi painon pudotus nyt tosiaan johtuu talvesta ja koiran aktiivisuudesta. Onhan sen paino heitellyt ennekin kolmisenkin kiloa eestaas, mutta näin laiha se ei oo koskaan ollut aikuisiällä. Välillähän se on painanut jopa 37kg ja normaali paino on ollut jo vuosia se 33-34kg. Ja muistan kyllä että on aiemmin laskenut väliaikaisesti mutta noussutkin ihan ilman mitään suurempia juttuja takaisin. Nyt se vaan laskee. No nyt on menossa 3 ateriaa päivässä ja katotaan lähteekä sillä nousuun. Saa kahdesti nappulaa ja se yks ruoka on kotiruokaa mihin pyrin lisäämään lihaa, raejuustoa, kermaviiliä yms. Ens viikolla tosiaan tulee pakastin niin sit kokeilen hevi-NEU:ta, sillä lihotin sen nuorempanakin normaali painoon kun oli luuranko. Jos nyt alle 30kg menee niin en kehtaa edes kulkea tuon kanssa missään.. nyt jo tutut koiran omistajat on sanoneet että Taavi se vaan hoikistuu. Jep. Ihan kun se ei sais ruokaa ollenkaan. Oon nyt lisäksi lisännyt nappulan määrää ja sit se yks ateria päivään, jos ei sillä ala nousemaan niin sit ei millään. Ja öljyä saa päivittäin tilkan ruuan kanssa.

En todellakaan mitään pullaa siitä halua, mutta oishan se kiva ettei ihan nälkiintyneeltä näyttäis. Ja mitä enemmän se paino laskee niin sitä huolestuneempi oon itse. Vaikka ei kai se auta huolestua ennenkuin näkee lähteekö nyt nousuun jos vaan kuluttaa enemmän mitä saa sisäänsä. Lääkäriinkään en viitti heti kiikuttaa kun koira muuten voi hyvin, jos sillä ois jotain muutakin oireta tai poikkeavaa niin oltais jo käyty.

^^ Rovaniemellä menikin asustellaan. Sitähän vois joku viikonloppu käydä vaikka juoksuttaan koiria jossain?

Ziva oli eilisen illan krapulassa, mutta heti kun sai ruokaa niin tuntui olo paranevan(Ihan ku olis itsekkin havainnut saman vaikutuksen joskus...). Aamulla olikin jo täydessä vaudissa.

Niin ja kun Ziva heräs tarkastuksen jälkeen ja nippa nappa pysy pystyssä, niin heti se alko tutkimaan lääkärin huonetta, kaappeja, roskista jne... Utelias elikko, hyvä että pystyssä pysyy ja heti ihmettelemässä mitä täältä löytys.

Kirjoittelen minäkin pitkästä aikaa Unton kuulumisia. Untosta on tullut jo iso poika ja tutuissa tilanteissa ja kotioloissa on aivan ihana ja hyväkäytöksinen koira, rauhoittunut ja aikuistunut huomattavasti. Haasteena meillä edelleen Unton ylitsevuotava innokkuus uusissa ja jännittävissä paikoissa ja ei niin tuttujen ihmisten ja koirien kanssa. Mutta pikkuhiljaa edistytään siinäkin.
Uudet ja jännät tilanteet vaan on haastavia sikäli että korvat tuntuvat katoavan taivaan tuuliin ja oma tahto pitäisi aina saada läpi.

Uusi puoli Untosta myös löytyi vähän aikaa sitten, uhittelu ja rähinä etenkin isoille uroksille. Lenkillä myös narttujen hajut vie mennessään, siksipä siis kokeilussa kuonopanta. Unto tosin inhoaa sitä, mutta jospa se siihen hiljalleen tottuu. Tilasin kokeeksi myös vedonestovaljaat, eivät ole vielä ehtineet tulla.

Minkälaisia teidän kokemukset on kuonopannasta tai vedonestovaljaista? Onko ollut ongelmia totuttaa koira kuonopantaan?

^Taavihan on kulkenut juurikin rähinöiden takia kuonopannassa jo monta vuotta, tai enää se ei rähise, mutta kiskoo raivostuttavasti ajoittain hajujen perään joten itse äytän joko reaktiovaljaita tai kuonopantaa sillä, vaihdellen näitä. Reaktiovaljaat toimii paremmin kuin vedonestovaljaat, Taavilla hiertyi kainalot auki vedonestovaljaista, sit ostin sellaiset pehmustetut missä on pehmusteet siinä kainaloiden lenkeissä, mutta mä en tykkää käyttää niitä valjaita, jotenkin en vaan tykkää omaan käteen. Reaktiovaljaat on paremmat ja toimii lähes yhtä hyvin kuin kuonopanta.
Alussa tietysti kuonopannan kanssa oli totuttelemista, Taavi yritti hinkata kuonoaan joka nurmikkoon yms jotta sais sen pois, mutta äkkiä se siihen tottui kun vaan käytti.

Vinkkinä sanon että kun nyt teillä on kuonopanta käytössä niin kannattaa samalla puuttua niihin rähinöihin kunnolla, mä sain sen avulla opetettua rähinöistä pois kokonaan kun koiran hallinta oli helpompaa.

Aapon rähinät taas loppui kuin seinään kastroinnin jälkeen, sille ehti vähän jo tulemaan sellaista isoille koirille rähisemistä, mutta sekin vähän loppui onneksi. Eikä onneksi ehtinyt päälle samassa mittakaavassa mitä Taavi on rähissyt joskus.

Pojat tänään:

Taavi laiheliini


Aapo


Taavi rakastaa

Labbis on kyllä ihme eläin. Nyt kun on -20 astetta pakkasta ja tuo on tiputtanut kaikki karvansa, on niin kivaa juosta ja temmeltää ulkona vaikka tuntitolkulla. Yleensä ei irtoa musta kymmentä metriä pidemmälle eikä juurikaan juokse tai kutsu muita leikkiin, mutta nyt on ihan kuin olisi pentu taas. Se on siis täysin kalju mahan-alusesta ja kainaloista ja sillä on vasn peitnkarva, ei karvaakaan aluskarvaa, eikä se palele. Vetelee vaan pitkn metsää ihan onnessaan. normaalia...?