Koirat.com

Veinpä sitten koirat eilen tuohon lähimetsään lenkille. Mukavaa oli kunnes törmättiin uniseen ampparipesään. Ihmettelin kun siinä lenteli joku pörriäinen, no ajattelin ettei tässä mitään, päästin Lunan vapaaksi. Luna juoksi edelle ja huomasin että sen naamassa, kyljessä ja selässä oli pörriäisiä ja sitten huomasin sivusilmällä että minun ja Velmunkin ympärillä leijaili huumautuneita öklöpörriäisiä. Onneksi Velmu oli vielä remmissä ja lähdin sen kanssa juoksemaan paikalta pois. Luna siis oli jo piehtaroinut ja ampaissut aikaa sitten pois paikalta. Yritin mennä suorinta tietä kotiin mutta siinä shokissa suuntavaisto petti. No onneksi oli känny ja navi joten hirmuisesti ei ohi kodista menty. Kotimatkalla sitten huomasin Lunan silmäkulman joka oli vähintäänkin mielenkiintoisen näköinen:




No ihmeellistä kyllä tämä oli vasta Lunan ensimmäinen pistos joten aika vähällä päästy vaikka tuo tuollain koheltaja onkin.
Itsehän siis kammoan amppareita yli kaiken ja olin vähän aikaa järkyttynyt tapahtuneesta ja puistatti koko matkan kotiin ja pienikin kutina oli tietty huumautunut amppari jossain niskassa... yök!

^Tossa vois oikeesti käydä pahastikin. Vuosi sit kesällä mun kaverin kultsu kuoli kun olivat törmänneet maa-ampparipesään. Kultsu sai niin paljon pistoja että juoksi shokissa pois paikalta, sitä ei löydetty sinä päivänä, löytyi pari päivää myöhemmin samasta metsästä menehtyneenä kuusen alta.

Samoin ihan joku aika sitten, nyt alkusyksystä yks tuttu oli törmännyt Helsingin metsässä maa-ampiaispesään koiriensa kanssa, oli saanut itse niin paljon pistoksia että meni shokkiin, joutui riisumaan ja jättämään vaattensa melkein kaikki metsään koska niitä pörriäisiä oli vaatteiden sisälläkin. Koirat ei onneksi saaneet kuin muutaman pistoksen, toinen koirista myös pentu. tuttava joutui itse päivystykseen ja oli täynnä pistoksia. Lähimmästä talossa mihin hakeutui sai apua, ei päässyt edes kotiin asti, koirat olivat onneksi kulkeneet koko ajan perässä kun tuttu ei enää tajunnut sitäkään onko ne mukana vai ei, luuli että ne on karanneet johonkin.

Onneks siis te selvisitte vähällä ja onneks noi ampparit on vissiin tähän aikaan vuodesta jo aika iisejä eli ei ehkä pysty enää samanlaiseen hyökkäykseen kuin kesällä.

Meillähän oli pihassa maa-ampiaspesä johon Bailey päätti lykätä kuononsa. Ja kun se on tollanen itsepäinen sonni, niin niitten ekojen pistojen jälkeen piti mennä ite härkkimään sitä pesää lisää ja katsomaan mitä siellä oikeen tapahtuu. Meillä ei onneks tullu mitään reaktiota niistä pistoista, vaikka kyllä useempi pisti.

Eepille, Baileyn plutopatti! Ei mikään hyvä kuva kun nopeesti nappasin kun katto muualle, mutta ehkä tosta jotain näkee.

^Hei, ihanaa, toihan on ihan samanlainen kuin Taavilla Pelastit taas mun päivän ja lakkaan huolehtimasta Meillä on jotku kadonneet kaksoset nää koirat kun samanlaiset plutopatitkin päässä!

Jihuu,samat plutot täältäkin löytyy!!!

No on aika veikeä patti!

Lunalla on vaan vähän koholla tuo takaraivo ja enempi sillä on kaksi vierekkäistä pattia mutta ei ne noin isoja kyllä ole.

Ei Aapollakaan oo tollaista, Taavilla taas on aina ollut, mutta nyt vasta viime aikoina tullut enemmän näkyviin. Mä oon itse vahvasti sitä mieltä, että se liittyy jotenkin tuohon kortisoniin.. koska se patti alkoi näkymään sen jälkeen kun Taavi alkoi syömään kortisonia.

Mä taas oon huomannu ihan selkeen yhteyden Baileyn mielialaan. Sen takia, että jos se on vähän apeena, niin sen korvat on tietyssä "roikkuvassa" asennossa ja sillon tuo patti näkyy. Ei se näy aina. Esimerkiksi tuossa kuvassa se mököttää mulle ku en antanu ottaa pöydältä leipää niin ei suostu katsomaan kameraa vaan näyttää mahdollisimman surkeelta. Samoin kuvissa jotka oon ottanu ku se oli leikkauksen jälkeen kipeä, kaikissa sama ilme ja patti näkyy. Silloin kun on valppaana ja korvat oikeessa ilosessa asennossa, ei patista oo tietoakaan ellei koske kädellä.

Taavilla on kyllä selkeesti toi patti nyt alkanut näkymään enemmän, ihan jopa edestä kun sitä katsoo niin sen pää on sellainen pyöreä kun ennen on ollut tasaisen näköinen vaikka se patti on siellä aina ollutkin. Kortisonihan surkastuttaa lihaksia ja itse tulin siihen tulokseen, että tuolta päälaelta on jotain lihaksia lähtenyt (kai siellä jotain lihaksen tapasia on, esim. jotka korvia liikuttelee..) koska patti on tullut enemmän esille. Se ei kuitenkaan oireile sitä mitenkään eikä sen käytös ole muuttunut mitekään eli tuskin on sitä mitä ensin pelkäsin eli luusyöpää. Se kun leivää nopeesti eli oireilis varmaan jo muullakin tavalla. Koska sen otsaltakin on selvästi lähtenyt jotain pois, myös silmien päällä olevat luut tuntuu paljon paremmin kuin aiemin. Itse liitän sen tohon kortisoniin, mutta varma en tietenkään voi olla. Plutopatti on seurannan alla..

Mä käytin pojat pitkästä aikaa yhdessä äsken iltalenkillä kun olin niin myöhään töistä kotona kun meni ylitöiksi. En vaan jaksanut alkaa viemään erikseen. Ne jotka ei tiedä niin mähän käytän noi aina erikseen ulkona. Nyt yhteislenkki meni hyvin vaikka ohitettiin kaks koiraakin, kumpikaan ei riekkunut eikä pelleillyt. Ja Taavi ei nylkyttänyt kertaakaan Aapoa Se minkä takia lakkasin käyttämästä noita yhdessä ulkona oli just se että Taavi alkoi aina ulkona hihnassa nylkyttämään Aapoa ja sitä kesti aina koko lenkin ajan. Lenkit meni siis ihan pinnaa kiristellen mulla kun koko ajan piti olla kieltämässä Taavia ja kyttäämässä sen eleitä milloin se taas aikoo toisen selkään. En tiedä miksi se tota just ulkona aina teki. Nyt ei kertaakaan edes yrittänyt.

Musta tuntuu että me voidaan olla ihan asian ytimessä, koska jos ne lihakset sieltä on surkastuneet niin kyllähän se selittäis miks ne korvat ois nyt aina siinä asennossa että se patti näkyy paremmin. Eli jos laskee 1+1 Bailey ja Taavin tapauksessa niin hyvin mahdollista. Uskon kyllä että joillakin se patti vaan on isompi, Blakella sellasta ei myöskään ole.

Kiinnostas kovasti tietää et miten paljon teijän koirat liikkuu ja saa muuta aktivointia :) nimimerkillä ikuinen koirahaaveilija ja eri rotujen välillä seilaaja Tosiaan oon tosi kiinnostunu labbiksista, mut mietiskelen kui paljon ne oikeesti vaatii sitä liikuntaa ja touhuamista, en kuitenkaan haluu ottaa rotua jonka liikunnan en usko pystyväni täyttämään.

Mangusti kirjoitti:

Kiinnostas kovasti tietää et miten paljon teijän koirat liikkuu ja saa muuta aktivointia :) nimimerkillä ikuinen koirahaaveilija ja eri rotujen välillä seilaaja Tosiaan oon tosi kiinnostunu labbiksista, mut mietiskelen kui paljon ne oikeesti vaatii sitä liikuntaa ja touhuamista, en kuitenkaan haluu ottaa rotua jonka liikunnan en usko pystyväni täyttämään.

Riippuu niin koirasta. Rella ja Nella tyytyy kyllä hyvin vähäänkin liikuntaan, mutta ilman muuta nauttii, kun saa juosta enemmän. Ne ei ole koskaan esimerkiksi tuhonneet mitään, vaikka ajoittain meidän lenkit niiden kanssa ei ole sen kummempia olleet kuin esim. 4km 2x päivässä tai vastaavaa. Plus lyhyemmät pissalenkit.

Nuo kaks ei kylläkään ole ikinä vaatineetkaan mitään ihmeempää eikä Nellalle tuottanut mitenkään tuskaa noin 8kk ikäisenä sairaslomailla ja olla vaan lyhyillä hihnalenkeillä, mutta tiedän, että tälläkin palstalla on niitä, jotka repii hiuksiaan, kun labbis lentelee seinille ja tuhoaa joka paikan tekemisen puutteessa.

Meillä Luna saa pissalenkit kaksi kertaa päivässä eli ihan mx. 30 min per kerta, yleensä ei sitäkään(varsinkaan aamulla). Sitten riippuen siitä onko treeni-ilta vai ei niin pääsee metsään lenkille ja nyt kun on tuo penneli niin ajallisesti/matkallisesti lenkit ei ole pitkiä koska riekkuvat suurmman osan ajan keskenään ja surffailevat mun ympärillä haistelemassa eli tuplaavat kilsat minuun nähden.
Treenipäivinä/kisapäivinä sitten on nuo pissalenkit ja noh ne kisat/treenit.

EIkä hypi seinille...

Okei :) kiitti vastauksista :)

Meillä taas on kaks adhd:tä, tai vanhempi ei enää oo ikiliikkuja, mutta nuorena sen liikunnan tarvetta ei tyydytetty millään. Sama koskee Aapoa nyt. Ikää sillä on kohta 1v5kk ja kyllä se jaksaa vaikka miten, ja vaatiikin aika paljon liikuntaa ja tekemistä, muuten hyppii seinille ja on kärsimätön ja vinkuu kotona tylsyyttään. Ei toki me sen kanssa liikuta 24/7, mutta jos koiralta kysyttäis niin liikuttais. Sillä on ihan valtava energiamäärä, mitä pitemmän lenkin tekee sen kanssa sitä kauemmin se on virkeenä vielä kotonakin sen jälkeen. Aapon väsyttää kaikista helpoiten kyläilyt, treenit, uudet paikat yms. Ei niinkään remmilenkit reippaalla tahdilla eikä edes joku tunnin parin vapaana riehuminen kaverin kanssa.. ei suinkaan. Se jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja... jaksaa. Mitä rauhallisempi päivä on niin sitä rauhallisempi on Aapokin, eli jos sen kanssa pieniä lenkkejä rauhalliseen tahtiin niin sekin on rauhallisempi.
Taavi nyt ei enää tässä iässä vaadin niin paljon, jaksaa sekin, siitä ei oo kiinni, mutta se ei hypi todellakaan seinille jos ei pitkiä lenkkejä saa joka hetki.

Meidän liikkumiset on suunnilleen tässä:

Aamuvuoro-aamut: aamulla vartin pissalenkki, sen verran että koirat tekee tarpeensa. Iltapäivällä töiden jälkeen pitkä lenkki kummallekin, vaihdellen, Aapo pääsee myös välillä riekkumaan kaverin kanssa jos koirapuistossa sattuu joku olemaan, melko harvoin nykyään kun ei voi enää puistoilla kaikkien kanssa. Illalla vielä pitkä lenkki kummallekin, jos oon ite tosi väsynyt niin saatan Taavin kohdalla lipsua ja tehdä lyhyemmän lenkin kun se kärsii siitä vähemmän.
Iltavuoropäivinä: Aamulla pitkä lenkki kummallekin, eli noin tunti suunnilleen reipasta vauhtia, päivällä pikkupissatukset ja äiti käyttää kummatkin vielä iltapäivällä lenkillä. Itse käytän vielä illalla vartin pissatukset. Vapaapäivinä saavat enemmän kumpikin liikuntaa eli joka lenkki on se pitkä, harvoin vapailla tehdään mitään pikku pissatuksia vaan.

Lisäksi tähän Aapon kanssa lenkkien ohella treenailua vapaamuotoisesti, eli välillä muutakin kuin pelkkää lenkkiä. Aapo oikeesti jaksais vaikka vuorokauden putkeen touhuta jotain, jos ei lenkkeillä niin jotain muuta. Ihan käsittämätön tapaus. Mulle on varmaan osunut ne pahimmat versiot labbiksista eli nuorena erittäin aktiiviset kaverit jotka tuhoaa kämppääkin tylsyyttään kun työpäivät on liian pitkiä. Ja siihenkään ei oo tosiaan kummankaan kanssa auttanut mikään aktivointi.

Mulla on aktiivinen mutta ei ADHD-koira. Kupla on kotioloissa todella rauhallinen eikä normaalisti käy kierroksilla, vaikka olisi ollut vähän vähemmälläkin aktivoinnilla. Useimmiten se vaan nukkuu ja vähän kuikuilee, että mitäs tehtäisiin. Yleensä teen päivittäin jotain lyhyitä tokotreenipätkiä kotona sisällä tai läheisellä hiekkakentällä, mutta muuten ei joka päivä harjoitella.

Ulkona koira sen sijaan pursuaa alkulenkistä energiaa ja hihnakäytös on aina ajoittain hakusessa. Meillä mennään arkisin kaksi hihnalenkkiä (20-30 min.) ja yksi lenkki vapaana (jos vaan olosuhteet sen mahdollistavat). Viikonloppuisin ja vapailla aamulenkki on useimmiten pelkkä pissatuskierros (10 min) ja sitten päivä- ja iltalenkki vähän pidempiä reissuja (30 min - 1h), joilla saa mennä vapaanakin.

Mikäli treenaamme enemmän jotain (toko, dobo, canicross, noutojutut) niin jätän useimmiten yhden tai jopa kaksi hihnalenkkiä pois, riippuen koiran rasittuneisuudesta ja omasta ajankäytöstä. Kupla väsyy aktiviteeteista todella "hyvin" eli kotona painuu treenien jälkeen melko suoraviivaisesti nukkumaan eikä onneksi jää kierroksille.

Norpalle riittää vähempi liikunta ja aktivointi kuin mitä olin labbiksen olettanut tarvitsevan. Tai siis, se rauhoittuu vähemmästä kuin oletin, mutta tokihan tuo vaeltelisi metsässä tai suolla vaikka koko päivän, jos niikseen tulee.

Me ulkoillaan päivittäin noin 1½-3 tuntia. Kiireisinä päivinä ulkoillaan vain noin 1½ tuntia ja panostetaan aktivointiin, vapaapäivinä taas liikutaan enemmän ulkona. Menoista riippuen tehdään joko aamupissatus ja kaksi vähän pidempää lenkkiä tai yksi pitkä lenkki ja kaksi pikaista pissatusta. Olen pyrkinyt suuntaamaan ulkoilut sellaisiin paikkoihin, että Norppa voi juoksennella ainakin puolisen tuntia vapaana. Parhaiten Norpan saa väsytettyä joko vapaana pehmeällä alustalla (suolla/sammalaiselle metsäpohjalla/varmaan lumessakin?) tai pitkällä nuuskuttelulenkillä remmissä.

Aktivoinnista sen verran, että Norppa saa yleensä ainakin toisen päivän ruuistaan kädestä temppuilun tai tottistelun merkeissä. Omista kiireistäni riippuen aktivointi jää kuitenkin usein ainakin kerran viikossa väliin, mikä on ehkä ihan hyväkin juttu levon kannalta.

1½-3 tuntia liikuntaa päivässä ja ½ tuntia aktivointia 4-6 kertaa viikossa riittää Norpalle paremmin kuin hyvin, sillä sisällä tuo vetelee usein sikeitä tai ainakin makoilee paikallaan. Veikkaisin, että päivittäinen 1½ tuntia liikuntaa kunnollisen aktivoinnin kera riittäisi sekin, mutta Norppa tosiaan viettäisi varmasti vaikka koko päivän metsässä ja itsekin tykkään liikkua luonnossa, joten pyritään olemaan ulkona niin paljon kuin aikataulut sallivat.

Yhtenä päivänä vähemmälle jäävä liikunta ja aktivointi ei vielä näy oikein mitenkään. Parin päivän lepo ilmenee selvästi lisääntyneenä energiana, mutta Norppa ei siltikään ala hyppiä seinille. Lähinnä tuo kantaa kaikkia ulottuvillaan olevia tavaroita ympäri kämppää tai toisinaan yrittää läiskyttää vedet kupista ympäri lattiaa... Tuhoamista Norppa ei ole juurikaan harrastanut, ainakaan jos vertaa labbiksiin liittyviin kauhutarinoihin, mutta maisteli kyllä pienempänä yksinollessaan tuolinjalkoja ja lahoseinää.

Edit / Aijoo, voisin liittää tähän muutaman ulkoilukuvan parin viikon takaa. Blogimme lukijat ovat saattaneet nähdä nämä jo.

Meillä taas tekemättömyys ja päivät jolloin on vähemmän liikuntaa ja aktivointia näkyy Aapossa selvästi. Se on levoton ja keksii itselleen tekemistä jos ei sitä ole saanut. Se saattaa mun läsnäollessa alkaa repimään lakanaa, syömään kenkää tms. Taavi ei jaksa sitä viihdyttää koko ajan vaikka toki ne leikkii keskenäänkin välillä, mutta ei niin paljon että se Aapolle riittäis energian purkamiseen. Kamalimpia on siis ne päivät jos itse on kipeenä eikä pääse niin paljon Aapon kanssa touhuamaan mitä yleensä. Normaalistihan se saakin paljon liikuntaa ja touhuttavaa. Ihan ehdottomasti kamalin kokemus oli se Aapon kennelyskä viime jouluna, se kesti varmaan pari viikkoa se itse yskä ja levossa piti pitää vielä viikko sen jälkeen. Pidä nyt alle vuosikasta energiapakkausta vähillä lenkeillä, ilman riehumista monta viikkoa. Ei kiitos enää ikinä

Taavin kanssa tuli vuosi sitten testattua kauan se kestää pikkulenkkejä, kun siltä meni selkä niin olis ollu periaatteessa viikon koppilepo ja senkin jälkeen vaan pieniä köpöttelyitä. Koppilepo ei ollut mahdollista joten sen kanssa tehtiin useita korttelin ympäri rauhallisia kävelyitä päivässä. Eli keskimäärin 10-15min per kerta. Kaks viikkoa se kesti, sen jälkeen se alkoi kotona tuomaan mulle leluja, pyytämään leikkiin, alkoi olemaan levoton. Siihen asti ei ollut ongelmaa. Noh, koira joka on tottunut pitkiin lenkkeihin niin ihmettelen että kesti noinkin kauan. Mutta tuhoomaan se ei uudestaan alkanut vaikka vähän sitä odotinkin. Opeteltiin sit kotona temppuja ja juttuja liikunnan puutteen vastapainoksi.

eli labbis soveltus myös ihan seurakoiraks kuhan tarjoo riittävästi liikuntaa ja muuta toimintaa :) ?
Sellasta "seurakoiraa" oon nyt ettimässä, minkä kaa lenkkeillä ulkona ja puuhailla ja ehkä alkaa harrastaa jotain jos kiinnostuu :) mitä luulette riittääkö n. 2 h liikuntaa päivässä? :)
Labbishan on pitemmän aikaa ollu nyt haaveena mut nyt ku oon lueskellu juttuja, et hyppis helposti seinille ja tuhoo paikkoja nii alkaa vähän epäilyttää et tulisko siitä yhtään mitään. Toinen rotu mitä oon tosi kovasti miettiny on tanskandoggi, vaik onkin ihan erilainen ku vaik labbis