Koirat.com

Tein virheen. Olisi pitänyt sulkea silmät Mallan kuvien kohdalla. Voi jehna, kun se on söpö! Ilme on kyllä noissa kuvissa sen verran täpäkkä, että ei varmasti tule tylsiä hetkiä..

Mä en jaksa höpöttää meidän treeneistä nyt kummempaa, sillä joku aika sitten päivitin blogiin vähän höpinää meidän vaikeuksista ja ohjaajan huonosta hermorakenteesta.
Edelliset treenit ovat kuitenkin menneet oikein hyvin eikä seuraamisessa ole nyt näkynyt merkkejä koiran paineistumisesta.

Kesälle kuultiin sellaisia uutisia, että todennäköisesti saadaan koottua taas vepeporukka ja päästään treenaamaan sitäkin. Mahtavaa!

Ja koska lyhyestä virsi kaunis: liiallisen höpinän sijaan laitan muutaman tuoreen kuvan.

Me käytiin maanantaina Taavin kanssa Viikissä magneettikuvissa ja röntgenissä noiden selkänogelmien takia. SIllähän on aiemmin kaks kertaa ollut selkäkipukohtaus, eka joskus neljä vuotta sitten, toka kolme vuotta sitten ja nyt pari kk sit seuraava ja nyt viime sunnuntaina uusi. Kaikki kohtaukset olleet sellaisia, että oireillut päivän kaksi, sen jälkeen normaali oma itsensä, levolla ja kipulääkekuurilla mennyt ohi.
Nyt viimeisimmän kivun jälkeen saatiin sattumalta peruutusaika neurologille ja magneettiin, halusin selvittää syyn kivuille jotta jatkossa osaa toimia oikein ja mahdollisesti liikuttaa koiraa oikein.. magneetissa löytyi lannerangasta oikealta puolelta välilevyn pullistuma eli välilevytyrä, ja röntgenistä samalta alueelta spondyloosia.. ei kovin laajalta alueelta mutta kuitenkin. Neurologisissa testeissä Taavin oikee takajalka oli vähän laiskempi kuin vasen, oireet siis lievät kaikinpuolin. Nyt sit ollaan kolme viikkoa taas levossa, kipulääkkeellä ja blaablaa. Taavi vaan ei ymmärrä olevansa kipee vaan painelis sata lasissa kuin mikäkin vuoden ikäinen penska tuolla ulkona.. sen menemistä saa jarrutella. Portaat ois kielletty tässä lepovaiheessa mutta asutaan neljännessä kerroksessa ilman hissiä joten ei oo mahdollista. Nyt sit on virallisesti selkävikainen koira.. onneks nyt kuitenkin vaiva mikä on hoidettavissa. TOi spondyloosi nyt taitaa olla etenevä juttu, mutta en oo siitä niin huolissani koska tuskin ehtii etenemään kovin pitkälle Taavin elinaikana, kun ei mitenkään laaja vielä ollut. Röntgenlääkäri soittaa vielä ens viikolla tuloksista jos niissä on jotain muutakin, mutta tää neurologi sanoi ettei ainakaan hänen silmään muuta näy, lonkat priimaa ja muualla ei hänen mielestään näkynyt mitään. Itsekin näin kuvat ja selviä muutoksia tosiaan oli.

Pari päivää sit huomasin myös pitkästä pitkästä aikaa Taavilla kunnon furu-patit, tai oikeestaan jo puhjenneet patit kahdessa varpaanvälissä joten huomenna sit hakemaan niihin kuuria kun on jo syvät reijät niissä ja toinen jopa märkii hieman. Että sellasta. No eihän me olla vuoteen tarvittu antibioottia ollenkaan furuun, eli oikeestaan vähän ihmettelen miten ne nyt pääsi noin pahaksi, itse veikkaan syyksi kevättä ja siitepölyallergiaa.. Kortisonin annosta varmaan ois syytä nostaa kevään ajaks.

Aapo sen sijaan on tollainen tasainen lällykkä.. leikkaus muutti sen laiskaksi haaveilijaksi. Se on kuin saippuapala, siihen ei oikein saa mitään kunnon otetta.. siis kiltti se on ja tottelevainen, mutta esim jos sen kanssa yrittää treenata jotain, ihan sama mitä, niin siihen ei saa otetta. Tuntuu ettei sitä kiinnosta yhtään mikään laji, tai ettei sitä kiinnosta tehdä ylipäätään yhtään mitään, mut sit kuitenkin kiinnostaa.. Vaikee selittää, mutta siitä on tullu todella pitkäpiuhainen ja sellainen taivaanrannan maalari :D Ja hidas kaikessa.. tuntuu että sillä kestää kaikki ajattelukin kymmenen minuuttia kun piuhat päässä yhdistyy keskenään. VÄlillä omaa pinnaa kiristää kun se on tollainen.. vaikka ei pitäis. Yksinolot se viettää edelleen kuonokopan kanssa, mun mielestä toi asia ois voinut leikkauksen jälkeen muuttua ettei se tuhois enää, mutta pah! Ei oo kauaa kun söi mun icebug-talvikenkään reijän kärkeen (ei hirveesti naurattanut!!), ja narulelun palan jonka oksensi myöhemmin.. ja mitähän muuta. Aapokin täyttää kuukauden päästä jo 3v, mikä on sen tuhoomishistorialla todella yllättävää.. mä joskus ajattelin ettei se tuu näkemään edes ensimmäistä ikävuottaan. Rauhoittunut se on paljon leikkauksen jälkeen siitä kamalasta ikiliikkuja-riiviöstä joka ei ikinä nukkunut, sellaiseksi joka nukkuu aina ja joka ei jaksa stressata elämästä. Voin niin kuvitella, että Aaposta tulee vanhana just sellainen ylipainoinen löllykkä joka kävelee 30m mun jäljessä kun ei vaaaan huvita

Tässä pojat nyt ihan hiljattain.. Aapo on edelleen tollainen vauvapää ja vauvan näköinen ja Taavi taas harmaahapsi.

Voi, ilo ja kunnia saada esitellä teille BH Varjoahon Royal Guard!
Koe meni läpi että heilahti koiran osalta, itse sain kyllä noottia muutamastakin asiasta
En mm. osannut laskea askelia, ja annoin paikkiksessa koiralle maahan käskyn lisäksi paikka käskyn. Hups! No mutta, läpi meni ja vielä hyvällä suorituksella! Rox



Lauantaina käytiin möllitokossa vetämässä kenraaliharkat, tuloksella AVO1 171p sij. 2, todella todella huonolla suorituksella. Mutta niin se näköjään menee että epäonnistuneet kenraalit kertovat onnistuvasta koesuorituksesta!





Maisa on aikamoinen energia pakkaus! Olevinaan niin pikkuvanha...

Ei mulla muuta...
Muoks. Olin niin pennun lumoissa että meinas unohtua, onnea BH:n läpäisystä!! Hienoa!

Onnea BH:n läpäisystä ainoooo ja Rox!

Voi kumpa kaikki tosiaan menisi putkeen ja parin hassun kuukauden kuluttua täällä odoteltaisiin jo kiivaasti pentua. Narttu on tiine, mutta vielä täytyy odottaa kuun loppuun sitä että syntyykö meille asti pentua. Kyllä odottavan aika on pitkä!

Me kiitämme Roxin kanssa!

Kävimme viime viikolla suorittamassa vielä pelastuskoirien rauniokokeen hyväksytysti läpi. Alitettiin kyllä molemmat oma tasomme, mutta ei aina voi onnistua. Itseä kyllä harmittaa hirveästi muutamat töppäykset, mitä liikkeissä ja ketteryyksissä tuli, mutta noh... Pitää antaa anteeksi tuolle koiralle, kun se on vielä niin nuori ja näin nopeasti on pitänyt edetä joka asiassa!

Viimeisiä viikkoja viedään ennen Roxin lähtöä, saa nähdä kuinka siitä selviää

Kamera on ulkoillut viime päivinä ahkerasti meidän mukana, tässä muutamia otoksia:


n.14kk








Maisa koitti ilmeisesti sukeltaa..

Eiköhän nämä riitä....

Nyt olisi täälläkin sitten musta labradorinnoutaja Folke. Ensimmäinen päivä uudessa kodissa ja ainakin toistaiseksi on vielä vauhti päällä. Valokuvatkin ovat sellaisia sumeita mustia läikkiä. Saa nähdä miten tuo yö sujuu.

Söpöläinen Maisa ja komia Rox! Onnea hyväksytystä rauniokokeesta!

Ja tietysti onnea pennusta Juho_L!

Me ollaan poutaisina päivinä käytännössä asuttu ulkona. Vapaapäivinä kuluu koko päivä pihalla ja työpäivien jälkeenkin riittää vielä intoa. Pirkko juoksee mukanani kaikenlaisissa pihahommissa, peltokierroksilla, pelastelemassa kuusentaimia, kantamassa klapeja klapikuormaan.. Ihan kaikkialla minne Pirkon vain voi ottaa mukaan. Ja tosiaan, kun puhutaan Pirkosta niin se oikeasti juoksee. Koko ajan ja paikasta toiseen..



Ollaan myö tietysti treenailtukin juoksusta huolimatta (neiti on juoksuisena välillä semmoinen haaveileva laama, joten aina ei kannata). Mutta jospa en puhukaan asioita jotka löytyvät meidän blogistakin, vaan laitan kuvia!

Seuraamiseen löydettiin uusi konsti jota vielä kokeillaan siihen Pirkon auraamiseen. Ainakin tällä hetkellä näyttää lupaavalta, mutta jää nähtäväksi kun tuo ongelma on kuitenkin niin pirullinen korjata.




Jäävät liikkeet toimii kivasti. Istumisessa täytyy vielä pysähtyä, mutta siitä päästään kyllä nopeasti eroon.


Paikallaolo toimii hyvin yksin, mutta Pirkko tarvitsee vielä _paljon_ toistoja saadakseen varmuutta. Tällä hetkellä se paineistuu suuresti ihmisistä ja varsinkin pelottavista vieraista sellaisista.


Hyppyyn tarvitaan vielä pieni vihje ja ohjaajan kaavoihin kangistumisen vuoksi meidän täytyy opetella sitä vielä vaihtelevammin. Nimim. kyllä se toisin päin pompatessa toimii




Noista nyt sattui olemaan kuvat. Periaatteessa oltaisiin valmiit tokon alokkaaseen ja opeteltu on muidenkin luokkien asioita, mutta tuon ihmisaran koiran kanssa tarvitaan tosiaan paljon rutiinia jotta se toimisi myös vieraiden ihmisten keskellä.

Nomessa menee ihan kivasti. Ollaan treenattu enimmäkseen taakselähetyksiä, suuntia, linjoja ja huomiopillitystä. Eilen oltiin kaverin kanssa treenaamassa ja tehtiin noiden lisäksi myös muutamat kakkosmarkkeeraukset. Meni oikein mukavasti, vaikka koira kuumuikin taas enemmän kun joutui seuraamaan toisen työskentelyä vierestä. Se on meille vain hyvää treeniä, että heittelen markkeerauksia sun muita toiselle koirakolle samalla kun Pirkko on käskyn alla vierellä. Damihullun ei tarvitse saada hakea kaikkia dameja.
Hakuruutuja on tehty, mutta lähihakupillitystä aivan liian vähän. Sitä siis täytyisi muistaa ottaa aina välillä.

En malta olla laittamatta vielä muutamaa kuvaa.

Pitkästä aikaa piti tulla kurkkaamaan että mitä täällä tapahtuu nykyään! Aivan ihania kuvia täällä.

Meillä kaikki on kuten aiemminkin. Bailey laiskistuu päivä päivältä enemmän eikä siitä uskoisi että ikää on 5 vuotta. Käytöksestä päätellen ikään voisi lisätä toiset 5 vuotta. Leikkaus sai sille kyllä aikaan tän ihan uskomattoman laiskuuden. Myös ahneus on noussut ihan uskomattomiin mittoihin, Baileyn uusinta suurta herkkua on tupakantumpit suoraan tuhkiksesta sekä ruusupuskan oksat.. Joskus kyllä ihmettelen mitä ton koiran päässä liikkuu.

En varmaan tänne näitä kuvia laittanutkaan, niin tässä pari suhteellisen tuoretta kuvaa pojista

Ehkä tästä löytyy täältä jo keskustelua, mutta en jaksa selata koko ketjua.
Kertokaas mulle näyttely- ja mettästyslinjasen labradorin eroja. Täällä näyttää molempia löytyvän. Oon vähän siinä uskossa, että mettästyslinjanen ois enemmän semmoinen yhden ihmisen koira ja jopa vähän varautunut vieraita kohtaan. Ja meillytämisenhalua olis enemmän. Oonkos nyt ihan hakoteillä?

^Mulla nyt ei ihan suoraan käyttölinjaista ole, mutta näyttelylinjanen ja sekalinjanen löytyy. Ja jo niissä on ihan huikeet erot.

Ulkonäöllisesti linjoissa on jo tosi isoja eroja. Näyttelylinjaset on usein paljon tukevampia ja massakkaampia. Käyttölinjaset taas sellasia atleettisempia ja kevyempiä. Tän huomaan omien koirien välillä ihan siinä että kuinka paljon ne jaksaa juosta ja touhuta, näyttis väsyy paljon aikasemmin kuin toi koipeliini.

Mun omien kokemusten perusteella käyttölinjaset on miellyttämisenhalusempia kuin näyttelylinjaset. En oo nyt sanomassa etteikö näyttis omistaisi myös miellyttämisenhalua, mutta ainakin omilla koirilla se on ihan eri mittakaavassa. Blake kiipeäisi vaikka puuhun takaperin jos osaisin pyytää oikein, eikä ees haluais siitä mitään palkkaa. Bailey ei sinne kiipeäis ellei siellä puussa odottais palkka.

Blake on ehdottomasti sellanen yhden ihmisen koira ja sen elämäntehtävä on selvästi pysyä koko ajan mun kyljellä eikä se kaipaa muuta elämäänsä. Bailey saattaa taas kyllä lähteä ihan omille poluilleen eikä oo ollenkaan niin riippuvainen mun menoista. Kumpikaan mun koirista ei tosiaan oo kuullutkaan sellasesta asiasta kuin "varautunut vieraita kohtaan", ja pakko sanoa että en vielä tähän mennessä sellasta labbista oo mistään linjasta tavannut.

Tässä on ihan varmasti koirakohtasia eroja tosi paljon, mutta mun oman kokemuksen mukaan linjoissa on tosi isot erot. Tai sit mun näyttis on jalostettu jo ihan epälabbikseks kun se ei tykkää noutaa, uida, eikä tehdä paljon mitään muutakaan. Voi olla että mulla on sen takia tällänen kuva linjaeroista.

mimmu87 kirjoitti:

Ehkä tästä löytyy täältä jo keskustelua, mutta en jaksa selata koko ketjua.
Kertokaas mulle näyttely- ja mettästyslinjasen labradorin eroja. Täällä näyttää molempia löytyvän. Oon vähän siinä uskossa, että mettästyslinjanen ois enemmän semmoinen yhden ihmisen koira ja jopa vähän varautunut vieraita kohtaan. Ja meillytämisenhalua olis enemmän. Oonkos nyt ihan hakoteillä?

Oman kokemuksen perusteella väittäisin, että oot oikeassa. Näyttelylinjainen on paljon leppoisampi, hitaampi/rauhallisempi, tasaisempi ja ihmisiä kohtaan avoimempi mitä käyttö-/metsästyslinjainen. Käyttölinjainen on enemmän sellainen täysiä tekevä, nopeammin reagoiva, "herkempi" ja ihmisiä kohtaan varautuneempi. Käyttö-/metsästyslinjaisen työskentelyinto on ihan eri luokkaa ja samoin halu tehdä ohjaajan kanssa. Välillä kun meidän harrastusporukan labbiksia vertailee, niin ei uskois et on edes kyse samasta rodusta Mutta Inni on sinänsä huono vertailukohta kun tähän mennessä suurin osa on ollut sitä mieltä, et se on malinöös ilman maskia

muoks. Täräytetäämpä tännekki muutama otos.

Yhdyn aikaisempiin kirjoituksiin. Omani on siis hyvin käyttöpainotteinen sekalinjainen, jonka emä on käyttöpainotteinen sekalinjainen ja isä puhdasta käyttölinjaa. Edesmennyt labbikseni oli näyttelylinjainen.

Käyttölinjainen on miellyttämisenhaluisempi, nopeampi, energisempi ja .. Sellainen viritetty malli. Todella monet koirat tekevät täysillä kun hommaa on, mutta ottavat rennosti vapaalla. (Vastakohtana tietysti näistäkin löytyy yksilöitä jotka eivät osaa rauhoittua ilman että sitä on opetettu ja niitä joiden kierrokset eivät vain laske. Sekunnin sadasosassa syttyvä kuumakalle saattaakin olla haasteellinen jos olettaa saavansa sen näyttelylinjan stereotypian mitä monissa rotukuvauksissa tunnutaan mainostavan.) Kunhan muistaa, että käyttölinjaiset ovat oikeasti jalostettu työkoiraksi ja tekemään ihmisen kanssa töitä, niin pääsee pitkälle. Ne siis oikeasti tarvitsevat sitä tekemistä eikä niille riitä vain joku pikku juttu silloin tällöin.
Eli kun moni on hankkimassa käyttölinjaista vain sen takia että ne näyttävät kivemmalta, niin unohtavat prosessissa sen kuinka paljon ne vaativat ollakseen mukavia kavereita arjessa. Jos aktiivinen koira ei sovi elämäntilanteeseen ja tuhoaa kaiken tieltään niin ei hirveästi lohduta että se on nätti.
(ja juu, nyt on tullut viime aikoina vastaan ties minkämoista kysyjää ja heppulia. Siksi paasaus. )

Varautuneita käyttölinjoista löytyy enemmän kuin näyttelykaveristaan. Sanoisin kuitenkin, että enemmän nään pidättyväisiä ja välinpitämättömästi käyttäytyviä kuin varautuneita. Arkoja ei ole tullut vastaan yhtään jos ei tuota omaa hieman ihmisarkaa lasketa.

Näyttelylinjastakin löytyy toisaalta hyvin kirjavaa sakkia. On kasvattajia jotka oikeasti panostavat rodunomaisiin taipumuksiin, luonteeseen ja muutenkin pääkopan sisältöön sekä kasvattajia jotka heittävät piupaut sille mitä labbiksen kuuluisi olla. On kasvattajia joilta tuntuu tulevan älyttömän raskasrakenteisia koiria ja kasvattajia joilta tulee useasti sitä hieman kevyemmän tyyppistä näyttelylinjaista (vaikka ne ovat yleensä silti raskasrakenteisia käylinjaan nähden). Löytyy energisempää ja lahnamaista olemusta, työmotivaatiota ja sen täyttä vastakohtaa.
Niistä energisistä näyttelylinjaisista taas tuntuu löytyvän monesti täysin keskittymiskyvytöntä adhd tapausta ihan taitavillakin kouluttajilla. Eli eipä se energisyys ole itseisarvo vaan tarvitsee muitakin ominaisuuksia, jotta sillä energisyydellä jotain tekee.

Koirista puhuessakin täytyy muistaa, että kun ihminen puhuu kuinka energinen joku koira on niin hän puhuu vain oman subjektiivisen kokemuksensa varjolla. Lähiaikoina olen huomannut kuinka eri asioita energisyys monelle tarkoittaa. Itse olen tottunut pitämään energisenä ja vauhdikkaana tuttuja käyttönoutajia, aina ilmassa leijuvaa kelpietä, käyttömaleja ja muita tuttuja harrastuskoiria. Kun taas mieheni perhe pitää energisenä koiraa joka minun mielestäni on melkein pystyynkuollut ja samaan aikaan kauhistelevat Pirkon menoa.

Oma näyttelylinjaiseni ja elämäni koira oli suht energinen ja touhukkaana kaikessa mukana mitä keksinkään, mutta totesin haluavani koiralta vielä hieman enemmän. Sitten tuli Pirkko. Ja se on ollut kaikkea mitä halusin. Kolmen tunnin nometreenin aikana työmotivaatio ei laske hetkeksikään, vaan se lähtee suorittamaan aina samalla innolla ja vauhdilla. Meillähän ongelmana onkin enemmän se, että työintoa on melkeinpä liikaa. Se on damihullu ja noutohullu. Pirkko on juuri sellainen aikaisemmin mainitsemani kuumakalle joka syttyy sadasosasekunnissa ja sen kanssa tarvitaan kauhea määrä hallintaa kierrosten noustessa korkealle. Onneksi meidän tapauksessamme ne kierrokset sentään laskevat.

Jotta homma ei mene täysin päättömäksi höpötykseksi (kuten mulla monesti tuppaa menemään!), niin lykkään muutaman kuvan.

^Voi mikä kukkaistyttö!

Me käytiin tänään Innin kans ekoissa tokokokeissa ja oon kyllä tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, vaikka parennettavaa aina löytyykin. Sijoitus kuitenkin 1/6, KP ja pisteitä kertyi 188,5.



Paikalla makaaminen 9½ (vähän hidas maahanmeno)
Seuraaminen 9½ (irtaantui hieman parissa kohtaa)
Liikkeestä maahanmeno 8½ (teki sen oman erikoisen pompahduksen ennen ku asettui maahan)
Luoksetulo 9 (aika hidas ja loppuasento vähän vino)
Noutoesineen pitäminen 10
Kauko-ohjaus 9½ (nousi asteittain ja laittoin makuulleen asteittain)
Estehyppy 9½ (loppuasento vähän vino)
Kokonaisvaikutus 10

Ens viikolla olis BH-koe ja sen jälkeen keskitytäänkin taas treenaamaan uusia juttuja.

^Upea Inni!

Sit joskus kaukaisessa tulevaisuudessa kun on paikka auki koiralle, niin oon vähän haaveillu itekin käyttölinjasesta labbiksesta. Tai edes käyttöpainotteinen sekalinjanen. Mä niiiiiiin tykkään Blaken "käyttispiirteistä" yli kaiken. Kauheeta ehkä sanoa näin, mut kyl Blake on mun ns. ykköskoira.

Näin kolmen uroksen jälkeen oon myös vähän ajatellut että jos seuraava ois narttu. Saa nähdä, siihen nyt on aikaa.