Koirat.com

^Voi Norppaa! Jaksamisia sinulle vaikeisiin päätöksiin ja toivottavasti saatte selvyyden jalkojen todelliseen tilanteeseen noiden konsultointien kautta.

Voih, voimia ja jaksamisia Nelth!



Meidän Limpula sai tänään uuden pannan, pinkki on tosimiesten väri

MUOKS/ Kuvaa pienemmäksi

Kovasti tsemppiä Norpan tilanteeseen!!

Mun nuorempi koira leikattiin alle puolivuotiaana molempien kyynärnivelien kasvuhäiriön takia, joten voin sanoa, että jalkavammaista (tai toki muutenkaan kipeää) koiraa en toivoisi kenellekään Röllin toinen veli on leikattu samoista syistä ja toisella siskolla on pskat kyynärät, eli meilläkin todennäköisesti sieltä suvusta tulee..

Meillä on ollut tosi vaikeita hetkiä ja ollaan pari kertaa luultu, että koirasta joudutaan luopua, mutta tällä hetkellä Rölli porskuttaa tosi reippaana eteenpäin ja täyttää tammikuussa 2 vuotta Rölli on omaksi onnekseen jäänyt aika pieneksi urokseksi ja hoikana poikana se pärjäilee ihan hyvin. Energiaa ja elämäniloa sillä riittää vaikka muille jakaa eikä se kipeile juurikaan. Toki kipulääkkeillä ja muilla nivelvalmisteilla mennän, mutta en olisi uskonut vielä puoli vuotta sitten, että Rölli tulisi vielä olemaan näin hyvässä kunnosa kuin se nyt on

Nedatt, onpas Lionel miehistynyt! Panta kyllä sopii kantajalleen mainiosti!

Tsemppiä Norpalle ja omistajalle!!

Onpas Norpalla kurja tilanne!

Mullahan on Aapo samasta isästä kuin ewen nuorempi, vähän jännittää itteäkin mitä kuvissa paljastuu sit kun tuon kuvaan, mutta Aapo onneks ei oo ontunut pentuaikojen jälkeen yhtään. Luulis että jos jotain vakavaa on niin se näkyis koirassa. Vähän silti hirvittää kun aloitetaan tammikuussa agility Aapon kanssa että jos se on ihan sökö koira niin uskaltaako sitä hyppyyttää.. Kuvautan sen kyllä heti kun on mahdollisuus, nyt tää kastrointi meni edelle jotta saatais mahdollisimman nopeesti elämä tasottumaan noista hormoneista. Alkuvuodesta ois tarkoitus kuvata heti kun saan nekin rahat kasaan kerättyä.

Tänään ois sit tosiaan se Aapon kastrointi-aika, vähän jänskättää mua mutta eiköhän se hyvin mee. Saa nähdä muuttuuko Taavin suhtautuminen Aapoon sit jossain vaiheessa kun hormonit haihtuu. Eldarwen vois tulla kertomaan muuttuiko teillä koirien kesken tilanne kun toinen leikattiin? Mä lähinnä pelkään sitä että alkaako Taavi nylkyttämään Aapoa ihan jatkuvasti kun pökkii muutenkin kaikkia leikattuja uroksia aina

Kiitos kaikille tsemppauksista.

Kehotan Eepi lykkäämään agilityn aloittamista, kunnes kuvat on saatu. Varsinkin, jos pentuaikana on ollut ontumista.

Norppa on esimerkki siitä, että koira voi olla täysin sökö oireilematta juurikaan. Takajalkojen jäykkyyttä oli joskus vähän ennen puolen vuoden ikää, mutta sekä kasvattaja, minä että konsultoimani eläinlääkäri laitettiin kaikki se järkyttävän takakorkeuden piikkiin. Nyt jälkiviisaana voin vaan ajatella, että olis pitänyt käydä silloin ortopedilla. Aattelin kuitenkin, ettei se ollut vakavaa, koska jäykkyys meni ohi nopeasti ja yks'yhteen takakorkeuden katoamisen kanssa. Etupäätään tuo ei ole oireillut koskaan.

Ja mitä ontumiseen tulee, Norppa ei ole ontunut silmin nähden ennen tuota perjantaita 15.11., jolloin päätin, että nyt me lähdetään ortopedille. Eskelisen mukaan se johtuu rikkinäisten nivelten symmetrisyydestä. Jos koiralla on kasvuhäiriö molemmista kyynärissään, se ei välttämättä oireile ontumalla. Sama juttu kintereiden kanssa. Eskelinen ei myöskään tunnustellessa löytänyt kipuilevia niveliä. En sitten tiedä liittykö tämäkin nivelten symmetrisyyteen ja onko se huojentava vai huolestuttava asia.

Muiden ortopedien lausunnot pelottavat todella paljon. Epävarmuus siitä, että onko mulla Norppaa enää jouluna, on ihan käsittämättömän raastavaa. Kaikki muut joululahjat on yksi lysti, kunhan Norppa saisi muiltakin ortopedeiltä hyvät ennusteet ja leikkaus onnistuisi. Se on paljon pyydetty, tiedän. Antaisin kuitenkin mitä vaan siitä, että Norppa tuhisisi aattona hyvinvoivana mun vieressä eikä nukkuisi ikiunta uurnassa.



Oon tällä hetkellä niin palasina kuin ihminen vaan voi olla. Ensin taistelen vanhempieni kanssa 12 vuotta saadakseni koiran - tuloksetta. Sitten omillaan asuessa, kun koiran hankkiminen on ajankohtaista ja mulla on alustava varaus pentuun, narttu alkaakin synnyttää viikkoa ennen laskettua aikaa ja koko pentue menehtyy. Nyt, kun olen viimein koirani saanut, tippuukin tällainen pommi. Mä en oikeasti tiedä jaksanko enää ottaa toista koiraa, jos tässä käy surkein mahdollinen (tai vaikka kävis onnellisemminkin). Tätä menoa se kuolisi kuitenkin johonkin äärimmäisen harvinaiseen sairauteen, jäisi auton alle tai jotain muuta yhtä kamalaa.

^Oletko jo varannut konsultointiaikoja Skuttnabille tai Axelssonille vai lähetitkö vaan kuvat analysoitavaksi? Tuo leikkaus kuulostaa aika hurjalta, kun kaikki neljä jalkaa olisi operoitava. Tietysti kyseessä on nuori koira, jonka toipumisennusteen luulisi olevan hyvä. Toivottavasti sinulla (/kasvattajalla, eikä Norppa ole sijoituksessa) on vakuutus, jos leikkaukseen päädytte.

Yksi keino saada lisätietoa on odottaa 7.12 ja sitten kuvauttaa kyynärät ja lonkat virallisesti. Kennelliiton lausuja osaisi varmasti jonkin verran arvioida tilannetta myös tulevaisuuden kannalta, sillä hänhän niitä kuvia työkseen katsoo. Tietysti tämä virallisen lausunnon saaminen on oma prosessinsa ja vie aikaa.

^ Tänään olisi tarkoitus soitella Mevetiin ja Skutille, sillä saan kuvat vasta tänään itselleni.

Tiedostan operoinnin hurjuuden, vaikka Eskelisen antama ennuste oli hyvä. Siksi haluankin myös noilta kahdelta muulta näkemykset ja ennusteet. Jos sekä Axelson että Skuti sanovat tapauksen olevan melkolailla toivoton, niin sitten ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin päästää Norppa pois.

Vakuutus on onneksi Tapiolassa ja jäljelle jäävät kulut ovat menossa puoliksi kasvattaja-sijoittajan kanssa.

eepi78 kirjoitti:

Eldarwen vois tulla kertomaan muuttuiko teillä koirien kesken tilanne kun toinen leikattiin? Mä lähinnä pelkään sitä että alkaako Taavi nylkyttämään Aapoa ihan jatkuvasti kun pökkii muutenkin kaikkia leikattuja uroksia aina

Oho, en meinannu huomata tätä. Mitään tollasta meille ei tullu, mutta toisaalta Blake ei oo koskaan mikään nylkyttäjä ollutkaan. Mutta ei se käyttäydy yhtään eri tavalla Baileytä kohtaan kuin ennenkään. Ainoa ero koirien välillä on ollu just se, että Bailey tykkää taas leikkiä Blaken kanssa. Aiemmin oli ongelmana se, että jos Bailey innostu niin se oli samantien Blaken selässä. Ei tarvinnu ku pari päivää leikkauksesta niin se käytös loppu.

Meillä ei todellakaan tarvinnu odottaa kuukautta tai kahta, vaan muutokset näky ihan saman viikon sisällä leikkauksesta. Nylkytys loppui, kokoaikanen läähätys loppui, koira halus pitkästä aikaa tulla syliin sohvalla, tykkää nukkua vieressä ja tykkää leikkiä Blaken kanssa. Kaikkeen tohon se oli liian mies aiemmin. Parin viikon päästä alkoi tehdä tyttöpissoja.

Uskon kyllä että Blakenkin leikkautan vielä, sillä kun on alkanu korvat menemään aika off-asentoon hajuista ja se alkaa näyttää noita samoja merkkejä kuin Bailey - tosin miljoona kertaa lievempänä. Blake joka ennen rakasti nukkua Baileyn vieressä, leikkiä.. Ei enää niin kiinnosta, koska mies. Ja eihän tuo palleillaan yhtään mitään tee, kun ei siitä koskaan näyttelyisin olisi noitten korvien ja rakenteensa takia.

Nelth kirjoitti:

^ Tänään olisi tarkoitus soitella Mevetiin ja Skutille, sillä saan kuvat vasta tänään itselleni.

Tiedostan operoinnin hurjuuden, vaikka Eskelisen antama ennuste oli hyvä. Siksi haluankin myös noilta kahdelta muulta näkemykset ja ennusteet. Jos sekä Axelson että Skuti sanovat tapauksen olevan melkolailla toivoton, niin sitten ei taida olla muuta mahdollisuutta kuin päästää Norppa pois.

Vakuutus on onneksi Tapiolassa ja jäljelle jäävät kulut ovat menossa puoliksi kasvattaja-sijoittajan kanssa.

Hienoa, että olet päättänyt selvittää tilanteen perinpohjin ennen kuin päädytte ratkaisuihin. Täytyy toki myös muistaa, että operaation jälkeen alkaa varsinainen kuntoutusvaihe, jossa vaatii eläinlääkärikäyntejä, lääkkeitä sekä mahdollisesti fyssaria/hierojaa ym. Nämä kaikki menevät ainakin alkuun omasta pussista, sillä leikkaus vie todennäköisesti vakuutusyhtiön korvauskaton samantien. Palstalla liikkuvista ewe varmaan tietää parhaiten, mitä kaikkia kuluja leikkauksen jälkeen voikaan tulla, jos niistä "haluat" lisää kuulla.

Tietysti teitä on kaksi näitä kuluja maksamassa, kun kyseessä on sijoituskoira, mutta hyvä se on omatkin resurssit arvioida tarkkaan suhteutettuna saavutettuihin hyötyihin. Toivottavasti siis saatte niin perusteelliset ennusteet kuin mahdollista ja useammalta asiaan perehtyneeltä eläinlääkäriltä, jotta voitte perustella toimintasuunnitelman itsellenne, olkootkin se sitten leikkauksen tai lopettamisen kannalla.

No me alotetaan agility ihan alkeista, että tuskin kauheesti hyppyjä on vielä ekan kukaudenkaan aikana kun tunnit on kerran viikossa. Ehdin hyvin kuvauttaa siinä välissä Aapon. Ja tuohan loikkii ja pomppii ja hyppii itsekseenkin niin paljon että jos on rikki niin ei sekään oo hyvää tehnyt. Aapolla ei siis oo ollut mitään oireita mihinkään suuntaan että vois olla jostain kohti rikki. Silloin 4-5-kuisena tosiaan ontui kummatkin etujalat läpi, mutta omasta mielestäni liittyi selvästi kasvuun kun kasvoi silloin just pelkkää jalkaa. Mutta varmaksihan en voi tietää. Silloin just eweltä sain tietääkin näistä aapon isän jälkeläisistä ja ewen toisesta koirasta jotka on leikattu kyynärien takia. Eli kyllä se vähän kummittelee mielessä, mutta ei mitenkään päivittäin koska koira ei oireile. Tokihan kaikki koirat ei oireile mitenkään eli tuskin hengähdän ennenkuin nään kuvien tulokset joskus. Mähän oon ennenkin sanonut, että Aapo laahaa takajalkojaan kummallisesti välillä, mutta en tiedä onko se merkki mistään viasta vai onko vaan sen tapa. Sen takajalkojen kynsiä ei oo tarvinnut leikata varmaan kuin kaks kertaa koska ne kuluu kun se laahaa niitä kinttujaan.

Voimia Nelth sulle ja toivotaan että sieltä nyt joku hyvä lausunto tulis että ois kannattavaa esim. leikata. Tiedän sen epätoivon tunteen kun koira on kipee ja keikut siinä rajalla mitä sen kanssa pitää tehdä. Toivotaan, että teille tulee kaikesta huolimatta kiva joulu Norpan kanssa yhdessä ja että sillä ois pitkä elämä vielä edessä. Vaikeita päätöksiä nämä, mutta ei kai tän koiran omistamisen oo tarkoituskaan olla kovin helppoa aina..

Mä lähden kohta viemään Aapoa sinne leikkaukseen. Yhdeltä ois aika ja joskus neljän kieppeillä haen pojan kotiin.

Olen todella pahoillani puolestasi Nelth! :( Olen kahdesti kokenut vakavat nivelvaivat koirilla ja vaikka et tätä haluaisikaan kuulla, niin pakko sanoa että en koskaan enää lähde siihen rumbaan.
Se stressi, joka aiheutuu kun tarkkailet koiraa joka hetki milloin ontuu mitäkin jalkaa, kuinka paljon ja miten voidaan liikkua. Rajuja liikkeitä tulisi välttää, asfalttia tulisi välttää, leikkimistä tulisi välttää puhumattakaan monesti jopa vuoden pituisesta toipumisajasta. Tämä kaikki on erittäin turhauttavaa, sekä koiralle että omistajalle. Se ei yksinkertaisesti ole koiranelämää, sillä koira on toden totta luotu liikkumaan.

Eläinlääkäreillä on valitettavasti usein yltiöpositiiviset näkemykset leikkauksien mahdollisuuksista ja he harvoin myöntävät sitä, että leikkauksella saavutettava hyöty voi jäädä hyvinkin lyhytkestoiseksi.
Mikäli päädyt leikkaukseen kaikesta huolimatta, olen kuullut parhaimmat tulokset saavutettavan tähystystekniikalla. Avoleikkaukseen joudutaan kuitenkin turvautumaan, mikäli irtopalat ovat suuria.

Sinne se mun vauvani jäi eläinlääkäriin, ei ollut edes kunnolla unessa kun nostettiin pöydälle. Sen verran horroksessa onneksi että vaikka näki kun lähdin niin ei jaksanut huutaa perään Aapo ei meinannut antaa nukkumatille periksi millään, nuokkui ja nuokkui ja vielä tosiaan pää nousi ja häntä vispas kun pöydälle pääsi. Kohta pitäs lähtee jätkää hakemaan kotiin yhtä uloketta köyhempänä.

Aapon paino muuten oli 32.5kg, on laihtunut kilon tässä pienessä ajassa vaikka se on syönyt energianappulaa viimeisen kuukauden kun sen omaa ruokaa ei ollut väliaikaisesti. Mä olin ihan varma että se paisuu siitä energiaruuasta pullaksi, mutta menikin päin vastoin. Voi olla tietysti että kun annoin vähemmän tota energianappulaa kun pelkäsin että se lihoo niin se on nyt vaikuttanut siihen että on laihtunut. Vaikka onhan kilo tosi vähän, mutta silti.

^Kyllä Kuplankin paino heiluu koko ajan parin kilon haarukassa. Se on jo pitkään ollut siinä 32-34 kg, riippuen hieman syömisestä (antamastani ruoan määrästä, energiaruokaa saa) ja aktiviteeteista. Nyt talveksi ajattelin agilityn kannalta, että saisi pysytellä siinä 32 kg:n tuntumassa ja sitten jos näyttelyihin keväällä mennään niin voi nostattaa painoa tuonne 34-35 kg.

^Joo kyllä näilläkin heiluu toi paino, olin vaan niin yllättynyt sen takia että se söi poikkeuksellisesti sitä energiaruokaa ja olin ihan varma että on lihonut siitä. Taavihan pudottaa yleensä talvella pari kiloa kun on aina ollut paljon energisempi kylmillä ilmoilla ja talvella, liikkuu enemmän ja pitempiä lenkkejä kuin kesällä. Taavi pitäis muuten saada punnittua kun on varmaan menettänyt lihaksiaan ton kortisonin myötä, kiinnostais tietää paljonko se nykyään painaa. Sekin on heilunut siinä 32-34kg aika vakiona jo monta vuotta.

Mun täytyi tulla vielä kertomaan omia kokemuksia jalkavammaisesta koirasta.. Valehtelematta Röllin jalkavaivat on ollut mun elämäni rankin asia. Pari kertaa on ollut lähellä, että oltaisiin Röllistä jo luovuttu, mutta vielä se porskuttelee eteenpäin. Nykyään Rölli jakselee paremmin kuin aikoihin enkä mä joka päivä enää stressaa ja mieti Röllin tulevaisuutta. Silti kun Röllillä on huonompia päiviä ahdistus palaa taas ja alan murehtia kaikkea. Jos mulle nyt tulisi pentu, jolla todettaisiin nivelrikkoa tms, en lähtisi enää tähän rumbaan. En. Täyttä hlvttiä olla koko ajan huolissaan ja miettiä mikä on koiran parhaaksi, kun ei edes tiedä miten paljon kipuja sillä on. Olkaa siis onnellisia, jos teillä on terveet koirat!

Aapo on toipunut hyvin leikkauksesta. Tänään eka normaali päivä sen kanssa, eilen oli vielä ilmeisesti kivulias kun vinkui vähän väliä kotona. Yöllä ei enää vinkunut. Tänään on selvästi jo enemmän oma itsensä, eilen oli omituisen rauhallinenkin. Kauluria ei olla juurikaan käytetty kun tyyppi vinkuu sen kanssa tauotta surkeena, sitä ei kuuntele erkkikään Ei kyllä oo juurikaan nuollut edes haavaa. Kuonokopan kanssa on yöt viettänyt ja yksin olot, mutta mun mielestä se pääsee senkin kanssa jonkun verran nuolemaan jos haluaa eli en tiedä onko siitä mitään käytännön hyötyä. Yksin olot on pakko ollu tehdä niin että koirat on jääny nyt erilleen kun Taavi on välillä kiinnostunut tosta haavasta, ei tänään enää juurikaan, mutta leikkauspäivän iltana oli koko ajan tunkemassa haistelemaan ja nuolemaan haavaa, mietin jo silloin että Taavillehan mä sen tötterön laitankin päähän, se sitä enemmän tarvitsee
Onneks oon nyt ite lomalla eli pitkiä yksin oloja ei edes näille tule, ettei nyt tuu mitään takapakkia ton haavan kanssa. Katotaan milloin alkaa näkymään muutoksia vai alkaako ylipäätään, vielä ainakin Aapolla kinttu nousee tomerasta pissatessa ja pissoja nuollaan edelleen ulkona.

Meillä muutokset pissaamisessa näkyi vasta myöhemmin. Varmaan ensimmäinen muutos mikä näkyi oli se ettei Bailey enää koittanu kaiken mahdollisen selkään. Pikkuhiljaa se hormoonitaso laskee ja muutoksia pitäis alkaa näkyä. Kyllä meilläkin vielä jalka nousee, mutta nyt se eka pissa on aika tankintyhjennystyttöpissa - mitä ei oo tapahtu pitkään aikaan ennen leikkausta.

Joo mäkin oottelen hissukseen muuttuuko mikään. Aapo tosin harrastaa muutenkin noita tankintyhjennyspissoja että siinä ei ainakaan eroa tuu olemaan, mutta odotan ehkä eniten sitä että se ois enemmän kuulolla ulkona kun hajut ei enää sekota päätä. Mutta saa nähdä.